Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 8-27 of 57
  • Marski, J; Mäensivu, V (Kela, 1998)
    Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten kokemaa taloudellista hyvinvointia ja sosiaaliturvaan liittyviä mielipiteitä. Yleisellä tasolla taloudellinen tilanne on helpottunut muutaman vuoden takaisesta, mutta heikompiosaisten ja menestyjien väliset erot ovat kasvaneet. Suomalaisten mielipiteet ovat muuttuneet hieman hyvinvointivaltiolle myönteisemmiksi. Tutkimuksessa osoitettiin myös, että vastaajille esitettyjen väitteiden sanamuotoa ja viitekehystä vaihtamalla voidaan saada tukea hyvinkin erilaisille sosiaaliturvapolitiikan linjauksille.
  • Karppi, S-L; Pohjolainen, T; Grönlund, R; Aaltonen, T; Ketala, R; Poikkeus, L; Puukka, P (Kela, 2003)
    Ikäihmisille järjestetyssä eri toimintatahojen (kunta, kuntoutuslaitos, Kela) verkostoitumiseen perustuvassa kehittämishankkeessa arvioitiin laitoskuntoutukseen ja avokuntoutukseen perustuvia kuntoutusmalleja. Kuntoutujiksi valittiin henkilöitä, joiden toimintakyky oli alentunut ja kotona selviytyminen oli vaikeutunut. Kuntoutuksen aloitti 543 henkilöä (466 naista ja 77 miestä; keski-ikä 76 vuotta, vaihteluväli 64?92 vuotta). Heistä 70 % osallistui laitos- ja 30 % avokuntoutukseen, ja 46 naisen ja 10 miehen kuntoutus keskeytyi. Hankkeen tavoitteena oli löytää ikäihmisten kuntoutukseen soveltuva, eri toimijatahojen yhteistoimin-taan perustuva moniammatillinen yhteistyö- ja kuntoutusmalli. Kuntoutujakeskeiset tavoitteet olivat kuntoutujan toimintakyvyn edistäminen ja hänen omatoimisuutensa tukeminen. Kuntoutusverkostoja koskevat tiedot kerättiin teemahaastatteluilla ja kyselyillä. Kuntoutuslaitokset keräsivät tietoa kuntoutujien sairauksista, toimintakyvystä, mielialasta, palveluista ja heidän käytössään olevista apuvälineistä kuntoutuksen alkaessa ja sen lopussa. Kuntoutujien mielipiteitä kuntoutuksesta kartoitettiin puoli vuotta kuntoutuksen loppumisesta lomakekyselyllä, johon vastasi 76 % kuntoutujista. Ikäihmisten monialaista ja monitoimijaista kuntoutusyhteistyötä tukee eri toimijatahojen sitoutuminen ja innostuneisuus. Toiminnan esteitä olivat kuntien taloudellisten resurssien ja kunnan toimijoiden aikaresurssien vähäisyys. Ikäihmisten kuntoutuksesta saama hyöty näkyi mielialan kohenemisena ja kivun lie-vittymisenä, selvemmin laitoskuntoutukseen osallistuneilla. Avokuntoutuksessa pystyttiin ottamaan laitoskuntoutusta paremmin huomioon kuntoutujan kotiolot, ja heille suositeltiin useammin apuvälineitä ja tehtiin asunnonmuutostöitä.
  • Niemelä, H; Saari, J; Salminen, K; toim. (Kela, 1998)
    Suomalaisen sosiaalipolitiikan kehitystä on pyritty selittämään eri näkökulmista. Melko vähän on kuitenkin pohdittu, kuinka ideat ovat vaikuttaneet sosiaalipoliittisiin ratkaisuihin ja miten sosiaalipolitiikan innovaatiot ovat saaneet lopulliset muotonsa. Julkaisussa kuvataan ja esitellään sosiaalipolitiikan innovaatioita. Tarkastelu kohdistuu innovaatioihin, niiden mahdollisuuksiin ja rajoihin.
  • Lind, J; Aaltonen, T; Halonen, J-P; Klaukka, T (Kela, 2007)
  • Salo, AM; Turunen, M; Roslakka, J (Kela, 2003)
    Sosiaaliturvajärjestelmän toimeenpano edellyttää eri viranomaisten ja yksityisten organisaatioiden välistä kiinteää yhteistyötä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin Kelan toimistojen ja niiden yhteistyökumppaneiden yhteistyön ja erityisesti tiedonvaihdon sujuvuutta Joensuussa, Lahdessa, Lohjalla ja Tampereella. Suurin osa viimeisimmistä vuorovaikutustilanteista Kelan työntekijöiden kanssa oli yhteityökumppaneiden kanssa sujunut hyvin. Eniten huomautettavaa yhteistyökumppaneilla oli Kelan työntekijöiden saavutettavuudesta. Sähköisen tiedonvaihdon kehittäminen Kelan ja sen yhteistyöorganisaatioiden välillä helpottaa erityisesti rutiiniluonteisen tiedonvaihdon hoitamista. Yhteistyötä parantaisi myös se, että viranomaiset tuntisivat paremmin yhteistyökumppaneittensa organisaatioita ja toimintatapoja.
  • Kunttu, K; Huttunen, T (Kela, 2001)
    Tutkimuksessa selvitettiin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) piirissä olevien korkeakouluopiskelijoiden 1) fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveydentilaa lääkärin toteamien sairauksien, koetun terveydentilan, oireilun ja mielenterveyttä kartoittavien kysymyssarjojen avulla, 2) keskeisiä terveyskäyttäytymisen piirteitä, tupakointia, alkoholin ja huumeiden käyttöä, ruoka- ja liikuntatottumuksia, liikenneturvallisuuskäyttäytymistä ja hampaiden hoitoa, 3) terveyteen ja terveyskäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä, kuten sosiaalisia suhteita, opiskeluun, toimeentuloon ja asumiseen liittyviä kysymyksiä, 4) terveyteen liittyviä asenteita ja terveystiedon lähteitä sekä 5) terveyspalvelujen käyttöä ja mielipiteitä palvelujen laadusta. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat alle 35-vuotiaat, perustutkintoa suorittavat suomalaiset opiskelijat. Otoksen koko oli 5 030 opiskelijaa; otoksesta 46,1 % oli miehiä ja 53,9 % naisia. Tutkimus suoritettiin postitse lomakekyselynä, ja uusintakyselyjä tehtiin kolme. Tutkimuksen vastausprosentiksi tuli 63,1 %. Tulokset raportoitiin yksittäisten kysymysten tai kysymyssarjoista muodostettujen mittareiden ristiintaulukoinnein sukupuolittain, ikäryhmittäin sekä opiskelun keston, opiskelupaikan ja opiskelualan mukaan.
  • Maljanen, T; Mattila, Y; Paltta, P; toim. (Kela, 2002)
    Vuosina 1998-2001 toteutettiin Kelan johdolla Matkojen kehittämishanke MATKE, jossa kokeiltiin erilaisia keinoja hillitä jo pidempään jatkunutta sairausvakuutuksen matkakorvausten voimakasta kasvua. Tavoitteena oli saavuttaa säästöjä järjestelyillä, jotka eivät huonontaisi kuljetusten palvelutasoa. Hanke koostui kuudesta eri puolilla Suomea toteutetusta osakokeilusta. Kustannuksia pyrittiin hillitsemään lähinnä yhteiskuljetuksilla ja matkaketjuilla, joita molempia järjestettiin etupäässä sairaalamatkoilla. Osassa kokeiluista matkakorvauksen omavastuuta oli pienennetty tai se oli poistettu kokonaan. Yhdessä kokeilussa matkat maksettiin älykortilla. Kahdessa kokeilussa keskussairaalaan perustettiin Kelan palvelupiste, jossa normaalin etuustoiminnan lisäksi hoidettiin kokeilumatkojen tilaustoimintaa. Tässä raportissa kuvataan MATKE-hankkeen tausta ja kunkin osakokeilun toteutus, arvioidaan kokeilujen vaikutuksia matkakorvauksiin sekä kuvataan matkustajien ja muiden kokeiluissa mukana olleiden mielipiteitä kokeilluista toimintatavoista. Tulosten mukaan kokeilluilla keinoilla on mahdollista saavuttaa säästöjä. Eri osakokeiluissa tulokset kuitenkin vaihtelivat huomattavasti eikä mitään yleistä, koko Suomeen sopivaa mallia tämän kokeilun perusteella ole osoitettavissa. Suurin vaikutus kokeilluilla malleilla näyttäisi olevan harvaan asutuilla seuduilla, joissa julkiset liikenneyhteydet ovat puutteelliset. Valtaosa yhteiskuljetuksessa matkustaneista piti sitä parempana tai ainakin yhtä hyvänä vaihtoehtona kuin yksin taksilla matkustamista. Myös matkaketjuihin ja älykortin käyttöön suhtauduttiin myönteisesti.
  • Mämmi, V; Kurronen, M; Lahti, P (Kela, 1999)
    Kuntien sosiaali- ja terveystoimen henkilöstö työskentelee suuren paineen alaisena. Työn kuormittavuutta ovat lisänneet toisaalta viime vuosien säästötoimenpiteet ja toisaalta asiakaskunnan muuttuminen moniongelmaisemmaksi. Näistä paineista voi seurauksena olla työssä uupuminen. Kuntolisäkuntoutus on lyhyt ja intensiivinen kuntoutusjakso, jonka tavoitteena on kuntouttaa kuntien sosiaali- ja terveysalalla toimivia siten, että he säilyttäisivät työkykynsä ja ehkäistä heidän työssä uupumistaan. Kuntoutuskurssit pidettiin Siilinjärven ja Siuntion kuntoutumiskeskuksissa. Vuoden 1996 kuntolisäkursseja pidettiin 13, ja kuntoutettavia oli 244 työntekijää kuntien sosiaali- ja terveystoimesta. Kurssi kesti perjantaista sunnuntaihin. Kurssilaiset kokivat kurssin tarpeelliseksi ja voimavaroja antavaksi. Heidän mukaansa kurssi antoi myös virikkeitä ja virkistäytymismahdollisuuden vaativan arjen keskelle. Seurannan perusteella kuntolisä on toiminut hyvin työn stressaantumisen katkaisijana, vaikkei koettu stressi ollutkaan voimakasta. Palautteiden perusteella ohjelman monipuolisuuteen, yksilöllisyyteen ja psykologiseen sisältöön tulee kiinnittää huomiota sekä toteutuksessa osallistujien ja ryhmän ohjaukseen. Kannattaa myös miettiä kuntolisän kestoa ja erityisesti sen toistuvuutta.
  • Kehusmaa, S; Mäki, J (Kela, 2002)
    Kansaneläkelaitoksen kuntoutustoiminnan on tulevina vuosina pystyttävä vastaamaan ikääntyneen suuren ikäluokan kuntoutustarpeisiin ja samalla huolehtimaan nuoremmankin työikäisen väestön työkyvystä. Ikääntyvien suomalaisten työkykyä rajoittavat ensisijassa TULE-sairaudet. Nuoremmissa ikäluokissa kuntoutustarve kohdistuu lisääntyvästi mielenterveyden ongelmiin. Tutkimuksessa seurattiin rekisteritietojen kautta näihin kahteen sairauteen vuonna 1996 Kelan kuntoutusta saaneita vuosina 1992-1998. Tutkittuja oli yhteensä 39 719, joista 73 % sairasti TULE-sairautta ja 27 % mielenterveyden häiriötä. Rekisteriselvityksen tavoitteena oli kerätä tietoa kuntoutuksen vaikutuksesta henkilön sairausvakuutusetujen ja työttömyysturvan tarpeeseen sekä työssäkäyntiin ja eläkkeelle siirtymiseen. Sairausryhmät eroavat selvästi toisistaan ja tulokset vaihtelevat ryhmittäin. Ennen kuntoutusta sairaanhoitokorvaukset nousivat eniten MTH-kuntoutetuilla. Toisaalta tässä ryhmässä korvaukset kuntoutuksen jälkeen laskivat eniten. TULE-sairauksia sen sijaan oli koko tarkasteluajan hoidettu MTH-kuntoutettuja halvemmalla, eikä kuntoutuksella ollut selvää vaikutusta korvausten määrään. Korvausten lisäksi tarkasteltiin kuntoutuksen alueellista kohdentumista. TULES-kuntoutus kohdentui tasaisesti, mutta MTH-kuntoutusta saaneet olivat Itä- ja Länsi-Suomen vakuutusalueilla selvästi huonokuntoisempia kuin Etelä-Suomessa. Kuntoutettujen eläkkeelle siirtyminen tapahtui pääsääntöisesti vanhimmassa ikäryhmässä. Tässä ryhmässä näkyi selvästi myös halu käyttää eläkkeelle siirtymiseen työttömyyseläkettä vaihtoehtona työkyvyttömyyseläkkeelle. MTH-ryhmässä siirryttiin eläkkeelle jo hyvinkin nuorina. Työelämässä jatkoivat useimmin parhaassa työiässä olleet kuntoutettavat.
  • Takala, P (Kela, 1998)
    Kuinka hyvin on onnistuttu pitkään sairauslomalla olleiden kuntoutustarpeen arvioinnissa? Mitä ongelmia tässä työssä on havaittu? Mihin kehittämistyötä tulisi erityisesti suunnata? Vastauksensa mm. näihin kysymyksiin esittävät omasta näkökulmastaan Kelan toimistojen johtajat ja muut toimihenkilöt. Keskeiset ongelmat liittyvät yhteistyöhön ja työnjakoon Kelan yhteistyökumppanien kanssa, toimistojen työnjakoon, käytettävissä olevan ajan ja henkilöstön niukkuuteen, puutteelliseen koulutukseen, vaikeuteen saada asiakkailta tietoja ja motivoida heitä kuntoutukseen, asiakkaiden vähäiseen mahdollisuuteen vaikuttaa omaan kuntoutusasiaansa sekä riittämättömiin resursseihin. Kehittämisehdotuksissa toivotaan myös kuntoutustoiminnan tavoitteiden täsmentämistä ja toimistojen asiantuntijalääkärien panoksen lisäämistä.
  • Ahonen, R; Martikainen, J; toim. (Kela, 2005)
  • Järvisalo, J; Andersson, B; Boedeker, W; Houtman, I; eds. (Kela, 2005)
    Englanninkielisessä julkaisussa (Mental disorders as a major challenge in prevention of work disability) taustalla ovat havainnot, että mielenterveysongelmat sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden syynä ovat lisääntymässä Euroopassa. Suomessa, Saksassa, Alankomaissa ja Ruotsissa on laadittu kutakin maata koskeva katsaus, jossa käsitellään mielenterveysongelmien suhdetta sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen, epidemiologista tietoa mielenterveysongelmien esiintyvyydestä, muuttuneiden sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden syiden tulkitsemista ja mielenterveyden edistämistä. Lisäksi julkaisu sisältää lyhyen katsauksen sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden sukupuolieroista. Julkaisussa käsitellään myös mielenterveyden edistämisen kansainvälistä kehitystä ja joidenkin tällä alueella aktiivisimmin toimivien maiden ohjelmia, tämän hetken näyttöä mielenterveyden edistämisen ja mielenterveysongelmien ehkäisyn vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta sekä keskeisiä jatkotutkimustarpeita sosiaalivakuutuksen näkökulmasta. Keskeinen viesti on, että mielenterveysongelmien merkitys sairauspoissaolojen syynä on lisääntymässä. Mutta mielenterveysongelmien tausta on monisyinen ja ongelmien ehkäisyynkin tarvitaan monia lähestymistapoja. On tärkeää, että työpaikoilla ehkäistään aktiivisesti työelämässä syntyvää henkistä kuormitusta ja ahdistuneisuutta · tarvittavat hyvät käytännöt tunnetaan hyvin, niitä ei vain yleensä noudateta. Kyse ei ole lääketieteellisistä hoitokäytännöistä vaan hyvistä työn organisoinnin, johtamisen ja sosiaalisen yhteistoiminnan mallien käytöstä työpaikoilla. Toinen painoalue on kehittää työssä jatkamista edistäviä, kuntouttavia ja työhön palaamista tukevia toimintamuotoja niille, jotka kuormittuvat, oireilevat tai sairastuvat työelämässä.
  • Tuomikoski, H (Kela, 2002)
    Tutkimuksessa selvitetään, miten kansalaiset kokevat Kelan palvelut ja miten he arvioivat Kelan julkisuuskuvaa. Tutkimuksessa arvioidaan myös Gallup-tyyppisen kysely/haastattelututkimuksen käyttökelpoisuutta Kelan kaltaisen julkisen organisaation toiminnan vahvuuksien ja puutteiden tunnistamisessa. Tutkimusaineisto koottiin postikyselyllä keväällä 2001. Tuloksen mukaan Kelan imago on kaksijakoinen. Toisaalta Kelaa arvostetaan sosiaalisen perusturvan jakajana ja yhteiskunnan keskeisenä turvaverkkona. Samanaikaisesti Kela koetaan byrokraattiseksi ja vanhanaikaiseksi. Yleiset julkisuuskuvaa koskevat kyselyt tuovat esiin vain tämän Kelan perusimagon. Sen sijaan kun asiakkailta kysytään konkreettisia kokemuksia palvelujen käytöstä, voi tuloksista saada sellaista tietoa, jota voidaan käyttää hyväksi toiminnan kehittämisessä. Tutkimuksessa Kelan palvelujen suurimmiksi puutteiksi osoittautuivat 1) asumistukietuuteen ja sen toimeenpanoon liittyvät ongelmat, 2) ongelmat puhelinpalveluissa ja 3) puutteelliset mahdollisuudet hoitaa sosiaaliturvaan liittyviä asioita Internetin tai sähköpostin välityksellä. Johtopäätöksinä arvioidaan, että sosiaaliturvan ja Kelan etuuksien paranemisen pysähtyminen, asiakkaiden tarpeiden ja odotusten muuttuminen ja sähköisten asiointimahdollisuuksien lisääntyminen yksityisissä palveluissa lisäävät paineita Kelan palveluille.
  • Mattila, H (Kela, 2000)
    Tutkimuksessa arvioidaan sitä, miten tyytyväisiä opiskelijat ovat Kelan nykyisiin opintoetuuspalveluihin. Raportissa esitellään asiakkaiden yleisen tyytyväisyyden taustalta pilkottavia näkemyksiä, joiden mukaan palveluissa on aina jotakin parannettavaa. Nykyisten palvelumuotojen ohella tarkastellaan myös sitä, miten kiinnostuneita asiakkaat ovat käyttämään uusia sähköisiä palveluja. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan Internet-kyselyn käyttökelpoisuutta asiakaspalautteen hankkimismenetelmänä.
  • Mattila, Henri (Kela, 2004)
    Viranomaisten neuvonnasta valitetaan ja kannellaan oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerille vuosi vuodelta enemmän, mutta laillisuudenvalvojien Kelalle antamien huomautusten määrä ei ole noussut samassa suhteessa. Tuoreessa Kelan julkaisemassa katsauksessa selvitetään, missä kulkee asiakkaan tarpeellisen neuvonnan ja liiallisen avustamisen raja. Kelan neuvontavelvollisuutta arvioidaan oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisujen perusteella. Aineistossa on mukana lähes 70 ratkaisua Kelaa koskeviin kanteluihin vuosilta 1991 2003. Katsauksessa käydään läpi useita ratkaisuja perusteluineen. Useissa ratkaisuissa laillisuuden valvojat toteavat, että toimihenkilön on oltava oma-aloitteinen, jotta asiakkaan lakisääteisten oikeudet toteutuvat. Monessa ratkaisussa korostetaan myös toimihenkilöltä vaadittavaa huolellisuutta, palvelualttiutta, asiakkaan huomioimista sekä kunnioittavaa käytöstä. Viranomaisten neuvontavelvollisuus laajeni tämän vuoden alussa uuden hallintolain myötä. Viranomaisen on nyt muun muassa selvitettävä asiakkaalle asiaan liittyviä vaihtoehtoja yleisellä tasolla. Asiakkaalle on myös annettava tietoja käsittelyyn vaikuttavista seikoista kuten esimerkiksi viranomaisen ratkaisukäytännöstä tai vakiintuneesta oikeuskäytännöstä. Toimihenkilön on kohdeltava asiakkaita yhdenvertaisesti ja jätettävä lopullisesta vaihtoehdosta päättäminen asiakkaalle itselleen.
  • Kunttu, K; toim. (Kela, 2004)
    Yliopisto-opiskelijat käyttävät rohdosvalmisteita useammin kuin muut ikätoverinsa. Kelan julkaiseman tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa naisopiskelijoista ja puolet miesopiskelijoista käyttää säännöllisesti tai satunnaisesti rohdosvalmisteita eli vitamiini- ja kivennäisainevalmisteita ja muita lääkkeenomaisia tuotteita tai ns. luontaistuotteita. Tutkijoiden mukaan rohdosten käyttö liittyy haluun edistää terveyttä, ei niinkään lisäravintoaineiden todelliseen tarpeeseen. Valmisteita käyttävien liikuntatottumukset ovat terveellisemmät kuin muilla opiskelijoilla ja he ajattelevat ruuan terveellisyyttä muita useammin. Toisaalta rohdosvalmisteita käyttävillä opiskelijoilla on enemmän terveysongelmia kuin muilla opiskelijoilla. He käyttävät käsikauppalääkkeitä ja käyvät lääkärin, terveydenhoitajan ja fysioterapeutin vastaanotolla opiskelutovereitaan useammin. Tutkijat korostavat, että rohdosten käyttö on syytä ottaa puheeksi vastaanotoilla, jotta käytön syyt selviäisivät ja rohdosten ja reseptilääkkeiden yhteisvaikutukset voitaisiin huomioida. Rohdosten käytöstä kerrotaan Kelan tutkimusjulkaisussa, joka on kokoelma yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimuksen aineistoon perustuvia tutkimuksia. Valtakunnallinen terveystutkimus tehtiin vuonna 2000 ja siihen osallistui lähes 3 200 opiskelijaa. Julkaisussa kerrotaan, että opiskelijoiden terveysongelmat ovat yhteydessä monenlaisiin elämänvaiheeseen, opiskeluun, elämäntyyliin ja ihmissuhteisiin liittyviin asioihin. Tutkimusten mukaan opiskelijoille yleisiä terveysvaivoja ovat esimerkiksi psyykkiset oireet, vatsaoireet, niska-hartiavaivat ja väsymys. Joka neljäs opiskelijoista kokee opinnoista otteen saamisen ongelmalliseksi.
  • Lehtinen, A-R (Kela, 1999)
    Tutkimuksessa tarkastellaan, miksi jotkut opintovelalliset jättävät opintolainansa maksamatta ja keitä he ovat. Tutkimus perustuu opintovelallisille syksyllä 1998 lähetettyyn kyselyyn. Kysely kohdistui opintolainojensa kanssa maksuvaikeuksiin joutuneille ja opintolainoistaan suoriutuville. Maksuvaikeuksiin joutuneiden opintolainavelallisten koulutus oli ollut lyhytkestoisempaa kuin lainoistaan suoriutuvien. He olivat opiskelleet pääosin keskiasteella ja olivat joutuneet hakemaan usein toimeentulotukea selviytyäkseen niin opiskeluaikana kuin opintojen jälkeenkin. Oma tai puolison työttömyys oli vaikeuttanut talouden hallintaa olennaisesti. Perheen perustaminen, asuntolainan hoitaminen ja opintolainan takaisinmaksu ajoittuivat monilla velallisilla samaan aikaan. Muiden maksujen ja velkojen hoitaminen oli tärkeämmällä sijalla kuin opintolainan maksaminen. Opintolainoja oli siirtynyt takausvastuun piiriin, koska velallinen oli ollut tietämätön lainan hoitamisesta ja takaisinmaksusta eikä ollut neuvotellut pankin kanssa riittävän ajoissa maksuvaikeuksien ilmaannuttua.
  • Berndtson, T (Kela, 2004)
    Yli puolet opiskelijoista käy töissä lukukauden aikana toimeentulonsa turvatakseen. Valtaosalla työtulot täydentävät opintotukea, mutta kymmenesosa opiskelijoista rahoittaa opiskeluaikansa kokonaan työtuloilla. Opiskelijoiden työssäkäynti on yleistynyt jo usean vuosikymmenen ajan. Vaikka useimmat tekevät työtä tullakseen toimeen, monen opiskelijan mielestä oman alan työkokemusta on hankittava jo opiskeluaikana pärjätäkseen työmarkkinoilla. Opiskelijatutkimus perustuu kyselyyn, joka tehtiin yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa perustutkintoa suorittavien keskuudessa lokakuussa 2003. Tuolloin opiskelijoiden keskitulo oli 680 euroa kuukaudessa. Opiskelijat saivat opintorahaa ja asumislisää keskimäärin 400 euroa kuukaudessa. Pienet tulot eivät suoraan selitä kokemusta huonosta toimeentulosta. Vaikeaksi toimeentulonsa kokevat opiskelijat, jotka eivät saa vanhemmiltaan lainkaan taloudellista tai sosiaalista tukea tai joilla sairaus estää lisätulojen hankkimisen työn avulla. Vanhempien antama taloudellinen tuki oli tutkimushetkellä keskimäärin 100 euroa kuukaudessa. Toimeentuloaan hyvin vaikeana pitäviä on noin kuusi prosenttia opiskelijoista. Erityisen vaikeassa asemassa kokevat olevansa mielenterveysongelmista kärsivät opiskelijat. Toimeentulonsa erittäin vaikeaksi kokevilla oli myös muita useammin ongelmia opinnoissaan. Kyselyyn osallistuneista opiskelijoista 40 prosenttia oli ottanut opintolainaa. Yleisin syy olla nostamatta opintolainaa on periaatteellinen: velkarahalla ei haluta elää.
  • Lind, J (Kela, 1997)
    Työllisyyden heiketessä viime vuosina yli 50-vuotiaiden työttömyys on yleistynyt ja pitkittynyt. Kesällä 1996 käynnistettiin ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien palvelutarveselvitys, jonka piiriin kuuluneista ikääntyneistä pitkäaikaistyöttömistä lähes joka kymmenes oli työnhaun yhteydessä arvioitu vajaakuntoiseksi. Vajaakuntoisten koulutustaso oli muita alhaisempi, heidän työkokemuksensa oli muita vähäisempi ja he olivat olleet muita kauemmin työttöminä.