Browsing by Organization "Kansaneläkelaitos Kela"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 262
  • Hakala, P; Becker, W; Vuorinen, A; Jörgensen, L; Hedlund, E; Hammar, N; Rönnemaa, T (2005)
  • Korpilahti, K (Kela, 1999)
    Seerumin rasva-arvot, liikapaino, verenpainetauti ja alentunut insuliiniherkkyysindeksi olivat yhteydessä taudin pahenemiseen ohitusleikkauksen jälkeen. Metabolisen oireyhtymän eri osatekijöiden merkitys ja niihin vaikuttaminen on tärkeää myös henkilöillä, joille on tehty ohitusleikkaus. Kuntoutus paransi elämänlaatua ja edisti työhönpaluuta, mutta sillä ei ollut vaikutusta sepelvaltimoiden muutosten etenemiseen. Raportti englanniksi. Suomenkielinen yhteenveto s. 97-101.
  • Lahnajärvi, L; Klaukka, T; Enlund, H (Kela, 1997)
    Ahvenanmaalaiset ovat pitkäikäisiä ja heillä on pitkäaikaissairauksia vähemmän kuin maamme suomenkielisellä väestöllä. Myös ahvenanmaalaisten lääkehoito poikkeaa monin tavoin muualla Suomessa noudatetusta: lääkkeiden käyttö on Ahvenanmaalla vähäisempää ja lääkärit valitsevat hoitoon keskimääräistä halvempia valmisteita. Taustalla lienee lääkärikunnan hyvä keskinäinen yhteydenpito ja myös lääkäreiden tiivis vuorovaikutus väestön kanssa. Lääkkeitä myös markkinoidaan Ahvenanmaalla vähemmän kuin mannermaalla. Raportti suomeksi ja ruotsiksi.
  • Knekt, P; Lindfors, O; eds. (Kela, 2004)
    Englanninkielisessä julkaisussa kerrotaan, että lyhytkestoinen terapia vähentää merkittävästi masennus- ja ahdistuneisuusoireita, mutta se on riittävä hoitomuoto vain osalle potilaista: vajaa puolet potilaista parani vuoden aikana lyhytterapian aloittamisesta. Kahden tutkitun lyhytterapian vaikutus on tutkimuksen mukaan samanlainen. Tutkimustulokset ovat peräisin Helsingin Psykoterapiaprojektista, jossa verrataan kahden lyhytterapian ja yhden pitkäkestoisen psykoterapian vaikuttavuutta masennustilojen ja ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa. Tässä vaiheessa julkaistaan tuloksia lyhytterapioiden vaikuttavuudesta. Tutkimuksen kohteena olevat lyhytterapiat ovat voimavarasuuntautunut terapia ja lyhytkestoinen psykodynaaminen psykoterapia. Niiden teoreettinen lähestymistapa eroaa toisistaan. Voimavarasuuntautuneessa terapiassa on keskeistä potilaan ja terapeutin yhteistyössä tapahtuva ongelmien määrittely ja potilaan kannustaminen löytämään omat voimavaransa ja toimivat ratkaisut ongelmiinsa. Psykodynaamisessa psykoterapiassa terapeutti määrittelee potilaan kanssa keskeiset ristiriita- ja ongelma-alueet, joita terapiassa selvitellään. Siinä pyritään potilaan psyykkisen rakenteen kestäviin muutoksiin. Helsingin Psykoterapiaprojekti on laaja Kelan, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, Biomedicum Helsinki -säätiön, Kuntoutussäätiön ja Kansanterveyslaitoksen vuonna 1994 aloittama yhteistyötutkimus. Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa vertaillaan lyhytterapioiden ja pitkän psykodynaamisen terapian vaikuttavuutta. Tutkimus valmistuu kokonaisuudessaan vuonna 2006. Suomenkielinen yhteenveto on sivuilla 82-92.
  • Laatu, M (Kelan tutkimusosasto, 2009)
  • Aaltonen, T; Lind, J (Kelan tutkimusosasto, 2009)
  • Hanses, O (Kela, 1997)
    A-tyyppisen käyttäytymisen yhteyttä sepelvaltimotautiin ja sydänkuolleisuuteen tutkittiin 30-65-vuotiailla koko Suomea edustavassa noin 4 000 henkilön otoksessa. Sepelvaltimotautia esiintyi merkitsevästi enemmän A-tyyppisesti käyttäytyvillä henkilöillä, mutta sydänkuolleisuuden vaaratekijäksi se ei osoittautunut 13 vuoden seurannassa.
  • Aromaa, A; Heliövaara, M; Knekt, P; Reunanen, A; Rinne, S (Kansanterveyslaitos ja Kela, 2006)
    Kelan autoklinikka on osa suomalaisen kansanterveyden historiaa. Sen toiminta alkoi sairausvakuutuslain säätämisen jälkeen vuonna 1965 ja viimeisenä väestön terveystutkimuksena tehtiin vuosina 1978-1980 uraauurtava Mini-Suomi-terveystutkimus. Toiminnan perustalle rakentuva lääketieteellisen tutkijaryhmän työ siirrettiin vuonna 1995 Kansanterveyslaitokseen. Tässä kirjassa kerrotaan kuvin ja sanoin autoklinikan kenttätyöstä ja -elämästä ennen kaikkea vuosina 1965-1976. Lisäksi kirjassa on pääpiirteittäin kertomus autoklinikka-aineistoon perustuvasta, vuonna 1971 alkaneesta tutkimustyöstä.
  • Österbacka, E; Mattila-Wiro, P (Kela, 2009)
  • Nyrkkö, H (Kela, 1999)
    Kognitiiviset häiriöt ja mielialahäiriöt olivat yleisiä oireita kuntoutuskursseilla olleilla työikäisillä aivohalvauspotilailla. Myös aivohalvauspotilaiden puolisoilla todettiin usein masennusta. Masennuksen vuoksi aivohalvauspotilaiden ja heidän puolisoidensa elämään tyytyväisyys oli vähentynyt laaja-alaisesti aivohalvauksen jälkeen. Aivohalvauspotilaiden ja omaisten mielialan arviointi, masennuksen hoito ja psykososiaalinen tuki ovat tärkeitä riippumatta sairastumisesta kuluneesta ajasta. Kuntoutuskurssin aikaisilla toimenpiteillä voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia sekä aivohalvauspotilaiden että omaisten mielialaan ja elämään tyytyväisyyteen. Raportti englanniksi. Suomenkielinen yhteenveto s. 126-132.
  • Wallin, M (Kela, 2009)
    Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää kotona asuvien vanhusten laitoskuntoutuksen liikunnallisen osuuden toteutumista fysioterapeuttien ja vanhusten näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto kerättiin vuosina 2002 ja 2003 Kelan IKÄ-hankkeen kuntoutusryhmistä. Tutkimukseen haastateltiin 31 iältään 66–93-vuotiasta kuntoutujaa ja 11 fysioterapeuttia. Lisäksi videoitiin seitsemän ryhmäliikuntatilannetta, joihin osallistui yhteensä 52 vanhusta ja 9 ammattilaista. Vanhukset kuvailivat kuntoutuskokemustaan joko arjessa selviytymisen välineeksi tai lomaksi arjesta. Osa oli pettynyt saamaansa kuntoutukseen. Fysioterapeutit pitivät vanhuksia joko kuntoutuksen vastaanottajina, jolloin keskityttiin vanhuksen fyysisen toimintakyvyn ongelmiin tai sosiaalisiin tarpeisiin, tai kumppaneina harjoitteluinterventiossa kotona selviytymisen edistämiseksi. Ryhmäliikuntatilanteet etenivät fysioterapeuttijohtoisesti, joko strukturoidusti ilman kuntoutujille annettua yksilöllistä palautetta tai yksilöllisen ohjauksen ja palautteen mahdollistaen. Ns. kiertoharjoittelussa vanhuksilla oli mahdollisuus osallistua aktiivisesti liikuntaryhmän toteuttamiseen. Vanhukset osallistuivat hiljaisesti harjoittelemalla, vastentahtoisesti suostumalla, sitkeästi yrittämällä tai kaveria auttamalla. Heterogeeninen vanhusryhmä haastaa nykyisiä kuntoutuskäytäntöjä, joissa on sekä toimivia että kehitettäviä alueita. Vanhusten kotona asumista heidän yksilölliset tarpeensa huomioon ottaen voidaan tukea, kun vanhukset saavat osallistua muiden ryhmäläisten kanssa yhteiseen ongelmanratkaisuun ja heille mielekkäiden, arjen askareita tukevien harjoitusten tekemiseen. – Suomenkielinen yhteenveto s. 52–56.
  • Hirvas, S (Kela, 2000)
    Metodologinen tutkimus strukturoidun minäkäsityskyselyn (SASB) ja Beckin depressiokyselyn (BDI) välisistä suhteista. Tutkimuksessa tarkastellaan masennuksen yhteyttä masennus- ja ahdistushäiriöpotilaiden minäkäsitykseen. Tutkimushenkilöinä on 150 masennus- ja/tai ahdistushäiriöpotilasta laajan Psykoterapia-projektin (PTP) alkumittaustutkimuksista. Masennusta tarkastellaan kognitiivisten selitysmallien pohjalta. Niissä oletetaan, että masentuneilla henkilöillä ilmenee itseen kohdistuvia kielteisiä ajattelumalleja, joissa oma itse koetaan huonoksi ja arvottomaksi. Tätä oletusta tutkitaan tarkastelemalla SASB-minäkäsityskyselyn ja Beckin depressiokyselyn välisiä yhteyksiä. SASB (Structural Analysis of Social Behavior) on persoonallisuuden piirteiden mittausmenetelmä, joka mahdollistaa operationalisoidulla tavalla tehdyn arvioinnin suhtautumistavasta itseen tai muihin ihmisiin. Tutkimuksen metodologisena tavoitteena on Suomessa ensimmäistä kertaa käytössä olevan SASB-mittarin soveltuvuuden selvittäminen masennuspotilaiden minäkäsityksen arviointimenetelmänä. Tulosten mukaan SASB-mittarilla saadut minäkäsitysarvioinnit vastaavat depression kognitiivisen teorian mukaisia oletuksia masentuneiden henkilöiden kielteisesti värittyneestä minäkäsityksestä. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sosiodemografisten tekijöiden yhteyttä masennukseen ja minäkäsitykseen.
  • Helasti, K (Kela, 1999)
    Tutkimuksessa selvitetään depressiopotilaan omaisen kuormittuneisuutta kolmena eri osa-alueena: 1) arkirutiineista huolehtimisena, 2) subjektiivisena huolestuneisuutena sekä 3) potilaan ja omaisen välisestä ilmapiiristä johtuvana kuormittuneisuutena. Aineistona on käytetty Kelan "Depression yhteys työ- ja toimintakykyyn" -tutkimushanketta varten kerättyä aineistoa. Selittävinä muuttujina tutkitaan sekä omaisen ominaisuuksia (ikä, sukupuoli, koherenssintunne, psyykkinen oireilu, koti-ilmapiiri ja perheen antama sosiaalinen tuki) että potilaan ominaisuuksia (ikä, sukupuoli, koherenssintunne ja depressiivisyyden aste). Lisäksi tarkastellaan perheen koon ja omaisen ystävien lukumäärän yhteyttä kuormittuneisuuteen. Tulosten mukaan depressiopotilaiden omaiset ovat kuormittuneita kaikilla osa-alueilla. Naiset ovat keskimäärin miehiä kuormittuneempia. Omaisen ominaisuuksista kuormittuneisuuteen ovat selkeimmin yhteydessä koti-ilmapiiri, omaisen perheeltään saama sosiaalinen tuki sekä koherenssintunne. Mitä vakavammin masentunut potilas on, sitä enemmän hänen omaisensa kuormittuu. Vahva koherenssintunne ja vähäinen psyykkinen oireilu sekä perheen antama sosiaalinen tuki suojaavat omaista erityisesti subjektiiviselta kuormittumiselta.
  • Kangas, T (Kela, 2002)
    Tässä esiintyvyyteen perustuvassa bottom-up-metodia käyttävässä verrokkikontrolloidussa terveystaloudellisessa hoito-organisaation poikkileikkaustutkimuksessa selvitettiin helsinkiläisten diabeetikkojen terveyspalveluiden käyttö ja kustannukset vuodelta 1997. Käyttö- ja kustannustiedot kerättiin Helsingin kaupungin, HYKS:n, Stakesin ja Kelan rekistereistä henkilötunnuksia käyttäen. Aineisto käsitti 13 738 diabeetikkoa, joista 83,2 % oli tyypin 2 diabeetikkoja. Diabeetikot käyttivät 14,3 % somaattisista vuodeosastohoitopäivistä ja 8,7 % avohoidon käynneistä. Diabeetikkojen hoidon kokonaiskustannukset olivat ainakin 433,6 Mmk ja diabetekseen liittyvät lisäkustannukset ainakin 238,5 Mmk. Tyypin 2 diabeteksen osuus oli 88 % kokonais- ja 84 % lisäkustannuksista. 33 %:lla tyypin 1 ja 31 %:lla tyypin 2 diabeetikoista todettiin komplikaatioita. He kuluttivat 67 % kokonais- ja 91 % lisäkustannuksista. Komplisoituneen tyypin 2 diabeetikon lisäkustannukset olivat keskimäärin 24 kertaa suuremmat kuin komplisoitumattoman ja tyypin 1 diabeetikoilla 12 kertaa suuremmat. Koko maassa kokonaiskustannukset laskettiin ainakin 5,1 mrd. mk:ksi ja lisäkustannukset ainakin 2,8 mrd. mk:ksi. Kustannukset esitetään myös sairaanhoitopiirikohtaisina. Huonosti hoidettuina diabeetikot ovat kallis terveyspalveluiden suurkuluttajaryhmä. Helsingissä voitaisiin säästää yli 50 Mmk vuodessa mm. lisäämällä diabeteshoitajien työpanosta ja tehostamalla diabeetikkojen hoidonopetusta ja hoitoa, vaikka samalla panostettaisiin saman verran diabeteksen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon.