Women as perpetrators of violence : Meanings of gender and violence in the tabloid press and in the narratives of women imprisoned for violent crimes

Abstract

Public discourse tends to position women who have committed crimes of violence as deviant ‘others’ who transgress gendered expectations about proper womanhood. This othering is commonly linked with tendencies to make sense of violence committed by women in stereotypical and reductionist terms. This dissertation analyses the construction of women as perpetrators of violence in both crime news in the tabloid press and the narratives of women imprisoned for violent crimes. By approaching the topic through different sets of research materials, and by integrating a variety of perspectives and analytical approaches, the dissertation opens up new ways of conceiving gendered dynamics of violence and, in particular, the relations between women and violence. Theoretically and methodologically the dissertation draws primarily upon feminist poststructural theorizations and critical discursive psychology, and is focused on ways in which meanings attached to gender and violence entwine with processes of being identified and identifying oneself within socio-cultural intelligibility.

The dissertation comprises four sub-studies, two of which focus on analyses of tabloid news reports and the other two on the narratives of women serving a prison sentence. Sub-study I investigates how relations between gender categories and violence are constructed, and how notions about gender are drawn upon in making sense of lethal intimate partner violence in tabloid news reports. Sub-study II explores the ways in which women’s violent action is made sense of in terms of agency and the constitution of identities in the reports. Sub-study III focuses on the ways in which imprisoned women negotiate their positionings and identities in relation to culturally circulating conceptions about womanhood and violence. Finally, sub-study IV focuses on meanings attached to violence in the imprisoned women’s narratives, and on the discursive and affective processes through which those meanings entwine with the enactments of selves.

Overall, the analyses illustrate different, context-specific ways in which femininity is referred to and drawn upon in positioning women in relation to violence in both tabloid news and in imprisoned women’s narratives, and shed light on the gendered ambivalences and paradoxical socio-cultural valuations and expectations that femininity entwines with. The analyses also show multiplicity in the meanings attached to violence perpetrated by women, while pointing to the specific prevalence of individualistic modes of meaning-making that emphasize individual agency. While such an emphasis tends to tie violence to the character of women suspected of violence and deepen their deviance in the tabloid news, in the imprisoned women’s narratives it frequently appears as a means for defending against otherness and gendered vulnerability.

The dissertation contributes to the development of approaches to exploring relations between gender, womanhood and violence that accommodate complexity and thus work against dichotomies and reductionism. Furthermore, it charts theoretical and methodological experimentation that combines an interest in discourse and affects, and facilitates the viewing of social-psychological practices of gendered identification as both adaptive and patterned.

Julkisessa keskustelussa väkivaltaa tehneet naiset asemoidaan usein poikkeuksellisiksi ‘toisiksi’, joiden nähdään rikkovan sukupuolistuneita oletuksia naiseudesta. Tämä toiseuttaminen linkittyy usein stereotypisoivien ja pelkistävien selontekojen kierrättämiseen naisista väkivallan tekijöinä. Analysoin väitöskirjassani naisten tekemään väkivaltaan liitettyjä merkityksiä sekä iltapäivälehtien rikosuutisoinnissa että vankilatuomiota suorittavien naisten kertomuksissa. Kiinnostukseni on kohdistunut erityisesti siihen, millä tavoin näissä erilaisissa konteksteissa rakennetaan suhdetta naisten identiteetin ja väkivallan välille. Tutkimus ammentaa teoreettisesti ja metodologisesti etenkin feministisestä poststrukturalismista ja kriittisestä diskursiivisesta psykologiasta, useampia eri analyyttisia lähestymistapoja yhdistellen. Tavoitteenani on ollut tällä tavoin avata uudenlaisia tapoja lähestyä sukupuolistunutta väkivallan dynamiikkaa ja identiteettien muodostumista.

Väitöskirja koostuu neljästä osa-analyysista, joista kahdessa ensimmäisessä analysoidaan iltapäivälehtien uutisointia ja kahdessa jälkimmäisessä vankilatuomiota suorittavien naisten kertomuksia. Osa-analyysissa I tarkastellaan sukupuolikategorioiden ja väkivallan välille muodostuvia suhteita iltapäivälehdissä, ja näiden linkittymistä ja hyödyntämistä selonteoissa kuolemaan johtaneesta parisuhdeväkivallasta. Osa-analyysi II kohdistuu naisten tekemään väkivaltaan iltapäivälehdissä liitetyn toimijuuden ja identiteettien kuvauksiin. Osa-analyysissa III tarkastellaan vankilatuomiota suorittavien naisten kertomuksia toiseuden neuvottelun ja sukupuolistuneiden identiteettien muodostumisen näkökulmasta. Osa-analyysi IV kohdistuu vankilatuomiota suorittavien naisten tekemäänsä väkivaltaan liittämiin merkityksiin ja niihin linkittyviin affektiivis-diskursiivisiin minuuden muodostumisen prosesseihin.

Analyysit osoittavat, kuinka kulttuurisesti vallitseviin käsityksiin feminiinisyydestä nojaudutaan, ja niiden kanssa neuvotellaan, moninaisin, kontekstisidonnaisin tavoin naisten tekemää väkivaltaa merkityksellistettäessä niin iltapäivälehdissä kuin vankilatuomiota suorittavien naisten kertomuksissa. Analyysien pohjalta naisten tekemään väkivaltaan liitetyt merkitykset näyttäytyvät moninaisina. Usein näihin merkityksiin liittyy kuitenkin vahva yksilökeskeisyys, mikä ilmenee erityisesti yksilötoimijuuden kuvausten painottumisena. Tämä painottuminen näkyy eri tavoin eri aineistoissa; iltapäivälehdissä sen myötä väkivalta usein sidotaan osaksi väkivaltarikoksista epäiltyjen naisten persoonaa ja täten voimistetaan heidän näyttäytymistään normaaliudesta poikkeavina, kun taas vankilatuomiota suorittavien naisten kertomuksissa se on nähtävissä keinona pyrkiä vastustamaan poikkeavaksi leimaantumista sekä suojautua sukupuolistuneelta haavoittuvuudelta, nivoutuen tällöin usein yhteen uhriuden kuvausten kanssa.

Tutkimus tekee kontribuution sellaisten lähestymistapojen kehittelyyn, joiden avulla on mahdollista hahmottaa sukupuolen, naiseuden ja väkivallan välisten suhteiden monivivahteisuutta. Tämän lisäksi tutkimus pohjautuu teoreettisiin ja metodologisiin kokeiluihin, joiden myötä pyritään yhdistelemään diskursiivisen toiminnan ja affektiivisuuden tarkastelua, ja löytämään sosiaalipsykologisia näkökulmia sukupuolistuneiden identiteettien muovautuvaisuuteen ja jähmeyteen.