Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 57
  • Martikainen, J; Rajaniemi, S (Kelan tutkimusosasto, 2002)
  • Jokelainen, M (Kela, 2004)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Alankomaissa, Isossa-Britanniassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa tehtyjä eläkejärjestelmien muutoksia pääasiassa vuosina 1990-2000. Muutokset luokitellaan suurien rakenteellisten uudistusten ja pienempien osauudistusten mukaan. Tässä tutkimuksessa esiteltävää muutosrekisteriä käytetään tulevan tutkimuksen aineistona.
  • Hagfors, R (Kela, 2001)
    Viime aikoina on ollut havaittavissa tilastollista näyttöä siitä, että euroalueen kansantalouksien lähentyminen on pysähtynyt ja joidenkin taloudellisten indikaattoreiden mukaan kehitysurat olisivat pikemminkin hajaantuneet. Tämän työn tarkoitus on ensiksikin tutkia joidenkin taloudellisten pääindikaattoreiden lähentymis- tai hajaantumiskehitystä euroalueen valtioissa 1990-luvun alusta. Toinen tarkoitus on tutkia sosiaaliturvan päärahoittajien rahoitusrakenteen kehitystä. Tarkastelu tehdään kahdelle vuoden 1993 jakamalle jaksolle, joiden kesken sosiaaliturvan rahoituksen rakennemuutoksia voidaan arvioida. Yhdistämällä taloudellisen kehityksen ja sosiaaliturvan rahoituksen rakennetarkastelut voidaan vertailla näiden kehitysuria Maastrichtin sopimuksen jälkeisenä aikana. Tulosten mukaan talouksien rakenteellinen lähentyminen oli ilmeistä, kun valtiot valmistautuivat EMUn kolmanteen vaiheeseen. Hajautumista oli kuitenkin havaittavissa joissakin rahapoliittisissa indikaattoreissa jakson lopulla. Sosiaaliturvan rahoituksen rakenne hajautui selvästi vastaavana ajanjaksona, mikä viittaa siihen, että keskeisten taloudellisten tekijöiden kehitys ja sosiaaliturvan rahoituksen rakennekehitys ovat noudattaneet erilaista kehitysuraa. Raportti englanniksi. Suomenkielinen yhteenveto s. 32-36.
  • Martikainen, J; Rajaniemi, S (Kela, 2002)
    Lääkehoidot muuttuvat ja kehittyvät nopeasti. Koska uudet lääkehoidot ovat yleensä aikaisempia kalliimpia, hoitojen kustannuksia korvaavien sosiaalivakuutusjärjestelmien ylläpitoon ja kehittämiseen on kaikkialla jouduttu jatkuvasti panostamaan. Tässä raportissa kuvataan EU-jäsenmaiden, Islannin ja Norjan lääkekorvausjärjestelmiä sellaisina, kuin ne olivat vuosien 2001 ja 2002 vaihteessa. Tavallisimmin korvaus lasketaan prosenttiosuutena lääkkeen kustannuksesta. Tällöin järjestelmässä on usein myös erilaisia korvausluokkia: mitä vaikeampaa ja pitkäaikaisempaa sairautta lääkkeellä hoidetaan, sen suurempi osuus lääkkeen kustannuksista yleensä korvataan. Tanskassa ja Ruotsissa on käytössä uudenlainen, ns. portaittainen korvausjärjestelmä. Tässä järjestelmässä vähän lääkkeitä käyttävä potilas maksaa kaikki lääkekustannuksensa itse ja korkeahkon alkuomavastuun ylityttyä lääkekustannuksista korvataan sitä suurempi osuus, mitä suuremmiksi kustannukset nousevat. Raportti sisältää myös tietoja tärkeimmistä järjestelmiin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa tehdyistä muutoksista. Kustannuskasvun hidastaminen ja korvausten oikea kohdentaminen ovat olleet keskeisiä tavoitteita järjestelmiä kehitettäessä. Varsinaisen korvausjärjestelmän ulkopuolella lääkehoitoja on pyritty rationalisoimaan vaikuttamalla lääkäreiden lääkkeidenmääräämiskäytäntöön. Myös apteekit ja lääketeollisuus on otettu mukaan jakamaan kustannuksia.
  • Hytti, H (Kela, 1999)
    Englanninkielisessä tutkimuksessa selvennettiin käsitteelliseltä ja metodologiselta kannalta "tosiasiallisesta eläkkeellesiirtymisiästä" käytyä keskustelua sekä esitettiin empiirisiä analyyseja eri elinvaiheiden keskimääräisestä pituudesta huomioon ottaen toisaalta työmarkkinoiden ja toisaalta eläkejärjestelmän näkökulma. Analyyseja tehtiin prevalenssi- sekä insidenssitietoihin (rakenne- ja virtatietoihin) perustuvilla elinajantaulun menetelmillä. Aineistot perustuivat väestö-, työmarkkina- ja sosiaaliturvatietojen yhdistelyinä syntyneisiin julkisiin tilastorekistereihin. Rakennetietoihin pohjautuvat analyysit kattoivat ajanjakson vuodesta 1970 vuoteen 1996/1997, ja virtatiedot koskivat vain yhtä vuotta (1996/1997). Eläkejärjestelmän näkökulmasta tehdyt laskelmat osoittivat, että keskimääräisen elinajan kasvu vuodesta 1970 vuoteen 1997 (7,3 v) oli kohdistunut kokonaan eläkeaikaan. Työmarkkinoilla vietetyn elinajan odote 16 vuoden iässä oli vuodesta 1970 kasvanut 30,6:sta 32,7 vuoteen. Vuonna 1996/1997 insidenssimenetelmän antama eläkeajan odote oli 0,9 vuotta lyhyempi ja työvoima-ajan odote 0,4 vuotta pidempi kuin prevalenssimenetelmän antama vastaava odote 16 vuoden iässä. Raportti englanniksi. Suomenkielinen yhteenveto s. 37-38.
  • Talo, S; toim. (Kela, 1999)
    Julkaisuun on koottu esitelmät, kommenttipuheenvuorot ja muut esitykset, jotka pidettiin Kelan tutkimus- ja kehitysyksikön järjestämässä seminaarissa Turussa. Seminaarissa käsiteltiin fibromyalgian ongelmallista arviointia, jonka ei tulisi tähdätä yksittäisiin diagnooseihin vaan biopsykososiaaliseen ja moniulotteiseen sairauden ja toimintakyvyn selitysmalliin. Fibromyalgian hoidon ja kuntoutuksen todettiin vaativan laaja-alaista ja moniammatillisesti kuntouttavaa lähestymistapaa.
  • Hinkka, K; Karppi, S-L; Ollonqvist, K; Aaltonen, T; Grönlund, R; Puukka, P; Saarikallio, M; Salmelainen, U; Vaara, M (Kela, 2004)
    käihmisten kuntoutuksen laajan vaikuttavuustutkimuksen tavoitteena on selvittää, pidentääkö Kelan kustantama kuntoutus huonokuntoisten vanhusten kotona asumisen aikaa. Menetelmäraportissa kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten tutkimus toteutettiin ja millaisia vanhuksia tutkimukseen valittiin. IKÄ-hanke on kokeellinen kontrolloitu tutkimus, jossa selvitetään, miten kuntoutus vaikuttaa terveyteen ja kotona selviytymiseen. Vanhusten toimintakyvyn muutoksia tutkitaan erilaisin mittauksin. Kuntoutuksen toteutumista selvitetään myös haastattelujen avulla. Lisäksi arvioidaan kuntoutuksen taloudellisuutta. Tutkimukseen valittiin yli 65-vuotiaita henkilöitä, joilla oli selviä vaikeuksia selviytyä kotiaskareistaan itsenäisesti. Heidän toimintakykynsä oli heikentynyt, ja useimmilla oli monenlaisia vaivoja, yleisimmin kipuja ja väsyneisyyttä. Kivut ja säryt olivat jatkuvia 80 prosentilla naisista ja 70 prosentilla miehistä. Valtaosalla vanhuksista oli käytössään apuväline tai apuvälineitä, jotka helpottivat liikkumista tai arkiaskareista selviytymistä. Heidän sosiaalinen verkostonsa oli laaja, ja enemmistö piti säännöllisesti yhteyttä lapsiinsa tai läheisiinsä. Melkein kaikki saivat säännöllisesti apua toiselta henkilöltä, ja lähes 40 prosenttia vanhuksista oli kunnallisen kotipalvelun piirissä. Tutkimus alkoi vuonna 2001 ja seuranta-aika päättyy vuonna 2007. Mukana on 741 vanhusta, 41 kuntaa ja 7 kuntoutuslaitosta.
  • Marski, J; Mäensivu, V (Kela, 1998)
    Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten kokemaa taloudellista hyvinvointia ja sosiaaliturvaan liittyviä mielipiteitä. Yleisellä tasolla taloudellinen tilanne on helpottunut muutaman vuoden takaisesta, mutta heikompiosaisten ja menestyjien väliset erot ovat kasvaneet. Suomalaisten mielipiteet ovat muuttuneet hieman hyvinvointivaltiolle myönteisemmiksi. Tutkimuksessa osoitettiin myös, että vastaajille esitettyjen väitteiden sanamuotoa ja viitekehystä vaihtamalla voidaan saada tukea hyvinkin erilaisille sosiaaliturvapolitiikan linjauksille.
  • Karppi, S-L; Pohjolainen, T; Grönlund, R; Aaltonen, T; Ketala, R; Poikkeus, L; Puukka, P (Kela, 2003)
    Ikäihmisille järjestetyssä eri toimintatahojen (kunta, kuntoutuslaitos, Kela) verkostoitumiseen perustuvassa kehittämishankkeessa arvioitiin laitoskuntoutukseen ja avokuntoutukseen perustuvia kuntoutusmalleja. Kuntoutujiksi valittiin henkilöitä, joiden toimintakyky oli alentunut ja kotona selviytyminen oli vaikeutunut. Kuntoutuksen aloitti 543 henkilöä (466 naista ja 77 miestä; keski-ikä 76 vuotta, vaihteluväli 64?92 vuotta). Heistä 70 % osallistui laitos- ja 30 % avokuntoutukseen, ja 46 naisen ja 10 miehen kuntoutus keskeytyi. Hankkeen tavoitteena oli löytää ikäihmisten kuntoutukseen soveltuva, eri toimijatahojen yhteistoimin-taan perustuva moniammatillinen yhteistyö- ja kuntoutusmalli. Kuntoutujakeskeiset tavoitteet olivat kuntoutujan toimintakyvyn edistäminen ja hänen omatoimisuutensa tukeminen. Kuntoutusverkostoja koskevat tiedot kerättiin teemahaastatteluilla ja kyselyillä. Kuntoutuslaitokset keräsivät tietoa kuntoutujien sairauksista, toimintakyvystä, mielialasta, palveluista ja heidän käytössään olevista apuvälineistä kuntoutuksen alkaessa ja sen lopussa. Kuntoutujien mielipiteitä kuntoutuksesta kartoitettiin puoli vuotta kuntoutuksen loppumisesta lomakekyselyllä, johon vastasi 76 % kuntoutujista. Ikäihmisten monialaista ja monitoimijaista kuntoutusyhteistyötä tukee eri toimijatahojen sitoutuminen ja innostuneisuus. Toiminnan esteitä olivat kuntien taloudellisten resurssien ja kunnan toimijoiden aikaresurssien vähäisyys. Ikäihmisten kuntoutuksesta saama hyöty näkyi mielialan kohenemisena ja kivun lie-vittymisenä, selvemmin laitoskuntoutukseen osallistuneilla. Avokuntoutuksessa pystyttiin ottamaan laitoskuntoutusta paremmin huomioon kuntoutujan kotiolot, ja heille suositeltiin useammin apuvälineitä ja tehtiin asunnonmuutostöitä.
  • Niemelä, H; Saari, J; Salminen, K; toim. (Kela, 1998)
    Suomalaisen sosiaalipolitiikan kehitystä on pyritty selittämään eri näkökulmista. Melko vähän on kuitenkin pohdittu, kuinka ideat ovat vaikuttaneet sosiaalipoliittisiin ratkaisuihin ja miten sosiaalipolitiikan innovaatiot ovat saaneet lopulliset muotonsa. Julkaisussa kuvataan ja esitellään sosiaalipolitiikan innovaatioita. Tarkastelu kohdistuu innovaatioihin, niiden mahdollisuuksiin ja rajoihin.
  • Lind, J; Aaltonen, T; Halonen, J-P; Klaukka, T (Kela, 2007)
  • Salo, AM; Turunen, M; Roslakka, J (Kela, 2003)
    Sosiaaliturvajärjestelmän toimeenpano edellyttää eri viranomaisten ja yksityisten organisaatioiden välistä kiinteää yhteistyötä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin Kelan toimistojen ja niiden yhteistyökumppaneiden yhteistyön ja erityisesti tiedonvaihdon sujuvuutta Joensuussa, Lahdessa, Lohjalla ja Tampereella. Suurin osa viimeisimmistä vuorovaikutustilanteista Kelan työntekijöiden kanssa oli yhteityökumppaneiden kanssa sujunut hyvin. Eniten huomautettavaa yhteistyökumppaneilla oli Kelan työntekijöiden saavutettavuudesta. Sähköisen tiedonvaihdon kehittäminen Kelan ja sen yhteistyöorganisaatioiden välillä helpottaa erityisesti rutiiniluonteisen tiedonvaihdon hoitamista. Yhteistyötä parantaisi myös se, että viranomaiset tuntisivat paremmin yhteistyökumppaneittensa organisaatioita ja toimintatapoja.
  • Kunttu, K; Huttunen, T (Kela, 2001)
    Tutkimuksessa selvitettiin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) piirissä olevien korkeakouluopiskelijoiden 1) fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveydentilaa lääkärin toteamien sairauksien, koetun terveydentilan, oireilun ja mielenterveyttä kartoittavien kysymyssarjojen avulla, 2) keskeisiä terveyskäyttäytymisen piirteitä, tupakointia, alkoholin ja huumeiden käyttöä, ruoka- ja liikuntatottumuksia, liikenneturvallisuuskäyttäytymistä ja hampaiden hoitoa, 3) terveyteen ja terveyskäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä, kuten sosiaalisia suhteita, opiskeluun, toimeentuloon ja asumiseen liittyviä kysymyksiä, 4) terveyteen liittyviä asenteita ja terveystiedon lähteitä sekä 5) terveyspalvelujen käyttöä ja mielipiteitä palvelujen laadusta. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat alle 35-vuotiaat, perustutkintoa suorittavat suomalaiset opiskelijat. Otoksen koko oli 5 030 opiskelijaa; otoksesta 46,1 % oli miehiä ja 53,9 % naisia. Tutkimus suoritettiin postitse lomakekyselynä, ja uusintakyselyjä tehtiin kolme. Tutkimuksen vastausprosentiksi tuli 63,1 %. Tulokset raportoitiin yksittäisten kysymysten tai kysymyssarjoista muodostettujen mittareiden ristiintaulukoinnein sukupuolittain, ikäryhmittäin sekä opiskelun keston, opiskelupaikan ja opiskelualan mukaan.
  • Maljanen, T; Mattila, Y; Paltta, P; toim. (Kela, 2002)
    Vuosina 1998-2001 toteutettiin Kelan johdolla Matkojen kehittämishanke MATKE, jossa kokeiltiin erilaisia keinoja hillitä jo pidempään jatkunutta sairausvakuutuksen matkakorvausten voimakasta kasvua. Tavoitteena oli saavuttaa säästöjä järjestelyillä, jotka eivät huonontaisi kuljetusten palvelutasoa. Hanke koostui kuudesta eri puolilla Suomea toteutetusta osakokeilusta. Kustannuksia pyrittiin hillitsemään lähinnä yhteiskuljetuksilla ja matkaketjuilla, joita molempia järjestettiin etupäässä sairaalamatkoilla. Osassa kokeiluista matkakorvauksen omavastuuta oli pienennetty tai se oli poistettu kokonaan. Yhdessä kokeilussa matkat maksettiin älykortilla. Kahdessa kokeilussa keskussairaalaan perustettiin Kelan palvelupiste, jossa normaalin etuustoiminnan lisäksi hoidettiin kokeilumatkojen tilaustoimintaa. Tässä raportissa kuvataan MATKE-hankkeen tausta ja kunkin osakokeilun toteutus, arvioidaan kokeilujen vaikutuksia matkakorvauksiin sekä kuvataan matkustajien ja muiden kokeiluissa mukana olleiden mielipiteitä kokeilluista toimintatavoista. Tulosten mukaan kokeilluilla keinoilla on mahdollista saavuttaa säästöjä. Eri osakokeiluissa tulokset kuitenkin vaihtelivat huomattavasti eikä mitään yleistä, koko Suomeen sopivaa mallia tämän kokeilun perusteella ole osoitettavissa. Suurin vaikutus kokeilluilla malleilla näyttäisi olevan harvaan asutuilla seuduilla, joissa julkiset liikenneyhteydet ovat puutteelliset. Valtaosa yhteiskuljetuksessa matkustaneista piti sitä parempana tai ainakin yhtä hyvänä vaihtoehtona kuin yksin taksilla matkustamista. Myös matkaketjuihin ja älykortin käyttöön suhtauduttiin myönteisesti.
  • Mämmi, V; Kurronen, M; Lahti, P (Kela, 1999)
    Kuntien sosiaali- ja terveystoimen henkilöstö työskentelee suuren paineen alaisena. Työn kuormittavuutta ovat lisänneet toisaalta viime vuosien säästötoimenpiteet ja toisaalta asiakaskunnan muuttuminen moniongelmaisemmaksi. Näistä paineista voi seurauksena olla työssä uupuminen. Kuntolisäkuntoutus on lyhyt ja intensiivinen kuntoutusjakso, jonka tavoitteena on kuntouttaa kuntien sosiaali- ja terveysalalla toimivia siten, että he säilyttäisivät työkykynsä ja ehkäistä heidän työssä uupumistaan. Kuntoutuskurssit pidettiin Siilinjärven ja Siuntion kuntoutumiskeskuksissa. Vuoden 1996 kuntolisäkursseja pidettiin 13, ja kuntoutettavia oli 244 työntekijää kuntien sosiaali- ja terveystoimesta. Kurssi kesti perjantaista sunnuntaihin. Kurssilaiset kokivat kurssin tarpeelliseksi ja voimavaroja antavaksi. Heidän mukaansa kurssi antoi myös virikkeitä ja virkistäytymismahdollisuuden vaativan arjen keskelle. Seurannan perusteella kuntolisä on toiminut hyvin työn stressaantumisen katkaisijana, vaikkei koettu stressi ollutkaan voimakasta. Palautteiden perusteella ohjelman monipuolisuuteen, yksilöllisyyteen ja psykologiseen sisältöön tulee kiinnittää huomiota sekä toteutuksessa osallistujien ja ryhmän ohjaukseen. Kannattaa myös miettiä kuntolisän kestoa ja erityisesti sen toistuvuutta.
  • Kehusmaa, S; Mäki, J (Kela, 2002)
    Kansaneläkelaitoksen kuntoutustoiminnan on tulevina vuosina pystyttävä vastaamaan ikääntyneen suuren ikäluokan kuntoutustarpeisiin ja samalla huolehtimaan nuoremmankin työikäisen väestön työkyvystä. Ikääntyvien suomalaisten työkykyä rajoittavat ensisijassa TULE-sairaudet. Nuoremmissa ikäluokissa kuntoutustarve kohdistuu lisääntyvästi mielenterveyden ongelmiin. Tutkimuksessa seurattiin rekisteritietojen kautta näihin kahteen sairauteen vuonna 1996 Kelan kuntoutusta saaneita vuosina 1992-1998. Tutkittuja oli yhteensä 39 719, joista 73 % sairasti TULE-sairautta ja 27 % mielenterveyden häiriötä. Rekisteriselvityksen tavoitteena oli kerätä tietoa kuntoutuksen vaikutuksesta henkilön sairausvakuutusetujen ja työttömyysturvan tarpeeseen sekä työssäkäyntiin ja eläkkeelle siirtymiseen. Sairausryhmät eroavat selvästi toisistaan ja tulokset vaihtelevat ryhmittäin. Ennen kuntoutusta sairaanhoitokorvaukset nousivat eniten MTH-kuntoutetuilla. Toisaalta tässä ryhmässä korvaukset kuntoutuksen jälkeen laskivat eniten. TULE-sairauksia sen sijaan oli koko tarkasteluajan hoidettu MTH-kuntoutettuja halvemmalla, eikä kuntoutuksella ollut selvää vaikutusta korvausten määrään. Korvausten lisäksi tarkasteltiin kuntoutuksen alueellista kohdentumista. TULES-kuntoutus kohdentui tasaisesti, mutta MTH-kuntoutusta saaneet olivat Itä- ja Länsi-Suomen vakuutusalueilla selvästi huonokuntoisempia kuin Etelä-Suomessa. Kuntoutettujen eläkkeelle siirtyminen tapahtui pääsääntöisesti vanhimmassa ikäryhmässä. Tässä ryhmässä näkyi selvästi myös halu käyttää eläkkeelle siirtymiseen työttömyyseläkettä vaihtoehtona työkyvyttömyyseläkkeelle. MTH-ryhmässä siirryttiin eläkkeelle jo hyvinkin nuorina. Työelämässä jatkoivat useimmin parhaassa työiässä olleet kuntoutettavat.
  • Takala, P (Kela, 1998)
    Kuinka hyvin on onnistuttu pitkään sairauslomalla olleiden kuntoutustarpeen arvioinnissa? Mitä ongelmia tässä työssä on havaittu? Mihin kehittämistyötä tulisi erityisesti suunnata? Vastauksensa mm. näihin kysymyksiin esittävät omasta näkökulmastaan Kelan toimistojen johtajat ja muut toimihenkilöt. Keskeiset ongelmat liittyvät yhteistyöhön ja työnjakoon Kelan yhteistyökumppanien kanssa, toimistojen työnjakoon, käytettävissä olevan ajan ja henkilöstön niukkuuteen, puutteelliseen koulutukseen, vaikeuteen saada asiakkailta tietoja ja motivoida heitä kuntoutukseen, asiakkaiden vähäiseen mahdollisuuteen vaikuttaa omaan kuntoutusasiaansa sekä riittämättömiin resursseihin. Kehittämisehdotuksissa toivotaan myös kuntoutustoiminnan tavoitteiden täsmentämistä ja toimistojen asiantuntijalääkärien panoksen lisäämistä.
  • Ahonen, R; Martikainen, J; toim. (Kela, 2005)
  • Järvisalo, J; Andersson, B; Boedeker, W; Houtman, I; eds. (Kela, 2005)
    Englanninkielisessä julkaisussa (Mental disorders as a major challenge in prevention of work disability) taustalla ovat havainnot, että mielenterveysongelmat sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden syynä ovat lisääntymässä Euroopassa. Suomessa, Saksassa, Alankomaissa ja Ruotsissa on laadittu kutakin maata koskeva katsaus, jossa käsitellään mielenterveysongelmien suhdetta sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen, epidemiologista tietoa mielenterveysongelmien esiintyvyydestä, muuttuneiden sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden syiden tulkitsemista ja mielenterveyden edistämistä. Lisäksi julkaisu sisältää lyhyen katsauksen sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden sukupuolieroista. Julkaisussa käsitellään myös mielenterveyden edistämisen kansainvälistä kehitystä ja joidenkin tällä alueella aktiivisimmin toimivien maiden ohjelmia, tämän hetken näyttöä mielenterveyden edistämisen ja mielenterveysongelmien ehkäisyn vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta sekä keskeisiä jatkotutkimustarpeita sosiaalivakuutuksen näkökulmasta. Keskeinen viesti on, että mielenterveysongelmien merkitys sairauspoissaolojen syynä on lisääntymässä. Mutta mielenterveysongelmien tausta on monisyinen ja ongelmien ehkäisyynkin tarvitaan monia lähestymistapoja. On tärkeää, että työpaikoilla ehkäistään aktiivisesti työelämässä syntyvää henkistä kuormitusta ja ahdistuneisuutta · tarvittavat hyvät käytännöt tunnetaan hyvin, niitä ei vain yleensä noudateta. Kyse ei ole lääketieteellisistä hoitokäytännöistä vaan hyvistä työn organisoinnin, johtamisen ja sosiaalisen yhteistoiminnan mallien käytöstä työpaikoilla. Toinen painoalue on kehittää työssä jatkamista edistäviä, kuntouttavia ja työhön palaamista tukevia toimintamuotoja niille, jotka kuormittuvat, oireilevat tai sairastuvat työelämässä.
  • Tuomikoski, H (Kela, 2002)
    Tutkimuksessa selvitetään, miten kansalaiset kokevat Kelan palvelut ja miten he arvioivat Kelan julkisuuskuvaa. Tutkimuksessa arvioidaan myös Gallup-tyyppisen kysely/haastattelututkimuksen käyttökelpoisuutta Kelan kaltaisen julkisen organisaation toiminnan vahvuuksien ja puutteiden tunnistamisessa. Tutkimusaineisto koottiin postikyselyllä keväällä 2001. Tuloksen mukaan Kelan imago on kaksijakoinen. Toisaalta Kelaa arvostetaan sosiaalisen perusturvan jakajana ja yhteiskunnan keskeisenä turvaverkkona. Samanaikaisesti Kela koetaan byrokraattiseksi ja vanhanaikaiseksi. Yleiset julkisuuskuvaa koskevat kyselyt tuovat esiin vain tämän Kelan perusimagon. Sen sijaan kun asiakkailta kysytään konkreettisia kokemuksia palvelujen käytöstä, voi tuloksista saada sellaista tietoa, jota voidaan käyttää hyväksi toiminnan kehittämisessä. Tutkimuksessa Kelan palvelujen suurimmiksi puutteiksi osoittautuivat 1) asumistukietuuteen ja sen toimeenpanoon liittyvät ongelmat, 2) ongelmat puhelinpalveluissa ja 3) puutteelliset mahdollisuudet hoitaa sosiaaliturvaan liittyviä asioita Internetin tai sähköpostin välityksellä. Johtopäätöksinä arvioidaan, että sosiaaliturvan ja Kelan etuuksien paranemisen pysähtyminen, asiakkaiden tarpeiden ja odotusten muuttuminen ja sähköisten asiointimahdollisuuksien lisääntyminen yksityisissä palveluissa lisäävät paineita Kelan palveluille.