Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 30-49 of 57
  • Ruotsalainen, P (Kela, 1999)
    Muiden suomalaisten tapaan myös opiskelijat ja vastavalmistuneet ovat kohdanneet taloudellisia vaikeuksia 1990-luvulla syvän taloudellisen taantuman aikoina. Seuraukset näkyvät mm. siinä, että opiskelijoiden opintolainojen hoito-ongelmat ovat yleistyneet selvästi 1990-luvulla. Koska opintolainojen takausvastuun kantaa valtio, ovat samaan aikaan myös valtion takausvastuusuoritukset pankeille kasvaneet huomattavasti. Suurimmillaan valtion takausvastuusuoritukset olivat vuonna 1995. Opintolainojen maksuvaikeudet ovat yleisempiä miehillä kuin naisilla. Opintolainojen hoidon laiminlyöneitä on suhteellisesti eniten ammattioppilaitoksissa opiskelevien keskuudessa. Harvinaisempana ongelma esiintyy yliopistoissa ja korkeakouluissa opiskelevilla. Viime vuosina alemman asteen - kuten lukion - opiskelijoiden opintolainojen hoito-ongelmat ovat jonkin verran kasvaneet. Muutos voi johtua lukiouudistuksesta, jossa siirryttiin luokattomaan opetukseen. Uudistus on mm. pidentänyt jonkin verran lukiossa opiskeluaikoja. Tämä selvitys perustuu sekä julkaistuihin tilastoihin että useisiin rekisteriaineistoihin. Selvitys on osa suurempaa tutkimushanketta, jossa Kela yhdessä Kuluttajatutkimuskeskuksen kanssa selvittää opintolainojen maksuvaikeuksien kasvun taustalla olevia tekijöitä.
  • Kela (Kela, 1997)
    Julkaisuun on koottu alustukset ja kommenttipuheenvuorot, jotka pidettiin Kelan 10.6.1997 järjestämässä seminaarissa. Tilaisuudessa tarkasteltiin julkisen sairaanhoitovakuutuksen nykyisiä tehtäviä ja käynnistettiin keskustelua sen tulevaisuuden näkymistä. Seminaariin oli pyydetty kommenttipuheenvuorot sosiaali- ja terveysministeriön ja maamme terveydenhuollon muiden vaikuttajatahojen edustajilta.
  • Niemelä, H; Salminen, K (Kela, 1999)
    Tutkimuksessa esitellään Espanjan ja Suomen sosiaaliturvan muotoutumisen yhtäläisyyksiä ja eroja. Siinä analysoidaan kummankin maan modernisaatioprosessin etenemistä ja sitä, miten sosiaalisen modernisaation keinot ja mallit ovat muuttuneet. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota myös jatkuvuuteen, ts. niihin sosiaalisen modernisaation piirteisiin, jotka eivät ole muuttuneet sosiaalisen modernisaation eri vaiheissa. Historiallisen muotoutumisprosessin analyysin avulla yritetään tuoda esiin ne toimijat, jotka ovat vaikuttaneet sosiaalisen modernisaation kehitykseen. Pitkän muotoutumisprosessin aikana sosiaaliturvan perusrakenteet ovat säilyneet kummassakin maassa yhteiskunnallisista muutoksista huolimatta. Maiden sosiaaliturvajärjestelmät ovat lähentyneet, mutta peruserot ovat selvästi nähtävissä. Raportti englanniksi. Suomenkielinen yhteenveto s. 76-84.
  • Hagfors, R; Saari, J (Kela, 2006)
    Tämän englanninkielisen tutkimuksen kohteena ovat talous- ja rahaliiton välilliset vaikutukset harjoitettavaan sosiaalipolitiikkaan, erityisesti jäsenvaltioiden sosiaalipoliittisten järjestelmien liikkumavaraan ja julkisten menojen rakenteeseen. Syrjäyttävätkö sosiaalimenot muita julkisia menoja vai syrjäyttävätkö muut julkiset menot sosiaalimenoja? Tätä voidaan tutkia vakaus- ja kasvusopimuksen sisältämien julkista velkaa ja budjettialijäämää koskevien kriteereiden näkökulmasta, kun julkisesta velasta aiheutuvat korkokustannukset otetaan huomioon julkisten menojen ryhmittelyssä. Tutkimuksessa on analysoitu 15 EU-maan muodostamaa paneeliaineistoa 1990-luvun alusta lähtien. Tarkastelua on täsmennetty sekä eri ajanjaksoihin että erilaisiin velkaantumisen ja alijäämäisyyden mukaan muodostettuihin valtioryhmiin. Tutkimuksessa on lisäksi tehty tilastollisia mallitarkasteluja, joissa on tutkittu julkisten kokonaismenojen rakenteen muutoksia. Selittävinä muuttujina on käytetty useita sosiaalimenoihin vaikuttavia tekijöitä. Tulosten mukaan julkinen velkaantuminen on yksi merkittävä julkisten menojen rakenteen muutoksiin vaikuttava tekijä. Sosiaalimenojen suhteellisen aseman heikentymistä voidaan havaita erityisesti nopeasti velkaa pienentäneissä maissa ja niissä, joissa julkinen talous on ylijäämäinen. Näissä maissa on vastaavasti kasvua tukevien julkisten menojen osuus suhteellisesti kasvanut. Tutkimuksen lopuksi käydään keskustelua talous- ja rahaliiton välillisistä vaikutuksista eri politiikkalohkoihin julkisen talouden sisällä.
  • Lind, J; Vuorenhela, T; eds. (Kela, 2001)
    Seminaarissa tarkasteltiin sosiaalivakuutuksen roolia terveyden edistämisessä erityisesti Suomen kokemusten perusteella. Tähän liittyen seminaarissa pyrittiin käynnistämään latvialaisten ja suomalaisten toimijoiden verkottumista ja pohjustamaan yhteistyösuhteita mm. maiden sosiaalivakuutusjärjestelmien ja yliopistojen välillä. Latviassa on tapahtunut 1990-luvun kuluessa huomattavia yhteiskunnallis-poliittisia muutoksia, mitkä heijastuvat etenkin paikallistasolla mm. työttömyyden, toimeentulo-ongelmien ja usein myös syrjäytymisvaaran kasvuna. Alueellisten erojen seurauksena maan sisäisen muuttoliike - ennen kaikkea Riikaan - on kiihtynyt. Yhdeksi ratkaisuksi on nähty mm. alue- ja paikallishallinnon vahvistaminen. Tätä korostaa myös Latviassa vuonna 1991 käyttöön otettu länsieurooppalaisille malleille perustuva sosiaaliturvajärjestelmä. Hallitus kuitenkin vastaa sosiaalipolitiikan toteuttamisesta. Tavoitteena on vähentää sosiaalisia riskejä erityisinä kohderyhminä vammaiset, sairaat ja lapset. Huomiota kiinnitetään myös työllisyyden parantamiseen. Aikaisemmasta poiketen sosiaaliturvan perusteluissa korostetaan nyt ihmisoikeuksia. Latvian tilanteen ja siellä tapahtuneen kehityksen lisäksi seminaarin alustukset koskivat yleisellä tasolla a) sosiaaliturvaa ja sosiaalisia oikeuksia, b) eri maissa toteutettuja hyvinvointimalleja sekä c)sosiaalivakuutuksen tavoitteita, toteutusta ja rahoitusta. - Latvian ja Suomen välille on solmittu keväällä 2000 sosiaaliturvasopimus. Raportti englanniksi ja latviaksi.
  • Kosonen, P; Sakslin, M; toim. (Kela, 1998)
    Sosiaaliset etuudet ja palvelut ovat muuttuneet sekä Suomessa että muissa Pohjoismaissa huomattavasti 1990-luvulla. Onko pohjoismainen universaalinen hyvinvointivaltio uhattuna? Korostuuko sosiaalisten oikeuksien työ- ja perhesidonnaisuus tulevaisuudessa? Mm. näitä kysymyksiä pohdittiin seminaarissa "Sosiaalietujen muutokset: vastuunjaon ongelma", jonka esitykset on koottu tähän julkaisuun.
  • Ferge, Z; Hellsten, K; Kalimo, E; Purola, T (Kela, 1997)
    Julkaisu esittelee ja vertailee eri näkökulmista ns. hyvinvointivaltion eurooppalaista mallia ja uusliberalismia sosiaalipolitiikan vaihtoehtoisina esikuvina. Raportti kuvaa näiden kahden mallin ideaalityyppisiä ominaispiirteitä ja eroja. Tarkastelu kohdistuu ajattelumallien pääpiirteisiin, sosiaalipolitiikan toimintaperiaatteisiin, toimeenpanijoihin, instituutioihin ja keinoihin kansallisvaltioiden tasolla sekä toimintaperiaatteisiin ja toiminnan seurauksiin yleismaailmallisella tasolla. Esitetty vertailu ei vastaa itse ideologian paremmuutta koskeviin kysymyksiin, mutta on hyödyllinen työkalu jokaiselle, joka haluaa tutkia tai suunnitella sosiaalipolitiikkaa tai ymmärtää sen kehittämistä.
  • Hellsten, K; Hidén, M; Sakslin, M; toim. (Kela, 2001)
    Julkaisuun on koottu Kelan 26.3.2001 järjestämän asiantuntijaseminaarin esitykset. Johdannon seminaarin teemoihin esitti professori Mikael Hidén. Seminaarissa pidettiin seuraavat esitelmät: professori Niklas Bruun: Oikeusturva, oikeudenmukaisuus ja sosiaalipoliittinen sääntely EU:ssa, professori Matti Mikkola: Sosiaaliturvan säästöt Euroopan sosiaalisen peruskirjan valossa, vastaava tutkija Maija Sakslin: Tulisiko EU:n perusoikeuskirjan sosiaaliset oikeudet ottaa vakavasti?, professori Olli Mäenpää: Sosiaaliset oikeudet ja vastuu niiden toteuttamisesta ja valiokuntaneuvos Pentti Arajärvi: Työttömyysturva perusoikeuskysymyksenä.
  • Suvinen, N (Kela, 2003)
    Tämä raportti on yhteenveto tutkimusprojektista Sosiaaliturvajärjestelmän tulevaisuuden haasteet ja Kela. Tutkimusmenetelmänä käytettiin Delfoi-menetelmää, jonka avulla kerättiin asiantuntijoiden mielipiteitä sosiaaliturvajärjestelmän tulevaisuuden haasteista. Tässä tutkimuksessa tulevaisuudella tarkoitetaan aikaa vuoteen 2010 mennessä. Tutkimuksen tulokset kuvaavat sosiaaliturvajärjestelmän mahdollisia ja todennäköisiä haasteita. Koko sosiaaliturvajärjestelmän tulevaisuuden haasteista tärkeimmiksi nousivat väestön ikääntyminen, väestön taloudellinen ja sosiaalinen polarisaatio, työssä jaksaminen, Kelan hoitamien toimeentuloturvaetuuksien kehittäminen, sosiaali- ja terveysmenojen kasvu, työttömyys ja Kelan hoitamien toimeentuloturvaetuuksien rahoitus.
  • Kela (Kela, 1998)
    Julkaisuun on koottu esitykset, jotka pidettiin Kelan 60-vuotisjuhlaseminaarissa 15.12.1997. Tilaisuudessa tarkasteltiin maamme sosiaaliturvan kehittämisen nykytilannetta ja tulevaisuuden näkymiä. Seminaariin oli kutsuttu alan asiantuntijoita sekä hallinnon edustajia.
  • Hagfors, R (Kela, 2001)
    Euroopan unionin kehityksessä syventyminen ja laajentuminen ovat ajankohtaisia tutkimusaiheita. Tässä työssä kuvataan ensiksi unionin jäsenyyttä hakeneiden maiden sosiaalitaloudellisen ympäristön pääpiirteitä ja arvioidaan, onko tarkastelujakson aikana tapahtunut taloudellisten rakenteiden yhdenmukaistumista, konvergenssia, EU:n jäsenmaissa ja hakijamaissa. Toiseksi kuvaillaan EU-maiden ja hakijamaiden sosiaaliturvajärjestelmien rakenteita ja tulonsiirtojärjestelmien toimintaa. Lopuksi selvitetään tilastollisia luokittelumenetelmiä käyttämällä, millaisia sosiaaliturvan malleja jäsenmaissa on ja miten hakijamaat sijoittuisivat niihin. Tulosten mukaan sekä EU:n jäsenmaiden että hakijamaiden taloudet ovat konvergoituneet. Sosiaaliturvan rahoituksen rakenteessa vastaavaa yhdenmukaistumista ei ole havaittavissa. Luokittelutarkasteluista havaitaan, että jo nykyisissä unionin jäsenmaissa on useita toisistaan poikkeavia sosiaaliturvan malleja ja että uudet hakijamaat lisäisivät mallien määrää.
  • Kalimo, E; toim. (Kela, 2000)
    Julkaisuun on koottu Kelan 23.5.2000 järjestämän asiantuntijaseminaarin esitykset. Esityksissä valotettiin sekä johtavia kansallisia että kansainvälisiä sosiaalipoliittisia ja taloustieteellisiä näkökulmia hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta yhdentyvässä Euroopassa. Avausesitelmän piti tasavallan presidentti Tarja Halonen. Muut esitelmöitsijät olivat Kansainvälisen sosiaaliturvajärjestön ISSAn puheenjohtaja Johan Verstraeten sekä professorit Paavo Okko ja Olli Kangas. Puheenjohtaja Verstraetenin esitelmä oli tiivistelmä nyt julkaistavasta tekstistä, joka esitetään kokonaisuudessaan sekä englanniksi että suomenkielisenä käännöksenä.
  • Klemola, A (Kela, 2001)
    Sosiaaliturvasopimus Suomen ja Viron välillä tuli voimaan 1.10.1997. Sopimuksella pyritään turvaamaan maiden välillä liikkuvien henkilöiden oikeus sopimuksen piiriin kuuluvaan sosiaaliturvaan myös toisessa maassa oleskeltaessa tai asuttaessa. Tutkimuksessa tarkastellaan sopimuksen sisältöä ja merkitystä sopimusmaille ja niiden välillä liikkuville ihmisille. Käytännössä sopimusta sovelletaan eniten annettaessa toisessa sopimusvaltiossa tilapäisesti oleskelevalle sairaanhoitoa. Suomen ja Viron välinen sopimus ja Euroopan yhteisön sosiaaliturva-asetus 1408/71 ovat sisällöltään hyvin samankaltaisia. Sopimuksesta neuvoteltaessa ja sitä sovellettaessa on osaltaan valmistauduttu Viron jäsenyyteen Euroopan unionissa. Jäsenyyden toteutuminen merkitsee Suomen ja Viron kahdenvälisen sopimuksen toissijaisuutta suhteessa asetukseen 1408/71. Viron jäsenyys merkitsee myös työvoiman vapaata liikkuvuutta Suomen ja Viron välillä.
  • Linnossuo, O (Kela, 2004)
    Tutkimuksen mukaan suuri osa työmarkkinoilta ja koulutuksesta syrjäytyneistä nuorista tarvitsee yksilöllistä ja intensiivistä psykososiaalista tukea päästäkseen työelämään. Kelan julkaisemassa tutkimuksessa oli mukana 58 turkulaista 17 25-vuotiasta nuorta, jotka olivat työttömiä tai eivät kyenneet osallistumaan koulutukseen, työharjoitteluun ja työllistämistöihin. Valtaosalla heistä oli mielenterveysongelmia. Osalla oli fyysisiä ongelmia tai päihdeongelma. Nuoret osallistuivat tutkimuksen alussa Kelan kuntoutustutkimuksiin, joissa Kela selvittää asiakkaidensa kuntoutustarpeen. Sen jälkeen nuoret ohjattiin Turun kaupungin sosiaalikeskuksen alaiseen työllistymispalveluyksikön urasuunnitteluun. Tutkimuksessa nuorten tilanteen muutoksia seurattiin neljän kuukauden välein vuoden ajan. Vaikeinta nuorille oli hakea ja saada kuntoutustutkimuksen perusteella suositeltuja mielenterveyspalveluja. Tutkija Outi Linnossuon mukaan nuorten on vaikea hakeutua palveluihin. Lisäksi nuorille sopivista palveluista on puute. Nuorten tilanteen kohentamiseksi tutkimuksessa ehdotetaan uudenlaisen viranomaisten palvelumallin kehittämistä. Sen mukaan nuorten palvelujen pitäisi löytyä samasta paikasta. Tutkimuksessa saman katon alle ehdotetaan sijoitettavaksi nuorten työ- ja toimintakyvyn arvioimisen, sosiaalisen kuntoutuksen, toiminnallisen terapian ja koulutukseen ja työhön ohjaamisen palvelut. Parhaillaan mallia kehitetään Turun kaupungissa.
  • Halonen, J-P; Aaltonen, T; Hämäläinen, A; Karppi, S-L; Kaukinen, J; Kervilä, A; Lehtinen, M; Pere, E; Puukka, P; Siitonen, V; Silvennoinen, S; Talo, S (Kela, 2007)
  • Lantto, E (Kela, 1999)
    Tutkimuksessa tarkastellaan hallinnon sähköiseen asiointiin liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. Asioitaessa hallinnossa avointen tietoverkkojen välityksellä keskeinen ongelma on hallinnossa asioivan henkilön yksityisyyden suojaaminen eli tietosuoja. Kysymys on myös luottamuksellisesta viestinnästä. Sekä tietosuojaa että viestinnän luottamuksellisuutta voidaan edistää monin keinoin. Tietoturvallisuuden tasolla on ratkaiseva merkitys sekä tietosuojan että luottamuksellisen viestinnän kannalta. Sähköinen tunnistaminen, sähköinen allekirjoitus ja salakirjoittaminen ovat tietoturvallisuutta edistäviä teknisiä menetelmiä. Niillä pyritään Suomessa ja muualla mahdollistamaan sähköinen asiointi ja kaupankäynti siten, että oikeudellisesti merkitykselliset transaktiot voidaan todentaa ja samalla suojata asioivien henkilöiden yksityisyys ja viestinnän luottamuksellisuus. Teknisten keinojen lisäksi tietoturvallisuuden ylläpitoon kuuluu muitakin osa-alueita. Tärkeää on kouluttaa viranomaisten henkilöstö, erityisesti luottamuksellisia tietoja käsittelevät, käyttämään tietojärjestelmiä ja ohjelmia siten, että hallinnon sähköinen asiointi voi toteutua yksityisyyden suojaa ja viestinnän luottamuksellisuutta loukkaamatta.
  • Rönnemaa, T; Karppi, S-L; toim. (Kela, 1997)
    Tutkimuksessa seurattiin 65-vuotiaina työkykyisinä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden suomalaisten terveydentilaa ja toimintakykyä kolmen vuoden välein 80 vuoden ikään asti. Fyysinen toimintakyky säilyi keskimäärin hyvänä 71 vuoden ikään asti mutta heikkeni sen jälkeen tasaisesti. Lähes puolella tutkituista oli jossain vaiheessa vähintään lieviä mielenterveyden ongelmia. Vuorovaikutus- ja läheisverkosto koettiin hyvin tärkeäksi 80 vuoden iässä.
  • Salmelainen, U; Röberg, M; Hinkka, K (Kela, 2002)
    Tutkimuksessa kerättiin kokemuksia pientyöpaikoille suunnattujen ASLAK®-kuntoutuskurssien järjestämisen kokeilusta sekä koottiin kehittämisideoita. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkimusaineistona oli neljä eri ammattialoille kohdennettua ASLAK-kurssia. Aineisto koostui kuntoutusyhteistyötahojen haastatteluista sekä työkokousten keskusteluista. Erona tavanomaiseen kurssien järjestämiskäytäntöön oli yhdyshenkilötoiminta. Yhdyshenkilön tehtäviä ei oltu kokeilussa tarkasti määritelty, mikä arvioinneissa osoittautui kokeilun heikkoudeksi. Työterveyshuollon kokonaisvastuu järjestelyistä hämärtyi, mikä heikensi prosessin jatkuvuutta työpaikalla. Riittävä tiedonsaanti liittyi työterveyshuollon ja yrityksen toimivaan yhteistyöhön. Kokeiluun ei juurikaan pystytty sisällyttämään tavanomaisia ASLAK-kuntoutuksen mukaisia yhteistyökäytäntöjä, joiden tärkeys kokemusperäisen eli ns. hiljaisen tiedon välittäjänä samalla korostui. Kuntoutusseloste palvelee hyvin työterveyshuoltoa ja kuntoutujaa mutta ei työpaikkaa. Kehittämisehdotuksina esitettiin mm. tyky- ja kuntoutustiedon lisäämistä pientyöpaikoille, alueellisen tyky-yhteistyön käynnistämistä, palautekäytännön kehittämistä, työpaikan sitoutumisen varmistamista ennen kuntoutusprosessin käynnistämistä ja pientyöpaikkojen työterveyshuollon korvauskäytännön kehittämistä.
  • Talo, S; toim. (Kela, 2001)
    Kelan tutkimus- ja kehitysyksikkö järjesti toukokuussa 2000 seminaarin Veikko Kallio -symposiumi III: "Toimintakyky - viitekehyksestä arviointiin ja mittaamiseen". Seminaarin esitykset on koottu tähän julkaisuun. Esitysten aiheet liittyivät toimintakyvyn käsitteellisiin viitekehyksiin, toimitakyvyn ilmenemiseen elämänkaarella sekä tapoihin arvioida ja mitata toimintakykyä. Esityksistä heijastui tarve edelleenkin pohtia toimintakyvyn sisältöä - mitä se on? Toisaalta tarkasteltiin jo käytössä olleiden menetelmien käyttökelpoisuutta arvioida ja mitata toimintakyvyn sisältöä ja edellytyksiä. Esityksistä monet sitoivat aihepiirin käsittelyn WHO:n uudistetun toimintakykyluokituksen sisältöön ja termeihin (ICF). Seminaarin loppupäätelmäksi kiteytyi seuraava: toimintakyvyn fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten edellytysten arvioimista edeltää välttämättä toimintakykyluokituksen taustailmiön perusteellinen selvittäminen ja ymmärtäminen, ja sitä seuraa eri edellytyksiä arvioivien ja mittaavien menetelmien systemaattinen, reliaabeli ja validi kehittäminen.