Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 372-391 of 700
  • Tervola, J; Verho, J (Kela, 2014)
    Tutkimuksessa tarkastellaan maahanmuuttajien sosiaaliturvan käyttöä vuonna 2011. Tarkastelussa on mukana pääasiassa Kelan maksamia, toimeentulon kannalta merkittäviä sosiaalietuuksia. Käsitellyt etuuskokonaisuudet ovat työttömyysturva, asumisen tuet, opintotuki, perhe-etuudet ja eläke-etuudet. Tutkimusaineisto muodostettiin yhdistämällä laaja joukko rekisteritietoja eri lähteistä, ja aineisto kattaa koko Suomen väestön. Tutkimus keskittyy ensimmäisen polven maahanmuuttajien tarkasteluun. Eri maahanmuuttajaryhmien välisien erojen esiin tuomiseksi maahanmuuttajat jaetaan syntymämaan perusteella neljään ryhmään: OECD-maat, entisen Neuvostoliiton maat, pakolaismaat ja muut maat. Maahanmuuttajaryhmien välillä on suuria eroja sosiaaliturvan käytössä, jotka heijastelevat eroja maahanmuuton syissä. Pakolaismaista muuttaneet, joista suuri osa on muuttanut humanitaarisin perustein, ovat työmarkkinoilla selvästi huonommassa asemassa kuin OECD-maista muuttaneet, joista monet ovat muuttaneet työn vuoksi. Kokonaisuutena työttömyysetuudet ovatkin selvästi maahanmuuttajien keskuudessa suurin menoerä. Pakolaismaiden kohdalla etuussummaa korottavat erityisesti perusturvaetuudet työmarkkinatuki ja yleinen asumistuki. Työikäiset maahanmuuttajat käyttivät keskimäärin 780 euroa eli noin neljänneksen kantaväestöä enemmän tässä käsiteltyjä sosiaalietuuksia pois lukien vanhuuseläkkeet. Kun tarkastellaan kaikenikäistä väestöä ja vanhuuseläkkeet otetaan mukaan tarkasteluun, nousevat kantaväestön keskimääräiset etuudet 1 840 euroa eli lähes puolet maahanmuuttajien etuussummaa suuremmaksi, mikä johtuu sekä maahanmuuttajien nuoresta ikärakenteesta että alhaisesta työeläkekertymästä.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Social Insurance Institution of Finland Kela; Folkpensionsanstalten FPA (Kela, tilastoryhmä, 2009)
  • Järvinen, R; Salminen, I; Knekt, P (Kela, 1999)
    Seerumin kokonaislipidien rasvahappokoostumusta ja rasvahappojen saantia tutkittiin 28 naisen ryhmässä; tutkittavat valittiin satunnaisesti niiden joukosta, jotka olivat osallistuneet sekä Kelan autoklinikan perustutkimukseen (1968-1972) että uusintatutkimukseen (1973-1976). Kiinnostuksen kohteena oli erityisesti konjugoitunut linolihappo ja pentadekaanihappo (15:0), jotka ovat tyypillisiä maitorasvalle. Seerumin rasvahapot määritettiin kaasukromatografisesti ja ilmoitettiin prosentteina rasvahappojen kokonaismäärästä. Näytteitä oli säilytetty -20 °C analysointiin saakka (1997). Seerumin lipidien pentadekaanihapon toistettavuus 4-7 vuoden aikavälillä oli erittäin hyvä (ri = 0,72), sen sijaan seerumin konjugoituneen linolihapon toistettavuus oli heikko (ri = 0,14). Yhtäpitävyys pentadekaanihapon ja maitotaloustuotteista lasketun konjugoituneen linolihapon saanneissa 4-7 vuoden aikavälillä oli kohtalainen (ri = 0,50 ja 0,44 vastaavasti). Pentadekaanihapon saannin, maitotaloustuotteiden kulutuksen ja maitorasvan saannin ja seerumin pentadekaanihappotason välillä oli selvä positiivinen korrelaatio. Yhteys maitotaloustuotteiden kulutuksen ja maitorasvan saannin ja seerumin konjugoituneen linolihapon välillä oli heikko. Tutkimuksen perusteella seerumin kokonaislipidien pentadekaanihappopitoisuus olisi käyttökelpoinen altiste-estimaatti autoklinikka-aineistoon perustuvissa terveystutkimuksissa, sen sijaan seerumin konjugoituneen linolihapon määrityksen käyttökelpoisuutta ei voida varmasti päätellä. Raportti englanniksi. Suomenkielinen yhteenveto s. 36-41.
  • Järvisalo, J; Andersson, B; Boedeker, W; Houtman, I; eds. (Kela, 2005)
    Englanninkielisessä julkaisussa (Mental disorders as a major challenge in prevention of work disability) taustalla ovat havainnot, että mielenterveysongelmat sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden syynä ovat lisääntymässä Euroopassa. Suomessa, Saksassa, Alankomaissa ja Ruotsissa on laadittu kutakin maata koskeva katsaus, jossa käsitellään mielenterveysongelmien suhdetta sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen, epidemiologista tietoa mielenterveysongelmien esiintyvyydestä, muuttuneiden sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden syiden tulkitsemista ja mielenterveyden edistämistä. Lisäksi julkaisu sisältää lyhyen katsauksen sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden sukupuolieroista. Julkaisussa käsitellään myös mielenterveyden edistämisen kansainvälistä kehitystä ja joidenkin tällä alueella aktiivisimmin toimivien maiden ohjelmia, tämän hetken näyttöä mielenterveyden edistämisen ja mielenterveysongelmien ehkäisyn vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta sekä keskeisiä jatkotutkimustarpeita sosiaalivakuutuksen näkökulmasta. Keskeinen viesti on, että mielenterveysongelmien merkitys sairauspoissaolojen syynä on lisääntymässä. Mutta mielenterveysongelmien tausta on monisyinen ja ongelmien ehkäisyynkin tarvitaan monia lähestymistapoja. On tärkeää, että työpaikoilla ehkäistään aktiivisesti työelämässä syntyvää henkistä kuormitusta ja ahdistuneisuutta · tarvittavat hyvät käytännöt tunnetaan hyvin, niitä ei vain yleensä noudateta. Kyse ei ole lääketieteellisistä hoitokäytännöistä vaan hyvistä työn organisoinnin, johtamisen ja sosiaalisen yhteistoiminnan mallien käytöstä työpaikoilla. Toinen painoalue on kehittää työssä jatkamista edistäviä, kuntouttavia ja työhön palaamista tukevia toimintamuotoja niille, jotka kuormittuvat, oireilevat tai sairastuvat työelämässä.
  • Zhou, M (Kela, 2013)
    Nowadays, microsimulation method has been introduced to different fields, such as Social Science, Medicine research and Economic study. This method evaluates the effects of the proposed interventions or policies before they are implemented in the real world. In this article, I concentrate on microsimulation method used in Social Science by firstly explaining two main streams in microsimulation world, Static approach and Dynamic approach, in them, how statistical models are used are carefully explained by giving examples in Dynamic approach. In the following section, a Norwegian case is studied, this case gives the typical example of how the dynamic microsimulation used in the labor force and child care research, the effects of four different reform options are measured in this study. In the last section, the empirical study of a Finnish static microsimulation model (JUTTA) is carried out. The uncertainty of JUTTA is assessed and one of its sub model called Toimtuki (income-related supplementary benefit) is detected to have space to be more accurate. In order to do so, two statistical models - Linear Regression model and Two-Stage Least Squares (2SLS) model - are applied to it. From their results and diagnostics, we could conclude that both the Linear Regression and 2SLS successfully improves the accuracy of TOIMTUKI to some extent.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Social Insurance Institution of Finland Kela; Folkpensionsanstalten FPA (Kela, tilastoryhmä, 2009)
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, tilastoryhmä, 2011)
  • Pasternack, I; Autti-Rämö, I; Hinkka, K; Pappila, J (Kela, 2015)
    Ammatillisesti syvennetyn lääketieteellisen varhaiskuntoutuksen vaikuttavuutta on kyseenalaistettu ja keskeinen kritiikki liittyy kuntoutuksen kohdentumiseen. Tässä katsauksessa haetaan ja pohditaan niitä riski- ja ennustekijöitä, joiden avulla kohdennusta voisi kehittää. Raportti on osa Kelan työhönkuntoutuksen laajempaa kehitystyötä. Työkyvyn heikkenemistä ennakoivat korkeampi ikä, naissukupuoli, vähäinen koulutus ja pienet tulot, sairaudet ja oireilu sekä tunnetut elämäntapariskit. Työn riskitekijöistä esiin nousivat muun muassa vuorotyö, ruumiillinen työ, osa-aikaisuus ja aikaisemmat työttömyysjaksot. Puuttuvat työn hallinnan ja oikeudenmukaisuuden kokemukset sekä aikaisemmat sairauspoissaolot ennakoivat nekin työkyvyttömyyttä, samoin kuormittavat elämäntilanteet, tyytymättömyys ja vihamielisyys. Itä- ja Pohjois-Suomi ovat maantieteellisesti suuren riskin alueita. Kuntoutusinterventioista näyttivät parhaiten hyötyvän henkilöt, joilla oli joku perussairaus ja mielialaoireita ja jotka tiedostivat terveysongelmansa. Ikä, sukupuoli tai elintavat eivät olleet määrääviä tekijöitä. Kuntoutusinterventioihin osallistuivat useammin naiset ja tupakoimattomat sekä ne, joilla oli vähemmän osallistumisen esteitä. Katsauksessa esitellään lyhyesti työkyvyn heikkenemisen riskin tunnistamiseen käytettyjä kyselyjä tai testejä. Työn fyysisen kuormittavuuden sekä käyttäytymisen ja persoonallisuustekijöiden mittareita on selvästi vähemmän kuin työn psykososiaalisen kuormittavuuden, työtyytyväisyyden sekä kestävyys- ja lihaskunnon mittareita. Raportin lopussa pohditaan, tulisiko ammatillisen varhaiskuntoutuksen osallistujavalinnassa priorisoida riskialueita ja -toimialoja tai työttömiä ja epätyypillisen työn tekijöitä. Mahdolliset kuntoutujat ryhmitellään riskitason, motivaation ja kuntoutuksen esteiden perusteella. Ihannekuntoutujien lisäksi tunnistetaan muita tärkeitä ryhmiä, joiden saaminen kuntoutukseen edellyttäisi henkilökohtaista tukea tai perusteellisia muutoksia kuntoutuksen valinnassa.
  • Tuomikoski, H (Kela, 2002)
    Tutkimuksessa selvitetään, miten kansalaiset kokevat Kelan palvelut ja miten he arvioivat Kelan julkisuuskuvaa. Tutkimuksessa arvioidaan myös Gallup-tyyppisen kysely/haastattelututkimuksen käyttökelpoisuutta Kelan kaltaisen julkisen organisaation toiminnan vahvuuksien ja puutteiden tunnistamisessa. Tutkimusaineisto koottiin postikyselyllä keväällä 2001. Tuloksen mukaan Kelan imago on kaksijakoinen. Toisaalta Kelaa arvostetaan sosiaalisen perusturvan jakajana ja yhteiskunnan keskeisenä turvaverkkona. Samanaikaisesti Kela koetaan byrokraattiseksi ja vanhanaikaiseksi. Yleiset julkisuuskuvaa koskevat kyselyt tuovat esiin vain tämän Kelan perusimagon. Sen sijaan kun asiakkailta kysytään konkreettisia kokemuksia palvelujen käytöstä, voi tuloksista saada sellaista tietoa, jota voidaan käyttää hyväksi toiminnan kehittämisessä. Tutkimuksessa Kelan palvelujen suurimmiksi puutteiksi osoittautuivat 1) asumistukietuuteen ja sen toimeenpanoon liittyvät ongelmat, 2) ongelmat puhelinpalveluissa ja 3) puutteelliset mahdollisuudet hoitaa sosiaaliturvaan liittyviä asioita Internetin tai sähköpostin välityksellä. Johtopäätöksinä arvioidaan, että sosiaaliturvan ja Kelan etuuksien paranemisen pysähtyminen, asiakkaiden tarpeiden ja odotusten muuttuminen ja sähköisten asiointimahdollisuuksien lisääntyminen yksityisissä palveluissa lisäävät paineita Kelan palveluille.
  • Mattila, H (Kela, 2000)
    Tutkimuksessa arvioidaan sitä, miten tyytyväisiä opiskelijat ovat Kelan nykyisiin opintoetuuspalveluihin. Raportissa esitellään asiakkaiden yleisen tyytyväisyyden taustalta pilkottavia näkemyksiä, joiden mukaan palveluissa on aina jotakin parannettavaa. Nykyisten palvelumuotojen ohella tarkastellaan myös sitä, miten kiinnostuneita asiakkaat ovat käyttämään uusia sähköisiä palveluja. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan Internet-kyselyn käyttökelpoisuutta asiakaspalautteen hankkimismenetelmänä.
  • Salminen, A-L; Rintanen, S (Kela, 2014)
    Sosiaali- ja terveysministeriö selvittää pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman mukaisesti monialaista kuntoutusta vuosina 2014–2015. Kuntoutusselvityksen suunnittelu on käynnistetty vuonna 2013. Suunnittelun toteuttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Tämä kartoittava kirjallisuuskatsaus on laadittu nopealla aikataululla selvitystyön suunnittelun tueksi. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tuottaa kokonaiskäsitys 2000-luvulla julkaistusta tai toteutetusta kotimaisesta kuntoutuksen palvelurakenteisiin, palveluprosesseihin, järjestämiseen ja rahoitukseen liittyvästä tutkimus- ja kehittämistyöstä sekä tunnistaa mahdollisia monialaisen kuntoutuksen selvitettäviä teemoja tai kysymyksiä. Katsaus koskee kuntoutusta monialaisesti, mukaan lukien lääkinnällinen (myöh. toimintakykykuntoutus), ammatillinen, sosiaalinen ja kasvatuksellinen kuntoutus. Monialaisella kuntoutuksella katsauksessa tarkoitetaan kuntoutuksen eri osa-alueiden (ammatillinen/toimintakyky/kasvatuksellinen/sosiaalinen) välistä asiantuntijoiden yhteistyötä. Katsaukseen haettiin tietoja ja tuloksia kotimaisista kuntoutuksen palvelurakenteisiin, palveluprosesseihin, palvelujen järjestämiseen ja rahoitukseen liittyvistä artikkeleista, tutkimuksista, kehittämis- ja tutkimustyön raporteista, selvityksistä ja hankkeista. Hakujen tuloksena löytyi 462 julkaisua, joista mukaan otettiin 204 julkaisua. Lisäksi hauissa löydettiin 68 hankekuvausta. Julkaisuista koottiin taulukoihin seuraavat asiat: perustiedot (nimi, aihe, konteksti, tavoitteet, menetelmät sekä asiakasnäkökulman huomioiminen jos mahdollista) ja keskeiset aihepiiriin liittyvät tulokset sekä kehittämisehdotukset, jos niitä on esitetty. Mukaan otetuista julkaisuista 45 liittyi toimintakykykuntoutukseen, 39 ammatilliseen kuntoutuk-seen, 12 sosiaaliseen kuntoutukseen ja 2 kasvatukselliseen kuntoutukseen. Suurimmassa osassa julkaisuja (73 julkaisua) kuntoutusta tarkasteltiin monialaisesti, joko kahden tai useamman kuntoutuksen osa-alueen yhteisenä toimintana. Ylätasolla kuntoutusta tarkasteltiin 33 julkaisussa. Julkaisuissa kohderyhmänä olivat työikäiset 24 julkaisussa ja työttömät 12 julkaisussa. Lapset ja nuoret olivat kohderyhminä 19 julkaisussa. Mielenterveyskuntoutukseen liittyi 15 julkaisua ja päihde- ja mielenterveyskuntoutusta koskevia julkaisuja oli 11. Ikääntyneiden kuntoutusta käsiteltiin yhdeksässä julkaisussa. Kirjallisuuskatsaukseen mukaan otetuissa julkaisuissa on esitetty useanlaisia, eri tasoilla toteutettavia keinoja kuntoutuksen vastuunjaon, yhteistyön ja koordinoinnin pulmien korjaamiseksi. Julkaisuissa on kuvattu tai ehdotettu: kuntoutusjärjestelmän asiakaslähtöisyyden kehittämistä, kuntoutuksen kokonaisuudistusta, järjestämis- ja rahoitusvastuun uudelleen järjestämistä, keskittämistä, palveluprosessien ja palveluketjujen kehittämistä, toimintamallien kehittämistä, keinoja koordinoinnin parantamiseksi, keinoja yhteistyön parantamiseksi, keinoja kuntoutuksen suunnittelun ja seurannan parantamiseksi, osaamisen kehittämistä, tiedonkulun tehostamista sekä johtamisen kehittämistä. Kirjallisuuskatsauksen perusteella monialaisen kuntoutuksen selvitykseen löytyi useita teemoja, jotka kaipaisivat tarkempaa tarkastelua ja selvittämistä. Niitä ovat: kuntoutuksen nelijako, monialainen ja moniammatillinen yhteistoiminta kuntoutuksessa, kuntoutuksen suunnittelu, kuntoutusosaaminen, kuntoutuksesta tiedottaminen sekä kuntoutuksen järjestämisen vastuut.
  • Salminen, A-L; Hämäläinen, P; Karhula, M; Kanelisto, K; Ruutiainen, J (Kela, 2014)
    Tutkimuksen tavoite oli arvioida uuden ryhmämuotoisen moniammatillisen avokuntoutusmallin toimivuutta ja vaikutuksia MS-tautia sairastavan osallistumiseen ja arjessa selviytymiseen. Kaksivuotinen kuntoutus toteutettiin vuosina 2010–2012. Monimenetelmällinen monikeskustutkimus toteutettiin kolmella paikkakunnalla. Kokeiltavaan kuntoutukseen osallistuvia oli 80. Heistä 38 osallistui Kelan vaikeavammaisille tarkoitetun kuntoutuksen perusteella (KKRL 9 §) ja 42 harkinnanvaraisuuden perusteella (KKRL 12 §). Alkumittauksissa ryhmillä oli yhtä paljon osallistumista rajoittavia mielialan, uupumuksen ja kognitiivisen toimintakyvyn rajoitteita. Vertailuryhmään kuuluvat 19 kuntoutujaa saivat vakiintunutta kuntoutusta vaikeavammaisuuden perusteella (KKRL 9 §). Kuntoutusmallin osatekijöiden toimivuutta arvioitiin neljänä ajankohtana kuntoutujille, läheisille, palveluntuottajille ja yhteistyötahoille tehtyjen haastattelujen sekä kuntoutujien fokusryhmähaastattelun perusteella. Vaikutusten arvioinnissa päätulosmuuttujat olivat kuntoutujan osallistuminen, hänen arjen toiminnan ongelmansa ja niissä suoriutuminen sekä hänen kuntoutukselle asettamiensa tavoitteiden saavuttaminen. Kuntoutusmalli osoittautui toimivaksi. Energian säästämiseen, kognitioon, mielialaan ja kehonhallintaan liittyvät teemat edistivät kuntoutujien ymmärrystä oireiden haittaavuudesta ja niiden kanssa selviytymisestä arjessa. Ryhmämuotoisuus edisti kuntoutumista. Vertaistuki koettiin tärkeäksi. Harkinnanvaraisuuden (KKRL 12 §) perusteella valittujen kuntoutujien kokemat osallistumisen ongelmat vähenivät ja heidän arjen toiminnoista suoriutumisensa ja tyytyväisyytensä omaan suoriutumiseensa paranivat. Järjestämisvelvollisuuden (KKRL 9 §) perusteella valittujen kuntoutujien osallistumisen ongelmat ja arjen toiminnoista suoriutuminen eivät kohentuneet, mutta tyytyväisyys omaan suoriutumiseen parani. Vertailuryhmän osallistumisen ongelmat eivät vähentyneet, mutta heidän arjentoiminnoista suoriutumisensa ja tyytyväisyytensä omaan suoriutumiseensa paranivat.
  • Pitkälä, K; Savikko, N; Pöysti, M; Laakkonen, M-L; Kautiainen, H; Strandberg, T; Tilvis, R (Kela, 2013)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää satunnaistetulla,kontrolloidulla asetelmalla liikunnallisen harjoittelun vaikuttavuutta kotona asuvien, Alzheimerin tautia sairastavien toimintakyvyn eri ulottuvuuksiin, heidän omaishoitajiensa elämänlaatuun sekä molempien palveluiden käyttöön ja niiden kustannuksiin vuosina 2008–2011. Tutkimukseen osallistui 210 pariskuntaa, joista toinen puoliso oli muistisairaan omaishoitaja. Pariskunnat randomoitiin kolmeen yhtä suureen ryhmään: 1) ryhmäkuntoutusryhmään (liikuntaharjoittelua neljä tuntia kaksi kertaa viikossa päiväkeskuksessa vuoden ajan), 2) kotikuntoutusryhmään (tunti kaksi kertaa viikossa kotona vuoden ajan fysioterapeutin ohjauksessa) ja 3) vertailuryhmään (tavallinen kunnallinen hoito). Tutkimushoitajan haastattelut tehtiin lähtötilanteessa sekä 3:n, 6:n, 12:n ja 24 kuukauden kohdalla. Päätulosmuuttujat olivat muistisairaan ihmisen toimintakyky (mitattiin FIM-toimintakykymittarilla) sekä liikuntakyky (mitattiin Guralnikin liikuntakyky- ja tasapainotesteillä = SPPB). Kotona annetulla räätälöidyllä kuntoutuksella voidaan hidastaa muistisairaiden fyysisen toimintakyvyn (mitattu FIM-mittarilla) heikkenemistä merkitsevästi. Liikuntatesteissä (SPPB) ei ollut eroja ryhmien välillä. Myös kognitiossa näkyi myönteinen muutos toiminnanohjauksen osalta kellotestillä mitattuna kotikuntoutusryhmässä. Ryhmäkuntoutuksessa palveluiden kokonaiskustannusten säästöt olivat merkittävät, joskaan muutokset toimintakyvyssä eivät saavuttaneet tilastollista merkitsevyyttä. Omaisten elämänlaadussa tai muissa mittareissa ei ollut merkitseviä eroja interventioryhmien ja vertailuryhmien välillä. Kaatumiset vähenivät molemmissa interventioryhmissä. Kuolemanvaara näytti pienentyneen kotikuntoutusryhmässä. Tutkimuksessa luotiin kuntoutusmalli, joka parantaa Alzheimerin tautia sairastavien toimintakykyä lisäämättä sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaiskustannuksia.