EU:n veronkiertodirektiivin väliyhteisösäännösten vaikutuksista väliyhteisölakiin

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201709015307
Title: EU:n veronkiertodirektiivin väliyhteisösäännösten vaikutuksista väliyhteisölakiin
Author: Koponen, Joakim
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Law
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2017
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201709015307
http://hdl.handle.net/10138/219397
Thesis level: master's thesis
Discipline: Finanssioikeus
Fiscal law
Finansrätt
Abstract: Väliyhteisöllä tarkoitetaan tavallisesti alhaisen verotuksen valtiossa sijaitsevaa tytäryhtiötä, johon passiivisia tuloja keinotekoisesti siirtämällä pyritään välttämään verotusta korkeamman verotuksen maassa. Väliyhteisösääntelyn avulla pyritään verottamaan osakasta väliyhteisön tuloista, vaikka varojenjakoa osakkaan ja väliyhteisön välillä ei tosiasiallisesti ole tapahtunut. Näin väliyhteisösääntelyllä pyritään suojelemaan valtioiden veropohjia tältä keinotekoiselta tulojen siirtämiseltä alhaisen verotuksen maihin. Väliyhteisösäännöillä oli keskeinen rooli myös OECD:n ja G20:n toteuttamassa BEPS-hankkeessa, joka sisälsi toimenpidepaketin, tavoitteena estää veropohjien rapautumista ja voitonsiirtoa. Toimenpidepaketin kolmas toimenpide liittyi väliyhteisösääntöihin, jonka tarkoituksena oli antaa suosituksia tehokkaiden väliyhteisösääntöjen kehittämiseen. Reaktiona näihin Euroopan komissio ilmoitti, että hankkeen suositukset tulisi implementoida EU:n tasolla, jonka avulla varmistettaisiin yhteinen lähestymistapa unionin tasolla ja tällä tavalla rajoitettaisiin sisämarkkinoita vaarantavien vääristymien muodostumista. Tämän tuloksena syntyi veronkiertodirektiivi, joka hyväksyttiin lopullisesti heinäkuussa 2016. Veronkiertodirektiivi annettiin minimiharmonisointidirektiivin muodossa ja sisältää väliyhteisöjä koskevat 7 ja 8 artiklat. Suomessa on vuodesta 1995 lähtien säännelty väliyhteisöjä koskevista kysymyksistä väliyhteisölaissa. Veronkiertodirektiivi poikkeaa kuitenkin paikoittain lähestymistavoiltaan väliyhteisölaista merkittävästi, jonka vuoksi säännöt tulevat aiheuttamaan muutostarpeita väliyhteisölakiin. Tutkielma pyrkii selvittämään miltä osin väliyhteisölaki on linjassa veronkiertodirektiivin väliyhteisöjä koskevien säännösten kanssa, erityisesti minimiharmonisointivelvoitteet huomioiden. Tutkimuksessa vertaillaan säännöstöjä kuuden väliyhteisösääntelyn peruskomponentin valossa ja tutkitaan miltä osin väliyhteisölaki alittaa veronkiertodirektiivissä säännellyn minimisuojan tason. Koska veronkiertodirektiivin väliyhteisösäännöt perustuvat BEPS-suosituksiin, tullaan myös niitä vertailemaan tässä yhteydessä. Tutkielman pääasiallinen tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen metodi, jonka apuna käytetään vahvasti oikeusvertailevaa metodia. Pääosin väliyhteisölaki on joko suoraan linjassa säännöstöjen kanssa, tai asettuu säännöstöjen tarjoaman harkintavallan ja valinnanvapauden raameihin. Monen peruskomponentin osalta väliyhteisölaki on myös tiukemmin säännelty veronkiertodirektiiviin verrattuna, joka on sallittua direktiivin minimiharmonisoinnin puitteissa. Säännöstöjen välillä on kuitenkin eräitä merkittäviä eroavaisuuksia. Suurimmat säännöstöjen väliset ristiriidat liittyvät väliyhteisölain toimialoja ja verosopimusvaltioita koskeviin poikkeuksiin, joihin tulee kohdistumaan kovimmat muutospaineet, sillä poikkeuksia ei sellaisenaan voida pitää väliyhteisölaissa. Lopuksi tutkielmassa otetaan kantaa siihen, mikä olisi paras tapa implementoida vaaditut muutokset kansalliseen lainsäädäntöön.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record