Kirjat ja sarjajulkaisut


Helsingin yliopiston tutkijoiden kirjoittamia/toimittamia kirjoja / Helsingin yliopiston laitosten julkaisuja

Books authored/edited by researchers at University of Helsinki / Publications of departments at University of Helsinki


Nyligen publicerat

  • De Graeve, Katrien; Rossi, Riikka; Mäkinen, Katariina (Helsinki Collegium for Advanced Studies, 2017)
  • Okänd upphovsman (Helsinki Collegium for Advanced Studies, 2017)
  • Okänd upphovsman (Helsinki Collegium for Advanced Studies, 2017)
  • Löytty, Olli (Helsinki Collegium for Advanced Studies, 2017)
    The article discusses Hassan Blasim’s precarious position in the Finnish literary field. Blasim is an Iraqi-born author who came as a refugee to Finland in 2004. Since then, he has become an internationally acclaimed author whose short stories, written in Arabic, have been translated into more than 20 languages, including Finnish. However, his inclusion in the Finnish literary field is questionable: while he has gained increasing recognition in the form of awards and grants, he cannot join, due to the original language of his work, either the national writers’ union for Finnish speakers or its Swedish-language counterpart. Blasim’s status as an immigrant makes him a stranger in Finland, part insider and part outsider. The article elaborates on the sociological concept of “stranger”, as explicated by Georg Simmel, in reference to writers like Blasim. It also examines the media reception of Blasim and his books in Finland. The analysed material consists of journalistic texts on Blasim as well as his books published in Finnish newspapers and magazines from 2009 to 2014, from the first articles about him in the Finnish media to the news of him receiving the Independent Foreign Fiction Prize.
  • Koivunen, Anu (Helsinki Collegium for Advanced Studies, 2017)
    This chapter examines the contemporary revisiting and reimagining of the histories and memories of Finnish migrants in Sweden. Since 2000, a new generation of children and grandchildren of the Great Migration in the 1960s and 1970s has entered the public arena in Sweden, articulating new narratives in pop music, literature, theatre and film. While these “third-generation” Sweden Finnish artists themselves embody success stories of migration, enjoying positive publicity and the appreciation of Swedish mainstream audiences, it is argued that the new narratives are essentially stories about living with, managing and rejecting shame. To be either a cultural producer or an audience of new narratives about Sweden Finns is to engage with an affective legacy of shame, a sense of history and a repertoire of representations – and politics of pride as its rejoinder. Drawing from affect theories by Sara Ahmed and Margaret Wetherell, as well as Beverley Skeggs’ work on the production of class, this chapter investigates two novels, Svinalängorna by Susanna Alakoski (2006) and Ingenbarnsland by Eija Hetekivi Olsson (2012); two television programmes, Emigranterna SVT (2006–2007) and Kansankodin kuokkavieraat YLE Teema (2011); and a musical documentary, Ingen riktig finne/Laulu koti-ikävästä (Mika Ronkainen 2013). In this way, the study highlights an affective practice, a pattern in process and an economy of pride and shame mobilized for purposes of identity construction and community building.
  • Byrne, Bridget (Helsinki Collegium for Advanced Studies, 2017)
    Citizenship ceremonies have been practiced for at least a century in the United States. This article explores what citizenship ceremonies – the rituals created to ‘make’ new citizens – can tell us about understandings of citizenship and the nation. Focusing on the case of the US, the paper asks who is being held up as the welcomed citizen and who is excluded in these public events. What does it mean to ‘welcome’ a new citizen and how are migration and national history imagined in these events? These questions become increasingly urgent in the context of securitization and given current debates about the withdrawal of citizenship from suspected ‘extremists’.
  • Fortier, Anne-Marie (Helsinki Collegium for Advanced Studies, 2017)
    This article interrupts the linear narrative that posits the conferment of citizenship (legal naturalisation) as the ‘natural’ outcome of citizenisation. Where the scholarship on citizenship and migration privileges the institutional life of citizenisation – where naturalisation appears as a discrete event at the end of the ‘citizenisation’ continuum – the social life of citizenisation includes naturalisation as an ontological process but is not reducible to it. ‘Ontological process’ refers to the ways in which different categories or locales of existence (the self, society, culture, the state, the nation, histories, geographies) are combined to produce understandings of what citizenship ‘really is’. Drawing on critical policy studies, ‘the social life’ of citizenisation and naturalisation rejects a conception of policy as a coercive instrument of the state or as a fixed document. I then turn to feminist science and technology scholars Annemarie Mol’s (2002) ‘ontological politics’ and Charis Thompson’s (2005) ‘ontological choreographies’ as useful frameworks to work with for tracing ontological processes within practices of citizenisation and naturalisation. To illustrate, the article builds on the widely used opposition between ascribed (birthright) and chosen citizenship (naturalisation) to show how the distinction falls apart when we understand naturalisation as part of the normalisation of such assumptions and their effects on global inequalities. The analysis demonstrates how the proposed analytical framework puts into relief joint processes of ontologising, normalising, subjectification, and stratification. Understanding how citizenisation and naturalisation function in tandem institutionally and socially is important if we are to gain a fuller grasp of how old and new forms of inequalities are refigured in twenty-first century citizenship.
  • De Graeve, Katrien; Mäkinen, Katariina; Rossi, Riikka (Helsinki Collegium for Advanced Studies, 2017)
  • Zeiler, Xenia (South Asian Studies, University of Helsinki; Embassy of India in Finland, 2017)
  • Meitz, Mika; Saikkonen, Pentti (Helsinki Center of Economic Research, 2017)
    HECER Discussion Paper No. 420
    Testing for regime switching when the regime switching probabilities are specified either as constants (‘mixture models’) or are governed by a finite-state Markov chain (‘Markov switching models’) are long-standing problems that have also attracted recent interest. This paper considers testing for regime switching when the regime switching probabilities are time-varying and depend on observed data (‘observation-dependent regime switching’). Specifically, we consider the likelihood ratio test for observation-dependent regime switching in mixture autoregressive models. The testing problem is highly nonstandard, involving unidentified nuisance parameters under the null, parameters on the boundary, singular information matrices, and higher-order approximations of the log- likelihood. We derive the asymptotic null distribution of the likelihood ratio test statistic in a general mixture autoregressive setting using high-level conditions that allow for various forms of dependence of the regime switching probabilities on past observations, and we illustrate the theory using two particular mixture autoregressive models. The likelihood ratio test has a nonstandard asymptotic distribution that can easily be simulated, and Monte Carlo studies show the test to have satisfactory finite sample size and power properties.
  • Kuuva, Niina (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2014)
    Raportteja 119
    Tutkimuksessa analysoidaan Etelä-Savon maaseutuun kohdistuvan kysynnän ja maaseudun tarjonnan kohtaamiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen viitekehyksen muodostavat neoendogeenisen kehittämisen tulkintakehys ja portinvartijateoria. Tutkimuksen aineiston muodostavat tutkimushaastattelut (14 kpl) ja tutkimusmenetelmänä käytetään laadullista sisällönanalyysia. Haastateltavat edustavat henkilöitä, jotka toimivat sellaisessa asemassa, jossa sekä havainnoidaan markkinoilla tapahtuvia kysynnän muutoksia että vaikutetaan tarjonnan muodostumiseen. Portinvartijateoria toi aineiston analyysin työvälineeksi analyysitasoja, joiden avulla oli luokiteltavissa erityyppisiä kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen vaikuttavia tekijöitä. Maaseudun kehittämisen neoendogeeninen tulkinta puolestaan auttoi hahmottamaan alueellisen maaseudun kehittämisprosessin tilaa ajassa, jossa on sekoittuneena sekä voimakkaita makrotason kehityskulkuja että paikalliselle tasolle ominaisia aineettomia ja aineellisia pääomia. Näitä paikallistason pääomia tulisi pystyä tuomaan esiin alueellisissa ja paikallisissa kehittämisohjelmissa sekä hyödyntämään ohjelmien toimeenpanossa. Tutkimuksen tuloksina voi todeta, että keskeisiä Etelä-Savon maaseutuun kohdistuvan kysynnän ja maaseudun tarjonnan kohtaamista edistäviä tekijöitä ovat tuotteita ja palveluja kokoavat sähköiset kauppapaikat ja -kanavat sekä toimijat, jotka auttavat yrityksiä asiakkaiden kontaktoinnissa ja uusien asiakassuhteiden hankkimisessa. Kansainvälistymisessä keskeisenä pidetään sellaisten yhteistyökumppaneiden löytymistä, jotka pystyvät kehittämään toimintaa, palvelua ja tuotteita yhteistyössä. Alueella olevia resursseja ei hyödynnetä riittävästi. Etenkin Saimaan saaristo- ja järvialue on vain pieneltä osin osattu tuotteistaa lähinnä matkailutoimijoiden toimesta. Etelä-Savolta puuttuu myös oma tarinansa. Alue ei ole pystynyt erottumaan muista luonnonympäristöltään samankaltaisista alueista, vaikka maakunnasta löytyy esimerkiksi hyvin erityyppisiä alueita (ydinmaaseutua, kaupunkikeskuksia ja vesistökyliä) ja poikkeuksellisen paljon mikro- ja pienyrityksiä. Maaseudun lisäarvoa liiketoiminnassa on erittäin vaikea hahmottaa. Maaseutu on läsnä maiseman, mielikuvien sekä maa- ja metsätalouden kautta. Merkitystä tällä on siinä vaiheessa, kun kehittämisresursseja allokoidaan toimijoille. On huolehdittava, ettei kehittämistoimien ulkopuolelle suljeta sellaisia tulevaisuusorientoituneita yrityksiä, jotka kyllä sijaitsevat kohdealueella, mutta yritykset itse eivät koe olevansa maaseutuyrityksiä.
  • Viitaharju, Leena; Määttä, Susanna; Hakala, Outi; Törmä, Hannu (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2014)
    Raportteja 118
    Lähiruoalle ei ole yhtä rajattua määritelmää, mutta on olemassa monia ominaisuuksia, jotka yleensä liitetään lähiruokaan. Yleismääritelmän mukaan lähiruoka on lähellä tuotettua ja kulutettua ruokaa, jonka tuotannossa käytetään oman alueen raaka-aineita ja tuotantopanoksia. Muita tärkeitä ominaisuuksia ovat tuoreus ja jäljitettävyys. Lähiruokaa suosimalla vuodenaikojen sesonkeja on helppo hyödyntää, ja myös paikallinen ruokakulttuuri saadaan samalla säilytettyä. Lähiruoka tuo myös työpaikkoja alueelle. Lähiruokaa pidetään eettisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävänä kehityksenä ruoantuotannossa. Lähiruoan taloudelliset vaikutukset ja käytön edistäminen julkisissa ammattikeittiöissä -hankkeen tavoitteena oli selvittää, missä määrin yhtäältä suomalaiset elintarvikealan yritykset ja toisaalta julkiset ammattikeittiöt käyttävät paikallisia raaka-aineita. Lisäksi tarkoituksena oli tuottaa arvio lähiruoan käytön nykyisistä ja tulevista vaikutuksista niin kansantaloudelle kuin maakuntien työllisyydellekin. Näillä aluetaloudellisilla vaikuttavuuslaskelmilla oli tarkoitus tarjota julkisista hankinnoista päättäville henkilöille tukea päätöksentekoon. Tutkimuksen tulokset auttavat toimijoita paremmin hahmottamaan lähiruoan merkitystä osana maakuntien ja kuntien elinkeinoelämän kehittämistä ja työllisyyden edistämistä. Tutkimuksen tuloksien toivotaan herättävän kunnissa ratkaisukeskeistä keskustelua lähiruoan kysynnän ja tarjonnan epäsuhdasta ja lähiruoan käytön leviämisongelmista. Kunnissa tarvitaan tietoa, taitoa ja ennen kaikkea tahtotila, että paikallisten hankintojen osuutta saataisiin nostettua. Hankkeessa toteutettiin vuonna 2013 kaksi e-lomakekyselyä: toinen kysely kohdistettiin elintarvikkeita jalostaville yrityksille ja toinen maakuntien julkisille hankintarenkaille ja -yksiköille. Lomakekyselyjä täydennettiin puhelinhaastatteluilla. Yhteensä 584 elintarvikkeita valmistavaa yritystä vastasi kyselyyn, mikä yhdistettynä vuonna 2012 saatuihin neljän maakunnan yritysten vastauksiin on yhteensä 778 yritysvastausta. Tehdyt kyselyt kattavat lähes 40 prosenttia Suomen elintarvikeyrityksistä. Hankintarengaskyselyyn saatiin vastauksia yhteensä 65 hankintarenkaalta tai -yksiköltä. Kahden maakunnan osalta päädyttiin käyttämään vuoden 2012 vastaavien selvitysten tuloksia, koska aikaisempiin kyselyihin saatiin kattavampia vastauksia kuin tämän selvityksen yhteydessä toteutettuun kyselyyn. Yhteensä raportoidaan siis 69 erillistä vastausta. Lisäksi raportoidaan RegFin -aluemallilaskelmien tulokset maatalouden ja elintarviketeollisuuden aluetaloudellisista vaikutuksista maakunnittain. Yleisen tasapainon CGE-mallina Ruralia-instituutin alueellinen RegFin-laskentamalli perustuu koeteltuun mikro- ja makrotalousteoriaan, kehittyneisiin soveltavan matematiikan ratkaisualgoritmeihin sekä Tilastokeskuksen virallisiin kansan- ja aluetalouden tilinpidon lukuihin. RegFin-mallin simulointitulokset sisältävät muutoksen suoran ja epäsuoran vaikutuksen lisäksi niin sanotut aiheutetut vaikutukset, jotka syntyvät vaikutuskanavan edetessä tuloihin ja kulutukseen asti. Koko Suomen tasolla elintarvikeyritykset ostavat omasta maakunnasta keskimäärin hieman yli 20 prosenttia alkutuotannon raaka-aineista. Muualta Suomesta hankitaan keskimäärin noin puolet raaka-aineostoista. Ulkomaisten raaka-aineiden osuus on noin neljännes kaikista alkutuotannon raaka-aineostoista. Alatoimialakohtaisesti tarkasteltuna oman maakunnan osuus raaka-aineostoista on suurin hedelmiä, kasviksia ja marjoja jalostavien yritysten kohdalla. Kasvi- ja eläinöljyjä ja -rasvoja valmistavissa yrityksissä oman maakunnan osuus raaka-aineostoista on pienin. Myös juomia, leipomotuotteita ja muita elintarvikkeita valmistavissa yrityksissä pieni osuus raaka-aineista ostetaan omasta maakunnasta. Tuontiraaka-aineiden osuus on merkittävin juomia sekä leipomotuotteita valmistavissa yrityksissä, joissa yli puolet raaka-aineista hankitaan ulkomailta. Paikallisten raaka-aineiden käytössä ei yritysten arvioiden mukaan tapahdu suuria muutoksia lähitulevaisuudessa. Lähes 80 prosenttia vastaajista ilmoitti, että tulevaisuudessa yrityksessä käytetään omasta maakunnasta ostettuja raaka-aineita suunnilleen yhtä paljon kuin tällä hetkellä. Vastaajista 20 prosenttia arvioi, että paikallisten raaka-aineiden osuus kasvaa, ja vain muutama vastaaja ennakoi paikallisten raaka-aineiden osuuden olevan jatkossa nykyistä pienempi. Suomalaiset hankintarenkaat ja -yksiköt ostavat julkiskeittiösektorin käyttöön noin 15 prosenttia elintarvikkeista omasta maakunnastaan. Kyselyyn vastanneet hankintarenkaat ostavat vuosittain lähiruokaa noin 32 miljoonan euron arvosta. Noin 65 prosenttia elintarvikehankinnoista tehdään muualta Suomesta. Julkiskeittiöiden käyttämien elintarvikkeiden kotimaisuusaste on näin ollen noin 80 prosenttia. Ulkomaisten tuotteiden osuudeksi jää siis noin 20 prosenttia. Oman maakunnan osuus on suurin leipomotuotteiden kohdalla: yli neljäsosa ostetaan omasta maakunnasta. Hedelmien, kasvisten ja marjojen sekä maitotalous- ja lihatuotteiden osalta hankinnoista 15–20 prosenttia on lähiruokaa. Hankintarenkaiden ja -yksiköiden elintarvikeostoista euromääräisesti suurimmat tuoteryhmät ovat lihatuotteet, maitotaloustuotteet sekä hedelmä-, kasvis- ja marjatuotteet, joihin kuhunkin kulutetaan noin 20 prosenttia hankinnoista. Näistä tuoteryhmistä ostetaan euromääräisesti eniten lähiruokaa julkiskeittiösektorin käyttöön. Vastaajat nimesivät merkittävimmiksi omasta maakunnasta ostettaviksi tuotteiksi useimmiten perunat ja muut juurekset. Lähes yhtä usein vastauksissa mainittiin leipä ja muut leipomotuotteet. Hankintarenkaat ja -yksiköt arvioivat, että vuonna 2020 noin 20 prosenttia elintarvikehankinnoista tehdään omasta maakunnasta eli pientä kasvua paikallisten tuotteiden hankinnassa olisi siis näköpiirissä. Maatalous ja elintarviketeollisuus ovat merkittäviä toimialoja koko maan tasolla. Maatalouden vaikutus koko Suomen bruttokansantuotteeseen on noin 2,8 prosenttiyksikköä eli yli 5,2 miljardia euroa. Maatalous työllistää noin 4,1 prosenttiyksikköä maamme työllisistä eli noin 100 000 henkilötyövuotta, kun kerroinvaikutuksetkin otetaan huomioon. Elintarviketeollisuuden vaikutus maan BKT:hen on noin 7,1 prosenttiyksikköä eli noin 13,2 miljardia euroa. Elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen vaikutus työllisyyteen on maataloutta hieman pienempi, noin 3,8 prosenttiyksikköä eli reilut 95 000 henkilötyövuotta kerroinvaikutukset huomioon otettuna. Nykykuluttaja haluaa tietää syömänsä ruoan alkuperän, ja tämä tulisi huomioida myös julkisella sektorilla. Hankkimalla paikallisesti tuotettuja ja jalostettuja raaka-aineita ja elintarvikkeita kunnat pystyvät toimimaan paremmin asiakaslähtöisesti ja lisäämään samalla lähiruoan arvostusta kuluttajien keskuudessa. Lähiruoan systemaattinen hankinta ja käyttö julkisella sektorilla on arvovalinta ja vaatii poliittista tahtotilaa sekä useiden tahojen välistä yhteistyötä. Perusta lähiruoan käytön edistämiseksi tulisi luoda kunnissa siksi jo strategiatasolla. Lähiruokaa suosimalla panostetaan samalla myös alueen talouteen ja työllisyyteen ja tuetaan alueiden kestävää kehitystä koko elintarvikeketjussa.
  • Lähdesmäki, Merja; Matilainen, Anne; Sudakova, Lea; Evans, Roger; Kattai, Kaili (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2014)
    Raportteja 117
    The community-based tourism development process described in this report is based on wide experiences gathered during an international project called “An innovative tool for improving the competitiveness of community-based tourism (COMCOT)”. The aim of the COMCOT project was gather together academics, international tourism consultants and community activists in order to improve the tourism potential in Estonian and Finnish rural areas. The project used a community-based approach whereby the ideas for tourism development were collected from the communities involved in the project and the same communities also implemented these ideas. By expanding the opportunities and knowledge base for local level actors, the project aimed at developing competitive tourism by simultaneously combining cross-border cooperation networks. Accordingly, the main objective of the COMCOT project was further divided into three more detailed practical aims as follows: - assessing, developing and visualizing the tourism potential in the selected pilot regions, - capacity building of the key people in terms of improving their networks, and - creating and piloting a development tool for wider use. The COMCOT project was an international development project funded through the EU (Interreg IVA programme) and partner organisations. The project was led by the Estonian University of Life Sciences. The COMCOT project included six pilot areas: three in Finland and three in Estonia. Characteristic for all the pilot areas was that tourism development was based on water – lake, river, sea or reservoir. The pilot areas in Finland were: the Lake Lohja archipelago and Porla area in Lohja, Pyhtää and Virolahti. In Estonia, the pilot areas were: Aidu mining area in Maidla, Lake Võrtsjärv and Setomaa. This report is based on the evaluation of the community-based tourism development process piloted during the project. The key actors involved in the COMCOT project were asked to assess extent to which the project met the expectations of the key actors, to identify the success factors for an effective community-based tourism development process, and to identify the perceived barriers that may hinder a successful community-based tourism development. Based on the experiences of the COMCOT project, a process description, a COMCOT tool was devised. The aim of this handbook is to guide other interested parties to apply similar processes to community based tourism development. The COMCOT tool thus describes the best practices learnt during the project as well as giving practical level information on how to proceed with each step of the development process. This guide can be found in the project web page: Based on the results of the evaluation described in this report, the COMCOT project had important influence on tourism development in the pilot areas. The project was able to increase the scale and scope of local discussion on tourism development and enhanced communication between local actors and other stakeholders. The project and its community based approach also raised community participation levels through attracting new active people to take part in local development projects and contribute to local discussion. An important contribution of the project was the provision of networking opportunities and it can be seen that sustainable connections between the Finnish and Estonian pilot region communities were established during the COMCOT project. Similarly, tourism skills of local key actors were enhanced through training sessions, study visits and case study experiences. Still, the main challenge of the project was also related to the cross-border networking as the language difficulties, English being the common language for collaboration, prevented some local activists with poor English skills from taking part of the networking activities. The COMCOT project also played an important part in the development of many different tourism products and services in the pilot areas. New tourism products were established and tested during the project – part of the work initiated during the project will bear fruit yet in future.
  • Törmä, Hannu; Laukkonen, Juha (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2014)
    Nykyisen Talvivaaran kaivoksen kriisin tilanteessa on perusteltua pohtia Kainuun aluetalouden tilannetta, vaikka kukaan ei kykene tätä kirjoitettaessa ennakoimaan saneeraussuunnittelun saati sitten yrityssaneerauksen onnistumista. Tutkimuksessa arvioitiin Talvivaaran kaivoksen vaikutusta erityisesti Kainuun alueelliseen BKT:hen ja työllisyyteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin miten Kainuulle kävisi eri skenaarioissa, jotka kuvaavat saneerausmenettelyn eriasteista onnistumista. Talvivaaran vaikutus erotettiin aluemallin keinoin muista aluetalouteen vaikuttavista tekijöistä. Laskelmien perustana oli arvio nikkelin tuotannon kehittymisestä vuoden 2020 loppuun mennessä yhtiön kahden eri aikoina ilmaiseman tuotantotavoitteen mukaan. Lisäksi on arvioitu kaivosyhtiön velkojen mahdollisen uudelleen järjestelyn vaikutusta. Arviointitulokset hahmottavat Kainuun aluetalouden sopeutumiskykyä suhteessa kaivosyhtiön yrityssaneerauksen eriasteiseen onnistumiseen. Arviointitulosten mukaan Kainuun aluetalous voisi sopeutua suhteellisen hyvin kaivoksen lyhytaikaiseen rahoituskriisiin pois lukien vuodet 2015 ja 2017, jolloin suurimmat velkaerät tulevat maksuun. Näinä vuosina tarvitaan velkojen uudelleen järjestelyä joko lainojen takaisin maksuaikaa pidentämällä tai lainojen alaskirjaamisella. Molemmat velkajärjestelyn tavat ovat tehokkaita vuosina jolloin velkarasitus on korkea tai kasvussa. Jos Talvivaaran yrityssaneeraus onnistuisi yli odotusten ja nikkelin vuosituotanto kasvaisi tasolle 50 000 tonnia vuoden 2020 loppuun mennessä, Kainuun elintaso voisi kasvaa keskimäärin 2,5 prosenttiyksiköllä yli perusuran ja työllisyys vastaavasti 0,8–1,0 prosenttiyksiköllä. Vaihtoehdossa jossa saneeraus onnistuu ja tuotantotavoite on 30 000 tonnia, elintason kasvu voisi olla 1,7 prosenttiyksikköä yli perusuran ja työllisyys vastaavasti 0,5–0,6 prosenttiyksikköä. Näistä jälkimmäinen edustaa mielestämme realistisinta tilannetta ottaen huomioon Talvivaaran nykyisen kriisin taustalla olevat ongelmat. Näitä arvioita voidaan verrata aluetilinpidon mukaiseen Kainuun elintason keskimääräiseen kasvuun, joka oli 3,1 % vuodessa viiden vuoden periodilla ennen kaivosinvestoinnin aloittamista. Vastaava työllisyyden kasvu oli keskimäärin 0,2 % vuodessa. Elintason skenaarioiden 1 ja 2 mukainen kasvu kehittyisi selvästi heikommin kuin ennen kaivosinvestoinnin aloittamista. Työllisyyden osalta tilanne on paljon parempi. Kaksi muuta tulevaisuuden kuvaa, joissa nikkelin tuotantotavoite jäisi 15 000 tonniin, toisivat paljon pienemmät elintason ja työllisyyden kasvuluvut. Joinain vuosina työllisyys heikkenisi, joten tulokset edustavat yrityssaneerauksen osittaista onnistumista tai epäonnistumista. Talvivaaran yrityssaneerauksen suunnittelu etenee kevään 2014 aikana. Suosittelemme Kainuun aluetaloudellisen aseman seurantaa suunnittelun edetessä. Saneeraussuunnitelman mukaisen vaikuttavuuden tutkimus on erityisen suositeltava.
  • Reini, Kaarina; Törmä, Hannu; Männistö, Tuomas; Peura, Pekka; Kannonlahti, Jouni; Hyttinen, Timo; Haapanen, Ari (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2014)
    Raportteja 115
    Uusiutuvien energianlähteiden käytön vaikutuksiin kohdistuu paljon sekä ympäristöön että talouteen liittyviä odotuksia. Tutkimuksessa selvitettiin millaiset potentiaaliset taloudelliset vaikutukset olisivat Jepuan ja Perhon uusiutuviin energianlähteisiin perustuvalla hajautetulla energiantuotannolla. Lisäksi selvitettiin biokaasun tuotannon kustannusrakenne Jepuan biokaasulaitoksen tietojen pohjalta ja CHP1-tuotannon kustannusrakenne Perhon lämpölaitoksen tietoihin perustuen. Aluetaloudelliset vaikutukset laskettiin yleisen tasapainon RegFin-aluemallilla. Laskelmat pohjautuvat kunkin alueen uusiutuvan energian tuotantopotentiaaleihin ja tiedossa oleviin suunnitelmiin. Uusiutuviin energianlähteisiin perustuvan hajautetun energiantuotannon yhteenlaskettu arvo (7,5 - 8 miljoonaa euroa) ja tuotettu energiamäärä (noin 140 GWh) olivat likipitäen yhtä suuret molemmilla tutkimusalueilla. Tuotantotapojen painotukset poikkesivat kuitenkin toisistaan. Tuotannon arvon perusteella Jepualla suurin toimiala oli CHP-tuotanto ja Perhossa tuulivoima. Vastaavasti pienin toimiala oli Jepualla tuulivoima ja Perhossa CHP-tuotanto. Hajautetun energian tuotannon aluetaloudelliset vaikutukset olivat merkittävästi erilaiset riippuen siitä, mitä oletettiin raaka-aineen hankinnan omavaraisuudesta. Osittain omavarainen rakenne kuvaa tilannetta, jossa osa bioenergian tuotannon raaka-aineesta ostetaan oman alueen ulkopuolelta. Pietarsaaren seukunnassa bioenergian tuotannon vaikutukset alueelliseen BKT:hen ovat osittain omavaraisen raaka-aineketjun tilanteessa suuremmat Kaustisen seutukuntaan verrattuna. Pietarsaaren seutukunnassa vain kuusi senttiä jokaisesta hajautettuun energiantuotantoon sijoitetusta eurosta valuu oman alueen ulkopuolelle kun kerroinvaikutuksetkin huomioidaan. Kaustisen seutukunnassa tämä suhde on heikompi, lähes 20 senttiä jokaisesta eurosta valuu pois omalta alueelta. Täysin omavaraisella raaka-aineiden hankintaketjulla suuremmat kerroinvaikutukset muuttuvat vaikutuksen alueelliseen BKT:hen positiiviseksi molemmissa seutukunnissa. Pietarsaaren seutukunta hyötyy enemmän myös tässä tapauksessa hajautetusta energiantuotannosta kuin Kaustisen seutukunta. Pietarsaaren seutukunnassa jokainen hajautettuun energiantuotantoon sijoitettu euro tuottaa nyt 90 senttiä lisää muualla aluetalouden kierrossa. Kaustisen seutukunnalle tämä suhde on lähes puolet alempi, 40 senttiä yhtä euroa kohden. Tuotannon perustuminen vain oman alueen välituotteisiin nostaa merkittävästi kerroinvaikutusta. Myös alueen elinkeinorakenteella on vaikutusta, Kaustisen ja Pietarsaaren seutukunnan elinkeinorakenteet poikkeavat selvästi toisistaan. Tulokset osoittavat että hajautetulla energiantuotannolla, joka pohjautuu sijaintialueen omavaraiseen raaka-aineiden hankintaketjuun, on positiivinen vaikutus aluetalouteen ja hyödyn suuruus on sidoksissa alueen elinkeinorakenteeseen. Lisätutkimus on kuitenkin tarpeellista. Nykyiset energiantuotannon linjaukset korostavat uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja merkitystä. Olisi tärkeää tietää miten alueellisia taloudellisia vaikutuksia voidaan vahvistaa. Hyödyllistä olisi myös selvittää erilaisten uusiutuvien energianlähteiden käyttöä edistävien tukimuotojen vaikutus aluetasolla. 1 Combined Heat and Power, yhdistetty lämmön ja sähkön tuotanto.