Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 130-149 of 734
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela,tilastoryhmä, 2012)
  • Unknown author (Kela, 2012)
  • Kelan tutkimusosasto (Kela, 2013)
  • Kelan tutkimusosasto (Kela, 2014)
  • Kelan tutkimusosasto (Kela, 2015)
  • Kelan tutkimusosasto (Kela, 2014)
  • Niemelä, M (Kela, 2008)
    Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisen julkisen sektorin reformin kehitystä. Tutkimus kattaa ajanjakson 1970-luvun lopulta vuoteen 2007. Kiinnostuksen kohteena ovat ne argumentit, joilla lainsäädännöllisiä muutoksia on perusteltu – mitkä ovat olleet uudistusten tavoitteet ja missä määrin tavoitteissa ja perusteluissa on tapahtunut muutoksia. Tulosten mukaan suunnittelu-, ohjaus- ja rahoitusjärjestelmien perustelut nojautuivat pitkälti uuteen julkisjohtamistyyppiseen ajattelutapaan aina 1980-luvulta vuoden 1995 kuntalakiin asti. Itsehallinnon ja kansanvaltaisuuden nimissä pyrittiin lisäämään kuntien tehtäviä ja päätösvaltaa. Järjestelmistä pyrittiin tekemään entistä joustavampia ja yksinkertaisempia ja kuntia koskevaa sääntelyä pyrittiin kauttaaltaan purkamaan. 1990-luvun alkupuolella korostui erityisesti taloudellisuus- ja säästöretoriikka. Samalla alettiin peräänkuuluttaa tarkempia määräyksiä ja yhtenäisempää sääntelyä. 1990-luvun lopulta lähtien kuntia ja niiden tehtäviä koskeva keskustelu alkoi liittyä selkeämmin kuntarakenteen muutoksiin. Kuntarakennekeskustelu poikkeaa aiemmasta erityisesti siinä, että 1980-luvulla ja vielä 1990-luvun alussa keskeiset kansanvaltaisuuteen ja kuntien itsehallinnon korostamiseen liittyvät argumentit ovat miltei täysin hävinneet. Uudistusten tavoitteena on ollut kannustaa kuntaliitoksiin ja pyrkimyksenä on ollut yksiselitteisesti suurempi kuntakoko, jonka avulla pystytään turvaamaan kattava, tuottava ja tehokas palvelurakenne. Kansainväliset esimerkit, erityisesti uudistukset muissa Pohjoismaissa, ovat vaikuttaneet julkisen sektorin reformiin. Euroopan unionin vaikutus näkyy erityisesti julkisia hankintoja koskevassa lainsäädännössä. Myös kunta- ja palvelurakenneuudistusta perustellaan kansainvälisin esimerkein.
  • Ahola, E (Kela, 2015)
    Toimeentulotuki on suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän viimesijaisin taloudellinen tuki, joka koostuu perustoimeentulotuesta, täydentävästä toimeentulotuesta, ehkäisevästä toimeentulotuesta ja kuntouttavaan työtoimintaan liittyvästä toimeentulotuesta. Tällä hetkellä kunnat hoitavat kaiken toimeentulotuen toimeenpanon, mutta perustoimeentulotuen myöntäminen siirtyy Kelan tehtäväksi vuoden 2017 alussa. Tässä työpaperissa tarkastellaan Kelan eri etuuksien ja toimeentulotuen eri lajien saamisen päällekkäisyyttä vuonna 2012. Mielenkiinnon kohteena on ensinnäkin se, kuinka monet Kelan etuuksien saajat joutuivat turvautumaan toimeentulotukeen. Tavoitteena on siis saada arvio sille, kuinka suuri osuus Kelan asiakkaista joutui ennen vuotta 2017 asioimaan kahden eri viranomaisen kanssa saadakseen toimeentuloa turvaavat etuudet. Toiseksi tarkastellaan sitä, kuinka monelle toimeentulotuen saajalle maksettiin useita toimeentulotuen lajeja saman vuoden aikana. Erityisesti tarkastellaan sitä, kuinka moni perustoimeentulotuen saaja sai myös jotakin muuta toimeentulotuen lajia. Tämän tarkastelun avulla haetaan arviota sille, kuinka suuri osuus toimeentulotuen saajista joutuu edelleen vuonna 2017 ja sen jälkeen asioimaan kahden eri viranomaisen kanssa. Tutkimusaineistona oli niin kutsuttu SISU-rekisteriaineisto, johon yhdistettiin kuukausitasoisia etuustietoja Kelan etuusrekistereistä. Aineiston koko oli noin 800 000 henkilöä. Kuukausitasoinen tarkastelu osoitti, että noin seitsemän prosenttia Kelan etuuksia saaneista kotitalouksista sai saman kuukauden aikana myös toimeentulotukea vuonna 2012. Kaikista perustoimeentulotukea saaneista kotitalouksista puolestaan noin 42 prosenttia oli sellaisia, jotka olivat saaneet vuoden aikana myös täydentävää ja/tai ehkäisevää toimeentulotukea. On huomattava, että täydentävää ja/tai ehkäisevää toimeentulotukea saaneiden osuus perustoimeentulotuen saajista tulee luultavasti pienentymään vuoden 2017 alusta lukien jo pelkästään siitä syystä, että osa nyt täydentävään toimeentulotukeen oikeuttavista menoeristä siirtyy perustoimeentulotuen piiriin vuoden 2017 alussa.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, tilastoryhmä, 2015)
  • Mikkola, H; Blomgren, J; Hiilamo, H; toim. (Kela, 2012)
    Sosiaali-ja terveyspalvelut sekä kasvavat terveyteen liittyvät erot ovat yhteinen huolemme. Palvelujen rakenteesta, rahoituksesta ja sisällöstä käydään kiivasta keskustelua. Käsitykset ongelmien laajuudesta, syistä ja ratkaisuehdotuksista perustuvat usein tosiasioiden sijaan mielikuviin. Mitä mieltä kansalaiset ovat sosiaali-ja terveyspalveluista? Vaikuttaako palvelujärjestelmä väestöryhmien välisiin terveyseroihin? Tukevatko palvelut työurien pidentämistä? Kuinka rahoitusvastuun tulisi jakautua kunnallisen järjestelmän ja sairausvakuutuksen kesken? Tarvitaanko sosiaali-ja terveyspalvelujärjestelmään vuosisadan mullistus? Kansallista vai paikallista? on Kelan tutkimusosaston vastaus sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen ajankohtaisiin tietotarpeisiin. Kansalaiskeskustelun herättäjäksi ja päätöksentekijöille tarkoitettu kirja perustuu laajaan tutkimuskirjallisuuteen sekä Kelan käytössä olevien tutkimusaineistojen ja rekisterien hyödyntämiseen.
  • Niemelä, H; Salminen, K (Kela, 2009)
    Tutkimuksessa analysoidaan Euroopan unionin jäsenmaista Espanjan, Ison-Britannian, Saksan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan eläkestrategiaraporttien muotoutumista niiden historian ja institutionaalisen perinnön polkuriippuvuuksien sekä EU:n liberaalin hallinnan eli avoimen koordinaatiomenetelmän tuloksena. Vertailumaiden eläkepolitiikan historiallisinstitutionaalinen analyysi saa kuitenkin tutkimuksessa pääpainon. Tutkimuksessa eritellään EU:n avoimen koordinaation strategiaa ja sen tavoitteita. Lisäksi analysoidaan EU-komission ja -neuvoston vertailumaiden eläkestrategioita arvioivaa yhteisraporttia ja sitä, minkä maiden eläkestrategiat EU nimeää raportissaan parhaiksi ja mitkä ongelmallisiksi ja millä perusteilla. Erityisesti huomiota kiinnitetään eläkejärjestelmien talouspoliittisen ja sosiaalipoliittisen funktion väliseen suhteeseen sekä verrataan yhteisraporttia jälkikansalliseen työkykyä korostavaan schumpeterilaisen kilpailuvaltion ideaalityyppiin. Historiallisen institutionalismin ja polkuriippuvuuden avulla osoitetaan, että vaikka vertailumaiden eläkejärjestelmiin on tehty muutoksia, järjestelmien tietyt perusrakenteet ovat säilyneet. Kaikki vertailumaat ovat edeltä käsin tehneet eläketurvaansa ne muutokset, jotka EU eläkestrategiaraporteissa on asettanut jäsenmaiden eläketurvan tavoitteiksi. Vertailumaat ovat uudistaneet eläketurvaansa niin, että niiden eläketurvassa havaitaan selvä siirtymä keynesiläisestä hyvinvointivaltiosta työkykyä painottavaa schumpeterilaista kilpailuvaltiota kohti. Tutkimuksen mukaan EU:lla ei ole ollut kovin paljon vaikutusta vertailumaiden eläkejärjestelmiin, vaan kilpailuvaltioparadigma antaa paremmat edellytykset maiden eläkemuutosten ymmärtämiseen kuin perinteiset integraatioteoriat. Kysymys onkin enemmän koko kapitalismin uudesta säännöstelytavasta kuin Euroopan integraatioprosessista.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Social Insurance Institution of Finland Kela; Folkpensionsanstalten FPA (Kela, 2002)
  • Kansaneläkelaitos Kela; Social Insurance Institution of Finland Kela; Folkpensionsanstalten FPA (Kela, 2003)
  • Kansaneläkelaitos Kela; Social Insurance Institution of Finland Kela; Folkpensionsanstalten FPA (Kela, 2002)
  • Kansaneläkelaitos Kela; Social Insurance Institution of Finland Kela; Folkpensionsanstalten FPA (Kela, 2003)
  • Kansaneläkelaitos Kela; Social Insurance Institution of Finland Kela; Folkpensionsanstalten FPA (Kela, 2001)