Kansaneläkelaitos (Kela): Recent submissions

Now showing items 1-20 of 1132
  • Kela (Kela, 2020)
  • Perhoniemi, Riku; Blomgren, Jenni; Jäppinen, Sauli; Virta, Lauri (Kela, 2020)
    Sairauspoissaoloista koituu vuosittain suuria kustannuksia työnantajille, työntekijöille ja valtiolle. Kela maksoi vuonna 2019 sairauspäiväraha- ja osasairauspäivärahaetuuksia yhteensä 866 miljoonaa euroa. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme vuonna 2019 maksettujen sairauspäivärahaetuuksien kustannuksia Manner-Suomen maakunnissa. Tarkastelemme myös etuuspäivien määriä ja keskimääräisiä päiväkustannuksia, jotka vaikuttavat vuosikustannuksiin. Kiinnostuksemme kohdistui erityisesti sairauspäivärahaetuuksien maakunnittaisiin vuosikustannuksiin henkeä kohti, huomioiden maakuntien välisiä väestörakenteen eroja. Maakuntakohtaista väestörakennetta kuvasivat tutkimuksessa demografiset, sosioekonomiset ja sairastavuuteen liittyvät tekijät. Näin tarkastellen Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla, Lapissa ja Pohjois-Savossa oli muita maakuntia korkeammat, yli 320 euron vuosikustannukset henkeä kohti. Uusimaa erottui muihin verrattuna matalien kustannusten maakuntana (207 euroa henkeä kohden). Väestörakenteen maakuntaerojen huomioimisella oli melko vähäinen merkitys sairauspäivärahaetuuksien kustannusten maakunnittaisille eroille. Väestörakenteella vakioiduissa, henkeä kohden lasketuissa vuosikustannuksissa maakuntaerot pysyivät melkein yhtä suurina kuin vakioimattomissa vuosikustannuksissa. Tämä johtui suurelta osin siitä, että maakuntaerot sairauspäivärahapäivien määrissä pysyivät väestörakenteen vakioinnista huolimatta suurina. Suuret maakuntaerot sairauspäivärahapäivien määrässä voivat johtua vakioimiemme tekijöiden ohella muun muassa fyysisiä ammatteja sisältävien toimialojen yleisyydestä korkeimpien kustannusten maakunnissa. Samoin erot voivat johtua muun muassa sairauksien erilaisesta alueellisesta painottumisesta ja elintavoista. Tuore maakunnittainen tieto pitkien sairauspoissaolojen aiheuttamista kustannuksista luo valmiuden seurata viime vuosina kasvaneiden sairauspäivärahakustannusten pidemmän ajan alueellista kehitystä. Tieto maakuntaeroista auttaa myös arvioimaan tulevien sote-palveluissa tehtävien rakenteellisten muutosten alueellista vaikutusta suomalaisten työkyvyttömyyteen.
  • Kela (Kela, 2020)
  • Blomgren, Jenni; Jäppinen, Sauli (Kela, 2020)
    Tässä työpaperissa kuvataan Kelan tutkimushankkeessa Sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä sosiaaliturvaetuuksien käyttö ja kustannukset Oulussa 2013–2018 koottu rekisteriaineisto. Tutki-mushankkeen tavoitteena oli koota pitkittäisaineisto sosiaali- ja terveyspalveluiden ja sosiaaliturvaetuuksien käytöstä Oulun – Suomen viidenneksi suurimman kunnan – asukkailla. Hankkeen aineiston avulla saadaan laaja näkökulma sosiaali- ja terveydenhuollon eri sektoreiden palveluiden ja etuuksien käyttöön. Tutkimuksen kohdejoukkona ovat kaikki Oulussa vuosien 2012–2017 lopuissa asuneet henkilöt, joiden palveluiden ja etuuksien käyttöä tarkastellaan vuosien 2013–2018 aikana. Työpaperissa esitetään perusjakaumat aineistoon kuuluneiden henkilöiden sosiodemografisista taustatiedoista, palvelujen käytöstä ja etuuksien saamisesta. Rekisteriaineistoa koottiin Kelan rekistereistä, Tilastokeskuksesta, Oulun kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasrekistereistä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämistä terveys-Hilmo ja Avohilmo-hoitoilmoitusrekistereistä, Oulun työterveyshuoltopalveluiden neljän suuren palveluntuottajan (Attendo, Mehiläinen, Terveystalo ja Työterveys Virta) asiakasrekistereistä sekä Eläketurvakeskuksen eläke- ja ansaintarekistereistä. Aineistossa oli yhteensä 240 680 henkilöä, jotka kuuluivat Oulun väestöön vähintään kerran vuosien 2012–2017 lopuissa. Yksittäisen vuoden lopussa aineiston kohdejoukkoon kuuluneiden lukumäärä vaihteli 191 053 henkilöstä 202 354 henkilöön. Oulun kaupungin palveluista kohdejoukkoon kuuluvat käyttivät vuonna 2018 useimmin avosairaanhoidon palveluita (53 % kohdejoukosta), suun terveydenhuollon palveluita (34 %) ja avoterveydenhoidon palveluita (29 %). Julkisen erikoissairaanhoidon avohoidon käyntejä oli 34 %:lla. Aineistossa olevien työterveyshuollon palveluntuottajien työterveyspalveluita käytti 28 % oululaisista. Yksityislääkärikäyntejä oli 28 %:lla ja yksityisen hammashoidon käyntejä 17 %:lla. Kela-korvausta lääkeostoista sai 51 %. Sosiaaliturvaetuuksista merkittävin oli asumistuki, jota saavaan ruokakuntaan kuului 23 % oululaisista. Aineiston yleistettävyyden arvioimiseksi Oulua vertailtiin tilastoindikaattoreilla koko maahan sekä neljään suurimpaan kaupunkiin. Vaikka vertailussa havaittiin eroja liittyen väestö- ja toimialarakenteeseen, sairastavuuteen ja terveyspalveluiden käyttöön, Oulu ei poikennut millään systemaattisella tavalla muista suurista kaupungeista eikä koko maasta. Voidaan arvioida, että oululaisia koskevat tiedot ovat melko hyvin yleistettävissä koko Suomeen. Tutkimushankkeen myöhemmissä raporteissa tarkastellaan myös palveluiden ja etuuksien ristikkäiskäyttöä sekä käyttöön yhteydessä olevia tekijöitä eri väestöryhmissä. Hankkeessa saatiin koottua varsin laaja aineisto yhden kunnan kaikkien asukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden ja etuuksien käytöstä, vaikka tämäkään aineisto ei sisällä aihealueen kaikkea mahdollista tietoa. Aineistonkeruu toi esiin kokonaiskuvan saamisen haasteet, sillä monimutkaisen palvelu- ja etuusjärjestelmämme takia tiedot ovat hajautuneet lukuisiin rekistereihin. Kaikista palveluista ei kansallista rekisteritietoa ole edes saatavilla.
  • Kela (Kela, 2020)
  • FPA (FPA, 2020)
  • Kela (Kela, 2020)
  • Rättö, Hanna; Blomgren, Jenni; Salminen, Anna-Liisa (Kela, 2020)
    Tässä selvityksessä tarkastellaan Kelan kuntoutuksen ratkaisuja sekä niiden hylkäysosuutta vuodet 2005–2017 kattavaan rekisteriaineistoon perustuen. Kuntoutusta tarkastellaan kuntoutusmuodon lakiperusteen mukaan jaoteltuna ammatilliseen, lääkinnälliseen ja harkinnanvaraiseen kuntoutukseen sekä vuodesta 2011 alkaen kuntoutuspsykoterapiaan. Tulkinnoissa otetaan huomioon muun muassa lakimuutokset, jotka ovat vaikuttaneet Kelan järjestämisvastuulla olevaan kuntoutukseen. Selvityksen tarkoituksena on kuvailla Kelan järjestämän kuntoutuksen ratkaisujen hylkäysosuuksien pidemmän aikavälin kehitystä, sillä Kelan järjestämisvastuulla olevan kuntoutuksen muutosten takia hylkäysosuuksia on hankalaa suoraan verrata eri vuosien välillä. Eri kuntoutusmuotoihin liittyvien ratkaisujen hylkäysosuudet ovat vuosina 2002–2017 vaihdelleet melko paljon. Kuntoutusmuotojen välillä hylkäysosuuksien keskinäinen suuruusjärjestys on kuitenkin pysynyt samana koko tarkastelujakson ajan. Kun osuuksia tarkastellaan eri lakiperusteisissa kuntoutusmuodoissa sukupuolen, iän tai kuntoutuspalvelun hakijan asuinpaikan mukaan nähdään, että hylkäysosuuksissa on ollut tarkasteltujen tekijöiden suhteen vuosittain vaihtelua myös kuntoutusmuotojen sisällä. Kuntouksen järjestämiseen vaikuttavilla lakimuutoksilla on myös ollut vaikutusta hylkäysosuuksiin. Nämä vaikutukset ovat kuitenkin usein olleet väliaikaisia. Selvityksen perusteella Kelan järjestämän kuntoutuksen hylkäysosuuksissa on vaihtelua toisaalta lakiperusteiden välillä ja toisaalta lakiperusteiden sisällä, kun hylkäysosuuksia tarkastellaan eri tekijöiden suhteen jaoteltuna. Erojen taustalla oleviin syihin tarkemmin perehtyminen olisi jatkossa tarpeen, jotta kuntoutusjärjestelmää voitaisiin kehittää vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.
  • Kela (Kela, 2020)
  • Kela (Kela, 2020)
  • Reiterä, Tuomas; Mattila-Holappa, Pauliina; Miettinen, Sari; Rättö, Hanna; Vadén, Veli-Matti (Kela, 2020)
    Kuntoutuksen hyödyn arviointi perustuu Kelan toteuttamaan säännönmukaiseen tiedonkeruuseen asiakkailta, palveluntuottajilta ja eri rekistereistä. Raportin tarkoituksena on tuottaa tietoa Kelan järjestämän kuntoutuksen mahdollisista hyödyistä. Tänä vuonna raportin erityisenä teemana ovat mielenterveys ja työkyky. Raportti perustuu vuonna 2018 kuntoutuksensa päättäneiden henkilöiden tietoihin. Kuntoutuspalvelujen asiakkailta on kerätty neljällä eri mittarilla tietoja kuntoutuksen alkaessa ja päättyessä. Myös palveluntuottajilta on kysytty arvioita kuntoutuksen oikea-aikaisuudesta ja kuntoutuksen tuottamasta hyödystä. Vuoden 2018 aineisto sisältää tiedot 6 995 kuntoutuspalveluiden asiakkaasta. Mittaritietoihin on myöhemmässä vaiheessa liitetty tausta- ja seurantatietoa Kelan ja Eläketurvakeskuksen rekistereistä. Vuoden 2018 raportissa kuvataan seitsemän palveluryhmän tuloksia: ammatilliset kuntoutuspalvelut, työelämässä oleville suunnatut tuki- ja liikuntaelinsairaiden kuntoutuskurssit, työelämästä poissa oleville suunnatut tuki- ja liikuntaelinsairaiden kuntoutuskurssit, ammatillinen KIILA-kuntoutus, mielenterveyskuntoutuskurssit, harkinnanvarainen moniammatillinen yksilökuntoutus ja omaishoitajien kuntoutuskurssit. Tulosten mukaan työ- ja opiskelukyky sekä fyysinen ja psyykkinen elämänlaatu kohenivat kuntoutuksen aikana. Rekisteriseurannassa havaittiin, että ammatillisten kuntoutuspalvelujen asiakkailla työssä tai opiskelemassa olevien määrä kaksinkertaistui, kun kuntoutuksen jälkeistä aikaa verrattiin sitä edeltävään. Kaikkiaan yli puolet asiakkaista myös saavutti kuntoutukselle asettamansa tavoitteet vähintään odotetusti kuntoutuksen aikana. Masennuksen suhteen oireettomien henkilöiden osuus kasvoi kuntoutuksen aikana. Henkilöiden, joilla oli kohtalaisia ja vakavia masennusoireita, määrä väheni kuntoutuksen aikana. Masennusoireet vähenivät myös kursseilla, jotka eivät lähtökohtaisesti keskity mielenterveyden kysymyksiin. Rekisteriseurannassa havaittiin, että asiakkaat, joiden psyykkinen elämänlaatu muuttui paremmaksi kuntoutuksen aikana, olivat kuntoutuksen päättymisvuotta seuraavana vuonna useammin töissä tai opiskelemassa kuin asiakkaat, joiden psyykkinen elämänlaatu ei kohentunut.
  • Ukkola, Ismo; Seppänen-Järvelä, Riitta (Kela, 2020)
    Tämä julkaisu käsittelee Kelan Muutos-hankkeen arvioinnin tuloksiin perustuen tutkijoiden ja Kelan asiantuntijoiden kokemuksia tilaustutkimuksen tutkimuksen tekemisestä ja tulosten hyödyntämisestä. Muutos-hankkeessa tutkittiin, millaisia vaikutuksia Kelan kuntoutuspalveluiden muutoksilla on ollut asiakkaille. Muutos-hankkeen arviointi tuotti tietoa ensisijaisesti Kelan sisäistä tutkimus- ja kehittämistoiminnan johtamista ja organisointia varten. Arviointiin kerätyn haastatteluaineiston analyysissä tilaajalähtöisyys muodostui pääkategoriaksi ja osoittautui keskeiseksi teemaksi arviointitehtävässä. Niin tutkijat kuin asiantuntijat tunnistavat tilaajalähtöisyydessä etuja ja rajoitteita. Tilaajalähtöisen tutkimuksen eduksi koettiin sen tuottama käytäntöä palveleva täsmätieto. Tilaajan ja tutkijoiden tiivis yhteistyö tutkimuksen tekemisessä edesauttoi yhteistä tavoitetta vastata tilaajan tietotarpeisiin. Kuntoutusmuotojen prosessimainen kehitystyö edesauttoi tutkimusten tulosten ajankohtaista hyödyntämistä Tilaajalähtöinen tutkimus ja sen roolin vahvistuminen liittyivät myös laajemmin tutkimukselle asetettuihin vaatimuksiin yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja hyödyllisyydestä. Toivomme, että tämä julkaisu lisää tietoa tilaajalähtöisen tutkimuksen toteuttamisesta ja antaa ehdotuksia tutkimuksen tilaamisen ja tutkimustulosten hyödyntämisen kehittämiseksi.
  • Haapakoski, Kaisa; Åkerblad, Leena; Tolvanen, Asko; Mäntysaari, Mikko (Kela, 2020)
    Kelan uusi palvelu, työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus, otettiin käyttöön vuonna 2017. Palvelussa yhdistyivät entinen työkokeilu, työhönvalmennus ja mielenterveyskuntoutujien työhönvalmennus. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan työllistymistä edistävän ammatillisen kuntoutuksen toimeenpanoa suhteessa palvelun lähtökohtiin: työllistymisen edistämiseen sekä kuntoutujan aktiiviseen toimijuuteen ja tukeen. Tarkempia tutkimuskohteita olivat kuntoutuksen kohdentuminen, kuntoutujan rooli ja toimijuus, palvelun toimivuus sekä tuki ja ohjaus palvelussa. Tutkimus toteutettiin moninäkökulmaisesti ja monimenetelmällisesti. Aineistoon sisältyi postikysely palveluun vuonna 2017 osallistuneille (n = 439) ja osallistujien haastattelut (n = 15), sähköinen kysely palveluntuottajille (n = 49) ja palveluntuottajien edustajien haastattelut (n = 18) sekä kuntoutukseen osallistuneiden työpaikkojen yhteyshenkilöiden haastattelut (n = 15). Tutkimuksen tulosten mukaan palvelun koettu oikea-aikaisuus oli keskeistä palvelun toteutuksen onnistumiseksi ja myönteisten tulosten saavuttamiseksi. Palveluun osallistuvien tuen tarve vaihteli. Riittävä mutta samanaikaisesti määrältään ja muodoltaan kuntoutujalle yksilöllisesti sopiva omaohjaajan tarjoama tuki oli toimijuuden mahdollisuuksien kannalta tärkeää. Tuki oli dynaamista ja sisälsi toimintaa, rooleja ja vastuita palvelun kaikkien osapuolten välillä. Vaikutusmahdollisuuksien vähäisyys, riittämättömäksi koettu toimeentulo, korkeampi ikä, tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä pitkittynyt työttömyys olivat yhteydessä palvelun heikompiin tuloksiin. Jatkossa olisi tärkeää tutkia, miten palvelusta saataisiin toimiva kokonaisuus erilaisia tarpeita ja tavoitteita omaaville kuntoutujille. Palvelussa olisi olennaista huomioida työmarkkinoiden ja työorganisaatioiden toimintalogiikka ja tehdä ennakoivaa yhteistyötä organisaatioiden kanssa. Kuntoutujien vaikutusmahdollisuuksien ja resurssien turvaaminen edesauttaisi todennäköisesti palvelun toimivuutta.
  • Kela (Kela, 2020)
  • Kela (Kela, 2020)
  • Härkäpää, Kristiina; Kippola-Pääkkönen, Anu; Buchert, Ulla; Järvikoski, Aila; Kallinen, Mauri (Kela, 2020)
    Vuoden 2016 alussa tuli voimaan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen lakimuutos. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaisia kokemuksia kuntoutujilla ja terapiapalveluja toteuttavilla terapeuteilla on Kelan vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen sisältyvistä yksilöterapioista lakimuutoksen jälkeen. Tutkimuksessa arvioitiin myös, miten asiakaskokemukset ovat muuttuneet verrattuna vuonna 2007 tehtyyn asiakaskyselyyn. Keskeisiä teemoja olivat kuntoutujan rooli ja osallisuus, kuntoutujan arjen ympäristöt ja verkostot sekä kuntoutusyhteistyö. Vuoden 2018 asiakaskysely kohdistui myönteisen kuntoutuspäätöksen vuonna 2016 saaneisiin lapsiin, nuoriin ja aikuisiin. Vastanneita oli 2 263 (32 %). Yksilöterapiaa toteuttavien palveluntuottajien ja terapeuttien Webropol-kyselyyn vastasi 886 terapeuttia. Syventäviin haastatteluihin osallistui 18 terapeuttia. Koettu kuntoutusosallisuus eli asiakkaan kuulluksi tuleminen ja mielipiteen huomioon ottaminen oli vuoden 2018 kyselyaineistossa jonkin verran vahvempaa kuin vuoden 2007. Kuntoutus toteutui myös aiempaa yleisemmin kuntoutujan lähiympäristöissä ja arjen tilanteissa, ja tietojen saaminen sairaudesta ja palvelujärjestelmästä oli jonkin verran parantunut. Kaikilla osallisuus ei kuitenkaan toteutunut yhtä hyvin. Kuntoutuksen asiakaslähtöisyyttä arvioivat asiakkaat ja terapeutit. Asiakaslähtöisyys toteutui parhaiten tasavertaisessa kohtelussa ja kuuntelussa mutta heikommin tavoitteissa edistymisen seurannassa tai kuntoutujan motivoinnissa omatoimiseen kuntoutumiseen. Asiakkaiden kokemukset kuntoutusosallisuudesta ja kuntoutuksen asiakaslähtöisyydestä olivat yhteydessä kuntoutuksen koettuihin vaikutuksiin. Terapeutit arvioivat, että heidän asiakkaidensa odotukset painottuvat arjessa selviytymisen ja osallisuuden tukemiseen sekä vuorovaikutustaitojen kehittymiseen. He toteuttivat eri terapiamuotoja niiden ydinsisältöjä laajemmin kuntoutujien tilanteiden ja niiden muutosten ehdoilla. Tärkeää oli mahdollisuus toimia joustavasti kuntoutujien tukena. Yhteistyö eri tahojen kanssa oli monipuolista ja toteutui parhaimmillaan asiakaslähtöisesti, mutta yhteistyömahdollisuuksia heikensivät eri toimijoiden kiristyneet resurssit.
  • Soukkio, Paula; Suikkanen, Sara; Kukkonen-Harjula, Katriina; Hupli, Markku (Kela, 2020)
    Ikääntyneiden erilaiset vaivat ja sairaudet kuormittavat terveydenhoitojärjestelmää ikääntyneiden määrän suurentuessa ja huoltosuhteen muuttuessa epäedulliseen suuntaan. Siksi on tärkeää kehittää uudenlaisia tapoja pitää huolta ikääntyvästä väestöstä. Lonkkamurtuma on vakava ikääntyneiden kaatumisvamma, mikä johtaa usein toimintakyvyn ja elämänlaadun heikkenemiseen ja altistaa laitoshoidolle. Myös heikentynyttä toimintakykyä aiheuttava hauraus-raihnausoireyhtymä (HRO) lisää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen käyttöä ja laitoshoitoon joutumisen riskiä. Sekä lonkkamurtuman jälkeisessä kuntoutuksessa että hauraus-raihnausoireyhtymän hoidossa liikuntaharjoittelulla on tärkeä osa. Tämän raportin tarkoituksena on kuvata KauKoIKÄ-tutkimushankkeessa käytetty kotiharjoitteluinterventio, sen toteutuminen sekä tutkittavien GAS (Goal Attainment Scale) tavoitteiden saavuttaminen ja tutkimukseen osallistuneiden palautteet kotiharjoittelusta ja tutkimuksen toteutuksesta. KauKoIKÄ-tutkimukseen osallistui 121 lonkkamurtumapotilasta (keski-ikä 81,5 vuotta) ja 300 henkilöä (keski-ikä 82,5 v), joilla todettiin esi-HRO tai HRO. Molemmat potilasryhmät satunnaistettiin erikseen kahteen ryhmää: 1) fysioterapeutin ohjaama kotiharjoittelu kahdesti viikossa vuoden ajan (61 lonkkamurtumatutkittavaa ja 150 HRO-tutkittavaa) ja 2) tavanomainen hoito (60 lonkkamurtumatutkittavaa, 150 HRO-tutkittavaa). Kotiharjoittelu oli strukturoitua, yksilöllisesti suunniteltua, eteni progressiivisesti ja keskittyi alaraajojen lihasvoiman lisäämiseen. Harjoittelu sisälsi myös tasapaino-, liikkuvuus-, kestävyys- ja toiminnallisia harjoitteita sekä ravitsemus- ja liikuntaneuvontaa. Kotiharjoittelu oli molemmilla tutkimusjoukoilla samanlainen perusajatukseltaan ja -sisällöltään. Keskimäärin harjoittelu pystyttiin toteuttamaan riittävällä rasitustasolla ja progressiivisuutta harjoittelussa pystyttiin lisäämään, mutta yksilöllinen vaihtelu oli suurta. Erilaiset sairaudet, niiden paheneminen ja siitä seuranneet sairaalajaksot aiheuttivat keskeytyksiä ja harjoittelun uudelleen suunnittelua. Molemmissa potilasryhmissä GAS-tavoitteiden T-arvojen keskiarvo oli yli tavoitetason. Tutkittavien palaute vuoden ohjatusta kotiharjoittelusta oli myönteistä. Kotiharjoitteluun osallistuneet kokivat harjoittelun kohentaneen heidän elämäänsä ja liikuntakykyään. Moni toivoi harjoittelulle jatkoa tulevaisuudessa. Vuoden ajan, kaksi kertaa viikossa, fysioterapeutin ohjauksessa suoritettu kotiharjoittelu on turvallista ja sillä voidaan sitouttaa ikääntyneet lonkkamurtumapotilaat ja henkilöt, joilla on HRO, säännölliseen liikuntaharjoitteluun.
  • Shemeikka, Riikka; Pitkänen, Sari; Saarinen, Timo; Vuorento, Mirkka (Kela, 2019)
    Kela on järjestänyt harkinnanvaraisena kuntoutuksena kuntoutuskursseja omaishoitajille 1990-luvulta alkaen. Vuonna 2013 omaishoitajien kuntoutukseen lisättiin kursseja ja yksilökurssien lisäksi alettiin järjestää parikursseja omaishoitajalle ja hänen hoidettavalleen. Vuonna 2015 toteutetun Kelan kuntoutuskursseille osallistuneiden omaishoitajien kuntoutuksen arviointitutkimuksen mukaan omaishoitajien kuntoutuksen aikaistamista tulisi harkita ja omaishoitajien tukea olisi tehostettava. Kelan omaishoitajien kuntoutuskursseja ohjaava standardia muutettiin 1.1.2017 alkaen. Tällöin kuntoutuksen rakenne ja pituus muuttuivat ja aloitettiin erityisesti lasta tai nuorta hoitaville omaishoitajille suunnatut kuntoutuskurssit. Kuntoutussäätiö toteutti tammikuun 2017 ja maaliskuun 2019 välisenä aikana Kelan omaishoitajien kuntoutuskursseja koskevan tutkimuksen osana Kelan Muutos-hanketta. Omaishoitajien kuntoutuskursseja koskevan tutkimuksen tutkimustehtävänä oli selvittää, kuinka omaishoitajien uusimuotoiset kuntoutuskurssit toteutuvat ja onnistuvat tuottamaan kuntoutujien elämään odotettuja hyötyjä ja vaikutuksia. Tutkimuksen aineistoina olivat kuntoutujien ryhmähaastattelut, kuntoutujien yksilöhaastattelut, omaishoitajan tuen tarpeen kysely (COPE-indeksi) sekä kysely palveluntuottajien moniammatillisille työryhmille. Tutkimuksen moninäkökulmaisuus ja monimenetelmäisyys toteutettiin analyyttisenä integraationa. Tulokset osoittivat, että omaishoitajat hyötyivät kuntoutuksesta. Heidän psyykkiset voimavaransa lisääntyivät ja vertaistuki tuki kuntoutumista. Uudet toimintamallit jäivät osaksi arkea, mikä ilmeni etenkin liikunnan lisääntymisenä ja omasta jaksamisesta huolehtimisena. Kuntoutuksen palveluntuottajien havainnot tukivat näitä tuloksia. Omaishoitajien kuntoutus kaipaa kuitenkin vielä kehittämistä. Omaishoitajien kuntoutumista ja arjessa selviytymistä tukisivat yksilölliset ratkaisut kuntoutuskurssien aikana sekä konkreettisen tuen varmistaminen myös kotipaikkakunnan palveluissa. Molempia voidaan edistää aiempaa tiiviimmän verkostotyön avulla, esimerkiksi tekemällä kotikäyntejä ja järjestämällä verkostopalavereita yhteistyössä paikallisten palveluiden kanssa. Yksilökursseille toivottiin kolmatta jaksoa nykyisen kahden lisäksi. Kaikille kursseille toivottiin seurantajaksoa, minkä nähtiin edistävän kuntoutuksella saavutettujen hyötyjen vakiintumista osaksi arkea. Lisäksi kurssin aloitusjakson toivottiin olevan nykyistä kevyempi. Aikuista hoitavien kursseilla toivottiin lisää henkisiin voimavaroihin, palveluihin ja etuuksiin sekä omaishoidon päättymiseen liittyviä sisältöjä. Lasta tai nuorta hoitavien kursseilla puolestaan kaivattiin enemmän työelämäteemojen käsittelyä. Kuntoutukseen ohjaamista olisi tarpeen vahvistaa edelleen erityisesti omaishoitajille lakisääteisten hyvinvointi- ja terveystarkastusten kautta.
  • Kela (Kela, 2019)