Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 341-360 of 689
  • Kansaneläkelaitos Kela (Kela, tilastoryhmä, 2011)
  • Kangas, O; toim. (Kela, 2003)
    Tämä antologia perustuu Suomen Akatemian rahoittamaan 1990-luvun lamaan keskittyvään tutkimusohjelmaan. Kirjan artikkeleissa selvitetään laman ja lamaa seuranneen voimakkaan kasvukauden vaikutuksia suomalaisten elinehtoihin. Kirjassa etsitään vastauksia keskeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin: Ketkä voittivat? Ketkä hävisivät? Kuka köyhtyi, kuka rikastui? Miten kävi velkaantuneille, nuorille ja vanhoille? Millä tavoin yleinen mielipide työttömyydestä, työttömistä ja hyvinvointivaltiosta muuttui laman aikana? Miten lama vaikutti kaupunkien alueelliseen erilaistumiseen? Minkä verran syntyi huono-osaisten ghettoja ja hyväosaisten kultahammaslähiöitä?
  • Linnakangas, R; Lehtoranta, P (Kela, 2009)
    Kelan perhekuntoutushankkeissa kehitetään lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen monialaista perhekuntoutusta. Lapsilla ja nuorilla tulee ennen kuntoutuksen aloittamista olla lääkärin toteama mielenterveysongelma sekä hoitosuhde ja heidän tulee hoitavan tahon arvion perusteella olla perhekuntoutuksen tarpeessa. Osallistujat ovat yleensä 5–15-vuotiaita, poikkeustapauksessa 16–25-vuotiaita. Perhekuntoutushankkeet edustavat kolmannen sektorin tai muita yksityisiä palveluntuottajia eri puolelta Suomea. Vuosina 2005–2006 yhteentoista perhekuntoutushankkeeseen osallistui 578 lasta ja nuorta perheineen. Perhekuntoutuksen ulkoisen arvioinnin toteuttavat Lapin yliopisto ja Kuntoutussäätiö. Tehtävänä on arvioida, löytyykö hankkeista sellaisia toimintamalleja tai niiden osia, joiden jatkaminen tulevaisuudessa olisi perusteltua. Tässä osaraportissa käsitellään arviointitehtävää alustavasti ja tarkastelu kohdistuu vuosiin 2005–2006. Raportissa kuvataan asiakkuuden muodostumista, kohderyhmää, sen ongelmia ja perheiden kokemuksia kuntoutuksesta sekä arvioidaan perhekuntoutuksen toteuttamista ja hankkeiden verkostoitumista. Arviointi toteutetaan monitahoarviointina. Aineiston muodostavat perhekuntoutushankkeilta, lapsia ja nuoria kuntoutukseen lähettäneiltä tahoilta sekä kuntoutukseen osallistuneilta perheiltä kerätty aineisto. Arviointi jatkuu vuoden 2009 loppuun asti. Tulosten mukaan kuntoutukseen lähettäjinä toimivat useimmiten lastenpsykiatrian poliklinikka, terveyskeskus tai koulu. Mielenterveyden häiriöistä lapsilla ja nuorilla esiintyy yleisimmin neuropsykiatrisia oireita, ahdistuneisuushäiriöitä, käyttäytymishäiriöitä tai masennusta. Perhekuntoutuksen toteutumistavat vaihtelevat hankkeittain. Osassa hankkeista toiminta painottuu lapsen yksilötapaamisiin sekä lapsen kanssa tapahtuvaan muuhun työskentelyyn tai perhekäynteihin. Osassa hankkeista toiminnan pääpaino on lasten tai lasten ja vanhempien ryhmätoiminnoissa. Muutamassa hankkeessa kuntoutus painottuu perheterapiaan tai perhetapaamisiin sekä lapsen ja vanhempien yhteistapaamisiin. Verkostotyöskentelyssä ja hankkeiden osallistumisessa lapsen arkeen (päivähoito, koulu) on suuria eroja. Perheet ilmaisevat kuntoutukseen tulon syyksi useimmiten lapsen käyttäytymiseen liittyvät ongelmat, tunne-elämän tai aktiivisuuden ja tarkkaavuuden ongelmat. Vanhempien mielestä erityisesti lapsen tunne-elämässä mutta myös kaverisuhteissa, sosiaalisuudessa, tarkkaavuudessa ja käyttäytymisessä on tapahtunut kuntoutuksen myötä muutoksia. Vanhemmat kokevat saaneensa voimavaroja tukea lastaan mm. lapsen tunnetilojen käsittelyssä. Vanhemmat ovat saaneet tietoa lasten käyttäytymisestä ja kasvatuksesta. Lasta ovat auttaneet yksilötapaamiset, ryhmään kuuluminen, toimintapainotteisuus ja määrätietoinen ohjaaminen. Vanhemmat ovat kokeneet tärkeiksi vertaistuen, saamansa tuen vanhemmuuteen ja perheille järjestetyn yhteisen toiminnan. Kuntoutuksen yhteinen suunnittelu, sen edistymisen seuranta ja jatkotuesta sopiminen palveluntuottajan, lapsen/nuoren ja hänen perheensä sekä lähettäjätahon kanssa tukevat kuntoutumista. Koko perheelle, sisarukset mukaan lukien, on tärkeää suoda mahdollisuus osallistua kuntoutukseen, jonka kesto ja intensiteetti määräytyvät joustavasti. Tarvitaan erilaisia työskentelyotteita: yksilötyöskentelyä lapsen kanssa, lasten ja vanhempien ryhmätyöskentelyä ja perheen kanssa työskentelyä sekä kotikäyntejä. Vertaistuki on tärkeää niin lapsille kuin vanhemmillekin. Kuntoutuksen tueksi on hyvä luoda yhteisiä käytäntöjä lapsen lähiaikuisten kanssa päivähoidossa ja koulussa.
  • Niemelä, H; Salminen, K (Kela, Eläketurvakeskus, Työeläkevakuuttajat TELA ja sosiaali- ja terveysministeriö, 2006)
    La présente brochure donne une description d'ensemble de l'évolution, de la situation actuelle et de la perspective d'évolution de la sécurité sociale finlandaise. La Finlande est devenue relativement vite un Etat-providence nordique et la sécurité sociale du pays a atteint, vers la fin des années 1980, le nieveau dea pays nordiques. Malgré lea réductions réalisées pendant la stagnation économique des années 1990, la sécurité sociale et de santé des citoyens continue à être à un niveau moyen européen. Les changements de structure d'âge de la population, la mondialisation et l'approfondissement et l'extension de l'intégration européenne ont leur influence aussi sur la sécurité sociale finlandaise et sur son financement.
  • Takala, P (Stakes, 2000)
    Suomalaisen perhepolitiikan yhtenä tavoitteena on pidetty sitä, että perheet voivat valita niille parhaiten sopivan lastenhoidon muodon. Mutta onko tämä tavoite saavutettu? Onko vuonna 1997 voimaan tullut yksityisen hoidon tuki ollut onnistunut lastenhoitopoliittinen uudistus? Eroaako hoidon laatu yksityisissä ja kunnallisissa päiväkodeissa? Ovatko suomalaiset lapsiperheet ylipäätään tyytyväisiä nykyiseen perhepolitiikkaan? Mm. näitä kysymyksiä perheiden näkökulmasta on selvitetty tutkimuksessa, jonka tärkeimmät tulokset esitetään tässä raportissa. Tutkimus on tehty Kelan ja Stakesin yhteistyönä. Sitä varten kyselyllä on kerätty tietoja yli 6000 lapsiperheen kokemuksista ja näkemyksistä. Kyselyaineistoa on täydennetty laajalla perhe-etuuksia koskevalla rekisteriaineistolla. Raportti on erinomainen tietopaketti niin pienten lasten vanhemmille, päivähoidon työntekijöille, päätöksentekijöille, tutkijoille kuin kaikille muille perhepolitiikasta kiinnostuneelle.
  • Miettunen, L (Kela, 2008)
    Lasten kotihoito on pienten lasten suosituin hoitomuoto. Useat kunnat ovat kannustaneet kotihoitoon kuntalisin, joista on muodostunut merkittävä kotihoidon tuen käytön ohjailun väline. Puolet suomalaisista asuu kuntalisää maksavassa kunnassa. Kuntalisät ovat vuodesta 1995 lähtien jatkuvasti yleistyneet. Huolimatta kuntalisien yleisyydestä niitä ei ole juurikaan tutkittu. Tässä tutkielmassa luon ensin yleiskatsauksen kotihoidon tukeen osana suomalaista päivähoitojärjestelmää. Sen jälkeen tutkin empiirisesti kuntalisäjärjestelmän kehittymistä 1990-luvulta tähän päivään saakka. Päätavoitteena on paikata kuntalisiä koskevaan tutkimukseen syntynyttä aukkoa. Näkökulma on kunnissa: tutkin, miksi jotkut kunnat ovat kannustaneet lasten kotihoitoon kuntalisin ja miten anteliaasti kunnat ovat niitä maksaneet. Tarkastelen myös, mitkä tekijät ovat yhteydessä kuntalisien anteliaisuuteen. Olen koonnut kuntalisiä koskevan aineiston Tilastokeskuksen Altika-tietokannasta ja Kelan Sovaka-tietokannasta, Kelan kuntalisäsopimuksista sekä Kuntaliiton tekemän kuntalisäkyselyn aineistosta. Pääasiallisena analyysimenetelmänä olen käyttänyt logistista regressioanalyysia, jolla olen tarkastellut selittävien muuttujien yhteyttä kuntalisien maksamiseen. Kuntalisien anteliaisuuteen liittyviä tekijöitä olen tutkinut korrelaatiokertoimien avulla. Kuntalisää maksavat kunnat ovat tyypillisesti suuria, muuttovoittoisia kuntia, joissa on paljon pieniä lapsia, hyvä työllisyystilanne ja pieni veroprosentti – kuntia, joissa kunnalliseen päivähoitoon kohdistuu suuri paine. Kuntalisien anteliaisuus on yhteydessä ennen kaikkea kunnan taloudelliseen tilanteeseen: mitä parempi on kunnan taloudellinen tilanne, sitä anteliaampi on yleensä myös kuntalisä. Kuntalisien pääasiallisena tarkoituksena näyttää olevan päivähoitoon kohdistuvan paineen hillitseminen. Kuntalisät on usein kohdistettu niille vanhemmille, jotka ovat töissä tai joilla on opiskelupaikka eli niille, joille kunnallinen päivähoito on todellinen vaihtoehto.
  • Korpinen, J (Kela, 1997)
    Lasten kotihoidon tuesta on runsaan kymmenen vuoden aikana tullut merkittävä tuki niille alle kolmivuotiaiden lasten vanhemmille, jotka eivät käytä kunnallisia lasten päivähoitopalveluja. Tuen piirissä oli parhaimmillaan 160 000 perhettä. Tukea kuitenkin leikattiin lähes viidenneksellä vuoden 1996 alusta. Tieto leikkauksesta sai aikaan vilkasta keskustelua lasten päivähoitomuodoista ja lasten kotihoidon tuen tulevaisuudesta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka tehty leikkaus vaikutti tuen suosioon. Tutkimuksessa selvitetään myös kotihoidon tuen eri määrityksiä ja pienten lasten äitien suhdetta työmarkkinoihin.
  • Anttonen, A (Kela, 1999)
    Lasten kotihoidon tuki on perhepoliittisista etuuksista nuorin. Vuonna 1985 astui voimaan laki lasten kotihoidon tuesta, minkä jälkeen tuen käyttö nopeasti yleistyi. Vuonna 1997 lakia uudistettiin ja pienten lasten hoidon tukien joukkoon lisättiin yksityisen hoidon tuki. Tällä tavoin lähes kaikki pienten lasten hoitomuodot ovat tulleet julkisen tuen piiriin. Tutkimuksessa arvioidaan lasten kotihoidon tukea kolmesta eri lähtökohdasta. Tutkimuksen alkuosa valottaa perhepoliittisen tuen muotoutumista ja etenkin kotihoidon tuen historiaa ja politiikkaa. Toinen ja toisenlainen lähtökohta lasten kotihoidon tukeen syntyy vuoden 1985 lain jälkeisen tilanteen kuvauksesta ja arvioinnista. Tuki osoittautuu erittäin suosituksi ja vaikka sen käyttö on vähentynyt 1990-luvun alun huippuvuosista, niin edelleenkin 90-luvun päättyessä noin puolet alle kolmevuotiaista lapsista hoidetaan tuen turvin kotona. Kolmas lähtökohta muodostuu tuen vaikutusten arvioinnista siten, että tarkastelun kohteena ovat pienten lasten hoitojärjestelyt, naisten työmarkkina-asema ja syntyvyys. Loppuluvussa arviointia jatketaan asettamalla lasten kotihoidon tuki laajempaan perhepoliittiseen yhteyteen.
  • Autti-Rämö, I; Bogdanoff, P (Kela, 2014)
    Omaisten auttaminen on Suomessa paljon yleisempää kuin mitä omaishoidon tukea saavien määrästä voi päätellä. Erityisesti lastaan hoitavien omaishoitajien määrästä ja tuen tarpeesta on vain vähän tietoa. Kela on uudistamassa omaishoitajille kohdennettuja kursseja. Tämän selvityksen tavoitteena oli kartoittaa lapsia hoitavien lääkäreiden käsitystä siitä, tulisiko lasten omaishoitajille järjestää omat kurssit, kuinka suuri näiden tarve mahdollisesti on ja mitä näiden kurssien sisällössä tulisi erityisesti huomioida. Sähköinen kysely toteutettiin lastenlääkäri-, lastenneurologi- ja kehitysvammalääkäriyhdistysten avustuksella. Kyselyyn vastasi yhteensä 90 lääkäriä. Kyselyn tulokset osoittivat että vain harva erityistä tukea tarvitsevia lapsia hoitavista lääkäreistä tiesi Kelan järjestämistä omaishoitajakursseista, mutta lähes kaikki tunnistivat lapsiaan hoitaville vanhemmille kohdistettujen kuntoutuskurssien tarpeen. Lastaan hoitavien omaishoitajien kuormittuneisuus on tärkeä ottaa huomioon sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja suunniteltaessa.
  • Ylijoki, H (Kela, 1998)
    Lastenreuma on monimuotoinen, harvinainen ja pitkäaikainen sairaus, jonka ennuste on kokonaisuutena hyvä. Kuitenkin osalle sairastuneista taudin vaikutukset ulottuvat pitkälle aikuisuuteen. Lastenreuman hoitoa on jatkuvasti kehitetty aktiivisemmaksi. Tässä tutkimuksessa on selvitetty lastenreumaan sairastuneiden toimintakykyä ja sairauden tilaa 15 ja 25 vuotta sairastumisesta sekä lastenreuman ennusteeseen liittyviä tekijöitä.
  • Pohjola, K; Haataja, A; Juutilainen, V-P (Kela, 2013)
  • Heinonen, J (Kelan tutkimusosasto, 2008)
  • Mattila, H (Kela, 1999)
    Miksi eri tutkimukset tuottavat erilaista ja ristiriitaiseltakin vaikuttavaa tietoa organisaation asiakaspalvelun laadusta? Tässä tutkimuksessa käydään läpi erilaisia tutkimustyyppejä ja pohditaan, miten yksittäisen lomakekyselyn toteuttamistapa vaikuttaa saatuihin tuloksiin. Keskeisellä sijalla on käsitteellinen erottelu asiakkaiden palvelukokemusten selvittämiseen tähtäävän ja organisaation imagoa kartoittavan tutkimustyypin välillä. Tutkimusaineiston pääosa koostuu asiakkaille Kelan toimistoissa vuonna 1997 jaetusta kyselystä ja samana vuonna tehdystä satunnaisesti väestölle suunnatusta postikyselystä.
  • Hämäläinen, U; Juutilainen, V-P; Hellsten, K (Kela, 2007)
    Tutkimuksessa tarkastellaan toisen asteen opiskelijoiden elämäntilannetta ja toimeentuloa. Ikä ja asumismuoto ovat keskeisimmät heidän toimeentuloonsa vaikuttavat tekijät. Lukiolaisista noin 93 prosenttia ja samanikäisistä ammatillista perustutkintoa suorittavista nuorista noin 70 prosenttia asuu vanhempiensa taloudessa. Yli 20-vuotiaista ammatillista perustutkintoa suorittavista joka viides asuu vanhempiensa kanssa. Lukiolaisista suurin osa (80 prosenttia) kokee pienistä tuloistaan huolimatta taloudellisen asemansa vähintään kohtalaiseksi, mikä heijastelee lähinnä heidän taloudellisesti hyvin epäitsenäistä asemaansa. Huonoksi tai hyvin huonoksi oman taloudellisen asemansa kokee joka viides lukiolainen. Ammatillista tutkintoa suorittavien kokemus omasta taloudellisesta asemasta on huomattavasti negatiivisempi: 45 prosenttia ilmoittaa taloudellisen tilanteensa olevan huono tai hyvin huono. Eroa kokemuksissa eri oppilaitoksissa opiskelevien välillä selittävät ikä, itsenäisempi asuminen ja vanhempien pienemmät tulot. Toisen asteen opiskelijoiden mielestä opintotuki on riittämätön ja järjestelmä epäoikeudenmukainen. Kriittisimpiä ovat opintotukea saaneet. Toisen asteen opintotukeen liittyy olennaisesti kysymys vanhempien, yksilön itsensä ja yhteiskunnan vastuusta opintojen aikaisen toimeentulon rahoittamisessa. Alle 20-vuotiailla, asuivatpa he vanhempiensa taloudessa tai itsenäisesti, opintotukeen vaikuttaa vanhempien tuloja koskeva tiukka tarveharkinta. Lukiolaisista vain 18 prosenttia ja ammatillista perustutkintoa suorittavista noin puolet sai opintorahaa keväällä 2006. Ammatillista tutkintoa suorittavista suurempi osa kuin lukiolaisista on yli 20-vuotiaita ja saa näin ollen opintorahaa. Opintorahan saantiin vaikuttaa heillä myös vanhempien pienemmät tulot sekä yksinhuoltajavanhempien suurempi osuus. 18–19-vuotiaiden opiskelijoiden toimeentulotukiasiakkuudet ovat lisääntyneet merkittävästi 1990-luvun alun jälkeen, minkä taustalla voi olla opintorahan reaaliarvon lasku sekä toisen asteen opintotukeen oikeutettujen osuuden lasku. Heikoimmassa taloudellisessa asemassa ovat itsenäisesti asuvat, etenkin toisella paikkakunnalla opiskelevat nuoret. Itsenäisesti asuvat 16–25-vuotiaat ammatillista perustutkintoa suorittavat ilmoittavat nettokuukausituloikseen 384 euroa kuukaudessa. Itsenäisesti asuvista yli 90 prosenttia ilmoittaa vanhempiensa avustavan säännöllisesti tai satunnaisesti suoraan rahallisesti tai maksamalla asumiskuluja ja laskuja. Kokonaan ilman vanhempien taloudellista tukea on itsenäisesti asuvista alle 20-vuotiaista kahdeksan prosenttia ja noin joka viidennellä tuki on satunnaista. Vuonna 2006 korotettiin vanhempien tulorajoja 15 prosenttia ja vuonna 2007 korotetaan 30 prosenttia. Nykyistä useampi pääsee taas opintorahan piiriin ja osalla tukeen oikeutetuista tuen määrä nousee merkittävästi. Kahden elättäjän lapsiperheissä tulorajojen muutos tuo etuuden saajien joukkoon nuoria verraten läheltä mediaanituloisten ryhmää ja yksinhuoltajien lapsista vain ylimpään tulokymmenykseen kuuluvat lapset tulevat jäämään järjestelmän ulkopuolelle. Tulorajojen indeksijärjestelmä tai säännölliset tulorajojen tarkistukset estäisivät tällaiset vaivihkaa tapahtuvat tuen saatavuuden ja tuen tason laskun.
  • Komu, M; Hellsten, K (Kela, 2010)
  • Hinkka, K (Kela, 1998)
    Työkykyä ylläpitävän toiminnan tueksi järjestetään kurssimuotoista varhaiskuntoutusta. Kelan tutkimuskeskuksessa tutkittiin niskaoireisille toimistotyöntekijöille suunnattujen lyhytjaksoisten kuntoutuskurssien vaikuttavuutta ja selvitettiin, minkälaiset henkilöt kurssista hyötyivät. Kursseilla noudatettiin kahta erilaista fyysisen harjoittelun ohjelmaa.
  • Gyllenbögel, K; Laatu, M (Kela, 2004)
    Kelan henkilöstön tyytyväisyys lähimpien esimiestensä johtamistyöhön on kasvanut. Yli puolet työntekijöistä kertoo olevansa melko tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä lähiesimiehensä johtamiseen. Tyytyväisten osuus on kasvanut vuodesta 2001 lähtien. Henkilökunta arvostaa johtamisessa erityisesti kannustavan palautteen antamista, avointa asioiden käsittelyä ja työntekijöiden samanarvoista kohtelua. Kelan tutkimusosaston tuore raportti perustuu Kela-barometrin toimihenkilökyselyihin, joita on tehty vuodesta 1998 alkaen. Viime vuonna kyselyyn vastanneilla oli mahdollisuus kertoa omin sanoin mielipiteitään johtamisesta.
  • Paltta, P (Kelan tutkimusosasto, 2009)
  • Martikainen, J; Rajaniemi, S; Klaukka, T (Kela, 1999)
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, tilastoryhmä, 2011)