Kansaneläkelaitos (Kela)

 

Collections in this community

Recent Submissions

  • Kela (Kela, 2021)
  • Karhula, Maarit; Heiskanen, Tuija; Salminen, Anna-Liisa (Kela, 2021)
    Kehitysvammaisten lasten ja nuorten toimintaterapian keskeisenä päämääränä on mahdollistaa lasten ja nuorten toimintaa ja osallistumista arjen eri ympäristöissä ja yhteisöissä: kotona, päivähoidossa, koulussa sekä vapaa-ajan toiminnoissa. Toimintaterapeutin asiantuntemuksen ydintä on vahvistaa niitä tekijöitä, jotka edistävät lapsen ja nuoren toimintaa ja osallistumista. Tärkeää on myös muokata ja poistaa niitä tekijöitä, jotka estävät tai haittaavat täysipainoista toimintaa ja osallistumista. Tämän järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli koota tietoa toimintaterapian vaikuttavuudesta kehitysvammaisten lasten ja nuorten toimintaan ja osallistumiseen arjessa. Katsauksesta on julkaistu englanninkielinen versio vertaisarvioituna artikkelina Scandinavian Journal of Occupational Therapy -julkaisussa. Kirjallisuushaut tehtiin seuraavista tietokannoista: CINAHL, Cochrane Library, PubMed ja Embase. Haku toteutettiin tammikuusta 2000 toukokuuhun 2020. Käsinhaku tehtiin keskeisiin toimintaterapian julkaisuihin: American Journal of Occupational Therapy, Scandinavian Journal of Occupational Therapy, Journal of Occupational Therapy, Schools, & Early Intervention. PICO-kriteerien perusteella mukaan otettujen tutkimusten laatu arvioitiin Joanna Briggs -instituutin katsauksissa käytettävien kriteerien mukaisesti. Näytön aste arvioitiin GRADE-luokituksella (Grading of Recommendations Assessment, Development and Evaluation). Kirjallisuushaku tuotti 4 741 kirjallisuusviitettä, joista katsaukseen hyväksyttiin 15 tutkimusartikkelia. Katsaukseen valituista tutkimuksista 3 oli satunnaistettuja kontrolloituja tutki-muksia, 3 tapaus–verrokki-tutkimuksia, 2 tapaussarjatutkimusta ja 7 tapaustutkimusta. Tutkimusten laadussa oli vaihtelua heikkolaatuisista tutkimuksista korkealaatuisiin. Näyttö kriittisistä tulosmuuttujista (koulussa ja luokkahuoneessa osallistuminen, välineelliset päivittäiset toiminnat ja tehtävästä suoriutuminen, leikkitaidot, osallistuminen ja tekeminen, osallistumiseen liittyvän tavoitteen saavuttaminen, autonomia päivittäisissä rutiineissa sekä käsin kirjoittaminen) vaihteli kohtalaisesta erittäin heikkoon. Katsauksen perusteella toimintaterapia toteutettuna kehitysvammaisten lasten päivittäisissä ympäristöissä saattaa lisätä osallistumista arjen toimintoihin, mutta vakuuttava näyttö puuttuu. Alle kouluikäisten kehitysvammaisten lasten osallistumisen ja arjen toiminnan edistämiseksi voidaan suositella vanhempien ohjausta sisältävää toimintaterapian kotiharjoitteluohjelmaa. Lisäksi voidaan suositella koulun päivittäiseen ohjelmaan sisältyvää opettajien ja avustajien ohjausta lapsen ja nuoren osallistumisen tukemiseen. Myös visuaalisen tuen (videot, kuvat) käyttö välineellisten päivittäisten toimintojen taitojen harjoittelussa vaikuttaa lupaavalle terapian toteutustavalle. Vakuuttavaa näyttöä odotellessa ei suomalaisessa toimintaterapiassa kannata hylätä käytännössä toimiviksi havaittuja ja teoreettisesti perusteltuja interventiomuotoja. Tärkeää on saada lisää laadukkaita, vertailevilla asetelmilla toteutettuja tutkimuksia, joissa mitataan muutosta arjessa toiminnassa ja osallistumisessa, ja joissa käytetään yhtenäisiä, yleisesti hyväksyttyjä ja standardoituja mittareita.
  • Karinkanta, Saija; Reiterä, Tuomas (Kela, 2021)
    Kuntoutuksen hyödyn arviointi perustuu Kelan toteuttamaan säännönmukaiseen tiedonkeruuseen asiakkailta, palveluntuottajilta ja eri rekistereistä. Vuosittainen raportti tuottaa tietoa Kelan järjestämän kuntoutuksen mahdollisista hyödyistä ja nostaa esiin mahdollisia kehityskohteita. Tässä raportissa tarkastellaan aiempia vuosia jäsennellymmin ammatillista kuntoutusta, sillä työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus ja ammatillinen kuntoutusselvitys on analyyseissä eriytetty toisistaan. Raportti perustuu vuonna 2019 kuntoutuksensa päättäneiden henkilöiden tietoihin. Kuntoutuspalveluiden asiakkailta on kerätty tietoa neljällä eri mittarilla kuntoutuksen alkaessa ja päättyessä. Lisäksi palveluntuottajilta on kysytty arviota kuntoutuksen oikea-aikaisuudesta ja kuntoutuksen tuottamasta hyödystä. Aineisto sisältää tiedot 7 362 kuntoutuspalvelujen asiakkaasta. Raportissa raportoitavat rekisteritiedot koskevat vuonna 2018 kuntoutuksensa päättäneitä henkilöitä (n = 6 118). Vuoden 2019 raportissa tarkastellaan ammatillista ja harkinnanvaraista kuntoutusta yhdeksässä palveluryhmässä: työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus, ammatillinen kuntoutusselvitys, KIILA-kuntoutus, mielenterveyskuntoutuskurssit, työelämässä oleville suunnatut tuki- ja liikuntaelinsairaiden kuntoutuskurssit, työelämästä poissa oleville suunnatut tuki- ja liikuntaelinsairaiden kuntoutuskurssit, omaishoitajien kuntoutuskurssit, diabetesta sairastavien aikuisten sopeutumisvalmennuskurssit ja harkinnanvarainen moniammatillinen yksilökuntoutus. Tulosten mukaan työ- ja opiskelukyvyssä tapahtui suotuisia muutoksia kuntoutuksen aikana. Myös asiakkaiden fyysinen ja psyykkinen elämänlaatu kohentui ja masennusoireista kärsimättömien määrä kasvoi. Kaikkiaan yli puolet kuntoukseen osallistuneista vähintään saavutti asettamansa kuntoutustavoitteet. Palveluryhmien välillä oli selviä eroja sekä kuntoutustavoitteiden saavuttamisessa että kuntoutuksen hyötyä arvioivissa mittarituloksissa. Rekisteriseurannassa havaittiin, että työssä ja opiskelemassa olevien osuus kasvoi viisi prosenttiyksikköä kuntoutuksen päättymistä edeltävästä vuodesta päättymistä seuraavan vuoteen. Työllistymistä edistävässä ammatillisessa kuntoutuksessa työllisten määrä yli kaksinkertaistui seurannan aikana.
  • Heiskanen, Tuija; Sarnola, Kati (Kela, 2021)
    Henkilökohtainen budjetointi on avun, tuen ja järjestämisen tapa, jossa henkilö on itse keskiössä omia palvelutarpeitaan vastaavan kokonaisuuden suunnittelussa, valinnassa ja toteuttamisessa. Suomessa toteutettiin vuosien 2020 ja 2021 aikana hallitusohjelmaan kuuluva kokeiluhankekokonaisuus, jonka tavoitteena oli vahvistaa vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta, osallisuutta ja valinnanmahdollisuuksia; arvioida henkilökohtaisen budjetoinnin vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja haasteita; ja lopulta tuottaa esitys henkilökohtaisen budjetoinnin järjestämisestä Suomessa. Yksi sosiaali- ja terveysministeriöltä hankerahoitusta saaneista, kokeiluhankkeeseen kuuluvista hankkeista oli Eteva kuntayhtymän Silta omannäköiseen elämään -hanke, jonka osana tämä tutkimus toteutettiin. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvailla henkilökohtaisen budjetoinnin ja asiakkaan kokonaistilanteen huomioivan monialaisen palvelu- ja elämänsuunnittelun tavoitteiden toteutumista, mahdollisuuksia ja haasteita. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa monialaista yhteistyötä ja tiedonkulkua edistävistä ja estävistä tekijöistä. Tutkimuksen toteutti Kelan tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin vammaispalveluiden asiantuntijoiden ryhmähaastatteluista touko-kesäkuussa 2021. Ryhmähaastatteluita järjestettiin neljä kappaletta ja niihin osallistui yhteensä 18 henkilöä. Aineisto analysoitiin kuvailevaa analyysia käyttäen. Tutkimuksen mukaan henkilökohtaisen budjetoinnin tavoitteet toteutuvat nykyisessä järjestelmässä vaihtelevasti. Kilpailutus, hajautuneet palvelut, asiakkaiden nykyinen tulonmuodostus ja henkilöstöpula ovat merkittäviä haasteita yksilöllisten palveluiden toteutuksessa. Tutkimuksessa tunnistettiin, että yksilöllisiin palveluihin on mahdollisuuksia myös henkilökohtaisen budjetoinnin ulkopuolella. Samaan aikaan henkilökohtainen budjetointi voisi mahdollistaa yksilöllisen arjen rakentamisen nykyistä paremmin. Aidot valinnat, valintojen läpinäkyvyys, mahdollisuus kokeilla ja vaihtaa mielipidettään sekä asiakkaan riittävä tiedonsaanti erilaisista mahdollisuuksista koettiin tärkeiksi tekijöiksi omannäköisen arjen rakentamisessa. Henkilökohtaisen budjetoinnin ja asiakkaan kokonaistilanteen huomioivan monialaisen palvelu- ja elämänsuunnittelun tavoitteiden toteutuminen edellyttää tutkimuksen mukaan moninäkökulmaista tietoa asiakkaalta ja lähiverkostolta, sillä monipuolisilla verkostoilla ja pysyvillä asiakassuhteilla voidaan vahvistaa asiakkaannäköisiä ratkaisuja. Moninäkökulmaisuuden lisäksi korostui toimiva yhteistyö ja tiedonkulku toimijoiden välillä. Haastateltujen mukaan riittämättömät vastuunjako, resursointi ja ajankäyttö sekä puutteellinen toiminnan seuranta koettiin monialaisen yhteistyön haasteiksi. Henkilökohtainen budjetointi nähtiin toimintakulttuurin ja ajattelun muutoksena, joka edellyttää rajauksia ja linjauksia resursseihin, palveluihin, toteuttajiin ja vastuisiin, ja jossa päätöksentekoon ja toteutumisen seurantaan tarvitaan selkeät työkalut ja järjestelmät.
  • Kela (Kela, 2021)
  • Hautamäki, Lotta; Vuorento, Mirkka; Tuomenoksa, Asta; Hiekkala, Sinikka; Poutiainen, Erja (Kela, 2021)
    Aivoverenkiertohäiriöön (AVH) sairastuminen heikentää usein merkittävästi toimintakykyä ja omatoimista arjessa selviytymistä. Kelan kohdennettujen AVH-kuntoutuskurssien tavoitteena on tukea sairastuneen kävelyä, käden käyttöä tai kommunikaatiota. Tässä Kelan Muutos-hankkeen osatutkimuksessa tarkasteltiin kurssien merkitystä kuntoutujien arkielämässä ja sairauden vaikutusten hallinnassa. Tutkimuksessa kerättiin moninäkökulmainen laadullinen aineisto (haastattelut ja asiakirja-aineistot), jossa tuotiin yhteen kuntoutujien, heidän läheistensä ja palveluntuottajien kokemukset kursseista. Kelan kohdennetuista AVH-kuntoutuskursseista on hyötyä osana kuntoutujan kuntoutumisen prosessia silloin, kun palvelujärjestelmän muut osat muodostavat kurssin kanssa mahdollisimman saumattoman kokonaisuuden. Oikea-aikaisessa kurssille ohjautumisessa oli haasteita. Ohjautumisen varmistamiseksi tarvitaan terveydenhuollossa AVH:n erityistietämykseen pohjautuvaa koordinaatiota. Kursseilla otettiin hyvin huomioon kuntoutujien yksilöllinen toimintakyky, mutta ohjelman toteutus heterogeenisille ryhmille oli ammattilaisille haastavaa. Kurssien koetut hyödyt kuitenkin ilmenivät laajasti monilla eri toimintakyvyn aihealueilla, eivätkä ne rajoittuneet vain kohdennettujen kurssien teemoihin (kävelyyn, käden käyttöön tai kommunikaatioon). Kurssin myötä saavutetut kokonaisvaltaiset hyödyt kuntoutujan toimintakyvyssä säilyvät parhaiten arjessa, jos kurssin jälkeinen kuntoutus toteutuu tavoitteiden mukaan ja kuntoutuja saa tukea harjoittelun motivaation säilyttämiseen. Läheisten rooli kuntoutuksessa jäi vähäiseksi, eikä heidän voimavarojaan pystytty kurssilla riittävästi tukemaan. Läheisten jaksamisen tukemiseen tulisi kiinnittää jatkossa enemmän huomiota.
  • Kela (Kela, 2021)
  • Kela (Kela, 2021)
  • Hautamäki, Lotta; Ramadan, Farid; Vilhunen, Tuuli (Kela, 2021)
    Tämä käsikirja on tarkoitettu eläinavusteisista menetelmistä kiinnostuneille tai niitä jo toteuttaville ihmisille. Käsikirjan tärkein tehtävä on välittää toimintaan osallistuvien ihmisten ja eläinten kannalta eettisiä toimintatapoja, tutkittua tietoa ja hyviä käytäntöjä. Käsikirja tarjoaa runsaasti tietoa siitä, millainen on tutkimusten ja kokemusten mukaan hyvä, laadukas ja turvallinen eläinavusteinen interventio ammattilaisen tai vapaaehtoisen toteuttamana. Tutkittua tietoa eläinavusteisuudesta tarjotaan tiiviissä muodossa ja kuvaillaan esimerkkitapauksien avulla eläinavusteisuuden konkreettista toteuttamista eri yhteyksissä. Käsikirja haastaa erilaisten tehtävien avulla pohtimaan oman toiminnan kohdalla millainen on hyvä eläinavusteinen interventio. Käsikirja kannustaa ja ohjeistaa oman toiminnan arvioimiseen sekä interventioiden tarkempaan suunnitteluun ja itsearviointiin. Lisäksi käsikirja ohjaa lisätiedon ja täydennyskoulutuksen äärelle. Käsikirja on koottu Kuntoutussäätiön tutkijoiden toimesta osana Kelan rahoittamaa kehittämishanketta, mutta se on syntynyt yhteiskehittämisen tuloksena yhdessä alan ammattilaisten kanssa. Käsikirjan lähdeaineistona ovat kansainvälisten ja kotimaisten järjestöjen tuottamat standardit, laatutyö ja ohjeistukset sekä tutkimustieto.
  • Kela (Kela, 2021)
  • Koskenvuo, Karoliina; Laaksonen, Mikko; Blomgren, Jenni; Pösö, Reeta; Seppänen-Järvelä, Riitta; Näsi, Ella (Kela, 2021)
    Tämä selvitys liittyy yleiseen yhteiskunnalliseen tavoitteeseen ehkäistä kuntoutustukien pitkittymistä ja muuttumista pysyviksi työkyvyttömyyseläkkeiksi. Selvitys on toteutettu Kelan tietopalvelujen ja ETK:n tutkimuksen yhteistyönä. Selvityksessä kartoitettiin aiempaa tutkimusta ja toteutettiin rekisteripohjainen tarkastelu kuntoutustuen vuonna 2015 aloittaneista. Selvityksen rekisteritarkastelut perustuvat Eläketurvakeskuksen ja Kelan rekisteritietoihin. Paluu kuntoutustuelta takaisin työelämään ei ole yleistä. Kotimaisissa työeläkejärjestelmään kohdistuneissa tutkimuksissa työhön palanneiden osuudet vaihtelivat pääosin reilusta kymmenestä prosentista 25 prosenttiin. Työhön paluuta ennustavia tekijöitä olivat voimassa oleva työsuhde ennen kuntoutustuen alkamista, nuorempi ikä ja kuntoutustoimenpiteisiin osallistuminen. Tuki- ja liikuntaelinten sairauksien vuoksi kuntoutustukea saaneilla työhön paluu oli todennäköisempää verrattuna mielenterveyden häiriöihin. Aiemmat suomalaiset tutkimukset ovat rajoittuneet työeläkejärjestelmästä kuntoutustukea saaviin tai yksittäisen eläkelaitoksen vakuutettuihin. Tämän selvityksen rekisteritarkastelut kohdistuivat vuonna 2015 kuntoutustuen aloittaneisiin (N = 9 699) kattaen sekä työeläke- että kansaneläkejärjestelmän kuntoutustuet. Kuntoutustuen aloittaneiden tilannetta tarkasteltiin kahden ja neljän vuoden kuluttua kuntoutustuen alkamisesta jakaen kuntoutustuen aloittaneet näissä seurantapisteissä kymmeneen mahdolliseen tilaan. Kuntoutusta tarkasteltiin sen osalta, oliko henkilö saanut työeläkekuntoutusta, Kelan kuntoutuspalveluja tai kuntoutusrahaa ensimmäisen vuoden aikana kuntoutustuen alkamisen jälkeen. Kahden vuoden kuluttua kuntoutustuen alkamisesta pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle oli siirtynyt 23 % ja neljän vuoden kuluttua 31 %. Työhön palanneita kahden vuoden kuluttua kuntoutustuen alkamisesta oli 10 % ja neljän vuoden kuluttua 13 %. Miehet ja iäkkäämmät olivat naisiin ja nuorempiin verrattuna hieman useammin siirtyneet pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle. Nuoremmissa ikäryhmissä pysyvää työkyvyttömyyseläkettä saavien osuudet kuitenkin kasvoivat seuranta-ajan pidentyessä ja kuntoutustuen jatkuminen nuorilla oli yleistä. Kuntoutusta ensimmäisen vuoden aikana saaneilla kuntoutustuen jatkuminen ja pysyvälle eläkkeelle siirtyminen oli harvinaisempaa ja työhön palaaminen yleisempää kuin niillä, jotka eivät olleet saaneet kuntoutusta. Erityisesti nuorimmilla kuntoutusta saaneilla kuntoutustuen jatkuminen oli selvästi harvinaisempaa. Kuntoutusta saaneet nuoret olivat myös harvemmin siirtyneet työkyvyttömyyseläkkeelle ja useammin työhön. Koska kuntoutustuelta palataan keskimäärin harvoin työelämään, opiskelu- ja työkykyä edistävään kuntoutukseen ja muihin palveluihin pitäisi päästä aiempaa varhemmin ennen kuin riski pitkittyvään työkyvyttömyyteen kasvaa merkittävästi. Selvityksen tulokset toivat esille kuntoutukseen liittyvän mahdollisuuden vähentää pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä ja edistää työhön paluuta, vaikka kuntoutustuki olisi jo alkanut.
  • Kela (Kela, 2021)
  • Helne, Tuula; Hirvilammi, Tuuli (Kela, 2021)
  • Niemitalo-Haapola, Elina; Heikkinen, Elisa; Kauppila, Riikka; Lainio, Raila; Piirto, Heta; Tennilä, Tanja (Kela, 2021)
    Tutkimushankkeen tavoitteena oli tarkastella ja kehittää Goal Attainment Scaling (GAS) -menetelmän käyttöä vaativassa lääkinnällisessä puheterapiakuntoutuksessa. Tutkimushankkeen aikana kerättiin kokemuksia ja mielipiteitä puheterapeuteilta sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi 296 puheterapeuttia, jotka kuntouttavat Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkaita. Kyselyssä havaittiin, että puheterapeutit käyttivät GAS-prosessiin paljon aikaa ja kokivat GAS-menetelmän käytön vaikeaksi. Suuri osa vastaajista koki tekevänsä GAS-tavoitteita ensisijaisesti Kelaa varten. Laadullisessa teema-analyysissa nousi esiin GAS-menetelmän käyttöä tukevina tekijöinä asiakkaaseen, hänen perheeseensä ja läheisiin sekä kuntoutussuunnitelmaan liittyviä tekijöitä. Toisaalta GAS-menetelmän käyttöä haittaavina seikkoina nousi esiin mitattavuuden ja asteikollisuuden haasteet, ajanpuute ja aikataulujen yhteensovittamisen haasteet sekä kuntoutuksen tarkkojen tulosten ennakoinnin vaikeus. Hankkeen päätapahtumia olivat puheterapeuteille suunnatut ”GAS-menetelmä logopedisessä viitekehyksessä” -koulutustilaisuudet, joissa oli yhteensä 258 osallistujaa. Koulutusten tavoitteena oli lisätä puheterapeuttien osaamista GAS-menetelmän soveltamisessa ja siten parantaa menetelmän luotettavuutta. Koulutuksista tehtiin koulutustallenne Kelan Youtube-kanavalle. Lisäksi hankkeen aikana kerättiin erilaisia nimettömiä GAS-tavoitteita asteikkoineen ja niistä muodostettiin Puheterapeuttien GAS-ideapankki. Jatkossa on tärkeä huolehtia GAS-menetelmän soveltamisen yhdenmukaisuudesta, tuoda Kelan asiakkaille tietoa GAS-prosessista sekä löytää aikaa GAS-menetelmän mukaisten tavoitteiden laatimiselle.
  • Kela (Kela, 2021)
  • Räsänen, Tapio; Jauhiainen, Signe; Pyy-Martikainen, Marjo (Kela, 2021)
    Valtaosa palkansaajakotitalouksista on riittävästi vakuutettuja ja asumismenot sekä asuntolainanlyhennykset on mitoitettu oikein. Toisaalta osa suomalaisista kotitalouksista on alttiita toimeentulo-ongelmille työttömyyden seurauksena. Tutkimuksessa tehdään kaikille palkansaajakotitalouksille sosiaaliturvan stressitesti mikrosimulointimenetelmällä. Sosiaaliturvan stressitestiä hyödynnetään koronakriisin tulonjakovaikutusten sekä automaattisten vakauttajien, kuten työttömyysturvan, vaikutusten arvioinnissa. Tutkimuksen toisessa osassa simuloidaan palkansaajakotitalouksille työttömyys, joka vastaa vuoden 2020 koronakriisin alkua, työttömyydestä seuraava tulonmenetys sekä korvaavat etuudet mikrosimulointimenetelmällä. Molemmat simuloinnit antavat kuvan suomalaisten palkansaajakotitalouksien toimeentulosta: työttömäksi jäädessään 12 prosenttia ei selviytyisi välttämättömästä kulutuksesta. Jos asuntolainan hoitokulut huomioidaan, kasvaa osuus 16 prosenttiin. Valtaosa, 84 prosenttia, palkansaajatalouksista on riittävästi vakuutettu ja asumismenot tai asuntolainat oikein mitoitettu. Työttömyys aiheuttaa erityisesti alimpiin tulokymmenyksiin kuuluvissa, yksin asuvissa ja yksinhuoltajatalouksissa enemmän toimeentulo- ja asuntolainan maksuongelmia verrattuna muihin palkansaajakotitalouksiin. Simuloitu koronakriisin aiheuttama työttömyyssokki kuvaa kuinka paljon kotitalouksien käytettävissä olevat tulot pienenevät. Yksin asuvien ja yksinhuoltajien tulot pienenevät enemmän kuin kotitalouksilla, joissa on kaksi aikuista. Kaksi tai useampi työssä käyvä jäsen tai palkkatulon lisäksi muut tulonlähteet lieventävät palkansaajatalouksien tulotason muutosta. Suomalainen sosiaaliturva toimii tulosokkien tasaajana, mutta myös asuntomarkkinoiden ja kuluttajahintasokkien vaikutusten tasaajana. Toisaalta kotitalouden elinvaihe sekä usean riskin kasautuminen, kuten usean ansaitsijan työttömyys sekä korko- tai hintatason kasvu, voi lisätä toimeentulo-ongelmia lyhyidenkin työttömyysjaksojen aikana.
  • Kela (Kela, 2021)

View more