What was behind the bark? : An assessment of decay among urban Tilia, Betula and Acer trees felled as hazardous in the Helsinki City area

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-651-250-4
Title: What was behind the bark? : An assessment of decay among urban Tilia, Betula and Acer trees felled as hazardous in the Helsinki City area
Author: Terho, Minna
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Forest Ecology
Finnish Forest Research Institute, Vantaa Research Unit
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2009-04-03
Language: en
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-651-250-4
http://hdl.handle.net/10138/20650
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Old trees growing in urban environments are often felled due to symptoms of mechanical defects that could be hazardous to people and property. The decisions concerning these removals are justified by risk assessments carried out by tree care professionals. The major motivation for this study was to determine the most common profiles of potential hazard characteristics for the three most common urban tree genera in Helsinki City: Tilia, Betula and Acer, and in this way improve management practices and protection of old amenity trees. For this research, material from approximately 250 urban trees was collected in cooperation with the City of Helsinki Public Works Department during 2001 - 2004. From the total number of trees sampled, approximately 70% were defined as hazardous. The tree species had characteristic features as potential hazard profiles. For Tilia trees, hollowed heartwood with low fungal activity and advanced decay caused by Ganoderma lipsiense were the two most common profiles. In Betula spp., the primary reason for tree removal was usually lowered amenity value in terms of decline of the crown. Internal cracks, most often due to weak fork formation, were common causes of potential failure in Acer spp. Decay caused by Rigidoporus populinus often increased the risk of stem breakage in these Acer trees. Of the decay fungi observed, G. lipsiense was most often the reason for the increased risk of stem collapse. Other fungi that also caused extensive decay were R. populinus, Inonotus obliquus, Kretzschmaria deusta and Phellinus igniarius. The most common decay fungi in terms of incidence were Pholiota spp., but decay caused by these species did not have a high potential for causing stem breakage, because it rarely extended to the cambium. The various evaluations used in the study suggested contradictions in felling decisions based on trees displaying different stages of decay. For protection of old urban trees, it is crucial to develop monitoring methods so that tree care professionals could better analyse the rate of decay progression towards the sapwood and separate those trees with decreasing amounts of sound wood from those with decay that is restricted to the heartwood area.Kaupunkipuita joudutaan kaatamaan lahon ja mekaanisten vikojen aiheuttaman riskin vuoksi. Kaatopäätökset tehdään puunhoidon ammattilaisten tekemien kuntoselvitysten perusteella. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yleisimpien kaupunkipuulajien (lehmus, koivu, vaahtera) tavallisimmat vaurioprofiilit, ja tällä tavoin parantaa puiden kuntoarviointia ja vanhojen kaupunkipuiden suojelumahdollisuuksia. Tutkimusta varten kerättiin, yhteistyössä Helsingin kaupungin rakennusviraston kanssa, noin 250 puun tutkimusmateriaali. Näistä puista n. 70% oli kuntotutkimuksessa todettu vaarallisiksi. Vaurioprofiilit vaihtelivat puulajin mukaan. Lehmuksella suurimman riskin aiheuttivat lattakäävän laho ja runkojen pitkälle edennyt onkaloituminen. Koivulle tyypillistä oli puun yleinen ränsistyminen. Vaahteralla suurimman riskin aiheutti isojen oksien ja haarojen repeämisvaara. Tämä johtui ensisijaisesti heikoista haaraliitoksista, mutta usein repeämisriskiä lisäsi haaraliitoksesta alkunsa saanut vaahterankäävän laho. Tutkituista lahottajasienilajeista suurimman rungon katkeamisriskin aiheutti lattakäävän laho. Muita haitallisia lahottajia olivat vaahterankääpä, pakurikääpä, karstasyylä ja arinakääpä. Helokka-lajeja eristettiin tutkimusmateriaalista kaikkein runsaimmin, mutta näiden lajien laho ei yleensä aiheuttanut suurta riskiä rungon katkeamiselle, koska laho pysytteli sydänpuun alueella. Tutkimusmateriaali osoitti, että vanhojen puiden suojelua voitaisiin parantaa kiinnittämällä enemmän huomiota lahoprosessin seurantaan. Varsinkin onkaloituneiden puiden osalta tulisi pyrkiä tunnistamaan puut, joissa puun puolustusmekanismit ovat onnistuneesti rajanneet lahon leviämisen sydänpuun alueelle. Tämä on tärkeää siksi, että onkaloituneet puut ovat ekologisesti tärkeitä. Ne tarjoavat hitaasti kehittyvän ekologisen lokeron monille eliölajeille.
Subject: metsätiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
whatwasb.pdf 525.2Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record