Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 38-57 of 57
  • Hellsten, K; Hidén, M; Sakslin, M; toim. (Kela, 2001)
    Julkaisuun on koottu Kelan 26.3.2001 järjestämän asiantuntijaseminaarin esitykset. Johdannon seminaarin teemoihin esitti professori Mikael Hidén. Seminaarissa pidettiin seuraavat esitelmät: professori Niklas Bruun: Oikeusturva, oikeudenmukaisuus ja sosiaalipoliittinen sääntely EU:ssa, professori Matti Mikkola: Sosiaaliturvan säästöt Euroopan sosiaalisen peruskirjan valossa, vastaava tutkija Maija Sakslin: Tulisiko EU:n perusoikeuskirjan sosiaaliset oikeudet ottaa vakavasti?, professori Olli Mäenpää: Sosiaaliset oikeudet ja vastuu niiden toteuttamisesta ja valiokuntaneuvos Pentti Arajärvi: Työttömyysturva perusoikeuskysymyksenä.
  • Suvinen, N (Kela, 2003)
    Tämä raportti on yhteenveto tutkimusprojektista Sosiaaliturvajärjestelmän tulevaisuuden haasteet ja Kela. Tutkimusmenetelmänä käytettiin Delfoi-menetelmää, jonka avulla kerättiin asiantuntijoiden mielipiteitä sosiaaliturvajärjestelmän tulevaisuuden haasteista. Tässä tutkimuksessa tulevaisuudella tarkoitetaan aikaa vuoteen 2010 mennessä. Tutkimuksen tulokset kuvaavat sosiaaliturvajärjestelmän mahdollisia ja todennäköisiä haasteita. Koko sosiaaliturvajärjestelmän tulevaisuuden haasteista tärkeimmiksi nousivat väestön ikääntyminen, väestön taloudellinen ja sosiaalinen polarisaatio, työssä jaksaminen, Kelan hoitamien toimeentuloturvaetuuksien kehittäminen, sosiaali- ja terveysmenojen kasvu, työttömyys ja Kelan hoitamien toimeentuloturvaetuuksien rahoitus.
  • Kela (Kela, 1998)
    Julkaisuun on koottu esitykset, jotka pidettiin Kelan 60-vuotisjuhlaseminaarissa 15.12.1997. Tilaisuudessa tarkasteltiin maamme sosiaaliturvan kehittämisen nykytilannetta ja tulevaisuuden näkymiä. Seminaariin oli kutsuttu alan asiantuntijoita sekä hallinnon edustajia.
  • Hagfors, R (Kela, 2001)
    Euroopan unionin kehityksessä syventyminen ja laajentuminen ovat ajankohtaisia tutkimusaiheita. Tässä työssä kuvataan ensiksi unionin jäsenyyttä hakeneiden maiden sosiaalitaloudellisen ympäristön pääpiirteitä ja arvioidaan, onko tarkastelujakson aikana tapahtunut taloudellisten rakenteiden yhdenmukaistumista, konvergenssia, EU:n jäsenmaissa ja hakijamaissa. Toiseksi kuvaillaan EU-maiden ja hakijamaiden sosiaaliturvajärjestelmien rakenteita ja tulonsiirtojärjestelmien toimintaa. Lopuksi selvitetään tilastollisia luokittelumenetelmiä käyttämällä, millaisia sosiaaliturvan malleja jäsenmaissa on ja miten hakijamaat sijoittuisivat niihin. Tulosten mukaan sekä EU:n jäsenmaiden että hakijamaiden taloudet ovat konvergoituneet. Sosiaaliturvan rahoituksen rakenteessa vastaavaa yhdenmukaistumista ei ole havaittavissa. Luokittelutarkasteluista havaitaan, että jo nykyisissä unionin jäsenmaissa on useita toisistaan poikkeavia sosiaaliturvan malleja ja että uudet hakijamaat lisäisivät mallien määrää.
  • Kalimo, E; toim. (Kela, 2000)
    Julkaisuun on koottu Kelan 23.5.2000 järjestämän asiantuntijaseminaarin esitykset. Esityksissä valotettiin sekä johtavia kansallisia että kansainvälisiä sosiaalipoliittisia ja taloustieteellisiä näkökulmia hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta yhdentyvässä Euroopassa. Avausesitelmän piti tasavallan presidentti Tarja Halonen. Muut esitelmöitsijät olivat Kansainvälisen sosiaaliturvajärjestön ISSAn puheenjohtaja Johan Verstraeten sekä professorit Paavo Okko ja Olli Kangas. Puheenjohtaja Verstraetenin esitelmä oli tiivistelmä nyt julkaistavasta tekstistä, joka esitetään kokonaisuudessaan sekä englanniksi että suomenkielisenä käännöksenä.
  • Klemola, A (Kela, 2001)
    Sosiaaliturvasopimus Suomen ja Viron välillä tuli voimaan 1.10.1997. Sopimuksella pyritään turvaamaan maiden välillä liikkuvien henkilöiden oikeus sopimuksen piiriin kuuluvaan sosiaaliturvaan myös toisessa maassa oleskeltaessa tai asuttaessa. Tutkimuksessa tarkastellaan sopimuksen sisältöä ja merkitystä sopimusmaille ja niiden välillä liikkuville ihmisille. Käytännössä sopimusta sovelletaan eniten annettaessa toisessa sopimusvaltiossa tilapäisesti oleskelevalle sairaanhoitoa. Suomen ja Viron välinen sopimus ja Euroopan yhteisön sosiaaliturva-asetus 1408/71 ovat sisällöltään hyvin samankaltaisia. Sopimuksesta neuvoteltaessa ja sitä sovellettaessa on osaltaan valmistauduttu Viron jäsenyyteen Euroopan unionissa. Jäsenyyden toteutuminen merkitsee Suomen ja Viron kahdenvälisen sopimuksen toissijaisuutta suhteessa asetukseen 1408/71. Viron jäsenyys merkitsee myös työvoiman vapaata liikkuvuutta Suomen ja Viron välillä.
  • Linnossuo, O (Kela, 2004)
    Tutkimuksen mukaan suuri osa työmarkkinoilta ja koulutuksesta syrjäytyneistä nuorista tarvitsee yksilöllistä ja intensiivistä psykososiaalista tukea päästäkseen työelämään. Kelan julkaisemassa tutkimuksessa oli mukana 58 turkulaista 17 25-vuotiasta nuorta, jotka olivat työttömiä tai eivät kyenneet osallistumaan koulutukseen, työharjoitteluun ja työllistämistöihin. Valtaosalla heistä oli mielenterveysongelmia. Osalla oli fyysisiä ongelmia tai päihdeongelma. Nuoret osallistuivat tutkimuksen alussa Kelan kuntoutustutkimuksiin, joissa Kela selvittää asiakkaidensa kuntoutustarpeen. Sen jälkeen nuoret ohjattiin Turun kaupungin sosiaalikeskuksen alaiseen työllistymispalveluyksikön urasuunnitteluun. Tutkimuksessa nuorten tilanteen muutoksia seurattiin neljän kuukauden välein vuoden ajan. Vaikeinta nuorille oli hakea ja saada kuntoutustutkimuksen perusteella suositeltuja mielenterveyspalveluja. Tutkija Outi Linnossuon mukaan nuorten on vaikea hakeutua palveluihin. Lisäksi nuorille sopivista palveluista on puute. Nuorten tilanteen kohentamiseksi tutkimuksessa ehdotetaan uudenlaisen viranomaisten palvelumallin kehittämistä. Sen mukaan nuorten palvelujen pitäisi löytyä samasta paikasta. Tutkimuksessa saman katon alle ehdotetaan sijoitettavaksi nuorten työ- ja toimintakyvyn arvioimisen, sosiaalisen kuntoutuksen, toiminnallisen terapian ja koulutukseen ja työhön ohjaamisen palvelut. Parhaillaan mallia kehitetään Turun kaupungissa.
  • Halonen, J-P; Aaltonen, T; Hämäläinen, A; Karppi, S-L; Kaukinen, J; Kervilä, A; Lehtinen, M; Pere, E; Puukka, P; Siitonen, V; Silvennoinen, S; Talo, S (Kela, 2007)
  • Lantto, E (Kela, 1999)
    Tutkimuksessa tarkastellaan hallinnon sähköiseen asiointiin liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. Asioitaessa hallinnossa avointen tietoverkkojen välityksellä keskeinen ongelma on hallinnossa asioivan henkilön yksityisyyden suojaaminen eli tietosuoja. Kysymys on myös luottamuksellisesta viestinnästä. Sekä tietosuojaa että viestinnän luottamuksellisuutta voidaan edistää monin keinoin. Tietoturvallisuuden tasolla on ratkaiseva merkitys sekä tietosuojan että luottamuksellisen viestinnän kannalta. Sähköinen tunnistaminen, sähköinen allekirjoitus ja salakirjoittaminen ovat tietoturvallisuutta edistäviä teknisiä menetelmiä. Niillä pyritään Suomessa ja muualla mahdollistamaan sähköinen asiointi ja kaupankäynti siten, että oikeudellisesti merkitykselliset transaktiot voidaan todentaa ja samalla suojata asioivien henkilöiden yksityisyys ja viestinnän luottamuksellisuus. Teknisten keinojen lisäksi tietoturvallisuuden ylläpitoon kuuluu muitakin osa-alueita. Tärkeää on kouluttaa viranomaisten henkilöstö, erityisesti luottamuksellisia tietoja käsittelevät, käyttämään tietojärjestelmiä ja ohjelmia siten, että hallinnon sähköinen asiointi voi toteutua yksityisyyden suojaa ja viestinnän luottamuksellisuutta loukkaamatta.
  • Rönnemaa, T; Karppi, S-L; toim. (Kela, 1997)
    Tutkimuksessa seurattiin 65-vuotiaina työkykyisinä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden suomalaisten terveydentilaa ja toimintakykyä kolmen vuoden välein 80 vuoden ikään asti. Fyysinen toimintakyky säilyi keskimäärin hyvänä 71 vuoden ikään asti mutta heikkeni sen jälkeen tasaisesti. Lähes puolella tutkituista oli jossain vaiheessa vähintään lieviä mielenterveyden ongelmia. Vuorovaikutus- ja läheisverkosto koettiin hyvin tärkeäksi 80 vuoden iässä.
  • Salmelainen, U; Röberg, M; Hinkka, K (Kela, 2002)
    Tutkimuksessa kerättiin kokemuksia pientyöpaikoille suunnattujen ASLAK®-kuntoutuskurssien järjestämisen kokeilusta sekä koottiin kehittämisideoita. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkimusaineistona oli neljä eri ammattialoille kohdennettua ASLAK-kurssia. Aineisto koostui kuntoutusyhteistyötahojen haastatteluista sekä työkokousten keskusteluista. Erona tavanomaiseen kurssien järjestämiskäytäntöön oli yhdyshenkilötoiminta. Yhdyshenkilön tehtäviä ei oltu kokeilussa tarkasti määritelty, mikä arvioinneissa osoittautui kokeilun heikkoudeksi. Työterveyshuollon kokonaisvastuu järjestelyistä hämärtyi, mikä heikensi prosessin jatkuvuutta työpaikalla. Riittävä tiedonsaanti liittyi työterveyshuollon ja yrityksen toimivaan yhteistyöhön. Kokeiluun ei juurikaan pystytty sisällyttämään tavanomaisia ASLAK-kuntoutuksen mukaisia yhteistyökäytäntöjä, joiden tärkeys kokemusperäisen eli ns. hiljaisen tiedon välittäjänä samalla korostui. Kuntoutusseloste palvelee hyvin työterveyshuoltoa ja kuntoutujaa mutta ei työpaikkaa. Kehittämisehdotuksina esitettiin mm. tyky- ja kuntoutustiedon lisäämistä pientyöpaikoille, alueellisen tyky-yhteistyön käynnistämistä, palautekäytännön kehittämistä, työpaikan sitoutumisen varmistamista ennen kuntoutusprosessin käynnistämistä ja pientyöpaikkojen työterveyshuollon korvauskäytännön kehittämistä.
  • Talo, S; toim. (Kela, 2001)
    Kelan tutkimus- ja kehitysyksikkö järjesti toukokuussa 2000 seminaarin Veikko Kallio -symposiumi III: "Toimintakyky - viitekehyksestä arviointiin ja mittaamiseen". Seminaarin esitykset on koottu tähän julkaisuun. Esitysten aiheet liittyivät toimintakyvyn käsitteellisiin viitekehyksiin, toimitakyvyn ilmenemiseen elämänkaarella sekä tapoihin arvioida ja mitata toimintakykyä. Esityksistä heijastui tarve edelleenkin pohtia toimintakyvyn sisältöä - mitä se on? Toisaalta tarkasteltiin jo käytössä olleiden menetelmien käyttökelpoisuutta arvioida ja mitata toimintakyvyn sisältöä ja edellytyksiä. Esityksistä monet sitoivat aihepiirin käsittelyn WHO:n uudistetun toimintakykyluokituksen sisältöön ja termeihin (ICF). Seminaarin loppupäätelmäksi kiteytyi seuraava: toimintakyvyn fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten edellytysten arvioimista edeltää välttämättä toimintakykyluokituksen taustailmiön perusteellinen selvittäminen ja ymmärtäminen, ja sitä seuraa eri edellytyksiä arvioivien ja mittaavien menetelmien systemaattinen, reliaabeli ja validi kehittäminen.
  • Virta, L (Kela, 2001)
    Lääkärinlausunto on avainasemassa, kun vakuutuslääkärit arvioivat eläkkeenhakijoiden työkyvyttömyyttä ja ehdottavat eläkeratkaisua. Selvityksessä vakuutuslääkärit arvioivat myös puutteellisten tietojen yleisyyttä lääkärinlausunnoissa. Keskeinen havainto oli, että hylättäväksi ehdotettujen hakemusten lausuntoja pidettiin useammin puutteellisina kuin myöntävän ehdotuksen saaneissa hakemuksissa. B2-lomakkeen käytön yleistyminen parantaisi lausuntojen tietosisältöä. Ilmeisesti lausunnot paranisivat vielä enemmän siten, että työkyvyttömyyden arviointiin laaditaan yhteiset kriteerit eläkelausuntoja kirjoittaville lääkäreille ja vakuutuslääkäreille.
  • Virta, L; Mäki, J (Kela, 1999)
    Kela järjestää kuntoutustutkimuksia henkilöille, joiden työkyky on olennaisesti heikentynyt sairauden vuoksi. Vuosina 1993-1995 kuntoutustutkimukseen osallistuneiden 6 000 henkilön mahdollisia työkyvyttömyyseläkehakemuksia ja -ratkaisuja tutkittiin Kelan rekisteritietojen avulla. Erityisesti tutkittiin kuntoutustutkimuksen jälkeisten kuukausien aikana tehtyjen eläkehakemusten hylkäysosuuksia, joita verrattiin eläketilastojen hylkäysosuuksiin.
  • Lindh, J; toim. (Kela, 1999)
    Euroopan sosiaalirahaston, Kansaneläkelaitoksen ja työministeriön rahoittamassa Employment Horizon Into Work -projektissa on kehitetty vuosina 1996-98 työllistymiseen, koulutukseen ja kuntoutukseen liittyviä toimintamalleja työttömille, joilla on työllistymisessä erityistarpeita. Into Work -projektia ovat toteuttaneet Kaprakka - kuntoutusta ja tutkimusta, Kiipulasäätiö ja Merikosken kuntoutus- ja tutkimuskeskus. Tässä julkaisussa kokemuksistaan kertovat mm. projektin työntekijät, yhteistyötahot, projektiin osallistuneet työttömät sekä projektin yhteisestä evaluaatiosta vastanneet tutkijat.
  • Laiho, J (Kela, 1998)
    Tutkimuksessa selvitetään, miten työttömien perhetausta ja perheen tulonmuodostus muuttuivat siirryttäessä 80-luvun lopun korkeasuhdanteesta 90-luvun syvään kriisiin. Tutkimuksessa vertaillaan sekä eri vuosina - 1988, 1990, 1992 ja 1994 - työttömyytensä päättäneitä henkilöitä että samojen henkilöiden työmarkkina-asemassa tapahtuneita muutoksia. Tulokset havainnollistavat sitä, miten vaikeaa korkeasuhdanteen aikana työttömänä olleilla oli välttyä lamavuosina huomattavalta veronalaisten tulojen laskulta.
  • Ruotsalainen, S (Kela, 1998)
    Tutkimuksessa tarkastellaan toisaalta lainsäädännön ja toisaalta lehtiartikkeleiden ja kirjallisuuden perusteella suomalaista työttömyysturvaa ja sen kehittämistarpeita. Erityishuomion kohteena ovat mm. nuorten ja opiskelijoiden asemaan liittyvät työttömyysturvanäkökohdat sekä yhteiskunnan työllistämisvelvoite. Lopuksi käsitellään työttömyyttä ja työttömyysturvaa Euroopan unionin alueella.
  • Kari, A; Puukka, P (Kela, 2001)
    Vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus perustuu terveydenhuollon yksikössä laadittuun kuntoutussuunnitelmaan. Tutkimus osoittaa, että kuntoutussuunnitelmat ovat sisällöltään niukkoja ja ylimalkaisia. Kuntoutujien yksilöllisiä tarpeita ja mahdollisuuksia ei oteta riittävästi huomioon. Moniammatillinen yhteistyö kuntoutuksen suunnittelussa vaikuttaa merkittävästi kuntoutussuunnitelmien laatuun.
  • Mattila, Y; toim. (Kela, 2005)
    Kela maksaa sairausvakuutuslain perusteella matkakorvauksia sairauden takia tehdyistä matkoista yli 140 miljoonaa euroa vuodessa. Kustannukset ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Julkisten liikennepalvelujen väheneminen, kuljetusmaksujen korotukset, terveydenhuollon palvelujen keskittyminen ja väestön vanheneminen luovat vastaisuudessakin painetta kustannusten kasvuun. Kustannusten kasvun hillitsemiseksi sairausvakuutuslakia muutettiin vuoden alussa niin, että vakuutettujen on käytettävä matkoilla ensisijaisesti kaikille avointa joukkoliikennettä, matkaketjua, kutsujoukkoliikennettä tai yhteiskuljetusta. Tavoitteena on perustaa lähivuosina 20 alueittaista matkapalvelukeskusta, jotka yhdistelevät ja ketjuttavat Kelan sekä kuntien korvaamia matkoja. Matkojen yhdistelyn mahdollisuuksia selvittääkseen Kela järjesti Seinäjoen, Vaasan, Kuopion, Joensuun ja Rovaniemen keskussairaaloiden alueilla kokeilun, jossa potilaiden sairaalamatkoja yhdisteltiin yhteiskuljetuksiksi tai ketjutettiin esimerkiksi taksi- ja linja-automatkojen yhdistelmäksi. Kolmivuotinen kokeilu järjestettiin alueilla, joissa matkakorvausten keskimääräinen taso oli korkeampi kuin muilla alueilla. Kokeilu toi säästöjä Kelan matkakorvausten kustannuksiin, sillä matkojen yhdistelyn myötä kustannusten kasvu hidastui kokeilualueilla. Viimeisenä kokeiluvuonna 2004 säästöä kertyi kokeilualueilla arvion mukaan 1,5 miljoonaa euroa. JATKE-hankkeeksi nimetyn kokeilun loppuraportin mukaan säästömahdollisuudet olisivat huomattavasti suuremmat, jos matkojen yhdistelyyn otettaisiin mukaan kaikki Kelan korvaamat matkat sekä kuntien ja sairaanhoitopiirien maksamat matkat. Raportissa kerrotaan mm. yhdistelyn käytännön kokemuksista kuten esimerkiksi Kelan yhteispalvelupisteiden toimivuudesta, autoilijoiden kilpailuttamisesta, matkakorvausten käsittelyn keskittämisestä, älykorttien käytöstä ja matkojen välitysohjelmista.
  • Rajavaara, M (Kela, 2006)
    Vaikuttavuudesta ja sen arvioinnista on tullut tärkeä osa yhteiskuntapolitiikkaa ja julkisten palvelujen toteutusta. Vaikutuksia eivät enää arvioi vain tutkijat vaan lähes kaikki julkisella sektorilla työskentelevät. Marketta Rajavaaran raportti ·Yhteiskuntaan vaikuttava Kela· on tarkoitettu oppaaksi vaikuttavuuden arvioinnin kanssa painiskeleville virkamiehille ja tutkijoille. Arviointi on levinnyt kaikkialle julkiseen palvelutoimintaan. Vaikuttavuuden arviointi, jota julkisilta organisaatioilta edellytetään, on kaikkein vaikeinta. Arviointitiedon hankinta ja käyttö koettelevatkin monien organisaatioiden tiedonhallintaa. Rajavaaran katsauksessa käsitellään vaikuttavuuden arviointia Kelan toiminnassa, mutta se antaa eväitä arvioinnin kehittämiseen myös muissa organisaatioissa. Katsauksessa tarkastellaan vaikuttavuuden arvioinnin peruskäsitteitä, mahdollisuuksia ja ongelmakohtia Kelan toiminnan ja etuuksien kehittämisen näkökulmasta. Katsaus pyrkii antamaan lukijalle työkaluja vaikuttavuuden arviointiin ja arvioinnin tarkoitusten puntarointiin. Vaikuttavuus on sopimuksenvarainen käsite, eikä vaikutusten arviointia voida kiteyttää vain yhteen lähestymistapaan. On tärkeää aina määritellä ja sopia siitä, mihin tarkoituksiin vaikuttavuustietoa kulloinkin hankitaan sekä miten sitä saadaan aikaan, välitetään ja hyödynnetään. Katsauksessa kannustetaan arvioitsijoita harkintaan ja neuvotteluihin arviointitietoa hankkiessaan ja hyödyntäessään. Vaikutusten kysymykset ovat erilaisia palvelujen ja tulonsiirtojen alueella. Rajavaaran työ on ensimmäisiä julkaisuja, jossa pohditaan vaikuttavuuden arviointia sosiaalivakuutuksen ja tulonsiirtojen yhteydessä.