Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 18-37 of 57
  • Ahonen, R; Martikainen, J; toim. (Kela, 2005)
  • Järvisalo, J; Andersson, B; Boedeker, W; Houtman, I; eds. (Kela, 2005)
    Englanninkielisessä julkaisussa (Mental disorders as a major challenge in prevention of work disability) taustalla ovat havainnot, että mielenterveysongelmat sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden syynä ovat lisääntymässä Euroopassa. Suomessa, Saksassa, Alankomaissa ja Ruotsissa on laadittu kutakin maata koskeva katsaus, jossa käsitellään mielenterveysongelmien suhdetta sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen, epidemiologista tietoa mielenterveysongelmien esiintyvyydestä, muuttuneiden sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden syiden tulkitsemista ja mielenterveyden edistämistä. Lisäksi julkaisu sisältää lyhyen katsauksen sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden sukupuolieroista. Julkaisussa käsitellään myös mielenterveyden edistämisen kansainvälistä kehitystä ja joidenkin tällä alueella aktiivisimmin toimivien maiden ohjelmia, tämän hetken näyttöä mielenterveyden edistämisen ja mielenterveysongelmien ehkäisyn vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta sekä keskeisiä jatkotutkimustarpeita sosiaalivakuutuksen näkökulmasta. Keskeinen viesti on, että mielenterveysongelmien merkitys sairauspoissaolojen syynä on lisääntymässä. Mutta mielenterveysongelmien tausta on monisyinen ja ongelmien ehkäisyynkin tarvitaan monia lähestymistapoja. On tärkeää, että työpaikoilla ehkäistään aktiivisesti työelämässä syntyvää henkistä kuormitusta ja ahdistuneisuutta · tarvittavat hyvät käytännöt tunnetaan hyvin, niitä ei vain yleensä noudateta. Kyse ei ole lääketieteellisistä hoitokäytännöistä vaan hyvistä työn organisoinnin, johtamisen ja sosiaalisen yhteistoiminnan mallien käytöstä työpaikoilla. Toinen painoalue on kehittää työssä jatkamista edistäviä, kuntouttavia ja työhön palaamista tukevia toimintamuotoja niille, jotka kuormittuvat, oireilevat tai sairastuvat työelämässä.
  • Tuomikoski, H (Kela, 2002)
    Tutkimuksessa selvitetään, miten kansalaiset kokevat Kelan palvelut ja miten he arvioivat Kelan julkisuuskuvaa. Tutkimuksessa arvioidaan myös Gallup-tyyppisen kysely/haastattelututkimuksen käyttökelpoisuutta Kelan kaltaisen julkisen organisaation toiminnan vahvuuksien ja puutteiden tunnistamisessa. Tutkimusaineisto koottiin postikyselyllä keväällä 2001. Tuloksen mukaan Kelan imago on kaksijakoinen. Toisaalta Kelaa arvostetaan sosiaalisen perusturvan jakajana ja yhteiskunnan keskeisenä turvaverkkona. Samanaikaisesti Kela koetaan byrokraattiseksi ja vanhanaikaiseksi. Yleiset julkisuuskuvaa koskevat kyselyt tuovat esiin vain tämän Kelan perusimagon. Sen sijaan kun asiakkailta kysytään konkreettisia kokemuksia palvelujen käytöstä, voi tuloksista saada sellaista tietoa, jota voidaan käyttää hyväksi toiminnan kehittämisessä. Tutkimuksessa Kelan palvelujen suurimmiksi puutteiksi osoittautuivat 1) asumistukietuuteen ja sen toimeenpanoon liittyvät ongelmat, 2) ongelmat puhelinpalveluissa ja 3) puutteelliset mahdollisuudet hoitaa sosiaaliturvaan liittyviä asioita Internetin tai sähköpostin välityksellä. Johtopäätöksinä arvioidaan, että sosiaaliturvan ja Kelan etuuksien paranemisen pysähtyminen, asiakkaiden tarpeiden ja odotusten muuttuminen ja sähköisten asiointimahdollisuuksien lisääntyminen yksityisissä palveluissa lisäävät paineita Kelan palveluille.
  • Mattila, H (Kela, 2000)
    Tutkimuksessa arvioidaan sitä, miten tyytyväisiä opiskelijat ovat Kelan nykyisiin opintoetuuspalveluihin. Raportissa esitellään asiakkaiden yleisen tyytyväisyyden taustalta pilkottavia näkemyksiä, joiden mukaan palveluissa on aina jotakin parannettavaa. Nykyisten palvelumuotojen ohella tarkastellaan myös sitä, miten kiinnostuneita asiakkaat ovat käyttämään uusia sähköisiä palveluja. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan Internet-kyselyn käyttökelpoisuutta asiakaspalautteen hankkimismenetelmänä.
  • Mattila, Henri (Kela, 2004)
    Viranomaisten neuvonnasta valitetaan ja kannellaan oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerille vuosi vuodelta enemmän, mutta laillisuudenvalvojien Kelalle antamien huomautusten määrä ei ole noussut samassa suhteessa. Tuoreessa Kelan julkaisemassa katsauksessa selvitetään, missä kulkee asiakkaan tarpeellisen neuvonnan ja liiallisen avustamisen raja. Kelan neuvontavelvollisuutta arvioidaan oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisujen perusteella. Aineistossa on mukana lähes 70 ratkaisua Kelaa koskeviin kanteluihin vuosilta 1991 2003. Katsauksessa käydään läpi useita ratkaisuja perusteluineen. Useissa ratkaisuissa laillisuuden valvojat toteavat, että toimihenkilön on oltava oma-aloitteinen, jotta asiakkaan lakisääteisten oikeudet toteutuvat. Monessa ratkaisussa korostetaan myös toimihenkilöltä vaadittavaa huolellisuutta, palvelualttiutta, asiakkaan huomioimista sekä kunnioittavaa käytöstä. Viranomaisten neuvontavelvollisuus laajeni tämän vuoden alussa uuden hallintolain myötä. Viranomaisen on nyt muun muassa selvitettävä asiakkaalle asiaan liittyviä vaihtoehtoja yleisellä tasolla. Asiakkaalle on myös annettava tietoja käsittelyyn vaikuttavista seikoista kuten esimerkiksi viranomaisen ratkaisukäytännöstä tai vakiintuneesta oikeuskäytännöstä. Toimihenkilön on kohdeltava asiakkaita yhdenvertaisesti ja jätettävä lopullisesta vaihtoehdosta päättäminen asiakkaalle itselleen.
  • Kunttu, K; toim. (Kela, 2004)
    Yliopisto-opiskelijat käyttävät rohdosvalmisteita useammin kuin muut ikätoverinsa. Kelan julkaiseman tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa naisopiskelijoista ja puolet miesopiskelijoista käyttää säännöllisesti tai satunnaisesti rohdosvalmisteita eli vitamiini- ja kivennäisainevalmisteita ja muita lääkkeenomaisia tuotteita tai ns. luontaistuotteita. Tutkijoiden mukaan rohdosten käyttö liittyy haluun edistää terveyttä, ei niinkään lisäravintoaineiden todelliseen tarpeeseen. Valmisteita käyttävien liikuntatottumukset ovat terveellisemmät kuin muilla opiskelijoilla ja he ajattelevat ruuan terveellisyyttä muita useammin. Toisaalta rohdosvalmisteita käyttävillä opiskelijoilla on enemmän terveysongelmia kuin muilla opiskelijoilla. He käyttävät käsikauppalääkkeitä ja käyvät lääkärin, terveydenhoitajan ja fysioterapeutin vastaanotolla opiskelutovereitaan useammin. Tutkijat korostavat, että rohdosten käyttö on syytä ottaa puheeksi vastaanotoilla, jotta käytön syyt selviäisivät ja rohdosten ja reseptilääkkeiden yhteisvaikutukset voitaisiin huomioida. Rohdosten käytöstä kerrotaan Kelan tutkimusjulkaisussa, joka on kokoelma yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimuksen aineistoon perustuvia tutkimuksia. Valtakunnallinen terveystutkimus tehtiin vuonna 2000 ja siihen osallistui lähes 3 200 opiskelijaa. Julkaisussa kerrotaan, että opiskelijoiden terveysongelmat ovat yhteydessä monenlaisiin elämänvaiheeseen, opiskeluun, elämäntyyliin ja ihmissuhteisiin liittyviin asioihin. Tutkimusten mukaan opiskelijoille yleisiä terveysvaivoja ovat esimerkiksi psyykkiset oireet, vatsaoireet, niska-hartiavaivat ja väsymys. Joka neljäs opiskelijoista kokee opinnoista otteen saamisen ongelmalliseksi.
  • Lehtinen, A-R (Kela, 1999)
    Tutkimuksessa tarkastellaan, miksi jotkut opintovelalliset jättävät opintolainansa maksamatta ja keitä he ovat. Tutkimus perustuu opintovelallisille syksyllä 1998 lähetettyyn kyselyyn. Kysely kohdistui opintolainojensa kanssa maksuvaikeuksiin joutuneille ja opintolainoistaan suoriutuville. Maksuvaikeuksiin joutuneiden opintolainavelallisten koulutus oli ollut lyhytkestoisempaa kuin lainoistaan suoriutuvien. He olivat opiskelleet pääosin keskiasteella ja olivat joutuneet hakemaan usein toimeentulotukea selviytyäkseen niin opiskeluaikana kuin opintojen jälkeenkin. Oma tai puolison työttömyys oli vaikeuttanut talouden hallintaa olennaisesti. Perheen perustaminen, asuntolainan hoitaminen ja opintolainan takaisinmaksu ajoittuivat monilla velallisilla samaan aikaan. Muiden maksujen ja velkojen hoitaminen oli tärkeämmällä sijalla kuin opintolainan maksaminen. Opintolainoja oli siirtynyt takausvastuun piiriin, koska velallinen oli ollut tietämätön lainan hoitamisesta ja takaisinmaksusta eikä ollut neuvotellut pankin kanssa riittävän ajoissa maksuvaikeuksien ilmaannuttua.
  • Berndtson, T (Kela, 2004)
    Yli puolet opiskelijoista käy töissä lukukauden aikana toimeentulonsa turvatakseen. Valtaosalla työtulot täydentävät opintotukea, mutta kymmenesosa opiskelijoista rahoittaa opiskeluaikansa kokonaan työtuloilla. Opiskelijoiden työssäkäynti on yleistynyt jo usean vuosikymmenen ajan. Vaikka useimmat tekevät työtä tullakseen toimeen, monen opiskelijan mielestä oman alan työkokemusta on hankittava jo opiskeluaikana pärjätäkseen työmarkkinoilla. Opiskelijatutkimus perustuu kyselyyn, joka tehtiin yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa perustutkintoa suorittavien keskuudessa lokakuussa 2003. Tuolloin opiskelijoiden keskitulo oli 680 euroa kuukaudessa. Opiskelijat saivat opintorahaa ja asumislisää keskimäärin 400 euroa kuukaudessa. Pienet tulot eivät suoraan selitä kokemusta huonosta toimeentulosta. Vaikeaksi toimeentulonsa kokevat opiskelijat, jotka eivät saa vanhemmiltaan lainkaan taloudellista tai sosiaalista tukea tai joilla sairaus estää lisätulojen hankkimisen työn avulla. Vanhempien antama taloudellinen tuki oli tutkimushetkellä keskimäärin 100 euroa kuukaudessa. Toimeentuloaan hyvin vaikeana pitäviä on noin kuusi prosenttia opiskelijoista. Erityisen vaikeassa asemassa kokevat olevansa mielenterveysongelmista kärsivät opiskelijat. Toimeentulonsa erittäin vaikeaksi kokevilla oli myös muita useammin ongelmia opinnoissaan. Kyselyyn osallistuneista opiskelijoista 40 prosenttia oli ottanut opintolainaa. Yleisin syy olla nostamatta opintolainaa on periaatteellinen: velkarahalla ei haluta elää.
  • Lind, J (Kela, 1997)
    Työllisyyden heiketessä viime vuosina yli 50-vuotiaiden työttömyys on yleistynyt ja pitkittynyt. Kesällä 1996 käynnistettiin ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien palvelutarveselvitys, jonka piiriin kuuluneista ikääntyneistä pitkäaikaistyöttömistä lähes joka kymmenes oli työnhaun yhteydessä arvioitu vajaakuntoiseksi. Vajaakuntoisten koulutustaso oli muita alhaisempi, heidän työkokemuksensa oli muita vähäisempi ja he olivat olleet muita kauemmin työttöminä.
  • Rajavaara, M; Viitanen, M (Kela, 1997)
    Julkaisussa selvitetään pääasiassa työhallinnon rekisteritietojen avulla 50-58-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien työmarkkina-aseman kehitystä kymmenessä kaupungissa, joissa kesällä 1996 aloitettiin ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien palvelutarveselvitys. Tarkastelun kohteena ovat tämän toimintaohjelman seurantatutkimuksen kohderyhmään kuuluvien pitkäaikaistyöttömien työurat, työttömäksi tulo, työttömyysturva sekä heille suunnatut työvoimapoliittiset toimenpiteet.
  • Repo, E; Hukkamäki, R; Melkas, T; Alanko, A; Eggert, M; Häivä, J; Pylkkänen, K; Renlund, C; Roine, M (Kela, 2003)
    Tässä tutkimuksessa on arvioitu Kelan harkinnanvaraisena lääkinnällisenä kuntoutuksena tukemaa psykoterapiaa varten kirjoitettujen lääkärinlausuntojen (B-lausuntojen) laatua. Tutkimuksen aineisto poimittiin pääkaupunkiseudulla (Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla) ensimmäistä kertaa kyseistä kuntoutusta vuonna 1996 hakeneiden asiakirjoista. Aineiston muodostivat B-lausunnot sadasta sellaisesta hakemuksesta, joiden perusteella Kela oli myöntänyt hakijalle psykoterapiaa kuntoutuksena (hyväksytyt) ja sadasta sellaisesta hakemuksesta, joiden perusteella Kela ei ollut myöntänyt hakijalle psykoterapiaa kuntoutuksena (hylätyt). Hyväksyttyjen ja hylättyjen hakemusten lausuntoja verrattiin keskenään. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin sellaisten B-lausuntojen laatua, joilla anottiin lääkinnällisen kuntoutuksen tukea toiseksi vuodeksi sekä kuntoutuksen tuen päättymisen jälkeen kirjoitettujen loppulausuntojen laatua. Kaksi tutkijaa arvioi itsenäisesti kunkin lausunnon. Arvioinnissa käytettiin tätä tutkimusta varten laadittua lomaketta. Lääkärinlausuntojen rakenne osoittautui tässä tutkimuksessa melko vakiintuneeksi. Kaikkein parhaiten kuvattiin kuntoutuksen hakijan aikaisempi elämänhistoria sekä sairauden vaiheet ja oireet. Kaikkein puutteellisimmin lausunnoissa kuvattiin haettavan kuntoutuksen tavoitteita, vaikuttavuutta ja ennustetta. Hyväksyvään ja hylkäävään kuntoutuspäätökseen johtaneiden hakemusten lausunnoissa oli selviä eroja. Arvioitujen lausuntojen perusteella syntyi vaikutelma siitä, että niiden kirjoittajat esittivät kuntoutukselle laaja-alaisesti perusteluita mutta jättivät johtopäätösten tekemisen lausuntojen lukijoille ja kuntoutuspäätöksien tekijöille. Tutkimus osoitti, että lausuntojen laadulla on merkitystä kuntoutuspäätöksille.
  • Ruotsalainen, P (Kela, 1999)
    Muiden suomalaisten tapaan myös opiskelijat ja vastavalmistuneet ovat kohdanneet taloudellisia vaikeuksia 1990-luvulla syvän taloudellisen taantuman aikoina. Seuraukset näkyvät mm. siinä, että opiskelijoiden opintolainojen hoito-ongelmat ovat yleistyneet selvästi 1990-luvulla. Koska opintolainojen takausvastuun kantaa valtio, ovat samaan aikaan myös valtion takausvastuusuoritukset pankeille kasvaneet huomattavasti. Suurimmillaan valtion takausvastuusuoritukset olivat vuonna 1995. Opintolainojen maksuvaikeudet ovat yleisempiä miehillä kuin naisilla. Opintolainojen hoidon laiminlyöneitä on suhteellisesti eniten ammattioppilaitoksissa opiskelevien keskuudessa. Harvinaisempana ongelma esiintyy yliopistoissa ja korkeakouluissa opiskelevilla. Viime vuosina alemman asteen - kuten lukion - opiskelijoiden opintolainojen hoito-ongelmat ovat jonkin verran kasvaneet. Muutos voi johtua lukiouudistuksesta, jossa siirryttiin luokattomaan opetukseen. Uudistus on mm. pidentänyt jonkin verran lukiossa opiskeluaikoja. Tämä selvitys perustuu sekä julkaistuihin tilastoihin että useisiin rekisteriaineistoihin. Selvitys on osa suurempaa tutkimushanketta, jossa Kela yhdessä Kuluttajatutkimuskeskuksen kanssa selvittää opintolainojen maksuvaikeuksien kasvun taustalla olevia tekijöitä.
  • Kela (Kela, 1997)
    Julkaisuun on koottu alustukset ja kommenttipuheenvuorot, jotka pidettiin Kelan 10.6.1997 järjestämässä seminaarissa. Tilaisuudessa tarkasteltiin julkisen sairaanhoitovakuutuksen nykyisiä tehtäviä ja käynnistettiin keskustelua sen tulevaisuuden näkymistä. Seminaariin oli pyydetty kommenttipuheenvuorot sosiaali- ja terveysministeriön ja maamme terveydenhuollon muiden vaikuttajatahojen edustajilta.
  • Niemelä, H; Salminen, K (Kela, 1999)
    Tutkimuksessa esitellään Espanjan ja Suomen sosiaaliturvan muotoutumisen yhtäläisyyksiä ja eroja. Siinä analysoidaan kummankin maan modernisaatioprosessin etenemistä ja sitä, miten sosiaalisen modernisaation keinot ja mallit ovat muuttuneet. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota myös jatkuvuuteen, ts. niihin sosiaalisen modernisaation piirteisiin, jotka eivät ole muuttuneet sosiaalisen modernisaation eri vaiheissa. Historiallisen muotoutumisprosessin analyysin avulla yritetään tuoda esiin ne toimijat, jotka ovat vaikuttaneet sosiaalisen modernisaation kehitykseen. Pitkän muotoutumisprosessin aikana sosiaaliturvan perusrakenteet ovat säilyneet kummassakin maassa yhteiskunnallisista muutoksista huolimatta. Maiden sosiaaliturvajärjestelmät ovat lähentyneet, mutta peruserot ovat selvästi nähtävissä. Raportti englanniksi. Suomenkielinen yhteenveto s. 76-84.
  • Hagfors, R; Saari, J (Kela, 2006)
    Tämän englanninkielisen tutkimuksen kohteena ovat talous- ja rahaliiton välilliset vaikutukset harjoitettavaan sosiaalipolitiikkaan, erityisesti jäsenvaltioiden sosiaalipoliittisten järjestelmien liikkumavaraan ja julkisten menojen rakenteeseen. Syrjäyttävätkö sosiaalimenot muita julkisia menoja vai syrjäyttävätkö muut julkiset menot sosiaalimenoja? Tätä voidaan tutkia vakaus- ja kasvusopimuksen sisältämien julkista velkaa ja budjettialijäämää koskevien kriteereiden näkökulmasta, kun julkisesta velasta aiheutuvat korkokustannukset otetaan huomioon julkisten menojen ryhmittelyssä. Tutkimuksessa on analysoitu 15 EU-maan muodostamaa paneeliaineistoa 1990-luvun alusta lähtien. Tarkastelua on täsmennetty sekä eri ajanjaksoihin että erilaisiin velkaantumisen ja alijäämäisyyden mukaan muodostettuihin valtioryhmiin. Tutkimuksessa on lisäksi tehty tilastollisia mallitarkasteluja, joissa on tutkittu julkisten kokonaismenojen rakenteen muutoksia. Selittävinä muuttujina on käytetty useita sosiaalimenoihin vaikuttavia tekijöitä. Tulosten mukaan julkinen velkaantuminen on yksi merkittävä julkisten menojen rakenteen muutoksiin vaikuttava tekijä. Sosiaalimenojen suhteellisen aseman heikentymistä voidaan havaita erityisesti nopeasti velkaa pienentäneissä maissa ja niissä, joissa julkinen talous on ylijäämäinen. Näissä maissa on vastaavasti kasvua tukevien julkisten menojen osuus suhteellisesti kasvanut. Tutkimuksen lopuksi käydään keskustelua talous- ja rahaliiton välillisistä vaikutuksista eri politiikkalohkoihin julkisen talouden sisällä.
  • Lind, J; Vuorenhela, T; eds. (Kela, 2001)
    Seminaarissa tarkasteltiin sosiaalivakuutuksen roolia terveyden edistämisessä erityisesti Suomen kokemusten perusteella. Tähän liittyen seminaarissa pyrittiin käynnistämään latvialaisten ja suomalaisten toimijoiden verkottumista ja pohjustamaan yhteistyösuhteita mm. maiden sosiaalivakuutusjärjestelmien ja yliopistojen välillä. Latviassa on tapahtunut 1990-luvun kuluessa huomattavia yhteiskunnallis-poliittisia muutoksia, mitkä heijastuvat etenkin paikallistasolla mm. työttömyyden, toimeentulo-ongelmien ja usein myös syrjäytymisvaaran kasvuna. Alueellisten erojen seurauksena maan sisäisen muuttoliike - ennen kaikkea Riikaan - on kiihtynyt. Yhdeksi ratkaisuksi on nähty mm. alue- ja paikallishallinnon vahvistaminen. Tätä korostaa myös Latviassa vuonna 1991 käyttöön otettu länsieurooppalaisille malleille perustuva sosiaaliturvajärjestelmä. Hallitus kuitenkin vastaa sosiaalipolitiikan toteuttamisesta. Tavoitteena on vähentää sosiaalisia riskejä erityisinä kohderyhminä vammaiset, sairaat ja lapset. Huomiota kiinnitetään myös työllisyyden parantamiseen. Aikaisemmasta poiketen sosiaaliturvan perusteluissa korostetaan nyt ihmisoikeuksia. Latvian tilanteen ja siellä tapahtuneen kehityksen lisäksi seminaarin alustukset koskivat yleisellä tasolla a) sosiaaliturvaa ja sosiaalisia oikeuksia, b) eri maissa toteutettuja hyvinvointimalleja sekä c)sosiaalivakuutuksen tavoitteita, toteutusta ja rahoitusta. - Latvian ja Suomen välille on solmittu keväällä 2000 sosiaaliturvasopimus. Raportti englanniksi ja latviaksi.
  • Kosonen, P; Sakslin, M; toim. (Kela, 1998)
    Sosiaaliset etuudet ja palvelut ovat muuttuneet sekä Suomessa että muissa Pohjoismaissa huomattavasti 1990-luvulla. Onko pohjoismainen universaalinen hyvinvointivaltio uhattuna? Korostuuko sosiaalisten oikeuksien työ- ja perhesidonnaisuus tulevaisuudessa? Mm. näitä kysymyksiä pohdittiin seminaarissa "Sosiaalietujen muutokset: vastuunjaon ongelma", jonka esitykset on koottu tähän julkaisuun.
  • Ferge, Z; Hellsten, K; Kalimo, E; Purola, T (Kela, 1997)
    Julkaisu esittelee ja vertailee eri näkökulmista ns. hyvinvointivaltion eurooppalaista mallia ja uusliberalismia sosiaalipolitiikan vaihtoehtoisina esikuvina. Raportti kuvaa näiden kahden mallin ideaalityyppisiä ominaispiirteitä ja eroja. Tarkastelu kohdistuu ajattelumallien pääpiirteisiin, sosiaalipolitiikan toimintaperiaatteisiin, toimeenpanijoihin, instituutioihin ja keinoihin kansallisvaltioiden tasolla sekä toimintaperiaatteisiin ja toiminnan seurauksiin yleismaailmallisella tasolla. Esitetty vertailu ei vastaa itse ideologian paremmuutta koskeviin kysymyksiin, mutta on hyödyllinen työkalu jokaiselle, joka haluaa tutkia tai suunnitella sosiaalipolitiikkaa tai ymmärtää sen kehittämistä.