Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 108-127 of 696
  • Häggman, K (FPA, 1997)
    Samhällsstrukturerna i Finland har under Folkpensionsanstaltens sextio år långa tillvaro förändrats grundligt och obestridligen i riktning mot det bättre. Välfärden och den sociala tryggheten har förbättrats på ett sätt som åtminstone den äldre generationen av finländare uppfattar som århundradets stora mirakel. Folkpensionsanstaltens historia är ett centralt kapitel i det finska välfärdssamhällets historia. Denna anstalt som grundades för att verkställa lagen om folkpensionering har efter många utvecklingsetapper blivit landets centrala institution för sociala trygghet. I boken betraktas utvecklingen på skilda nivåer, med inriktning på de beslutsfattande såväl som på de vanliga befattningshavarna. "I de stora förändringarnas Finland" återger FPAs historia och samtidigt en del av arbetets och vardagens historia i vårt land.
  • Karppi, S-L; Pohjolainen, T; Grönlund, R; Aaltonen, T; Ketala, R; Poikkeus, L; Puukka, P (Kela, 2003)
    Ikäihmisille järjestetyssä eri toimintatahojen (kunta, kuntoutuslaitos, Kela) verkostoitumiseen perustuvassa kehittämishankkeessa arvioitiin laitoskuntoutukseen ja avokuntoutukseen perustuvia kuntoutusmalleja. Kuntoutujiksi valittiin henkilöitä, joiden toimintakyky oli alentunut ja kotona selviytyminen oli vaikeutunut. Kuntoutuksen aloitti 543 henkilöä (466 naista ja 77 miestä; keski-ikä 76 vuotta, vaihteluväli 64?92 vuotta). Heistä 70 % osallistui laitos- ja 30 % avokuntoutukseen, ja 46 naisen ja 10 miehen kuntoutus keskeytyi. Hankkeen tavoitteena oli löytää ikäihmisten kuntoutukseen soveltuva, eri toimijatahojen yhteistoimin-taan perustuva moniammatillinen yhteistyö- ja kuntoutusmalli. Kuntoutujakeskeiset tavoitteet olivat kuntoutujan toimintakyvyn edistäminen ja hänen omatoimisuutensa tukeminen. Kuntoutusverkostoja koskevat tiedot kerättiin teemahaastatteluilla ja kyselyillä. Kuntoutuslaitokset keräsivät tietoa kuntoutujien sairauksista, toimintakyvystä, mielialasta, palveluista ja heidän käytössään olevista apuvälineistä kuntoutuksen alkaessa ja sen lopussa. Kuntoutujien mielipiteitä kuntoutuksesta kartoitettiin puoli vuotta kuntoutuksen loppumisesta lomakekyselyllä, johon vastasi 76 % kuntoutujista. Ikäihmisten monialaista ja monitoimijaista kuntoutusyhteistyötä tukee eri toimijatahojen sitoutuminen ja innostuneisuus. Toiminnan esteitä olivat kuntien taloudellisten resurssien ja kunnan toimijoiden aikaresurssien vähäisyys. Ikäihmisten kuntoutuksesta saama hyöty näkyi mielialan kohenemisena ja kivun lie-vittymisenä, selvemmin laitoskuntoutukseen osallistuneilla. Avokuntoutuksessa pystyttiin ottamaan laitoskuntoutusta paremmin huomioon kuntoutujan kotiolot, ja heille suositeltiin useammin apuvälineitä ja tehtiin asunnonmuutostöitä.
  • Hinkka, K; Karppi, S-L; toim. (Kela, 2010)
    Verkostomallisen geriatrisen kuntoutuksen vaikuttavuutta, kuntoutuksen toteuttamista ja kustannusvaikuttavuutta tutkittiin satunnaistetussa kokeellisessa tutkimuksessa (IKÄ-hanke). Siihen osallistui 741 Kelan eläkkeensaajien hoitotuen saajaa, joiden kotona selviytyminen oli uhattuna toimintakyvyn heikkenemisen vuoksi. Alkututkimuksen jälkeen tutkittavat satunnaistettiin kuntoutus- ja verrokkiryhmään. Kuntoutujat osallistuivat kahdeksan kuukauden aikana kolmijaksoiselle kuntoutuskurssille. Vuoden kuluttua alkututkimuksesta tehtiin seurantatutkimus ja siitä puolen vuoden kuluttua seurantakysely. Molempien ryhmien asumista ja palvelujen käyttöä seurattiin viisi vuotta. Lähtötilanteessa kuntoutujat ja verrokit eivät eronneet toisistaan. Naisten (86 %) keski-ikä oli 79 ja miesten 75 vuotta. Tutkittavien fyysinen suorituskyky oli heikko. Masentuneisuutta oli 17 %:lla, ja henkinen suorituskyky oli heikentynyt 30 %:lla. Vuoden seurannassa kuntoutujien toimintakyky oli kohentunut tai heikentyi vähemmän kuin verrokkien. Kuntoutujien tuki- ja kotipalvelujen käyttö lisääntyivät, mutta heidän sosiaalipalvelujensa, erityisesti asumisensa, kustannukset olivat kuntoutuksen jälkeen verrokkeja pienemmät, koska he käyttivät kevyempiä palvelumuotoja. Kuntoutujat olivat tyytyväisiä kuntoutukseen ja kokivat hyötyneensä siitä. Viiden vuoden seurannassa asumismuodon muutokset eivät poikenneet merkitsevästi toisistaan. Laadullisilla osahankkeilla syvennettiin kuntoutusprosessien analysointia. Kuntoutuksen toteuttaminen ei kaikin osin tukenut ikäihmisten kuntoutumista, ja se osoittautui liikuntaja fysioterapiapainotteiseksi. Ihmisen toimintakyky ja tilanne tulisi olla onnistuneen kuntoutuksen lähtökohtana, ja kuntoutus tulisi suunnitella ja toteuttaa hänen tarpeistaan lähtien. Hyvä tiedonkulku ja yhteistyö eri toimijatahojen välillä on toinen onnistuneen kuntoutuksen edellytys. Ryhmäkuntoutuksessa ikäihmiset tukivat toisiaan ja arvostivat ryhmän antamaa vertaistukea.
  • Eurolinkage (2000)
    Hyvien käytäntöjen ohjeisto Ohjeisto perustuu EU:ssa tehtyyn laajaan selvitystyöhön työelämän ikäesteistä. Se on tarkoitettu työnantajille ja muille työhönotosta ja koulutuksesta vastaaville. Se sisältää pääperiaatteet, joiden avulla pyritään hallitsemaan ikääntymisen haasteita. Ohjeisto auttaa edistämään kaikenikäisten työllistymistä, välttämään ikääntyvän työvoiman syrjäytymistä ja turvaamaan ikääntyvien työntekijöiden työllistymismahdollisuudet. Se käy myös ohjeesta kaikille työmarkkinoilla ja työvoimapolitiikassa päättävässä asemassa oleville, jotka voivat vaikuttaa elinikäiseen urakehitykseen ja ikääntyvien työntekijöiden työelämässä pysymiseen. Ohjeiston toivotaan lisäävän tietoisuutta ikäsyrjinnästä ja niistä menettelyistä, joilla ikäsyrjintää voidaan välttää. Ohjeisto on laadittu osana eurooppalaista hanketta, jonka kahdeksan maata (Alankomaat, Espanja, Italia, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta) ovat tehneet Euroopan komissiolle. Ohjeistoluonnos lähetettiin kussakin maassa laajalle lausuntokierrokselle työnantajille, työnantajajärjestöille, ammattiliitoille, valtion virastoille ja muille työmarkkinaosapuolille. Lausuntokierroksen jälkeen ohjeistoluonnos viimeisteltiin useiden positiivisten ja hyödyllisten ehdotusten perusteella.
  • Noro, A; Häkkinen, U; Arinen, S (Stakes, 2000)
    Lähes jokainen pitkäaikaiseen laitoshoitoon siirtynyt ikääntyvä kärsii jonkinasteisista dementiaoireista. Lääkkeiden monikäyttö on yleistä. Pitkäaikaiseen laitoshoitoon siirtyneillä oli käytössään noin kuusi valmistetta ja kotona asuvilla noin viisi. Useimmat laitoshoidossa olevat tarvitsevat apua iltaisin (noin 90 %) ja öisin (noin 70 %). Puolet tarvitsi jatkuvaa valvontaa muistamattomuuden vuoksi. Kotona ja kodinomaisissa olosuhteissa asuvista vain joka neljäs ilmoitti tarvitsevansa jonkinasteista apua. Joka neljäs kotona asuva ja noin 40 % laitoksiin siirtyneistä ikääntyvistä ilmoittaa yleisterveytensä huonoksi. Henkilökunnan arvion mukaan laitosväestöstä 55 % miehistä ja 60 % naisista kärsii huonosta yleisterveydestä.
  • Mäensivu, V (Kela, 2002)
    Tutkimuksessa selvitetään ikääntyvän väestönosan tämänhetkisiä viestintävalmiuksia uuden, muotoutumassa olevan digitaalisen palvelukulttuurin taustaa vasten. Ikääntyneiden viestintävalmiudet osoittautuivat nuorempia ikäryhmiä heikommiksi kaikilla viestintävalmiuksien osa-alueilla. Viestintävalmiuksien heikkouteen vaikuttavana digitaalisen kahtiajakautumisen riskitekijänä oli ikääntymisen ohella alhainen koulutustaso. Myös pääasiallinen toiminta ja asuinpaikka vaikuttivat viestintävalmiuksiin. Sukupuolella sen sijaan ei ollut merkitsevää yhteyttä viestintävalmiuksiin kokonaisuutena. Ikäihmisille tehdyt teemahaastattelut ja käytettävyystestit osoittivat, että heillä oli valmiuksia oppia uusien viestimien käyttöä. He myös suhtautuivat digitaaliseen viestintään pääosin myönteisesti. Sekä ikäihmiset itse että digitaalisten palveluiden suunnittelun asiantuntijat toivat kuitenkin esiin tärkeyden säilyttää perinteiset asiointimahdollisuudet uusien rinnalla. Ikääntyneistä lähes kaksi kolmasosaa ilmaisi selkeästi asioivansa mieluummin perinteisesti sähköisen asioinnin sijasta, nuoremmista taas noin kolmasosa.
  • Niemelä, H; Saari, J; Salminen, K; toim. (Kela, 1998)
    Suomalaisen sosiaalipolitiikan kehitystä on pyritty selittämään eri näkökulmista. Melko vähän on kuitenkin pohdittu, kuinka ideat ovat vaikuttaneet sosiaalipoliittisiin ratkaisuihin ja miten sosiaalipolitiikan innovaatiot ovat saaneet lopulliset muotonsa. Julkaisussa kuvataan ja esitellään sosiaalipolitiikan innovaatioita. Tarkastelu kohdistuu innovaatioihin, niiden mahdollisuuksiin ja rajoihin.
  • Ansala, L; Hämäläinen, U; Sarvimäki, M (Kela, 2014)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten integroitumista Suomeen. Integroitumisen onnistumisen mittareina käytämme koulutukseen, terveyteen ja rikollisuuteen liittyviä vasteita. Koulutuksellista integroitumista mitataan toisen asteen tutkinnon suorittamisella ja korkea-asteen koulutukseen hakeutumisella. Ensimmäinen terveyteen liittyvä vaste kuvaa vakavaan sairauteen määrättyjen lääkkeiden erityiskorvausoikeutta ja toinen mielenterveyslääkkeiden ostoja. Rikollisuuteen liittyvät vasteet kuvaavat alioikeuksissa annettuja rikostuomioita vakavimmista tuomioista sakkotuomioihin. Tutkimuksessamme ovat mukana vuosina 1975–1985 syntyneet maahanmuuttajien lapset. Ulkomailla syntyneet ovat tulleet Suomeen alle 15-vuotiaana. Nuorten integroitumista Suomeen seurataan 23-vuotiaaksi saakka. Tutkimus perustuu 20 prosentin väestöotokseen. Tuloksemme osoittavat, että väestötason suorissa keskiarvovertailuissa – ilman taustamuuttujien vakiointia – maahanmuuttajanuorten koulutuksellinen integroituminen vaihtelee hyvin paljon maahanmuuttajaryhmittäin. Heikointa integroituminen on ryhmässä muu eli muualta kuin OECD-maista tai lähialueilta (Venäjä, Viro, ent. Neuvostoliitto) tulleilla nuorilla. Kun vakioimme sosioekonomisen taustan, erot kantaväestöön häviävät OECD-maista tulleiden nuorten kohdalla toisen asteen tutkinnon suorittamisessa ja lähialueilta tulleet nuoret ovat suorittaneet tutkinnon jopa kantaväestöä useammin. Myös korkeakouluun hakeutuminen on yleisempää OECD-maista ja lähialueilta tulleilla nuorilla perhetaustan vakioinnin jälkeen. Ryhmässä muut erot kantaväestöön pienenevät koulutusvasteissa huomattavasti taustamuuttujien vakioinnin jälkeen, mutta erot säilyvät tilastollisesti merkitsevinä. Terveyteen liittyvät vasteet kertovat vähäisemmästä sairastavuudesta ja lääkkeiden käytöstä maahanmuuttajanuorten keskuudessa. Vakavien sairauksien diagnoosit ja mielenterveyslääkkeiden käyttö on maahanmuuttajilla vähäisempää kuin kantaväestöllä, ja tulos säilyy myös perhetaustan vakioimisen jälkeen. On mahdollista, että tämä viittaa maahanmuuttajien valikoitumiseen (ns. terve maahanmuuttaja -ilmiö). Toinen mahdollinen selitys on terveyspalveluihin hakeutumiseen ja saatavuuteen liittyvät ongelmat. Vakavaa rikollisuutta kuvataan ehdottomilla vankeustuomioilla, jotka ovat harvinaisia tapahtumia kaikissa väestöryhmissä. Sosioekonomisen taustan vakioinnin jälkeen OECD-maista tulleet nuoret ovat syyllistyneet ehdottomaan vankeuteen johtaviin rikoksiin kantaväestöä harvemmin ja ryhmä muu kantaväestöä useammin. Kolmen vakavimman tuomiotyypin yhdistelmässä eroja väestöryhmien välillä ei ole. Sakkotuomioissa ryhmän muu maahanmuuttajanuoria on tuomittu kantaväestöä useammin, mutta valtaosa erosta kantaväestöön häviää sosioekonomisen taustan vakioinnin jälkeen. Kaikissa tarkastelluissa vasteissa keskeisin tulos on sama: syntymävuoden, perheen sosioekonomisen aseman ja perherakenteen huomioiminen selittää joko kokonaan tai valtaosan erosta kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, tilastoryhmä, 2010)
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (2014)
  • Suutama, T; Ruoppila, I; Laukkanen, P; toim. (Kela, 1999)
    Seuruututkimuksessa tarkasteltiin 1904-1923 syntyneiden (tutkimuksen alkaessa 65-84-vuotiaiden) kotona asuvien henkilöiden toimintakykyä, terveyttä ja elinoloja sekä niiden muutoksia kahdeksan vuoden kuluessa. Tuloksista näkyy terveyden ja toimintakyvyn vähittäinen heikkeneminen vanhenemisen myötä ryhmätasolla. Tulokset osoittavat kuitenkin myös suuren yksilöiden välisen vaihtelun eri toimintojen tasossa ja muuttumisessa tai säilymisessä iän myötä.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela,tilastoryhmä, 2012)
  • Unknown author (Kela, 2012)
  • Kelan tutkimusosasto (Kela, 2013)
  • Kelan tutkimusosasto (Kela, 2014)
  • Kelan tutkimusosasto (Kela, 2014)