Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 535-554 of 689
  • Kangas, O; Niemelä, M; Raijas, A (Kela, 2013)
    Yksi 2000-luvun keskeisimmistä sosiaalipoliittisista keskusteluista on koskenut perusturvaa ja sen riittävyyttä. Käsitykset siitä, mitä on perusturva, mihin se riittää ja missä määrin perusturvaa tulisi parantaa, kuitenkin vaihtelevat ja perustuvat usein tutkitun tiedon sijaan mielikuviin. Mikä on kohtuullisena pidettävä toimeentulon taso, joka perusturvan tulisi taata kaikille kansalaisille? Millaisia vastauksia tähän kysymykseen saadaan subjektiivisin ja objektiivisin mittarein? Millä tavoin perusturva ja sen riittävyys määritellään lainsäädännössä ja millaisia poliittisia kamppailuja perusturvan määrittelemiseen on ajan saatossa liittynyt? Tämä monitieteinen teos tarjoaa työkaluja perusturvan – ja laajemmin toimeentuloturvan – riittävyyden arviointiin. Teoksessa esitellään kotitalouksien kulutukseen perustuvia arviointimenetelmiä perusturvan riittävyyden ja kohtuullisen kulutuksen mittaamiseksi. Lisäksi kirjassa tarkastellaan perusturvaan liittyviä lainsäädännöllisiä ja poliittisia kytkentöjä. Kulutuksen ja perusturvan välisiä yhteyksiä tutkitaan niin laadullisilla kuin määrällisilläkin menetelmillä sekä näiden yhdistelmillä. Kirja muodostaa monipuolisen kokonaiskuvan niistä keinoista, joilla perusturvan riittävyyttä voidaan tarkastella.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, tilastoryhmä, 2011)
  • Hakovirta, M; Rantalaiho, M (Kela, 2012)
    Tutkimuksessa tarkastellaan taloudellista eriarvoisuutta lapsuudentutkimuksen viitekehyksessä ja lasten näkökulmista käsin. Tutkimuksessa kysytään, mitkä taloudellisten resurssien erot jäsentyvät lasten näkökulmista tarkasteltuina merkityksellisinä, mitä lapset itse käsittävät eriarvoisuudella sekä miten he eriarvoisuuden kokevat. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, minkälaisissa yhteyksissä taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa esiintyy, mitä seurauksia eriarvoisuudella lasten elämässä on ja minkälaisia keinoja ja toimintamalleja lapsilla on puuttua taloudelliseen eriarvoisuuteen omassa arjessaan. Tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto koostui keväällä 2011 kerätyistä viides- ja kahdeksasluokkalaisten lasten teemahaastatteluista ja eläytymistarinoista sekä lasten eläytymistarinoihin liittämistä piirustuksista. Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä. Analyysissa kiinnitettiin huomiota erityisesti lasten eriarvoisuuden kokemuksiin sekä eriarvoisuutta koskeviin ajatuksiin ja merkityksenantoihin. Tutkimus osoittaa taloudellisen eriarvoisuuden olevan läsnä lasten arjessa monin eri tavoin, erityisesti erilaisina kuluttamisen ja kulutusmahdollisuuksien eroina. Kuluttaminen on osa lasten arkea, ja siihen sisältyy tiettyjä odotuksia, joista lapset ovat tietoisia ja joista poikkeamisen he saattavat kokea haastavana. Tutkimuksessa kuvataan, miten lasten väliset erot kulutusresursseissa tuottavat eriarvoisuutta, joka edelleen määrittää lapsen sosiaalista osallisuutta ja asemaa vertaisryhmässä. Taloudellinen samanarvoisuus voi olla ystävyyden mahdollistava tekijä, kun taas taloudellinen eriarvoisuus voi pahimmillaan johtaa syrjimiseen, ryhmästä ulos sulkemiseen ja kiusaamiseen. Tutkimus osoittaa, miten lapset omalla toiminnallaan rakentavat aktiivisesti omia strategioitaan selviytyäkseen tilanteista, joissa lasten väliset taloudelliset erot ovat läsnä.
  • Nieminen, T (Kela, 1997)
    Haastattelijan ammattitausta voi vaikuttaa siihen, millaista tietoa haastattelussa saadaan. Tutkimuksessa vertaillaan terveydenhoitajien ja ammattihaastattelijoiden keräämien terveystietojen vastaavuutta. Tiedot koskivat haastateltavien terveydentilaa, terveyspalvelujen käyttöä ja terveyteen liittyviä elintapoja.
  • Rönnemaa, T; Karppi, S-L; toim. (Kela, 1997)
    Tutkimuksessa seurattiin 65-vuotiaina työkykyisinä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden suomalaisten terveydentilaa ja toimintakykyä kolmen vuoden välein 80 vuoden ikään asti. Fyysinen toimintakyky säilyi keskimäärin hyvänä 71 vuoden ikään asti mutta heikkeni sen jälkeen tasaisesti. Lähes puolella tutkituista oli jossain vaiheessa vähintään lieviä mielenterveyden ongelmia. Vuorovaikutus- ja läheisverkosto koettiin hyvin tärkeäksi 80 vuoden iässä.
  • Hytti, H; Valaste, M (Kelan tutkimusosasto, 2009)
  • van Gerven, Minna (Kela, 2008)
    Tämä tutkimus tarkastelee hyvinvointivaltion muutosta vertailevasta näkökulmasta analysoimalla sosiaaliturvaetuuksien (työttömyysturvan, sairauspäivärahan ja työkyvyttömyyseläkkeen sekä toimeentulotuen) saajien oikeuksien ja saamisehtojen muutoksia Isossa-Britanniassa, Alankomaissa ja Suomessa vuosien 1980 ja 2006 välisenä aikana. Tutkimuksessa tarkastellaan, 1) miten etuuksien saantiehtoja ja oikeuksia on näissä kolmessa eurooppalaisessa maassa muutettu vuodesta 1980 lähtien, 2) onko yhtäläisiä trendejä muutoksen suunnasta löydettävissä eri maiden ja järjestelmien väliltä sekä 3) mitä nämä muutokset kertovat hyvinvointivaltion muutoksen suunnasta sekä sen laajuudesta Euroopassa. Aineistona käytetään kansallisia sosiaaliturvalainsäädäntöjä ja muita kansallisia primäärilähteitä. Aineistosta löytyy neljä eurooppalaista trendiä: muutokset ovat 1) korostaneet työn merkitystä, 2) lisänneet etuudensaajien aktivointia, 3) kohdentaneet etuuksia tarkemmin tietyille tuensaajille sekä 4) heikentäneet etuuksien tasoa. Nämä yhdensuuntaiset trendit antavat syyn olettaa, että reformien tavoitteet ovat lähentyneet toisiaan Euroopassa. Toisaalta mitä yksityiskohtaisemmin aineistoa tarkastellaan, sitä enemmän eroavuuksia löytyy. Yksityiskohtainen analyysi osoittaa, että maat seuraavat kohtalaisen hyvin ennalta määrättyjä kehityspolkuja siinä, miten uusiin haasteisiin vastataan: brittiläisessä sosiaalipolitiikassa on ensisijaisesti palattu vähimmäisturvan tarjontaan, Alankomaiden järjestelmä pyrkii yhä säilyttämään työväestön sosiaalivakuutukset ja Suomessa perusturva on pyritty pitämään suurimpien muutosten ulkopuolella. Tutkimus osoittaa myös, että eräät maat ja niiden järjestelmät ovat käyneet läpi merkittävämpiä muutoksia kuin toiset. Merkittävimmät yksittäiset muutokset on toteutettu Isossa-Britanniassa maatasolla sekä työkyvyttömyys(eläke)järjestelmässä järjestelmätasolla. Lähempi tarkastelu osoittaa myös, että muutoksen koko vaihtelee eri etuudensaajaryhmien välillä. Varsinkin nuoret ja pitkäaikaistyöttömät sekä osittain työkyvyttömät ovat kokeneet viime vuosikymmenten aikana ehtojen tiukentumisen, ja heidän oikeuksiaan on rajoitettu. Tutkimuksen johtopäätös on, että toteutetut sosiaaliturvan muutokset viime vuosikymmeninä seuraavat kansallisia ratkaisumalleja. Kuitenkin muutoksen mahdollisuus on olemassa, sillä näillä polkuriippuvaisilla sosiaaliturvaetuuksien muutoksilla on leveämmät urat kuin usein kirjallisuudessa esitetään. – Suomenkielinen yhteenveto s. 290–293.
  • Tuominen, U (Kela, 2013)
    Nivelrikko on yksi yleisimmistä liikuntakyvyttömyyttä ja kipua aiheuttavista tuki- ja liikuntaelinsairauksista. Tekonivelkirurgiaan liittyvät pitkät jonotusajat ovat olleet länsimaissa vuosikymmenien ajan huolen aiheena. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää jonotusajan pituuden vaikutusta polven ja lonkan primaariin tekonivelleikkaukseen liittyviin terveysvaikutuksiin sekä kustannuksiin ennen leikkausta ja sen jälkeen. Tekonivelleikkausjonoon asetetut polvi- ja lonkkapotilaat satunnaistettiin kahteen ryhmään: lyhyen jonotusajan ryhmään ja normaalin sairaalakäytännön mukaisesti jonottavaan ryhmään. Terveysvaikutuksia mitattiin 15D-, Harris Hip Score -, Knee Score - ja VAS-mittareilla. Tietoja kerättiin lääkkeiden sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen käytöstä ja kustannuksista. Vaikuttavuutta arvioitiin kustannusutiliteettianalyysilla. Mittaukset tehtiin jonoon asettamisajankohtana, sairaalaan saapumisajankohtana sekä kolmen ja kahdentoista kuukauden kuluttua leikkauksesta. Tulokset perustuvat satunnaistetun aineiston hoitoaikeen mukaiseen analyysiin, ja tulokset on testattu herkkyysanalyyseilla. Jonotusajan pituudella ei ollut satunnaistettujen vertailuryhmien välillä merkittävää vaikutusta elämänlaatuun, kipuun eikä liikuntakykyyn. Leikkauksen jälkeiset vaikuttavuusarvot olivat tilastollisesti merkitsevästi parempia kuin arvot sairaalaan saavuttaessa. Kustannusvaikuttavuusanalyysin mukaan nopean leikkausryhmän lonkkapotilaat saavuttivat enemmän laatupainotettuja lisäelinvuosia pienemmillä kustannuksilla kuin normaalin käytännön mukaan jonottaneet potilaat. Polvipotilailla tilanne oli päinvastainen. Tutkimuksen seuranta-aikana tapahtuneen kadon vuoksi analyysin tuloksiin liittyy jonkin verran epävarmuutta, joten yleistettävää johtopäätöstä jonotusajan vaikutuksesta tekonivelleikkausten kustannusutiliteettiin ei voida varmistaa.
  • Hagfors, R; Kajanoja, J; Komu, M (Kela, 2014)
    A central concept of this study is the virtuous circle. The core of our hypothesis is that the equality created by the welfare state is positively interrelated with social capital. Furthermore, we argue that a high level of social capital results in a high level of well-being and this results in support for public social policy. We collect indicators from developed OECD countries to describe public social policy inputs, inequality, social capital and well-being. The data cover the early 1990s, the turn of the millennium and the mid-2000s. In empirical analysis we use structural equation modelling (SEM), which casts doubt over the latest development. It seems that public inputs in social policy no longer diminish inequality as they did before and that increased well-being does not result in increased inputs. Finally, we look for explanations why the virtuous circle seems to fail lately.
  • Salmelainen, U (Kela, 2008)
    Tässä IKÄ-hankkeen osahankkeessa tarkasteltiin kuntoutujaa koskevan tiedon välittymistä, tiedon rakentumista ja tiedon riittävyyttä moniammatillisessa asiantuntijayhteistyössä ikäihmisten kuntoutusinterventiossa. Tutkimusaineisto koostui haastatteluista ja kyselyistä. Kyselyaineiston kohderyhminä olivat IKÄhankkeen kuntoutuskurssien (n = 44) Kelan, kunnan ja kuntoutuslaitoksen yhdyshenkilöt. Haastatteluaineisto muodostui 14 kurssin yhdyshenkilöistä sekä kaikkien kuntoutuslaitosten (n = 7) tiimeistä. Tiedon välittymistä tarkasteltiin eri tietoväylien eli kirjallisten dokumenttien, yhteisten työskentelyfoorumien (kuntoutujien valinta, kotikäynti ja jatkotoimenpiteiden suunnittelu) sekä yhdyshenkilöiden yhteydenpidon kautta. Kirjalliset dokumentit välittivät hyvin tietoa kuntoutujan terveydestä ja fyysisestä toimintakyvystä, mutta vain niukasti tietoa sosiaalisesta toimintakyvystä sekä tilannetekijöiksi luokitelluista kuntoutujan elinympäristöstä, elämäntilanteesta, kotona selviytymisestä ja avun tarpeesta. Moniammatillisen asiantuntijayhteistyön kautta yhteisillä työskentelyfoorumeilla tietoa ikäihmisistä pystyttiin kuitenkin välittämään ja yhdessä rakentamaan, mikäli kunnan yhdyshenkilö tunsi kuntoutujia sekä oli perillä kuntansa palveluista ja toimintakäytännöistä. Tätä kokemustietoa tuntemistietoa välittyi paremmin pienissä kuin isoissa kunnissa. Yhdyshenkilöt rakensivat kuntoutujaa koskevaa tietoa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tietämys ja osaaminen laajenivat eri tahojen yhdyshenkilöiden tuodessa oman tietämyksensä ja asiantuntemuksensa yhteiseen työskentelyyn ja pohdintaan. Esimerkiksi kotikäynti osoittautui tärkeäksi tietoväyläksi ja työssä oppimisen foorumiksi. Lisäksi se edisti asiantuntijayhteistyötä. Sen sijaan kuntoutuksen palautetiedon välittyminen kuntaan näyttäytyi ongelmalliselta ja epäyhtenäiseltä. Osassa kursseja tieto välittyi hyvin, mutta joukossa oli myös ongelmallisia tapauksia, joissa yhdyshenkilö ei saanut lainkaan kirjallista palautetietoa; kuntoutusselosteet olivat kulkeutuneet suoraan arkistoon. Palautetieto välittyi heikommin sosiaalitoimessa työskenteleville kuin terveystoimessa työskenteleville yhdyshenkilöille. Yhdyshenkilötoiminta ja yhteisten foorumien toteutuminen sekä yhdyshenkilöiden aikaisempi kokemus verkostomalliin pohjautuvasta ikäihmisten kuntoutuksesta olivat kuntoutusintervention tiedonkulkua ja tiedon rakentumista edistäviä tekijöitä. Yhdyshenkilöiden toimintaa sen sijaan haittasivat vähäiset aikaresurssit, oman organisaation tuen puute ja yksin toimiminen.
  • Perttula, J (Kela, 2002)
    Tutkimuksessa pyritään kartoittamaan ja arvioimaan, mitä oikeudellisia kysymyksiä ja ongelmia Euroopan unionin jäsenvaltioiden viranomaisten välisen sähköisen viestinnän toteuttamiseen tietoverkoissa liittyy. Tietoverkkoympäristön ominaisuuksien vuoksi mm. monet voimassa olevan oikeuden asettamat vaatimukset edellyttävät tässä toimintaympäristössä mm. kryptografiaan ja ns. julkisen avaimen infrastruktuuriin (PKI) perustuvien digitaalisten allekirjoitusten ja salausjärjestelmien käyttämistä. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena on arvioida, missä määrin käytettävissä olevat teknologiset apuvälineet ja niitä koskeva oikeudellinen sääntely kykenevät ratkaisemaan viranomaisten välisessä sähköisessä viestinnässä esiin nousevia oikeudellisia kysymyksiä. Tutkimuksen ensimmäisessä jaksossa tarkastellaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden viranomaisten välistä yhteistoimintaa EY-oikeuden toimeenpanossa ja pyritään arvioimaan mm. eEurope 2002 -toimintasuunnitelman merkitystä tämän yhteistoiminnan toteuttamisen kannalta. Tämän jälkeen tutkimuksessa keskitytään sähköisiin hallinnollisiin viesteihin ja asiakirjoihin liittyviin oikeudellisiin kysymyksiin, mm. niiden oikeudelliseen asemaan, niiden laatijan tunnistamiseen sekä niiden todistusoikeudelliseen asemaan. Tarkastelun kohteina ovat myös tietoverkkoympäristössä toteutettavaan sähköisen informaation käsittelemiseen, siirtämiseen ja säilyttämiseen liittyvät kysymykset. Näitä ovat erityisesti erilaiset tietoturvallisuuteen liittyvät vaatimukset, kuten informaation eheyden ja luottamuksellisuuden säilymisen turvaamiseen ja mm. erilaisten tapahtumien ja ajankohtien kiistämättömyyden varmistamiseen liittyvät kysymykset. Lopuksi tutkimuksessa keskitytään mm. sähköisen viestinnän eri osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin ja osapuolten tunnistamiseen liittyviin kysymyksiin.
  • Salmelainen, U; Röberg, M; Hinkka, K (Kela, 2002)
    Tutkimuksessa kerättiin kokemuksia pientyöpaikoille suunnattujen ASLAK®-kuntoutuskurssien järjestämisen kokeilusta sekä koottiin kehittämisideoita. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkimusaineistona oli neljä eri ammattialoille kohdennettua ASLAK-kurssia. Aineisto koostui kuntoutusyhteistyötahojen haastatteluista sekä työkokousten keskusteluista. Erona tavanomaiseen kurssien järjestämiskäytäntöön oli yhdyshenkilötoiminta. Yhdyshenkilön tehtäviä ei oltu kokeilussa tarkasti määritelty, mikä arvioinneissa osoittautui kokeilun heikkoudeksi. Työterveyshuollon kokonaisvastuu järjestelyistä hämärtyi, mikä heikensi prosessin jatkuvuutta työpaikalla. Riittävä tiedonsaanti liittyi työterveyshuollon ja yrityksen toimivaan yhteistyöhön. Kokeiluun ei juurikaan pystytty sisällyttämään tavanomaisia ASLAK-kuntoutuksen mukaisia yhteistyökäytäntöjä, joiden tärkeys kokemusperäisen eli ns. hiljaisen tiedon välittäjänä samalla korostui. Kuntoutusseloste palvelee hyvin työterveyshuoltoa ja kuntoutujaa mutta ei työpaikkaa. Kehittämisehdotuksina esitettiin mm. tyky- ja kuntoutustiedon lisäämistä pientyöpaikoille, alueellisen tyky-yhteistyön käynnistämistä, palautekäytännön kehittämistä, työpaikan sitoutumisen varmistamista ennen kuntoutusprosessin käynnistämistä ja pientyöpaikkojen työterveyshuollon korvauskäytännön kehittämistä.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Social Insurance Institution of Finland Kela; Folkpensionsanstalten FPA (Kela ja ETK, 2001)
  • Kansaneläkelaitos Kela; Social Insurance Institution of Finland Kela; Folkpensionsanstalten FPA (Kela ja ETK, 2002)