Kansaneläkelaitos (Kela)

 

Collections

Recent Submissions

  • Pitkänen, S; Saarinen, T; Tuusa, M; Harju, H (Kela, 2016)
    Kuntoutussäätiö toteutti Kelan tilaamana ja rahoittamana vuosina 2015–2016 toteutetun Kelan Koppi kuntoutuksesta -hankkeen kehittävän arvioinnin. Hankkeessa kehitettiin perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon kanssa uutta ohjauksen mallia Kelan harkinnanvaraiseen kuntoutukseen. Hankkeessa pilotoitiin harkinnanvaraisen kuntoutuksen suorapäätösten tekemisen toimintamallia terveydenhuollossa. Lisäksi hankkeessa kehitettiin uusia toimintatapoja yhteistoimintaan ja uusia tiedottamisen väyliä Kelan kuntoutuksen sidosryhmäyhteistyöhön. Arvioinnissa käytettiin aineistoina terveydenhuollolle ja sen asiakkaille sekä Kelan etuuskäsittelijöille laadittuja itsearviointikyselyitä, haastatteluita sekä Skype-ohjelman avulla toteutettua verkkotyöpajatyöskentelyä. Arvioinnin perusteella kuntoutuksen suorapäätös osoittautui toimivaksi malliksi harkinnanvaraisille kuntoutuskursseille ja sopeutumisvalmennukseen ohjauksessa. Terveydenhuollon toimijat kokivat suorapäätöksissä esitetyt kriteerit selkeiksi sekä suorapäätösten tekemisen vaivattomaksi ja sujuvaksi. Suorapäätösten tekemiseen oli käytettävissä riittävästi taustatietoa ja asiakkaat ohjautuivat suorapäätöksillä kuntoutukseen heidän kannaltaan oikea-aikaisesti. Suorapäätökset helpottivat terveydenhuollon asiakastyötä ja kevensivät kuntoutukseen ohjaamisen vaatimaa työpanosta. Kelan näkökulmasta suorapäätöslomakkeilla tehdyt ohjaukset harkinnanvaraiseen kuntoutukseen olivat kriteereiden mukaisesti oikein tehtyjä. Etuuskäsittelijät pystyivät tekemään kuntoutuspäätökset suorapäätöslomakkeiden ja niiden liitteissä olevan tiedon perusteella. Arviointitulosten mukaan kehittämistyöllä on saatu aikaan asiakaslähtöistä ja asiakkaiden valinnanvapautta tukevaa kuntoutustarpeiden arviointia ja kuntoutukseen ohjausta. Hankkeeseen osallistuneet asiakkaat olivat erittäin tyytyväisiä kuntoutukseen ohjauksen kokonaisuuteen sekä kuulluksi ja huomioiduksi tulemiseen kuntoutustarpeiden selvittämisen yhteydessä. Kelan etuuskäsittelijöiden näkökulmasta asiakkaat ohjattiin kuntoutukseen lähes poikkeuksetta oikea-aikaisesti. Asiakkaiden valinnanvapautta edistettiin siten, että heille tarjottiin aktiivisesti mahdollisuus vaikuttaa kurssivalintaan ja ajankohtaan. Hankkeen eri toimijoiden välisen tiedonkulun ja yhteistyön kehittämisen avulla voitiin luoda asiakaslähtöisen kuntoutuksen asiakaspolun malli. Terveydenhuollon edustajat olivat yhteydessä Kelaan asiakaskohtaista palveluohjausta tarjoavan Skypen ja yleistä tiedollista tukea tarjoavan chatin välityksellä. Nämä tarjosivat sujuvan viestintäkanavan kuntoutuksen vaihtoehtojen pohdintaan, mikä helpotti asiakkaalle sopivan kuntoutuskurssin löytämistä. Mallin kehittämiseen liittyen terveydenhuollon yksiköissä selkiytettiin kuntoutustarpeiden tunnistamisen ja kuntoutukseen ohjauksen työprosesseja. Myös yleinen kuntoutusta ja Kelan kurssitarjontaa koskeva tietous lisääntyi hankkeessa mukana olleissa terveydenhuollon yksiköissä. Arvioinnin pohjalta esitetään ehdotuksia asiakaslähtöisen kuntoutuksen edelleen kehittämiseksi. Kehittämisehdotukset liittyvät terveydenhuollon osaamisen ja tiedonkulun kehittämiseen, Kelan ja terveydenhuollon tiedonvaihdon ja yhteistyön tiivistämiseen sekä suorapäätössuositusmalliin.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Social Insurance Institution of Finland Kela; Folkpensionsanstalten FPA (Kela, tilastoryhmä, 2003)
    Sotilasavustuksesta säädetään sotilasavustuslaissa (SAL 781/1993)1. Sotilasavustuslaissa määritellään oikeus sotilasavustukseen ja sotilasavustuksen määrä. Lakia sovelletaan myös vapaaehtoista asepalvelusta suorittaviin naisiin. Sotilasavustuksen toimeenpano siirtyi kunnilta Kansaneläkelaitokselle 1.1.1994. Julkaisun tiedot koskevat vuotta 2002.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Social Insurance Institution of Finland Kela; Folkpensionsanstalten FPA (Kela, tilastoryhmä, 2004)
    Sotilasavustuksesta säädetään sotilasavustuslaissa (SAL 781/1993)1. Sotilasavustuslaissa määritellään oikeus sotilasavustukseen ja sotilasavustuksen määrä. Lakia sovelletaan myös vapaaehtoista asepalvelusta suorittaviin naisiin. Sotilasavustuksen toimeenpano siirtyi kunnilta Kansaneläkelaitokselle 1.1.1994. Julkaisun tiedot koskevat vuotta 2003.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Social Insurance Institution of Finland Kela; Folkpensionsanstalten FPA (Kela, tilastoryhmä, 2005)
    Sotilasavustuksesta säädetään sotilasavustuslaissa (SAL 781/1993)1. Sotilasavustuslaissa määritellään oikeus sotilasavustukseen ja sotilasavustuksen määrä. Lakia sovelletaan myös vapaaehtoista asepalvelusta suorittaviin naisiin. Sotilasavustuksen toimeenpano siirtyi kunnilta Kansaneläkelaitokselle 1.1.1994. Julkaisun tiedot koskevat vuotta 2004.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Social Insurance Institution of Finland Kela; Folkpensionsanstalten FPA (Kela, tilastoryhmä, 2006)
    Sotilasavustuksesta säädetään sotilasavustuslaissa (SAL 781/1993)1. Sotilasavustuslaissa määritellään oikeus sotilasavustukseen ja sotilasavustuksen määrä. Lakia sovelletaan myös vapaaehtoista asepalvelusta suorittaviin naisiin. Sotilasavustuksen toimeenpano siirtyi kunnilta Kansaneläkelaitokselle 1.1.1994. Julkaisun tiedot koskevat vuotta 2005.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Social Insurance Institution of Finland Kela; Folkpensionsanstalten FPA (Kela, tilastoryhmä, 2007)
    Sotilasavustuksesta säädetään sotilasavustuslaissa (SAL 781/1993)1. Sotilasavustuslaissa määritellään oikeus sotilasavustukseen ja sotilasavustuksen määrä. Lakia sovelletaan myös vapaaehtoista asepalvelusta suorittaviin naisiin. Sotilasavustuksen toimeenpano siirtyi kunnilta Kansaneläkelaitokselle 1.1.1994. Julkaisun tiedot koskevat vuotta 2006.
  • Korpela, T (Kela, 2016)
    Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana Suomessa on pyritty lisäämään julkishallinnon avoimuutta sekä edistämään kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia julkishallinnossa vaalien ulkopuolella. Myös Kelan viimeisimmissä strategioissa asiakkaiden osallistumista Kelan palveluiden kehittämiseen on haluttu vahvistaa. Selvityksessä tarkastellaan, millä tavalla asiakkaat osallistuvat tai ovat muuten mukana Kelan toiminnan kehittämisessä ja erityisesti sitä tukevassa tutkimuksessa. Kelan asiakkaat nähdään selvityksessä ensisijaisesti kansalaisina. Kansalaisuus ymmärretään poliittisen yhteisön jäsenyyteen liittyvien oikeuksien, velvollisuuksien, identiteetin ja osallistumisen yhdistelmänä. Selvityksessä keskitytään tarkastelemaan erityisesti kansalaisten osallistumisen ulottuvuutta, mutta myös muiden kansalaisuuden ulottuvuuksien todetaan sitovan kansalaisen ja Kelan tiiviisti yhteen. Asiakas-kansalaisten osallistumista Kelan toiminnan kehittämiseen tarkastellaan ensin Kelan lakisääteisten tehtävien mukaan ja sitten osallistumisen tasojen mukaan eriteltynä. Asiakas-kansalaisten osallistumista eritellään sen mukaan, ovatko he toiminnan ja tutkimuksen kohteita, informantteja vai toiminnan kehittäjiä. Asiakas-kansalaisten todetaan osallistuvan Kelan toiminnan kehittämiseen pitkälti tietämättään, sillä kehittämistä tehdään paljon heistä kertyneen asiakastiedon pohjalta. Lisäksi asiakkaiden näkemyksiä kuullaan niin asiakaspalautteiden kuin monenlaisten kyselytutkimusten kautta. Vuorovaikutuksellisen kehittämistyön puitteet toteutuvat lähinnä asiakasraadeissa, erilaisissa käytettävyystestauksissa ja erityisesti kuntoutuspalveluiden kehittämiseen tähtäävässä tutkimuksessa.
  • Hussain, MA; Kangas, O (Kela, 2016)
    In welfare state research, it is customary to speak of generations of research. We focus on three of them: social expenditure; social rights; and the public-private mix in pension schemes. The aim of the article is to study to what extent the generations are linked to cross-national differences in old-age poverty. The expenditure approach displayed the strongest association with the outcome. The two later research generations performed less well. In that sense the old trick is better than the new ones. Expenditure data also makes it possible to evaluate the poverty reducing effect of social services. The analysis of legislated social rights shows who is entitled to what. However, calculated rights for typical cases may not be realized: human life seldom is typical. Variability between genders, sectors of employment and social class tends to be higher than in legislated rights, and therefore, the association between the third generation measures and poverty outcomes remains low. All the approaches share the same problem: not only pensions but many other factors have impacts upon the economic situation of the retired population. Furthermore, the dependent variable, old age poverty is an elusive concept that opens need for a new generation of comparative welfare studies.
  • Harkko, J; Lehikoinen, T; Lehto, S; Ala-Kauhaluoma, M (Kela, 2016)
    Tässä tutkimuksessa siirtymävaihetta nuoruudesta aikuisuuteen tutkittiin nuorten elämäntilanteen, palvelujärjestelmän ja toteutuneiden toimenpiteiden näkökulmista. Tutkimme ilmiötä väestötasolla. Aikaisemmissa tutkimuksissa työelämästä syrjäytymisen riskiryhminä on pidetty vähän koulutettuja, psyykenlääkkeitä käyttäviä, työkyvyttömyysetuuksia saaneita sekä kodin ulkopuolelle sijoitettuja nuoria. Tutkimus tarkastelee nuorten aikuisuuteen siirtymistä elämänkulun näkökulmasta, erityisesti hyödyntäen työmarkkinoiden muutosten ja muutoksenhallinnan sekä uusia sosiaalisten riskien teorioita. Rekisteriaineistot kerättiin useista hallinnollisista rekistereistä (Tilastokeskus, Kela, TEM, THL). Seurasimme vuosina 1983–1985 syntyneiden nuorten (60 %:n otos; n = 119 600) siirtymää nuoruudesta aikuisuuteen kymmenen vuotta. Kodin ulkopuolelle sijoitetuille tehty kysely (n = 150) selvitti nuorten elämäntilannetta, koulunkäyntiä ja tulevaisuuden tavoitteita. Palvelujärjestelmän edustajien haastatteluilla (n = 52) syvennettiin tietoja syrjäytymisriskissä olevien nuorten palveluista. Työmarkkinaurat vakiintuivat tutkimuksen kymmenvuotisseurannan aikana suurimmalla osalla nuorista. Keskeinen tavoite oli tarkastella työstä syrjäytymisen riskiryhmiin kuuluvia nuoria tai niitä nuoria, jotka olivat seurannan päättyessä olennaisesti muuta väestöä huonommassa asemassa. Koulutukseen ja työhön kiinnittymisen ongelmat olivat suurimmat niillä nuorilla, joilla oli useita syrjäytymiseen vaikuttavia riskitekijöitä samanaikaisesti. Ongelmat koulutukseen ja työhön kiinnittymisessä olivat sekä yksilötasoisia että institutionaalisia. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota siihen, että palvelukokonaisuuden toimintamalleja tulee integroida siten, että niihin käytetyillä resursseilla saadaan nykyistä useammin luotua kestäviä työmarkkinauria myös heikoimmassa asemassa oleville nuorille.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, 2016)
  • Miettinen, J; Aaltonen, K; Martikainen, JE (Kela, 2016)
    Tutkimustietoa eri terveydenhuollon sektoreiden kokonais- ja päällekkäiskäytöstä on vähän saatavilla, mikä johtuu siitä, että eri sektorit kattavaa tutkimusaineistoa ei ole ollut saatavilla. Tulevien vuosien sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistus muuttaa palvelujen järjestämisen koko Suomessa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertaisuuden parantamisen vuoksi on tärkeää, että tiedetään miten terveydenhuollon eri sektoreita käytetään nykyisessä terveydenhuoltojärjestelmässä. Oulu-aineistot kerättiin yhteistyössä Sitran, Kelan, Oulun kaupungin, neljän eri työterveyspalvelun tuottajan ja Nordic Healthcare Groupin kanssa. Aineistot sisältävät yksilö- ja tapahtumatason tietoa oululaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käytöstä vuodelta 2013 julkisessa terveydenhuollossa, yksityisillä terveysasemilla ja työterveyshuollossa. Aineistojen avulla haluttiin selvittää, millä terveydenhuollon sektorilla (julkinen terveydenhuolto, työterveyshuolto ja yksityinen terveydenhuolto) määrätyistä lääkkeistä oululaisten lääkekorvaukset koostuvat. Aineistot sisälsivät tiedot oululaisten kaikista Kelan korvaamista lääkeostoista vuonna 2013, mutta tiedossa ei ollut lääkkeen määränneen lääkärin toimintasektoria. Lääkemääräyksen alkuperä arvioitiin lääkkeen käyttäjän lääkärikäyntitietojen avulla. Käyntitiedot olivat saatavilla julkisesta perusterveydenhuollosta ja erikoissairaanhoidosta, yksityisistä lääkärissäkäynneistä ja työterveyshuollon palveluntuottajien asiakaskäynneistä. Oululaisten lääkeostot perustuivat useimmin julkisella sektorilla kirjoitettuihin lääkemääräyksiin. Oululaisista 43 prosenttia oli saanut korvausta julkisessa terveydenhuollossa, 17 prosenttia työterveyshuollossa ja 18 prosenttia yksityisessä terveydenhuollossa määrätyistä lääkkeistä. Suurin osa (70 %) korvatuista lääkeostoista tehtiin julkisessa terveydenhuollossa määrätyillä resepteillä.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, tilasto- ja tietovarastoryhmä, 2016)
  • Kansaneläkelaitos, Kela; Folkpensionsanstalten, FPA; Social Insurance Institution of Finland, Kela (Kela, tilasto- ja tietovarastoryhmä, 2016)
    Kelan opintoetuustilasto 2015/16 -julkaisu sisältää keskeiset tiedot Kelan maksamasta opintotuesta ja koulumatkatuesta sekä Kelan myöntämästä aikuiskoulutustukeen liittyvästä opintolainan valtiontakauksesta. Julkaisu tarjoaa tilastoja näiden etuuksien saajista ja maksetuista euromääristä. Opintotuesta esitetään myös opintolainoja, korkeakouluopiskelijoiden ateriatukea, opintolainahyvitystä ja opintolainavähennystä koskevia tietoja.
  • Vuori, M; Tuulio-Henriksson, A; Sandelin, I; Nissinen, H; Autti-Rämö, I (Kela, 2016)
    Tutkimuksessa kuvataan monimuotoiseen perhekuntoutukseen ohjattujen lasten ja huoltajien taustatietoja sekä perheenjäsenten kuntoutukselle kohdistamia toiveita. Kelassa kehitetty perhekuntoutusohjelma (LAKU) on tarkoitettu perheille, joiden (5–12-vuotiaalla) lapsella on todettu neuropsykiatrinen häiriö ja mahdollisesti samanaikaisia tunne-elämän tai käyttäytymisen ongelmia. Tutkimusanalyysit perustuvat marraskuun 2013 ja syyskuun 2014 välisenä aikana tehtyihin seurantatutkimuksen aloituskyselyihin. Tutkimukseen osallistui 124 perhettä. Neljä perhettä ehti keskeyttää kuntoutuksen ennen aloituskyselyä, ja 26 kuntoutukseen osallistuvaa perhettä (16,8 %) kieltäytyi tutkimuksesta. Tutkimukseen osallistui perheenjäseniä seuraavasti: lapsia 121 (vastausprosentti oli 78,6), äitejä 117 (76,0 %) ja isiä 86 (55,8 %). Valtaosa perhekuntoutukseen ohjatuista lapsista oli poikia (83,9 %), ja 75,8 % lapsista oli 7–11 vuoden ikäisiä. Yleisimmät diagnoosiryhmät olivat lapsen ADHD (53,2 %) ja lapsen ADHD yhdistettynä käytösoireiluun (22,6 %). Vastaajien käsitykset perhekuntoutukseen ohjautumisesta samoin kuin kuntoutuksen aloitusvaiheesta olivat enimmäkseen myönteisiä. Vajaa kolmannes lapsista ei kaivannut suuremmin apua nykytilanteeseensa. Noin neljäsosa lapsista toivoi saavansa laaja-alaisesti tukea kasvunsa ja kehityksensä tueksi. Myös joidenkin huoltajien kuntoutustoiveet olivat tarkemmin rajattuja. Enemmistö huoltajista ilmaisi laaja-alaisesti lapsen kehitykseen, vanhemmuuteen ja perhe-elämään liittyviä kuntoutustoiveita. Erityisesti lapsen tunne-elämää ja haastavaa käyttäytymistä koskevat kuntoutustoiveet liittyivät samanaikaisiin vanhemmuutta ja perhe-elämää koskeviin tuen tarpeisiin. Tutkimus tuottaa kuvailevaa tietoa perheterapiaan perustuvaan kuntoutukseen ohjatuista lapsista ja heidän huoltajistaan. Jatkoanalyyseissa on tärkeää pyrkiä täsmentämään perhekuntoutuksen toteutuksen vahvuuksia ja haasteita kohderyhmän heterogeenisyyden takia.
  • Tillman, P; Kaliva, K (Kela, 2016)
    Kelan sairausvakuutuslain mukaan korvaamilla taksimatkoilla on vuosien 2010–2014 aikana siirrytty käyttämään sairaanhoitopiirikohtaisia tilausvälityskeskuksia, joista taksimatkat ohjeistetaan tilaamaan. Aiemmin taksimatkaa tarvinnut henkilö hankki taksikyydin haluamallaan tavalla esimerkiksi soittamalla taksikeskukseen tai suoraan taksiyrittäjälle tai ottamalla taksin taksiasemalta. Vuoden 2015 alussa taksimatkan kustannuksista matkustajalle jäävää omavastuuta korotettiin kaksinkertaiseksi muihin korvattuihin matkoihin nähden, jos matkustaja ei ole tilannut taksimatkaansa näistä keskuksista. Tämä suurempi omavastuu ei myöskään kerrytä sairausvakuutuslain mukaan korvattavien matkakustannusten kalenterivuosikohtaista omavastuuta. Muualta kuin tilausvälityskeskuksesta tilattujen taksimatkojen määrä romahti vuoden 2015 alussa, mutta pieni osa taksimatkoista tilataan kuitenkin edelleen muualta kuin tilausvälityskeskuksesta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon näitä matkoja tehdään eri alueilla ja millaisia henkilöitä nämä muualta tilaajat ovat. Tutkimusaineistona käytettiin Kelan rekisteritietoja maksetuista sairausvakuutuksen matkakorvauksista. Kaikista vuonna 2015 tehdyistä sairausvakuutuksen korvaamista taksimatkoista vain alle 3 % oli tilattu muualta kuin tilausvälityskeskuksesta ja noin 7 % taksimatkoista sairausvakuutuksen korvauksia saaneista (noin 26 000 henkilöä) oli tilannut ainakin osan taksimatkoistaan muualta kuin tilausvälityskeskuksesta. Valtaosalla heistä oli vuoden 2015 aikana vain yksi tai kaksi muualta kuin tilausvälityskeskuksesta tilattua taksimatkaa. Muualta tilanneiden osuus kaikista taksimatkan tilanneista (ns. ohitilaamisosuus) vaihteli huomattavasti sairaanhoitopiireittäin. Erot olivat erityisen suuria ensimmäisenä matkapäivänä (ensimmäinen päivä, jolta on maksettu matkakorvauksia taksimatkasta vuoden 2015 aikana). Nämä erot voivat selittyä Kelan välityskeskuksen tunnettuuden alueellisilla eroilla. Pohjois-Savossa, jossa yhteiskuljetuksilla on pitkät perinteet, ohitilaamisosuudet olivat kaikkein pienimpiä. Vastaavasti, HUS:n alueella, jossa välityskeskus aloitti viimeisenä, muualta kuin Kelan tilausvälityskeskuksesta tilaaminen oli yleisintä ensimmäisen matkapäivän osalta. Ensimmäisen matkapäivän jälkeen muualta tilaaminen väheni selvästi erityisesti Etelä-Suomessa. Sen sijaan Kainuussa, Lapissa ja Etelä-Pohjanmaalla muutos ensimmäisen matkapäivän jälkeen oli melko vähäinen. Sairaanhoitopiirikohtaisten erojen lisäksi myös muut tekijät selittivät alttiutta tilata taksimatka muualta kuin Kelan tilausvälityskeskuksesta. Tulosten mukaan muualta tilaaminen on kaikkein yleisintä iäkkäiden ja maaseutumaisissa kunnissa asuvien keskuudessa. Ensimmäisen matkapäivän kautta saadun tiedon vaikutus maaseudulla asuvien ja iäkkäiden käyttäytymiseen oli vähäisempi kuin muilla: heidän alttiutensa tilata taksimatka muualta kuin keskuksesta ei ole vähentynyt yhtä paljon ensimmäisen matkapäivän jälkeen kuin muilla. Vanhempien ikäluokkien kohdalla ero vuosien 2014 ja 2015 ohitilaamisosuuksissa oli myös pienempi kuin muiden ikäluokkien kohdalla. Korotetulla omavastuulla on ollut siis suurempi vaikutus nuorempien ikäluokkien ja kaupunkimaisissa kunnissa asuvien käyttäytymiseen kuin maaseutumaisissa kunnissa asuvien ja iäkkäiden käyttäytymiseen.