Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 450-469 of 759
  • Pietiläinen, A (Kela, 2002)
    Tutkimuksessa selvitettiin, miten Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 (1) artiklan (Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin) määräykset toteutuvat toimeentuloturvan muutoksenhaussa yhdeksässä Euroopan maassa. Selvityksen pohjalta voitiin löytää ja analysoida joitakin yleisiä 6 (1) artiklan toteuttamiseen liittyviä ongelmia. Suurin osa ongelmista liittyi toimeentuloturvan hallintojärjestelmiin. Hallintoelimillä on yleensä useita toimialaan kuuluvia tehtäviä, joihin kuuluu muun muassa lainvalmistelu. Hallintoelinten toiminnan laaja-alaisuus saattaa johtaa tilanteeseen, jossa tuomioistuimen riippumattomuus ja puolueettomuus sekä osapuolten tasavertaisuus ovat kyseenalaisia. Menettelyyn liittyvistä puutteista käsitellään erityisesti suullisten käsittelyiden lähes täydellistä puuttumista Suomessa. Näyttää siltä, että Euroopassa pyritään vähitellen järjestämään toimeentuloturvan muutoksenhaku samojen oikeusturvavaatimusten mukaisesti kuin muutkin muutoksenhakujärjestelmät. Hallintoelinten vastuu on joka tapauksessa suuri, koska muutoksenhaku on aina toissijainen keino toteuttaa oikeuksia.
  • Kunttu, K; toim. (Kela, 2004)
    Yliopisto-opiskelijat käyttävät rohdosvalmisteita useammin kuin muut ikätoverinsa. Kelan julkaiseman tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa naisopiskelijoista ja puolet miesopiskelijoista käyttää säännöllisesti tai satunnaisesti rohdosvalmisteita eli vitamiini- ja kivennäisainevalmisteita ja muita lääkkeenomaisia tuotteita tai ns. luontaistuotteita. Tutkijoiden mukaan rohdosten käyttö liittyy haluun edistää terveyttä, ei niinkään lisäravintoaineiden todelliseen tarpeeseen. Valmisteita käyttävien liikuntatottumukset ovat terveellisemmät kuin muilla opiskelijoilla ja he ajattelevat ruuan terveellisyyttä muita useammin. Toisaalta rohdosvalmisteita käyttävillä opiskelijoilla on enemmän terveysongelmia kuin muilla opiskelijoilla. He käyttävät käsikauppalääkkeitä ja käyvät lääkärin, terveydenhoitajan ja fysioterapeutin vastaanotolla opiskelutovereitaan useammin. Tutkijat korostavat, että rohdosten käyttö on syytä ottaa puheeksi vastaanotoilla, jotta käytön syyt selviäisivät ja rohdosten ja reseptilääkkeiden yhteisvaikutukset voitaisiin huomioida. Rohdosten käytöstä kerrotaan Kelan tutkimusjulkaisussa, joka on kokoelma yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimuksen aineistoon perustuvia tutkimuksia. Valtakunnallinen terveystutkimus tehtiin vuonna 2000 ja siihen osallistui lähes 3 200 opiskelijaa. Julkaisussa kerrotaan, että opiskelijoiden terveysongelmat ovat yhteydessä monenlaisiin elämänvaiheeseen, opiskeluun, elämäntyyliin ja ihmissuhteisiin liittyviin asioihin. Tutkimusten mukaan opiskelijoille yleisiä terveysvaivoja ovat esimerkiksi psyykkiset oireet, vatsaoireet, niska-hartiavaivat ja väsymys. Joka neljäs opiskelijoista kokee opinnoista otteen saamisen ongelmalliseksi.
  • Verho, J (Kela, 2012)
  • Lämsä, R; Appelqvist-Schmidlechner, K; Tuulio-Henriksson, A (Kela, 2016)
    Neuropsykiatrisessa kuntoutuksessa on oleellista saada kuntoutuksessa opittu siirtymään kuntoutujan arkielämän pysyväksi voimavaraksi. Tätä edistetään esimerkiksi kuntoutujan arkeen integroiduilla käynneillä ja toiminnallisilla menetelmillä. Kelan rahoittama ja kehittämä Oma väylä on 1,5 vuoden kuntoutus, joka on tarkoitettu ADHD- ja/tai Aspergerin oireyhtymä -diagnoosin saaneiden nuorten ja nuorten aikuisten (18–35-vuotiaat) opiskelu- ja työelämä-valmiuksien sekä arjen hallinnan ja sosiaalisten taitojen vahvistamiseen. Kuntoutusta toteutetaan kuudella paikkakunnalla vuosien 2015–2017 välisenä aikana vastaanotto-, ryhmä- ja arkeen integroituina käynteinä. Tässä kuntoutuksen kehittämistä arvioivassa osatutkimuksessa arvioidaan Oma väylä -kuntoutuksen arkikäyntejä. Tutkimuksen aineisto on kerätty syksyllä 2015 havainnoimalla arkikäyntejä ja keräämällä kirjallista materiaalia. Analyysi toteutettiin sisällönanalyyttisillä menetelmillä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että arkikäyntien tavoitteiden asettaminen ja niihin sitoutuminen oli helpompaa, jos ne oli asetettu tarpeeksi konkreettisiksi ja kuntoutuja oli itse muokkaamassa tavoitetasoja. Arkikäynneille asetetuista tavoitteista ja arkikäyntien keskusteluista noin puolet liittyi arjenhallintataitoihin, 20–25 prosenttia kouluun, työhön tai yhteistyöverkostoihin ja noin kymmenesosa sosiaalisiin taitoihin. Näyttää siltä, että arkikäyntien toteutuksessa opiskelu- ja työelämävalmiuksilla on pienempi osa kuin Oma väylä -kuntoutuksen yleisissä tavoitteissa ja että kuntoutujaryhmän erityistarpeet liittyvät nimenmaan arjenhallintataitojen vahvistamiseen. Kaksi kolmasosaa arkikäynneistä toteutettiin kotona ja lähes kaikilla arkikäynneillä käytettiin toiminnallisia työmuotoja, kuten yhdessä tekemistä sekä erilaisia tehtäviä, esimerkiksi valokuvaamista. Arkikäynteinä toteutetut verkostokäynnit olivat hyödyllisiä erityisesti kuntoutujan tukena toimivien tahojen työnjaon selkiyttämiseksi. Työntekijät suhtautuivat arkikäynteihin myönteisesti, koska ne antoivat realistisen kuvan kuntoutujan toimintakyvystä, edistivät luottamuksellisen suhteen syntymistä ja tukivat taitojen oppimista. Haasteena oli kuntoutujan haluttomuus päästää työntekijää kotiinsa ja kuntoutujan keskittymisongelmat, jotka voivat korostua arkiympäristössä. Työntekijöillä esiintyi myös huolta arkikäyntien turvallisuudesta. Työntekijöille arkikäyntien toteuttaminen on vaativaa ja ne edellyttävät vahvaa työyhteisön tukea. Jatkossa Oma väylä -kuntoutuksen arkikäyntejä voisi kehittää lisäämällä myös muualle kuin kotiympäristöön suuntautuvia käyntejä ja opiskelu- ja työelämävalmiuksia suoraan vahvistavia tavoitteita ja toimintatapoja. Kuntoutuksen tuloksellisuutta arvioitaessa tulee huomioida kuntoutuksen kohderyhmän erityistarpeet arjenhallintataitoihin liittyen. Työntekijän näkökulmasta arkikäyntien toteuttamista tukee riittävä työyhteisön tuki, turvallisuuden tunne ja joustavuus arkikäyntien toteuttamisajankohdissa. Palveluntuottajille arkikäyntien pitäisi olla myös taloudellisesti kannattava työmuoto.
  • Lehtinen, A-R (Kela, 1999)
    Tutkimuksessa tarkastellaan, miksi jotkut opintovelalliset jättävät opintolainansa maksamatta ja keitä he ovat. Tutkimus perustuu opintovelallisille syksyllä 1998 lähetettyyn kyselyyn. Kysely kohdistui opintolainojensa kanssa maksuvaikeuksiin joutuneille ja opintolainoistaan suoriutuville. Maksuvaikeuksiin joutuneiden opintolainavelallisten koulutus oli ollut lyhytkestoisempaa kuin lainoistaan suoriutuvien. He olivat opiskelleet pääosin keskiasteella ja olivat joutuneet hakemaan usein toimeentulotukea selviytyäkseen niin opiskeluaikana kuin opintojen jälkeenkin. Oma tai puolison työttömyys oli vaikeuttanut talouden hallintaa olennaisesti. Perheen perustaminen, asuntolainan hoitaminen ja opintolainan takaisinmaksu ajoittuivat monilla velallisilla samaan aikaan. Muiden maksujen ja velkojen hoitaminen oli tärkeämmällä sijalla kuin opintolainan maksaminen. Opintolainoja oli siirtynyt takausvastuun piiriin, koska velallinen oli ollut tietämätön lainan hoitamisesta ja takaisinmaksusta eikä ollut neuvotellut pankin kanssa riittävän ajoissa maksuvaikeuksien ilmaannuttua.
  • Takala, P; toim. (Kela, 2005)
    Kuinka todellista on suomalaisten vanhempien valinnanvapaus lastenhoidossa? Paljonko lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt siksi, että perhe-etuuksia leikattiin 1990-luvulla. Miksi päivähoito-oikeutta kuitenkin samanaikaisesti laajennettiin? Miksi isät eivät käytä enempää oikeuttaan vanhempainvapaaseen? Miten lapset kokevat vanhempien työkiireet ja työstä johtuvan väsymyksen? Mistä syistä erityisesti yksinhuoltajaperheet kärsivät ns. hoivaköyhyydestä? Mitä tälle asialle voitaisiin perhepoliittisin toimin tehdä. Näitä ja monia muita ajankohtaisia perhepolitiikan kysymyksiä pohditaan tässä kirjassa. Asioita pyritään tarkastelemaan lasten silmin. Onko meillä malttia sijoittaa tulevaisuuteen, lapsiimme, vai tyydymmenkö kvartaalitalouden lyhyen aikavälin tavoitteisiin? Kirja tarjoaa aineksia suomalaisen perhepolitiikan vaihtoehtoja koskevaan pohdiskeluun sosiologian, sosiaalipolitiikan, taloustieteen, kasvatustieteen, psykologian, oikeustieteen ja lääketieteen näkökulmasta.
  • Kansaneläkelaitos Kela (Kela, tilastoryhmä, 2011)
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, tilasto- ja tietovarastoryhmä, 2016)
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, tilastoryhmä, 2014)
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, tilasto- ja tietovarastoryhmä, 2016)
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, tilastoryhmä, 2010)
  • Berndtson, T (Kela, 2004)
    Yli puolet opiskelijoista käy töissä lukukauden aikana toimeentulonsa turvatakseen. Valtaosalla työtulot täydentävät opintotukea, mutta kymmenesosa opiskelijoista rahoittaa opiskeluaikansa kokonaan työtuloilla. Opiskelijoiden työssäkäynti on yleistynyt jo usean vuosikymmenen ajan. Vaikka useimmat tekevät työtä tullakseen toimeen, monen opiskelijan mielestä oman alan työkokemusta on hankittava jo opiskeluaikana pärjätäkseen työmarkkinoilla. Opiskelijatutkimus perustuu kyselyyn, joka tehtiin yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa perustutkintoa suorittavien keskuudessa lokakuussa 2003. Tuolloin opiskelijoiden keskitulo oli 680 euroa kuukaudessa. Opiskelijat saivat opintorahaa ja asumislisää keskimäärin 400 euroa kuukaudessa. Pienet tulot eivät suoraan selitä kokemusta huonosta toimeentulosta. Vaikeaksi toimeentulonsa kokevat opiskelijat, jotka eivät saa vanhemmiltaan lainkaan taloudellista tai sosiaalista tukea tai joilla sairaus estää lisätulojen hankkimisen työn avulla. Vanhempien antama taloudellinen tuki oli tutkimushetkellä keskimäärin 100 euroa kuukaudessa. Toimeentuloaan hyvin vaikeana pitäviä on noin kuusi prosenttia opiskelijoista. Erityisen vaikeassa asemassa kokevat olevansa mielenterveysongelmista kärsivät opiskelijat. Toimeentulonsa erittäin vaikeaksi kokevilla oli myös muita useammin ongelmia opinnoissaan. Kyselyyn osallistuneista opiskelijoista 40 prosenttia oli ottanut opintolainaa. Yleisin syy olla nostamatta opintolainaa on periaatteellinen: velkarahalla ei haluta elää.
  • Kausto, J; Virta, L; Joensuu, M; Vuorinen, H; Kivistö, S; Jahkola, A; Martimo, K-P; Klaukka, T; Viikari-Juntura, E (Kela, 2009)