Maastapoistumisverotuksen laajentaminen Suomessa

Abstract

Verovelvolliset voivat pyrkiä hyötymään eri valtioiden kansallisten verojärjestelmien eroista esimerkiksi siirtämällä omaisuutta alhaisemman verokannan omaavaan valtioon tai hyötymällä kaksinkertaisista vähennyksistä. Euroopan komissio julkaisi 28.1.2016 laajan veropaketin, jossa esitetään keinoja yhtiöiden veronkierron torjumiseksi. Veropaketin taustalla on BEPS-hanke, jolla pyritään maailmanlaajuisesti rajoittamaan voitonsiirtoa ja veropohjan rapautumista. Komission veropaketin kantavana ajatuksena on periaate, jonka mukaan verot tulisi maksaa siellä, missä voitto ja arvo syntyvät.

Komission veropaketin keskiössä on veronkierron torjuntaa koskeva direktiivi (ns. veronkiertodirektiivi). Direktiivin kohteena ovat tilanteet, joissa verovelvollinen pyrkii alentamaan verojaan lain tarkoituksen vastaisesti käyttämällä hyväkseen kansallisten verojärjestelmien eroja. Direktiivi sisältää viisi toimenpidettä, joista yksi on maastapoistumisverotus eli ns. exit tax. Maastapoistumisvero määrätään verovelvolliselle, joka siirtää varoja eri valtioissa sijaitsevien päätoimipaikan ja kiinteän toimipaikan välillä. Myös verotuksellisen kotipaikan ja kiinteän toimipaikan harjoittaman liiketoiminnan siirto on maastapoistumisveron kohteena. Verovelvollinen on velvollinen maksamaan veron määrästä, joka vastaa siirrettyjen varojen markkina-arvoa niiden maastapoistumishetkellä vähennettynä niiden verotusarvolla. Verovelvollinen voi maksaa maastapoistumisveron välittömästi maasta poistumisen hetkellä tai lykätä veron maksaminen viidelle vuodelle. Lykätylle verolle voidaan määrätä korkoa kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Verovelvollista voidaan myös vaatia antamaan vakuus, jos on osoitettavissa oleva ja tosiasiallinen riski verojen jäämisestä perimättä.

Suomessa ei ole yleistä maastapoistumisverotukseen liittyvää sääntelyä. Elinkeinoverolaissa on vain sääntelyä koskien ulkomaisen yhteisön Suomessa olevan kiinteän toimipaikan varallisuuden siirtoa sekä yritysjärjestelyn seurauksena tapahtuvaa varojen siirtoa siten, että varat eivät jää tosiasiassa liittymään Suomeen muodostuvaan kiinteään toimipaikkaan. Suomen lainsäädännöstä puuttuu osa direktiivissä vaadittavista säännöksistä, kuten veron kohdistuminen myös kotimaisten yhtiöiden varojen siirtoon sekä veronmaksun lykkäämisen mahdollistaminen.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia muutostarpeita veronkiertodirektiivi aiheuttaa Suomen maastapoistumisverotusta koskevalle sääntelylle. Maastapoistumisverotuksen EU-liitännäisyyden vuoksi tutkielmassa käydään läpi myös aiheeseen liittyvää EU-oikeutta, kuten perusvapauksia ja niiden rajoittamismahdollisuuksia. Monessa EU-jäsenvaltiossa on laajaa sääntelyä koskien maastapoistumisverotusta, minkä vuoksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöratkaisujen läpikäynti voi antaa toimivia malleja Suomen lainsäädännön kehittämiseen. Euroopan unionin tuomioistuin on antanut useita ratkaisuja koskien eri jäsenvaltioiden maastapoistumisverotussäännösten soveltuvuudesta EU-oikeuteen nähden, joten EU-oikeuden näkökulmasta toimivista sääntelymalleista on hyvin esimerkkejä.