The Freudian unconscious in the context of the cognitive orientation

Visa fullständig post



Permalänk

http://urn.fi/URN:ISBN:952-10-3225-1
Titel: The Freudian unconscious in the context of the cognitive orientation
Författare: Talvitie, Vesa
Medarbetare: Helsingfors universitet, beteendevetenskapliga fakulteten, psykologiska institutionen
Utgivare: Helsingin yliopisto
Datum: 2006-09-15
Språk: en
Permanenta länken (URI): http://urn.fi/URN:ISBN:952-10-3225-1
http://hdl.handle.net/10138/19833
Nivå: Doktorsavhandling (sammanläggning)
Abstrakt: For decades psychoanalysis was the discipline studying the unconscious, and other branches of study lacked competence to take a stand on the issues concerning the unconscious. From 1980s onwards intense study of the unconscious has been taken place in the scope of cognitive orientation. Thus, nowadays it is talked about both pyschoanalytic and cognitive unconscious. The aim of this thesis is to integrate psychoanalytic and cognitive views. When the "Freudian" conception of the unconscious is considered, there are four entangled issues: 1) what is the unconscious like, 2) how does the unconsciuos give rise to psychic disorders 3) why and how certain contents are missing from consciousness (repression of contents), 4) the emergence of those contents (becoming conscious of the repressed). The conventional psychoanalytic answer to the first question - and "the cornerstone of psychoanalysis" - is "the unconscious is mental". The issues 2)-4) depend radically on the answer given to the 1): "psychoanalytic" conceptualizations on them rest on the "cornerstone". That ground was challended in study I: it was argued that it has never been clear what does it mean that the unconscious is mental. Thus, it was stated that in the current state of art psychoanalysis should drop out the ephitet "mental" before the term unconscious. That claim creates a pressure to reappraise the convential "psychoanalytic" answers to the other questions, and that reappraisal was the aim of studies II and III. In study II the question 2) is approached in terms of implicit knowledge. Study III focuses on mechanisms, which determine which contents appear in the scope of consciousness, and also cause missing of contents from there (the questions 3) and 4)). In the core of study III there are distinctions concerning the processess occuring in the levels of the brain, consciousness, self-consciousness, and narrative self-consciousness. Studies I-III set "psychoanalytic" topics in the frames of cognitive view. The picture emerging from those studies is not especially useful for a clinican (psychotherapist). Studies IV and V focused that issue. Study IV is a rather serious critique toward neuropsychoanalysis. In it it was claimed that repressive functions of conscious states are in the core of clinical psychoanalysis, and functions in general cannot be reduced to neurophysiological terminology. Thus, the limits of neuropsychoanalysis are more strict than it has been realized: crucial clinical issues remain outside its scope. In study V it was focused on the confusing state of things that although unconscious fantasies do not exist, the idea on them has been an important conceptual tool for clinicans. When put in a larger context, the aim of study V is similar to that of study IV: to determine the relation between psychotherapists' and neuroscientists' terminologies. Studies III, IV and V apply the philosopher Daniel Dennett's model on different levels of explanation.Psykoanalyysi ei ole enää yksin tutkimassa tiedostamatonta, sillä 1980-luvulta lähtien kognitiotiede on tarkastellut sitä muun muassa ärsytyskynnyksen alapuolella olevien ärsykkeiden avulla, ja tiettyjen aivovaurioiden kohdalla on voitu havainnoida tiedostamattomien ajatteluprosessien erityispiirteitä. Psykoanalyyttisten ja kognitiotieteen näkemysten vertailu ja yhdistely on kuitenkin vasta alkuvaiheessaan. Neuropsykoanalyysi pyrkii edesauttamaan näiden tutkimusperinteiden integroitumista, ja väitöskirjan artikkelit ovat osin neuropsykoanalyysiä. Toisaalta väitöksessä tarkastellaan myös neuropsykoanalyyttisen viitekehyksen rajoituksia ja väitetään, ettei se juurikaan vaikuta psykoterapeuttien työhön. Psykoanalyysin puitteissa tiedostamaton näyttäytyy usein jollain tapaa "salaperäisenä" oliona, ja sen luonne tai olemus on myös määritelty hämmästyttävän epäselvästi. Tiedostamattoman korostetaan olevan jotain muuta kuin vain aivot, mutta mikä ja missä on tuo tiedostamaton, joka pitää sisällään haluja, pelkoja, muistoja ja jopa fantasioita? Väitöksessä nojaudutaan kognitiotieteessä vallitsevaan käsitykseen että ajatukset, halut ja pelot ovat useiden tietoisten ja tiedostamattomien prosessien lopputulos. Tästä näkökulmasta katsottuna torjunnassa ei ole kyse siitä, että sisällöt olisivat "piilossa" tiedostamattomassa, vaan sisältöjen muodostumisen edellytyksenä olevia prosesseja ei ole tapahtunut. Tämän lähestymistavan myötä huomio kiinnittyy aivojen "neuraalisiin algoritmeihin" tai freudilaisittain "psyykkiseen apparaattiin", joka määrittää noiden ajatussisältöjen edellytyksenä olevia prosesseja. On kysyttävä kuinka aivot ikään kuin "tietävät ennalta" että "näiden prosessien ei saa antaa tapahtua, sillä muuten tuo (torjuttu) ajatus muodostuisi tietoisuuteen"? Väitöksessä esitetään, että kysymystä tulisi tarkastella systeemisen tutkimuksen välinein. Tämän tutkimusperinteen tunnetuin edustaja on kaaosteoria. Väitöskirjan artikkeleissa hyödynnettiin filosofi Daniel Dennettin luomia teorioita, joiden on aiemmin nähty olevan jyrkässä ristiriidassa psykoanalyytikkojen ja psykoterapeuttien ajattelutavalle. Dennettläisesti katsottuna psykoanalyysin tavassa puhua tiedostamattomista ajatuksista ja fantasioista on kyse seuraavasta. Tiedostamaton on vain aivot, eikä se sisällä haluja ja fantasioita. Usein on kuitenkin hyödyllistä puhua ikäänkuin näin olisi laita. Toisinaan puhutaan tietokoneiden "tietämisestä" - esimerkiksi "printteri ei toimi koska et ole asentanut ajuria, jolloin kone ei tiedä mikä printteri siihen on kytketty". Aina ei ole järkevää ja mahdollistakaan puhua tietokoneesta sen sisältämien piilastujen näkökulmasta, ja vastaavasti ei ole aina mielekästä puhua aivojen toiminnasta aivotutkimuksen käsittein: tietokoneen piilastujen tai aivojen hermosolujen monimutkaista dynamiikkaa on abstrahoitava tarkoitusperää palvelevalla tavalla. Puhe tiedostamattomista haluista ja fantasioista abstrahoi aivojen toimintaa psykoterapiatyön tavoitteita silmällä pitäen. Osa väitöskirjan artikkeleista on saatavissa osoitteesta http://www.psykoterapiaa.net/Vesa/
Subject: psykologia
Licens: Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden.


Filer under denna titel

Totalt antal nerladdningar: Laddar...

Filer Storlek Format Granska
thefreud.pdf 4.504Mb PDF Granska/Öppna

Detta dokument registreras i samling:

Visa fullständig post