Postmenopausal hot flushes, vascular health and hormone therapy

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-6111-0
Title: Postmenopausal hot flushes, vascular health and hormone therapy
Author: Tuomikoski, Pauliina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine, Department of Obstetrics and Gynecology
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Vasomotor hot flushes are complained of by approximately 75% of postmenopausal women, but their frequency and severity show great individual variation. Hot flushes have been present in women attending observational studies showing cardiovascular benefit associated with hormone therapy use, whereas they have been absent or very mild in randomized hormone therapy trials showing cardiovascular harm. Therefore, if hot flushes are a factor connected with vascular health, they could perhaps be one explanation for the divergence of cardiovascular data in observational versus randomized studies. For the present study 150 healthy, recently postmenopausal women showing a large variation in hot flushes were studied in regard to cardiovascular health by way of pulse wave analysis, ambulatory blood pressure and several biochemical vascular markers. In addition, the possible impact of hot flushes on outcomes of hormone therapy was studied. This study shows that women with severe hot flushes exhibit a greater vasodilatory reactivity as assessed by pulse wave analysis than do women without vasomotor symptoms. This can be seen as a hot flush-related vascular benefit. Although severe night-time hot flushes seem to be accompanied by transient increases in blood pressure and heart rate, the diurnal blood pressure and heart rate profiles show no significant differences between women without and with mild, moderate or severe hot flushes. The levels of vascular markers, such as lipids, lipoproteins, C-reactive protein and sex hormone-binding globulin show no association with hot flush status. In the 6-month hormone therapy trial the women were classified as having either tolerable or intolerable hot flushes. These groups were treated in a randomized order with transdermal estradiol gel, oral estradiol alone or in combination with medroxyprogesterone acetate, or with placebo. In women with only tolerable hot flushes, oral estradiol leads to a reduced vasodilatory response and increases in 24-hour and daytime blood pressures as compared to women with intolerable hot flushes receiving the same therapy. No such effects were observed with the other treatment regimes or in women with intolerable hot flushes. The responses of vascular biomarkers to hormone therapy are unaffected by hot flush status. In conclusion, hot flush status contributes to cardiovascular health before and during hormone therapy. Severe hot flushes are associated with an increased vasodilatory, and thus, a beneficial vascular status. Oral estradiol leads to vasoconstrictive changes and increases in blood pressure, and thus to possible vascular harm, but only in women whose hot flushes are so mild that they would probably not lead to the initiation of hormone therapy in clinical practice. Healthy, recently postmenopausal women with moderate to severe hot flushes should be given the opportunity to use hormone therapy alleviate hot flushes, and if estrogen is prescribed for indications other than for the control of hot flushes, transdermal route of administration should be favored.Keskimäärin kolme neljäsosaa vaihdevuosi-ikäisistä naisista kärsii hikoiluoireista, ja jopa puolet heistä kokee oireensa sietämättömiksi. Estrogeeni on tehokkain hoito vaihdevuosioireisiin; sitä käytti vuonna 2008 yli 350 000 suomalaista naista. Hormonihoidon vaikutuksia sydän- ja verisuonisairauksiin on tutkittu paljon, mutta tulokset ovat ristiriitaisia. Tutkimuksissa, joissa naiset olivat itse alun perin päättäneet aloittaa hormonihoidon lieventääkseen vaihdevuosioireitaan, hormonihoito selvästi suojasi sydän- ja verisuonisairauksilta. Sen sijaan tutkimuksissa, joihin otettiin mukaan naisia, joilla pääsääntöisesti esiintyi vain vähän tai ei lainkaan hikoiluoireita, hormonihoito ei suojannut sydänterveyttä, vaan saattoi jopa vaarantaa sitä hoidon alkuvaiheessa. Tämä ristiriita voidaan selittää osin sillä, jos hikoiluoire sinänsä vaikuttaa sydämen ja verisuonten toimintaan ja hormonihoidon käyttäjät edellä mainituissa tutkimuksissa ovat tässä suhteessa erilaiset; tätä asiaa ei ole kuitenkaan tutkittu. Asia on hyvin tärkeä, sillä sydän- ja verisuonisairaudet ovat naisten yleisin kuolinsyy. Tässä tutkimuksessa selvitettiin vaihdevuosien hikoiluoireen yhteyttä verisuoniston terveyteen. Tutkimukseen osallistui 150 tervettä, vastikään vaihdevuosiin tullutta naista, joilla oli eriasteisia hikoiluoireita. Naisten verisuonten jäykkyys ja laajenemiskyky sekä koko vuorokaudenaikainen keskimääräinen verenpaine mitattiin ja lisäksi määritettiin verinäytteistä useita sydän- ja verisuonisairauksien riskiä kuvaavia merkkiaineita, kuten kolesteroli ja muita rasva-aineita. Tämän jälkeen naisia hoidettiin estrogeenilla kuuden kuukauden ajan ja tutkittiin, vaikuttaako hormonihoito eri lailla oireellisilla ja oireettomilla naisilla edellä mainittuihin sydänterveyttä mittaaviin tekijöihin. Niillä naisilla, joilla esiintyi voimakkaita hikoiluoireita, verisuonten laajentumiskyky oli suurempi kuin täysin oireettomilla naisilla. Tätä voidaan pitää sydänterveyden kannalta edullisena ominaisuutena. Yölliset voimakkaat hikoiluoireet nostivat hetkellisesti verenpainetta ja pulssia, mutta koko vuorokauden ajalta mitattuna ei verenpaineessa tai pulssitasossa ollut eroa oireettomien naisten ja niiden naisten välillä, joilla esiintyi lieviä, keskivaikeita tai voimakkaita hikoiluoireita. Hikoiluoire ei vaikuttanut veren kolesterolipitoisuuksiin tai muihin merkkiaineisiin. Hormonihoitotutkimuksessa naiset jaettiin kahteen ryhmään: niihin joilla oli siedettäviä hikoiluoireita (eivät todennäköisesti aloittaisi hormonihoitoa normaalitilanteessa), ja niihin joilla oireet olivat haittaavia (todennäköisiä hormonihoidon aloittajia). Osallistujat saivat kuuden kuukauden ajan estrogeeniä eri muodoissa (ihogeeli, suun kautta otettava estrogeeni- tai estrogeeni-keltarauhashormonitabletti), tai lumelääkettä. Hikoilemattomilla naisilla suun kautta annettu estrogeeni vähensi verisuonten laajenemiskykyä ja aiheutti verenpaineen nousutaipumuksen verrattuna hikoileviin naisiin. Sen sijaan estrogeenigeeli tai ei aiheuttanut epäedullisia verisuonivaikutuksia. Hikoiluoire ei vaikuttanut estrogeenihoidon aiheuttamiin hyödyllisiin muutoksiin sydän- ja verisuonisairauksien merkkiaineissa. Tutkimuksen kolme päätulosta ovat: 1. Vaihdevuosiin liittyvä hikoilu ei itsessään lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä vaan päinvastoin, se kertoo hyvin laajenevasta verisuonistosta. 2. Estrogeenitablettihoito vähentää verisuonten laajentumiskykyä ja nostaa verenpainetta, mutta vain niillä naisilla, joiden oireet ovat niin vähäisiä että he todennäköisesti eivät oma-aloitteisesti aloittaisi hormonihoitoa. 3. Estrogeenigeelihoito ei aiheuta verisuonihaittoja niillä, jotka todella tarvitsevat hormonihoitoa hikoilun vuoksi eikä niillä, jotka saattavat käyttää estrogeenia muun syyn, kuten luusuojauksen, vuoksi. Sydän- ja verisuonisairaudet ovat suomalaisten naisten tavallisin kuolinsyy. Nämä tulokset osoittavat, että hikoilevan vaihdevuosi-ikäisen naisen estrogeenihoito sittenkin suojannee sydäntä ja verisuonia.
URI: URN:ISBN:978-952-10-6111-0
http://hdl.handle.net/10138/22484
Date: 2010-03-31
Subject: lääketiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
postmeno.pdf 904.9Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record