Kansaneläkelaitos (Kela)

 

Collections

Recent Submissions

  • Kansaneläkelaitos Kela; Social Insurance Institution of Finland Kela; Folkpensionsanstalten FPA (Kela, tilasto- ja tietovarastoryhmä, 2016)
    Kelan asumistukitilasto 2015 sisältää keskeiset tiedot Kelan maksamista eläkkeensaajan asumistuista, yleisistä asumistuista sekä opintotuen asumislisistä. Julkaisu tarjoaa tilastoja näiden etuuksien saajista, asumisolosuhteista sekä maksetuista euromääristä. Eläkkeensaajan asumistuki, yleinen asumistuki ja opintotuen asumislisä ovat yksin asuville ja perheille myönnettäviä, suoraan asumismenoja pienentäviä asumistukia, joiden toimeenpano kuuluu Kelalle. Kela maksaa asumisen tukemiseen myös sotilasavustuksen asumisavustusta, mutta toimeentulotuen tyyppinen asumisavustus ei sisälly julkaisun tilastotaulukoihin.
  • Miettinen, S; Sirkkola, M; Rämö, S (Kela, 2016)
    Sopeutumisvalmennus on osa kuntoutuksen kokonaisuutta. Sopeutumisvalmennusta on Suomessa tutkittu vain vähän ja siihen liittyvät tiedontarpeet ovat moninaiset. Toisaalta tarvitaan tietoa sopeutumisvalmennuksen toteutuksesta, sisällöistä ja siitä saatavasta hyödystä ja vaikuttavuudesta. Toisaalta tieto sopeutumisvalmennuksen järjestämisestä ja työnjaosta on tärkeää. Sopeutumisvalmennuksen järjestämisen yhtenä merkittävänä tavoitteena on välttää palvelujen päällekkäisyyksiä tai asiakkaiden väliinputoamista palvelujen välillä. Sujuvassa palvelukokonaisuudessa asiakkaiden tulisi saada tukea, ohjausta ja tietoa vaikeassa elämäntilanteessa selviytymiseen riippumatta asiakkaiden tilanteesta tai asuinalueesta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut tuottaa tietoa, jonka avulla on mahdollista kehittää työnjakoa suomalaisen sopeutumisvalmennuksen järjestämisessä. Sopeutumisvalmennus on otettu huomioon osana muuta kuntoutustoimintaa ja käytännön tason asiat on nostettu kuntoutusjärjestelmän tasolle, siellä oleviksi ilmiöiksi. Tietoa koottiin sopeutumisvalmennuksen nykytilanteesta ja tulevaisuuden visioista. Tutkimus on keskittynyt neljään asiakasryhmään (diabetes, sydän- ja yleisimmät syöpäsairaudet sekä ja neuropsykiatriset häiriöt). Tutkimus on toteutettu kolmella alueella: Hämeenlinna, Oulu ja Vantaa. Tutkimus toteutettiin ajalla 1.11.2015–10.6.2016. Ensisijainen aineisto koostui alueellisten ja valtakunnallisten asiantuntijoiden yksilö-, pari- ja ryhmäteemahaastatteluista sekä avainasiantuntijoiden keskustelutilaisuudesta. Aineistoa täydennettiin eri toimijoiden paikallisten, alueellisten ja valtakunnallisten asiakirjojen, verkkosivujen ja esitteiden avulla. Lisäksi täydentävänä aineistona käytettiin Raha-automaattiyhdistykselle osoitettuja avustushakemuksia, tuloksellisuus- ja vaikutusselvityksiä sekä Lapin yliopistossa meneillään olevan tutkimushankkeen kyselyn tuloksia. Aineisto analysoitiin käyttäen laadullista sisällönerittelyä sekä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tulosten mukaan sopeutumisvalmennus toteutuu tällä hetkellä vaihtelevasti eri asiakasryhmissä. Toimintatavoissa on eroja alue-, organisaatio ja asiantuntijakohtaisesti. Kentällä on monia toimijoita ja vastuut sekä työnjako ovat osittain epäselviä. Osittain toimijat täydentävät toisiaan. Sisällön suhteen haasteena on erityisesti käsitteen epäselvyys niin asiantuntijoille kuin myös asiakkaille. Kaikkiaan sopeutumisvalmennus mahdollistuu vaihtelevasti osana muuta hoito- ja kuntoutuspolkua. Tulevaisuudessa tulisi täsmentää vastuita ja selkeyttää työnjakoa. Kokonaisuutta tulee tarkastella asiakasprosessien näkökulmasta ja toimijoiden yhteistyötä tulee lisätä. Sopeutumisvalmennus on ymmärrettävä osaksi asiakkaan kokonaisprosessia. Kokonaisuus edellyttää toimintakulttuurin muutosta, mitä tulee tavoitella vähitellen.
  • Matinheikki-Kokko, K; Härkönen, U; Muhonen, M; Sipari, S (Kela, 2016)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida tanssi- ja liiketerapian (TLT) soveltuvuutta Kelan järjestämään kuntoutukseen. Arvioinnissa on kuvattu tanssi- ja liiketerapian tuottamia vaikutuksia ja hyötyjä tanssi- ja liiketerapian asiakas- ja ammattilaiskokemusten sekä tieteellisten tutkimusten näkökulmasta. Tutkimuksellisena lähestymistapana käytettiin realistista arviointitutkimusta, jossa määriteltiin tanssi- ja liiketerapiaa sekä sen merkitystä suhteessa Kelan järjestämään vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen ja sitä ohjaaviin standardeihin. Aineiston keruu toteutettiin laadullisin menetelmin ja kirjallisuuskatsauksena. Arvioinnin tavoitteena on edistää tuloksellisten kuntoutusmuotojen valintaa ja käyttöä kuntoutujien toimintakyvyn vahvistamiseksi. Tässä tuotettua arviointitietoa voi näin ollen hyödyntää Kelan järjestämän kuntoutuksen päätöksenteossa. Tanssi- ja liiketerapiasta löytyi suuri määrä kansainvälisiä ja kansallisia julkaisuja, joista kirjallisuuskatsaukseen valittiin TLT:n vaikuttavuutta ja vaikutuksia arvioivia katsauksia ja kokeellista tutkimusta viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Laadullista vaikutusten arviointia edustavat puolestaan tanssi- ja liiketerapiaan liittyvät teemahaastattelut, jotka toteutettiin syys-lokakuun aikana 2015 neljälle tanssi- ja liiketerapian asiakkaalle ja viidelle asiantuntijalle. Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysillä. Tanssi- ja liiketerapian asiakkaat kertoivat arvostavansa erityisesti kokemaansa luottamuksellista, avointa ja tasavertaista vuorovaikutussuhdetta ja näkivät sen terapiasuhteeseen sitoutumisen edellytyksenä. Kokonaisvaltainen kehollisuuden huomiointi ja luova liike tarjosivat asiakkaille uudenlaisen ja aiempia terapiakokemuksia rehellisemmän ja merkittävämmän lähestymistavan sekä tärkeän ilmaisukanavan heidän omille tunteilleen ja ajatuksilleen. Terapiaprosessin myötä asiakkaat kertoivat itseymmärryksensä lisääntyneen ja itsesäätelykykynsä kehittyneen mikä näkyi myös arkisten toimintojen parempana sujumisena sekä keskeytyneisiin opintoihin ja työelämään paluuna. Haastatellut asiantuntijat toivat esiin turvallisen, sallivan ja asiakkaan toimijuutta kunnioittavan vuorovaikutussuhteen toiminnan lähtökohtana. TLT:ssä heidän kertomanaan on keskeistä ja asiakkaan eheytymistä tukevaa voimavaralähtöisyys sekä kolmen kokemustason kehollisuuden, tunnetason ja kognition integraatio. Arvioinnin mukaan tanssi- ja liiketerapia soveltuu Kelan järjestämän lääkinnällisen kuntoutuksen terapiamuodoksi. TLT:n avulla voidaan kohentaa ihmisten työ- ja toimintakykyä sekä edistää heidän terveyttään ja antaa ihmisille voimavaroja oman elämänsä hallintaan. TLT:n vaikuttavuudesta tehdään kasvavassa määrin ja määrätietoisesti tutkimusta, jonka tavoitteena on turvata edellytykset sille, että TLT:n terapeuttiset interventiot edistävät tehokkaasti ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Samaan aikaan korostetaan laadullisten ja dialogisten lähestymistapojen terapeuttista merkitystä. TLT:n erityisasiantuntemukseen perustuva kuntoutustoiminta on kuntoutujan tarpeista lähtevää ja yhteistyössä rakennettujen konkreettisten tavoitteiden ohjaamaa toimintaa. Kuntoutuja on kuntoutuksen aktiivinen toimija voimavarojensa mukaan.
  • Muhonen, M; Härkönen, U; Matinheikki-Kokko, K; Sipari, S (2016)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida CP-vammaisten lasten kuntoutukseen kehitetyn ja biomekaniikkaan perustuvan ABR-kuntoutuksen (eng. Advanced Biomechanical Rehabilitation) soveltuvuutta Kelan järjestämään kuntoutukseen. Tutkimuksessa kuvattiin ABR-kuntoutukseen liittyviä kokemuksia, vaikutuksia ja hyötyjä ARB-kuntoutusta toteuttavien perheiden ja tieteellisten tutkimusten näkökulmista. Tutkimuksellisena lähestymistapana käytettiin realistista arviointitutkimusta, jossa määriteltiin ABR-kuntoutusta ja sen merkitystä ja arvoa suhteessa Kelan järjestämään vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen. Aineiston keruu toteutui laadullisin menetelmin ja kirjallisuuskatsauksena. Arvioinnin tavoitteena oli edistää tuloksellisten kuntoutusmuotojen valintaa ja käyttöä kuntoutujien toimintakyvyn vahvistamiseksi. Tietoa voi siten hyödyntää Kelan järjestämään kuntoutuksen päätöksenteossa. ARB-kuntoutuksen teemahaastattelut toteutettiin syyskuussa 2015 kolmelle CP-vammaiselle lapselle ja yhdeksälle vanhemmalle tai isovanhemmalle. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Lapset kokivat ABR-kuntoutuksen pääosin miellyttäväksi, kipuja lievittäväksi sekä päivittäisiä toimintoja, kuten siirtymisiä ja pukeutumisia helpottaviksi. Vanhemmat ja isovanhemmat pitivät ABR-kuntoutusta konkreettisena keinona vaikuttaa lapsen ja samalla koko perheen hyvinvointiin ja autonomian tunteeseen. ABR-harjoitteiden koettiin vähentävän lapsen kipuja, vahvistavan kudosrakenteita ja luovan täten parempia edellytyksiä lapsen arjen suorituksille, kuten asennon ylläpitämiselle ja asennosta toiseen siirtymiselle. ABR-kuntoutuksen koettiin helpottaneen myös lapsen ruokailu- ja avustustilanteita sekä kommunikointia. Positiivisten kokemusten ohella haastateltavat vanhemmat ja isovanhemmat kokivat ABR-kuntoutuksen fyysisesti melko raskaaksi, aikaa vieväksi, perheen sisäisen ajankäytön suunnittelua edellyttäväksi ja taloudellisesti kalliiksi investoinniksi, jota haastoi lisäksi ympäristön ajoittainen epäilevä suhtautuminen ABR-kuntoutusta ja perheen valintoja kohtaan. Kirjallisuuskatsauksen viiteaineistosta seuloutui lopulliseen analyysiin seitsemän julkaisua, joista keskeisin oli Marc Driscollin ja Leonid Blyumin kolmivuotinen prospektiivinen ABR-kohorttitutkimus (2012–2014) ja sitä koskeva, osin käsikirjoitusvaiheessa oleva ennakkoaineisto. Ennakkotulosten perusteella tutkijat päättelivät, että CP-vammaisten lasten tiivis kuntoutus soveltuu vaikeasti CP-vammaisten (GMFCS-luokka 4 ja 5) terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja edistämiseen. Kun CP-lasten kuntoutusta oli tehty 36 kuukautta (ρ < 0,05), CPCHILD-kyselyn alkupisteet vastasivat GMFCS-luokkien julkaistuja keskiarvoja. GMFCS-luokkaan 4 kuuluvien kuntoutettavien CPCHILD-kyselyn pisteet olivat parantuneet tasaisesti 8 % 51,55:sta 56,02:een, ja GMFCS-luokkaan 5 kuuluvien lasten pisteet olivat parantuneet 14 % (48,74 > 55,54 pisteeseen). CP-vammaisten karkeamotoriikkaa ja selkärangan stabiliteettia istuma-asennossa koskevat tutkimustulokset viestivät niin ikään ABR-kuntoutuksen puolesta. Kokonaisuutena suoraan ABR-kuntoutukseen liittyvä tieteellinen tutkimus oli vielä vähäistä. Uusi tieteellinen kirjallisuus sidekudoksen merkityksestä ihmisen toisena tukirankana tarjoaa kuitenkin osaltaan tukea ABR-kuntoutuksessa hyödynnettävälle sidekudoksen merkityksen ymmärtämiselle.
  • Härkönen, U; Muhonen, M; Matinheikki-Kokko, K; Sipari, S (Kela, 2016)
    Tämä arviointi koskee psykofyysisen fysioterapian soveltuvuutta Kelan järjestämään kuntoutukseen. Tutkimuksessa kuvataan psykofyysiseen fysioterapiaan liittyviä kokemuksia, vaikutuksia ja hyötyjä psykofyysisen fysioterapian asiakkaiden, asiantuntijoiden ja tieteellisten tutkimusten näkökulmasta. Analysoitavan aineiston muodostavat haastattelut ja kirjallisuuskatsaus. Psykofyysisen fysioterapian teemahaastattelut toteutettiin syksyn 2015 aikana Suomessa asuville neljälle psykofyysisen fysioterapian asiakkaalle ja viidelle alan asiantuntijalle. Psykofyysisessä fysioterapiatilanteessa asiakkaille on ollut uutta ja merkityksellistä tulla kohdatuksi ja kuulluksi oman kokemusmaailmansa kautta. Tämä näkyy mm. kiireettömyytenä kohtaamistilanteissa. Asiakkaat kokivat luottamuksellisen ja turvallisen terapiasuhteen itseään voimaannuttavana. Myös psykofyysisen fysioterapian asiantuntijoiden mukaan vuorovaikutuksen laatu nähtiin terapian perustana. Asiakkaan kokemusta ymmärtävä ja todentava lähestymistapa oli heidän kertomansa mukaan edellytys asiakkaiden omien voimavarojen ja kykyjen vahvistumiselle sekä tulokselliselle terapialle. Psykofyysiseen fysioterapiaan olennaisesti liittyvä kehollinen työskentely paransi niin asiakkaiden kuin terapeuttien mukaan kuntoutujien itsetuntemusta ja minäkuvaa kehonkuvan jäsentymisen myötä. Kehollinen työskentely ja liikekäsityksen laatu ja laajuus toimivat asiakkaan fyysisen toimintakyvyn edistämisen lisäksi itseymmärrystä rakentavina tekijöinä. Fyysisen toimintakyvyn paraneminen, kuten esimerkiksi asennon ja tasapainon hallinta sekä kävelyn varmentuminen lisäsivät asiakkaiden kokemuksen mukaan arjen sujuvuutta. Asiakkaat kertoivat myös pystyvyyden tunteensa ja mahdollisuutensa itsesäätelyyn lisääntyneen terapian ansiosta. Kirjallisuuskatsauksen tavoite oli selvittää psykofyysisen fysioterapian vaikutuksia tutkimalla alan tutkimusta viimeisen viidentoista vuoden ajalta. Alan tutkimuskirjallisuus oli runsasta ja temaattisesti moniulotteista. Siitä oli paikoin haastavaa tunnistaa psykofyysisen fysioterapian erityispiirteitä. Kartoittavan katsauksen päätulokset osoittivat, että kokonaisvaltaisella kehotietoisuustyöskentelyllä näyttäisi olevan keskeinen merkitys asiakkaan itsesäätelyn vahvistumiseen ja toimintakykyyn. Kehollinen työskentely vähensi asiakkaiden oiretuntemuksia ja lisäsi heidän itsensä hyväksymistä sekä vastaanottavuutta tuelle. Arvioitavan aineiston valossa psykofyysisen fysioterapian avulla voidaan kohentaa kuntoutujan työ- ja toimintakykyä sekä edistää terveyttä ja antaa ihmisille voimavaroja heidän oman elämänsä hallintaan. Erityisasiantuntemukseen perustuva kuntoutustoiminta on kuntoutujan tarpeista lähtevää ja yhteistyössä rakennettujen konkreettisten tavoitteiden ohjaamaa toimintaa. Kuntoutuja on kuntoutuksen aktiivinen toimija voimavarojensa mukaan. Arvioinnin mukaan psykofyysinen fysioterapia soveltuu Kelan järjestämään kuntoutukseen.
  • Haataja, A; Airio, I; Saarikallio-Torp, M; Valaste, M; toim. (Kela, 2016)
    Miten pienten lasten hoitoratkaisuja kehitettiin perhepolitiikan keinoin 2000-luvulla? Osallistuivatko isät lastenhoitoon enemmän kuin aiemmin? Minkälaisia lastenhoitoratkaisuja tehdään maahanmuuttajaperheissä? Miten työttömyys ja lapsen syntymä vaikuttavat lapsiperheiden tulonmuodostukseen? Millainen vaikutus perhevapailla on tuleviin eläkkeisiin? Miten politiikkamuutosten vaikutuksia voidaan arvioida? Suomea on pidetty miesten ja naisten välisen tasa-arvon mallimaana. Miten tämä ilmenee asenteissa lastenhoitoratkaisuja kohtaan? Miten parisuhde kestää avoliitossa? Miten parisuhteeseen vaikuttaa se, kun perheessä on vammainen lapsi? Entä miten pienten lasten hoidon tukien lakkaaminen vaikuttaa lasten omaishoitajien arkeen? Tässä teoksessa tarkastellaan lapsiperheiden hyvinvointia ja niiden kohtaamia haasteita. Kirjan artikkelit tarjoavat tutkijoiden näkökulmia 2000-luvun lapsiperheisiin ja perhepolitiikkaan.
  • Hinkka, K; Niemelä, M; Autti-Rämö, I; Palomäki, H; Pärnänen, H; Vänskä, J (Kela, 2016)
    Kelan tutkimusosasto ja Suomen Lääkäriliitto toteuttivat vuonna 2014 lääkäreille kohdistetun kyselyn, jonka tarkoituksena on kartoittaa lääkäreiden näkemyksiä ja kokemuksia sairauspoissaoloihin liittyvistä käytännöistä ja kehittämistarpeista. Kysely perustuu vuonna 2012 Ruotsissa tehtyyn kyselyyn. Vastaava kysely toteutettiin myös Norjassa. Kysymykset on muokattu kunkin maan järjestelmään sopiviksi. Kyselylomake lähetettiin 8 867 lääkärille loppuvuodesta 2014, ja siihen saattoi vastata joko paperisella tai sähköisellä lomakkeella. Vastausprosentti oli 34,8. Rakenteeltaan aineisto edusti perusjoukkoa, joskin työterveyshuolto oli hieman yliedustettuna. Lääkärit pitivät julkisen sektorin palvelujen saatavuutta keskeisenä syynä sairauspoissaolojen pitkittymiseen. Myös vajaakuntoisten työntekijöiden työssä jaksamista tukevien toimenpiteiden saatavuus vaikutti sairauspoissaolojen kirjoittamiseen. Kelalta toivottiin enemmän palautetta lääkärien omasta toiminnasta. Lääkärien osaamisen kehittämistarpeet korostuivat erityisesti terveyskeskuksissa, mutta koulutusta tarvitsevien osuus on varsin suuri muillakin toimintasektoreilla. Lääkärit toivoivat laajasti, erikoistumisalasta tai toimipaikasta riippumatta, vähintäänkin joitakin sairauksia koskevia kansallisia suosituksia sairauspoissaolojen kestosta. Nykyisiä käytettävissä olevia ohjeita ja suosituksia monet lääkärit pitivät tärkeinä. Työterveyslääkärit erottuivat monissa kohdin omaksi ryhmäkseen. He näyttävät hallitsevan työkyvyn ja sairauspoissaolon tarpeen arviointiin liittyvät tehtävät parhaiten. Suomalaiset lääkärit kokivat ruotsalaisia ja norjalaisia perusterveydenhuollon lääkäreitä vähemmän ongelmia sairauspoissaoloon liittyvissä asioissa. Tutkimuksen perusteella annetuissa suosituksissa esitetään puuttumista jatkohoidon ja kuntoutukseen pääsyn viiveisiin, työkyvyn arviointiin liittyvän koulutuksen lisäämistä, sairauspoissaolotarpeen siirtämistä enemmän työterveyshuollon vastuulle sekä sairauspoissaolojen kestoa koskevien suositusten laatimista ainakin joistakin sairauksista.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, tilasto- ja tietovarastoryhmä, 2016)
  • Kansaneläkelaitos, Kela; Folkpensionsanstalten, FPA; Social Insurance Institution of Finland, Kela (Kela, tilasto- ja tietovarastoryhmä, 2016)
  • Kansaneläkelaitos Kela; Social Insurance Institution of Finland Kela; Folkpensionsanstalten FPA (Kela, tilasto- ja tietovarastoryhmä, 2016)
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, tilasto- ja tietovarastoryhmä, 2016)
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, tilasto- ja tietovarastoryhmä, 2016)
  • Aromaa, A; Heliövaara, M; Impivaara, O; Knekt, P; Maatela, J; Joukamaa, M; Klaukka, T; Lehtinen, V; Melkas, T; Mälkiä, E; Nyman, K; Paunio, I; Reunanen, A; Sievers, K; Kalimo, E; Kallio, V (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, Kansaneläkelaitoksen kuntoutustutkimuskeskus, 1989)
    Suomen 30 vuotta täyttänyttä väestöä edustavasta 8 000 henkilön otoksesta 96 % osallistui terveyshaastatteluun ja 90 % terveystarkastukseen, johon kuului lääkärintutkimus. Pitkäaikaisesti sairaita oli haastattelun mukaan lähes 60 % tutkituista, mutta terveystarkastuksen kaikki diagnoosit huomioon ottaen lähes 70 %. Verenkiertoelinten sairaus todettiin 30 %:lla, tuki- ja liikuntaelinten sairaus 40 %:lla ja mielenterveyden häiriö 18 %:lla. Pitkäaikaisen hoidon tarvetta koki runsaat 40 %, ja terveystarkastuksen mukaan sitä tarvitsi jonkin ruumiillisen tai psyykkisen sairauden takia puolet tutkituista. Täysin riittävässä hoidossa oli runsas puolet hoitoa tarvinneista mutta yli 70 %, jos otettiin huomioon vain ruumiillinen sairastavuus. Työkyvyttömiä oli lääkärin arvion mukaan 10 % työikäisistä miehistä ja 7 % naisista. Jokin perustoiminto tai tavallinen toiminto ei onnistunut avutta 11 %:lta miehistä ja 16 %:lta naisista. Päivittäin tarvitsi runsaasti apua 2 % tutkituista, mutta ainakin ajoittaista avuntarvetta oli 65. ikävuoden jälkeen joka kolmannella miehellä ja 40 %:lla naisista. Pitkäaikaisesti sairaiden, vajaakuntoisten ja hoitoa ja apua tarvitsevien määrä suurenee huomattavasti vuoteen 2000 mennessä.
  • Aromaa, A (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, 1981)
    Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa suomalaisten aikuisten verenpainetasoa, kohonneen verenpaineen esiintyvyyttä, hoidon tarvetta, hoitotilannetta, verenpaineen kohoamiseen vaikuttavia tekijöitä sekä kohonneen verenpaineen kansanterveydellistä merkitystä koskevat perustiedot. Vuosina 1966–1972 Kansaneläkelaitoksen autoklinikka tutki maan eri osissa yli 50 000 henkilöä. Heidän kuolleisuuttaan ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistään seurattiin 5 vuoden ajan. Verenpaineen riippuvuus useista elinoloja, käyttäytymistä, biologisia ominaisuuksia ja terveydentilaa kuvaavista tekijöistä selvitettiin. Työssä kuvattiin systolisen ja diastolisen verenpaineen, pulssipaineen ja syketaajuuden vaikutus yleisimpien tautien aiheuttamaan kuolleisuuteen ja työkyvyttömyyseläkkeiden ilmaantuvuuteen. Viidesosalla koko väestöstä on kohonnut verenpaine. Lääkehoitoa verenpainetaudin takia tarvitsee 6 % keski-ikäisistä miehistä ja 11 % naisista, iäkkäistä miehistä joka viides ja naisista 40 %. Suomessa on 300 000–350 000 verenpainelääkkeitä tarvitsevaa henkilöä ja saman verran lievästi kohonneen verenpaineen takia vain seurantaa tarvitsevia. 1960-luvun lopussa oli riittävässä lääkehoidossa vain ⅓ kaikista. Hoitotilanne on 1970-luvun aikana huomattavasti parantunut. Verenpainetauti oli Lounais-Suomessa harvinaisempi ja Itä-Suomessa yleisempi kuin muualla maassa. Verenpainetasoon liittyvät tekijät selittivät keski-iässä yhteensä 20 % miesten ja 40 % naisten verenpaineen vaihtelusta. Tärkein muutettava kohonneen verenpaineen vaaratekijä oli lihavuus. Kuolleisuus ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen suurenivat verenpaineen kohotessa. Ennuste kuitenkin riippui verenpaineesta U- ja J-muotoisesti. Sydän- ja verisuonitautien vaara riippui verenpaineesta enemmän kuin kaikkien tautien ja aivovaltimotaudin vaara enemmän kuin sepelvaltimotaudin. Ennuste huononi huomattavasti nykyisiä suomalaisia lääkehoitosuosituksia matalammalta verenpainetasolta alkaen. Lääkehoidon aiheiden tarkistaminen voi olla tarpeen. Vähintään lievästi kohonnut verenpaine näytti aiheuttavan 25 % keski-ikäisten miesten ja 42 % naisten sydän- ja verisuonitautikuolleisuudesta. Koko väestön kattavan verenpainetaudin lääkehoito-ohjelman arvioitiin pienentävän kuolleisuutta huomattavasti. Verenpainetaudin ehkäisyä ja hoitoa terveydenhuollossamme on edelleen tehostettava.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (2016)