Kansaneläkelaitos (Kela)

 

Collections in this community

Recent Submissions

  • Kela (Kela, 2022)
  • Ilves, Outi; Korpi, Hilkka; Honkanen, Sari; Aartolahti, Eeva (Kela, 2022)
    Tutkimuksessa selvitettiin robottien, virtuaalitodellisuuden tai lisätyn todellisuuden avulla toteutetun lääkinnällisen kuntoutuksen vaikuttavuutta ja merkityksellisyyttä kuuden järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen, näytönastekatsausten ja laadullisen tutkimusnäytön yhteenvedon avulla. Kirjallisuushaut toteutettiin Ovid MEDLINE-, Cinahl-, PsycINFO- ja ERIC-tietokannoista. Määrällisistä tutkimuksista mukaan valittiin järjestelmälliset katsaukset ja satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT), joihin osallistui lääkinnällisen kuntoutuksen tarpeessa olevia henkilöitä, interventiona oli kyseisiä teknologioita hyödyntävä kuntoutus ja tulosmuuttujina toimintakyky, elämänlaatu, fyysinen tai psyykkinen hyvinvointi, avuntarve tai työkyky. Laadullisiin tutkimuksiin osallistui kuntoutujia, heidän läheisiään tai kuntoutusammattilaisia, kiinnostuksen kohteena olivat kokemukset tai käsitykset ja kontekstina kuntoutus, jossa hyödynnettiin kyseisiä teknologioita. Katsaukset arvioitiin AMSTAR2-, RCT-tutkimukset Cochrane Risk of Bias 2- ja laadulliset tutkimukset Joanna Briggs -instituutin kriteereillä. Vaikuttavuusnäyttöä arvioitiin ensisijaisesti aiempien katsausten perusteella hyödyntäen GRADE-arviointia sekä Hoitosuositustyöryhmien periaatteita. Laadullisten tutkimusten aineisto luokiteltiin aineistolähtöisesti kuvaamaan merkityksellisyyttä kyseisten teknologioiden käytöstä kuntoutuksessa. Robottiavusteinen ja virtuaalitodellisuutta hyödyntävä kuntoutus ovat pääasiassa yhtä vaikuttavia ja joissakin kuntoutujaryhmissä vaikuttavampia kuin tavanomainen harjoittelu tai muu kuntoutus. Yleistettävyyttä heikentää RCT-tutkimusten heterogeenisyys. Näyttö painottuu neurologisten kuntoutujien liikunnalliseen harjoitteluun. Näytönaste on kohtalainen tai heikko. Teknologian nähtiin täydentävän perinteisiä kuntoutusmenetelmiä ja sillä koettiin olevan kuntoutujalle merkityksellisiä fyysisiä ja psykososiaalisia hyötyjä. Kokemuksissa oli kuitenkin laajaa variaatiota. Suunnittelussa ja käyttöönotossa tulisi kuntoutujan olla keskiössä ja ammattilaisten osaaminen varmistaa.
  • Kela (Kela, 2022)
  • FPA (FPA, 2022)
  • Kela (Kela, 2022)
  • Paavonen, Anna-Marie; Partanen, Tuija (Kela, 2022)
    Suomessa alle kouluikäisistä lapsista 12 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia vuoden 2020 lopussa. Maahanmuuttaneet henkilöt käyttävät mielenterveys- ja kuntoutuspalveluja Suomessa harvemmin kuin muu väestö. Kuntoutuspalveluiden vähäisempään käyttöön voivat vaikuttaa esimerkiksi kielivaikeudet, kulttuurierot tai palvelujärjestelmään liittyvät tekijät. Tämän tutkimuksen tavoite oli tuottaa tietoa siitä, millaiseen Kelan järjestämään kuntoutukseen maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret ovat osallistuneet sekä millaisia haasteita ja kehittämistarpeita kuntoutuksen toteutumisessa on ollut, kun asiakkaat ovat olleet maahanmuuttajataustaisia lapsia, nuoria ja perheitä. Tutkimuksen aineistot koostuivat kyselyistä, haastatteluista ja Kelan rekisteritiedoista. Tutkimuksen tiedontuottajia olivat Kelan kuntoutuksen palveluntuottajat sekä kuntoutukseen lähettävillä tahoilla ja järjestöissä työskentelevät ammattilaiset. Kyselyt oli suunnattu kuntoutuksen palveluntuottajille. Tutkimukseen haastateltiin seitsemää kuntoutuksen palveluntuottajaa sekä kahta lähettävillä tahoilla ja kahta järjestöissä työskentelevää ammattilaista. Tutkimuksen tilasi Kelan etuuksien ja palvelujen suunnitteluyksikön kuntoutusryhmä. Vuosina 2019‒2021 iältään 0‒17-vuotiaiden maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten saama kuntoutus on useimmiten ollut lakiperusteeltaan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta. Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen yksilöterapiat ovat toteutuneet lapsille ja nuorille pääasiassa samalla tavoin kuin lapsille ja nuorille muussa väestössä. Haasteet kuntoutuksen toteutumisessa ovat liittyneet kuntoutuksen valmisteluun, kuntoutusprosessin sujuvuuteen ja tulkkaukseen liittyviin kysymyksiin. Ennen kuntoutusta haasteita on ollut kuntoutukseen ohjautumisessa, kuntoutuksen hakemisessa, terapeutin etsimisessä ja ensimmäisen käyntikerran sopimisessa. Lasten kuntoutukseen ohjautuminen on voinut viivästynyt, kun heidän tuen tarpeensa ovat liittyneet esimerkiksi kielen kehityksen ongelmiin. Kuntoutuksen aikana haasteita on ollut tavoitteiden asettamisessa, terapiasuhteen rakentamisessa, kuntoutuksen kiinnittymisessä arkeen ja kuntoutusprosessin hallinnassa. Tavoitteiden asettaminen ja terapiasuhteen rakentaminen ovat vieneet tavanomaista enemmän aikaa. Vaikeudet kotikäyntien järjestämisessä ovat vaikeuttaneet kuntoutuksen kiinnittymistä arkeen. Pienten kielten tulkkeja on ollut vaikea löytää ja tulkkivälitteinen työskentely on vienyt aikaa terapiatyöskentelyltä. Mielenterveyskuntoutuksen saajina maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret voivat olla väliinputoajia. Tutkimuksen perusteella maahanmuuttajataustaisille perheille olisi hyvä antaa nykyistä enemmän tietoa Kelan järjestämästä kuntoutuksesta ennen kuntoutuksen aloittamista sekä tukea kuntoutusasioiden hoitamiseen. Palvelujärjestelmässä tarvitaan toimijoiden välistä yhteistyötä, jotta lasten ja nuorten kuntoutustarpeet tunnistetaan nykyistä paremmin ja jotta perheet voivat saada nykyistä enemmän tukea muihin kuin kuntoutukseen liittyviin tuen tarpeisiin.
  • Leskelä, Riikka-Leena; Mikkola, Hennamari (Kela, 2022)
    Terveysongelmat ja taloudelliset ongelmat kulkevat usein käsi kädessä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, mitä sote-palveluita toimeentulotuen saajat käyttävät, ja onko toimeentulotuen asiakkuus yhteydessä sote-palveluiden kokonaiskäyttöön ja siitä kertyviin kustannuksiin. Tutkimuksen aineistona hyödynnettiin Oulun kaupungista, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä sekä Kelasta kerättyä asukastason rekisteriaineistoa sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksista ja etuuksista vuonna 2013. Aineistoa analysoitiin kuvailevilla analyyseillä sekä lineaarisilla regressiomalleilla. Tutkimuksen keskeinen havainto on, että toimeentulotuen asiakkuus on yhteydessä korkeampiin sote-palveluista kertyviin kustannuksiin senkin jälkeen, kun mallissa huomioidaan asiakkuus eri sote-palveluissa. Paljon eri palveluita ja etuuksia tarvitsevan asiakkaan palvelukokonaisuuksia tulisikin koordinoida. Eri toimijoilla ei ole välttämättä edes tietoa siitä, missä eri palveluissa asiakkaalla on asiakkuus, joten tiedon integraatio tulisi ratkaista ensin.
  • Ukkola, Ismo; Miettinen, Sari; Pulkki, Jutta; Heino, Pekka; Poikkeus, Leena (Kela, 2022)
    Työpaperissa tarkastellaan mahdollisia järjestelmätason syitä alueiden välisiin eroihin Kelan kuntoutukseen ohjautumisessa ja osallistumisessa neljän Kelan kuntoutuspalvelun osalta (työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus, puheterapia, kuntoutuspsykoterapia ja aivoverenkiertohäiriön sairastaneen kuntoutuskurssi (AVH-kurssi)). Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi kuntoutuspalvelujen saatavuus ja sen muodostama monitahoinen kokonaisuus. Aineistona käytettiin keväällä 2021 toteutettua, kuntoutuksen ammattilaisille suunnattua kyselyä. Vastaajia yhdisti näkemys asiakkaan kuntoutukseen ohjautumisen sujuvuudesta, resurssien niukkuudesta ja kuntoutukseen hakemisen puutteista. Erityisvastuualueiden (erva) välisissä tarkasteluissa huomattiin, että Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualueen vastaukset erottuivat muista alueista pääsääntöisesti myönteisemmillä arvioilla. Erityisesti näin oli asiakkaan kuntoutusprosessin sujuvuuden, toimintamallien käytön, työnjaon selkeyden sekä kuntoutustarpeen arvioinnin ja kuntoutussuunnitelman laatimisen osalta. Avovastauksista tunnistettiin seitsemän pääteemaa, jotka koskevat: tietoa, yhteistyötä, työnjakoa, palveluihin osallistumista, resursseja, kuntoutusmyönteisyyttä ja tukiverkkoa. Työnjaossa tunnistettiin kaksi alateemaa: asiakkaan ohjaukseen liittyvä työnjako ja asiakkaan prosessin jatkuvuutta turvaava työnjako eivät toimi sujuvasti. Toimintamalliteemassa tunnistettiin neljä alateemaa: tiedon tai osaamisen puute etenemisestä, prosessin vaikeaselkoisuus ja monimutkaisuus, epäselvät käytännöt ja toimintamalli ei toimi. Tulosten perusteella tulisi kiinnittää huomiota kuntoutuksen hakemiseen sekä asiakkaan kuntoutustarpeen arviointiin ja kuntoutussuunnitelman laatimiseen. Näissä vaiheissa tulisi tarkastella erityisesti toimijoiden välistä työnjakoa ja käytössä olevia toimintamalleja. Kaikkia alueita koskevat kehittämiskohteet ovat resurssien niukkuus ja palveluiden saatavuus.
  • Kela (Kela, 2022)
  • Kela (Kela, 2022)
  • Salminen, Anna-Liisa (Kela, 2022)
    Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen yhteydessä pyritään tukemaan kansalaisten aktiivisuutta ja vastuunottoa oman hyvinvointinsa ja terveytensä ylläpidossa. Työpaperin ensimmäisessä osassa tarkastellaan kuntoutujan aktiivisuuteen ja vastuunottoon liittyviä käsitteitä, joita käytetään ja myös käännetään englanninkieleltä suomen kielelle vaihtelevasti ja epätäsmällisesti. Oman hyvinvoinnin hallinnalla (self-management) tarkoitetaan tässä työpaperissa ongelmakeskeistä ja yksilöllistä toimintaa, joka sisältää kolmenlaisia tehtäviä: hoidon/kuntouksen yms. palvelujen hallinta, roolien hallinta ja tunteiden hallinta. Oman hyvinvoinnin hallinta edellyttää hallinnointitaitoja, joita ovat ongelmanratkaisu, päätöksenteko, resurssien hyödyntäminen, potilas-palveluntuottaja-kumppanuuden muodostaminen, toiminnan suunnittelu ja räätälöinti. Oman hyvinvoinnin hallinta on kattokäsite hoidolle ja kuntoutukselle, mukaan lukien itsehoito, omahoito ja omakuntoutus sekä terveyden edistäminen. Omakuntoutuksella tarkoitetaan kuntoutujan itsensä toteuttamaa, mutta sosiaali- ja/tai terveydenhuollon ammattihenkilön kanssa yhdessä suunnittelemaa kuntoutumistarpeeseen parhaiten sopivaa näyttöön perustuvaa kuntoutusta. Käsitteenä omakuntoutus ei vielä ole vakiintuneesti käytössä, mutta työpaperissa ehdotetaan käsitettä kuvaamaan omatoimisesti toteutettavaa ammattilaisen ohjaamaa kuntoutusta. Työpaperin toisessa osassa luodaan katsaus taksonomioihin ja interventioihin, joita voidaan hyödyntää pitkäaikaissairaan kuntoutujan oman hyvinvoinnin hallinnan valmennuksessa. Kirjallisuushaun perusteella lopulliseksi aineistoksi valikoitiin 32 artikkelia, joista suurin osa liittyi aivoverenkiertohäiriöihin, muutamia artikkeleita löytyi selkäydinvamma ja aivovamman saaneiden henkilöiden, sekä Parkinsonin ja MS-tautiin sairastuneiden oman hyvinvoinnin hallinnan valmennuksesta. Mukaan ei otettu tutkimuksia, joissa keskityttiin yksittäisten oireiden tai taitojen hallintaan. Katsaukseen mukaan otettujen tutkimusten perusteella pitkäaikaissairaiden oman hyvinvoinnin hallintaan liittyvä tutkimus on keskittynyt erilaisiin diagnoosiryhmäkohtaisiin läsnä tai etänä toteutettaviin ohjelmiin, niiden toteutukseen ja vaikutuksiin. Oman hyvinvoinnin hallinnan strategioista, eli taidoista tai keinoista, joita henkilö tarvitsee toimiakseen aktiivisesti oman hoitonsa ja kuntoutumisensa edistämiseksi, vaikuttaa olevan toistaiseksi melko vähän tutkimusta, mutta sen tarpeeseen on kiinnitetty huomiota. Työpaperissa esitetään, että kuntoutuksessa tulisi hyödyntää omakuntoutusta ja tukea kuntoutujan oman hyvinvoinnin hallintaa, sekä kiinnittää erityisesti huomiota taitoihin ja strategioihin, joita nämä kuntoutujalta edellyttävät. Oman hyvinvoinnin hallinnan valmennus voisi toimia hoitoa ja kuntoutusta yhdistävänä monialaisena ja moniammatillisena toimintamallina.
  • Kela (Kela, 2022)
  • Miettinen, Anneli; Mustonen, Jaakko; Räsänen, Tapio (Kela, 2022)
    Hankkeessa tarkasteltiin vanhemmuudesta aiheutuvista perhevapaakustannuksista maksettavan korvauksen (perhevapaakorvaus) maksamista työnantajille vuosina 2017–2020. Perhevapaakorvaus on 2 500 euron suuruinen kertakorvaus, joka maksetaan työnantajalle, mikäli tämä on maksanut äitiysvapaan tai adoptioäidin vanhempainvapaan ajalta palkkaa työntekijälle vähintään yhden kuukauden ajalta. Korvauksen maksamisen edellytyksenä on lisäksi, että työntekijän työsuhteen tulee olla joko toistaiseksi voimassa oleva, tai vähintään yhden vuoden kestävä määräaikainen työsuhde. Vuonna 2020 Kela maksoi perhevapaakorvausta 4 132 työnantajalle yhteensä 48,6 miljoonaa euroa. Korvausta maksettiin yhteensä 19 391 työntekijän perhevapaan perusteella. Selvityksen perusteella perhevapaakorvausta on maksettu noin 40 prosentista kaikista alkaneista äitiysvapaista. Osuus on pysynyt lähes samalla tasolla vuosina 2017–2020. Rajattaessa tarkastelu koskemaan vain palkansaajina toimineita naisia havaittiin, että perhevapaakorvauksia oli maksettu noin 54 prosentista alkaneista äitiysvapaista. Perhevapaakorvauksia on maksettu muita useammin korkeasti koulutettujen naisten sekä iältään 30–34-vuotiaiden naisten työnantajille. Sosioekonomisen aseman perusteella suurin osa korvauksista on maksettu toimihenkilöammateissa toimivien naisten työnantajille. Henkilöstömäärältään suurille kotimaisille yksityisille yrityksille ja kuntatyönantajille on maksettu eniten perhevapaakorvausta. Vuonna 2019 perhevapaakorvausta maksettiin noin 45 miljoonaa euroa, mutta euromääräisesti korvaus on keskittynyt pienelle joukolle työnantajia. Vuonna 2019 kymmenelle eniten korvauksia saaneelle työnantajalle maksettiin perhevapaakorvauksia noin 7 miljoonaa euroa, ja 50:lle eniten korvauksia saaneelle noin 15 miljoonaa euroa. 59 prosenttia perhevapaakorvauksia saaneista työnantajista oli kuitenkin sellaisia, joille korvausta oli kalenterivuoden aikana maksettu vain yhden työntekijän perhevapaan perusteella. Suomessa ammattialat ja toimialat ovat eriytyneet sukupuolen mukaan, mikä näkyy perhevapaakorvausten keskittymisenä naisvaltaisille toimialoille ja työpaikoille. Lukumääräisesti eniten perhevapaakorvauksia on maksettu terveys- ja sosiaalialalla tai tukku- ja vähittäiskaupan alalla toimiville työnantajille, mutta euromääräisesti selvästi eniten terveys- ja sosiaalialan työnantajille. Euromääräisesti korvausta on maksettu eniten kuntatyönantajille (42 % kokonaissummasta). Perhevapaakorvauksen mahdollista alikäyttöä arvioitiin vuosilomakustannuskorvauksen ja työnantajalle maksettujen vanhempainpäivärahojen avulla. Perhevapaakorvauksia oli maksettu työnantajille lähes yhtä runsaasti kuin vuosilomakorvauksia, mutta selvästi harvemmin kuin vanhempainpäivärahoja. Erot olivat muita suurempia yksityisten ja henkilöstömäärältään pienten työnantajien kohdalla.
  • Romppanen, Taina; Koivisto, Jaana-Maija; Nykänen, Kati; Maunula, Jessi; Koskela, Kyösti; Varjonen, Kaijus; Kauhanen, Elina (Kela, 2022)
    Mysteeri 24/7 -hankkeessa luotiin ammatillisen kuntouksen ja ohjauksen tueksi virtuaalinen (VR) pakopeli nuorille ja nuorille aikuisille. Peli on virtuaalilaseilla pelattava hyötypeli, jossa nuori voi aktiivisesti pakopelin ja virtuaalimaailman tunnelatausta ja koukuttavuutta hyödyntäen edistää arjen hallintaansa sekä opiskelu- tai työelämävalmiuksiaan erilaisia tehtäviä selvittäen. Pelistä on tehty myös tietokoneella pelattava versio ja pelin soveltamisen tueksi tuotettiin tekninen ohje sekä ammattilaisten käsikirja. Kohderyhmänä Mysteeri 24/7 -hankkeessa olivat 16–29-vuotiaat nuoret ja nuoret aikuiset sekä heidän kanssaan työskentelevät ammattilaiset. Yhteiskunnallisista panostuksista ja kehittämistyöstä huolimatta Suomessa on edelleen paljon nuoria ilman opiskelu- tai työpaikkaa. Lisäksi koronapandemia on lisännyt haasteita nuorten elämään. Nuoret voivat tarvita tukea arjen hyvinvointiin ja -hallintaan sekä opiskeluvalmiuksiinsa ja Kelan järjestämä ammatillinen kuntoutus on yksi keino tukea heitä. Mysteeri 24/7 -hanke toteutettiin Kajaanin ammattikorkeakoulun (KAMK), Laurea-ammattikorkeakoulun (Laurea) ja Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) yhteistyönä. Hankkeessa tehtiin lisäksi iteratiivisissa sykleissä monitoimijaista yhteistyötä nuorten ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten, opettajien, opiskelijoiden, pelialan ammattilaisten ja tutkijoiden kesken. Kehitysprosessin tuloksena syntyi Learning Life – Mysteeri 24/7 -peli, jota pelataan Oculus Quest 2 -virtuaalilaseilla. Pelin tavoitteena on nuoren työ- tai opiskeluvalmiuksien sekä arjen hallinnan parantuminen. Pelissä nuori on aktiivinen toimija, hän ratkaisee tehtäviä ja tekee arjen valintoja. Peli on toiminnallinen ja vuorovaikutteinen työväline asiakastyön tueksi ja pelaamisen jälkeen ammattilainen käy nuoren kanssa ohjauskeskustelun, jossa voi hyödyntää ammattilaisen käsikirjaa. Ohjauskeskustelussa voidaan keskustella pelikokemuksesta ja liittää pelissä tehtyjä asioita nuoren omaan elämäntilanteeseen. Kohderyhmään kuuluvilla nuorilla ja heidän kanssaan työskentelevillä ammattilaisilla oli merkittävä rooli siinä, että pelistä ja ammattilaisen käsikirjasta saatiin heille soveltuva menetelmä nuoren ohjaukseen. Pilotointien yhteydessä tutkittiin nuorten ja ammattilaisten kokemuksia ja tutkimustulokset osoittavat pelin olevan tervetullut väline nuoren ohjaustyöhön. Lisäksi Learning Life – Mysteeri 24/7 -peliä voivat hyödyntää myös alan opiskelijat ja opettajat. Hankkeen kehitysprosessista ja tutkimuksen tuloksista on raportoitu erillisissä julkaisuissa.
  • Kela (Kela, 2022)
  • Kela (Kela, 2022)
  • Tigerstedt, Helena; Paavilainen, Elisa; Lindevall, Pia (Kela, 2022)
    ”ICF lasten kuntoutuksessa” on vuosina 2019–2021 toteutunut tutkimuksellinen kehittämishanke, jonka tavoitteena oli ottaa käyttöön kansainvälinen ICF-toimintakykyluokitus (International Classification of Functioning, Disability and Health) neuvolaikäisten lasten perustason monialaisessa kuntoutusverkostossa Varsinais-Suomessa jalkautuvien avopediatrien toiminta-alueilla. Tavoitteena oli tuottaa lasten kuntoutuksen toimijoille ICF-luokitukseen perustuvia hyviä käytänteitä ja toimivia työvälineitä kuntoutustarpeen arviointiin, toimintakykytiedon kokoamiseen ja sujuvaan tiedonsiirtoon eri toimijoiden välillä, sekä kuntoutuksen osa- ja kokonaistavoitteiden laatimiseen. Hankkeeseen osallistui kuusi perusterveydenhuollon aluetta ja näillä alueilla toimivat varhaiskasvatuksen yksiköt. Kaikilla alueilla toimi säännöllisesti kokoontuva neuvolaikäisten lasten moniammatillinen kuntoutustyöryhmä. Hankkeen alussa osallistujille järjestettiin perehdytystä hankkeen sisältöön sekä ICF-luokituksen periaatteisiin. Alueiden kuntoutustyöryhmille järjestettiin mentorointitapaamisia, ja ammattiryhmittäin järjestettiin työpajoja sekä mentorointia. Osallistujien kokemuksia kerättiin työryhmä-, ammattiryhmä- sekä yksilötasolla. Loppuseminaari toteutettiin avoimena kaikille asiasta kiinnostuneille. Hankkeen aikana osallistujien ICF-osaaminen lisääntyi merkittävästi ja ICF-viitekehys otettiin käyttöön laajasti. ICF:n käyttöönotto on tuonut selkeitä etuja kuntoutustarpeen arviointiin ja oikeanlaiseen kuntoutukseen ohjautumiseen tuomalla yhteisen, ymmärrettävän kielen kuntoutusprosessin toimijoiden käyttöön ja laajentamalla ymmärrystä lapsen toimintakyvystä eri ympäristöissä sekä ympäristötekijöiden merkityksestä. Samoin yhteistyö lapsen toimintakyvyn tukemiseksi eri toimijoiden välillä koettiin edelleen lisääntyneen ICF:n käyttöönoton myötä. Hankkeessa tuotettiin työvälineitä toimintakyvyn kuvaamiseen ICF-viitekehyksen mukaisesti. Hankkeesta saatu kokemus osoittaa selkeästi, että ICF:n jalkautuminen edellyttää kohderyhmän tarpeisiin muokattua perehdytystä viitekehykseen ja mentorointia. ICF:n käyttöönotossa prosessi säilyy mielekkäänä, kun se etenee sekä yksilön että työryhmän yhteisen oppimisen kautta osana arjen perustyötä alkaen viitekehyksen tasojen omaksumisesta osaksi ajattelua ja kirjaamista, edeten vasta tämän jälkeen hierarkisen ICF-koodiston käyttöönottoon. Toimintatapojen muutokseen tarvitaan aikaa sisäistää uusi ajattelutapa omassa työssä, selkeitä ohjeita, mentorointia ja ennen kaikkea yhteinen tahtotila.
  • Kela (Kela, 2021)
  • Paavonen, Anna-Marie; Karinkanta, Saija (Kela, 2021)
    Pitkäaikaisella kivulla tarkoitetaan kipua, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta tai pidempään kuin sairauden tai vamman aiheuttaman kudosvaurion paraneminen tavallisesti kestää. Pitkittyneessä kivussa ajallinen yhteys kivun aiheuttaneeseen tekijään on usein hävinnyt. On arvioitu, että joka viides suomalaisista työikäisistä kokee pitkittynyttä kipua. Erityisesti voimakas tai laaja-alainen pitkäaikainen kipu kuluttaa usein merkittävästi henkilön voimavaroja. Tuki- ja liikuntaelinperäinen kipu on myös yleinen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy. Kela järjestää kuntoutuskursseja esimerkiksi tuki- ja liikuntaelisairauksia sairastaville aikuisille. Saattaa olla, että Kelan järjestämällä kuntoutuksella voitaisiin tukea pitkäaikaista kipua kokevien aikuisten työ- ja toimintakykyä nykyistä enemmän. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoite oli selvittää, millaisia interventioita pitkäaikaista kipua kokevien aikuisten kuntoutuksessa käytetään ja millaisia niiden hyödyt ovat. Erityisesti tarkasteltiin sitä, millaisilla interventioilla voidaan tukea pitkäaikaista kipua kokevien työkykyä ja työssä selviytymistä. Tutkimuksen tilasi Kelan lakiyksikön kuntoutusryhmä. Kerätyn tiedon perusteella on tarkoitus arvioida Kelan mahdollista roolia kipukuntoutuksen järjestäjänä tulevaisuudessa. Kirjallisuuskatsaus toteutettiin kartoittavana kirjallisuuskatsauksena (scoping review). Mukaan otettujen tutkimusten julkaisuajankohta oli 2016–2021. Osana kirjallisuuskatsausta haastateltiin neljää kipukuntoutuksen asiantuntijaa Suomessa. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin 57 systemaattista kirjallisuuskatsausta, meta-analyysiä tai suositusta pitkäaikaisen kivun hoidolle ja kuntoutukselle. Systemaattisissa kirjallisuuskatsauksissa ja meta-analyyseissä tarkasteltiin psykologisia, fysioterapeuttisia, liikuntaharjoitteluun perustuvia ja moniammatillisia interventioita. Tutkimuksissa tiedon antamisella ja kognitiiviseen viitekehykseen perustuvilla interventioilla on havaittu enemmän vaikutuksia kipuun ja toimintakykyyn kuin esimerkiksi tavanomaisella hoidolla. Liikuntaharjoittelulla ja fyysisellä aktiivisuudella on havaittu enemmän vaikutuksia kipuun ja toimintakykyyn kuin jos henkilö ei harjoita liikuntaa. Kansallisissa ja kansainvälisissä suosituksissa pitkäaikaista kipua kokevien kuntoutuksessa suositellaan käytettävän kestävyys- ja lihasvoimaharjoittelua sekä psykologisia menetelmiä. Suosituksissa korostetaan myös toimivan vuorovaikutuksen tärkeyttä kivun hoidossa ja kuntoutuksessa. Tutkimuskirjallisuuden ja haastattelujen perusteella työkykyä tukevan kipukuntoutuksen tulisi todennäköisesti olla moniammatillista ja työhön kytkettyä. Työllistymistä edistävä kuntoutus voisi perustua IPS-toimintamalliin. Pitkäaikaista kipua kokevien aikuisten hoitoon ja kuntoutukseen ohjautuminen on ollut Suo-messa sattumanvaraista. Palvelujärjestelmässä ei ole esimerkiksi riittävästi tietoa pitkäaikaisen kivun biopsykososiaalisesta luonteesta eikä kuntoutuspalveluita ole tarjolla riittävästi. Palvelujärjestelmässä voisi olla tarvetta Kelan järjestämälle kipukuntoutukselle. Uusi kuntoutuspalvelu voisi olla esimerkiksi ohjattua kipupsykologista ja -fysioterapeuttista ryhmäkuntoutusta. Palvelun kohderyhmä voisi olla myös henkilöt, joiden kipuongelma on vaikea tai laaja-alainen tai jotka ovat työelämässä tai joiden työstä poissaoloaika on verrattain lyhyt.

View more