Kansaneläkelaitos (Kela)
Browse by
Collections in this community
- Aktuaarijulkaisut [8]
- Kuntoutuksen kehittäminen [35]
- Tilastojulkaisut [590]
- Tutkimusjulkaisut [606]
Recent Submissions
-
(Kela, 2023)
-
(Kela, 2023)
-
(Kela, 2023)
-
(Kela, 2023)
-
(Kela, 2023)Toiminnalliset häiriöt on sateenvarjokäsite sellaisille somaattisille oireille tai oireyhtymille, joille on vaikea löytää selkeää lääketieteellistä selitystä ja joiden taustatekijät ovat usein moninaisia. Suomessa erilaisten pitkittyneiden kehollisten oireiden hoitoa pyritään yhtenäistämään kehittämällä psykososiaalista kuntoutusta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin Kelan toiminnallisten häiriöiden kuntoutuskokeilua ja lisättiin tietoa kehitysvaiheessa olevasta kuntoutusmallista sekä siihen liittyvistä kokemuksista. Kuntoutuskokeilu sisälsi 12 tapaamista 10 viikon aikana. Kuntoutuksen toteutti terveydenhuollon ammattilaistyöpari, ja siinä huomioitiin kehoon ja mieleen liittyvät tekijät. Tutkimuksessa analysoitiin kehitettyjen kuntoutusmallien toimivuutta ja soveltuvuutta tälle asiakasryhmälle sekä sitä, millaisia hyötyjä osallistujat kuntoutuksesta saivat. Monimenetelmällisessä tutkimuksessa huomioitiin kuntoutujien (n = 71) ja ammattilaisten näkökulmat. Lisäksi tutkittiin kuntoutuskokeilua toteuttavien ammattilaisten (n = 9), Kelan ja asiakkaita kuntoutukseen ohjanneiden terveydenhuollon ammattilaisten (n = 8) välistä yhteistyötä. Tuloksissa korostui kuntoutujaryhmän oireiden keston ja vaikeusasteen heterogeenisyys. Aineiston perusteella kuntoutujien kokema elämänlaatu ja toimintakyky fyysisellä, psyykkisellä ja sosiaalisella ulottuvuudella kohenivat, mutta kuntoutuksen jälkeenkin toimintakyky koettiin rajoittuneeksi. Kuntoutuskokeilun kohderyhmälle suunnattu kuntoutus koettiin tarpeelliseksi, mutta sen toteutuksessa nähtiin kehittämisen varaa. Etenkin kuntoutuskokeilun lyhyt kesto ja tiiviys eivät täysin vastanneet kuntoutujien moninaisiin tuen tarpeisiin. Lisäksi korostettiin kuntoutuksen yksilöllisen räätälöinnin tärkeyttä, jotta kuntoutusmalli soveltuisi heterogeenisen kuntoutujaryhmän tarpeisiin. Kaikkiaan toiminnallisiin häiriöihin ja erilaisiin pitkittyneisiin kehollisiin oireisiin erikoistunut kuntoutus katsottiin erittäin tarpeelliseksi ja sen jatkokehittämistä toivottiin.
-
(Kela, 2023)
-
(Kela, 2023)
-
(Kela, 2023)Suomen perustuslain (L 731/1999) mukaan kaikille tulee turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut asuinpaikasta riippumatta. Kelassa toteutettiin tutkimushanke, jossa tarkasteltiin alue-eroja Kelan kuntoutukseen pääsyssä ja niiden taustalla olevia syitä. Tässä julkaisussa kuvataan tutkimuksen tuloksiin perustuvia ratkaisuehdotuksia Kelan kuntoutuksen alueellisesti yhdenvertaisen saatavuuden edistämiseksi. Tutkimus toteutettiin monimenetelmäisesti kolmessa vaiheessa. Ensimmäiseksi toteutettiin rekisteritutkimus, jossa selvitettiin useisiin Kelan kuntoutuspalveluihin osallistumista. Toisessa vaiheessa toteutettiin valtakunnallinen kysely ja alueelliset fokusryhmähaastattelut, joissa keskityttiin alue-erojen taustalla oleviin tekijöihin neljässä kuntoutuspalvelussa. Kolmannessa vaiheessa tutkimuksen tulokset yhdistettiin ja niitä käsiteltiin asiantuntijoiden työpajassa. Tutkimuksen tuloksena hyvinvointialueille ja Kelalle koottiin seitsemän ratkaisuehdotusta, jotka voivat tukea Kelan kuntoutuksen alueellisesti yhdenvertaista saatavuutta. Ratkaisuehdotukset ovat: 1. Kela ja hyvinvointialueet selkeyttävät käsityksen siitä, millaisissa tilanteissa asiakas ohjataan Kelan kuntoutukseen ja mikä toimija on vastuussa asiakkaan kuntoutukseen ohjautumisen prosessista. 2. Kela ja hyvinvointialueet rakentavat ja ylläpitävät yhdessä Kelan kuntoutukseen ohjaamisen toimintamalleja. 3. Kela ja hyvinvointialueet varmistavat yhteisen ymmärryksen Kelan kuntoutuksesta ja kuntoutukseen ohjautumisen prosesseista. 4. Hyvinvointialueet vievät kuntoutuksen näkyväksi osaksi alueensa strategiaa ja palvelujen kokonaisuutta. 5. Terveydenhuolto reagoi tilanteesta riippumatta asiakkaiden todettuihin tai mahdollisiin kuntoutustarpeisiin. 6. Kela varmistaa asiakkaille tarpeenmukaisen Kelan kuntoutuksen kehittämällä myöntökriteerejä ja uudenlaisia palveluja. 7. Kela varmistaa hyödynnettävissä olevan tiedon Kelan kuntoutuksesta ja kuntoutukseen ohjautumisesta. Tutkimuksen perusteella alueellisiin eroihin Kelan kuntoutukseen ohjautumisessa vaikuttavat useat tekijät. Kuntoutukseen ohjautumista vaikeuttavat ja edistävät tekijät vaihtelevat alueittain ja kuntoutuspalvelujen välillä. Toisaalla jokin asia voi vaikeuttaa asiakkaiden yhdenvertaista kuntoutukseen ohjautumista ja toisaalla sama asia ei ole ongelma.
-
(Kela, 2023)Kuntoutuksen hyödyn arviointi perustuu Kelan toteuttamaan säännönmukaiseen tiedonkeruuseen asiakkailta, palveluntuottajilta ja eri rekistereistä. Vuosittainen raportti tuottaa tietoa Kelan järjestämän kuntoutuksen mahdollisista hyödyistä ja nostaa esiin mahdollisia kehityskohteita. Uusia raportoitavia palveluryhmiä on kolme. Lisäksi tarkastelussa on koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilanteen vaikutukset eräissä kuntoutuksen hyödyn arvioinnin piirissä olevissa kuntoutuspalveluissa. Raportti perustuu vuonna 2020 kuntoutuksensa päättäneiden henkilöiden tietoihin. Asiakkailta on kerätty tietoa neljällä mittarilla kuntoutuksen alkaessa ja päättyessä. Palveluntuottajilta on kysytty kuntoutuksen oikea-aikaisuudesta ja kuntoutuksen tuottamasta hyödystä. Aineistossa on tiedot 6 242 asiakkaasta. Raportoitavat rekisteritiedot koskevat vuonna 2019 kuntoutuksensa päättäneitä (n = 6 458). Raportissa tarkastellaan ammatillista ja harkinnanvaraista kuntoutusta yhdessätoista palveluryhmässä: työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus (TEAK), ammatillinen kuntoutusselvitys, NUOTTI-valmennus, KIILA-kuntoutus, mielenterveyskuntoutuskurssit, työelämässä oleville suunnatut tuki- ja liikuntaelinsairaiden kuntoutuskurssit, työelämästä poissa oleville suunnatut tuki- ja liikuntaelinsairaiden kuntoutuskurssit, omaishoitajien kuntoutuskurssit, diabetesta sairastavien aikuisten sopeutumisvalmennuskurssit, ikääntyneille monisairaille tarkoitetut IKKU-kurssit ja harkinnanvarainen moniammatillinen yksilökuntoutus. Lisäksi tarkastellaan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen moniammatillista yksilökuntoutusta. Tulosten mukaan työ- ja opiskelukyvyssä tapahtui suotuisia muutoksia kuntoutuksen aikana. Myös asiakkaiden elämänlaatu kohentui ja niiden, jotka eivät kokeneet masennusoireita osuus kasvoi. Yli puolet osallistuneista saavutti tai ylitti asettamansa tavoitteet. Koronapoikkeustilanne näyttäytyi hieman eri lailla kuudessa tarkastellussa kuntoutuspalvelussa. Eniten siitä näyttävät kärsineen mielenterveyskursseille ja TEAK-palveluun osallistuneet. Rekisteriseurannassa havaittiin, että työssä ja opiskelemassa olevien osuus kasvoi neljä prosenttiyksikköä kuntoutuksen aikana. Osuus ei enää noussut kuntoutusta seuranneena vuonna 2020.
-
Arviointitutkimus ammatillisen KIILA-kuntoutuksen nykytilasta ja kehittämistarpeista. Loppuraportti (Kela, 2023)KIILA-kuntoutus käynnistettiin vuonna 2016 TYK-kuntoutuksen ja ASLAK-kuntoutuksen lakkauttamisen jälkeen osittain korvaamaan niitä, osittain tuomaan uutta Kelan tarjoamaan työikäisten ammatilliseen kuntoutukseen. Tarkoituksena oli vastata paremmin työelämän muuttuviin tarpeisiin ja kehittää kuntoutusta aikaisempaa avomuotoisempaan ja asiakaslähtöisempään suuntaan. Tiiviimpi kuntoutusyhteistyö työnantajan ja työterveyshuollon kanssa koettiin tuolloin välttämättömäksi. KIILA-kuntoutuksen tavoitteena on parantaa työkykyä ja tukea pysymistä työelämässä. Se on tarkoitettu työssä oleville henkilöille, jotka ovat joko vakituisessa työssä tai toistuvasti määräaikaisina samassa työpaikassa tai toimivat yrittäjinä. Kuntoutukseen sisältyy kuntoutujan tilanteen arviointi, ryhmäjaksot, yksilölliset jaksot ja päätösjakso. Kuntoutuksen jaksot toteutetaan yhteensä 1–1,5 vuoden aikana. Kuntoutusta toimeenpannaan valtakunnallisesti noin 30:ssä eri kuntoutusyksikössä. Kuntoutussäätiön toteuttaman tutkimushankkeen tarkoitus oli selvittää, miten ammatillisen KIILA-kuntoutuksen toimintamalli on toiminut ja toimii ja mitä kehitettävää siinä voisi olla. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat ammattilaiset eikä sitä kohdennettu suoraan yksittäisiin kuntoutujiin. Tarkennettuna tutkimuksen kohderyhmänä ovat 1) KIILA-kuntoutuksen palveluntuottajat, 2) Kiila-kuntoutusta hakevat ja siihen osallistuvat työterveyshuollot, 3) KIILA-kuntoutukseen osallistuneiden kuntoutujien työpaikkojen edustajat sekä 4) KIILA-kuntoutusta hakeneet liitot ja yhdistykset. Tutkimus oli asetelmaltaan ja metodeiltaan monimenetelmällinen ja moninäkökulmainen. KIILA-kuntoutus nähdään kokonaisuudessaan tarpeellisena ja toimivana ammatillisen kuntoutuksen muotona työelämässä oleville. KIILA-kuntoutuksen eri muodot, eli työpaikkakohtainen ryhmäkuntoutus ja ammattialakohtainen ryhmä- ja yksilökuntoutus, nähtiin kaikki tarpeellisina palvelumuotoina, jotka antavat mahdollisuuden soveltaa kuntoutusmallia erilaisiin tilanteisiin ja kuntoutujille soveltuviksi. KIILA-kuntoutuksessa erityisen toimivaa on, että se on räätälöitävissä kuntoutujien ja työpaikkojen moninaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin. Mitään KIILA-kuntoutuksen kuuluvaa menetelmää ei koettu yleisesti hyödyttömäksi, vaan niiden muokkaus ja jousto eri tilanteissa olivat keskeisimpiä kehityskohtia. Kuntoutukseen yleisesti liittyvä ajoitusongelma koskettaa siis myös KIILAa. KIILA-kuntoutukseen tullaan kuntoutuksen valintakriteereistä huolimatta toisinaan liian myöhäisessä vaiheessa, jolloin työkykyongelmat ovat kasvaneet jo verrattain suuriksi. Yhteistyön kehittämiseen eri toimijoiden kesken olisi edelleen panostettava ja saatava enemmän sekä kuntoutujat että työnantajat sitoutumaan KIILA-kuntoutuksen prosessiin alusta alkaen. KIILA-kuntoutuksessa toimivien viestin mukaan olisi myös tehostettava yleistä markkinointia ja tiedottamista työpaikoille eli tehtävä KIILA-kuntoutus tunnetuksi ja tutuksi.
-
(Kela, 2023)
-
(Kela, 2023)
-
(Kela, 2023)
-
(Kela, 2023)Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli kartoittaa, millaista tutkimustietoa etämusiikkiterapiasta ja sen vaikuttavuudesta on julkaistu vuosina 2016–2021. Elokuussa 2021 tehtiin systemaattinen PRISMA-menetelmän mukainen kirjallisuushaku, jota täydennettiin kartoittavalla JBI-menetelmällä. Katsaukseen valikoitui yhteensä 32 julkaisua, jotka analysoitiin julkaisu- ja kuvailutietojen lisäksi temaattisesti. Aineistoon sisältyi viisi pilottityyppistä tutkimusta, joissa etämusiikkiterapian vaikutuksia arvioitiin käyttäen alku- ja loppumittauksia, mutta ilman vertailuryhmiä. Kirjallisuuskatsauksen tulosten tarkastelussa huomioitiin Kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus (ICF), jota Kela käyttää vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen viitekehyksenä. Tutkimusten mukaan etämusiikkiterapiaa voidaan toteuttaa 1) reaaliaikaisesti, 2) ajasta riippumattomana ja 3) erilaisina yhdistelmämalleina. Etäterapia soveltuu lähtökohtaisesti kaikenikäisille asiakkaille, yksilö- ja ryhmäterapiaan sekä perhekeskeiseen työskentelyyn, mutta etämusiikkiterapian soveltuvuus tulee arvioida asiakas- ja tilannekohtaisesti. Etäterapian eri toteutusmuodoista on saatavilla musiikkiterapeuttien kokemuksiin perustuvia tapausesimerkkejä, käytännön vinkkejä ja teoreettisia näkökulmia, mutta vasta niukasti vaikuttavuustutkimusta. Sovellettaessa tuloksia Suomen oloihin on tärkeää tiedostaa kansainväliset erot musiikkiterapiapalvelujen järjestämisessä sekä huomioida vaatimukset, joita etäpalvelujen tuottaminen asettaa musiikkiterapeuteille, organisaatioille ja eri tahojen yhteistyölle. Jatkossa tarvitaan lisää etämusiikkiterapiaa koskevaa tutkimusta ja sen lisäksi panostusta kehittämistyöhön, esimerkiksi työkaluja etämusiikkiterapian asiakaskohtaisen soveltuvuuden arviointiin. Etäkuntoutuksen yleistyessä on tarpeen kehittää enemmän myös musiikkiterapeuttien suunnittelemia ajasta riippumattomia etäinterventioita ja yhdistelmämalleja.
-
(Kela, 2023)Mielenterveysoireilu on opiskelijoilla yleistä, ja monet mielenterveyden häiriöt puhkeavat nuoruudessa. Mielenterveysongelmilla on havaittu yhteys opinnoissa suoriutumiseen ja opintojen keskeyttämiseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin opiskeluun, sosiaaliseen hyvinvointiin ja tuen saamiseen liittyviä kokemuksia mielenterveysongelmia raportoivilla toisen asteen ja korkea-asteen opiskelijoilla. Tutkimuksen aineistona oli kaksi valtakunnallista kyselyaineistoa: Kouluterveyskysely vuodelta 2019 ja Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus vuodelta 2016. Aineiston analyysissa käytettiin kuvailevia menetelmiä ja logistista regressioanalyysia. Tulosten mukaan toisen asteen opiskelijoista mielenterveysoireilu korostui lukiolaisilla, kun taas korkea-asteella erot yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden välillä olivat vähäisiä. Erilaiset opintoihin ja opiskelutaitoihin liittyvät ongelmat olivat mielenterveysoireilua raportoivilla opiskelijoilla muita opiskelijoita yleisempiä. Myös sosiaalisessa hyvinvoinnissa havaittiin eroja muihin opiskelijoihin verrattuna. Erilaisten terveys- ja opiskeluhuoltopalveluiden käyttö oli mielenterveysoireilua raportoivilla yleisempää kuin muilla opiskelijoilla. Naiset käyttivät erityisesti terveyspalveluita miehiä useammin, ja he raportoivat miehiä useammin tuen tarpeista. Palveluiden käytössä oli eroa myös koulutussektorin mukaan. Toisen asteen opiskelijoilla perhetaustaan liittyvät tekijät eivät olleet yhteydessä palveluiden käyttöön. Opiskelijoiden tukipalveluita ja opiskeluympäristöjä kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon mielenterveysongelmista raportoivien opiskelijoiden kokemukset sekä mielenterveysongelmien moninaiset yhteydet opintoihin ja sosiaaliseen hyvinvointiin.
-
(Kela, 2023)
-
(Kela, 2023)
-
(Kela, 2023)Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yksityisen hoidon tuen kehitystä tukimuodon käyttöön-otosta vuonna 1997 vuoteen 2017. Tutkimusaineiston muodostavat 1–5-vuotiaiden lasten perheet, joiden kaikki lapset ovat siirtyneet kodin ulkopuoliseen hoitoon, joko kunnalliseen tai yksityiseen varhaiskasvatukseen. Tutkimuksessa selvitetään millaiset perheet käyttävät yksityisen hoidon tukea sekä yksityisen hoidon tuella hankittujen yksityisten varhaiskasvatuspalveluiden hintaa perheille. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan yksityisen hoidon tuelle hallituksen esityksessä HE 208/1996 asetettujen tavoitteiden toteutumista. Yksityisen hoidon tuki otettiin käyttöön vuonna 1997. Yksityisen hoidon tuella perheet voivat ostaa varhaiskasvatuspalveluita yksityisiltä palveluntuottajilta. Kunta voi halutessaan maksaa perheille kuntalisää yksityisen hoidon tuen lakisääteisten osien, hoitorahan ja hoitolisän, li-säksi. 2000-luvun aikana kuntalisää tarjoavien kuntien lukumäärä kasvoi, mikä osittain no-peutti yksityisten varhaiskasvatuspalveluiden yleistymistä. Vuodesta 2009 lähtien kunnat ovat voineet tarjota perheille palveluseteliä yksityisten varhaiskasvatuspalveluiden ostamiseen. Pienituloisille perheille suunnatun yksityisen hoidon tuen hoitolisän merkitys on vähentynyt, kun taas kuntalisän merkitys on kasvanut. Vuosina 1997–1998 noin 30 prosenttia tukea saavista perheistä sai hoitolisää, vuonna 2000 hoitolisää sai 24 prosenttia perheistä ja vuodesta 2010 eteenpäin enää alle 10 prosenttia perheistä. Toisaalta 2000-luvun alussa kuntalisää sai noin 60 prosenttia yksityisen hoidon tukea saavista perheistä. Vuonna 2017 kuntalisää sai 88 prosenttia perheistä. Tulosten perusteella yksityisen hoidon tuki on ollut koko 2000-luvun suurituloisille perheille keskittynyt tukimuoto, mutta toisaalta sosioekonomiset erot yksityisen hoidon tuen käytössä eivät ole kasvaneet. Koko 2000-luvun ajan noin 40 prosenttia yksityisen hoidon tukea käyttäneistä perheistä kuului ylimpään tuloviidennekseen ja 10 prosenttia alimpaan tuloviidennekseen. Yksityisen hoidon tuella ostettiin keskimäärin kalliimpia varhaiskasvatuspalveluita 2010-lu-vulla kuin 2000-luvun alussa. Vuonna 2007 yhden lapsen hoidon keskihinta oli 642 euroa kuu-kaudessa vuoden 2017 hinnoissa, mutta vuonna 2017 keskihinta oli 860 euroa kuukaudessa lapselta. Suurituloiset perheet ostivat keskimäärin kalliimpia palveluita kuin pienituloiset perheet.
-
(Kela, 2023)
-
(Kela, 2022)
