Management of semi-natural grasslands for butterfly and moth communities

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, biotieteellinen tiedekunta, bio- ja ympäristötieteiden laitos fi
dc.contributor Helsingfors universitet, biovetenskapliga fakulteten, institutionen för bio- och miljövetenskaper sv
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Biosciences, Department of Biological and Environmental Sciences en
dc.contributor Finnish Environment Institute, Research Programme for Biodiversity en
dc.contributor.author Pöyry, Juha fi
dc.date.accessioned 2010-11-25T13:26:35Z
dc.date.available 2010-11-25T13:26:35Z
dc.date.issued 2007-11-23 fi
dc.identifier.uri URN:ISBN:978-952-10-4217-1 fi
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/22434
dc.description.abstract This work focuses on the factors affecting species richness, abundance and species composition of butterflies and moths in Finnish semi-natural grasslands, with a special interest in the effects of grazing management. In addition, an aim was set at evaluating the effectiveness of the support for livestock grazing in semi-natural grasslands, which is included in the Finnish agri-environment scheme. In the first field study, butterfly and moth communities in resumed semi-natural pastures were com-pared to old, annually grazed and abandoned previous pastures. Butterfly and moth species compo-sition in restored pastures resembled the compositions observed in old pastures after circa five years of resumed cattle grazing, but diversity of butterflies and moths in resumed pastures remained at a lower level compared with old pastures. None of the butterfly and moth species typical of old pas-tures had become more abundant in restored pastures compared with abandoned pastures. There-fore, it appears that restoration of butterfly and moth communities inhabiting semi-natural grass-lands requires a longer time that was available for monitoring in this study. In the second study, it was shown that local habitat quality has the largest impact on the occurrence and abundance of butterflies and moths compared to the effects of grassland patch area and connec-tivity of the regional grassland network. This emphasizes the importance of current and historical management of semi-natural grasslands on butterfly and moth communities. A positive effect of habitat connectivity was observed on total abundance of the declining butterflies and moths, sug-gesting that these species have strongest populations in well-connected habitat networks. Highest species richness and peak abundance of most individual species of butterflies and moths were generally observed in taller grassland vegetation compared with vascular plants, suggesting a preference towards less intensive management in insects. These differences between plants and their insect herbivores may be understood in the light of both (1) the higher structural diversity of tall vegetation and (2) weaker tolerance of disturbances by herbivorous insects due to their higher trophic level compared to plants. The ecological requirements of all species and species groups inhabiting semi-natural grasslands are probably never met at single restricted sites. Therefore, regional implementation of management to create differently managed areas is imperative for the conservation of different species and species groups dependent on semi-natural grasslands. With limited resources it might be reasonable to focus much of the management efforts in the densest networks of suitable habitat to minimise the risk of extinction of the declining species. en
dc.description.abstract Työssä selvitettiin tuoreiden perinnebiotooppiniittyjen suurperhosyhteisöjen vaihteluun vaikuttavia tekijöitä, erityisenä kiinnostuksena karjan laidunnuksen vaikutukset. Lisäksi selvitettiin maatalou-den ympäristötukeen kuuluvan perinnebiotooppien hoidon erityistuen toimivuutta eri eliöryhmien kannalta. Ensimmäisessä osatutkimuksessa verrattiin uudelleen aloitettujen laitumien suurperhosyhteisöjä vanhojen, vuosittain laidunnettujen ja hylättyjen niittyjen perhosyhteisöihin. Perhosyhteisöjen laji-koostumus muistutti jo noin viiden vuoden kuluttua laidunnuksen uudelleenaloittamisesta vanhojen laitumien lajikoostumusta, mutta lajidiversiteetti oli yhä matalampi kuin vanhoilla laitumilla. Yksi-kään vanhoille laitumille tyypillisistä perhoslajeista ei ollut vielä runsastunut uudislaitumilla verrat-tuna hylättyihin niittyihin. Näyttääkin siltä, että tuoreiden perinnebiotooppien perhosyhteisöjen kunnostaminen vaatii pidemmän ajan mitä oli mahdollista seurata tässä tutkimuksessa. Toisessa osatutkimuksessa osoitettiin, että perinnebiotooppiniittyjen paikallisella laadulla oli huo-mattavasti suurempi vaikutus suurperhosten esiintymiseen ja runsauteen kuin niityn koolla tai niit-tyverkoston alueellisella yhdistyneisyydellä. Tämä havainto korostaa perinnebiotooppien hoitohis-torian merkitystä perhosyhteisöjen muovaajana. Niittyverkoston yhdistyneisyydellä todettiin posi-tiivinen vaikutus taantuneiden niittyperhosten kokonaisyksilömäärään, mistä voidaan päätellä että taantuneiden niittyperhoslajien vahvimmat kannat sijaitsevat tiheimmissä niittyverkostoissa. Suurin lajimäärä ja useimpien yksittäisten suurperhoslajien korkein yksilömäärä havaittiin korke-ammassa niittykasvillisuudessa verrattuna putkilokasveihin, ja useimmat niittyperhoset näyttävätkin suosivan alhaisempaa häiriöintensiteettiä verrattuna kasveihin. Kasvien ja perhosten väliset erot voidaan selittää kahdella eri tavalla: (1) korkeassa kasvillisuudessa on selvästi suurempi rakenteel-linen monimuotoisuus ja siksi enemmän hyönteisille sopivia ekologisia lokeroja kuin matalassa kasvillisuudessa ja (2) kasveja syövät hyönteiset kestävät heikommin erilaisia häiriöitä korkeamman trofiatasonsa takia. Kaikkien perinnebiotoopeilla elävien lajien ja lajiryhmien ekologiset vaatimukset tuskin koskaan kohtaavat yksittäisellä niityllä. Tämän vuoksi perinnebiotooppien hoidon suunnittelu alueellisella tasolla olisi välttämätöntä perinnebiotoopeista riippuvaisten eliölajien kantojen suojelemiseksi. Usein niukoin voimavaroin tehdyn hoitotyön suuntaaminen tiheimpiin niittyverkostoihin voisi olla perusteltua taantuneiden niittyperhoslajien häviämisriskin pienentämiseksi. fi
dc.language.iso en fi
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.publisher University of Helsinki en
dc.relation.isformatof URN:ISBN:978-952-92-2788-4 fi
dc.relation.isformatof Edita Prima: Juha Pöyry, 2007 fi
dc.rights Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. fi
dc.rights This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. en
dc.rights Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden. sv
dc.subject morfologis-ekologinen eläintiede fi
dc.title Management of semi-natural grasslands for butterfly and moth communities en
dc.type.ontasot Väitöskirja (artikkeli) fi
dc.type.ontasot Doctoral dissertation (article-based) en
dc.type.ontasot Doktorsavhandling (sammanläggning) sv
dc.ths Hanski, Ilkka fi
dc.ths Kuussaari, Mikko fi
dc.opn Bengtsson, Jan fi
dc.type.dcmitype Text fi

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
manageme.pdf 712.8Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record