Tila tilassa : Liturgian ja tilan dialogi alttarin äärellä

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-4708-4
Title: Tila tilassa : Liturgian ja tilan dialogi alttarin äärellä
Author: Dhima, Sari
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Theology, Department of Practical Theology
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2008-05-31
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-4708-4
http://hdl.handle.net/10138/21571
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This study examines the organisation and transformation of altar space in the modern Evangelical Lutheran Church of Finland in liturgical and architectural perspective. The research data consists of 65 altar spaces in The Finnish Evangelical Lutheran church buildings. All of these were characterised in Church Government records as churches , built 1962 1999 and had been consecrated. The main data was collected by means of observation, photographing, and drawing sketches of altar spaces. The focus of this study concerns the organisation of modern Finnish Evangelical Lutheran altar spaces and, in particular, their changes also in relation to the liturgical movement. The challenge of this approach was especially in discovering the spatial identity of an altar space in terms of unequivocal boundaries. The analysis was realised in three stages. Interiors, the organisation of altar space, as well as architectonic qualities of altar spaces in terms of floor elevations, shapes of ceilings, lighting, and openings in the altar space were analysed. Moreover, attention was focused on furnishing and fixed versus movable pieces of furniture (such as the altar, altar rail, the pulpit, the baptismal font, and lectern). Finally, the potential qualitative and quantitative changes in altar space were examined. All in all, the majority of churches in the data featured elongated church halls with an altar at the end of the nave. To look at the data in chronological perspective, increasingly wide church halls had been built since the 1980s (yet there was only one central hall in which the altar was placed at the middle point of the church). Every third church altar was movable. As for the focal point of this study and the altar in particular, it was my aim to pay attention to the versus populum altar and its development in relation to the (Lutheran) liturgy. Hence, it was meaningful to determine, in terms of interior design, whether liturgists were able to celebrate facing the people attending the service. In the 1960s and 70s, a versus orientem altar featured in more than half of all new Finnish Lutheran churches, yet in 2000 two out of three churches featured a versus populum altar. For architectural and esthetic reasons (and not primarily due to liturgical ideas), also altars standing freely off the walls had been constructed. In terms of the liturgy, versus populum altars had been realised in expectation of increased communication between liturgist and worshippers. However, the analysis indicated that the altar could also become a divider of space. This aspect is a novel finding in relation to earlier and concurrent discussions concerning the liturgical movement. This study concluded, all in all, that altars had been increasingly constructed closer and closer to the worshiping parish and, accordingly, used increasingly often in the versus populum manner. Lecterns were often movable until the millennium this was the case in most altar spaces. Baptismal fonts did not have a permanent place in this data, and the data even included altar spaces with no baptismal fonts in the choir, nor the church hall. The position and status of fonts was generally weakened even if baptism in the Lutheran Church was regarded as one of the two sacraments together with the eucharist. The study concluded that even if baptism is regarded as a sacrament in the church, the position and status of baptismal fonts had weakened overall in newer church architecture. In other words, the tendency of the liturgical movement to emphasise the service and its celebration had obviously had its effect on the placement of baptismal fonts in the church hall. This research indicated that the pieces of furniture that mostly involved (many kinds of) visual and spatial changes included the altar and the lectern. In certain instances, fixed furnishings had been substituted by movable pieces or, moreover, new pieces of furniture and paraphernalia such as music instruments, pieces of art, tables, chairs and plants were brought in. In the Evangelical Lutheran Church of Finland, liturgical changes were principally inspired by the Catholic Church, in which liturgical changes are essentially based on Canon Law. Unlike Finnish Lutheranism, Catholicism provides detailed rules and principles even regarding the design of an altar space. According to this study, in the Finnish Lutheran Church, the primarily functional nature of given guidelines and instructions characterises several practical solutions in furnishing.Tutkimuksessa analysoitiin modernien Suomen evankelis-luterilaisten kirkkojen alttaritiloja, kalustejärjestystä ja niissä tapahtuneita muutoksia 1960-luvun alusta 2000-luvun vaihteeseen. Tarkastelun kohteena olivat eri puolilla Suomea sijaitsevat 65 kirkkoa ja niiden alttaritilat. Alttaritila on tutkimusaiheena uusi. Alttaritilatutkimus on poikkitieteellinen, sillä se yhdistää liturgisen ja arkkitehtonisen näkökulman. Tutkimus on osoittanut tähän mennessä huomioitta jääneitä puolia liturgisesta uudistuksesta ja uudistetusta jumalanpalveluskäytännöstä sekä nostanut esiin alttaritilan kalustuksellisia ja suunnittelullisia ongelmakohtia. Tutkimuksessa tarkasteltiin alttaritilojen muutosten suhdetta liturgiseen uudistukseen. Liturgisen uudistuksen ja uudistetun jumalanpalveluskäytännön seurauksina kirkkojen alttaritiloissa tehtiin eriasteisia muutoksia. Muutokset kohdistuivat erityisesti tutkimuksen vanhimpiin alttaritiloihin, jotka olivat 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuissa kirkoissa. Muutokset olivat yleisiä ja niiden laajuus vaihteli pienestä muutoksesta koko alttaritilan uudistukseen. Liturgisessa uudistuksessa korostettiin ehtoollisen asemaa, mikä näkyi ehtoollisen vieton yleistymisessä. Lisäksi uudistuksessa esitettiin toivottavia ominaisuuksia alttaritilan kalusteille, erityisesti alttarille ja sen sijainnille. Muutokset näkyivät alttaritilan kalustuksessa useilla tavoilla. Alttari siirrettiin lähemmäs seurakuntaa, sillä liturgin ja seurakunnan asettumista kasvokkain jumalanpalveluksessa pidettiin vuorovaikutusta edistävänä. Vuorovaikutusta edistettiin kirkoissa joko irrottamalla alttari seinästä, lisäämällä alttarin taakse papin polvistumispenkki tai toinen alttari. Tutkimus osoitti, ettei alttarin seinästä irrottaminen kuitenkaan yksittäisenä muutoksena tehnyt alttaritilasta vuorovaikutteisempaa. Tällä menettelyllä alttarin voitiin todeta sitä vastoin kasvattavan tilallista hierarkiaa, kun alttarista muodostui tilanjakajana liturgin ja seurakunnan välillä. Alttarin hierarkiaa kasvattavaan tulkintaan vaikutti myös alttarikaiteen käytön yleisyys. Alttarikaide ei kuitenkaan ole enää ehtoollisenvietossa välttämätön kaluste, sillä ehtoollista voidaan nauttia myös seisten. Tutkimuksen mukaan kirkkosalin keskelle sijoittuva alttaritila toteutettiin vain kerran. Muutosten seurauksena alttaritiloihin lisättiin irtokalusteita, kuten pöytiä ja tuoleja sekä lattialle esineitä ja soittimia. Lisättyjen kalusteiden, esineiden ja soittimien seurauksena alttaritilojen kalusteiden välinen hierarkia hämärtyi. Lukupulpetti lisättiin uutena kalusteena useisiin kirkkoihin ja se saattoi nousta jopa jumalanpalveluksessa käytetyimmäksi kalusteeksi. Tämä johtuu siitä, että alttarin merkitystä korostettiin nimenomaan ehtoollispöytänä ja alttari on keskeisessä asemassa vain ehtoollisosassa. Lukupulpetilla on keskeinen osa johdannossa, sanaosassa ja päätöksessä. Lukupulpetti sijoitettiin useimmin alttaritilan oikealla puolelle, paikkaan joka vanhimmissa alttaritiloissa kuului kastemaljalle. Tutkimus osoitti kastemaljan sijainnin vaihtelevan kirkko- ja alttaritiloissa. Tämä voidaan todeta muutosten seuraukseksi, sillä vanhimmissa kirkoissa kastemalja oli kiinteä osa alttaritilan kalustusta. Kastemaljan merkityksen väheneminen on huomionarvoista, sillä kaste on luterilaisen kirkon toinen sakramentti ehtoollisen ohella. Liturgisen uudistuksen myötä alttaritilojen kiinteistä kalusteista luovuttiin ja niiden tilalla suosittiin irtokalusteita. Siirrettävien kalusteiden vaatimusta perusteltiin muunneltavuudella käyttötarpeen mukaan jumalanpalveluksille ja konserteille. Irtonaiset kalusteet viestittävät siirrettävyyttä, ne voidaan tarvittaessa järjestää uudelleen tai siirtää pois. Tämä saattaa johtaa myös siihen, että alttari siirretään pois kirkkotilasta konsertin ajaksi. Tutkimuksen mukaan luterilaisessa kirkossa liturginen uudistus esitti teoreettisesti orientoituneita malleja siitä, miten uudistus voitaisiin toteuttaa. Ne osoittautuivat tutkimuksessa teoreettisiksi ideoiksi, joiden pohjalta tilajäsennys ja kalustejärjestys ovat tulkinnanvaraista. Tämän seurauksena alttaritilat ahtautuivat, kalustejärjestys hajaantui ja tilassa ilmeni kalustetoisintoja. Toisaalta tulkinnanvaraisuus voidaan todeta myös hyväksi, sillä liturgisen uudistuksen teoreettisen näkökulman kautta ei voida olettaa luotavan alttaritilan mallia, jota voitaisiin toistaa kirkosta toiseen. Tällainen ajatus kirkollisista ohjeista olisi suunnittelun näkökulmasta vieras ajatus, sillä jokainen alttaritila suunnitellaan kirkkokohtaisesti.
Subject: käytännöllinen teologia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
tilatila.pdf 5.912Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record