Taivasta varten luotu : Usko ja ruumis vanhoillislestadiolaisuutta koskevissa verkkokeskusteluissa.

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3596-4
Julkaisun nimi: Taivasta varten luotu : Usko ja ruumis vanhoillislestadiolaisuutta koskevissa verkkokeskusteluissa.
Tekijä: Hintsala, Meri-Anna
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, kirkkososiologia
Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, systemaattinen teologia Lancaster University, England
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (artikkeli)
Tiivistelmä: Conservative Laestadianism is the largest and most international revivalist movement in the Evangelical-Lutheran Church of Finland. Conservative Laestadianism has been widely present in Finnish social media during the 20th century due to its lived practices in relation to women’s rights and coping in everyday life. In this article-based doctoral thesis, I focused on the internet discussions of the Laestadian people on the selected discussion forums in Finland in 2011. First, I asked how the Laestadian teaching is embodied in the adherent’s everyday life. I presented my answer to this question in the three individual publications published in the reviewed academic journals. The second question in this work was: how is embodied lived life established in relation to lived theology through theological negotiation in the internet discussions? The data consisted of 380 autobiographical narratives collected from the different discussion forums. I developed a methodological tool for the analysis, which involved combining autoethnographic perspectives and the netnographic method. I concluded that the auto-netnographic method could be adapted in more general researches where the researcher plays a role in the research context in multidimensional ways. This study shows how theology and the body co-exists in tight interconnection in the Laestadian lived religious life. Theology and the body interact circularly: the body resists the theological teaching of rejection of contraception through negative emotions, illness and maladjustment, which creates a reinterpretation of the lived practices and the theological teaching. At the same time, the body approves the teaching by cultivating the experienced suffering through positive emotions and making them religiously essential in terms of the Laestadian understanding of redemption. My study shows that Laestadian lived religion is more adaptive than earlier studies concerning Laestadianism have been able to show. Flexible religious agency is formed between the religious tradition of the movement and secular society around the movement. An academic perspective of lived religion, which was the loose frame for this study, offers an overview of lived religious practices often outside the institutional religious community. Traditionally, it does not pay attention to dogmatic or religiosity through written official texts. The lived Laestadian life and religion is multi-layered, even though it is still tightly bound up with the core theological principles of the movement. Because of this complexity, I challenge the existing understanding of the academic tradition of lived religion by saying that the very concept of lived religion has to be patterned on the concept of lived faith. Lived faith, which emphasises the spiritual and cognitive theological nuances of the religious worldview, suits these kinds of contexts better; that is, contexts where theological interpretation is conscious and ambitious on the basis of the theological construction of the movement. In future researches, the created concept of lived faith in this study would enlarge the toolbox of researchers considering lived religious life and embodiment in connection with institutional theological formulations. As a result of this study, I indicate that the body is a permanent part of the relationship between a human and God in Laestadian lived faith. Net discussions on the embodiment of Laestadian people reflect the pain spots of the Laestadian community and postmodern Finnish society.Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen uskosta ja opetuksesta nousevat elämäntavat ovat olleet vilkkaan verkkokeskustelun kohteena 2010-luvulla. Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, miten vanhoillislestadiolainen usko ruumiillistuu verkkokeskusteluissa. Ensiksi tarkastelin sitä, miten usko ruumiillistui ehkäisykäsityksestä ja homoseksuaalisuudesta käydyissä keskusteluissa. Toiseksi kysyin, miten ruumiillinen vakiintuu osaksi elettyä uskontoa ja teologista tulkintaa. Tutkimuksen aineistona oli 380 omaelämäkerrallista verkkonarraatiota, jotka keräsin suomalaisilta aktiivisilta verkkokeskustelualueilta vuonna 2011. Loin ensimmäisessä erillisartikkelissa (I, Naistutkimus - Kvinnoforskning 4/2012) tutkimukselleni metodologisen pohjan kehittämällä auto-netnografisen menetelmän. Auto-netnografia yhdistelee autoetnografiaa ja netnografiaa, eli etnografiaa verkossa. Autoetnografiassa ajatuksena on tutkijan kokemusten kutoutuminen mukaan tutkimuskohteen analyysiin. Ensimmäisen vaiheen tutkimuskysymyksen, miten uskonto ruumiillistuu vanhoillislestadiolaisissa verkkokeskusteluissa, tulokset muodostuivat kolmen erillisjulkaisun pohjalle. Vanhoillislestadiolainen usko ruumiillistuu ensinnäkin ehkäisykäytänteissä (II, Teologinen Aikakauskirja 2017), tunteissa (II, Journal of Religion, Media and Digital Culture 2/2016) sekä toimijuuden ratkaisuissa (III, Kulttuurintutkimus). Osoitan, että teologiselle opetukselle pohjautuva uskontulkinta ja ruumiillisuus ovat kehämäisessä vuorovaikutuksessa keskenään: ruumis joustaa erilaisten ratkaisujen välillä vastustaen opetusta, toisaalta mukautuen siihen. Tämä vuorovaikutus synnyttää kuvan uskonnollisesta toimijuudesta, joka on ensisijaisesti joustavaa, monien mahdollisuuksien välillä neuvottelevaa. Samalla joustavasta ruumiillisuudesta kiteytyvät toimijuuden ratkaisut synnyttävät uuttaa uskontulkintaa. Joustaminen on nähtävissä yhtäältä suhteessa uskonnolliseen traditioon ja toisaalta sekulaariin yhteiskuntaan. Tulosten perusteella esitän, että vanhoillislestadiolainen ruumis on osa jumalasuhdetta ja verkkokeskustelut ruumiista heijastelevat liikkeen yhteiskunnallisia kipupisteitä. Hyödynsin tutkimuksessani eletyn uskonnon (lived religion) teoreettista viitekehystä. Teoreettisena havaintona tulosten perusteella esitän, että eletyn uskonnon tutkimuksessa tulisi vanhoillislestadiolaisuuden kohdalla puhua eletystä uskosta (lived faith), koska elämäntapojen perustana on tiedostettu suhde viralliseen opetukseen. Eletyn uskon käsite antaisi myös laajemmin tutkimuksessa välineitä tarkastella muuttuvaa uskonnollista ruumiillisuutta sidoksissa viralliseen instituutioon ja eletyn elämän teologiseen perustaan.
URI: URN:ISBN:978-951-51-3596-4
http://hdl.handle.net/10138/214057
Päiväys: 2017-09-16
Avainsanat:
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
Taivasta.pdf 713.8KB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot