Asiantuntijuus, väestöpolitiikka, sota : Lastenneuvoloiden kehittyminen osaksi kunnallista perusterveydenhuoltoa 1904–1955

Visa fullständig post

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3278-9
Titel: Asiantuntijuus, väestöpolitiikka, sota : Lastenneuvoloiden kehittyminen osaksi kunnallista perusterveydenhuoltoa 1904–1955
Author: Laurent, Helene
Medarbetare: Helsingfors universitet, statsvetenskapliga fakulteten, institutionen för politik och ekonomi
Nivå: Doktorsavhandling (monografi)
Tillhör serie: Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 61/2017 - URN:ISSN:2343-2748
Abstrakt: The Finnish laws on maternal and child health care came into force in 1944, during the last months of WWII. During the war, resources had been allocated specifically to child welfare, which resulted in record-low infant mortality rates in 1943. These seemingly controversial facts formed the starting point for my doctoral thesis on the history of preventive child health care in Finland. In my research I analyzed, how changes in the soci-ety and in medical knowledge have influenced the ideology, organization and practices of preventive child health care in the early to mid-twentieth century. I have approached the process by examining child health experts as an epistemic community, a concept coined by Peter Haas, which refers to transnational networks of knowledge-based, policy-oriented experts. In addressing my research questions, I have relied on content analysis and, where possible, also statistical data. The research material consists mainly of texts produced by health professionals. The thesis is divided into three parts. The first part ends in 1939, which marks the beginning of the Finno-Soviet Winter War, and follows the ideological and institutional development of preventive child health care in Finland. The prevailing ideology was primarily based on positive eugenics: on raising strong and healthy children for the newly independent nation. International contacts included Germany via pediatrician Arvo Ylppö, and the Anglo-Saxon world, via public health nurses. Practical work was con-ducted mainly by child welfare organizations. By the end of the 1930s, pop-ulation questions and problems in public health were activated in national politics, where special emphasis was put on the rural communities lagging in development. Public health experts joined forces to promote publicly funded preventive health care for mothers and children. The second part is set in the years of WWII, and it examines the chang-es in child health care catalyzed by the evacuations and high infant mortal-ity during the Winter War. Finland received extensive international aid, which was targeted mainly at the health care of evacuated mothers and children. The aid agency Finnish Relief and its expert-run Health Commit-tee could develop new forms of child health and welfare, e.g. ambulatory health clinics and cottage hospitals for children, in cooperation with exist-ing non-governmental organizations. Spurred on by powerful pronatalist and defense-related arguments, the laws on maternal and child health clinics were enacted in 1944. Based on the annual reports of district physi-cians, the health of children remained good from 1941 onwards, due to the focus on the welfare of children. However, 75,000 children from the most vulnerable families had been sent to Sweden. The practices and possibili-ties of public health care are discussed in a local case study of the Sortavala region in Karelia, where many health reforms were applied in advance. The last section extends to the mid-fifties and focuses on the post-war reconstruction efforts. Again, with the help of international aid agencies, a network of health centers, including maternal and child health clinics, was built to serve as basic health care units in the rural areas. By the mid-fifties, practically all pre-school children were enrolled at the clinics. The Finnish child health experts found new tasks in the World Health Organi-zation, the new center of the global epistemic community of child health.Lääketieteen sosiaalihistorian alaan lukeutuvan väitöskirjani tutkimustehtävänä on analysoida, millä tavalla yhteiskunnan ja lääketieteellisen tiedon muutokset ovat vaikuttaneet lasten terveysneuvonnan eli lastenneuvoloiden tehtävänmäärittelyyn, organisaatioon ja käytännön toimintaan 1900-luvun alusta 1950-luvun puoliväliin. Tarkastelen prosessia terveydenhuollon asiantuntijuusnäkökulmasta hyödyntämällä Peter Haasin kehittämää käsitettä episteeminen yhteisö, jolla tarkoitetaan aatteellisesti ja yhteiskuntapoliittisesti aktiivista asiantuntijaverkostoa. Olen jakanut tutkimuskysymykseni kolmeen osaan: ideologiseen, institutionaaliseen ja käytännön tasoon, joka mahdollistaa tasojen keskinäisen vuorovaikutuksen analyysin pitkällä aikavälillä. Tarkastelen tutkimusaineistoani pääosin laadullisin menetelmin aineistolähtöisesti, mutta hyödynnän mahdollisuuksien mukaan myös tilastoaineistoja. Tutkimusaineisto koostuu pääosin terveydenhuollon asiantuntijoiden tuottamista teksteistä. Lasten terveysneuvonnan alkutaivalta käsittelevässä, vuoteen 1939 päättyvässä osassa tarkastelen positiivisen eugeniikan ideologiaan pohjautuvan neuvontatoiminnan rakentumista lastensuojeluliikkeessä, jonka yhteyteen lasten terveydenhoidon episteeminen yhteisö kehittyi. 1930-luvun loppupuolella väestöpoliittiset ja kansanterveydelliset kysymykset nousivat ajankohtaiseksi valtiollisessa politiikassa, samoin maaseudun jälkeenjäänyt asema. Äitiys- ja lastenhuollon sekä tuberkuloosihuollon asiantuntijayhteisöt kokosivat voimansa kansanterveysaatteen piiriin. Toinen sotavuosiin sijoittuva kokonaisuus tarkastelee sotakriisin aiheuttamia muutoksia lasten terveydenhuollossa ja väestön lisääntymiseen tähtäävän ideologian nousua. Mittavia kansainvälisiä avustuksia hallinnoinut Suomen Huolto ja sen asiantuntijaelin Terveydenhoitotoimikunta saattoivat kansalaisjärjestöjä apunaan käyttäen kehittää uusia lastenhuollon toimintamuotoja, kuten kiertäviä lastenneuvoloita ja lasten sairastupia. Voimakkaiden väestö- ja puolustuspoliittisten argumenttien ajamina äitiys- ja lastenneuvoloista tuli lakisääteisiä vuonna 1944. Lääkärien toimintakertomusten perusteella lasten terveys pysyi sota-aikana pääosin hyvänä. Sodan aikaisia käytäntöjä ja kriisiajan suomia uusia toimintamahdollisuuksia tarkastellaan paikallisesti Sortavalan piirilääkäripiirissä, jossa kansanterveystyötä rakennettiin suunnitteilla olevan lainsäädännön periaattein. Kolmas osa painottuu jälleenrakennusvuosien perhepolitiikan aikakauteen. Kansainvälisten lahjoitusten avulla rakennettiin terveystaloverkosto ja lastenneuvoloista tuli oleellinen osaa perusterveydenhuoltoa. 1950-luvulla uuden rokotuslain myötä kehitettiin vapaaehtoinen, kattavuudeltaan laaja kansallinen rokotusohjelma. Suomalaiset kansanterveyden asiantuntijat löysivät uusia tehtäviä kansainvälisissä järjestöissä, etenkin WHO:ssa, Maailman Terveysjärjestössä, josta tuli johtava lasten terveydenhuollon episteemisen yhteisön keskus.
Permanenta länken (URI): URN:ISBN:978-951-51-3278-9
http://hdl.handle.net/10138/222873
Datum: 2017-10-14
Subject:
Rights: Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden.


Filer under denna titel

Total number of downloads: Loading...

Filer Storlek Format Granska
ASIANTUN.pdf 4.361Mb PDF Granska/Öppna

Detta dokument registreras i samling:

Visa fullständig post