Globaali elinkauppa oikeudellisena ongelmana

Näytä kaikki kuvailutiedot



Pysyväisosoite

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201709015311
Julkaisun nimi: Globaali elinkauppa oikeudellisena ongelmana
Tekijä: Mikander, Jessica
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta
Julkaisija: Helsingin yliopisto
Päiväys: 2017
Kieli: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201709015311
http://hdl.handle.net/10138/219394
Opinnäytteen taso: pro gradu -tutkielmat
Oppiaine: Lääkintä- ja bio-oikeus
Medical and biolaw
Medicinal- och biorätt
Tiivistelmä: Elinsiirto on useimmissa tapauksissa tehokkain ja paras hoitokeino vakavimpiin munuaiskeuhko-, sydän- ja keuhkosairauksiin.Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana elinsiirto hoitomuotona on saavuttanut vakiintuneen aseman henkeäuhkaavassa elimen vajaatoiminnassa. Sopivista elinsiirrännäisistä on kuitenkin jatkuva pula ja transplantaatioiden yleistyessä pula elimistä on entisestään korostunut. Elinsiitoja tarvitsevien potilaiden ja sopivien siirrännäisten välillä vallitsee epäsuhta ja näin ollen kysynnän ja tarjonnan välillä on kuilu. Tämä kuilu on johtanut laittoman elinkaupan syntymiseen. Ihmisen elimistä on muodostunut kauppatavara ja juuri kaupallisuuden aspekti tuo elinsiirtoihin ihmisoikeudellisen ongelman. Elinkauppa on nimenomaisesti syntynyt elimistä olevan pulan vuoksi. Elinkauppa on kansainvälinen ongelma ja sitä tapahtuu lähtökohtaisesti eniten köyhissä kehitysmaissa; köyhät ihmiset ovat valmiita myymään munuaisiaan varakkaille länsimaalaisille taloudellisen hyödyn toivossa. Elinkauppa on luonut voitokkaat markkinat kansainvälisellä tasolla. Elinkaupan ollessa kansainvälinen ongelma tutkielmani keskiössä ovatkin kansainväliset elinkaupan kieltämiseen liittyvät sopimukset ja julistukset sekä globaalit pyrkimykset rajoittaa ja vähentää elinkauppaa. Tutkimuksessani esitellään aiheen kannalta keskeisimmät kansainväliset julistukset, sopimukset ja kansalliset säädökset sekä pohditaan, miten ne vaikuttavat käytännön tasolla elinkaupan torjumiseen ja voitaisiinko kyseisiä instrumentteja jotenkin tehostaa.Kansainvälisestä aiheesta huolimatta tuon esiin myös, miten Suomen lainsäädäntö vastaa kansainvälisten sopimusten asettamia vaatimuksia ja mitä asioita tulisi kehittää ja tehostaa kansallisella tasolla, jotta elinluovutuksiin liittyvät epäkohdat saadaan jatkossakin pidettyä kurissa. Ensimmäisessä luvussa eli johdannossa käyn läpi elinkaupan kehityskaarta ja elinluovutuksiin liittyviä taustatietoja, jotta elinkauppaan liittyvän taloudellisen hyödyn tavoittelun ongelmallisuus olisi helpommin hahmotettavissa. Tämän lisäksi tuon esille miksi ja missä elinkauppaa tällä hetkellä käydään. Luvussa kaksi käsittelen Suomen lainsäädännön asettamia vaatimuksia elinluovutuksiin liittyen. Tarkoituksena on tuoda esille kattavasti niin perustuslain kuin kudoslain mukaiset säännökset, jotka ovat oleellisia elinluovutuksen ja taloudellisen hyödyn tavoittelun kiellon kannalta. Kattavimmin käsittelen kudoslain säännöksiä koskien elinluovuttajan suostumusta, henkilöllisiä edellytyksiä luovuttajana toimimiselle sekä taloudellisen hyödyn kieltoa. Esittelen myös lakialoitteen kudoslain 4 §:n muuttamisesta ja elinluovutusta ja elinsiirtoja koskevan kansallisen toimintasuunnitelman. Luvussa kolme ja neljä tuodaan esille keskeisimmät kansainväliset säännökset, sopimukset ja julistukset joilla on merkitystä elinkaupan rajoittamisessa ja kieltämisessä. Pyrin luvuissa avaamaan tarkemmin näiden asiakirjojen sisältöjä ja arvioimaan, mitä vaikutuksia näillä säännöksillä on konkreettisella tasolla. Tutkielmassa tuodaan esille myös tarkemmin niiden maiden elinsiirtojärjestelmiä, jotka poikkeavat olennaisesti valtavirrasta. Lopuksi esitän tutkielmani loppupäätelmät sekä pohdin mahdollisia jatkotutkimustarpeita ja elinkaupan kiellon tulevaisuuden näkymiä.


Tiedostot

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä

Tähän julkaisuun ei ole liitetty tiedostoja

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot