Kansaneläkelaitos (Kela)

 

Collections

Recent Submissions

  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (2016)
    Kelan sairausvakuutustilasto 2015 sisältää keskeiset tiedot sairausvakuutuslain perusteella maksetuista sairauspäivärahoista, YEL-päivärahasta, erityishoitorahasta ja sairaanhoitokorvauksista. Julkaisu tarjoaa tilastoja näiden etuuksien saajista, etuuksien käytöstä (esim. sairauspäivärahapäivistä ja lääkärissäkäynneistä) sekä maksettujen etuuksien rahamääristä. Julkaisussa esitetään lisäksi tilasto maksetuista vanhempainpäivärahoista.
  • Koskenvuo, K; Mattila, K; Koskenvuo, M (Kela, 2016)
    Tieto kuntoutuksen tarpeesta eri väestö- ja sairausryhmissä on avainasemassa kuntoutuksen kehittämisessä. Masennus on merkittävä työ- ja toimintakyvyn heikkenemistä aiheuttava kansanterveysongelma. Masennukseen sairastuneen työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja edistämiseksi tarvitaan hoidon lisäksi yleensä myös kuntoutusta. Oikea-aikaisella ja riittävällä hoidolla ja kuntoutuksella ehkäistään masennuksen vaikeutumista ja pyritään vaikuttamaan prosesseihin, jotka lopulta voivat johtaa työ- ja toimintakyvyn merkittävään ja pysyvään alenemiseen. Aiempia laajoja väestöön kohdentuvia tutkimuksia koetusta kuntoutustarpeesta masennuksen takia ei ole tehty. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, missä määrin suomalaisessa väestössä koetaan kuntoutuksen tarvetta masennuksen vuoksi ja onko koetussa kuntoutustarpeessa eroja iän, sukupuolen, koulutusasteen, työstatuksen ja masentuneisuuden mukaan. Lisäksi tutkittiin psykoterapian saamisen ja oman alueen terveydenhuollon palveluita koskevan tyytyväisyyden yhteyttä toteutuneeseen ja riittäväksi koettuun kuntoutukseen masennuksen takia. Aineistona käytettiin laajaan satunnaisotokseen perustuvaa Health and Social Support (HeSSup) -seurantatutkimuksen tietoja vuosilta 1998, 2003 ja 2011. Tutkimukseen osallistuneet olivat vuonna 1998 20–54-vuotiaita. Kuntoutustarvetta masennuksen vuoksi oli kokenut 10 % vastaajista. Työstatuksen mukaan tarkasteltuna eniten kuntoutustarvetta masennuksen takia raportoivat työttömänä peruspäivärahalla ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevat. Eri mittareilla mitattuna masennukseen sairastuneista huomattava osa oli kokenut tarvitsevansa kuntoutusta masennuksen vuoksi, mutta ei ollut sitä joko saanut tai saatu kuntoutus oli koettu riittämättömäksi. Psykoterapian saaminen ja tyytyväisyys oman asuinalueen terveydenhuollon palveluihin lisäsivät todennäköisyyttä riittäväksi koettuun kuntoutukseen. Tutkimuksemme tulokset osoittavat puutteita kuntoutusjärjestelmän kyvyssä vastata masennuksen vuoksi koettuun kuntoutuksen tarpeeseen väestössä. Psykoterapioiden saatavuutta tulee parantaa ja erityistä huomiota tulee kiinnittää työelämän ulkopuolella olevien työikäisten mahdollisuuksiin saada oikea-aikaista ja riittävää kuntoutusta. Koettu kuntoutustarve ja toteutuneen kuntoutuksen koettu riittävyys väestössä ovat tärkeitä mittareita kuntoutusjärjestelmän toimivuudelle.
  • Paavonen, A-M; Salminen, A-L (Kela, 2016)
    Ohjaamot ovat alle 30-vuotiaiden nuorten matalan kynnyksen palvelupisteitä, joista nuori voi saada muun muassa kouluttautumiseen, urasuunnitteluun ja elämänhallintaan liittyvää tietoa tai henkilökohtaista ohjausta. Ohjaamo-toiminnan tavoitteena on tuoda saman katon alle nuorten palveluja tarjoavat toimijat ja luoda uusia toimintatapoja nuorten ohjaukseen ja neuvontaan. Ohjaamoita on perustettu usealle paikkakunnalle vuoden 2015 aikana. Helmikuussa 2016 Ohjaamoita oli toiminnassa noin 30. Toiminnan kehittämisestä vastaa valtakunnallinen Kohtaamo-koordinaatiohanke, joka on osa nuorisotakuun toimeenpanoa. Nuorisotakuun tavoitteena on, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, työkokeilu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi ilmoittautumisesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen on Kelan tarkoituksenmukainen rooli Ohjaamo-toiminnassa. Tutkimuksella kartoitettiin, millaisia odotuksia ja tarpeita Ohjaamoiden asiakkailla ja henkilökunnalla on Kelan tarjoamalle ohjaukselle Ohjaamo-palvelupisteissä sekä millaisia näkemyksiä Ohjaamo-toiminnassa mukana olleilla Kelan työntekijöillä ja Kohtaamo-hankkeen projektipäälliköllä on Kelan roolista Ohjaamo-toiminnassa. Tutkimuksen aineisto kerättiin maalis-huhtikuussa 2016. Aineistokeruumenetelminä käytettiin kyselyitä ja haastatteluita, joilla saatu aineisto on sekä määrällistä että laadullista. Kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti ja tässä raportissa esiteltävät tulokset ovat aineistoa kuvailevia. Nuoret kaipaavat Ohjaamostaan moninaista tietoa ja neuvontaa Kelan etuuksiin ja Kelassa asiointiin liittyen. Tietoa ja neuvontaa on tähän mennessä kaivattu erityisesti asumisen sekä työttömyys- ja opintojen ajan etuuksista. Lisäksi nuoret kaipaavat henkilökohtaista neuvontaa siihen, millaista tukea he voivat Kelasta saada. Ohjaamoiden henkilökunta toivoi useimmiten, että Kelan työntekijä päivystäisi Ohjaamo-palvelupisteessä; että heillä olisi sellainen Kelan työntekijä yhdyshenkilönä, jolta voisi tarvittaessa saada tietoa tai neuvontaa Kelaan liittyvistä asioista tai oman Kelan työntekijän työskentelemään Ohjaamoon paikan päälle. Ohjaamoiden ammattilaiset kertoivat, että heillä on perustietämys Kelan etuuksista ja Kelassa asiointiin liittyen, joten Kelan työntekijän neuvontaa kaivataan nuorten yksilöllisissä neuvontatilanteissa. Tähän mennessä Kelan työntekijät ovat päivystäneet Ohjaamoissa paikan päällä tai he ovat olleet tarvittaessa tavoitettavissa Lync-yhteyden tai puhelimen välityksellä tai tiettyinä päivystysaikoina. Kelan työntekijöiden mukaan Ohjaamoiden asiakaskunta on pieni Kelan asiakas-massaan verrattuna, mutta sellainen, jolle voi olla erityistä hyötyä henkilökohtaisesta neuvonnasta. Määriteltäessä Kelan roolia Ohjaamo-toiminnassa on otettava huomioon nuorten moninaiset palveluntarpeet ja heidän tarpeensa henkilökohtaiseen neuvontaan. Verkostoyhteistyön vakiintuminen vie aikaa. Ohjaamo-toimintaan on oleellista sitoutua pidemmäksi aikaa, jotta Kela löytää paikkansa Ohjaamoiden moniammatillisissa tiimeissä ja uudessa nuorten palvelumuodossa.
  • Tillman, P; Miettinen, J (Kela, 2016)
    Tutkimuksessa selvitettiin rekisteritietojen perusteella Kelan sairausvakuutuslain perusteella kiireettömistä matkoista (muut kuin ambulanssilla ja helikopterilla tehdyt matkat) maksamien matkakorvausten kohdentumista vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisiin kuljetuksiin oikeutetuille Oulussa vuonna 2013. Lisäksi selvitettiin mm. Kelan kuntoutuksen ja vammaisetuuksien kohdentumista näille henkilöille. Tutkimusaineistona käytettiin meneillään olevaan laajaan, Oulua koskevaan tutkimushankkeeseen Kelan etuudet sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmässä muodostettua rekisteriaineistoa vuodelta 2013. Vuoden 2013 aikana oikeus vammaispalvelulain mukaisiin kuljetuksiin oli Oulussa noin 3 300 henkilöllä ja sosiaalihuoltolain mukaisiin kuljetuksiin noin 900 henkilöllä. Kelan sairausvakuutuslain mukaisia matkakorvauksia oli saanut 10 700 oululaista, joista 16 %:lla oli oikeus vammaispalvelulain ja 4 %:lla sosiaalihuoltolain mukaisiin kuljetuksiin. Niin vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaiset kuljetukset kuin sairausvakuutuslain mukaan korvatut matkatkin kohdentuivat etenkin yli 65-vuotiaille. Rekisteriselvityksen mukaan noin puolet vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisiin kuljetuksiin oikeutetuista oli saanut myös sairausvakuutuslain mukaisia matkakorvauksia kiireettömistä matkoista. Nämä henkilöt tekivät yli puolet (52 %) kaikista sairausvakuutuksen korvaamista kiireettömistä matkoista ja näistä matkoista aiheutui lähes puolet (46 %) matkakorvauksista. Osuus oli erityisen suuri vammaismatkoihin oikeutetuilla, ja heistä etenkin 16–64-vuotiailla. He olivat vain 11 % kaikista ikäryhmään kuuluvista matkakorvauksia saaneista, mutta tekivät 56 % korvatuista matkoista ja aiheuttivat 51 % matkakorvauksista. Esitetyt tulokset koskevat Oulua eivätkä ne ole suoraan yleistettävissä koko maahan. Oulussa väestö on melko nuorta, ja lisäksi yliopistosairaalakaupungissa sairaanhoitoon ja kuntoutukseen liittyvät matkat ovat suhteellisen lyhyitä ja sairausvakuutuksen matkakorvausten käyttö on vähäistä, mikä ylikorostaa vammaispalvelu- ja sosiaalihuoltolain mukaisiin kuljetuksiin oikeutettujen osuuksia sairausvakuutuslain mukaisista matkakorvauksista koko maahan verrattuna. Tarve yhteiskunnan eri sektorien järjestämien tai korvaamien henkilökuljetusten välisen yhteistyön lisäämiselle on ollut esillä jo vuosia. Uudistustarve on mainittu myös nykyisen hallituksen ohjelmassa. Myös tuleva sosiaali- ja terveydenhuollon ns. sote-uudistus tulee muuttamaan toimintatapoja, kun vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä on siirtymässä kunnilta maakunnille. Tällöin nyt eri tahojen rahoittamia henkilökuljetuksia voi olla yhden tahon vastuulla, mikä edistänee yhteistyön syntymistä.
  • Niemelä, M; Pajula, H; Kapanen, M; Kangas, O (Kela, 2016)
    Tutkimuksessa tarkastellaan, millä tavoin Kelaan suhtaudutaan asuinpaikkakunnilla, joissa Kelan palvelutoiminnan muutokset ovat ilmentyneet toimistojen sulkemisina. Tutkimuksessa selvitetään Kelassa asioinnin muutoksia sekä kuntalaisten näkemyksissä tapahtuneita muutoksia. Tutkimuksessa analysoidaan kuntalaisten antamia arvosanoja Kelan ja sen eri palvelukanavien toiminnalle. Lisäksi tarkastellaan heidän näkemyksiään Kelan toimistoverkon riittävyydestä, etuuksien hakemisen vaivattomuudesta ja Kelan palvelujen saavutettavuudesta. Tutkimuksen aineisto koostuu vuosina 2010, 2011 ja 2012 kerätyistä puhelinhaastatteluista, jotka suunnattiin 12 kuntaan, jossa Kelan toimisto oli lakkautettu joko vuonna 2010 tai 2011. Puhelinhaastatteluja tehtiin kunakin vuonna noin 600 siten, että jokaisena vuotena kultakin asuinpaikkakunnalta on noin 50 havaintoa. Tulosten mukaan välittömät reaktiot toimiston lakkautukselle ovat joissakin tapauksissa negatiivisia. Esimerkiksi Kelalle annetut yleisarvosanat heikentyivät toimiston lakkautuksen jälkeen, ja ne ovat jääneet toimiston sulkemista edeltävää tasoa matalammalle tasolle. Toisaalta toimiston lakkautuksella ei vaikuta olevan selvää yhteyttä mielipiteisiin. Mielipiteet myös näyttävät lieventyvän ajan myötä. Toimiston lakkautus ei välittömästi vähennä toimistossa asiointia. Monissa kunnissa henkilökohtainen asiointi toimistossa on asuinpaikkakunnan toimiston sulkemisesta huolimatta kasvanut. Tulosten valossa toimiston sulkeminen edellyttää, että korvaavaan toimistopalveluun lisätään resursseja. Lähitoimistossa on varauduttava asiakasmäärien kasvuun. Toimiston lakkautus ei tulosten valossa toimi sinällään kannusteena siirtyä käyttämään verkkopalveluja. Verkkopalvelujen käyttö ei systemaattisesti kasvanut tutkimuskunnissa. Sen sijaan puhelinasiointi ja kirjeitse asiointi kasvoivat useissa kunnissa toimiston lakkautuksen jälkeen. Lisääntynyt puhelinasiakkuus viittaa siihen, että asiakkaat hakevat neuvontaa puhelimitse henkilökohtaisen kasvokkain tapahtuvan asiakaspalvelun tarjonnan siirtyessä kauemmaksi.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, tilasto- ja tietovarastoryhmä, 2016)
    Vuonna 2014 työnantajan järjestämän työterveyshuollon piirissä oli Kelan korvaustietojen mukaan 1 829 800 työntekijää, joista sairaanhoidon ja muun terveydenhuollon palvelujen piirissä oli 1 729 100. Vuodesta 2005 vuoteen 2014 työterveyshuollon piiriin kuuluvien määrä on kasvanut 3,9 %
  • Kansaneläkelaitos Kela; Social Insurance Institution of Finland Kela; Folkpensionsanstalten FPA (Kela, tilasto- ja tietovarastoryhmä, 2016)
    Kelan asumistukitilasto 2015 sisältää keskeiset tiedot Kelan maksamista eläkkeensaajan asumistuista, yleisistä asumistuista sekä opintotuen asumislisistä. Julkaisu tarjoaa tilastoja näiden etuuksien saajista, asumisolosuhteista sekä maksetuista euromääristä. Eläkkeensaajan asumistuki, yleinen asumistuki ja opintotuen asumislisä ovat yksin asuville ja perheille myönnettäviä, suoraan asumismenoja pienentäviä asumistukia, joiden toimeenpano kuuluu Kelalle. Kela maksaa asumisen tukemiseen myös sotilasavustuksen asumisavustusta, mutta toimeentulotuen tyyppinen asumisavustus ei sisälly julkaisun tilastotaulukoihin.
  • Miettinen, S; Sirkkola, M; Rämö, S (Kela, 2016)
    Sopeutumisvalmennus on osa kuntoutuksen kokonaisuutta. Sopeutumisvalmennusta on Suomessa tutkittu vain vähän ja siihen liittyvät tiedontarpeet ovat moninaiset. Toisaalta tarvitaan tietoa sopeutumisvalmennuksen toteutuksesta, sisällöistä ja siitä saatavasta hyödystä ja vaikuttavuudesta. Toisaalta tieto sopeutumisvalmennuksen järjestämisestä ja työnjaosta on tärkeää. Sopeutumisvalmennuksen järjestämisen yhtenä merkittävänä tavoitteena on välttää palvelujen päällekkäisyyksiä tai asiakkaiden väliinputoamista palvelujen välillä. Sujuvassa palvelukokonaisuudessa asiakkaiden tulisi saada tukea, ohjausta ja tietoa vaikeassa elämäntilanteessa selviytymiseen riippumatta asiakkaiden tilanteesta tai asuinalueesta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut tuottaa tietoa, jonka avulla on mahdollista kehittää työnjakoa suomalaisen sopeutumisvalmennuksen järjestämisessä. Sopeutumisvalmennus on otettu huomioon osana muuta kuntoutustoimintaa ja käytännön tason asiat on nostettu kuntoutusjärjestelmän tasolle, siellä oleviksi ilmiöiksi. Tietoa koottiin sopeutumisvalmennuksen nykytilanteesta ja tulevaisuuden visioista. Tutkimus on keskittynyt neljään asiakasryhmään (diabetes, sydän- ja yleisimmät syöpäsairaudet sekä ja neuropsykiatriset häiriöt). Tutkimus on toteutettu kolmella alueella: Hämeenlinna, Oulu ja Vantaa. Tutkimus toteutettiin ajalla 1.11.2015–10.6.2016. Ensisijainen aineisto koostui alueellisten ja valtakunnallisten asiantuntijoiden yksilö-, pari- ja ryhmäteemahaastatteluista sekä avainasiantuntijoiden keskustelutilaisuudesta. Aineistoa täydennettiin eri toimijoiden paikallisten, alueellisten ja valtakunnallisten asiakirjojen, verkkosivujen ja esitteiden avulla. Lisäksi täydentävänä aineistona käytettiin Raha-automaattiyhdistykselle osoitettuja avustushakemuksia, tuloksellisuus- ja vaikutusselvityksiä sekä Lapin yliopistossa meneillään olevan tutkimushankkeen kyselyn tuloksia. Aineisto analysoitiin käyttäen laadullista sisällönerittelyä sekä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tulosten mukaan sopeutumisvalmennus toteutuu tällä hetkellä vaihtelevasti eri asiakasryhmissä. Toimintatavoissa on eroja alue-, organisaatio ja asiantuntijakohtaisesti. Kentällä on monia toimijoita ja vastuut sekä työnjako ovat osittain epäselviä. Osittain toimijat täydentävät toisiaan. Sisällön suhteen haasteena on erityisesti käsitteen epäselvyys niin asiantuntijoille kuin myös asiakkaille. Kaikkiaan sopeutumisvalmennus mahdollistuu vaihtelevasti osana muuta hoito- ja kuntoutuspolkua. Tulevaisuudessa tulisi täsmentää vastuita ja selkeyttää työnjakoa. Kokonaisuutta tulee tarkastella asiakasprosessien näkökulmasta ja toimijoiden yhteistyötä tulee lisätä. Sopeutumisvalmennus on ymmärrettävä osaksi asiakkaan kokonaisprosessia. Kokonaisuus edellyttää toimintakulttuurin muutosta, mitä tulee tavoitella vähitellen.
  • Matinheikki-Kokko, K; Härkönen, U; Muhonen, M; Sipari, S (Kela, 2016)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida tanssi- ja liiketerapian (TLT) soveltuvuutta Kelan järjestämään kuntoutukseen. Arvioinnissa on kuvattu tanssi- ja liiketerapian tuottamia vaikutuksia ja hyötyjä tanssi- ja liiketerapian asiakas- ja ammattilaiskokemusten sekä tieteellisten tutkimusten näkökulmasta. Tutkimuksellisena lähestymistapana käytettiin realistista arviointitutkimusta, jossa määriteltiin tanssi- ja liiketerapiaa sekä sen merkitystä suhteessa Kelan järjestämään vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen ja sitä ohjaaviin standardeihin. Aineiston keruu toteutettiin laadullisin menetelmin ja kirjallisuuskatsauksena. Arvioinnin tavoitteena on edistää tuloksellisten kuntoutusmuotojen valintaa ja käyttöä kuntoutujien toimintakyvyn vahvistamiseksi. Tässä tuotettua arviointitietoa voi näin ollen hyödyntää Kelan järjestämän kuntoutuksen päätöksenteossa. Tanssi- ja liiketerapiasta löytyi suuri määrä kansainvälisiä ja kansallisia julkaisuja, joista kirjallisuuskatsaukseen valittiin TLT:n vaikuttavuutta ja vaikutuksia arvioivia katsauksia ja kokeellista tutkimusta viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Laadullista vaikutusten arviointia edustavat puolestaan tanssi- ja liiketerapiaan liittyvät teemahaastattelut, jotka toteutettiin syys-lokakuun aikana 2015 neljälle tanssi- ja liiketerapian asiakkaalle ja viidelle asiantuntijalle. Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysillä. Tanssi- ja liiketerapian asiakkaat kertoivat arvostavansa erityisesti kokemaansa luottamuksellista, avointa ja tasavertaista vuorovaikutussuhdetta ja näkivät sen terapiasuhteeseen sitoutumisen edellytyksenä. Kokonaisvaltainen kehollisuuden huomiointi ja luova liike tarjosivat asiakkaille uudenlaisen ja aiempia terapiakokemuksia rehellisemmän ja merkittävämmän lähestymistavan sekä tärkeän ilmaisukanavan heidän omille tunteilleen ja ajatuksilleen. Terapiaprosessin myötä asiakkaat kertoivat itseymmärryksensä lisääntyneen ja itsesäätelykykynsä kehittyneen mikä näkyi myös arkisten toimintojen parempana sujumisena sekä keskeytyneisiin opintoihin ja työelämään paluuna. Haastatellut asiantuntijat toivat esiin turvallisen, sallivan ja asiakkaan toimijuutta kunnioittavan vuorovaikutussuhteen toiminnan lähtökohtana. TLT:ssä heidän kertomanaan on keskeistä ja asiakkaan eheytymistä tukevaa voimavaralähtöisyys sekä kolmen kokemustason kehollisuuden, tunnetason ja kognition integraatio. Arvioinnin mukaan tanssi- ja liiketerapia soveltuu Kelan järjestämän lääkinnällisen kuntoutuksen terapiamuodoksi. TLT:n avulla voidaan kohentaa ihmisten työ- ja toimintakykyä sekä edistää heidän terveyttään ja antaa ihmisille voimavaroja oman elämänsä hallintaan. TLT:n vaikuttavuudesta tehdään kasvavassa määrin ja määrätietoisesti tutkimusta, jonka tavoitteena on turvata edellytykset sille, että TLT:n terapeuttiset interventiot edistävät tehokkaasti ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Samaan aikaan korostetaan laadullisten ja dialogisten lähestymistapojen terapeuttista merkitystä. TLT:n erityisasiantuntemukseen perustuva kuntoutustoiminta on kuntoutujan tarpeista lähtevää ja yhteistyössä rakennettujen konkreettisten tavoitteiden ohjaamaa toimintaa. Kuntoutuja on kuntoutuksen aktiivinen toimija voimavarojensa mukaan.
  • Muhonen, M; Härkönen, U; Matinheikki-Kokko, K; Sipari, S (2016)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida CP-vammaisten lasten kuntoutukseen kehitetyn ja biomekaniikkaan perustuvan ABR-kuntoutuksen (eng. Advanced Biomechanical Rehabilitation) soveltuvuutta Kelan järjestämään kuntoutukseen. Tutkimuksessa kuvattiin ABR-kuntoutukseen liittyviä kokemuksia, vaikutuksia ja hyötyjä ARB-kuntoutusta toteuttavien perheiden ja tieteellisten tutkimusten näkökulmista. Tutkimuksellisena lähestymistapana käytettiin realistista arviointitutkimusta, jossa määriteltiin ABR-kuntoutusta ja sen merkitystä ja arvoa suhteessa Kelan järjestämään vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen. Aineiston keruu toteutui laadullisin menetelmin ja kirjallisuuskatsauksena. Arvioinnin tavoitteena oli edistää tuloksellisten kuntoutusmuotojen valintaa ja käyttöä kuntoutujien toimintakyvyn vahvistamiseksi. Tietoa voi siten hyödyntää Kelan järjestämään kuntoutuksen päätöksenteossa. ARB-kuntoutuksen teemahaastattelut toteutettiin syyskuussa 2015 kolmelle CP-vammaiselle lapselle ja yhdeksälle vanhemmalle tai isovanhemmalle. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Lapset kokivat ABR-kuntoutuksen pääosin miellyttäväksi, kipuja lievittäväksi sekä päivittäisiä toimintoja, kuten siirtymisiä ja pukeutumisia helpottaviksi. Vanhemmat ja isovanhemmat pitivät ABR-kuntoutusta konkreettisena keinona vaikuttaa lapsen ja samalla koko perheen hyvinvointiin ja autonomian tunteeseen. ABR-harjoitteiden koettiin vähentävän lapsen kipuja, vahvistavan kudosrakenteita ja luovan täten parempia edellytyksiä lapsen arjen suorituksille, kuten asennon ylläpitämiselle ja asennosta toiseen siirtymiselle. ABR-kuntoutuksen koettiin helpottaneen myös lapsen ruokailu- ja avustustilanteita sekä kommunikointia. Positiivisten kokemusten ohella haastateltavat vanhemmat ja isovanhemmat kokivat ABR-kuntoutuksen fyysisesti melko raskaaksi, aikaa vieväksi, perheen sisäisen ajankäytön suunnittelua edellyttäväksi ja taloudellisesti kalliiksi investoinniksi, jota haastoi lisäksi ympäristön ajoittainen epäilevä suhtautuminen ABR-kuntoutusta ja perheen valintoja kohtaan. Kirjallisuuskatsauksen viiteaineistosta seuloutui lopulliseen analyysiin seitsemän julkaisua, joista keskeisin oli Marc Driscollin ja Leonid Blyumin kolmivuotinen prospektiivinen ABR-kohorttitutkimus (2012–2014) ja sitä koskeva, osin käsikirjoitusvaiheessa oleva ennakkoaineisto. Ennakkotulosten perusteella tutkijat päättelivät, että CP-vammaisten lasten tiivis kuntoutus soveltuu vaikeasti CP-vammaisten (GMFCS-luokka 4 ja 5) terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja edistämiseen. Kun CP-lasten kuntoutusta oli tehty 36 kuukautta (ρ < 0,05), CPCHILD-kyselyn alkupisteet vastasivat GMFCS-luokkien julkaistuja keskiarvoja. GMFCS-luokkaan 4 kuuluvien kuntoutettavien CPCHILD-kyselyn pisteet olivat parantuneet tasaisesti 8 % 51,55:sta 56,02:een, ja GMFCS-luokkaan 5 kuuluvien lasten pisteet olivat parantuneet 14 % (48,74 > 55,54 pisteeseen). CP-vammaisten karkeamotoriikkaa ja selkärangan stabiliteettia istuma-asennossa koskevat tutkimustulokset viestivät niin ikään ABR-kuntoutuksen puolesta. Kokonaisuutena suoraan ABR-kuntoutukseen liittyvä tieteellinen tutkimus oli vielä vähäistä. Uusi tieteellinen kirjallisuus sidekudoksen merkityksestä ihmisen toisena tukirankana tarjoaa kuitenkin osaltaan tukea ABR-kuntoutuksessa hyödynnettävälle sidekudoksen merkityksen ymmärtämiselle.
  • Härkönen, U; Muhonen, M; Matinheikki-Kokko, K; Sipari, S (Kela, 2016)
    Tämä arviointi koskee psykofyysisen fysioterapian soveltuvuutta Kelan järjestämään kuntoutukseen. Tutkimuksessa kuvataan psykofyysiseen fysioterapiaan liittyviä kokemuksia, vaikutuksia ja hyötyjä psykofyysisen fysioterapian asiakkaiden, asiantuntijoiden ja tieteellisten tutkimusten näkökulmasta. Analysoitavan aineiston muodostavat haastattelut ja kirjallisuuskatsaus. Psykofyysisen fysioterapian teemahaastattelut toteutettiin syksyn 2015 aikana Suomessa asuville neljälle psykofyysisen fysioterapian asiakkaalle ja viidelle alan asiantuntijalle. Psykofyysisessä fysioterapiatilanteessa asiakkaille on ollut uutta ja merkityksellistä tulla kohdatuksi ja kuulluksi oman kokemusmaailmansa kautta. Tämä näkyy mm. kiireettömyytenä kohtaamistilanteissa. Asiakkaat kokivat luottamuksellisen ja turvallisen terapiasuhteen itseään voimaannuttavana. Myös psykofyysisen fysioterapian asiantuntijoiden mukaan vuorovaikutuksen laatu nähtiin terapian perustana. Asiakkaan kokemusta ymmärtävä ja todentava lähestymistapa oli heidän kertomansa mukaan edellytys asiakkaiden omien voimavarojen ja kykyjen vahvistumiselle sekä tulokselliselle terapialle. Psykofyysiseen fysioterapiaan olennaisesti liittyvä kehollinen työskentely paransi niin asiakkaiden kuin terapeuttien mukaan kuntoutujien itsetuntemusta ja minäkuvaa kehonkuvan jäsentymisen myötä. Kehollinen työskentely ja liikekäsityksen laatu ja laajuus toimivat asiakkaan fyysisen toimintakyvyn edistämisen lisäksi itseymmärrystä rakentavina tekijöinä. Fyysisen toimintakyvyn paraneminen, kuten esimerkiksi asennon ja tasapainon hallinta sekä kävelyn varmentuminen lisäsivät asiakkaiden kokemuksen mukaan arjen sujuvuutta. Asiakkaat kertoivat myös pystyvyyden tunteensa ja mahdollisuutensa itsesäätelyyn lisääntyneen terapian ansiosta. Kirjallisuuskatsauksen tavoite oli selvittää psykofyysisen fysioterapian vaikutuksia tutkimalla alan tutkimusta viimeisen viidentoista vuoden ajalta. Alan tutkimuskirjallisuus oli runsasta ja temaattisesti moniulotteista. Siitä oli paikoin haastavaa tunnistaa psykofyysisen fysioterapian erityispiirteitä. Kartoittavan katsauksen päätulokset osoittivat, että kokonaisvaltaisella kehotietoisuustyöskentelyllä näyttäisi olevan keskeinen merkitys asiakkaan itsesäätelyn vahvistumiseen ja toimintakykyyn. Kehollinen työskentely vähensi asiakkaiden oiretuntemuksia ja lisäsi heidän itsensä hyväksymistä sekä vastaanottavuutta tuelle. Arvioitavan aineiston valossa psykofyysisen fysioterapian avulla voidaan kohentaa kuntoutujan työ- ja toimintakykyä sekä edistää terveyttä ja antaa ihmisille voimavaroja heidän oman elämänsä hallintaan. Erityisasiantuntemukseen perustuva kuntoutustoiminta on kuntoutujan tarpeista lähtevää ja yhteistyössä rakennettujen konkreettisten tavoitteiden ohjaamaa toimintaa. Kuntoutuja on kuntoutuksen aktiivinen toimija voimavarojensa mukaan. Arvioinnin mukaan psykofyysinen fysioterapia soveltuu Kelan järjestämään kuntoutukseen.
  • Haataja, A; Airio, I; Saarikallio-Torp, M; Valaste, M; toim. (Kela, 2016)
    Miten pienten lasten hoitoratkaisuja kehitettiin perhepolitiikan keinoin 2000-luvulla? Osallistuivatko isät lastenhoitoon enemmän kuin aiemmin? Minkälaisia lastenhoitoratkaisuja tehdään maahanmuuttajaperheissä? Miten työttömyys ja lapsen syntymä vaikuttavat lapsiperheiden tulonmuodostukseen? Millainen vaikutus perhevapailla on tuleviin eläkkeisiin? Miten politiikkamuutosten vaikutuksia voidaan arvioida? Suomea on pidetty miesten ja naisten välisen tasa-arvon mallimaana. Miten tämä ilmenee asenteissa lastenhoitoratkaisuja kohtaan? Miten parisuhde kestää avoliitossa? Miten parisuhteeseen vaikuttaa se, kun perheessä on vammainen lapsi? Entä miten pienten lasten hoidon tukien lakkaaminen vaikuttaa lasten omaishoitajien arkeen? Tässä teoksessa tarkastellaan lapsiperheiden hyvinvointia ja niiden kohtaamia haasteita. Kirjan artikkelit tarjoavat tutkijoiden näkökulmia 2000-luvun lapsiperheisiin ja perhepolitiikkaan.
  • Hinkka, K; Niemelä, M; Autti-Rämö, I; Palomäki, H; Pärnänen, H; Vänskä, J (Kela, 2016)
    Kelan tutkimusosasto ja Suomen Lääkäriliitto toteuttivat vuonna 2014 lääkäreille kohdistetun kyselyn, jonka tarkoituksena on kartoittaa lääkäreiden näkemyksiä ja kokemuksia sairauspoissaoloihin liittyvistä käytännöistä ja kehittämistarpeista. Kysely perustuu vuonna 2012 Ruotsissa tehtyyn kyselyyn. Vastaava kysely toteutettiin myös Norjassa. Kysymykset on muokattu kunkin maan järjestelmään sopiviksi. Kyselylomake lähetettiin 8 867 lääkärille loppuvuodesta 2014, ja siihen saattoi vastata joko paperisella tai sähköisellä lomakkeella. Vastausprosentti oli 34,8. Rakenteeltaan aineisto edusti perusjoukkoa, joskin työterveyshuolto oli hieman yliedustettuna. Lääkärit pitivät julkisen sektorin palvelujen saatavuutta keskeisenä syynä sairauspoissaolojen pitkittymiseen. Myös vajaakuntoisten työntekijöiden työssä jaksamista tukevien toimenpiteiden saatavuus vaikutti sairauspoissaolojen kirjoittamiseen. Kelalta toivottiin enemmän palautetta lääkärien omasta toiminnasta. Lääkärien osaamisen kehittämistarpeet korostuivat erityisesti terveyskeskuksissa, mutta koulutusta tarvitsevien osuus on varsin suuri muillakin toimintasektoreilla. Lääkärit toivoivat laajasti, erikoistumisalasta tai toimipaikasta riippumatta, vähintäänkin joitakin sairauksia koskevia kansallisia suosituksia sairauspoissaolojen kestosta. Nykyisiä käytettävissä olevia ohjeita ja suosituksia monet lääkärit pitivät tärkeinä. Työterveyslääkärit erottuivat monissa kohdin omaksi ryhmäkseen. He näyttävät hallitsevan työkyvyn ja sairauspoissaolon tarpeen arviointiin liittyvät tehtävät parhaiten. Suomalaiset lääkärit kokivat ruotsalaisia ja norjalaisia perusterveydenhuollon lääkäreitä vähemmän ongelmia sairauspoissaoloon liittyvissä asioissa. Tutkimuksen perusteella annetuissa suosituksissa esitetään puuttumista jatkohoidon ja kuntoutukseen pääsyn viiveisiin, työkyvyn arviointiin liittyvän koulutuksen lisäämistä, sairauspoissaolotarpeen siirtämistä enemmän työterveyshuollon vastuulle sekä sairauspoissaolojen kestoa koskevien suositusten laatimista ainakin joistakin sairauksista.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, tilasto- ja tietovarastoryhmä, 2016)
  • Kansaneläkelaitos, Kela; Folkpensionsanstalten, FPA; Social Insurance Institution of Finland, Kela (Kela, tilasto- ja tietovarastoryhmä, 2016)