Kansaneläkelaitos (Kela)

Uusimmat julkaisut

  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, 2018)
  • Saastamoinen, Leena K; Maljanen, Timo; Martikainen, Jaana; Valaste, Maria; Mikkola, Hennamari (Kela, 2018)
    Lääkehoitojen kustannuksia rahoittavat pääasiassa sairausvakuutus, kunnat ja potilaat. Lääkkeiden monikanavaisen rahoituksen on esitetty johtavan osaoptimointiin, jolloin rahoitusvastuuta pyritään siirtämään toiselle osapuolelle. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) alueella sosiaali- ja terveydenhuolto integroitiin vuoden 2010 alussa saman budjetin ja johdon alaisuuteen. Integraation mahdollisia vaikutuksia lääkekustannuksiin ei ole tutkittu aikaisemmin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida, miten Eksote-alueen lääkekustannukset muuttuivat integroinnin seurauksena, kun palvelujen järjestämisvastuu siirtyi yksittäisiltä kunnilta suuremmalle organisaatiolle rahoitusvastuiden pysyessä muuttumattomina. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin, miten lääkekustannukset muuttuisivat, jos palveluasumisen piirissä olevien potilaiden käyttämien lääkkeiden rahoitusvastuu siirrettäisiin sairausvakuutukselta ja potilailta sote-yksikölle. Raportissa kuvaamme myös muutosta sosiaali- ja terveystoimen käyttökustannuksissa. Integraation vaikutuksia tarkasteltiin vertaamalla Eksote-alueen lääkekustannusten sekä sosiaali- ja terveystoimen käyttökustannusten kehitystä koko maan sekä kahden erillisistä kunnista koostuvan vertailualueen kustannuskehityksiin. Laitosten lääkekustannusten tarkastelussa käytettiin Lääkehoidon turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean tietoja lääketukkukauppojen tukkuhintaisesta myynnistä laitoksiin vuosina 2003–2015 ja avohoidon reseptilääkkeiden kustannusten tarkastelussa käytettiin Kelan reseptitiedoston tietoja vuosina 2003–2015 korvatuista avohoidon reseptilääkeostoista. Sosiaali- ja terveystoimen kustannustietoina on käytetty tammikuussa 2015 päivitettyjä Sotkanetin tietoja sosiaali- ja terveystoimen käyttökustannuksista vuosilta 2003–2013. Kuntien vastuulla olevat laitoshoidon lääkekustannukset näyttivät lisääntyneen integraation aikana Eksote-alueella jonkin verran nopeammin kuin koko maassa. Sairausvakuutuksen ja potilaiden vastuulla olevat avohoidon lääkekustannukset kehittyivät sen sijaan integraation aikana Eksote-alueella saman tyyppisesti kuin vertailualueilla. Kuntien vastuulla olevien sosiaali- ja terveystoimen käyttökustannusten kasvu hidastui integraation aikana. Palveluasumisen piirissä olevien henkilöiden lääkkeiden rahoitusvastuun siirto sote-yksiköille merkitsisi huomattavia säästöjä, joista hyötyisivät potilaat julkisen rahoituksen määrän pysyessä lähes ennallaan.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, 2018)
  • Kansaneläkelaitos, Kela; Folkpensionsanstalten, FPA; Social Insurance Institution of Finland, Kela (Kela, tilasto- ja tietovarastoryhmä, 2018)
  • Heiskanen, Tuija; Harkko, Jaakko; Hautamäki, Lotta; Hiekkala, Sinikka; Karhula, Maarit; Koivula, Riitta; Pikkarainen, Aila; Poutiainen, Erja; Seppänen-Järvelä, Riitta; Tuomenoksa, Asta; Villa, Tiia; Vuorento, Mirkka; Åkerblad, Leena (Kela, 2018)
    Muutos-hankkeessa on tutkittu Kelan kuntoutuksen muutosten vaikutuksia asiakkaan saamaan kuntoutuspalveluun sekä tuotettu tietoa monimenetelmällisen tutkimusotteen soveltuvuudesta kuntoutuksen tutkimukseen. Muutos-hankkeessa on sovellettu moninäkökulmaisia ja monimenetelmällisiä tutkimusasetelmia, joilla on tarkasteltu kuntoutukselle ominaisia monitoimijaisia prosesseja sekä kuntoutumista tuottavia mekanismeja. Moninäkökulmaisuudella on voitu tuottaa kokonaisvaltaista ymmärrystä monialaisesta ja -äänisestä kuntoutustoiminnasta. Julkaisu koostuu artikkeleista, jotka perustuvat Muutos-hankkeen tutkijoiden metodiseminaarissa pidettyihin esityksiin. Artikkeleissa kuvataan moninäkökulmaisen moniaineistollisen tutkimuksen haasteita ja hyötyjä koko tutkimusprosessin näkökulmasta: aineistojen keruuta, analyysin prosessimaista etenemistä ja eri tyyppisten aineistojen välistä vuorovaikutusta analyysivaiheen aikana. Artikkeleissa kuvataan sitä, miten eri aineistojen yhdistelyä ja integraatiota tehtiin sekä millaisia menetelmällisiä pohdintoja tutkimuksissa käytiin.
  • Roisko, Eija; Vesala, Hannu T; Ylitalo, Juho (Kela, 2018)
    Puhevammaisilla henkilöillä on ollut oikeus tulkkauspalveluun vuodesta 1994 lähtien. Kunnat vastasivat palvelun järjestämisestä ja kustannuksista 1.9.2010 saakka, jonka jälkeen järjestämis- ja kustannusvastuu on ollut Kelalla. Oikeus Kelan tulkkauspalveluun oli vuoden 2014 loppuun mennessä yhteensä 5 633 henkilöllä. Henkilöistä 1 689 oli puhevammaisia, joista vain noin 45 prosenttia käytti palvelua. Käyttöaste on ollut koko ajan merkittävästi alhaisempi kuin kuulovammaisilla ja kuulonäkövammaisilla asiakkailla. Palvelun alhainen käyttöaste herätti tarpeen selvittää, mistä tämä johtuu. Kela tilasi Kehitysvammaliitolta selvitystyön puhevammaisten henkilöiden tulkkauspalvelun käytöstä vuoden 2014 lopussa. Selvitystyö toteutettiin neljänä osakokonaisuutena, joiden tulokset nivottiin tähän julkaisuun. Puhevammaisten tulkkauspalvelun käyttöä tarkasteltiin Kelan rekisteritietojen, asiakasnäkökulman, tulkkinäkökulman sekä järjestönäkökulman valossa. Selvityksen toteutuksen tavoitteena oli luoda mahdollisimman monialainen näkemys palvelunkäyttöön vaikuttavista tekijöistä. Osakokonaisuuksista nousi esille useita eri tekijöitä, joiden nähtiin vaikuttavan palvelun käytön vähäisyyteen. Rekisteriaineiston analyysin tulokset osoittivat, että suurin vaikuttava tekijä palvelun käyttöön ovat tulkkiringit ja nimetyt tulkit. Niillä puhevammaisilla henkilöillä, joilla ei ole nimettyä tulkkia, on tulkkauspalvelun käyttö huomattavasti vähäisempää. Tulkkauspalvelun asiakkaiden näkökulman tarkastelussa havaittiin, että suurin syy käyttämättömyydelle oli se, että puhevammaisen henkilön tulkkaamisessa auttaa henkilön lähipiiri tai henkilökohtainen avustaja, jolloin koetaan, että tarvetta tulkille ei välttämättä ole. Tulkkien vastauksissa nousi esille keskeisenä syynä palvelun käyttämättömyyteen tulkkien tilaamisen vaikeus. Järjestöjen mukaan tulkkauspalvelun käytön vähäisyyteen liittyy puhevammaisen henkilön elinpiiriin ja sosiaaliseen verkostoon liittyviä tekijöitä. Ongelmia nimettiin olevan myös tulkkipalvelun käytössä, kuten esimerkiksi tulkin tilaamisessa sekä asiakkaiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisessa. Keskeisinä Kelan tulkkauspalvelun kehittämiskohteina tulivat esiin riittävän isojen tulkkirinkien varmistaminen asiakkaille, tilausjärjestelmien monipuolistaminen sekä tulkin työn ja henkilökohtaisen avustajan työn yhdistämisen vaihtoehtojen selvittäminen.
  • Sandberg, Erja; Jokinen, Sari; Kärkkäinen, Jukka; Lämsä, Riikka; Löfstedt, Jan; Nordlund-Spiby, Rut; Pajunen, Marjaana; Raivio, Helka; Rouvinen, Johanna; Valkeinen, Heli (Kela, 2018)
    NEET-nuorten (Not in Employment, Education or Training) ryhmään voidaan lukea kuuluviksi hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia 16–29-vuotiaita nuoria. Osalla nuorista on useita toimintakykyyn, elämänhallintaan, terveyteen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyviä ongelmia. Toiset taas ovat vapaaehtoisesti valinneet esimerkiksi välivuoden pitämisen. Tämän suosituksen kohderyhmänä ovat erityisesti koulutuksen, asepalveluksen, työelämän ja niihin valmentavien palveluiden ulkopuolella olevat nuoret, joilla ei ole lääketieteellistä diagnoosia. Kohderyhmään voivat kuulua myös nuoret, joilla on sairaus tai vamma, mutta siitä ei aiheudu nuorelle tällä hetkellä merkittävää haittaa eikä nuorella ole jatkuvaa hoitosuhdetta. Suosituksen tarkoituksena on auttaa NEET-nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia tunnistamaan NEET-nuoren heikentynyt toimintakyky, jotta nuoren voi ohjata Kelan tarjoamaan ammatilliseen kuntoutukseen. Kentällä työskentelevän ammattilaisen tulee arviointia tehdessään pyrkiä etsimään vastauksia kysymyksiin ”onko nuoren toimintakyky olennaisesti heikentynyt” ja ”onko ammatillinen kuntoutus nuorelle juuri nyt oikea-aikaista”. Suosituksen toivotaan antavan tukea näille pohdinnoille. Suositusta valmistellut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoima monialainen työryhmä ei ehdota yhtä ratkaisua NEET-nuorten toimintakyvyn arviointiin, sillä sellaista ei todennäköisesti ole olemassa. Työryhmä ei myöskään kehittänyt uutta arviointivälinettä, vaan arvioi viisi olemassa olevaa laaja-alaista toimintakyvyn (ja elämänhallinnan) arviointivälinettä. Tarkasteltujen arviointivälineiden sisältöalueet olivat erilaisia, mikään niistä ei kattanut NEET-nuorten vaikeuksien koko kirjoa ja niitä oli tutkittu erittäin vähän tai ei lainkaan NEET-nuorilla. Ne olivat kaikki varsin yleisluontoisia, mutta niissä oli mainittu keskeisimpiä NEET-nuorilla ilmeneviä haasteellisia elämän osa-alueita. Näiden arviointivälineiden avulla voi olla mahdollista tunnistaa yleisellä tasolla, millä osa-alueella nuorella on vaikeuksia, mutta ongelman tarkempi kuvaaminen vaatii keskustelua nuoren kanssa. Vaikka tarkastelluista arviointivälineistä ei tuntuisi löytyvän omaan työhön täydellisesti sopivaa välinettä, työryhmä ei suosittele omien arviointivälineiden kehittämistä. Organisaatiossa arviointivälineen käytön on oltava harkittu osa asiakasprosessia ja sillä on pyrittävä vahvistamaan asiakkaan omia vahvuuksia ja osallisuutta. NEET-nuori on aina enemmän kuin ongelmiensa summa. Hänellä on aina voimavaroja ja mahdollisuuksia, joten suosittelemme myönteistä asennetta ja varhaista tukea kaikille nuorille. Työryhmä esittää 13 suositusta huomioitavaksi NEET-nuorten toimintakyvyn arviointiprosessissa. Lisäksi suosituksen lopussa on tarkistuslista osaksi ammattilaisen työtä.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, 2018)
  • Mattila-Holappa, Pauliina (Kela, 2018)
    Mental disorders are the leading cause of work disability among young adults. This study examined the background of young adults who were granted temporary work disability pension due to mental disorders in Finland, their clinical profile, the interventions targeted at them, and employment outcomes over five years. The data comprised people aged 18–34 (n = 1,163) who were granted a fixed-term work disability pension in 2008 due to a mental disorder (ICD-10 codes F10–69, F80–99) by an occupational pension institute. The data included patients’ pension applications and attached medical certifications, which were linked to employment data from the Finnish Centre for Pensions. The most common diagnoses were depressive mood disorders (39%), schizophrenia, schizotypal and delusional disorders (34%), and mania or bipolar disorder (14%). Half of the young adults were attached to the labour market or education prior to the granted pension. Three clinical profiles were identified: ‘Childhood (including adolescence) adversity’, associated with depressive disorders; ‘Comorbidity’, associated with bipolar disorder; and ‘Undefined’, associated with psychotic disorders. Half of the non-student young adults had received work-oriented interventions or had them in their treatment and rehabilitation plan. Forty per cent had received psychotherapy or had a plan for it. A total of 22% of the sample were employed at the end of the 5.6-year follow-up, whereas 48% had been employed at some time during this period. Having planned psychotherapeutic intervention or rehabilitative courses and training at baseline was associated with quicker entry into the labour market. Having both planned psychotherapeutic and work-oriented interventions was associated with being employed at the end of the follow-up. Both psychotherapy and work-oriented interventions are likely to be beneficial for the future employment of young adults on disability pension.
  • Pasternack, Iris; Fogelholm, Carita; Koskinen, Eerika (Kela, 2018)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää selkäydinvammaisten henkilöiden elinikäisen kuntoutuksen tutkimustietoon perustuvaa vaikuttavuutta. Aluksi tehtiin kartoittava haku viitetietokantoihin, minkä perusteella kuntoutuksen asiantuntijat rajasivat laajaa tutkimusaluetta. Valittuihin kuntoutusmenetelmiin kohdistettiin systemaattinen haku käyttäen seuraavia tietokantoja: Medline, Embase, Cochrane CENTRAL, CINAHL ja PsycINFO. Kaksi tutkijaa seuloi viitteet, arvioi tutkimusten laadun ja taulukoi tulokset. Työ tehtiin marraskuun 2016 ja joulukuun 2017 välillä. Henkilöillä, joilla selkäydinvamma on kestänyt yli puoli vuotta, manuaalisesti avustettu kävelyn kuntoutus on yhtä vaikuttavaa kuin robottiavusteinen kuntoutus. Kävelykuntoutusta voi tehostaa biopalautteilla, akupunktiolla, allasterapialla ja virtuaalitodellisuutta hyödyntävillä menetelmillä. Yläraajojen kuntoutuksessa nousujohteinen voimaharjoittelu ja lihasten sähköstimulaatio näyttävät olevan vaikuttavia menetelmiä. Selkäydinvammaisten kroonisten kipujen hoidossa transkutaaninen sähköinen hermostimulaatio (TENS) ja aivojen tasavirtastimulaatio ovat tehokkaita. Spastisuuden hoidossa parhaiten näyttävät tehoavan TENS ja transkraniaalinen magneettistimulaatio. Kognitiivinen käyttäytymisterapia saattaa olla vaikuttavaa, mutta myös virtuaalitodellisuuteen perustuvat menetelmät ovat vaikuttaneet positiivisesti selkäydinvammaisten kuntoutujien mielialaan. Etäyhteyksin toteutettu kuntoutus näytti toimivan samanveroisesti kuin tavanomainen kuntoutuspoliklinikalla toteutettu kuntoutus. Selkäydinvammaisten kuntoutusta ollaan kehittämässä entistä tarpeenmukaisemmaksi ja se ollaan viemässä kuntoutujan arkeen, kotiin tai työpaikalle. Robotiikalla voitaneen tulevaisuudessa korvata osa manuaalisesta avustamisesta. Virtuaaliteknologiasta ja -peleistä saadaan tulevaisuudessa lupaavia työvälineitä kuntoutukseen.
  • Antikainen, Harri; Rusanen, Jarmo; Tillman, Päivi (Kela, 2018)
    Raportissa selvitettiin paikkatietoanalyysin avulla sairausvakuutuksen korvaamien taksimatkojen yhdistelyn vaikutuksia taksimatkojen kustannuksiin sekä arvioitiin, olisiko yhdistelyä voinut tapahtua vielä enemmän. Tutkimusaineistona käytettiin Tampereen yliopistollisen sairaalan (TAYS) erityisvastuualueen (erva) sairaanhoitopiirien alueella toimiviin tilausvälityskeskuksiin kertyneitä tietoja mm. matkojen osoitteista ja toteutumisajankohdista, ja Kelan rekisteritietoja niistä maksetuista sairausvakuutuksen korvauksista vuonna 2015. Yhteiskuljetusten osuus tutkimusaineiston taksimatkoista oli 12 %. Tulosten mukaan toteutuneilla yhteiskuljetuksilla säästettiin taksimatkojen kuluissa vuonna 2015 TAYS-erva-alueella arviolta 3,2 miljoonaa euroa eli noin kahdeksan prosenttia. Lisäksi osa ei-yhdistellyistä taksimatkoista olisi ollut mahdollista yhdistellä toisiinsa, jolloin saavutettu säästö olisi voinut olla vieläkin suurempi. Yhdistelyalueen laajentaminen yksittäisistä sairaanhoitopiireistä koko erva-alueen kattavaksi olisi kuitenkin lisännyt säästömäärää vain vähän. Taksimatkojen yhdistelyn laajuudessa oli melko suuria eroja sairaanhoitopiirien välillä sekä niiden sisällä. Yhdistelyaste ja matkaa kohti lasketut kustannussäästöt olivat suurimmat sairaanhoitopiirien reunakunnissa, mutta eniten yhdisteltyjä tehtiin ja suurimmat rahalliset säästöt tulivat sairaalakaupunkien sisäisillä matkoilla. Yli puolet yhteiskuljetuksiin kuuluneista taksimatkoista liittyi keskussairaalamatkaan. Kyseessä oli ensimmäinen kerta Suomessa, kun taksimatkojen yhdistelyä tehtiin paikkatietomenetelmien avulla näin laajalle rekisteriaineistolle. Aineiston suuri koko asetti haasteita erityisesti yhdistelypotentiaalin määrän arvioinnille, minkä vuoksi tässä tutkimuksissa pystyttiin tarkastelemaan pelkästään kahden matkan laskennallisia yhdistelyjä. Jatkoa ajatellen olisi tarkoituksenmukaista, että myös useamman matkan yhdistelyjen arviointi olisi mahdollista.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, tilasto- ja tietovarastoryhmä, 2018)
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, 2018)
  • Vänskä, Nea; Sipari, Salla; Pollari, Kirsi; Huisman, Annu (Kela, 2018)
    Lapsen oikeus osallistua kuntoutukseensa (LOOK) – lapsen edun arviointi -hankkeen lähtökohtana oli kysymys siitä, miten lapsen etu toteutuu kuntoutuksessa. Tämän kysymyksen perusteella hankkeessa päätettiin vahvistaa lapsen aktiivista toimijuutta ja osallistumista hänelle mielekkäisiin toimintoihin arjessa. Kolmevuotisessa hankkeessa kehitettiin neljä uutta välinettä, jotka edistävät lapsen osallistumista ja aktiivista toimijuutta kuntoutumisprosessissa kiinnittyen lapsen omaan toimintaympäristöön. Perhe ja ammattilaiset käyttävät kehitettyjä välineitä yhdessä. LOOK-hanke oli Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Lastensuojelun Keskusliiton yhteistyönä toteutunut hanke. Hankkeelle saatiin Kelan kehittämisrahoitusta (KKRL 12 §), vuosina 2014–2017. Hankkeen kehittäjäkumppaneina toimivat Fysios (entinen Resiinafysio), Terapiatalo Tonus ja Terapeija sekä HUS:n lasten ja nuorten kuntoutusyksikkö. Hankkeen aikana kehittäjäverkosto laajeni myös muihin yrityksiin ja toimijoihin pääkaupunkiseudulla. Hanketoimintaan osallistui valtakunnallisesti ja moniammatillisesti toimijoita lasten kuntoutusalalta sekä vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta saavia lapsia ja heidän vanhempiaan. LOOK-hanke suunniteltiin näyttöön perustuvaksi kehittämisprosessiksi kuntoutuksen käytännössä. Hankkeesta ja sen tuloksista on julkaistu useita raportteja. Tämä raportti on hankkeen arviointiraportti. Arvioinnissa punnitaan tulosten suhdetta tavoitteisiin, saavutettuja vaikutuksia sekä prosessin kulkua. Julkaisussa tarkastellaan myös hanketoiminnan juurruttamissuunnitelman toteutusta ja tulosten levittämistä. Arviointiin perustuen on tehty päätelmiä siitä, miten ja mihin suuntaan lasten ja nuorten kuntoutusta tulisi tulevaisuudessa kehittää. Lasten ja nuorten kuntoutus ja sen kehittäminen ovat yhdessä kehkeytyviä oppimisprosesseja, jossa ammattilaiset ja perhe etsivät ratkaisuja ja mahdollistavat lapsen kuntoutumista hänen omassa toimintaympäristössä ja arjen rutiineissa.
  • Isolankila, Tapio; Keski-Säntti, Eeva-Maria; Mattila, Jukka (Kela, 2018)
    Pääministeri Sipilän hallitus asetti vuoden 2018 budjettiesityksen yhteydessä tavoitteekseen toteuttaa perhevapaauudistuksen. Uudistuksen oli tarkoitus lisätä työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa, yksinkertaistaa ja kehittää tukijärjestelmää nykyisestä, etsiä keinoja edistää ja joustavoittaa paluuta perhevapailta työelämään sekä viedä käytäntöön perheystävällisten työpaikkojen toimintamalleja ja lisätä varhaiskasvatukseen osallistumista. Uudistus aiottiin toteuttaa julkisen talouden raamien puitteissa, työllisyyttä vahvistavilla vaikutuksilla. Hallitus luopui sittemmin uudistuksesta, mutta uudistukseen liittyvän taustatyön yhteydessä syntyi vaikutusarvioihin ja laskentaan liittyvää materiaalia, jonka valossa perhevapaauudistuksen keskeisiä vaikutuskanavia voidaan tarkastella relevantissa mittaluokassa. Tässä työpaperissa esitellään virkamiestyössä laadittujen laskelmien keskeisiä piirteitä sekä erinäisiä erilliskatsauksia aiheeseen liittyviin kysymyksiin. Tarkoitus ei ole esittää näkökulmaa perhevapaauudistuksen toteuttamisen yksityiskohtiin tai ehdottaa yhtä mallia tai yksittäisiä toimenpiteitä perhevapaakokonaisuuden kehittämiseksi. Sen sijaan kirjoituksessa tuodaan esille aiheeseen liittyviä keskeisiä mekanismeja, niiden mittaluokkia sekä muita olennaisia tekijöitä perhevapaauudistusten taloudellisten vaikutusten näkökulmasta. Työpaperissa kuvataan perhevapaajärjestelmän nykytila sekä käydään läpi kuvailevin ja laskennallisin esimerkein erilaisia perhevapaakokonaisuuteen liittyviä osia ja niiden vaikutuksia etuusmenoihin, työllisyyteen sekä lyhyesti julkiseen talouteen laajemmin. Lisäksi työpaperi sisältää katsauksia eräisiin erityiskysymyksiin, kuten perhevapaiden kokonaishedelmällisyys- ja työuravaikutuksiin sekä varhaiskasvatuksen lapsivaikutuksiin. Taustakatsauksissa ei ole pyritty kvantitatiiviseen arviointiin. Ensimmäinen luku käsittelee perhe-etuuksien nykytilaa koskevaa lainsäädäntöä ja tilastotietoja perhevapaista. Toisessa luvussa käsitellään vanhempainvapaajärjestelmään liittyviä reformimalleja sekä niihin liittyviä kustannus- ja työllisyyslaskelmia. Kolmannessa luvussa käsitellään kotihoidon tukeen liittyviä kysymyksiä. Neljännessä luvussa tarkastellaan lyhyesti verotukseen liittyviä keskeisimpiä heijastusvaikutuksia. Kirjoittajat vastaavat itse työpaperissa esitetyistä näkemyksistä. Työpaperi ei vastaa kirjoittajien edustamien organisaatioiden näkemyksiä aiheesta.
  • Hautamäki, L; Ramadan, F; Ranta, P; Haapala, E; Suomela-Markkanen, T (Kela, 2018)
    Eläinavusteiset menetelmät ovat ihmisen terveyttä, hyvinvointia ja elämänlaatua edistävää toimintaa, jossa eläimellä on avustava tehtävä. Eläinavusteisessa terapiassa eläin toimii osana tavanomaista terapiaa, jonka tavoitteena on parantaa ihmisen fyysistä, kognitiivista ja sosiaalista toimintakykyä sekä tunnetaitoja. Tässä katsauksessa tavoitteena on tuottaa tietoa eläinavusteisten menetelmien käytöstä Suomessa sekä tarjota kootusti tutkimustietoa eläinavusteisten menetelmien toimivuudesta osana erilaisia terapioita ja kuntoutusprosesseja. Katsauksessa tarkastellaan eläinavusteisen terapian toimivuutta ja hyötyä ja tarpeenmukaisuutta osana kuntoutusprosessia etenkin psykoterapian, puheterapian, fysioterapian ja toimintaterapian näkökulmista. Katsauksen menetelmänä on kartoittava kirjallisuuskatsaus. Tutkimuskirjallisuutta käydään läpi vuosilta 2010–2017 ja kotimaista toimintaa kartoitetaan ammattilaisten ja kuntoutujien haastatteluiden sekä taustoittavien keskustelujen avulla. Lisäksi katsauksen yhteydessä toteutettiin Kelan verkkosivuilla kysely eläinavusteisten menetelmien käytöstä. Katsauksessa esitellään eläinavusteisen terapian hyötyjä ja haittoja sekä tutkimusnäytön että ammattilaisten ja kuntoutujien kokemusten perusteella. Lisäksi esitellään eläinavusteisista menetelmistä hyötyviä kuntoutuksen kohderyhmiä ja kuvaillaan eläimen kanssa työskentelyn toteutustapoja osana erilaisia kuntoutusprosesseja. Katsauksessa käsitellään myös työskentelyyn osallistuvan eläimen edellytyksiä toimia osana terapiaa ja terapeutilta itseltään vaadittavaa täydennyskoulutusta.
  • Buchert, Ulla; Härkäpää, Kristiina; Järvikoski, Aila; Kippola-Pääkkönen, Anu; Martin, Marjatta (Kela, 2018)
    Tutkimuksessa arvioidaan Kelan järjestämän sopeutumisvalmennuksen toteutusta ja merkitystä kuntoutujien, heidän läheistensä sekä sopeutumisvalmennusta toteuttavien palveluntuottajien näkökulmasta. Aikuisten kursseista tutkimuksessa olivat mukana diabetes-, fibromyalgia- ja syöpäkurssit, lasten ja nuorten kursseista diabeteskurssi, oppimisen tai psyykkisen kehityksen häiriöt -kurssi ja moni- ja liikuntavammakurssit. Kuntoutujat vastasivat kyselylomakkeeseen ennen kurssia, välittömästi kurssin päättyessä ja puoli vuotta sen päättymisen jälkeen. Osa kuntoutujista osallistui fokusryhmähaastatteluihin. Kelan järjestämää sopeutumisvalmennusta toteuttaville palveluntuottajille tehtiin Webropol-kysely ja osalle fokusryhmähaastattelu. Sopeutumisvalmennus vastasi runsaalla puolella sekä aikuisten että lasten ryhmistä täysin sitä koskevia odotuksia. Kurssin sisältöön ja toteutukseen oltiin pääosin tyytyväisiä ja suuri osa arvioi kurssista olleen heille vähintään melko paljon hyötyä. Kurssit olivat tarjonneet tietoa sairaudesta ja sen hoidosta sekä vertaistukea. Myös terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä valtaistuminen oli vahvistunut kaikissa ryhmissä. Nämä arviot ja muutokset ilmenivät erityisesti vakaassa elämäntilanteessa olevilla kuntoutujilla. Huomiota tulisi jatkossa kiinnittää erityisesti niihin osallistujiin, joiden elämäntilanne on epävakaa ja jotka eivät arvioineet hyötyneensä kurssista. Tulokset viittaavat myös siihen, että osalla kuntoutujista kurssi ei nivoudu osaksi muita tukimuotoja tai hoitoketjua. Palveluntuottajat arvioivat sopeutumisvalmennuksen toteuttamisen onnistuneen omassa organisaatiossaan mutta kritisoivat erityisesti yhteistyötä hoitotahon ja muun palveluverkoston kanssa. Ongelmana mainittiin mm., ettei kurssi liity luontevasti osaksi muuta kuntoutusprosessia ja että kuntoutujien kurssille ohjaamisessa ja valintakäytännöissä on ongelmia. Kelan kanssa tehtävän yhteistyön katsottiin yleensä sujuneen hyvin, mutta kilpailutuksen kriteerejä kritisoitiin.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, tilasto- ja tietovarastoryhmä, 2018)
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, 2018)
  • Mäkkylä, Katja; Simanainen, Miska (Kela, 2018)
    Perustuloa on viime vuosina käsitelty suomalaisessa ja kansainvälisessä mediassa aikaisempaa useammin. Perustuloaloitteita on tehty eri maiden vaaleissa, ja Sveitsissä perustulosta järjestettiin jopa kansanäänestys. Eri maissa on myös ryhdytty suunnittelemaan ja toteuttamaan kenttäkokeita erilaisista perustulomalleista. Suomessa aloitettiin vuoden 2017 alussa kaksivuotinen perustulokokeilu. Julkinen keskustelu perustulosta kasvoi kuitenkin merkittävästi jo vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Keskustelun intensiteetti on pysynyt suurena jatkuen kokeilun ensimmäisen toimeenpanovuoden ajan. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme, miten perustuloa koskeva julkinen keskustelu on kehittynyt ennen kokeilua ja kokeilun aikana. Tutkimusaineistona käytimme hakusanalla perustulo rajattua media-aineistoa, joka sisälsi kattavan joukon suomalaisia sanoma- ja aikakauslehtiä, puolue- ja järjestölehtiä, yhteiskunnallisten organisaatioiden verkkosivuja sekä mm. poliitikkojen blogeja. Sosiaalisen median osalta aineistomme sisälsi myös perustulo- tai basic income -termejä sisältävät tviitit yhteisö- ja mikroblogipalvelu Twitteristä. Ensiksi tilastoimme perustulojuttujen lukumääriä ja eri mediaryhmien osuuksia perustulokirjoittelusta. Sosiaalisen median osalta tilastoimme perustulotviittien lukumääriä ja eri hashtagien käyttöä. Tarkastelimme eri medioita ajallisesti myös rinnakkain. Toiseksi analysoimme laadullisesti perustulojuttujen ja tviittien sisältöä. Tarkastelimme, miten perustulosta keskustellaan, ketkä keskusteluun osallistuvat ja kenen/mistä näkökulmasta keskustelua käydään. Laadullisen analyysin aineisto koostui perustulojutuista, joita oli eniten kommentoitu Twitterissä, ja näiden juttujen jakamisessa käytetyistä tviiteistä. Tutkimus osoittaa, että perustulon asema julkisen keskustelun teemana on vahvistunut. Perustuloa esitettiin usein vaihtoehdoksi tai vertailukohdaksi, kun pohdittiin sosiaaliturvajärjestelmän uudistamista. Asiantuntijoiden ja aktivistien lisäksi perustulokeskusteluihin osallistui yhä enemmän kansalaisia, ja keskustelun uudeksi ulottuvuudeksi nousi kokeiluun osallistuvien omakohtaiset kokemukset. Suomalainen keskustelu perustulosta keskittyi työllisyysvaikutuksiin ja oli näin ollen näkökulmiltaan ja tavoitteiltaan suppeampaa kuin kansainvälinen keskustelu aiheesta. Toisaalta keskustelun fokus vastasi niitä kysymyksiä, joihin Suomen perustulokokeilulla etsitään vastauksia. Tämä voi luoda paremmat edellytykset sille, että kokeilun tuottama tutkimustieto palvelee poliittista päätöksentekoa ja julkisen mielipiteen muodostumista.

Näytä lisää