Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 57
  • Lind, J; Aaltonen, T; Halonen, J-P; Klaukka, T (Kela, 2007)
  • Halonen, J-P; Aaltonen, T; Hämäläinen, A; Karppi, S-L; Kaukinen, J; Kervilä, A; Lehtinen, M; Pere, E; Puukka, P; Siitonen, V; Silvennoinen, S; Talo, S (Kela, 2007)
  • Hagfors, R; Saari, J (Kela, 2006)
    Tämän englanninkielisen tutkimuksen kohteena ovat talous- ja rahaliiton välilliset vaikutukset harjoitettavaan sosiaalipolitiikkaan, erityisesti jäsenvaltioiden sosiaalipoliittisten järjestelmien liikkumavaraan ja julkisten menojen rakenteeseen. Syrjäyttävätkö sosiaalimenot muita julkisia menoja vai syrjäyttävätkö muut julkiset menot sosiaalimenoja? Tätä voidaan tutkia vakaus- ja kasvusopimuksen sisältämien julkista velkaa ja budjettialijäämää koskevien kriteereiden näkökulmasta, kun julkisesta velasta aiheutuvat korkokustannukset otetaan huomioon julkisten menojen ryhmittelyssä. Tutkimuksessa on analysoitu 15 EU-maan muodostamaa paneeliaineistoa 1990-luvun alusta lähtien. Tarkastelua on täsmennetty sekä eri ajanjaksoihin että erilaisiin velkaantumisen ja alijäämäisyyden mukaan muodostettuihin valtioryhmiin. Tutkimuksessa on lisäksi tehty tilastollisia mallitarkasteluja, joissa on tutkittu julkisten kokonaismenojen rakenteen muutoksia. Selittävinä muuttujina on käytetty useita sosiaalimenoihin vaikuttavia tekijöitä. Tulosten mukaan julkinen velkaantuminen on yksi merkittävä julkisten menojen rakenteen muutoksiin vaikuttava tekijä. Sosiaalimenojen suhteellisen aseman heikentymistä voidaan havaita erityisesti nopeasti velkaa pienentäneissä maissa ja niissä, joissa julkinen talous on ylijäämäinen. Näissä maissa on vastaavasti kasvua tukevien julkisten menojen osuus suhteellisesti kasvanut. Tutkimuksen lopuksi käydään keskustelua talous- ja rahaliiton välillisistä vaikutuksista eri politiikkalohkoihin julkisen talouden sisällä.
  • Rajavaara, M (Kela, 2006)
    Vaikuttavuudesta ja sen arvioinnista on tullut tärkeä osa yhteiskuntapolitiikkaa ja julkisten palvelujen toteutusta. Vaikutuksia eivät enää arvioi vain tutkijat vaan lähes kaikki julkisella sektorilla työskentelevät. Marketta Rajavaaran raportti ·Yhteiskuntaan vaikuttava Kela· on tarkoitettu oppaaksi vaikuttavuuden arvioinnin kanssa painiskeleville virkamiehille ja tutkijoille. Arviointi on levinnyt kaikkialle julkiseen palvelutoimintaan. Vaikuttavuuden arviointi, jota julkisilta organisaatioilta edellytetään, on kaikkein vaikeinta. Arviointitiedon hankinta ja käyttö koettelevatkin monien organisaatioiden tiedonhallintaa. Rajavaaran katsauksessa käsitellään vaikuttavuuden arviointia Kelan toiminnassa, mutta se antaa eväitä arvioinnin kehittämiseen myös muissa organisaatioissa. Katsauksessa tarkastellaan vaikuttavuuden arvioinnin peruskäsitteitä, mahdollisuuksia ja ongelmakohtia Kelan toiminnan ja etuuksien kehittämisen näkökulmasta. Katsaus pyrkii antamaan lukijalle työkaluja vaikuttavuuden arviointiin ja arvioinnin tarkoitusten puntarointiin. Vaikuttavuus on sopimuksenvarainen käsite, eikä vaikutusten arviointia voida kiteyttää vain yhteen lähestymistapaan. On tärkeää aina määritellä ja sopia siitä, mihin tarkoituksiin vaikuttavuustietoa kulloinkin hankitaan sekä miten sitä saadaan aikaan, välitetään ja hyödynnetään. Katsauksessa kannustetaan arvioitsijoita harkintaan ja neuvotteluihin arviointitietoa hankkiessaan ja hyödyntäessään. Vaikutusten kysymykset ovat erilaisia palvelujen ja tulonsiirtojen alueella. Rajavaaran työ on ensimmäisiä julkaisuja, jossa pohditaan vaikuttavuuden arviointia sosiaalivakuutuksen ja tulonsiirtojen yhteydessä.
  • Mattila, Y; toim. (Kela, 2005)
    Kela maksaa sairausvakuutuslain perusteella matkakorvauksia sairauden takia tehdyistä matkoista yli 140 miljoonaa euroa vuodessa. Kustannukset ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Julkisten liikennepalvelujen väheneminen, kuljetusmaksujen korotukset, terveydenhuollon palvelujen keskittyminen ja väestön vanheneminen luovat vastaisuudessakin painetta kustannusten kasvuun. Kustannusten kasvun hillitsemiseksi sairausvakuutuslakia muutettiin vuoden alussa niin, että vakuutettujen on käytettävä matkoilla ensisijaisesti kaikille avointa joukkoliikennettä, matkaketjua, kutsujoukkoliikennettä tai yhteiskuljetusta. Tavoitteena on perustaa lähivuosina 20 alueittaista matkapalvelukeskusta, jotka yhdistelevät ja ketjuttavat Kelan sekä kuntien korvaamia matkoja. Matkojen yhdistelyn mahdollisuuksia selvittääkseen Kela järjesti Seinäjoen, Vaasan, Kuopion, Joensuun ja Rovaniemen keskussairaaloiden alueilla kokeilun, jossa potilaiden sairaalamatkoja yhdisteltiin yhteiskuljetuksiksi tai ketjutettiin esimerkiksi taksi- ja linja-automatkojen yhdistelmäksi. Kolmivuotinen kokeilu järjestettiin alueilla, joissa matkakorvausten keskimääräinen taso oli korkeampi kuin muilla alueilla. Kokeilu toi säästöjä Kelan matkakorvausten kustannuksiin, sillä matkojen yhdistelyn myötä kustannusten kasvu hidastui kokeilualueilla. Viimeisenä kokeiluvuonna 2004 säästöä kertyi kokeilualueilla arvion mukaan 1,5 miljoonaa euroa. JATKE-hankkeeksi nimetyn kokeilun loppuraportin mukaan säästömahdollisuudet olisivat huomattavasti suuremmat, jos matkojen yhdistelyyn otettaisiin mukaan kaikki Kelan korvaamat matkat sekä kuntien ja sairaanhoitopiirien maksamat matkat. Raportissa kerrotaan mm. yhdistelyn käytännön kokemuksista kuten esimerkiksi Kelan yhteispalvelupisteiden toimivuudesta, autoilijoiden kilpailuttamisesta, matkakorvausten käsittelyn keskittämisestä, älykorttien käytöstä ja matkojen välitysohjelmista.
  • Järvisalo, J; Andersson, B; Boedeker, W; Houtman, I; eds. (Kela, 2005)
    Englanninkielisessä julkaisussa (Mental disorders as a major challenge in prevention of work disability) taustalla ovat havainnot, että mielenterveysongelmat sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden syynä ovat lisääntymässä Euroopassa. Suomessa, Saksassa, Alankomaissa ja Ruotsissa on laadittu kutakin maata koskeva katsaus, jossa käsitellään mielenterveysongelmien suhdetta sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen, epidemiologista tietoa mielenterveysongelmien esiintyvyydestä, muuttuneiden sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden syiden tulkitsemista ja mielenterveyden edistämistä. Lisäksi julkaisu sisältää lyhyen katsauksen sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden sukupuolieroista. Julkaisussa käsitellään myös mielenterveyden edistämisen kansainvälistä kehitystä ja joidenkin tällä alueella aktiivisimmin toimivien maiden ohjelmia, tämän hetken näyttöä mielenterveyden edistämisen ja mielenterveysongelmien ehkäisyn vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta sekä keskeisiä jatkotutkimustarpeita sosiaalivakuutuksen näkökulmasta. Keskeinen viesti on, että mielenterveysongelmien merkitys sairauspoissaolojen syynä on lisääntymässä. Mutta mielenterveysongelmien tausta on monisyinen ja ongelmien ehkäisyynkin tarvitaan monia lähestymistapoja. On tärkeää, että työpaikoilla ehkäistään aktiivisesti työelämässä syntyvää henkistä kuormitusta ja ahdistuneisuutta · tarvittavat hyvät käytännöt tunnetaan hyvin, niitä ei vain yleensä noudateta. Kyse ei ole lääketieteellisistä hoitokäytännöistä vaan hyvistä työn organisoinnin, johtamisen ja sosiaalisen yhteistoiminnan mallien käytöstä työpaikoilla. Toinen painoalue on kehittää työssä jatkamista edistäviä, kuntouttavia ja työhön palaamista tukevia toimintamuotoja niille, jotka kuormittuvat, oireilevat tai sairastuvat työelämässä.
  • Ahonen, R; Martikainen, J; toim. (Kela, 2005)
  • Hinkka, K; Karppi, S-L; Ollonqvist, K; Aaltonen, T; Grönlund, R; Puukka, P; Saarikallio, M; Salmelainen, U; Vaara, M (Kela, 2004)
    käihmisten kuntoutuksen laajan vaikuttavuustutkimuksen tavoitteena on selvittää, pidentääkö Kelan kustantama kuntoutus huonokuntoisten vanhusten kotona asumisen aikaa. Menetelmäraportissa kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten tutkimus toteutettiin ja millaisia vanhuksia tutkimukseen valittiin. IKÄ-hanke on kokeellinen kontrolloitu tutkimus, jossa selvitetään, miten kuntoutus vaikuttaa terveyteen ja kotona selviytymiseen. Vanhusten toimintakyvyn muutoksia tutkitaan erilaisin mittauksin. Kuntoutuksen toteutumista selvitetään myös haastattelujen avulla. Lisäksi arvioidaan kuntoutuksen taloudellisuutta. Tutkimukseen valittiin yli 65-vuotiaita henkilöitä, joilla oli selviä vaikeuksia selviytyä kotiaskareistaan itsenäisesti. Heidän toimintakykynsä oli heikentynyt, ja useimmilla oli monenlaisia vaivoja, yleisimmin kipuja ja väsyneisyyttä. Kivut ja säryt olivat jatkuvia 80 prosentilla naisista ja 70 prosentilla miehistä. Valtaosalla vanhuksista oli käytössään apuväline tai apuvälineitä, jotka helpottivat liikkumista tai arkiaskareista selviytymistä. Heidän sosiaalinen verkostonsa oli laaja, ja enemmistö piti säännöllisesti yhteyttä lapsiinsa tai läheisiinsä. Melkein kaikki saivat säännöllisesti apua toiselta henkilöltä, ja lähes 40 prosenttia vanhuksista oli kunnallisen kotipalvelun piirissä. Tutkimus alkoi vuonna 2001 ja seuranta-aika päättyy vuonna 2007. Mukana on 741 vanhusta, 41 kuntaa ja 7 kuntoutuslaitosta.
  • Mattila, Henri (Kela, 2004)
    Viranomaisten neuvonnasta valitetaan ja kannellaan oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerille vuosi vuodelta enemmän, mutta laillisuudenvalvojien Kelalle antamien huomautusten määrä ei ole noussut samassa suhteessa. Tuoreessa Kelan julkaisemassa katsauksessa selvitetään, missä kulkee asiakkaan tarpeellisen neuvonnan ja liiallisen avustamisen raja. Kelan neuvontavelvollisuutta arvioidaan oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisujen perusteella. Aineistossa on mukana lähes 70 ratkaisua Kelaa koskeviin kanteluihin vuosilta 1991 2003. Katsauksessa käydään läpi useita ratkaisuja perusteluineen. Useissa ratkaisuissa laillisuuden valvojat toteavat, että toimihenkilön on oltava oma-aloitteinen, jotta asiakkaan lakisääteisten oikeudet toteutuvat. Monessa ratkaisussa korostetaan myös toimihenkilöltä vaadittavaa huolellisuutta, palvelualttiutta, asiakkaan huomioimista sekä kunnioittavaa käytöstä. Viranomaisten neuvontavelvollisuus laajeni tämän vuoden alussa uuden hallintolain myötä. Viranomaisen on nyt muun muassa selvitettävä asiakkaalle asiaan liittyviä vaihtoehtoja yleisellä tasolla. Asiakkaalle on myös annettava tietoja käsittelyyn vaikuttavista seikoista kuten esimerkiksi viranomaisen ratkaisukäytännöstä tai vakiintuneesta oikeuskäytännöstä. Toimihenkilön on kohdeltava asiakkaita yhdenvertaisesti ja jätettävä lopullisesta vaihtoehdosta päättäminen asiakkaalle itselleen.
  • Jokelainen, M (Kela, 2004)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Alankomaissa, Isossa-Britanniassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa tehtyjä eläkejärjestelmien muutoksia pääasiassa vuosina 1990-2000. Muutokset luokitellaan suurien rakenteellisten uudistusten ja pienempien osauudistusten mukaan. Tässä tutkimuksessa esiteltävää muutosrekisteriä käytetään tulevan tutkimuksen aineistona.
  • Linnossuo, O (Kela, 2004)
    Tutkimuksen mukaan suuri osa työmarkkinoilta ja koulutuksesta syrjäytyneistä nuorista tarvitsee yksilöllistä ja intensiivistä psykososiaalista tukea päästäkseen työelämään. Kelan julkaisemassa tutkimuksessa oli mukana 58 turkulaista 17 25-vuotiasta nuorta, jotka olivat työttömiä tai eivät kyenneet osallistumaan koulutukseen, työharjoitteluun ja työllistämistöihin. Valtaosalla heistä oli mielenterveysongelmia. Osalla oli fyysisiä ongelmia tai päihdeongelma. Nuoret osallistuivat tutkimuksen alussa Kelan kuntoutustutkimuksiin, joissa Kela selvittää asiakkaidensa kuntoutustarpeen. Sen jälkeen nuoret ohjattiin Turun kaupungin sosiaalikeskuksen alaiseen työllistymispalveluyksikön urasuunnitteluun. Tutkimuksessa nuorten tilanteen muutoksia seurattiin neljän kuukauden välein vuoden ajan. Vaikeinta nuorille oli hakea ja saada kuntoutustutkimuksen perusteella suositeltuja mielenterveyspalveluja. Tutkija Outi Linnossuon mukaan nuorten on vaikea hakeutua palveluihin. Lisäksi nuorille sopivista palveluista on puute. Nuorten tilanteen kohentamiseksi tutkimuksessa ehdotetaan uudenlaisen viranomaisten palvelumallin kehittämistä. Sen mukaan nuorten palvelujen pitäisi löytyä samasta paikasta. Tutkimuksessa saman katon alle ehdotetaan sijoitettavaksi nuorten työ- ja toimintakyvyn arvioimisen, sosiaalisen kuntoutuksen, toiminnallisen terapian ja koulutukseen ja työhön ohjaamisen palvelut. Parhaillaan mallia kehitetään Turun kaupungissa.
  • Berndtson, T (Kela, 2004)
    Yli puolet opiskelijoista käy töissä lukukauden aikana toimeentulonsa turvatakseen. Valtaosalla työtulot täydentävät opintotukea, mutta kymmenesosa opiskelijoista rahoittaa opiskeluaikansa kokonaan työtuloilla. Opiskelijoiden työssäkäynti on yleistynyt jo usean vuosikymmenen ajan. Vaikka useimmat tekevät työtä tullakseen toimeen, monen opiskelijan mielestä oman alan työkokemusta on hankittava jo opiskeluaikana pärjätäkseen työmarkkinoilla. Opiskelijatutkimus perustuu kyselyyn, joka tehtiin yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa perustutkintoa suorittavien keskuudessa lokakuussa 2003. Tuolloin opiskelijoiden keskitulo oli 680 euroa kuukaudessa. Opiskelijat saivat opintorahaa ja asumislisää keskimäärin 400 euroa kuukaudessa. Pienet tulot eivät suoraan selitä kokemusta huonosta toimeentulosta. Vaikeaksi toimeentulonsa kokevat opiskelijat, jotka eivät saa vanhemmiltaan lainkaan taloudellista tai sosiaalista tukea tai joilla sairaus estää lisätulojen hankkimisen työn avulla. Vanhempien antama taloudellinen tuki oli tutkimushetkellä keskimäärin 100 euroa kuukaudessa. Toimeentuloaan hyvin vaikeana pitäviä on noin kuusi prosenttia opiskelijoista. Erityisen vaikeassa asemassa kokevat olevansa mielenterveysongelmista kärsivät opiskelijat. Toimeentulonsa erittäin vaikeaksi kokevilla oli myös muita useammin ongelmia opinnoissaan. Kyselyyn osallistuneista opiskelijoista 40 prosenttia oli ottanut opintolainaa. Yleisin syy olla nostamatta opintolainaa on periaatteellinen: velkarahalla ei haluta elää.
  • Kunttu, K; toim. (Kela, 2004)
    Yliopisto-opiskelijat käyttävät rohdosvalmisteita useammin kuin muut ikätoverinsa. Kelan julkaiseman tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa naisopiskelijoista ja puolet miesopiskelijoista käyttää säännöllisesti tai satunnaisesti rohdosvalmisteita eli vitamiini- ja kivennäisainevalmisteita ja muita lääkkeenomaisia tuotteita tai ns. luontaistuotteita. Tutkijoiden mukaan rohdosten käyttö liittyy haluun edistää terveyttä, ei niinkään lisäravintoaineiden todelliseen tarpeeseen. Valmisteita käyttävien liikuntatottumukset ovat terveellisemmät kuin muilla opiskelijoilla ja he ajattelevat ruuan terveellisyyttä muita useammin. Toisaalta rohdosvalmisteita käyttävillä opiskelijoilla on enemmän terveysongelmia kuin muilla opiskelijoilla. He käyttävät käsikauppalääkkeitä ja käyvät lääkärin, terveydenhoitajan ja fysioterapeutin vastaanotolla opiskelutovereitaan useammin. Tutkijat korostavat, että rohdosten käyttö on syytä ottaa puheeksi vastaanotoilla, jotta käytön syyt selviäisivät ja rohdosten ja reseptilääkkeiden yhteisvaikutukset voitaisiin huomioida. Rohdosten käytöstä kerrotaan Kelan tutkimusjulkaisussa, joka on kokoelma yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimuksen aineistoon perustuvia tutkimuksia. Valtakunnallinen terveystutkimus tehtiin vuonna 2000 ja siihen osallistui lähes 3 200 opiskelijaa. Julkaisussa kerrotaan, että opiskelijoiden terveysongelmat ovat yhteydessä monenlaisiin elämänvaiheeseen, opiskeluun, elämäntyyliin ja ihmissuhteisiin liittyviin asioihin. Tutkimusten mukaan opiskelijoille yleisiä terveysvaivoja ovat esimerkiksi psyykkiset oireet, vatsaoireet, niska-hartiavaivat ja väsymys. Joka neljäs opiskelijoista kokee opinnoista otteen saamisen ongelmalliseksi.
  • Suvinen, N (Kela, 2003)
    Tämä raportti on yhteenveto tutkimusprojektista Sosiaaliturvajärjestelmän tulevaisuuden haasteet ja Kela. Tutkimusmenetelmänä käytettiin Delfoi-menetelmää, jonka avulla kerättiin asiantuntijoiden mielipiteitä sosiaaliturvajärjestelmän tulevaisuuden haasteista. Tässä tutkimuksessa tulevaisuudella tarkoitetaan aikaa vuoteen 2010 mennessä. Tutkimuksen tulokset kuvaavat sosiaaliturvajärjestelmän mahdollisia ja todennäköisiä haasteita. Koko sosiaaliturvajärjestelmän tulevaisuuden haasteista tärkeimmiksi nousivat väestön ikääntyminen, väestön taloudellinen ja sosiaalinen polarisaatio, työssä jaksaminen, Kelan hoitamien toimeentuloturvaetuuksien kehittäminen, sosiaali- ja terveysmenojen kasvu, työttömyys ja Kelan hoitamien toimeentuloturvaetuuksien rahoitus.
  • Karppi, S-L; Pohjolainen, T; Grönlund, R; Aaltonen, T; Ketala, R; Poikkeus, L; Puukka, P (Kela, 2003)
    Ikäihmisille järjestetyssä eri toimintatahojen (kunta, kuntoutuslaitos, Kela) verkostoitumiseen perustuvassa kehittämishankkeessa arvioitiin laitoskuntoutukseen ja avokuntoutukseen perustuvia kuntoutusmalleja. Kuntoutujiksi valittiin henkilöitä, joiden toimintakyky oli alentunut ja kotona selviytyminen oli vaikeutunut. Kuntoutuksen aloitti 543 henkilöä (466 naista ja 77 miestä; keski-ikä 76 vuotta, vaihteluväli 64?92 vuotta). Heistä 70 % osallistui laitos- ja 30 % avokuntoutukseen, ja 46 naisen ja 10 miehen kuntoutus keskeytyi. Hankkeen tavoitteena oli löytää ikäihmisten kuntoutukseen soveltuva, eri toimijatahojen yhteistoimin-taan perustuva moniammatillinen yhteistyö- ja kuntoutusmalli. Kuntoutujakeskeiset tavoitteet olivat kuntoutujan toimintakyvyn edistäminen ja hänen omatoimisuutensa tukeminen. Kuntoutusverkostoja koskevat tiedot kerättiin teemahaastatteluilla ja kyselyillä. Kuntoutuslaitokset keräsivät tietoa kuntoutujien sairauksista, toimintakyvystä, mielialasta, palveluista ja heidän käytössään olevista apuvälineistä kuntoutuksen alkaessa ja sen lopussa. Kuntoutujien mielipiteitä kuntoutuksesta kartoitettiin puoli vuotta kuntoutuksen loppumisesta lomakekyselyllä, johon vastasi 76 % kuntoutujista. Ikäihmisten monialaista ja monitoimijaista kuntoutusyhteistyötä tukee eri toimijatahojen sitoutuminen ja innostuneisuus. Toiminnan esteitä olivat kuntien taloudellisten resurssien ja kunnan toimijoiden aikaresurssien vähäisyys. Ikäihmisten kuntoutuksesta saama hyöty näkyi mielialan kohenemisena ja kivun lie-vittymisenä, selvemmin laitoskuntoutukseen osallistuneilla. Avokuntoutuksessa pystyttiin ottamaan laitoskuntoutusta paremmin huomioon kuntoutujan kotiolot, ja heille suositeltiin useammin apuvälineitä ja tehtiin asunnonmuutostöitä.
  • Repo, E; Hukkamäki, R; Melkas, T; Alanko, A; Eggert, M; Häivä, J; Pylkkänen, K; Renlund, C; Roine, M (Kela, 2003)
    Tässä tutkimuksessa on arvioitu Kelan harkinnanvaraisena lääkinnällisenä kuntoutuksena tukemaa psykoterapiaa varten kirjoitettujen lääkärinlausuntojen (B-lausuntojen) laatua. Tutkimuksen aineisto poimittiin pääkaupunkiseudulla (Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla) ensimmäistä kertaa kyseistä kuntoutusta vuonna 1996 hakeneiden asiakirjoista. Aineiston muodostivat B-lausunnot sadasta sellaisesta hakemuksesta, joiden perusteella Kela oli myöntänyt hakijalle psykoterapiaa kuntoutuksena (hyväksytyt) ja sadasta sellaisesta hakemuksesta, joiden perusteella Kela ei ollut myöntänyt hakijalle psykoterapiaa kuntoutuksena (hylätyt). Hyväksyttyjen ja hylättyjen hakemusten lausuntoja verrattiin keskenään. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin sellaisten B-lausuntojen laatua, joilla anottiin lääkinnällisen kuntoutuksen tukea toiseksi vuodeksi sekä kuntoutuksen tuen päättymisen jälkeen kirjoitettujen loppulausuntojen laatua. Kaksi tutkijaa arvioi itsenäisesti kunkin lausunnon. Arvioinnissa käytettiin tätä tutkimusta varten laadittua lomaketta. Lääkärinlausuntojen rakenne osoittautui tässä tutkimuksessa melko vakiintuneeksi. Kaikkein parhaiten kuvattiin kuntoutuksen hakijan aikaisempi elämänhistoria sekä sairauden vaiheet ja oireet. Kaikkein puutteellisimmin lausunnoissa kuvattiin haettavan kuntoutuksen tavoitteita, vaikuttavuutta ja ennustetta. Hyväksyvään ja hylkäävään kuntoutuspäätökseen johtaneiden hakemusten lausunnoissa oli selviä eroja. Arvioitujen lausuntojen perusteella syntyi vaikutelma siitä, että niiden kirjoittajat esittivät kuntoutukselle laaja-alaisesti perusteluita mutta jättivät johtopäätösten tekemisen lausuntojen lukijoille ja kuntoutuspäätöksien tekijöille. Tutkimus osoitti, että lausuntojen laadulla on merkitystä kuntoutuspäätöksille.
  • Salo, AM; Turunen, M; Roslakka, J (Kela, 2003)
    Sosiaaliturvajärjestelmän toimeenpano edellyttää eri viranomaisten ja yksityisten organisaatioiden välistä kiinteää yhteistyötä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin Kelan toimistojen ja niiden yhteistyökumppaneiden yhteistyön ja erityisesti tiedonvaihdon sujuvuutta Joensuussa, Lahdessa, Lohjalla ja Tampereella. Suurin osa viimeisimmistä vuorovaikutustilanteista Kelan työntekijöiden kanssa oli yhteityökumppaneiden kanssa sujunut hyvin. Eniten huomautettavaa yhteistyökumppaneilla oli Kelan työntekijöiden saavutettavuudesta. Sähköisen tiedonvaihdon kehittäminen Kelan ja sen yhteistyöorganisaatioiden välillä helpottaa erityisesti rutiiniluonteisen tiedonvaihdon hoitamista. Yhteistyötä parantaisi myös se, että viranomaiset tuntisivat paremmin yhteistyökumppaneittensa organisaatioita ja toimintatapoja.
  • Tuomikoski, H (Kela, 2002)
    Tutkimuksessa selvitetään, miten kansalaiset kokevat Kelan palvelut ja miten he arvioivat Kelan julkisuuskuvaa. Tutkimuksessa arvioidaan myös Gallup-tyyppisen kysely/haastattelututkimuksen käyttökelpoisuutta Kelan kaltaisen julkisen organisaation toiminnan vahvuuksien ja puutteiden tunnistamisessa. Tutkimusaineisto koottiin postikyselyllä keväällä 2001. Tuloksen mukaan Kelan imago on kaksijakoinen. Toisaalta Kelaa arvostetaan sosiaalisen perusturvan jakajana ja yhteiskunnan keskeisenä turvaverkkona. Samanaikaisesti Kela koetaan byrokraattiseksi ja vanhanaikaiseksi. Yleiset julkisuuskuvaa koskevat kyselyt tuovat esiin vain tämän Kelan perusimagon. Sen sijaan kun asiakkailta kysytään konkreettisia kokemuksia palvelujen käytöstä, voi tuloksista saada sellaista tietoa, jota voidaan käyttää hyväksi toiminnan kehittämisessä. Tutkimuksessa Kelan palvelujen suurimmiksi puutteiksi osoittautuivat 1) asumistukietuuteen ja sen toimeenpanoon liittyvät ongelmat, 2) ongelmat puhelinpalveluissa ja 3) puutteelliset mahdollisuudet hoitaa sosiaaliturvaan liittyviä asioita Internetin tai sähköpostin välityksellä. Johtopäätöksinä arvioidaan, että sosiaaliturvan ja Kelan etuuksien paranemisen pysähtyminen, asiakkaiden tarpeiden ja odotusten muuttuminen ja sähköisten asiointimahdollisuuksien lisääntyminen yksityisissä palveluissa lisäävät paineita Kelan palveluille.