Kansaneläkelaitos (Kela): Recent submissions

Now showing items 1-20 of 1215
  • Kela (Kela, 2022)
  • Sjögren, Tuulikki; Rintala, Aki; Paltamaa, Jaana; Korpi, Hilkka; toim. (Kela, 2022)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää fysioterapian vaikuttavuutta ja merkityksellisyyttä aivoverenkiertohäiriötä (AVH) ja multippeliskleroosia (MS) sairastavilla kuntoutujilla keskittyen erityisesti ICF:n suoritukset ja osallistuminen -osa-alueeseen. Vaikuttavuutta koskevat määrälliset kirjallisuuskatsaukset (vaihteluväli: AVH 1/2008–5/2017; MS 1/2007–1/2017) kohdistuivat satunnaistettuihin kontrolloituihin terapeuttisen harjoittelun tutkimuksiin (RCT) painottuen tasapainoon ja kävelyyn. Laadulliset kirjallisuuskatsaukset fysioterapian merkityksellisyydestä (1/2000–11/2017) kohdistuivat kuntoutujan kokemuksiin ja käsityksiin fysioterapiasta. Kahdeksassa osajulkaisussa oli yhteensä 182 RCT-tutkimusta (6 856 kuntoutujaa) sekä 50 laadullista tutkimusta (711 kuntoutujaa). Tutkimukseen osallistujat ja interventiot olivat heterogeenisiä. Terapeuttisella harjoittelulla oli suurempi vaikutus kuntoutujien tasapainoon ja kävelyyn liittyvään suorituskykyyn vakioiduissa olosuhteissa, kun harjoittelua verrattiin ei-harjoitteluun tai tavanomaiseen hoitoon. Sen sijaan vaikutus suoritustasolla oli huomioitu vain muutamassa tutkimuksessa. Tuloksia voidaan hyödyntää etenkin kroonisessa vaiheessa olevien AVH-kuntoutujien sekä lievää tai keskivaikeaa MS-tautia sairastavien henkilöiden kuntoutuksessa. Kuntoutujat kokivat merkityksellisenä sen, että fysioterapiassa korostuivat ihmisarvon ylläpysyminen, yksilöllisenä ihmisenä kohdatuksi tuleminen, itsenäisyyden ja vapauden mahdollistuminen, tavalliseen elämään osallistuminen sekä tulevaisuuden uskon ja toivon herääminen ja ylläpysyminen. Kuntoutujat arvostivat tasavertaista, ammattitaitoista, laaja-alaista ja oikeudenmukaista fysioterapiaa, jossa huomioitiin kuntoutumisen merkityksellisyyden ylläpysyminen ja kuntoutumiseen liittyvien haasteiden voittamisen mahdollistuminen. Tulevaisuudessa tutkimuksissa tulisi huomioida paremmin arkisuoriutuminen ja osallistuminen sekä suomalainen kuntoutuksen monitahoinen palvelujärjestelmä.
  • Suikkanen, Sara; Soukkio, Paula; Kukkonen-Harjula, Katriina; Kautiainen, Hannu; Hupli, Markku (Kela, 2022)
    Tutkimuksessa selvitetään, miten vuoden pituinen harjoittelu kahdesti viikossa kotona fysioterapeutin ohjauksessa vaikuttaa kaatumishuolestuneisuuteen, ravitsemustilaan, masennusoireisiin ja sosiaaliseen tukeen henkilöillä, joilla on lonkkamurtuma tai gerastenia, sekä kaatumisten määrään ja gerastenian esiintymiseen lonkkamurtumapotilailla. Lisäksi tarkastellaan omaisten kuormittuneisuutta ja tuen tarvetta. Molemmat tutkittavat ryhmät satunnaistettiin erikseen vuodeksi a) ohjattuun kotona tapahtuvaan liikuntaharjoitteluun tai b) tavanomaiseen hoitoon. Osa tutkittavien kanssa samassa taloudessa asuvista omaisista osallistui kyselytutkimukseen. Tutkimuksen alussa sekä kolmen, kuuden ja 12 kuukauden kuluttua tehtävillä mittauksilla mitattiin kaatumishuolestuneisuutta, kaatumisten lukumäärää, gerastenian esiintyvyyttä, ravitsemustilaa, sosiaalista tukea ja omaisten kokemaa kuormittuneisuutta. Lonkkamurtuman saaneiden (n = 121) keski-ikä oli 81 vuotta, 75 % oli naisia ja 60 %:lla oli reisiluun kaulan murtuma. Gerasteenisten (n = 299) keski-ikä oli 82 vuotta, 75 % oli naisia, 39 %:lla oli gerastenia ja 61 %:lla sen esiaste. Vuoden kestänyt ohjattu liikuntaharjoittelu vähensi lonkkamurtuman saaneiden tutkittavien gerastenian esiintyvyyttä ja gerasteenisten henkilöiden kaatumishuolestuneisuutta ja masennusoireita. Harjoittelulla ei ollut vaikutusta muihin mitattuihin muuttujiin. Harjoittelu ei myöskään vaikuttanut omaisten (n = 43) kokemaan kuormitukseen tai tuen tarpeeseen.
  • Kela (Kela, 2022)
  • Lautamo, Tiina; Juntunen, Kristiina; Lällä, Kaisa; Pikkarainen, Aila (Kela, 2022)
    Tässä raportissa kuvataan nuorten aikuisten ja ikääntyneiden aikuisten toimijuuden itsearviointiin kehitetyn ATPA19-itsearviointityökalun (Assessment Tool of Perceived Agency, ATPA19) teoreettiset perusteet ja luotettavuustutkimuksen vaiheet päätuloksineen. Lisäksi esitetään työkalun käyttöä koskevia suosituksia. Uusimmassa kuntoutusta koskevassa keskustelussa kuntoutumisen tavoitteena on korostunut kuntoutujien toimijuuden ja osallistumisen edistäminen sekä näiden tukeminen erilaisissa arjen ympäristöissä. Jos kuntoutuksen tavoitteet keskittyvät näihin toimintakeskeisiin ilmiöihin, tulisi myös arvioinnin kohdentua niihin. Samalla henkilön omat näkemykset päivittäisen elämänsä mahdollisuuksista ja haasteista voidaan kattavammin ottaa kuntoutusinterventioiden lähtökohdiksi. ATPA19-itsearviointityökalun avulla voidaan arvioida henkilön koettua toimijuutta ja tukea samalla häntä tuomaan arviointikeskusteluun omia näkemyksiään toimijuudestaan ja sen eri osa-tekijöistä. Lisäksi arviointi tuo esille niitä henkilön itsensä nimeämiä toimintoja, jotka tuovat voimavaroja arkeen, mutta myös niitä, jotka vievät voimia. Näiden pohjalta voidaan keskustella henkilön toivomista muutostarpeista, joista puolestaan muodostuvat luontevasti kuntoutuksen tavoitteet ja interventioiden painotukset. Koetun toimijuuden itsearviointi täydentää ja laajentaa osaltaan toimintakykylähtöisen kuntoutuksen arviointiperinnettä. ATPA19-itsearviointityökalua suositellaan käytettäväksi itsearviointiin joko haastatellen tai itsenäisesti täyttäen. Kohderyhmäksi on määritelty aikuiset henkilöt, joilla on riittävät valmiudet kuvata ja pohtia omaa toimijuuttaan.
  • Huumonen, Soile; toim. (Kela, 2022)
    Kelan Toiminnallisten häiriöiden kuntoutuksen kehittämishanke toteutettiin vuosina 2018–2022 Kelan harkinnanvaraisen kuntoutuksen varoilla. Hankkeen tavoitteena oli kokeilla ja kehittää kuntoutusmalleja toiminnallisten häiriöiden kuntoutukseen. Toiminnalliset häiriöt ovat työ- ja toimintakykyä sekä elämänlaatua haittaavia oireita, joiden syyksi ei löydy tutkimuksissa elimellistä eikä psykiatrista perussairautta. Oireet voivat olla monimuotoisia. Tässä julkaisussa kerromme kehittämishankkeen taustoista, tavoitteista, toteutuksesta ja tuloksista. Kokoamme kuntoutuksen palveluntuottajien havaintoja ja kokemuksia kuntoutuspalvelujen toteuttamisesta ja kuntoutuksen kehittämisestä. Havainnot pohjautuvat Kelan Toiminnallisten häiriöiden kuntoutuksen kehittämishankkeessa toteutettuun kuntoutuskokeiluun, jonka kohderyhmänä olivat toiminnallista häiriötä sairastavat 18–67-vuotiaat. Hankkeessa kokeiltiin yksilökuntoutusta ja ryhmämuotoista kuntoutusta. Kuntoutusjaksolla oli enintään 12 tapaamista 10 viikon aikana, jonka jälkeen oli kolmen kuukauden kuluttua seurantatapaaminen. Tapaamisten määrä perustui asiakkaan yksilölliseen kuntoutustarpeeseen. Kuntoutuspäätös oli voimassa kuusi kuukautta. Kuntoutuskokeiluun osallistui yhteensä 82 asiakasta. Kuntoutussäätiö toteutti hankkeen arviointitutkimuksen, josta julkaistaan erillinen tutkimusraportti. Kuntoutusta toteutti viisi palveluntuottajaa kahdella eri paikkakunnalla. Kokeilu toteutettiin Oulun seudulla yhteistyössä Oulun yliopistollisen sairaalan yleissairaalapsykiatrian yksikön ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella HUSin toiminnallisten häiriöiden poliklinikan ja Helsingin kaupungin Työterveys Helsingin kanssa. Hanke toteutettiin yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.
  • Kela (Kela, 2022)
  • Ilves, Outi; Korpi, Hilkka; Honkanen, Sari; Aartolahti, Eeva (Kela, 2022)
    Tutkimuksessa selvitettiin robottien, virtuaalitodellisuuden tai lisätyn todellisuuden avulla toteutetun lääkinnällisen kuntoutuksen vaikuttavuutta ja merkityksellisyyttä kuuden järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen, näytönastekatsausten ja laadullisen tutkimusnäytön yhteenvedon avulla. Kirjallisuushaut toteutettiin Ovid MEDLINE-, Cinahl-, PsycINFO- ja ERIC-tietokannoista. Määrällisistä tutkimuksista mukaan valittiin järjestelmälliset katsaukset ja satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT), joihin osallistui lääkinnällisen kuntoutuksen tarpeessa olevia henkilöitä, interventiona oli kyseisiä teknologioita hyödyntävä kuntoutus ja tulosmuuttujina toimintakyky, elämänlaatu, fyysinen tai psyykkinen hyvinvointi, avuntarve tai työkyky. Laadullisiin tutkimuksiin osallistui kuntoutujia, heidän läheisiään tai kuntoutusammattilaisia, kiinnostuksen kohteena olivat kokemukset tai käsitykset ja kontekstina kuntoutus, jossa hyödynnettiin kyseisiä teknologioita. Katsaukset arvioitiin AMSTAR2-, RCT-tutkimukset Cochrane Risk of Bias 2- ja laadulliset tutkimukset Joanna Briggs -instituutin kriteereillä. Vaikuttavuusnäyttöä arvioitiin ensisijaisesti aiempien katsausten perusteella hyödyntäen GRADE-arviointia sekä Hoitosuositustyöryhmien periaatteita. Laadullisten tutkimusten aineisto luokiteltiin aineistolähtöisesti kuvaamaan merkityksellisyyttä kyseisten teknologioiden käytöstä kuntoutuksessa. Robottiavusteinen ja virtuaalitodellisuutta hyödyntävä kuntoutus ovat pääasiassa yhtä vaikuttavia ja joissakin kuntoutujaryhmissä vaikuttavampia kuin tavanomainen harjoittelu tai muu kuntoutus. Yleistettävyyttä heikentää RCT-tutkimusten heterogeenisyys. Näyttö painottuu neurologisten kuntoutujien liikunnalliseen harjoitteluun. Näytönaste on kohtalainen tai heikko. Teknologian nähtiin täydentävän perinteisiä kuntoutusmenetelmiä ja sillä koettiin olevan kuntoutujalle merkityksellisiä fyysisiä ja psykososiaalisia hyötyjä. Kokemuksissa oli kuitenkin laajaa variaatiota. Suunnittelussa ja käyttöönotossa tulisi kuntoutujan olla keskiössä ja ammattilaisten osaaminen varmistaa.
  • Kela (Kela, 2022)
  • FPA (FPA, 2022)
  • Kela (Kela, 2022)
  • Paavonen, Anna-Marie; Partanen, Tuija (Kela, 2022)
    Suomessa alle kouluikäisistä lapsista 12 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia vuoden 2020 lopussa. Maahanmuuttaneet henkilöt käyttävät mielenterveys- ja kuntoutuspalveluja Suomessa harvemmin kuin muu väestö. Kuntoutuspalveluiden vähäisempään käyttöön voivat vaikuttaa esimerkiksi kielivaikeudet, kulttuurierot tai palvelujärjestelmään liittyvät tekijät. Tämän tutkimuksen tavoite oli tuottaa tietoa siitä, millaiseen Kelan järjestämään kuntoutukseen maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret ovat osallistuneet sekä millaisia haasteita ja kehittämistarpeita kuntoutuksen toteutumisessa on ollut, kun asiakkaat ovat olleet maahanmuuttajataustaisia lapsia, nuoria ja perheitä. Tutkimuksen aineistot koostuivat kyselyistä, haastatteluista ja Kelan rekisteritiedoista. Tutkimuksen tiedontuottajia olivat Kelan kuntoutuksen palveluntuottajat sekä kuntoutukseen lähettävillä tahoilla ja järjestöissä työskentelevät ammattilaiset. Kyselyt oli suunnattu kuntoutuksen palveluntuottajille. Tutkimukseen haastateltiin seitsemää kuntoutuksen palveluntuottajaa sekä kahta lähettävillä tahoilla ja kahta järjestöissä työskentelevää ammattilaista. Tutkimuksen tilasi Kelan etuuksien ja palvelujen suunnitteluyksikön kuntoutusryhmä. Vuosina 2019‒2021 iältään 0‒17-vuotiaiden maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten saama kuntoutus on useimmiten ollut lakiperusteeltaan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta. Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen yksilöterapiat ovat toteutuneet lapsille ja nuorille pääasiassa samalla tavoin kuin lapsille ja nuorille muussa väestössä. Haasteet kuntoutuksen toteutumisessa ovat liittyneet kuntoutuksen valmisteluun, kuntoutusprosessin sujuvuuteen ja tulkkaukseen liittyviin kysymyksiin. Ennen kuntoutusta haasteita on ollut kuntoutukseen ohjautumisessa, kuntoutuksen hakemisessa, terapeutin etsimisessä ja ensimmäisen käyntikerran sopimisessa. Lasten kuntoutukseen ohjautuminen on voinut viivästynyt, kun heidän tuen tarpeensa ovat liittyneet esimerkiksi kielen kehityksen ongelmiin. Kuntoutuksen aikana haasteita on ollut tavoitteiden asettamisessa, terapiasuhteen rakentamisessa, kuntoutuksen kiinnittymisessä arkeen ja kuntoutusprosessin hallinnassa. Tavoitteiden asettaminen ja terapiasuhteen rakentaminen ovat vieneet tavanomaista enemmän aikaa. Vaikeudet kotikäyntien järjestämisessä ovat vaikeuttaneet kuntoutuksen kiinnittymistä arkeen. Pienten kielten tulkkeja on ollut vaikea löytää ja tulkkivälitteinen työskentely on vienyt aikaa terapiatyöskentelyltä. Mielenterveyskuntoutuksen saajina maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret voivat olla väliinputoajia. Tutkimuksen perusteella maahanmuuttajataustaisille perheille olisi hyvä antaa nykyistä enemmän tietoa Kelan järjestämästä kuntoutuksesta ennen kuntoutuksen aloittamista sekä tukea kuntoutusasioiden hoitamiseen. Palvelujärjestelmässä tarvitaan toimijoiden välistä yhteistyötä, jotta lasten ja nuorten kuntoutustarpeet tunnistetaan nykyistä paremmin ja jotta perheet voivat saada nykyistä enemmän tukea muihin kuin kuntoutukseen liittyviin tuen tarpeisiin.
  • Leskelä, Riikka-Leena; Mikkola, Hennamari (Kela, 2022)
    Terveysongelmat ja taloudelliset ongelmat kulkevat usein käsi kädessä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, mitä sote-palveluita toimeentulotuen saajat käyttävät, ja onko toimeentulotuen asiakkuus yhteydessä sote-palveluiden kokonaiskäyttöön ja siitä kertyviin kustannuksiin. Tutkimuksen aineistona hyödynnettiin Oulun kaupungista, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä sekä Kelasta kerättyä asukastason rekisteriaineistoa sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksista ja etuuksista vuonna 2013. Aineistoa analysoitiin kuvailevilla analyyseillä sekä lineaarisilla regressiomalleilla. Tutkimuksen keskeinen havainto on, että toimeentulotuen asiakkuus on yhteydessä korkeampiin sote-palveluista kertyviin kustannuksiin senkin jälkeen, kun mallissa huomioidaan asiakkuus eri sote-palveluissa. Paljon eri palveluita ja etuuksia tarvitsevan asiakkaan palvelukokonaisuuksia tulisikin koordinoida. Eri toimijoilla ei ole välttämättä edes tietoa siitä, missä eri palveluissa asiakkaalla on asiakkuus, joten tiedon integraatio tulisi ratkaista ensin.
  • Ukkola, Ismo; Miettinen, Sari; Pulkki, Jutta; Heino, Pekka; Poikkeus, Leena (Kela, 2022)
    Työpaperissa tarkastellaan mahdollisia järjestelmätason syitä alueiden välisiin eroihin Kelan kuntoutukseen ohjautumisessa ja osallistumisessa neljän Kelan kuntoutuspalvelun osalta (työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus, puheterapia, kuntoutuspsykoterapia ja aivoverenkiertohäiriön sairastaneen kuntoutuskurssi (AVH-kurssi)). Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi kuntoutuspalvelujen saatavuus ja sen muodostama monitahoinen kokonaisuus. Aineistona käytettiin keväällä 2021 toteutettua, kuntoutuksen ammattilaisille suunnattua kyselyä. Vastaajia yhdisti näkemys asiakkaan kuntoutukseen ohjautumisen sujuvuudesta, resurssien niukkuudesta ja kuntoutukseen hakemisen puutteista. Erityisvastuualueiden (erva) välisissä tarkasteluissa huomattiin, että Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualueen vastaukset erottuivat muista alueista pääsääntöisesti myönteisemmillä arvioilla. Erityisesti näin oli asiakkaan kuntoutusprosessin sujuvuuden, toimintamallien käytön, työnjaon selkeyden sekä kuntoutustarpeen arvioinnin ja kuntoutussuunnitelman laatimisen osalta. Avovastauksista tunnistettiin seitsemän pääteemaa, jotka koskevat: tietoa, yhteistyötä, työnjakoa, palveluihin osallistumista, resursseja, kuntoutusmyönteisyyttä ja tukiverkkoa. Työnjaossa tunnistettiin kaksi alateemaa: asiakkaan ohjaukseen liittyvä työnjako ja asiakkaan prosessin jatkuvuutta turvaava työnjako eivät toimi sujuvasti. Toimintamalliteemassa tunnistettiin neljä alateemaa: tiedon tai osaamisen puute etenemisestä, prosessin vaikeaselkoisuus ja monimutkaisuus, epäselvät käytännöt ja toimintamalli ei toimi. Tulosten perusteella tulisi kiinnittää huomiota kuntoutuksen hakemiseen sekä asiakkaan kuntoutustarpeen arviointiin ja kuntoutussuunnitelman laatimiseen. Näissä vaiheissa tulisi tarkastella erityisesti toimijoiden välistä työnjakoa ja käytössä olevia toimintamalleja. Kaikkia alueita koskevat kehittämiskohteet ovat resurssien niukkuus ja palveluiden saatavuus.
  • Kela (Kela, 2022)
  • Kela (Kela, 2022)
  • Salminen, Anna-Liisa (Kela, 2022)
    Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen yhteydessä pyritään tukemaan kansalaisten aktiivisuutta ja vastuunottoa oman hyvinvointinsa ja terveytensä ylläpidossa. Työpaperin ensimmäisessä osassa tarkastellaan kuntoutujan aktiivisuuteen ja vastuunottoon liittyviä käsitteitä, joita käytetään ja myös käännetään englanninkieleltä suomen kielelle vaihtelevasti ja epätäsmällisesti. Oman hyvinvoinnin hallinnalla (self-management) tarkoitetaan tässä työpaperissa ongelmakeskeistä ja yksilöllistä toimintaa, joka sisältää kolmenlaisia tehtäviä: hoidon/kuntouksen yms. palvelujen hallinta, roolien hallinta ja tunteiden hallinta. Oman hyvinvoinnin hallinta edellyttää hallinnointitaitoja, joita ovat ongelmanratkaisu, päätöksenteko, resurssien hyödyntäminen, potilas-palveluntuottaja-kumppanuuden muodostaminen, toiminnan suunnittelu ja räätälöinti. Oman hyvinvoinnin hallinta on kattokäsite hoidolle ja kuntoutukselle, mukaan lukien itsehoito, omahoito ja omakuntoutus sekä terveyden edistäminen. Omakuntoutuksella tarkoitetaan kuntoutujan itsensä toteuttamaa, mutta sosiaali- ja/tai terveydenhuollon ammattihenkilön kanssa yhdessä suunnittelemaa kuntoutumistarpeeseen parhaiten sopivaa näyttöön perustuvaa kuntoutusta. Käsitteenä omakuntoutus ei vielä ole vakiintuneesti käytössä, mutta työpaperissa ehdotetaan käsitettä kuvaamaan omatoimisesti toteutettavaa ammattilaisen ohjaamaa kuntoutusta. Työpaperin toisessa osassa luodaan katsaus taksonomioihin ja interventioihin, joita voidaan hyödyntää pitkäaikaissairaan kuntoutujan oman hyvinvoinnin hallinnan valmennuksessa. Kirjallisuushaun perusteella lopulliseksi aineistoksi valikoitiin 32 artikkelia, joista suurin osa liittyi aivoverenkiertohäiriöihin, muutamia artikkeleita löytyi selkäydinvamma ja aivovamman saaneiden henkilöiden, sekä Parkinsonin ja MS-tautiin sairastuneiden oman hyvinvoinnin hallinnan valmennuksesta. Mukaan ei otettu tutkimuksia, joissa keskityttiin yksittäisten oireiden tai taitojen hallintaan. Katsaukseen mukaan otettujen tutkimusten perusteella pitkäaikaissairaiden oman hyvinvoinnin hallintaan liittyvä tutkimus on keskittynyt erilaisiin diagnoosiryhmäkohtaisiin läsnä tai etänä toteutettaviin ohjelmiin, niiden toteutukseen ja vaikutuksiin. Oman hyvinvoinnin hallinnan strategioista, eli taidoista tai keinoista, joita henkilö tarvitsee toimiakseen aktiivisesti oman hoitonsa ja kuntoutumisensa edistämiseksi, vaikuttaa olevan toistaiseksi melko vähän tutkimusta, mutta sen tarpeeseen on kiinnitetty huomiota. Työpaperissa esitetään, että kuntoutuksessa tulisi hyödyntää omakuntoutusta ja tukea kuntoutujan oman hyvinvoinnin hallintaa, sekä kiinnittää erityisesti huomiota taitoihin ja strategioihin, joita nämä kuntoutujalta edellyttävät. Oman hyvinvoinnin hallinnan valmennus voisi toimia hoitoa ja kuntoutusta yhdistävänä monialaisena ja moniammatillisena toimintamallina.