Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Jaksaako opettaja kehittyä? : Ammatillisen kehityksen ja täydennyskoulutuksen merkitys opettajien työssä jaksamisessa

Show full item record

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
abstract.pdf 11.59Kb PDF View/Open
jaksaako.pdf 783.0Kb PDF View/Open
tiiviste.pdf 11.52Kb PDF View/Open
Use this URL to link or cite this item: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20021473
Vie RefWorksiin
Title: Jaksaako opettaja kehittyä? : Ammatillisen kehityksen ja täydennyskoulutuksen merkitys opettajien työssä jaksamisessa
Author: Tuominen, Heta
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Education, Department of Education
Thesis level: Master's thesis
Abstract: Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää opettajien työuupumuksen ja ammatillisen kehityksen välistä yhteyttä. Lisäksi pyrittiin selvittämään opettajien käsityksiä täydennyskoulutuksen merkityksestä työssä jaksamisessa. Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat pohjautuivat Kalimon ja Toppisen (1997) malliin työuupumuksesta sekä Niemen (1989) malliin opettajien ammatillisesta kehityksestä.

Tämä tutkimus voidaan nähdä Kuopion koulutoimessa toteutetun Uudistumisen eväät -tykyhankkeen itsenäisenä jatkotutkimuksena. Tutkimustehtävä toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin opettajien työuupumuksen ja ammatillisen kehityksen välistä yhteyttä kvantitatiivisen kyselytutkimuksen avulla, johon osallistui 131 opettajaa. Osa heistä oli tykyhankkeeseen osallistuneista kouluista ja osa muista Kuopion kouluista. Kyselylomake koostui itse laadituista työuupumuksen ja ammatillisen kehityksen mittareista. Työuupumus tiivistyi tässä tutkimuksessa uupumusasteiseen väsymykseen, kyynistyneisyyteen ja heikentyneeseen ammatilliseen itsetuntoon. Ammatillinen kehitys tiivistyi persoonallisuuteen ja pedagogisiin taitoihin, oppimisorientaatioon, sosiaalisiin taitoihin sekä muutoksen kohtaamiseen. Tulosten mukaan opettajien työuupumus ja ammatillinen kehitys olivat voimakkaasti yhteydessä toisiinsa. Ammatillisen kehityksen osa-alueista persoonallisuus ja pedagogiset taidot sekä muutoksen kohtaaminen olivat voimakkaimmin yhteydessä työuupumukseen sekä sen oireisiin. Opettaja, joka ei ole löytänyt omaa persoonallista tapaansa toimia opettajana ja joka suhtautuu kielteisesti muutokseen, uupuu siis todennäköisemmin kuin opettaja, joka on kehittänyt oman kasvattajaidentiteetin ja joka näkee muutokset paremminkin mahdollisuutena kuin uhkana. Tutkimuksen toisessa vaiheessa selvitettiin opettajien käsityksiä täydennyskoulutuksen merkityksestä työssä jaksamisessa ryhmähaastattelujen avulla (n=12). Tulokset osoittivat, että täydennyskoulutus nähtiin yhtenä keinona edistää jaksamista. Se edistää jaksamista tarjoamalla opettajille motivaatiota, ammatillista kehitystä sekä mahdollisuuden hengähtää ja tehdä yhteistyötä muiden opettajien kanssa.Sen tulisi lähteä opettajien omista tarpeista. Sitä on tarjottava opettajille tarpeeksi ajoissa ja säännöllisesti. Uupuneet opettajat eivät jaksa osallistua koulutukseen eivätkä he hyötyisi koulutuksesta yhtä paljon kuin hyvin jaksavat opettajat.

Niin ammatillinen kehitys kuin jaksaminenkin nousevat keskeisiksi nyt, kun opettajuudelle asetetut vaatimukset kasvavat ja muuttuvat yhteiskunnallisen kehityksen myötä. Ammatillinen kehitys voi edistää opettajien työssäjaksamista, mutta jaksavatko opettajat kehittyä. Ammatillinen kehitys vaatiikin voimavaroja ja opettajat voivat kokea sen lisäpaineena ja uhkana. Kun opettaja ei selviydy hänelle asetetuista vaatimuksista, hän todennäköisesti stressaantuu ja saattaa päätyä sitoutumisen vähentämiseen työssään. Jos opettajat lakkaavat välittämästä työstään ja kehityksestään, voimmeko olettaa, että he edistävät oppilaiden oppimista ja kehittymistä. Täydennyskoulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä opettajien työolojen järjestämisessä tulisikin ottaa huomioon se, että opettajille jäisi aikaa ja voimavaroja myös työn ja itsensä kehittämiseen.

Avainsanat: Opettajat, uupumus, jaksaminen, ammatillinen kehitys, täydennyskoulutusThe aim of this study was to investigate the connection between teachers' burn-out and professional development. In addition, the study aimed at clarifying teachers' conceptions of the significance of in-service training on work-related well-being. The theoretical starting points of the study were based on a model of burn-out (Kalimo & Toppinen1997) and a model of teachers' professional development (Niemi 1989).

Present study can be seen as an independent follow-up study for a working ability project called "Uudistumisen eväät" that was followed through in Kuopio. The study was carried out in two phases. First, the connection between teachers' burn-out and professional development was charted with the help of a quantitative survey study. 131 teachers participated in the survey. Some of them were from schools that participated in the working ability project and the remainder were from other schools in Kuopio. The questionnaire consisted of self-constructed instruments of burn-out and professional development. According to the results, burn-out and professional development were strongly correlated with each other. Burn-out was summed up in three factors: emotional exhaustion, feelings of depersonalization and low feelings of personal accomplishment. Professional development was summed up in four factors: personality and pedagogical skills, learning-orientation, social skills and confronting change. Personality and pedagogical skills and skills of confronting change were correlated strongest with burn-out and its symptoms. A teacher, who has not found his/her own personal way of acting as a teacher and who considers change as something negative, is more likely to become exhausted than a teacher, who has developed his/her own pedagogical identity and who regards change more positively. In the second phase of this study, teachers' conceptions of the significance of in-service training on well-being was investigated with the help of group interviews (n=12). According to the results, the importance of in-service training was significant on the well-being of teachers. It appeared that in-service training promotes well-being by providing teachers with motivation, professional development and the possibility of taking a break from teaching and cooperating with other teachers. It has to be based on teachers' own needs. It has to be offered to teachers frequently and early enough. If teachers are already exhausted, they will neither have enough resources to participate in training, nor will they have the strength to make good use of it in practice.

Both professional development and well-being are becoming more and more essential now that society is changing rapidly and the demands set on teachers are growing. Professional development can promote well-being, but are teachers too exhausted to develop themselves? Professional development demands resources and teachers may regard it as a threat and an additional strain. When the demands are so high that teachers cannot cope with them, they are likely to suffer stress and see reduction of commitment to their work and its development as a means to survive. If teachers stop caring about their work and their own development, how can we expect them to promote pupils' learning and development? It should be considered in the planning and implementation of in-service training and in arranging teachers' working conditions, that teachers have enough time and resources to develop themselves.

Keywords: Teachers, burn-out, well-being, professional development, in-service training
URI: URN:NBN:fi-fe20021473
http://hdl.handle.net/10138/19935
Date: 2002-05
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account