Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Winter feeding strategies for suckler cows in cold climatic conditions

Show full item record

Files in this item

Files Size Format View/Open
winterfe.pdf 683.4Kb PDF View/Open
Use this URL to link or cite this item: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-3688-0
Vie RefWorksiin
Title: Winter feeding strategies for suckler cows in cold climatic conditions
Author: Manninen, Merja
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Animal Science
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: In Finland, suckler cow production is carried out in circumstances characterized by a long winter period and a short grazing period. The traditional winter housing system for suckler cows has been insulated or uninsulated buildings, but there is a demand for developing less expensive housing systems. In addition, more information is needed on new winter feeding strategies, carried out in inexpensive winter facilities with conventional (hay, grass silage, straw) or alternative (treated straw, industrial by-product, whole-crop silage) feeds. The new feeding techniques should not have any detrimental effects on animal welfare in order to be acceptable to both farmers and consumers. Furthermore, no official feeding recommendations for suckler cows are available in Finland and, thus, recommendations for dairy cows have been used. However, this may lead to over- or underfeeding of suckler cows and, finally, to decreased economic output.

In Experiment I, second-calf beef-dairy suckler cows were used to compare the effects of diets based on hay (H) or urea-treated straw (US) at two feeding levels (Moderate; M vs. Low; L) on the performance of cows and calves. Live weight (LW) gain during the indoor feeding was lower for cows on level L than on level M. Cows on diet US lost more LW indoors than those on diet H. The cows replenished the LW losses on good pasture. Calf LW gain and cow milk production were unaffected by the treatments. Conception rate was unaffected by the treatments but was only 69%. Urea-treated straw proved to be a suitable winter feed for spring-calving suckler cows.

Experiment II studied the effects of feeding accuracy on the performance of first- and second-calf beef-dairy cows and calves. In II-1, the day-to-day variation in the roughage offered ranged up to ± 40%. In II-2, the same variation was used in two-week periods. Variation of the roughages offered had minor effects on cow performance. Reproduction was unaffected by the feeding accuracy. Accurate feeding is not necessary for young beef-dairy crosses, if the total amount of energy offered over a period of a few weeks fulfills the energy requirements.

Effects of feeding strategies with alternative feeds on the performance of mature beef-dairy and beef cows and calves were evaluated in Experiment III. Two studies consisted of two feeding strategies (Step-up vs. Flat-rate) and two diets (Control vs. Alternative). There were no differences between treatments in the cow LW, body condition score (BCS), calf pre-weaning LW gain and cow reproduction. A flat-rate strategy can be practised in the nutrition of mature suckler cows. Oat hull based flour-mill by product can partly replace grass silage and straw in the winter diet. Whole-crop barley silage can be offered as a sole feed to suckler cows.

Experiment IV evaluated during the winter feeding period the effects of replacing grass silage with whole-crop barley or oat silage on mature beef cow and calf performance. Both whole-crop silages were suitable winter feeds for suckler cows in cold outdoor winter conditions.

Experiment V aimed at assessing the effects of daily feeding vs. feeding every third day on the performance of mature beef cows and calves. No differences between the treatments were observed in cow LW, BCS, milk production and calf LW. The serum concentrations of urea and long-chain fatty acids were increased on the third day after feeding in the cows fed every third day. Despite of that the feeding every third day is an acceptable feeding strategy for mature suckler cows.

Experiment VI studied the effects of feeding levels and long-term cold climatic conditions on mature beef cows and calves. The cows were overwintered in outdoor facilities or in an uninsulated indoor facility. Whole-crop barley silage was offered either ad libitum or restricted. All the facilities offered adequate shelter for the cows. The restricted offering of whole-crop barley silage provided enough energy for the cows.

The Finnish energy recommendations for dairy cows were too high for mature beef breed suckler cows in good body condition at housing, even in cold conditions. Therefore, there is need to determine feeding recommendations for suckler cows in Finland. The results showed that the required amount of energy can be offered to the cows using conventional or alternative feeds provided at a lower feeding level, with an inaccurate feeding, flat-rate feeding or feeding every third day strategy. The cows must have an opportunity to replenish the LW and BCS losses at pasture before the next winter. Production in cold conditions can be practised in inexpensive facilities when shelter against rain and wind, a dry resting place, adequate amounts of feed suitable for cold conditions and water are provided for the animals as was done in the present study.Suomessa emolehmiä kasvatetaan alueilla, joille on tyypillistä pitkä talviruokintakausi ja lyhyt laidunkausi. Talvella ne pidetään lypsylehmien ja lihanautojen tavoin joko lämpöeristetyissä tai kylmissä tuotantotiloissa. Tuotantokustannusten kasvu on pakottanut etsimään emolehmille entistä taloudellisempia tuotantotiloja ja kasvatusmenetelmiä niiden hyvinvoinnista kuitenkaan tinkimättä. Emolehmätuotannon voimakas kasvu on lisännyt myös tuottajien tarvetta saada tietoa uusista talvikauden ruokintastrategioista, joihin soveltuvat joko perinteiset (heinä, nurmisäilörehu, olki) tai vaihtoehtoiset (käsitelty olki, teollisuuden sivutuote, kokoviljasäilörehu) rehut. Ruokinnan suunnittelua vaikeuttaa se, että Suomessa ei ole emolehmille ruokintasuosituksia. Niiden ruokinta on perustunut kotimaisiin lypsylehmien ruokintasuosituksiin.

Tutkimuksessa I selvitettiin toisaalta heinän ja toisaalta ureoidun oljen soveltuvuutta nuorten risteytysemojen talvirehuksi keskinkertaisessa ja niukassa ruokinnassa. Emot menettivät elopainoaan niukassa ruokinnassa ja ureoitua olkea saadessaan enemmän kuin keskinkertaisessa ruokinnassa ja heinää saadessaan, mutta korvasivat talven aikana tulleet elopainon menetykset hyvällä laitumella. Emän ruokinta ei vaikuttanut vasikoiden kasvuun. Ruokintatavasta riippumatta tiinehtymistulos oli kaikilla heikko. Ureoitu olki soveltui emojen talvirehuksi kylmiin tuotantotiloihin.

Ensimmäistä ja toista kertaa poikivilta risteytysemoilta selvitettiin karkearehujen ruokintatarkkuuden vaikutusta tuotantoon ja tiinehtymiseen (II). Ensimmäisenä talvena ruokintatarkkuus vaihteli päivittäin ±40 %. Toisena talvena vaihtelu oli samansuuruinen, mutta tapahtui kahden viikon jaksoissa. Ruokintatarkkuuden vaihtelut vaikuttivat emojen tuotantoon ja vasikoiden kehitykseen vain hieman. Tiinehtyvyys oli erinomainen. Nuorten risteytysemojen päivittäisen ruokinnan ei tarvitse olla tarkkaa, kunhan eläimet saavat ylläpitoon, tuotantoon ja kasvuun tarvitsemansa energian muutaman viikon aikana.

Kokeessa III tutkittiin kahden sisäruokintakauden aikana teollisuuden kaurankuoripohjaisen sivutuotteen ja ohrakokoviljasäilörehun soveltuvuutta täysikasvuisille risteytys- ja liharotuisille emolehmille tasaisessa ja porrastetussa ruokinnassa. Ruokintastrategia tai rehu ei vaikuttanut emojen elopainoon ja kuntoon, vasikoiden kehitykseen ja emojen tiinehtymiseen. Tulosten perusteella tasaruokinta soveltuu täysikasvuisille emolehmille kylmiin tuotanto olosuhteisiin. Mikäli saatavilla on hinnaltaan kilpailukykyistä teollisuuden sivutuotetta, voidaan sillä korvata olkea talvikauden ruokinnassa. Kokoviljasäilörehu soveltuu hyvin emolehmille talvikauden ainoaksi rehuksi.

Täysikasvuisten emolehmien talvikauden ruokinnassa nurmisäilörehu voidaan korvata ohrasta tai kaurasta tehdyllä kokoviljasäilörehulla (IV). Molemmilla kokoviljasäilörehuilla saadut tuotantotulokset olivat hyvät, ja kokoviljasäilörehut soveltuivat ulkokasvatustiloihin mm. jäätymättömyytensä ansiosta hyvin.

Tutkimus V selvitti päivittäin tai joka kolmas päivä tapahtuvan ruokinnan vaikutuksia emolehmien tuotantoon. Emolehmien ruokintaa voidaan harventaa joka kolmanteen päivään, kunhan annettu rehumäärä vastaa eläimen tarvetta. Joka kolmas päivä ruokittujen emojen elopaino, kuntoluokka, maidontuotanto ja vasikan kasvu eivät poikenneet päivittäin ruokittujen emojen arvoista. Eläimet käyttäytyivät rauhallisesti ruokintastrategiasta riippumatta. Seerumin urean ja pitkäketjuisten rasvahappojen pitoisuudet olivat hieman kohonneet kolmantena päivänä ruokinnasta.

Tuotantokoe VI selvitti ohrakokoviljasäilörehun vapaan tai rajoitetun saannin vaikutuksia täysikasvuisten emolehmien elopainoon, kuntoon ja veriarvoihin sekä vasikoiden kasvuun erityyppisissä kylmissä tuotanto-olosuhteissa. Rajoitetun ruokinnan vaikutukset emolehmien elopainoon, kuntoon sekä veriarvoihin ja vasikoiden kasvuun olivat pieniä vapaaseen ruokintaan verrattuna. Metsätarhassa ollut sadekatos ja sen ulkopuolinen makuukumpare, kolmiseinäinen kuivitettu katos metsätarhassa ja eristämätön pihatto tarjosivat riittävän suojan hyväkuntoisille emolehmille ja niiden vasikoille talven ajan. Huolellisen hoidon merkitys erityisesti poikimakaudella korostuu ulkokasvatustiloissa. Eläimet saivat riittävästi energiaa rajoitetussakin ruokinnassa.

Kokeiden I - VI tulokset osoittivat, että kotimaiset lypsylehmien ruokintasuositukset ovat täysikasvuisille kevätpoikiville liharotuisille emolehmille kylmissäkin tuotanto-olosuhteissa tarpeeseen nähden liian suuret, jos ne sisäruokintakauden alkaessa ovat hyväkuntoisia. Emolehmille tulee laatia olosuhteisiimme soveltuva, kuntoluokan huomioiva ruokintasuositus. Kokeiden perusteella niiden talviruokintaan soveltuvat perinteiset tai vaihtoehtoiset rehut, suositettua pienempi energiamäärä, epätarkka rehujen annostelu, tasaruokinta ja rehuannoksen jakaminen joka kolmas päivä. Laidunkaudella eläinten on voitava kuntoutua seuraavaa sisäruokintakautta varten. Suomen oloissa emolehmät vasikoineen menestyvät vaatimattomissakin tuotantotiloissa, kunhan eläimille on suoja tuulta ja sadetta vastaan, kuiva makuupaikka, riittävästi olosuhteisiin soveltuvia rehuja ja aina tarjolla vettä.
URI: URN:ISBN:978-952-10-3688-0
http://hdl.handle.net/10138/20768
Date: 2007-11-30
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account