Kansaneläkelaitos (Kela)

Uusimmat julkaisut

  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, 2018)
  • Appelqvist-Schmidlechner, Kaija; Lämsä, Riikka; Tuulio-Henriksson, Annamari (Kela, 2018)
    Oma väylä -kehittämishankkeen (2014–2018) tarkoituksena oli tukea neuropsykiatrisesti oireilevia nuoria aikuisia koulutukseen ja työmarkkinoille sijoittumisessa ja siellä pärjäämisessä. Kohderyhmänä olivat 18–35-vuotiaat nuoret aikuiset, joilla oli diagnoosina Aspergerin oireyhtymä ja/tai ADHD tai ADD. Tutkimuksen tavoite oli selvittää kuntoutuksen hyödyt, koettu vaikuttavuus sekä soveltuvuus Kelan vakituiseksi toiminnaksi. Kuntoutukseen osallistui yhteensä 220 kuntoutujaa, joista 204 osallistui tutkimukseen. Tutkimusaineistoa kerättiin kyselylomakkeilla, ryhmähaastatteluilla, havainnoimalla kuntoutuskäyntejä sekä keräämällä kirjallista materiaalia palveluntuottajilta. Tutkimusaineisto sisälsi myös diagnoositiedot sekä GAS-menetelmän avulla kerätyt kuntoutujan yksilölliset kuntoutustavoitteet. Tutkimus osoitti, että Oma väylä -kuntoutuksen kaltaiselle psykososiaaliselle tuelle on suuri tarve. Kuntoutujien toimintakyky, mielenterveys, sosiaalinen kompetenssi sekä koettu sosiaalinen yhteisyys vahvistuivat kuntoutuksen aikana. Kuntoutuksen alkaessa työn ja opintojen ulkopuolella olevista 44 % onnistui saamaan työ- tai opiskelupaikan, mutta yli puolet (56 %) oli kuntoutusjakson päättyessä edelleen työelämän tai opintojen ulkopuolella. GAS-arvioiden mukaan kuntoutujista 60 prosenttia saavutti kuntoutukselle asettamansa tavoitteet. Tavoitteiden saavuttamista selittivät kuntoutukseen sitoutuminen sekä luonteva vuorovaikutus ohjaajan ja kuntoutujan välillä. Oma väylä -kuntoutus osoittautui soveltuvaksi ja kohderyhmälle hyödylliseksi. Kuntoutuksen räätälöitävyys asiakkaan lähtökohtien ja tavoitteiden mukaisesti on tärkeää, sillä kuntoutujien toimintakyvyssä ja elämäntilanteessa voi olla suuriakin eroja. Neuropsykiatrisessa kuntoutuksessa palveluntuottajien ammattitaito sekä kokemus neuropsykiatrisesti oireilevien kanssa toimimisesta nousevat merkittävään asemaan kuntoutuksen tuloksellisuuden kannalta.
  • Alanko, Salli; Lämsä, Riikka (Kela, 2018)
    Kelan Oma väylä -hankkeessa (2014–2018) kehitettiin uusi ryhmä- ja yksilökuntoutusmalli 18–35-vuotiaille nuorille aikuisille, joilla on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, kuten autismikirjon häiriö tai aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö ja jotka tarvitsevat tukea opiskelussa ja työelämään siirtymisessä. Oma väylä -hankkeen päätyttyä kuntoutusmalli viedään soveltuvin osin Kelan vakiintuneeseen toimintaan. Yksilö- ja ryhmäkäyntejä yhdistävää kuntoutusmallia kokeiltiin ja kuntoutusta kehitettiin vuosina 2015–2017. Kehittämistyön tuloksena mallinnettiin neuropsykiatriseen kuntoutukseen uusia työkäytänteitä ja menetelmiä, kuten motivoimista, kuntoutuksen arkeen integroimista ja ryhmäkuntoutusta. Oma väylä kuntoutuksesta saatiin hyviä tuloksia ja tämän kohderyhmän neuropsykiatriselle kuntoutukselle on suuri tarve myös tulevaisuudessa. Tähän julkaisuun on koottu hankkeessa mukana olleiden palveluntuottajien kokemuksia ja kehittämistyön tuloksia. Palveluntuottajina toimivat Autismisäätiön toimipisteet Helsingistä ja Vantaalta, ProNeuron Neuropsykiatriakeskus Espoosta, Attentio Oy Jyväskylästä, Wellmind Terveys Oy Oulusta sekä Eduro-säätiö Rovaniemeltä. Julkaisun sisältö on koottu palveluntuottajien Kelalle laatimista loppuraporteista. Oma väylä -hankkeen arviointitutkimuksen tulokset julkaistaan erillisessä raportissa. Kuntoutuksen markkinoinnissa nähtiin tärkeänä riittävän houkutteleva, mutta realistinen viestintä suoraan nuorille. Lisäksi ennakkoarvio ja palveluntuottajan toteuttama maksuton palveluohjaus auttoivat kuntoutujan tilanteen ja kuntoutuksen oikea-aikaisuuden arviointia. Motivointia tarvitaan läpi koko kuntoutuksen, mutta motivoinnin tavoite ja keinot ovat muuttuvia. Kuntoutuksen arkeen integroiminen oli merkityksellistä kuntoutujan henkilökohtaisen toimintakyvyn parantamisen sekä vuorovaikutussuhteiden ja lähiverkoston tukemisen näkökulmasta. Ryhmäkäyntejä tarvitaan jatkossa enemmän ja joustavasti sekä kuntoutujille että omaisille. Myös omaisten tarve psykoedukaatiolle, taitovalmennukselle ja kokemusten jakamiselle tuli Oma väylä -hankkeessa näkyväksi.
  • Remahl, Jarkko; Kukko, Aapo; Louhio, Petrus; Silventoinen, Iina Sofia; Kämäräinen, Niilo; Astre, Tessa; Haapamäki, Emma (Folkpensionsanstalten, 2018)
  • Vuori, Miika; Tuulio-Henriksson, Annamari; Autti-Rämö, Ilona (Kela, 2018)
    Tutkimuksessa tarkasteltiin Kelan perhekuntoutuksen tuloksellisuutta, soveltuvuutta ja hyväksyttävyyttä. Kuntoutus oli tarkoitettu 5−12-vuotiaille lapsille, joilla oli diagnosoitu neuropsykiatrinen häiriö, ja heidän perheilleen. Seurantatutkimukseen osallistui 198 perhettä, joista 20 keskeytti kuntoutuksen tai tutkimuksen. Tietoa kerättiin lapsilta, heidän huoltajiltaan ja opettajiltaan. Tutkimukseen osallistuneita seurattiin ilman kokeellisen tutkimuksen vertailuasetelmaa. Tuloksellisuus viittaa mahdolliseen muutokseen kahden mittauspisteen välillä: kuntoutusprosessin alkaessa ja päättyessä. Huoltaja-arvioiden perusteella lasten empatiakyky vahvistui ja tunteiden säätelyn ja käyttäytymisen haasteet vähentyivät. Huoltajien kokema vanhemmuuteen liittyvä stressi vähentyi. Opettajien arvioiden perusteella lasten sosiaalinen toimintakyky ei juurikaan muuttunut. Perheenjäsenten arviot yhteistyöstä olivat myönteiset. Kuntoutuksen keskeyttäneiden perheiden määrä osoittautui melko pieneksi. Perhelähtöinen työskentelyote saattaa vahvistaa perheiden sitoutumista kuntoutukseen erilaisista käytännön syistä, kuten helpottamalla aikataulujen yhteensovittamista. Enemmistö lapsista ja huoltajista oli tyytyväisiä tapaamisten määrään. Osa perheistä koki tapaamisia olleen liian vähän ja kaipasi tapaamisia tiheämmin. Perhekuntoutus saattaa vähentää lasten tunnesäätelyn ja käyttäytymisen pulmia ja vanhemmuuteen liittyvää stressiä. Lasten ja perheiden arjessa tapahtuva työskentely saattaa vahvistaa tuen tehoa. Tutkimusasetelman vuoksi emme pysty kuitenkaan sanomaan tarkasti, missä määrin muutos on tulkittavissa kuntoutuksen aikaansaamaksi. Osalla lapsista ilmeni neuropsykiatriseen oireiluun liittyviä sosiaalisen toimintakyvyn haittoja kuntoutuksen päättyessä. Jatkossa on tärkeää etsiä keinoja, joiden avulla lasten toimintakykyä voidaan vahvistaa laaja-alaisesti eri kasvuympäristöissä, kuten koulussa.
  • Honkonen, Jarkko; Pakkala, Hanna; Vataja, Sara; Riikonen, Eero; Wahlman-Neuvonen, Katri; Saarnio, Jussi; Kunelius, Anne; Haukilahti, Piia; Sitari, Heli; Tirkkonen, Tiina; Toivonen, Mika; Makkonen, Sirkka; Väätäinen, Tapio; Tervo, Anneli; Haataja, Mika; Manninen, Kristiina (Kela, 2018)
    Kelan Lasten perhekuntoutuksen kehittämishankkeissa (LAKU- ja Etä-LAKU-hankkeet) on kehitetty monimuotoista perhekuntoutusta 5–12-vuotiaille lapsille ja heidän perheilleen. Kehittämistyötä on toteutettu vuosina 2012–2018, minkä jälkeen kuntoutuspalvelu jalkautetaan soveltuvin osin Kelan valtakunnalliseen kuntoutustoimintaan. Kehittämistyön aikana on saatu paljon arvokasta tietoa niin asiakkailta, palveluntuottajilta kuin yhteistyökumppaneiltakin. Tieteellisen seurantatutkimuksen keskeiset tulokset julkaistaan erillisessä raportissa. Tässä raportissa kuvataan lyhyesti hankkeen taustaa sekä kuntoutuksen sisältöä. Pääpaino on kuitenkin palveluntuottajien kirjoittamissa teksteissä, jossa he kuvaavat omin sanoin työryhmän, asiakkaiden sekä yhteistyötahojen kokemuksia LAKU- ja Etä-LAKU-kuntoutuksesta. Lapsen kuntoutuksessa on tärkeää ottaa mukaan koko perhe sekä arjen toimintaympäristö, kuten koulu ja päiväkoti. Tämä mahdollistui LAKU-kuntoutuksessa. Yhteistyö hoitavan tahon kanssa oli joissakin tapauksissa haasteellista mm. aikataulujen suhteen, mutta toteutui pääasiassa hyvin. Kuntoutus sisältää joustavuutta niin käyntikertojen rakenteessa kuin sisällössäkin. Sitä toivottiin kuitenkin jatkossa lisää, koska perheiden haasteet ovat erilaisia. LAKU- ja Etä-LAKU-kuntoutukseen kuuluivat perheiden kuntoutusviikonloput, joita pidettiin toimivina. Niissä korostui erilaiset ryhmätoiminnat sekä erityisesti vertaistuki. Asiakkaat toivoivat enemmän kuin kaksi viikonloppua kuntoutusprosessin aikana, mutta palveluntuottajien näkemyksen mukaan määrä oli riittävä. Etä-LAKU-hankkeessa kuntoutus tapahtui pääasiassa perheen kotona niillä paikkakunnilla, joissa etäisyydet ovat pitkiä ja palveluita vähän. Malli haastoi työntekijät, mutta myös antoi paljon. Perheet olivat tyytyväisiä ja hyvin sitoutuneita kotona tehtävään kuntoutukseen. Asiakasperheet, yhteistyökumppanit että työntekijät kokivat LAKU- ja Etä-LAKU-kuntoutuksen pää-sääntöisesti hyödylliseksi ja lapsen sekä perheen toimintakykyä parantavaksi kuntoutusmuodoksi. Yhtenäisenä toiveena oli, että kuntoutus jatkuisi Kelan vakiintuneena toimintana hankkeiden jälkeen.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, 2018)
  • Saastamoinen, Leena K; Maljanen, Timo; Martikainen, Jaana; Valaste, Maria; Mikkola, Hennamari (Kela, 2018)
    Lääkehoitojen kustannuksia rahoittavat pääasiassa sairausvakuutus, kunnat ja potilaat. Lääkkeiden monikanavaisen rahoituksen on esitetty johtavan osaoptimointiin, jolloin rahoitusvastuuta pyritään siirtämään toiselle osapuolelle. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) alueella sosiaali- ja terveydenhuolto integroitiin vuoden 2010 alussa saman budjetin ja johdon alaisuuteen. Integraation mahdollisia vaikutuksia lääkekustannuksiin ei ole tutkittu aikaisemmin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida, miten Eksote-alueen lääkekustannukset muuttuivat integroinnin seurauksena, kun palvelujen järjestämisvastuu siirtyi yksittäisiltä kunnilta suuremmalle organisaatiolle rahoitusvastuiden pysyessä muuttumattomina. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin, miten lääkekustannukset muuttuisivat, jos palveluasumisen piirissä olevien potilaiden käyttämien lääkkeiden rahoitusvastuu siirrettäisiin sairausvakuutukselta ja potilailta sote-yksikölle. Raportissa kuvaamme myös muutosta sosiaali- ja terveystoimen käyttökustannuksissa. Integraation vaikutuksia tarkasteltiin vertaamalla Eksote-alueen lääkekustannusten sekä sosiaali- ja terveystoimen käyttökustannusten kehitystä koko maan sekä kahden erillisistä kunnista koostuvan vertailualueen kustannuskehityksiin. Laitosten lääkekustannusten tarkastelussa käytettiin Lääkehoidon turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean tietoja lääketukkukauppojen tukkuhintaisesta myynnistä laitoksiin vuosina 2003–2015 ja avohoidon reseptilääkkeiden kustannusten tarkastelussa käytettiin Kelan reseptitiedoston tietoja vuosina 2003–2015 korvatuista avohoidon reseptilääkeostoista. Sosiaali- ja terveystoimen kustannustietoina on käytetty tammikuussa 2015 päivitettyjä Sotkanetin tietoja sosiaali- ja terveystoimen käyttökustannuksista vuosilta 2003–2013. Kuntien vastuulla olevat laitoshoidon lääkekustannukset näyttivät lisääntyneen integraation aikana Eksote-alueella jonkin verran nopeammin kuin koko maassa. Sairausvakuutuksen ja potilaiden vastuulla olevat avohoidon lääkekustannukset kehittyivät sen sijaan integraation aikana Eksote-alueella saman tyyppisesti kuin vertailualueilla. Kuntien vastuulla olevien sosiaali- ja terveystoimen käyttökustannusten kasvu hidastui integraation aikana. Palveluasumisen piirissä olevien henkilöiden lääkkeiden rahoitusvastuun siirto sote-yksiköille merkitsisi huomattavia säästöjä potilaille. Julkisen sektorin rahoituksen määrää siirto – kun verojen vaikutus huomioidaan – puolestaan kasvattaisi selvästi edellyttäen, että kilpailutuksen seurauksena lääkkeiden hinnat eivät jäisi olennaisesti tukkuhintoja alhaisemmiksi.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, 2018)
  • Kansaneläkelaitos, Kela; Folkpensionsanstalten, FPA; Social Insurance Institution of Finland, Kela (Kela, tilasto- ja tietovarastoryhmä, 2018)
  • Haapakoski, Kaisa; Heiskanen, Tuija; Harkko, Jaakko; Hautamäki, Lotta; Hiekkala, Sinikka; Karhula, Maarit; Koivula, Riitta; Pikkarainen, Aila; Poutiainen, Erja; Seppänen-Järvelä, Riitta; Tuomenoksa, Asta; Villa, Tiia; Vuorento, Mirkka; Åkerblad, Leena (Kela, 2018)
    Muutos-hankkeessa on tutkittu Kelan kuntoutuksen muutosten vaikutuksia asiakkaan saamaan kuntoutuspalveluun sekä tuotettu tietoa monimenetelmällisen tutkimusotteen soveltuvuudesta kuntoutuksen tutkimukseen. Muutos-hankkeessa on sovellettu moninäkökulmaisia ja monimenetelmällisiä tutkimusasetelmia, joilla on tarkasteltu kuntoutukselle ominaisia monitoimijaisia prosesseja sekä kuntoutumista tuottavia mekanismeja. Moninäkökulmaisuudella on voitu tuottaa kokonaisvaltaista ymmärrystä monialaisesta ja -äänisestä kuntoutustoiminnasta. Julkaisu koostuu artikkeleista, jotka perustuvat Muutos-hankkeen tutkijoiden metodiseminaarissa pidettyihin esityksiin. Artikkeleissa kuvataan moninäkökulmaisen moniaineistollisen tutkimuksen haasteita ja hyötyjä koko tutkimusprosessin näkökulmasta: aineistojen keruuta, analyysin prosessimaista etenemistä ja eri tyyppisten aineistojen välistä vuorovaikutusta analyysivaiheen aikana. Artikkeleissa kuvataan sitä, miten eri aineistojen yhdistelyä ja integraatiota tehtiin sekä millaisia menetelmällisiä pohdintoja tutkimuksissa käytiin.
  • Roisko, Eija; Vesala, Hannu T; Ylitalo, Juho (Kela, 2018)
    Puhevammaisilla henkilöillä on ollut oikeus tulkkauspalveluun vuodesta 1994 lähtien. Kunnat vastasivat palvelun järjestämisestä ja kustannuksista 1.9.2010 saakka, jonka jälkeen järjestämis- ja kustannusvastuu on ollut Kelalla. Oikeus Kelan tulkkauspalveluun oli vuoden 2014 loppuun mennessä yhteensä 5 633 henkilöllä. Henkilöistä 1 689 oli puhevammaisia, joista vain noin 45 prosenttia käytti palvelua. Käyttöaste on ollut koko ajan merkittävästi alhaisempi kuin kuulovammaisilla ja kuulonäkövammaisilla asiakkailla. Palvelun alhainen käyttöaste herätti tarpeen selvittää, mistä tämä johtuu. Kela tilasi Kehitysvammaliitolta selvitystyön puhevammaisten henkilöiden tulkkauspalvelun käytöstä vuoden 2014 lopussa. Selvitystyö toteutettiin neljänä osakokonaisuutena, joiden tulokset nivottiin tähän julkaisuun. Puhevammaisten tulkkauspalvelun käyttöä tarkasteltiin Kelan rekisteritietojen, asiakasnäkökulman, tulkkinäkökulman sekä järjestönäkökulman valossa. Selvityksen toteutuksen tavoitteena oli luoda mahdollisimman monialainen näkemys palvelunkäyttöön vaikuttavista tekijöistä. Osakokonaisuuksista nousi esille useita eri tekijöitä, joiden nähtiin vaikuttavan palvelun käytön vähäisyyteen. Rekisteriaineiston analyysin tulokset osoittivat, että suurin vaikuttava tekijä palvelun käyttöön ovat tulkkiringit ja nimetyt tulkit. Niillä puhevammaisilla henkilöillä, joilla ei ole nimettyä tulkkia, on tulkkauspalvelun käyttö huomattavasti vähäisempää. Tulkkauspalvelun asiakkaiden näkökulman tarkastelussa havaittiin, että suurin syy käyttämättömyydelle oli se, että puhevammaisen henkilön tulkkaamisessa auttaa henkilön lähipiiri tai henkilökohtainen avustaja, jolloin koetaan, että tarvetta tulkille ei välttämättä ole. Tulkkien vastauksissa nousi esille keskeisenä syynä palvelun käyttämättömyyteen tulkkien tilaamisen vaikeus. Järjestöjen mukaan tulkkauspalvelun käytön vähäisyyteen liittyy puhevammaisen henkilön elinpiiriin ja sosiaaliseen verkostoon liittyviä tekijöitä. Ongelmia nimettiin olevan myös tulkkipalvelun käytössä, kuten esimerkiksi tulkin tilaamisessa sekä asiakkaiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisessa. Keskeisinä Kelan tulkkauspalvelun kehittämiskohteina tulivat esiin riittävän isojen tulkkirinkien varmistaminen asiakkaille, tilausjärjestelmien monipuolistaminen sekä tulkin työn ja henkilökohtaisen avustajan työn yhdistämisen vaihtoehtojen selvittäminen.
  • Sandberg, Erja; Jokinen, Sari; Kärkkäinen, Jukka; Lämsä, Riikka; Löfstedt, Jan; Nordlund-Spiby, Rut; Pajunen, Marjaana; Raivio, Helka; Rouvinen, Johanna; Valkeinen, Heli (Kela, 2018)
    NEET-nuorten (Not in Employment, Education or Training) ryhmään voidaan lukea kuuluviksi hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia 16–29-vuotiaita nuoria. Osalla nuorista on useita toimintakykyyn, elämänhallintaan, terveyteen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyviä ongelmia. Toiset taas ovat vapaaehtoisesti valinneet esimerkiksi välivuoden pitämisen. Tämän suosituksen kohderyhmänä ovat erityisesti koulutuksen, asepalveluksen, työelämän ja niihin valmentavien palveluiden ulkopuolella olevat nuoret, joilla ei ole lääketieteellistä diagnoosia. Kohderyhmään voivat kuulua myös nuoret, joilla on sairaus tai vamma, mutta siitä ei aiheudu nuorelle tällä hetkellä merkittävää haittaa eikä nuorella ole jatkuvaa hoitosuhdetta. Suosituksen tarkoituksena on auttaa NEET-nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia tunnistamaan NEET-nuoren heikentynyt toimintakyky, jotta nuoren voi ohjata Kelan tarjoamaan ammatilliseen kuntoutukseen. Kentällä työskentelevän ammattilaisen tulee arviointia tehdessään pyrkiä etsimään vastauksia kysymyksiin ”onko nuoren toimintakyky olennaisesti heikentynyt” ja ”onko ammatillinen kuntoutus nuorelle juuri nyt oikea-aikaista”. Suosituksen toivotaan antavan tukea näille pohdinnoille. Suositusta valmistellut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoima monialainen työryhmä ei ehdota yhtä ratkaisua NEET-nuorten toimintakyvyn arviointiin, sillä sellaista ei todennäköisesti ole olemassa. Työryhmä ei myöskään kehittänyt uutta arviointivälinettä, vaan arvioi viisi olemassa olevaa laaja-alaista toimintakyvyn (ja elämänhallinnan) arviointivälinettä. Tarkasteltujen arviointivälineiden sisältöalueet olivat erilaisia, mikään niistä ei kattanut NEET-nuorten vaikeuksien koko kirjoa ja niitä oli tutkittu erittäin vähän tai ei lainkaan NEET-nuorilla. Ne olivat kaikki varsin yleisluontoisia, mutta niissä oli mainittu keskeisimpiä NEET-nuorilla ilmeneviä haasteellisia elämän osa-alueita. Näiden arviointivälineiden avulla voi olla mahdollista tunnistaa yleisellä tasolla, millä osa-alueella nuorella on vaikeuksia, mutta ongelman tarkempi kuvaaminen vaatii keskustelua nuoren kanssa. Vaikka tarkastelluista arviointivälineistä ei tuntuisi löytyvän omaan työhön täydellisesti sopivaa välinettä, työryhmä ei suosittele omien arviointivälineiden kehittämistä. Organisaatiossa arviointivälineen käytön on oltava harkittu osa asiakasprosessia ja sillä on pyrittävä vahvistamaan asiakkaan omia vahvuuksia ja osallisuutta. NEET-nuori on aina enemmän kuin ongelmiensa summa. Hänellä on aina voimavaroja ja mahdollisuuksia, joten suosittelemme myönteistä asennetta ja varhaista tukea kaikille nuorille. Työryhmä esittää 13 suositusta huomioitavaksi NEET-nuorten toimintakyvyn arviointiprosessissa. Lisäksi suosituksen lopussa on tarkistuslista osaksi ammattilaisen työtä.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, 2018)
  • Mattila-Holappa, Pauliina (Kela, 2018)
    Mental disorders are the leading cause of work disability among young adults. This study examined the background of young adults who were granted temporary work disability pension due to mental disorders in Finland, their clinical profile, the interventions targeted at them, and employment outcomes over five years. The data comprised people aged 18–34 (n = 1,163) who were granted a fixed-term work disability pension in 2008 due to a mental disorder (ICD-10 codes F10–69, F80–99) by an occupational pension institute. The data included patients’ pension applications and attached medical certifications, which were linked to employment data from the Finnish Centre for Pensions. The most common diagnoses were depressive mood disorders (39%), schizophrenia, schizotypal and delusional disorders (34%), and mania or bipolar disorder (14%). Half of the young adults were attached to the labour market or education prior to the granted pension. Three clinical profiles were identified: ‘Childhood (including adolescence) adversity’, associated with depressive disorders; ‘Comorbidity’, associated with bipolar disorder; and ‘Undefined’, associated with psychotic disorders. Half of the non-student young adults had received work-oriented interventions or had them in their treatment and rehabilitation plan. Forty per cent had received psychotherapy or had a plan for it. A total of 22% of the sample were employed at the end of the 5.6-year follow-up, whereas 48% had been employed at some time during this period. Having planned psychotherapeutic intervention or rehabilitative courses and training at baseline was associated with quicker entry into the labour market. Having both planned psychotherapeutic and work-oriented interventions was associated with being employed at the end of the follow-up. Both psychotherapy and work-oriented interventions are likely to be beneficial for the future employment of young adults on disability pension.
  • Pasternack, Iris; Fogelholm, Carita; Koskinen, Eerika (Kela, 2018)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää selkäydinvammaisten henkilöiden elinikäisen kuntoutuksen tutkimustietoon perustuvaa vaikuttavuutta. Aluksi tehtiin kartoittava haku viitetietokantoihin, minkä perusteella kuntoutuksen asiantuntijat rajasivat laajaa tutkimusaluetta. Valittuihin kuntoutusmenetelmiin kohdistettiin systemaattinen haku käyttäen seuraavia tietokantoja: Medline, Embase, Cochrane CENTRAL, CINAHL ja PsycINFO. Kaksi tutkijaa seuloi viitteet, arvioi tutkimusten laadun ja taulukoi tulokset. Työ tehtiin marraskuun 2016 ja joulukuun 2017 välillä. Henkilöillä, joilla selkäydinvamma on kestänyt yli puoli vuotta, manuaalisesti avustettu kävelyn kuntoutus on yhtä vaikuttavaa kuin robottiavusteinen kuntoutus. Kävelykuntoutusta voi tehostaa biopalautteilla, akupunktiolla, allasterapialla ja virtuaalitodellisuutta hyödyntävillä menetelmillä. Yläraajojen kuntoutuksessa nousujohteinen voimaharjoittelu ja lihasten sähköstimulaatio näyttävät olevan vaikuttavia menetelmiä. Selkäydinvammaisten kroonisten kipujen hoidossa transkutaaninen sähköinen hermostimulaatio (TENS) ja aivojen tasavirtastimulaatio ovat tehokkaita. Spastisuuden hoidossa parhaiten näyttävät tehoavan TENS ja transkraniaalinen magneettistimulaatio. Kognitiivinen käyttäytymisterapia saattaa olla vaikuttavaa, mutta myös virtuaalitodellisuuteen perustuvat menetelmät ovat vaikuttaneet positiivisesti selkäydinvammaisten kuntoutujien mielialaan. Etäyhteyksin toteutettu kuntoutus näytti toimivan samanveroisesti kuin tavanomainen kuntoutuspoliklinikalla toteutettu kuntoutus. Selkäydinvammaisten kuntoutusta ollaan kehittämässä entistä tarpeenmukaisemmaksi ja se ollaan viemässä kuntoutujan arkeen, kotiin tai työpaikalle. Robotiikalla voitaneen tulevaisuudessa korvata osa manuaalisesta avustamisesta. Virtuaaliteknologiasta ja -peleistä saadaan tulevaisuudessa lupaavia työvälineitä kuntoutukseen.
  • Antikainen, Harri; Rusanen, Jarmo; Tillman, Päivi (Kela, 2018)
    Raportissa selvitettiin paikkatietoanalyysin avulla sairausvakuutuksen korvaamien taksimatkojen yhdistelyn vaikutuksia taksimatkojen kustannuksiin sekä arvioitiin, olisiko yhdistelyä voinut tapahtua vielä enemmän. Tutkimusaineistona käytettiin Tampereen yliopistollisen sairaalan (TAYS) erityisvastuualueen (erva) sairaanhoitopiirien alueella toimiviin tilausvälityskeskuksiin kertyneitä tietoja mm. matkojen osoitteista ja toteutumisajankohdista, ja Kelan rekisteritietoja niistä maksetuista sairausvakuutuksen korvauksista vuonna 2015. Yhteiskuljetusten osuus tutkimusaineiston taksimatkoista oli 12 %. Tulosten mukaan toteutuneilla yhteiskuljetuksilla säästettiin taksimatkojen kuluissa vuonna 2015 TAYS-erva-alueella arviolta 3,2 miljoonaa euroa eli noin kahdeksan prosenttia. Lisäksi osa ei-yhdistellyistä taksimatkoista olisi ollut mahdollista yhdistellä toisiinsa, jolloin saavutettu säästö olisi voinut olla vieläkin suurempi. Yhdistelyalueen laajentaminen yksittäisistä sairaanhoitopiireistä koko erva-alueen kattavaksi olisi kuitenkin lisännyt säästömäärää vain vähän. Taksimatkojen yhdistelyn laajuudessa oli melko suuria eroja sairaanhoitopiirien välillä sekä niiden sisällä. Yhdistelyaste ja matkaa kohti lasketut kustannussäästöt olivat suurimmat sairaanhoitopiirien reunakunnissa, mutta eniten yhdisteltyjä tehtiin ja suurimmat rahalliset säästöt tulivat sairaalakaupunkien sisäisillä matkoilla. Yli puolet yhteiskuljetuksiin kuuluneista taksimatkoista liittyi keskussairaalamatkaan. Kyseessä oli ensimmäinen kerta Suomessa, kun taksimatkojen yhdistelyä tehtiin paikkatietomenetelmien avulla näin laajalle rekisteriaineistolle. Aineiston suuri koko asetti haasteita erityisesti yhdistelypotentiaalin määrän arvioinnille, minkä vuoksi tässä tutkimuksissa pystyttiin tarkastelemaan pelkästään kahden matkan laskennallisia yhdistelyjä. Jatkoa ajatellen olisi tarkoituksenmukaista, että myös useamman matkan yhdistelyjen arviointi olisi mahdollista.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, tilasto- ja tietovarastoryhmä, 2018)
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, 2018)
  • Vänskä, Nea; Sipari, Salla; Pollari, Kirsi; Huisman, Annu (Kela, 2018)
    Lapsen oikeus osallistua kuntoutukseensa (LOOK) – lapsen edun arviointi -hankkeen lähtökohtana oli kysymys siitä, miten lapsen etu toteutuu kuntoutuksessa. Tämän kysymyksen perusteella hankkeessa päätettiin vahvistaa lapsen aktiivista toimijuutta ja osallistumista hänelle mielekkäisiin toimintoihin arjessa. Kolmevuotisessa hankkeessa kehitettiin neljä uutta välinettä, jotka edistävät lapsen osallistumista ja aktiivista toimijuutta kuntoutumisprosessissa kiinnittyen lapsen omaan toimintaympäristöön. Perhe ja ammattilaiset käyttävät kehitettyjä välineitä yhdessä. LOOK-hanke oli Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Lastensuojelun Keskusliiton yhteistyönä toteutunut hanke. Hankkeelle saatiin Kelan kehittämisrahoitusta (KKRL 12 §), vuosina 2014–2017. Hankkeen kehittäjäkumppaneina toimivat Fysios (entinen Resiinafysio), Terapiatalo Tonus ja Terapeija sekä HUS:n lasten ja nuorten kuntoutusyksikkö. Hankkeen aikana kehittäjäverkosto laajeni myös muihin yrityksiin ja toimijoihin pääkaupunkiseudulla. Hanketoimintaan osallistui valtakunnallisesti ja moniammatillisesti toimijoita lasten kuntoutusalalta sekä vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta saavia lapsia ja heidän vanhempiaan. LOOK-hanke suunniteltiin näyttöön perustuvaksi kehittämisprosessiksi kuntoutuksen käytännössä. Hankkeesta ja sen tuloksista on julkaistu useita raportteja. Tämä raportti on hankkeen arviointiraportti. Arvioinnissa punnitaan tulosten suhdetta tavoitteisiin, saavutettuja vaikutuksia sekä prosessin kulkua. Julkaisussa tarkastellaan myös hanketoiminnan juurruttamissuunnitelman toteutusta ja tulosten levittämistä. Arviointiin perustuen on tehty päätelmiä siitä, miten ja mihin suuntaan lasten ja nuorten kuntoutusta tulisi tulevaisuudessa kehittää. Lasten ja nuorten kuntoutus ja sen kehittäminen ovat yhdessä kehkeytyviä oppimisprosesseja, jossa ammattilaiset ja perhe etsivät ratkaisuja ja mahdollistavat lapsen kuntoutumista hänen omassa toimintaympäristössä ja arjen rutiineissa.

Näytä lisää