Kansaneläkelaitos (Kela): Recent submissions

Now showing items 1-20 of 1163
  • Tillman, Päivi; Heino, Pekka; Soppi, Aarni (Kela, 2021)
    Terveydenhuollon kalenterivuosittaiset maksukatot aiheuttavat erityisesti pitkäaikaissairaille terveysmenojen keskittymistä alkuvuoteen. Asiakkaiden maksamien kustannusten hillitsemiseksi on usein esitetty muun muassa maksukattojen yhdistämistä. Kela hallinnoi kahta terveydenhuollon kolmesta maksukatosta: sairausvakuutuslain (L 1224/2004) mukaista lääkekustannusten vuotuista omavastuuta (ns. lääkekatto) ja matkakustannusten vuotuista omavastuuta (ns. matkakatto). Saaduista ja haetuista lääke- ja matkakorvauksista kertyy Kelaan yksityiskohtaiset rekisteritiedot. Rekisteriaineisto mahdollistaa erilaisten laskelmien ja simulointien tekemisen. Tässä rekisteriselvityksessä tarkastellaan Kelan rekisteriaineistojen perusteella kolmella erilaisella yhteiskattomallilla erillisten lääke- ja matkakaton yhdistämistä yhteiseksi katoksi ja tämän vaikutuksia vakuutettujen maksamiin omavastuisiin ja sairausvakuutuksen korvausmenoihin. Valtaosalla lääke- ja/tai matkakorvauksia käyttäneistä maksettavaksi jäävä omavastuu ei tarkastelussa olleilla yhteiskattomalleilla muuttuisi. Muutokset olisivat suurimmat iäkkäämmillä, joilla lääke- ja matkakulut ovat muutenkin suurimpia, ja useimmiten omavastuu pienenisi. Omavastuun pieneneminen jakautuisi kuitenkin jonkin verran epätasaisesti, ja matkakaton sisältävää välikattomallia lukuun ottamatta etenkin ne häviäisivät, joilla on nykyisellään täyttynyt vain matkakatto. Yhteiskatosta hyötyisi myös pieni määrä henkilöitä, jotka nykyisellään eivät saavuta kumpaakaan vuosikattoa. Lääke- ja matkakorvausten yhteiskatto noin lääkekaton suuruisena lisäisi sairausvakuutuksen korvausmenoja erillisiin kattoihin verrattuna noin kaksi prosenttia. Maksukattojen yhdistämisen lisäksi tarkastellaan myös toista tapaa, ns. liukuvaa kattoa, jolla voidaan ehkäistä potilaiden maksamien lääke- ja matkakustannusten kasaantumista alkuvuoteen. Liukuvassa katossa, joka on käytössä esimerkiksi Ruotsissa, vuotuiset omavastuut lasketaan ensimmäisen lääkeoston tai matkan päivämäärästä alkaen vuoden pituiselle jaksolle, jolloin kohdentuminen ei ole sidottu kalenterivuoteen tai muuhun etukäteen määriteltyyn ajanjaksoon. Liukuvalla katolla voitaisiin saada alkuvuoteen kertyviä maksuja tasattua, joskin etenkin lääkeostojen arviointi on käyttäytymisvaikutusten arvioinnin puuttuessa haastavaa. Tässä julkaisussa omavastuita tarkastellaan ns. staattisesti, olemassa olevan aineiston perusteella, eikä muutoksilla oleteta olevan vaikutuksia vakuutettujen käyttäytymiseen. On kuitenkin selvää, että esimerkiksi nykytilanteessa hakematta jääviä matkakorvauksia voitaisiin hakea huomattavasti nykyistä enemmän, mikäli ne kerryttäisivät yhteistä vuosikattoa muiden sairaanhoidon kustannusten, kuten esimerkiksi lääkekustannusten kanssa.
  • Kela (Kela, 2021)
  • Kela (Kela, 2021)
  • Kullberg-Turtiainen, Marjo; Forsbom, Maj-Britt; Säynevirta, Kirsi; Molander, Kiki (Kela, 2021)
    Tämän julkaisun tavoite on kuvata tanssikuntoutusmenetelmän kehittämistä, siitä saatuja kokemuksia ja koota ehdotuksia sen edelleen kehittämiseksi. Tanssin merkitystä neurologisessa kuntoutuksessa on tutkittu hyvin vähän. Helsingin yliopiston psykologian ja logopedian osaston ja Validia Kuntoutus Helsingin kehittämis- ja tutkimushankkeen tavoitteena oli kehittää moniammatillinen, tanssinopettajan ja fysioterapeutin yhdessä ohjaama yksilöllinen tanssikuntoutusmenetelmä aivovammakuntoutujille. Kehityshankkeessa ja siihen liittyneessä pilottitutkimuksessa (Särkämö ym. 2021) osallistujina oli 11 vaikean traumaattisen aivovamman saanutta, aivovamman kroonisessa vaiheessa ollutta henkilöä. Tanssikuntoutus on neurologinen kuntoutusmuoto, joka tarkoittaa tässä tanssinopettajan ja fysioterapeutin yhdessä ohjaamaa yksilöllistä terapiaa vaikean/erittäin vaikean aivovamman saaneelle henkilölle, jolla on rajoitteita liikkumis- ja toimintakyvyssä, mutta tarpeeksi motorista toimintaa pystyäkseen osallistumaan tähän kuntoutusmuotoon. Tanssinopettaja ohjaa kuntoutujaa tanssimaan koreografiaan ja fysioterapeutti ohjaa tarvittaessa kuntoutujaa manuaalisesti. Fysioterapeutin ohjauksen tavoitteena on auttaa kuntoutujaa suorittamaan tanssiliikkeen mahdollisimman oikein ja toteuttamaan tanssisarjan mahdollisimman oikeassa rytmissä, jolloin kuntoutuja voi saada kokemuksen siitä, kuinka koko keho osallistuu tanssiin, vaikka omatoiminen liikkeiden suorittaminen ei onnistuisikaan. Tanssiasento (esimerkiksi istuen tai seisten), koreografia, fysioterapeutin ohjaus ja kuntoutujan valitsema tanssittava lempimusiikki sovitetaan yksilöllisesti ottaen huomioon kunkin kuntoutujan fyysiset ja kognitiiviset rajoitteet ja kyvyt. Tavoitteena on motorinen, kognitiivinen ja emotionaalinen kuntoutuminen. Tanssi-liiketerapiasta (TLT) tanssikuntoutus eroaa monella tavalla. TLT on psykoterapian soveltava muoto, tanssikuntoutus on neurologista terapiaa. Nyt käsillä olevassa julkaisussa kerromme, kuinka tanssikuntoutus sai alkunsa, kuinka tätä terapiamuotoa vietiin eteenpäin hankkeen aikana ja miten sitä suunnitellaan kehitettävän edelleen. Kuvaamme sitä, kuinka tanssinopettaja, fysioterapeutti ja kuntoutuja toimivat yhteistyössä. Kerromme kuntoutuksen toteuttamisesta ja hankkeen aikana saaduista havainnoista ja kokemuksista. Pohdimme, mihin tanssikuntoutus voi vaikuttaa ja kuinka sitä kannattaisi kehittää edelleen.
  • Haapakoski, Kaisa; Åkerblad, Leena (Kela, 2021)
    Tämä raportti perustuu Työelämä kuntoutuksen osapuolena -hankkeeseen, joka toteutettiin Jyväskylän yliopistossa Kelan kuntoutuksen kehittämisrahoituksella (KKRL 12 §). Tutkimuspainotteisessa hankkeessa syvennyttiin työpaikkajaksoja sisältävän ammatillisen kuntoutuksen sekä siihen liittyvän työnantajayhteistyön problematiikkaan ja mahdollisuuksiin. Keräsimme aiheeseen liittyen kansainvälistä kirjallisuutta ja kaksi laadullista kyselyaineistoa. Kyselyt suunnattiin Kelan työllistymistä edistävän ammatillisen kuntoutuksen palveluntuottajille (n = 75) sekä yksityisen sektorin työnantajille (n = 48). Tässä raportissa pohditaan materiaaliin perustuen työnantajien osallistamisen ja työnantajien kanssa tehtävän yhteistyön mahdollisuuksia ja strategioita työpaikkajaksoja sisältävissä ammatillisen kuntoutuksen ja tuetun työllistymisen palveluissa. Toimivan työnantajayhteistyön keskeisiksi edellytyksiksi hahmottuivat yhteistyön arvostaminen ja yhteistyön resurssien turvaaminen, ennakkoluulojen kohtaaminen ja tietoisuuden lisääminen, työn ja tekijän yhteensovittaminen ja työn räätälöinti, yritysten resurssien ja toimintalogiikan huomiointi sekä yhteistyön jatkuvuus ja työllistämisen tukeminen. Toimiva työnantajayhteistyö pohjautuu ammatillisen kuntoutuksen kontekstissa ajattelutavalle, jossa asiakkaiden työhön liittyvän inkluusion edistäminen on toiminnan perusta. Työnantajien kanssa tehtävä yhteistyö ja työpaikkakontekstiin kiinnittyvä työskentely ovat osa inkluusion edistämisen strategiaa asiakkaan kanssa työskentelyn ohella. Kehittämistyön tulisi kaikkiaan rakentua palvelujen ydintavoitteiden, eli inkluusion ja integraation edistämisen mukaisesti. Näihin tavoitteisiin olisi hyvä ajoittain palata uusia toimintatapoja luotaessa ja niiden toimivuutta seurattaessa. Jatkossa olisi olennaista kehittää myös ammatillisen kuntoutuksen hyviä kuntoutuskäytäntöjä.
  • Pylvänäinen, Päivi; Hyvönen, Katriina; Muotka, Joona; Forsblom, Anita; Lappalainen, Raimo; Levaniemi, Aino; Maaskola, Niina (Kela, 2021)
    Tutkimme tanssi-liiketerapian (TLT) käytettävyyttä masentuneiden työikäisten kuntoutuksessa. Tutkittavia oli 157, joista 109 satunnaistettiin TLT-interventioryhmään (n = 52) tai kontrolliryhmään (n = 57). Loput tutkittavat (n = 48) osallistuivat satunnaistamattomiin TLT-ryhmiin. Kaikilla tutkittavilla oli lääkärin diagnosoima masennus, joka aiheutti uhkaa työ- tai opiskelukyvylle. TLT-interventio tapahtui tanssi-liiketerapeutin ohjaamassa ryhmässä, joka kokoontui 20 x 75 minuuttia 10 viikon aikana. Kaikki tutkittavat saivat tavanomaista hoitoa tutkimuksen aikana. Alku-, jälki- ja 3 kuukauden seurantamittauksessa tarkasteltiin masennusoireilua (BDI), yleistä psyykkistä vointia (CORE-OM), työ- tai opiskelukykyä ja kehonkuvaa. TLT-interventioryhmän oireet (BDI, CORE-OM) vähenivät merkitsevästi verrattuna kontrolliryhmään, missä tutkittavien oireissa ei tapahtunut muutosta. Interventioryhmän työ- tai opiskelukyky vahvistui. Interventioryhmässä lähes 45 % tutkittavista hyötyi TLT-interventiosta. Ryhmien väliset efektikoot osoittivat keskikokoisia eroja (d = 0,58–0,72) kaikissa oireissa seurantamittauksessa. Koe-kontrolliasetelman aikana kontrolliryhmässä ei tapahtunut muutosta kehonkuvassa, mutta interventioryhmänkään muutos ei pistemäärämuutoksena ollut tilastollisesti merkitsevä. Vaikka määrällisiä muutoksia ei havaittu, laadullisessa koko aineiston tarkastelussa havaittiin, että tutkittavien kehonkuvassa korostui energian puute, epämukavuus sekä huoli siitä, mitä toiset ajattelevat omasta kehosta ja toiminnasta. Kehon toimintakyky ja olemus koettiin huonoina. Tutkittavilla ilmeni pyrkimystä olla huomioimatta, mitä kehossa tapahtuu. TLT-interventiovaiheessa seurantamittauksen vastauksissa ilmeni enemmän itsen ja kehon havainnointia, hyväksyntää, uudenlaisen toiminnan kokeilemista, enemmän neutraaliutta ja myötätuntoa. Tutkimustulos osoitti TLT-intervention tuomien suotuisten muutosten säilyvän lyhyen 3 kuukauden seuranta-ajan.
  • Sihvonen, Ella (Kela, 2021)
    Sosiaaliturvauudistukseen tähtäävän parlamentaarisen komitean yksi keskeinen tavoite on selkeyttää sosiaaliturvajärjestelmää ja lisätä sen ymmärrettävyyttä. Jotta sosiaaliturvaetuuksia olisi helpompi ymmärtää, on keskeistä yhtenäistää käsitteistöä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on tuottaa pohjatietoa komitean työhön sekä perhe- ja tulokäsitteistä että sosiaaliturvaetuuksien haku- ja maksuajankohdista. Perhe- ja tulokäsitteitä sekä etuuksien haku- ja maksuajankohtia tarkastellaan pääasiassa sosiaaliturvalainsäädännössä niissä sosiaaliturvaetuuksissa, joiden määräytymiseen vaikuttavat joko hakijan tulot tai perhe- ja läheissuhteet. Tarkastelluissa sosiaaliturvaetuuksissa käytetään yhteensä 14:ää erilaista tulokäsitettä. Käsitteiden erot johtuvat muun muassa erilaisista työsuhteista, joten samassakin laissa voivat useat eri tulokäsitteet olla tarpeen. Tulot vaikuttavat etuuden maksamiseen monin tavoin. Vaikutukset riippuvat esimerkiksi siitä, onko tuki tai etuus ansiosidonnainen vai tarveharkintainen. Laissa perhe taas määritellään pääasiassa yhteistaloudessa asuvien aikuisten ja mahdollisten lasten muodostamaksi kokonaisuudeksi eli niin sanotun ydinperheen kaltaiseksi. Ydinperheen ulkopuoliset perhe- ja läheissuhteet voivat silti vaikuttaa etuuden saamiseen ja maksamiseen. Perhesuhteiden huomioimista etuuslainsäädännössä on tarkasteltu tutkimuksessa eksklusiivisuuden ja inklusiivisuuden käsitteiden avulla, millä viitataan ajatukseen perheestä ulossulkevana sosiaalisten sidosten muodostelmana (eksklusiivinen) tai ajatukseen perheestä, jonka rajat ovat huokoisemmat (inklusiivinen). Vaikka erilaisia käsitteitä voidaan jonkin verran yhtenäistää, käsitteistön tai haku- ja maksuajankohtien yhtenäistäminen ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus. Lakien tarkoitukset ovat erilaisia, jolloin perhe- tai tulokäsite voi olla tarkoituksenmukaista määritellä eri tavoin jopa saman lain sisällä. On tärkeää, että käsitteiden erilaiset sovellukset perustuvat harkittuun sosiaalipolitiikkaan tai niillä on muutoin perusteltu, hyväksytty ja edelleen pätevä syy. Keskeistä on, että lait kohtelevat kaikkia samassa tilanteessa olevia etuuden tai tuen hakijoita yhdenvertaisesti.
  • Miettinen, Sari; Rättö, Hanna; Reiterä, Tuomas; Vadén, Veli-Matti (Kela, 2021)
    Kelassa on käytössä usean vuoden kehittämisen tuloksena rakennettu kuntoutuksen hyödyn arvioinnin malli. Kelan mallista erityisen tekee systemaattinen tiedonkeruu sekä arvioinnin perustana käytettävän aineiston monipuolisuus. Tietoa kerätään toiminta- ja työkyvyn muutoksesta kuntoutuksen aikana sekä sen jälkeen kuntoutuksen asiakkailta ja palveluntuottajilta ja niihin liitetään tietoa eri rekistereistä. Mallin kautta saatavaa tietoa käytetään tällä hetkellä Kelassa kuntoutuksen kehittämiseen sekä kuntoutusta koskevassa tilastoinnissa. Kuntoutuksen uudistamiskomitea on ehdottanut Kelan mallin soveltamista myös Kelan ulkopuolella. Nykyinen malli on rakennettu Kelan lähtökohdista, mutta laajan ja systemaattisen tietojen keräämisen perusajatusta ja mallin perusrakenteen osia voi soveltaa myös muualla. Mallissa on käytössä neljä mittaria. Kuntoutuksen tavoitteiden toteutumisesta kerätään tietoja GAS-menetelmällä, kuntoutujien elämänlaadusta WHOQOL-BREF-mittarilla ja heidän mahdollisista masennusoireistaan BDI-21-mittarin väestöversiolla. Lisäksi erillisellä lomakkeella kerätään sekä asiakkaalta että palveluntuottajalta asiakkaan työkykyyn liittyviä tietoja. Mittaukset toteutetaan kyselylomakkeilla. Mallissa on tunnistettu sen onnistuneen toiminnan ja laajemman soveltamisen kannalta keskeisiä ominaisuuksia. Ensimmäiseksi, mallin rakenteen ja sen ylläpitämisen selkeyttämiseksi kuntoutuksen hyödyn arvioinnille on Kelan sisällä määritelty selkeä toimintaa ohjaava tavoite. Toiseksi, mallin mukainen toiminta on edellyttänyt monitahoisen tiedonkeruu- ja raportointikokonaisuuden rakentamisen ja sen ylläpitämisen. Kolmanneksi, tiivis yhteistyö palveluntuottajien kanssa on kerättävän aineiston kattavuuden kannalta keskeinen tehtävä. Neljänneksi, kuntoutuksen hyötyä koskevan tiedon prosessi asiakkailta tiedon hyödyntämiseen, sisältää monta vaihetta ja monia tiedon liikkumisen rajapintoja. Tiedon tulee liikkua rajapinnoilla sujuvasti. Viidenneksi, mallin useat toimijat ja vaiheet muodostavat laajan verkoston, jossa tarvitaan tiivistä yhteistyötä sekä aineiston muodostamisen ja kehitystarpeiden koordinointia.
  • Kela (Kela, 2021)
  • Valkama, Venla; Saarikallio-Torp, Miia; Heinonen, Hanna-Mari (Kela, 2020)
    Kelan tutkimuksen toteuttamassa kyselytutkimuksessa selvitettiin vuoden 2018 äitiysavustuksen saaneiden perheiden kokemuksia äitiyspakkauksesta ja sen merkityksestä. Kysely oli laatuaan kymmenes ja se osui vuodelle, jolloin ensimmäisten äitiyspakkausten jakamisesta oli kulunut 80 vuotta. Ensimmäistä kertaa äitiyspakkauskysely suunnattiin äitien lisäksi myös pienten lasten isille. Erityisinä teemoina kyselyssä selvitettiin perheiden näkemyksiä tuotteiden ekologisuudesta ja pakkauksen laajemmasta institutionaalisesta merkityksestä. Kyselyyn vastasi 1 202 äitiä (41 prosenttia kyselyn saaneista) ja 825 isää/lapsen toista vanhempaa (28 prosenttia kyselyn saaneista). Tulokset osoittavat, että perheet ovat äitiyspakkaukseen varsin tyytyväisiä. Tuotteista tarpeellisimpina pidettiin kylpypyyhettä, makuupussia ja peitettä. Vaikka pakkauksen suosio on jonkin verran laskenut, esikoislapsen kohdalla pakkauksen valitsee rahallisen korvauksen sijaan edelleen 95 prosenttia perheistä. Äitiyspakkauksesta ollaan ylpeitä suomalaisena instituutiona ja sukupolvia yhdistävänä perinteenä. Vastaajat toi-voivat, että tulevaisuudessa pakkausta kehitettäisiin ekologisempaan suuntaan lisäämällä esimerkiksi pakkauksen tuotteisiin liittyvää valinnanvapautta. Moni oli myös valmis vähentämään pakkauksen tuotevalikoimaa, mikäli se takaisi tuotteiden entistäkin paremman laadun ja tuotevalikoiman kotimaisuuden.
  • Kela (Kela, 2020)
  • Heino, Pekka; Mäkinen, Jenna; Seppänen-Järvelä, Riitta (Kela, 2020)
    Tässä rekisteritutkimuksessa selvitettiin vuoden 2016 alussa voimaan tulleen vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen lainmuutoksen (L 145/2015) vaikutuksia Kelan järjestämisvastuulla olevan lääkinnällisen kuntoutuksen kohdentumiseen. Lainmuutoksen yhteydessä poistettiin kuntoutuksen kytkös tasoltaan vähintään korotettuun vammaisetuuteen ja hakijan toimintakykyä alettiin arvioida laaja-alaisesti ICF-luokituksen mukaiset osa-alueet huomioiden. Tutkimus toteutettiin rekisteritutkimuksena, jossa aineistoon (n = 42 480) poimittiin vuosina 2014, 2016 ja 2017 vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta tai vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta hakeneet henkilöt. Hakemustietoihin liitettiin hakemusvuoden maksutiedot vammaisetuuksista sekä väestörekisteristä saatuja demografisia taustatietoja. Tutkimuksessa tarkasteltiin lainmuutoksen vaikutuksia myönteisten ja hylkäävien päätösten määrään, hylkäysperusteisiin sekä päätösten kohdentumiseen. Hakemusten määrä kasvoi vuodesta 2014. Myönteisen kuntoutuspäätöksen saaneiden määrä nousi, mutta samalla hylättiin aiempaa enemmän erityisesti terapioihin liittyviä ohjauskäyntejä ja laitosmuotoista kuntoutusta. Myönteisiä kuntoutuspäätöksiä annettiin vammaisetuuden perusosan perusteella tai ilman vammaisetuutta noin 4 000 kuntoutujalle vuonna 2016 ja noin 8 000 kuntoutujalle vuonna 2017. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt -ryhmään kuuluvien diagnoosien määrä nousi vuoteen 2014 verrattuna myönteisen päätöksen saajilla, ja yli puolella hakijoista oli kyseiseen sairauspääryhmään kuuluva diagnoosi. Erityisesti sellaisten lasten ja nuorten, joilla on laaja-alaiset kehityshäiriöt -ryhmään kuuluva diagnoosi, osuus kasvoi sekä hakijoiden että myönteisen kuntoutuspäätöksen saaneiden joukossa. Vaikka Kelan järjestämisvastuulla olevaa lääkinnällistä kuntoutusta saa nyt vammaisetuudesta riippumatta, on korotettu tai ylin vammaisetuus edelleen vahvasti yhteydessä myönteiseen kuntoutuspäätökseen.
  • Paavonen, Anna-Marie; Salminen, Anna-Liisa (Kela, 2020)
    Rahapelien ongelmapelaaminen voi johtaa pelaajan merkittävään velkaantumiseen ja henkiseen kuormittuneisuuteen, ongelmiin ihmissuhteissa sekä henkilökohtaiseen elämään ja työ-hön liittyvien velvollisuuksien laiminlyömiseen. Viime vuosina keskustelua on herättänyt myös digitaalisten pelien (esim. tietokone-, mobiili- ja konsolipelit) ongelmapelaamiseen liittyvät haitat. Uusimmassa Maailman terveysjärjestön ICD-11-tautiluokituksessa raha- ja digipelien ongelmapelaaminen luokitellaan toiminnallisiksi riippuvuuksiksi. On mahdollista, että Kelan järjestämällä kuntoutuksella voitaisiin tukea raha- ja digipeliongelmista kärsiviä henkilöitä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli Kelan kuntoutusryhmän toimeksiannosta selvittää, millaisia interventioita raha- ja digipeliongelmaisten kuntoutuksessa käytetään ja millaisia niiden hyödyt ovat. Tiedon perusteella on tarkoitus arvioida Kelan mahdollista roolia kuntoutuspalveluiden järjestäjänä raha- ja digipeliongelmaisille. Kirjallisuuskatsaus toteutettiin kartoittavana kirjallisuuskatsauksena (scoping review). Osana kirjallisuuskatsausta haastateltiin suomalaisen raha- ja digipeliongelmaisille suunnatun hoito- ja kuntoutuspalvelujärjestelmän asiantuntijoita. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin 15:tä rahapeliongelmaisten ja viittä digipeliongelmaisten kuntoutuksessa käytettyä interventiota tarkastelevaa tutkimusta. Rahapeliongelmaisten kun-toutus toteutettiin useimmiten yksilötapaamisina terapeutin kanssa kasvotusten. Myös digipeliongelmaisten kuntoutus toteutettiin terapeutin kanssa kasvotusten, mutta yhtä usein yksilö- ja ryhmätapaamisina. Rahapeliongelmaisten kuntoutus voidaan toteuttaa myös etäyhteyksien välityksellä. Interventiot perustuivat useimmiten kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan. Muut interventiot perustuivat esimerkiksi motivoivaan haastatteluun, tietoisuustaitojen harjoitteluun ja aerobisen liikunnan harjoitteluun. Kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan perustuvilla interventioilla pystyttiin vähentämään tutkittavien rahapelaamista ja rahapeliongelman oireita. Myös yhteen neuvontakertaan perustuvista interventioista oli hyötyä tutkittavien rahapelaamisen tai rahapeliongelman oireiden vähentämisessä. Kaikista tutkituista interventioista oli hyötyä tutkittavien digipelaamisen tai digipeliongelman oireiden vähentämisessä. Rahapeliongelmaisille suunnattujen kuntoutuspalveluiden saatavuudessa on ollut Suomessa alueellisia eroja. Kuntoutuspalveluiden kehittämiseksi on tehty tutkimus- ja kehittämistyötä, jota koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Digipeliongelmaisille suunnattujen kuntoutuspalveluiden kehittäminen on Suomessa vasta aluillaan. Suomessa olisi tilaa Kelan järjestämille täydentäville kuntoutuspalveluille, ensisijaisesti paikkaamaan rahapeliongelmaisten kuntoutukseen erikoistuneiden palveluiden saatavuuden alueellisia puutteita. Digipeliongelmaisille suunnattujen kuntoutuspalveluiden kehittämisessä voitaisiin hyödyntää Kelan kehittämisosaamista. Kuntoutuspalvelut tulisi suunnitella yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja muiden raha- ja digipeliongelmiin erikoistuneiden toimijoiden kanssa.
  • Jauhiainen, Signe; Raivonen, Leo (Kela, 2020)
    Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka paljon Suomeen muuttaneet käyttävät sosiaaliturvaetuuksia valtaväestöön verrattuna. Tarkastelun kohteena ovat Kelan vuonna 2018 maksamat toimeentuloa turvaavat sosiaaliturvaetuudet: perustoimeentulotuki, työttömyysturva, yleinen asumistuki, eläkkeensaajan asumistuki, opintoraha, vanhempainpäivärahat, lapsilisä, kotihoidon tuki, sairauspäivärahaetuudet, kansaneläke ja takuueläke. Tarkastelun ulkopuolelle jäävät muun muassa korvatut lääkeostot ja taksimatkat sekä kuntoutus. Tiedot perustuvat Kelan etuusrekistereihin. Tutkimuksen kohdejoukkona ovat kaikki Suomen väestöön 31.12.2018 kuuluneet, 18 vuotta täyttäneet henkilöt. Maahanmuuttajiksi tässä tutkimuksessa määritellään ulkomailla syntyneet Suomeen muuttaneet henkilöt, joiden äidinkieli on muu kuin suomi. Venäjällä tai entisessä Neuvostoliitossa syntyneet henkilöt määritellään maahanmuuttajiksi äidinkielestä riippumatta. Ruotsissa syntyneet Suomeen muuttaneet määritellään maahanmuuttajiksi, jos heillä ei ole Suomen kansalaisuutta. Maahanmuuttajien osuus tutkimusaineistossa on 6,6 prosenttia. Tutkimusaineistoon sisältyy yhteensä 10,7 miljardia euroa Kelan vuonna 2018 maksamia etuuksia. Tästä summasta maahanmuuttajille maksettiin yhteensä 1,36 miljardia euroa (13 %) ja Suomessa syntyneille 9,32 miljardia euroa (87 %). Etuuksia maksettiin keskimäärin 2 243 euroa vuodessa Suomessa syntynyttä henkilöä kohden ja 4 676 euroa vuodessa maahanmuuttajaa kohden. Maahanmuuttajat saavat erityisesti työttömyysturvaa, asumistukia ja perustoimeentulotukea muuta väestöä yleisemmin. Maahanmuuttajista asumistukia sai 34 prosenttia, työttömyysturvaa 26 prosenttia ja toimeentulotukea 22 prosenttia. Maahanmuuttajien nuorempi ikärakenne ja heikompi työllisyys näkyvät sosiaaliturvan tarpeena. Sairauspäivärahaetuuksia ja työkyvyttömyyseläkettä maahanmuuttajille maksettiin valtaväestöä harvemmin.
  • Alanko, Salli (Kela, 2020)
    Kelan Maahanmuuttajien kuntoutuksen kehittämishanke (Mahku-hanke) koostui kolmesta projektista, ja se toteutettiin vuosina 2015–2020. Hankkeessa kokeiltiin ja kehitettiin ammatillista kuntoutusta ja suomen kielen opetusta yhdistävää kuntoutuspalvelua, tuotettiin maahanmuuttajille tietoa Kelan kuntoutuspalveluista eri kielillä sekä tarjottiin kulttuurisensitiivistä työotetta ja kulttuurista osaamista vahvistavaa koulutusta Kelan kuntoutuksen palveluntuottajille. Mahku-hankkeen loppujulkaisussa kerrotaan hankkeen taustoista, tavoitteista, toteutuksesta ja tuloksista. Pääosa julkaisun luvuista on ammatillista kuntoutusta ja suomen kielen opetusta yhdistävän kuntoutuspalvelun kehittämiseen ja kokeiluun osallistuneiden ammattilaisten kirjoittamia. Julkaisussa valotetaan maahanmuuttajien kuntoutuksen erityispiirteitä eri näkökulmista, pohditaan kuntoutuksen asiakkaiden kielitaidon arvioinnin merkitystä sekä tuodaan esille kuntoutuspalvelun kokeiluun osallistuneiden asiakkaiden kokemuksia sosiaalisen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Kuntoutuspalvelun kokeilun ja kehittämistyön tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että Mahku-hankkeessa kokeillun ammatillisen kuntoutuksen kaltaiselle palvelulle on suomalaisessa yhteiskunnassa tarvetta. Lähes poikkeuksetta kokeiluun osallistuneiden asiakkaiden kielitaito vahvistui ainakin jollakin kielen osa-alueella, useimmiten asiakkaiden puhuminen ja kuullun ymmärtäminen olivat parantuneet. Lisäksi monen asiakkaan kokemuksen perusteella kuntoutus lisäsi ja helpotti osallistujien sosiaalista vuorovaikutusta. Palveluntuottajien kokemukset vahvistavat käsitystä siitä, että maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa työskennellessä ammattilaisten pitää olla tietoisia omasta kulttuuritaustastaan ja suomalaisesta kuntoutuskulttuurista sekä niiden vaikutuksista työskentelyyn. Luottamuksellisen suhteen rakentaminen vie aikaa ja edellyttää ammattilaiselta avointa asennetta, aitoa kiinnostusta, kuuntelemista, luovuutta ja joustavuutta. Palveluntuottajien havaintojen mukaan maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden mielenterveyden ja oppimisen ongelmiin sekä sosiaalisen ohjauksen tarpeisiin pitäisi pystyä vastaamaan ammatillisessa kuntoutuksessa nykyistä paremmin.
  • Varjonen, Sirkku; Vuorento, Mirkka; Pitkänen, Sari; Vilhunen, Tuuli; Hautamäki, Lotta (Kela, 2020)
    Kelan kokeilemassa maahanmuuttajien ammatillisessa kuntoutuspalvelussa yhdistettiin Työllistymistä edistävää ammatillista kuntoutusta (TEAK) ja suomen kielen opetusta. Tutkimusraportissa arvioidaan kuntoutuspalvelun toimivuutta ja soveltuvuutta Kelan palveluksi. Kokeiltua Mahku-kuntoutusta tutkittiin monimenetelmäisesti. Kuntoutuspalvelun toimivuutta ja koettuja vaikutuksia tutkiessa otettiin huomioon kuntoutujien, palveluntuottajien ja työkokeilupaikkojen tarjonneiden työnantajien näkökulmat. Palveluntuottajat ja kuntoutujat pitivät kuntoutuspalvelua erittäin tarpeellisena ja monin tavoin hyödyllisenä. Sekä kuntoutujat että palveluntuottajat kokivat, että Mahku-kuntoutuksessa onnistuttiin parantamaan kuntoutujien suomen kielen taitoa ja tukemaan heitä työllistymisen polulla kohtalaisen joustavasti ja asiakkaan yksilöllinen tilanne huomioiden. Kuntoutuksen päättyessä noin kolme neljästä kyselyyn vastanneesta kuntoutujasta koki suomen kielen taitonsa kehittyneen kuntoutuksen aikana. Vain joka kymmenes tutkimukseen osallistunut kuntoutuja työllistyi palkkatyöhön tai palkkatuettuun työhön, mikä oli pettymys monelle kuntoutujalle. Toisaalta palvelulla oli sellaisia vaikutuksia, joita voi pitää työllistymistä välillisesti edistävinä. Mahku-kuntoutuksella oli myös myönteisiä vaikutuksia monien kuntoutujien koettuun toimintakykyyn ja hyvinvointiin. Kaikki kuntoutujat eivät hyötyneet Mahku-kuntoutuksesta merkittävästi ja joidenkin kunto huononi kuntoutuksen aikana. Monen kuntoutujan kuntoutus keskeytyi. Ammattilaiset arvioivat, että suurin yksittäinen syy kuntoutuksen kielteisiin vaikutuksiin ja keskeytyksiin oli se, että kuntoutus oli liian vaativaa suhteessa asiakkaiden työ- ja toimintakykyyn. Kokonaisuutena kuntoutus koettiin palveluksi, jossa kuntoutujaa voitiin tukea kohtalaisen laaja-alaisesti tämän matkalla kohti työelämää, ammatin vaihtoa tai uutta koulutusta. Kuntoutuspalvelun pilotoitua versiota on kuitenkin tarpeen edelleen kehittää, jotta palvelu tukisi maahanmuuttajaväestön ammatilliseen kuntoutukseen liittyviä tarpeita mahdollisimman hyvin ja edistäisi näin heidän hyvinvointiaan ja työllistymistään.
  • Korkeamäki, Johanna; Salakka, Ilja; Pietilä, Piia; Hautamäki, Lotta (Kela, 2020)
    Kelan Opiskeluvalmennus-projekti toteutettiin vuosina 2016–2020. Sen tavoitteena oli vahvistaa opiskelijan opiskelukykyä ja ehkäistä opintojen keskeyttämistä ammatillisissa opinnoissa. Valmennuksen menetelminä hyödynnettiin yksilöllistä tavoitteenasettelua (GAS), lyhytterapiamenetelmiä ja verkostotyötä. Lyhytterapiamenetelmistä käytettiin kognitiivis-analyyttista (KAT) ja ratkaisukeskeistä (RATKES) työotetta. Valmennusta toteutti neljä palveluntuottajaa kahdella eri paikkakunnalla. Tässä arviointitutkimuksessa tarkastellaan Kelan opiskeluvalmennuspalvelun toimeenpanoa ja koettua hyötyä valmennukseen osallistuneiden opiskelijoiden, palvelua toteuttaneiden opiskeluvalmentajien sekä valmennukseen ohjanneiden ratkaisuasiantuntijoiden ja oppilaitosten edustajien näkökulmasta. Tutkimuksella oli kaksi yleistä tutkimustehtävää: 1) selvittää kuntoutusetuuden suullisen hakemisen toimivuutta ja kartoittaa valmennuksen kohdentumista myös niille opiskelijoille, joilla ei ole asiaan kuuluvaa lääkärinlausuntoa, ja 2) selvittää opiskeluvalmennuspalvelun toimivuutta ja soveltuvuutta opiskelukyvyn edistämisessä. Arviointiaineistona hyödynnetään tutkimusosioon suostumuksensa antaneiden opiskelijoiden osallistumistilastoja (n = 45) ja valmennuksen päätyttyä toteutettuja lomakekyselyitä (n = 18). Lisäksi tietoa kerättiin kyselymenetelmin opiskeluvalmentajilta (n = 6), etuuskäsittelijöiltä (n = 12) ja oppilaitosten yhteyshenkilöiltä (n = 15). Laadullinen aineisto koostuu opiskelijoiden (n = 9) alku- ja seurantahaastatteluista (n = 17) sekä opiskeluvalmentajien (n = 8) alku- ja seurantahaastatteluista (n = 14). Lisäksi haastateltiin Kelan ratkaisuasiantuntijoita (n = 4). Arviointitutkimuksen perusteella kokemukset opiskeluvalmennuksesta olivat myönteiset, ja palvelua pidettiin eri kohderyhmien keskuudessa tarpeellisena. Valmennukseen ohjautuminen oli haasteellista. Valmennuksen avulla tavoitettiin erityisesti opiskelijoita, joilla oli pitkäaikaisia terveyteen ja oppimiseen liittyviä ongelmia. Valmentajien kokemukset lyhytterapiamenetelmien hyödyntämisestä osana valmennusta olivat myönteisiä. Osalla opiskelijoista valmennus toteutui kuitenkin käytännönläheisenä opiskelun tukena. Arviointitutkimuksen perusteella palvelun laajemmassa implementaatiovaiheessa on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota ja resursseja ohjautumiseen sekä opiskeluvalmennuksen räätälöintiin vastaamaan kaikkien opiskelijoiden tarpeita.