Sopimusvapaus aviovarallisuusoikeudessa : Tutkielma aviopuolisoiden mahdollisuuksista tehdä aviovarallisuusoikeudellisia sopimuksia avioeron varalle sekä näiden sopimusten käyttöalasta

Näytä kaikki kuvailutiedot



Pysyväisosoite

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201710025438
Julkaisun nimi: Sopimusvapaus aviovarallisuusoikeudessa : Tutkielma aviopuolisoiden mahdollisuuksista tehdä aviovarallisuusoikeudellisia sopimuksia avioeron varalle sekä näiden sopimusten käyttöalasta
Tekijä: Harjanne, Petteri
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta
University of Helsinki, Faculty of Law
Helsingfors universitet, Juridiska fakulteten
Julkaisija: Helsingin yliopisto
Päiväys: 2017
Kieli: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201710025438
http://hdl.handle.net/10138/225068
Opinnäytteen taso: pro gradu -tutkielmat
Oppiaine: Perhe- ja jäämistöoikeus
Family and inheritance law
Familje- och kvarlåtenskapsrätt
Tiivistelmä: Avioero on yleinen ja merkittävä yhteiskunnallinen ilmiö suuren osan avioliitoista päättyessä avioeroon. Suomen avio-oikeusjärjestelmässä noudatetaan erillisomistuksen periaatetta, jolloin aviopuolisoiden omaisuudet säilyvät avioliitosta huolimatta heidän omistuksessaan. Aviopuolisoilla on kuitenkin lähtökohtainen avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Tämä avio-oikeus realisoituu ositustilanteessa, jolloin puolisoiden aviovarallisuusoikeudellinen suhde puretaan ja varakkaampi puoliso maksaa toiselle puolisolle tasinkoa. Jos puolisot haluavat järjestää aviovarallisuusoikeudellisen asemansa avioliittolain olettamasäännöksistä poikkeavalla tavalla, he voivat vaikuttaa mahdollisesti tulevan avioero-osituksen lopputulokseen laatimalla välillään sopimuksen. Puolisoilla on käytettävissään kaksi eri sopimustyyppiä. Ensimmäinen tyypeistä on avioehtosopimus, jossa puolisot voivat määrämuotoisen sopimuksen laatimalla ja rekisteröimällä poistaa toiselta tai molemmilta avio-oikeuden toisen omaisuuteen osaksi tai kokonaan. Rekisteröity avioehtosopimus on sitova sekä puolisoiden välillä että näiden velkojia kohtaan. Aviopuolisoiden toinen poikkeamisvaihtoehto laatia heidän välilleen osituksen esisopimus, jolla he voivat sopia tulevan osituksen lopputuloksesta avioliittolain tarjoamista olettamasäännöksistä poikkeavalla tavalla. Tämä sopimustyyppi on muotovapaa ja sitä koskee pitkälle menevä sisältövapaus. Osituksen esisopimus on sitova ainoastaan puolisoiden välisessä suhteessa, sen sitovuus ei ulotu puolisoiden velkojiin. Osituksen esisopimus ei myöskään ole tehtävissä kuolleen puolison perillisiä sitovalla tavalla jäämistöositusta varten. Tässä tutkielmassa selvitetään näiden kahden toisistaan erilaisen aviovarallisuusoikeudellisen instrumentin, avioehtosopimuksen ja osituksen esisopimuksen, lainsäädännöllistä pohjaa, keskinäistä suhdetta, käyttöalaa, niiden sallittua ja kiellettyä sisältöä sekä niiden vaikutuksia kolmansiin osapuoliin. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitetään instrumenttien pätevyyden arviointia, pätemättömyyden vaikutuksia sekä mahdollisuutta instrumenttien sovitteluun. Instrumenttien tarkastelun lisäksi tutkielmassa selvitetään nykyisen aviovarallisuusoikeudellisen perusjärjestelmän, laajan lähtökohtaisen avio-oikeuden, tulevaisuudennäkymiä oikeuskirjallisuudessa käydyn keskustelun pohjalta, tarkastellaan tutkielmassa esille nousseita aviovarallisuusoikeudellisten sopimusperusteisten instrumenttien ongelmakohtia. Lopuksi tutkielman laatija esittää hahmotelman siitä, millaiseksi avioliittolain aviovarallisuusoikeudellinen sopimusjärjestelmä olisi mahdollista rakentaa näiden ongelmien vähentämiseksi. Tutkielmassa tutkimuskohdetta, aviovarallisuusoikeudellisia sopimusperusteisiä instrumentteja, lähestytään sopimusvapauden näkökulmasta selvittäen, miten sopimusvapauden ideaali toteutuu aviovarallisuusoikeudellisessa sääntelyssä ja minkälaisia rajoituksia toimiminen perinteisesti tarkoin säännellyllä ja heikomman osapuolen erityisen suojaamisen tarvetta korostaneella perheoikeuden alueella asettaa. Tämän selvittämiskeksi tutkielman laatija esittää tutkielmassa avioliittoinstituution ja aviovarallisuusoikeuksien kehityksen lyhyen historian ja tämän historiallisen puolisoiden oikeusasemia koskevan muutoksen kautta perustelee näkemyksensä tutkielmassa esille tulevasta ihmiskäsityksestä ja sen vaikutuksista aviopuolisoiden keskinäisessä suhteessa ja heikomman osapuolen suojan tarpeesta nykyisessä aviovarallisuusoikeudellisessa sääntelyssä. Metodiikaltaan tutkielma noudattaa lainopin tutkimustraditiota. Lainopillisen tutkimuksen perustehtävän noudattaen tutkielmassa tulkitaan ja systematisoidaan lainsäädäntöä ja muita sallittuja oikeuslähteitä, sekä esitetään soveltuvin osin tulkintasuosituksia näiden suhteen. Tutkielmassa ollaan sitouduttu tavanomaiseen oikeuslähdeoppiin, jossa lainsäädännölle annetaan normihierarkian mukainen etusija ja sitä tulkitaan oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta löytyvien oikeusohjeiden avulla.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
Harjanne-pro-gradu-2017.pdf 977.5KB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot