Suomeen yksin saapuneen alaikäisen turvapaikanhakijan etu perheenyhdistämisessä

Abstract

Pro gradu -tutkielma käsittelee Suomeen yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden etua perheenyhdistämisessä. Perheenyhdistämisellä tarkoitetaan prosessia, jossa Suomessa asuvan henkilön yksi tai useampi perheenjäsen hakee oleskelulupaa Suomeen. Tutkimuksessa analysoidaan lapsen oikeuksia ja lapsen edun periaatetta, maahanmuutto- ja ihmisoikeuspolitiikkaa, turvapaikan myöntämisen ja perheenyhdistämisen edellytyksiä sekä alaikäisen turvapaikanhakijan etua. Tavoitteena on selvittää, miten lapsen etu määritetään, minkälaisia erityispiirteitä liittyy turvapaikanhakijana saapuneeseen lapsen etuun ja miten lapsen edun periaate otetaan huomioon perheenyhdistämistä koskevassa päätöksenteossa. Tutkielmassa lähtökohtana on, että alaikäinen turvapaikanhakija on erityisen haavoittavassa asemassa johtuen hänen asemastaan niin pakolaisena kuin lapsenakin.

Tutkimusmetodi on lähtökohtaisesti oikeusdogmaattinen eli lainopillinen, sillä sen tavoitteena on voimassa olevan oikeuden tulkinta. Tutkielman pääpaino on tuomioistuinten suorittamassa harkinnassa. Tavoitteena on löytää sellainen laintulkinta, jossa ensisijaisena harkintakriteerinä on lapsen etu. Tutkielma sisältää myös yhteiskuntatieteelliselle tutkimukselle ominaisia piirteitä. Tutkielma sisältää empiirisen aineiston, jonka avulla tarkastellaan, miten lapsen edun periaate näyttäytyy tuomioistuimen ratkaisutoiminnassa. Empiirinen aineisto muodostuu Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisujen perusteluista. Aineisto koostuu 40 ratkaisusta, joissa perheenyhdistämistä on haettu turvapaikanhakijana saapuneen lapsen ollessa edelleen alaikäinen.