Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia (1997-2007)

 

Recent Submissions

  • Martikainen, J; Rajaniemi, S (Kela, 2002)
  • Lind, J; Vuorenhela, T; eds. (Kela, 2001)
    Seminaarissa tarkasteltiin sosiaalivakuutuksen roolia terveyden edistämisessä erityisesti Suomen kokemusten perusteella. Tähän liittyen seminaarissa pyrittiin käynnistämään latvialaisten ja suomalaisten toimijoiden verkottumista ja pohjustamaan yhteistyösuhteita mm. maiden sosiaalivakuutusjärjestelmien ja yliopistojen välillä. Latviassa on tapahtunut 1990-luvun kuluessa huomattavia yhteiskunnallis-poliittisia muutoksia, mitkä heijastuvat etenkin paikallistasolla mm. työttömyyden, toimeentulo-ongelmien ja usein myös syrjäytymisvaaran kasvuna. Alueellisten erojen seurauksena maan sisäisen muuttoliike - ennen kaikkea Riikaan - on kiihtynyt. Yhdeksi ratkaisuksi on nähty mm. alue- ja paikallishallinnon vahvistaminen. Tätä korostaa myös Latviassa vuonna 1991 käyttöön otettu länsieurooppalaisille malleille perustuva sosiaaliturvajärjestelmä. Hallitus kuitenkin vastaa sosiaalipolitiikan toteuttamisesta. Tavoitteena on vähentää sosiaalisia riskejä erityisinä kohderyhminä vammaiset, sairaat ja lapset. Huomiota kiinnitetään myös työllisyyden parantamiseen. Aikaisemmasta poiketen sosiaaliturvan perusteluissa korostetaan nyt ihmisoikeuksia. Latvian tilanteen ja siellä tapahtuneen kehityksen lisäksi seminaarin alustukset koskivat yleisellä tasolla a) sosiaaliturvaa ja sosiaalisia oikeuksia, b) eri maissa toteutettuja hyvinvointimalleja sekä c)sosiaalivakuutuksen tavoitteita, toteutusta ja rahoitusta. - Latvian ja Suomen välille on solmittu keväällä 2000 sosiaaliturvasopimus. Raportti englanniksi ja latviaksi.
  • Virta, L; Mäki, J (Kela, 1999)
    Kela järjestää kuntoutustutkimuksia henkilöille, joiden työkyky on olennaisesti heikentynyt sairauden vuoksi. Vuosina 1993-1995 kuntoutustutkimukseen osallistuneiden 6 000 henkilön mahdollisia työkyvyttömyyseläkehakemuksia ja -ratkaisuja tutkittiin Kelan rekisteritietojen avulla. Erityisesti tutkittiin kuntoutustutkimuksen jälkeisten kuukausien aikana tehtyjen eläkehakemusten hylkäysosuuksia, joita verrattiin eläketilastojen hylkäysosuuksiin.
  • Martikainen, J; Rajaniemi, S (Kela, 2002)
    Lääkehoidot muuttuvat ja kehittyvät nopeasti. Koska uudet lääkehoidot ovat yleensä aikaisempia kalliimpia, hoitojen kustannuksia korvaavien sosiaalivakuutusjärjestelmien ylläpitoon ja kehittämiseen on kaikkialla jouduttu jatkuvasti panostamaan. Tässä raportissa kuvataan EU-jäsenmaiden, Islannin ja Norjan lääkekorvausjärjestelmiä sellaisina, kuin ne olivat vuosien 2001 ja 2002 vaihteessa. Tavallisimmin korvaus lasketaan prosenttiosuutena lääkkeen kustannuksesta. Tällöin järjestelmässä on usein myös erilaisia korvausluokkia: mitä vaikeampaa ja pitkäaikaisempaa sairautta lääkkeellä hoidetaan, sen suurempi osuus lääkkeen kustannuksista yleensä korvataan. Tanskassa ja Ruotsissa on käytössä uudenlainen, ns. portaittainen korvausjärjestelmä. Tässä järjestelmässä vähän lääkkeitä käyttävä potilas maksaa kaikki lääkekustannuksensa itse ja korkeahkon alkuomavastuun ylityttyä lääkekustannuksista korvataan sitä suurempi osuus, mitä suuremmiksi kustannukset nousevat. Raportti sisältää myös tietoja tärkeimmistä järjestelmiin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa tehdyistä muutoksista. Kustannuskasvun hidastaminen ja korvausten oikea kohdentaminen ovat olleet keskeisiä tavoitteita järjestelmiä kehitettäessä. Varsinaisen korvausjärjestelmän ulkopuolella lääkehoitoja on pyritty rationalisoimaan vaikuttamalla lääkäreiden lääkkeidenmääräämiskäytäntöön. Myös apteekit ja lääketeollisuus on otettu mukaan jakamaan kustannuksia.
  • Hagfors, R (Kela, 2001)
    Euroopan unionin kehityksessä syventyminen ja laajentuminen ovat ajankohtaisia tutkimusaiheita. Tässä työssä kuvataan ensiksi unionin jäsenyyttä hakeneiden maiden sosiaalitaloudellisen ympäristön pääpiirteitä ja arvioidaan, onko tarkastelujakson aikana tapahtunut taloudellisten rakenteiden yhdenmukaistumista, konvergenssia, EU:n jäsenmaissa ja hakijamaissa. Toiseksi kuvaillaan EU-maiden ja hakijamaiden sosiaaliturvajärjestelmien rakenteita ja tulonsiirtojärjestelmien toimintaa. Lopuksi selvitetään tilastollisia luokittelumenetelmiä käyttämällä, millaisia sosiaaliturvan malleja jäsenmaissa on ja miten hakijamaat sijoittuisivat niihin. Tulosten mukaan sekä EU:n jäsenmaiden että hakijamaiden taloudet ovat konvergoituneet. Sosiaaliturvan rahoituksen rakenteessa vastaavaa yhdenmukaistumista ei ole havaittavissa. Luokittelutarkasteluista havaitaan, että jo nykyisissä unionin jäsenmaissa on useita toisistaan poikkeavia sosiaaliturvan malleja ja että uudet hakijamaat lisäisivät mallien määrää.
  • Suvinen, N (Kela, 2003)
    Tämä raportti on yhteenveto tutkimusprojektista Sosiaaliturvajärjestelmän tulevaisuuden haasteet ja Kela. Tutkimusmenetelmänä käytettiin Delfoi-menetelmää, jonka avulla kerättiin asiantuntijoiden mielipiteitä sosiaaliturvajärjestelmän tulevaisuuden haasteista. Tässä tutkimuksessa tulevaisuudella tarkoitetaan aikaa vuoteen 2010 mennessä. Tutkimuksen tulokset kuvaavat sosiaaliturvajärjestelmän mahdollisia ja todennäköisiä haasteita. Koko sosiaaliturvajärjestelmän tulevaisuuden haasteista tärkeimmiksi nousivat väestön ikääntyminen, väestön taloudellinen ja sosiaalinen polarisaatio, työssä jaksaminen, Kelan hoitamien toimeentuloturvaetuuksien kehittäminen, sosiaali- ja terveysmenojen kasvu, työttömyys ja Kelan hoitamien toimeentuloturvaetuuksien rahoitus.
  • Hellsten, K; Hidén, M; Sakslin, M; toim. (Kela, 2001)
    Julkaisuun on koottu Kelan 26.3.2001 järjestämän asiantuntijaseminaarin esitykset. Johdannon seminaarin teemoihin esitti professori Mikael Hidén. Seminaarissa pidettiin seuraavat esitelmät: professori Niklas Bruun: Oikeusturva, oikeudenmukaisuus ja sosiaalipoliittinen sääntely EU:ssa, professori Matti Mikkola: Sosiaaliturvan säästöt Euroopan sosiaalisen peruskirjan valossa, vastaava tutkija Maija Sakslin: Tulisiko EU:n perusoikeuskirjan sosiaaliset oikeudet ottaa vakavasti?, professori Olli Mäenpää: Sosiaaliset oikeudet ja vastuu niiden toteuttamisesta ja valiokuntaneuvos Pentti Arajärvi: Työttömyysturva perusoikeuskysymyksenä.
  • Lehtinen, A-R (Kela, 1999)
    Tutkimuksessa tarkastellaan, miksi jotkut opintovelalliset jättävät opintolainansa maksamatta ja keitä he ovat. Tutkimus perustuu opintovelallisille syksyllä 1998 lähetettyyn kyselyyn. Kysely kohdistui opintolainojensa kanssa maksuvaikeuksiin joutuneille ja opintolainoistaan suoriutuville. Maksuvaikeuksiin joutuneiden opintolainavelallisten koulutus oli ollut lyhytkestoisempaa kuin lainoistaan suoriutuvien. He olivat opiskelleet pääosin keskiasteella ja olivat joutuneet hakemaan usein toimeentulotukea selviytyäkseen niin opiskeluaikana kuin opintojen jälkeenkin. Oma tai puolison työttömyys oli vaikeuttanut talouden hallintaa olennaisesti. Perheen perustaminen, asuntolainan hoitaminen ja opintolainan takaisinmaksu ajoittuivat monilla velallisilla samaan aikaan. Muiden maksujen ja velkojen hoitaminen oli tärkeämmällä sijalla kuin opintolainan maksaminen. Opintolainoja oli siirtynyt takausvastuun piiriin, koska velallinen oli ollut tietämätön lainan hoitamisesta ja takaisinmaksusta eikä ollut neuvotellut pankin kanssa riittävän ajoissa maksuvaikeuksien ilmaannuttua.
  • Järvisalo, J; Andersson, B; Boedeker, W; Houtman, I; eds. (Kela, 2005)
    Englanninkielisessä julkaisussa (Mental disorders as a major challenge in prevention of work disability) taustalla ovat havainnot, että mielenterveysongelmat sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden syynä ovat lisääntymässä Euroopassa. Suomessa, Saksassa, Alankomaissa ja Ruotsissa on laadittu kutakin maata koskeva katsaus, jossa käsitellään mielenterveysongelmien suhdetta sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen, epidemiologista tietoa mielenterveysongelmien esiintyvyydestä, muuttuneiden sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden syiden tulkitsemista ja mielenterveyden edistämistä. Lisäksi julkaisu sisältää lyhyen katsauksen sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden sukupuolieroista. Julkaisussa käsitellään myös mielenterveyden edistämisen kansainvälistä kehitystä ja joidenkin tällä alueella aktiivisimmin toimivien maiden ohjelmia, tämän hetken näyttöä mielenterveyden edistämisen ja mielenterveysongelmien ehkäisyn vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta sekä keskeisiä jatkotutkimustarpeita sosiaalivakuutuksen näkökulmasta. Keskeinen viesti on, että mielenterveysongelmien merkitys sairauspoissaolojen syynä on lisääntymässä. Mutta mielenterveysongelmien tausta on monisyinen ja ongelmien ehkäisyynkin tarvitaan monia lähestymistapoja. On tärkeää, että työpaikoilla ehkäistään aktiivisesti työelämässä syntyvää henkistä kuormitusta ja ahdistuneisuutta · tarvittavat hyvät käytännöt tunnetaan hyvin, niitä ei vain yleensä noudateta. Kyse ei ole lääketieteellisistä hoitokäytännöistä vaan hyvistä työn organisoinnin, johtamisen ja sosiaalisen yhteistoiminnan mallien käytöstä työpaikoilla. Toinen painoalue on kehittää työssä jatkamista edistäviä, kuntouttavia ja työhön palaamista tukevia toimintamuotoja niille, jotka kuormittuvat, oireilevat tai sairastuvat työelämässä.
  • Mattila, Y; toim. (Kela, 2005)
    Kela maksaa sairausvakuutuslain perusteella matkakorvauksia sairauden takia tehdyistä matkoista yli 140 miljoonaa euroa vuodessa. Kustannukset ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Julkisten liikennepalvelujen väheneminen, kuljetusmaksujen korotukset, terveydenhuollon palvelujen keskittyminen ja väestön vanheneminen luovat vastaisuudessakin painetta kustannusten kasvuun. Kustannusten kasvun hillitsemiseksi sairausvakuutuslakia muutettiin vuoden alussa niin, että vakuutettujen on käytettävä matkoilla ensisijaisesti kaikille avointa joukkoliikennettä, matkaketjua, kutsujoukkoliikennettä tai yhteiskuljetusta. Tavoitteena on perustaa lähivuosina 20 alueittaista matkapalvelukeskusta, jotka yhdistelevät ja ketjuttavat Kelan sekä kuntien korvaamia matkoja. Matkojen yhdistelyn mahdollisuuksia selvittääkseen Kela järjesti Seinäjoen, Vaasan, Kuopion, Joensuun ja Rovaniemen keskussairaaloiden alueilla kokeilun, jossa potilaiden sairaalamatkoja yhdisteltiin yhteiskuljetuksiksi tai ketjutettiin esimerkiksi taksi- ja linja-automatkojen yhdistelmäksi. Kolmivuotinen kokeilu järjestettiin alueilla, joissa matkakorvausten keskimääräinen taso oli korkeampi kuin muilla alueilla. Kokeilu toi säästöjä Kelan matkakorvausten kustannuksiin, sillä matkojen yhdistelyn myötä kustannusten kasvu hidastui kokeilualueilla. Viimeisenä kokeiluvuonna 2004 säästöä kertyi kokeilualueilla arvion mukaan 1,5 miljoonaa euroa. JATKE-hankkeeksi nimetyn kokeilun loppuraportin mukaan säästömahdollisuudet olisivat huomattavasti suuremmat, jos matkojen yhdistelyyn otettaisiin mukaan kaikki Kelan korvaamat matkat sekä kuntien ja sairaanhoitopiirien maksamat matkat. Raportissa kerrotaan mm. yhdistelyn käytännön kokemuksista kuten esimerkiksi Kelan yhteispalvelupisteiden toimivuudesta, autoilijoiden kilpailuttamisesta, matkakorvausten käsittelyn keskittämisestä, älykorttien käytöstä ja matkojen välitysohjelmista.
  • Rajavaara, M (Kela, 2006)
    Vaikuttavuudesta ja sen arvioinnista on tullut tärkeä osa yhteiskuntapolitiikkaa ja julkisten palvelujen toteutusta. Vaikutuksia eivät enää arvioi vain tutkijat vaan lähes kaikki julkisella sektorilla työskentelevät. Marketta Rajavaaran raportti ·Yhteiskuntaan vaikuttava Kela· on tarkoitettu oppaaksi vaikuttavuuden arvioinnin kanssa painiskeleville virkamiehille ja tutkijoille. Arviointi on levinnyt kaikkialle julkiseen palvelutoimintaan. Vaikuttavuuden arviointi, jota julkisilta organisaatioilta edellytetään, on kaikkein vaikeinta. Arviointitiedon hankinta ja käyttö koettelevatkin monien organisaatioiden tiedonhallintaa. Rajavaaran katsauksessa käsitellään vaikuttavuuden arviointia Kelan toiminnassa, mutta se antaa eväitä arvioinnin kehittämiseen myös muissa organisaatioissa. Katsauksessa tarkastellaan vaikuttavuuden arvioinnin peruskäsitteitä, mahdollisuuksia ja ongelmakohtia Kelan toiminnan ja etuuksien kehittämisen näkökulmasta. Katsaus pyrkii antamaan lukijalle työkaluja vaikuttavuuden arviointiin ja arvioinnin tarkoitusten puntarointiin. Vaikuttavuus on sopimuksenvarainen käsite, eikä vaikutusten arviointia voida kiteyttää vain yhteen lähestymistapaan. On tärkeää aina määritellä ja sopia siitä, mihin tarkoituksiin vaikuttavuustietoa kulloinkin hankitaan sekä miten sitä saadaan aikaan, välitetään ja hyödynnetään. Katsauksessa kannustetaan arvioitsijoita harkintaan ja neuvotteluihin arviointitietoa hankkiessaan ja hyödyntäessään. Vaikutusten kysymykset ovat erilaisia palvelujen ja tulonsiirtojen alueella. Rajavaaran työ on ensimmäisiä julkaisuja, jossa pohditaan vaikuttavuuden arviointia sosiaalivakuutuksen ja tulonsiirtojen yhteydessä.
  • Marski, J; Mäensivu, V (Kela, 1998)
    Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten kokemaa taloudellista hyvinvointia ja sosiaaliturvaan liittyviä mielipiteitä. Yleisellä tasolla taloudellinen tilanne on helpottunut muutaman vuoden takaisesta, mutta heikompiosaisten ja menestyjien väliset erot ovat kasvaneet. Suomalaisten mielipiteet ovat muuttuneet hieman hyvinvointivaltiolle myönteisemmiksi. Tutkimuksessa osoitettiin myös, että vastaajille esitettyjen väitteiden sanamuotoa ja viitekehystä vaihtamalla voidaan saada tukea hyvinkin erilaisille sosiaaliturvapolitiikan linjauksille.
  • Repo, E; Hukkamäki, R; Melkas, T; Alanko, A; Eggert, M; Häivä, J; Pylkkänen, K; Renlund, C; Roine, M (Kela, 2003)
    Tässä tutkimuksessa on arvioitu Kelan harkinnanvaraisena lääkinnällisenä kuntoutuksena tukemaa psykoterapiaa varten kirjoitettujen lääkärinlausuntojen (B-lausuntojen) laatua. Tutkimuksen aineisto poimittiin pääkaupunkiseudulla (Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla) ensimmäistä kertaa kyseistä kuntoutusta vuonna 1996 hakeneiden asiakirjoista. Aineiston muodostivat B-lausunnot sadasta sellaisesta hakemuksesta, joiden perusteella Kela oli myöntänyt hakijalle psykoterapiaa kuntoutuksena (hyväksytyt) ja sadasta sellaisesta hakemuksesta, joiden perusteella Kela ei ollut myöntänyt hakijalle psykoterapiaa kuntoutuksena (hylätyt). Hyväksyttyjen ja hylättyjen hakemusten lausuntoja verrattiin keskenään. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin sellaisten B-lausuntojen laatua, joilla anottiin lääkinnällisen kuntoutuksen tukea toiseksi vuodeksi sekä kuntoutuksen tuen päättymisen jälkeen kirjoitettujen loppulausuntojen laatua. Kaksi tutkijaa arvioi itsenäisesti kunkin lausunnon. Arvioinnissa käytettiin tätä tutkimusta varten laadittua lomaketta. Lääkärinlausuntojen rakenne osoittautui tässä tutkimuksessa melko vakiintuneeksi. Kaikkein parhaiten kuvattiin kuntoutuksen hakijan aikaisempi elämänhistoria sekä sairauden vaiheet ja oireet. Kaikkein puutteellisimmin lausunnoissa kuvattiin haettavan kuntoutuksen tavoitteita, vaikuttavuutta ja ennustetta. Hyväksyvään ja hylkäävään kuntoutuspäätökseen johtaneiden hakemusten lausunnoissa oli selviä eroja. Arvioitujen lausuntojen perusteella syntyi vaikutelma siitä, että niiden kirjoittajat esittivät kuntoutukselle laaja-alaisesti perusteluita mutta jättivät johtopäätösten tekemisen lausuntojen lukijoille ja kuntoutuspäätöksien tekijöille. Tutkimus osoitti, että lausuntojen laadulla on merkitystä kuntoutuspäätöksille.
  • Linnossuo, O (Kela, 2004)
    Tutkimuksen mukaan suuri osa työmarkkinoilta ja koulutuksesta syrjäytyneistä nuorista tarvitsee yksilöllistä ja intensiivistä psykososiaalista tukea päästäkseen työelämään. Kelan julkaisemassa tutkimuksessa oli mukana 58 turkulaista 17 25-vuotiasta nuorta, jotka olivat työttömiä tai eivät kyenneet osallistumaan koulutukseen, työharjoitteluun ja työllistämistöihin. Valtaosalla heistä oli mielenterveysongelmia. Osalla oli fyysisiä ongelmia tai päihdeongelma. Nuoret osallistuivat tutkimuksen alussa Kelan kuntoutustutkimuksiin, joissa Kela selvittää asiakkaidensa kuntoutustarpeen. Sen jälkeen nuoret ohjattiin Turun kaupungin sosiaalikeskuksen alaiseen työllistymispalveluyksikön urasuunnitteluun. Tutkimuksessa nuorten tilanteen muutoksia seurattiin neljän kuukauden välein vuoden ajan. Vaikeinta nuorille oli hakea ja saada kuntoutustutkimuksen perusteella suositeltuja mielenterveyspalveluja. Tutkija Outi Linnossuon mukaan nuorten on vaikea hakeutua palveluihin. Lisäksi nuorille sopivista palveluista on puute. Nuorten tilanteen kohentamiseksi tutkimuksessa ehdotetaan uudenlaisen viranomaisten palvelumallin kehittämistä. Sen mukaan nuorten palvelujen pitäisi löytyä samasta paikasta. Tutkimuksessa saman katon alle ehdotetaan sijoitettavaksi nuorten työ- ja toimintakyvyn arvioimisen, sosiaalisen kuntoutuksen, toiminnallisen terapian ja koulutukseen ja työhön ohjaamisen palvelut. Parhaillaan mallia kehitetään Turun kaupungissa.
  • Talo, S; toim. (Kela, 1999)
    Julkaisuun on koottu esitelmät, kommenttipuheenvuorot ja muut esitykset, jotka pidettiin Kelan tutkimus- ja kehitysyksikön järjestämässä seminaarissa Turussa. Seminaarissa käsiteltiin fibromyalgian ongelmallista arviointia, jonka ei tulisi tähdätä yksittäisiin diagnooseihin vaan biopsykososiaaliseen ja moniulotteiseen sairauden ja toimintakyvyn selitysmalliin. Fibromyalgian hoidon ja kuntoutuksen todettiin vaativan laaja-alaista ja moniammatillisesti kuntouttavaa lähestymistapaa.
  • Rajavaara, M; Viitanen, M (Kela, 1997)
    Julkaisussa selvitetään pääasiassa työhallinnon rekisteritietojen avulla 50-58-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien työmarkkina-aseman kehitystä kymmenessä kaupungissa, joissa kesällä 1996 aloitettiin ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien palvelutarveselvitys. Tarkastelun kohteena ovat tämän toimintaohjelman seurantatutkimuksen kohderyhmään kuuluvien pitkäaikaistyöttömien työurat, työttömäksi tulo, työttömyysturva sekä heille suunnatut työvoimapoliittiset toimenpiteet.
  • Mattila, H (Kela, 2000)
    Tutkimuksessa arvioidaan sitä, miten tyytyväisiä opiskelijat ovat Kelan nykyisiin opintoetuuspalveluihin. Raportissa esitellään asiakkaiden yleisen tyytyväisyyden taustalta pilkottavia näkemyksiä, joiden mukaan palveluissa on aina jotakin parannettavaa. Nykyisten palvelumuotojen ohella tarkastellaan myös sitä, miten kiinnostuneita asiakkaat ovat käyttämään uusia sähköisiä palveluja. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan Internet-kyselyn käyttökelpoisuutta asiakaspalautteen hankkimismenetelmänä.
  • Rönnemaa, T; Karppi, S-L; toim. (Kela, 1997)
    Tutkimuksessa seurattiin 65-vuotiaina työkykyisinä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden suomalaisten terveydentilaa ja toimintakykyä kolmen vuoden välein 80 vuoden ikään asti. Fyysinen toimintakyky säilyi keskimäärin hyvänä 71 vuoden ikään asti mutta heikkeni sen jälkeen tasaisesti. Lähes puolella tutkituista oli jossain vaiheessa vähintään lieviä mielenterveyden ongelmia. Vuorovaikutus- ja läheisverkosto koettiin hyvin tärkeäksi 80 vuoden iässä.
  • Laiho, J (Kela, 1998)
    Tutkimuksessa selvitetään, miten työttömien perhetausta ja perheen tulonmuodostus muuttuivat siirryttäessä 80-luvun lopun korkeasuhdanteesta 90-luvun syvään kriisiin. Tutkimuksessa vertaillaan sekä eri vuosina - 1988, 1990, 1992 ja 1994 - työttömyytensä päättäneitä henkilöitä että samojen henkilöiden työmarkkina-asemassa tapahtuneita muutoksia. Tulokset havainnollistavat sitä, miten vaikeaa korkeasuhdanteen aikana työttömänä olleilla oli välttyä lamavuosina huomattavalta veronalaisten tulojen laskulta.
  • Hytti, H (Kela, 1999)
    Englanninkielisessä tutkimuksessa selvennettiin käsitteelliseltä ja metodologiselta kannalta "tosiasiallisesta eläkkeellesiirtymisiästä" käytyä keskustelua sekä esitettiin empiirisiä analyyseja eri elinvaiheiden keskimääräisestä pituudesta huomioon ottaen toisaalta työmarkkinoiden ja toisaalta eläkejärjestelmän näkökulma. Analyyseja tehtiin prevalenssi- sekä insidenssitietoihin (rakenne- ja virtatietoihin) perustuvilla elinajantaulun menetelmillä. Aineistot perustuivat väestö-, työmarkkina- ja sosiaaliturvatietojen yhdistelyinä syntyneisiin julkisiin tilastorekistereihin. Rakennetietoihin pohjautuvat analyysit kattoivat ajanjakson vuodesta 1970 vuoteen 1996/1997, ja virtatiedot koskivat vain yhtä vuotta (1996/1997). Eläkejärjestelmän näkökulmasta tehdyt laskelmat osoittivat, että keskimääräisen elinajan kasvu vuodesta 1970 vuoteen 1997 (7,3 v) oli kohdistunut kokonaan eläkeaikaan. Työmarkkinoilla vietetyn elinajan odote 16 vuoden iässä oli vuodesta 1970 kasvanut 30,6:sta 32,7 vuoteen. Vuonna 1996/1997 insidenssimenetelmän antama eläkeajan odote oli 0,9 vuotta lyhyempi ja työvoima-ajan odote 0,4 vuotta pidempi kuin prevalenssimenetelmän antama vastaava odote 16 vuoden iässä. Raportti englanniksi. Suomenkielinen yhteenveto s. 37-38.

View more