Lääketieteellinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Leppäniemi, Antti (Helsingin yliopisto, 2019)
    Ihmisellä on neljä immuuniglobuliini G:n alaluokkaa: IgG1, IgG2, IgG3 ja IgG4. IgG4:ään liittyvä sairaus on uusi systeeminen autoimmuunisairaus, joka voi ilmetä lähes missä tahansa elimessä, ja jonka eri ilmentymiä on aiemmin pidetty omina itsenäisinä sairauksinaan. Sairaus on hieman yleisempi ikääntyneillä ja miehillä. Sairaudelle on tyypillistä sidekudoksen ja IgG4-positiivisten plasmasolujen kertyminen kudoksiin. Merkittävällä osalla potilaista on myös kohonnut seerumin IgG4-pitoisuus. IgG4:ään liittyvälle sairaudelle on tyypillistä hyvä hoitovaste kortikosteroideille tai hankalissa tapauksissa B-soluja tuhoavalle CD20–vasta-aineelle. Suomessa IgG4:ään liittyvän sairauden hoito ei ole keskittynyt millekään lääketieteen erikoisalalle. Aiemman tutkimuksen mukaan IgG4-vaste on suuntautunut useita eri antigeeneja kohtaan. Tavoitteenamme oli selvittää, onko jokin erityinen antigeenityyppi potilaiden poikkeavan IgG4-vasteen kohteena. Käytimme jatkuvasti immuunijärjestelmän kohtaamia normaaliflooran mikrobeja, autoantigeenina toimivaa DNA:ta ja harvoin rokotuksissa kohdattavia tetanus- ja difteriatoksiineja. Keräsimme tutkimusta varten verinäytteitä vapaaehtoisilta potilailta kirjallisen informoinnin ja kirjallisen tutkimusluvan saamisen jälkeen. Potilaamme ovat peräisin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan reumatologian poliklinikalta. Käytimme näytteiden analysointiin ELISA-menetelmää. Tulosten mukaan IgG4-pitoisuudet DNA:ta ja normaaliflooran mikrobeja kohtaan ovat potilailla terveitä verrokkeja korkeammat, mutta potilaiden vasteet harvoin kohdattavia rokotusantigeeneja kohtaan eivät merkittävästi eroa verrokkien vasteista. Havainto on mielenkiintoinen. Se tukee käsitystä potilaiden IgG4-vasteen suuntautumisesta useita eri antigeeneja kohtaan. Toisaalta se myös osoittaa antigeenityypin vaikuttavan IgG4-vasteeseen.
  • Leskelä, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2019)
    Lipopolysakkaridi (LPS) on gram-negatiivisten bakteerien ulkokalvossa esiintyvä rakenneosa, joka päästessään verenkiertoon (endotoksemia) aiheuttaa tulehdusreaktion. Endotoksemiaa on havaittu akuuttien bakteeri-infektioiden lisäksi myös kroonisten inflammatoristen sairauksien, kuten sydän- ja verisuonitaudin, diabeteksen ja lihavuuden yhteydessä. Endotoksemian on myös havaittu olevan yhteydessä vahingolliseen veren rasva-aineprofiiliin, kuten korkeaan triglyseridin ja LDL-kolesterolin määrään sekä matalaan HDL-kolesterolin määrään. Tutkimus toteutettiin tekemällä genominlaajuinen assosiaatioanalyysi seerumin LPS-aktiivisuudesta. LPS-aktiivisuus mitattiin yhteensä 11 296 koehenkilön seeruminäytteestä Limulus Amobosyytti-lysaatti (LAL) –menetelmällä. Lisäksi osassa populaatiosta mitattiin LPS kahdella lisämenetelmällä: Endolisa-menetelmällä sekä nestekromatografiaan ja massaspektrometriaan perustuvalla menetelmällä (HPLC/MS/MS). Geneettisen riskisumman (GRS) vaikutusta endotoksemian sekä sydän- ja verisuonitapahtumien yhteyteen arvioitiin regressiomallien avulla. 741 yhden emäksen polymorfiaa (SNP) assosioitui tilastollisesti merkitsevästi seerumin LPS-aktiivisuuden kanssa. Suurin osa näistä polymorfioista sijaitsi lähellä geenejä, jotka liittyvät veren hyytymiskaskadiin tai lipoproteiinimetaboliaan. Tilastollisesti merkitsevimmät SNP:t eivät yhdistyneet kahdella lisämenetelmällä mitattuihin LPS-tasoihin, mutta LAL-menetelmällä mitatun LPS-aktiivisuuden ja lisämenetelmillä mitatun LPS-tason välillä oli korrelaatio. GRS:n lisääminen endotoksemian ja sydän- ja verisuonitapahtuman tai kehon painoindeksin väliseen regressiomalliin kasvatti endotoksemian vaikutuksen suuruutta. Veren LPS-aktiivisuudella on pieni, mutta tilastollisesti merkittävä geneettinen komponentti. Endotoksemia yhdistyy polymorfioihin perimän alueilla, jotka liittyvät veren kontaktiaktivaatioon, vasoaktiivisuuteen ja lipoproteiinimetaboliaan. Nämä ovat tärkeitä tekijöitä kehon puolustusreaktiossa sekä LPS:n neutraloinnissa ja siten niillä on myös olennainen vaikutus verenkiertoelinsairauksiin.
  • G M, Alisha (Helsingin yliopisto, 2019)
    Liver Kinase B1 (LKB1), also known as STK11, is a well-known tumor suppressor and a metabolic regulator, mutated in Peutz-Jeghers syndrome (PJS) and other sporadic cancers. LKB1 regulates several cellular functions: metabolism, polarity, cytoskeleton organization, differentiation, and proliferation by activating 14 AMPK-related downstream substrates. In a recent study, LKB1 was found to maintain intestinal homeostasis by repressing ATOH1 with the involvement of pyruvate dehydrogenase kinase 4 (PDK4). ATOH1 is a transcription factor and master regulator of secretory lineage in the intestine. It has been reported that ATOH1 is epigenetically regulated in inner hair cells and intestinal epithelium via Polycomb repressive complex 2 (PRC2). However, the repression mechanism of ATOH1 by LKB1 is currently unknown. This study aimed to determine the molecular mechanism of ATOH1 repression by LKB1. In this study, Ls174t, a human colorectal adenocarcinoma cell line, was used to investigate ATOH1 induction by LKB1 signaling from two angles: First, involvement of LKB1 downstream substrates was investigated using shRNA mediated knockdown screen. Interestingly, silencing of either MARK4 or SIK3 alone was found to induce ATOH1 and thus mimic silencing of LKB1 unlike other LKB1 substrates including AMPK kinases. A second angle explored possible epigenetic mechanism in ATOH1 repression pathway, using dichloroacetate (DCA, a PDK4 inhibitor) and GSK126 (a PRC2 inhibitor). DCA treatment resulted in no change on the global levels of histone modifications tested. In addition, GSK126 caused the downregulation of ATOH1 in both control and LKB1 depleted condition. Thus, this study concludes that LKB1 represses ATOH1 through MARK4 and SIK3 and that global changes in the histone modifications investigated are not involved in the mechanism.
  • Ainetdin, Aydil (Helsingin yliopisto, 2019)
    Research of RNF43, which is part of the WNT signaling pathway, has been done primarily in relation to cancer research, but mutations in this gene have recently been detected in some families with severe tooth agenesis. It has been proven that WNT signaling has an important role in regulation of tooth development, but RNF43 has earlier not been investigated in a dental context. Mouse and human genome are very homologous and the tooth development is remarkably similar. In this research with RNAScope, a specific in situ mRNA detection method, we show that Rnf43, as well as the homologous gene Znrf3, are expressed in the molar tooth germs and continual dental lamina of E12.5-E16.5 (E=embryonic day) mice embryos. We found out that Rnf43 is expressed in the epithelial parts and Znrf3 both in the epithelium and the mesenchyme of the developing tooth in every developmental stage from placode to early bell. This evidence supports the hypothesis that Rnf43 and Znrf3 have a role in murine tooth development, that these genes are expressed at every developmentally important stage of murine tooth development and also that these genes could be involved in tooth agenesis.
  • Koskela, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Väestön ikärakenne Suomessa on lähitulevaisuudessa murroksessa väestön ikääntymisen myötä. Kehitys johtaa sosiaali- ja terveyspalvelujen kysynnän kasvamiseen, ja myös suun terveydenhuollossa iäkkäiden potilaiden yhä monimuotoisemmat terveysongelmat vaativat erityisosaamista. Suugeriatrian opetuksen kehittäminen hammaslääketieteen peruskoulutuksessa on keskeistä laadukkaan ja yksilöllisen suun terveydenhoidon takaamiseksi. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suugeriatrian opetuksen menetelmiä ja laajuutta hammaslääketieteen lisensiaatin tutkintoon johtavissa koulutusohjelmissa. Tarkastelun kohteena olivat European College of Gerodontologyn antamien suositusten toteutuminen suugeriatrian opetuksessa. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, jonka kohderyhmänä olivat suugeriatrian opetuksesta vastaavat opetushenkilökunnan jäsenet. Kyselyyn osallistuivat kaikki tavoitellut yliopistot, vastauksia saatiin neljä kappaletta, ja kaikki vastaukset hyväksyttiin mukaan tutkimukseen. Kaikissa yliopistoissa järjestettiin suugeriatrian aineopetusta 2-3 opintopisteen verran ja opetus sisältyi tutkintoon pakollisena osana. Suugeriatrian opetukselle oli nimetty vastaava opettaja, mutta oppiaineen hallinnointi oli integroitu joko parodontologian tai protetiikan ja purentafysiologian oppialan alle. Suugeriatrian opinnot painottuivat kaikissa yliopistoissa opintojen kliiniseen vaiheeseen. Eri opetusmenetelmien ja - materiaalien käyttö oli vaihtelevaa, mutta keskimäärin 82 % opetuksen aihesisällöistä vastasivat annettuja suosituksia. Kaikissa yliopistoissa suugeriatrian opintoihin sisältyi kliininen harjoittelu, joka toteutettiin hoitolaitoksissa. Moniammatillista yhteistyötä toteutettiin hoitolaitosvierailujen yhteydessä suuhygienistien ja hoitolaitosten hoitohenkilökunnan kanssa. Suugeriatrian opetuksen sisällöt ovat melko hyvin linjassa European College of Gerodontologyn antamien suositusten kanssa. Kehitystä tarvitaan opintojen ulottamiseksi tutkintorakenteen prekliiniseen vaiheeseen sekä moniammatillisen yhteistyön lisäämiseksi opetuksessa. Eri tasoisia uudistuksia opetukseen oli kuitenkin suunnitteilla kaikissa yliopistoissa.
  • Hettula, Aapo (Helsingin yliopisto, 2019)
    2000-luvun alussa käynnistyi kiihtyvä trendi, jossa yksityisen hammaslääkärialan toimijat alkoivat fuusioitua ja muodostaa suurempia ketjuja. Aiheesta on tehty Suomessa hyvin vähän tutkimusta. Tutkimuksen tekeminen aiheesta on tärkeää, jotta saadaan tietoa vaikuttaako ketjuuntuminen käytännössä hammaslääkärin työhön ja sitä kautta potilaisiin, heidän palvelukokemukseensa ja heille annettavaan hoitoon. Tämän tutkimuksen kohteena ovat olleet mahdolliset muutokset hammaslääkärin työnkuvaan ja kliinisen autonomian toteutumiseen ketjuun kuuluvassa yrityksessä hammaslääkärien näkökulmasta. Tutkimus on laadullinen ja se on toteutettu kyselytutkimuksena, joka on lähetetty kaikille Suomen Hammaslääkäriliiton jäsenille. Kyselytutkimuksen pääkohderyhmänä ovat olleet hammaslääkärit, jotka ovat 2000-luvulla työskennelleet yksityisen sektorin vastaanotolla, joka on työssäolon aikana myyty osaksi suurempaa yritystä. Kyselyyn vastasi 73 kohderyhmään kuuluvaa hammaslääkäriä. Kyselytutkimuksen mukaan ketjuuntuminen on yhtenäistänyt hoitokäytäntöjä Käypä hoito-suositusten mukaisiksi, tuonut uutta tekniikkaa ja apuvälineitä hammaslääkärien työskentelyn tueksi ja mahdollistanut hoidon toteuttamisen moniammatillisemmin. Laajemman työyhteisön ja suuremman organisaation takia hammaslääkärien työaikaa on vapautunut enemmän kliinisiin töihin. Negatiivisina ilmiöinä ketjuuntumisen myötä on havaittu lisääntynyttä toiminnan taloudellista ohjautuvuutta yrityksen taholta, missä vaarana on taloudellisten seikkojen priorisoituminen potilaille annettavan hoidon kustannuksella. Organisaatioissa on aiempaa enemmän henkilöstöä, jolla ei ole alan substanssiosaamista, jolloin ero lääketieteellisesti perustellun hoidon ja tuloksen tekemisen välillä hälvenee. Haasteena yksityisessä terveydenhuoltomarkkinassa on sovittaa tämä taloudellinen voiton tavoittelu ja lääketieteellisesti perusteltu hoito yhteen. Tutkimustulosten perusteella voidaan tehdä yleisiä päätelmiä yksityisen terveydenhuoltomarkkinan tilanteesta alan ketjuuntuessa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää toiminnan kehittämisessä parempaan suuntaan niin potilaiden kuin henkilöstönkin kannalta.
  • Rusanen, Juuso (Helsingin yliopisto, 2019)
    Nopeat ja luotettavat testit neutraloivien vasta-aineiden tunnistamiseen olisivat hyödyksi suojaavan immuni-teetin määrittämisessä ja hyvin lähisukuisten taudinaiheuttajien aikaansaamien tartuntatautien serologisessa erottamisessa toisistaan. Olemme aiemmin kehittäneet aikaerotteiseen Försterin resonanssienergiansiirtoon (TR-FRET) perustuvia nopeita immuunimäärityksiä ja osoittaneet niiden toimivan erinomaisen hyvin myyrä-kuumeen diagnostiikassa. Pidimme mahdollisena, että näitä TR-FRET-immuunimääritysmenetelmiä voitaisiin käyttää myös neutraloivien vasta-aineiden tunnistamiseen. Selvittääksemme tämän Puumala-virusta hyväksi käyttäen pystytimme kaksi TR-FRETiin perustuvaa määritysmenetelmää vasta-aineille, jotka tunnistavat kyseisen viruksen ulkorakenteeseen kuuluvan Gn-glykoproteiinin ektodomeenin (GnE): GnE-CFRET (kompeti-tiivinen FRET-immunomääritys) ja GnE-LFRET (proteiini L:ään perustuva FRET-immunomääritys). Analy-soimme näillä menetelmillä 42 seeruminäytettä, mukaan lukien 28 näytettä aiemmin myyräkuumeen sairas-taneilta potilailta, ja määritimme vastaavat neutralisaatiotiitterit pFRNT-menetelmällä (pseudotype focus re-duction neutralization test). GnE-LFRET–signaalin ja neutralisaatiotiitterin välillä oli selkeä korrelaatio mene-telmän tunnistaessa vahvasti neutraloivat näytteet suurella herkkyydellä ja tarkkuudella. Myös GnE-CFRET tunnisti vahvasti neutraloivat näytteet tarkasti, joskaan ei ollut yhtä herkkä. Jatkossa neutraloivien vasta-aineiden tunnistusta TR-FRET–menetelmillä voidaan kehittää käyttämällä useampia eri leimattuja neutra-loivia vasta-aineita ja useampia eri leimattuja antigeenejä. Ihanteellisesti leimattuna antigeeninä voitaisiin käyttää kokonaista glykoproteiinipiikkikompleksia tai viruksen kaltaista partikkelia (VLP). Yhteenvetona TR-FRET-immuunimääritykset vaikuttavat lupaavilta neutraloivien vasta-aineiden tunnistuksessa, mutta lisää kehitystyötä tarvitaan ennen kuin tämä uusi lähestymistapa on valmis kenttäkäyttöön.
  • Rovamo, Eeva (Helsingin yliopisto, 2019)
    Objectives. Psychopaths have frequently been regarded as untreatable or even made worse by treatment. Psychopathy has also been linked to substance use disorders; however, little research has been conducted regarding how psychopathic traits impact the treatment of substance use problems. The purpose of the current study was to determine whether psychopathic traits in severe juvenile offenders interact with substance use treatment effectiveness. Specifically, this study examined whether psychopathic traits, including grandiose-manipulative, callous-unemotional and impulsive-irresponsible traits moderate treatment gains measured as a decrease in problematic substance use. It was hypothesised that grandiose-manipulative and callous-unemotional traits would interact with treatment effect. Method. The study sample consisted of 472 participants from a larger, criminogenic longitudinal study of juveniles convicted of severe offences (The Pathways to Desistance –study). This subsample included participants who received treatment for substance abuse during one or more follow-up periods. Participants were between the ages 14 and 17 and were recruited between 2000-2003. Each participant was followed for 6.5 years as they moved from adolescence to young adulthood. General linear mixed models were used to examine whether treatment, psychopathic traits, time and their interaction would predict reported substance use problems. Results and conclusions. Treatment was effective in reducing problematic substance use among juvenile offenders. Contrary to set hypotheses, none of the psychopathic traits moderated treatment effect. Unexpectedly, all psychopathic traits were negatively associated with problematic substance use. The findings suggest that treatment was successful in reducing substance use problems regardless of psychopathic traits and that these traits could to some extent act as protective factors against substance abuse. Though these preliminary findings are encouraging, future research employing a more rigorous study-design is needed before stronger conclusion can be made.
  • Arponen, Sonja; Pöllänen, Marja; Kaila, Minna; Heimonen, Aura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Näyttöön perustuvia Käypä hoito -suosituksia on laadittu yhdeksästä hammaslääketieteen aihealueesta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten suositusten keskeiset asiat toteutuvat hammaslääkäreiden työssä ja mitä he suosituksista ajattelevat. Tutkielma on toteutettu artikkelina, joka on tarjottu julkaistavaksi Suomen Hammaslääkärilehteen 13.4.2019. Julkaisun muita kirjoittajia ovat Marja Pöllänen, Minna Kaila ja Aura Heimonen. Kyselytutkimus lähetettiin Suomen hammaslääkäriseura Apollonian jäsenille ja siihen vastastattiin Webropol -ohjelmassa. Vastaukset analysoitiin Excel -ohjelmassa. Kyselyyn vastausprosentti oli 8,2 %. Suositustekstejä käytti 93,5 % vastaajista. Vastaajat, joiden valmistumisesta oli kulunut vähemmän aikaa, olivat tutustuneet suositusten eri osiin useammin kuin ne vastaajat, joiden valmistumisesta oli kulunut pidempään. Suurempi osa erikoishammaslääkärikoulutuksen tai erityispätevyyden suorittaneista oli tutustunut näytönastekatsauksiin verrattuna vastaajiin, jotka eivät olleet jatkokouluttautuneet. Vastaajat pitivät suosituksia potilastyön kannalta hyödyllisinä. Ajanpuute oli usein syynä, jos vastaaja ei ollut tutustunut materiaaleihin. 60,1 % ilmoitti, että suosituksia on käsitelty potilaiden hoitoa käsittelevissä kokouksissa. Käypä hoito -suositusten suositustekstejä ja potilasohjeita hyödynnettiin kliinisessä työssä varsin laajasti. Peruskoulutuksen osuus suositusten implementoinnissa näyttäisi olevan merkittävä, sillä materiaaleja käyttivät selvästi monipuolisemmin hyödykseen hammaslääkärit, joiden valmistumisesta oli kulunut vähemmän aikaa. Lisäksi jatko- ja täydennyskouluttautuminen tukee tieteelliseen tietoon perehtymistä. Tieteellisen tiedon jatkuva lisääntyminen tuo haasteita ajantasaisen tiedon hallitsemiseen. Lisäksi muutokset suun terveydenhuollon kentällä vaativat hoitolinjausten yhdenmukaistamista. Tulevaisuudessa tulisikin panostaa Käypä hoito -suositusten laajempaan hyödyntämiseen kaikkien suun terveydenhuollon toimijoiden osalta.
  • Haapamäki, Riikka; Haapamäki, Riikka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimus tarkastelee oikomishoidon järjestelyitä ja niiden eroja kuntien välillä. Vuonna 2004 vain hieman yli puolet Suomen terveyskeskuksista käytti oikomishoidon tarpeen arvioimiseen Suomen Lääkintöhallituksen ohjekirjeessä 1988 suositeltua 10-portaista priorisointiasteikkoa. Lisäksi oikomishoidon erikoishammaslääkärien jakautuminen on ollut Suomessa epätasaista, minkä takia oikomishoidon kattavuudessa ja tarjonnassa on ollut alueellisia eroja. Tutkimuksen tavoitteena oli erityisesti selvittää, kuinka laajassa käytössä 10-portainen asteikko nykyään on, ja kuinka paljon oikomishoitoon oikeuttava vähimmäispistemäärä vaihtelee kunnittain. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin oikomishoidon työnjakoa, seulontakäytänteitä ja hammashoitohenkilöstön mielipiteitä oikomishoidon järjestelyistä. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Kysely lähetettiin 113 kunnan johtavalle hammaslääkärille, ja jokaisesta kunnasta toivottiin yhtä vastausta henkilöltä, joka vastasi kunnan oikomishoidosta. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että Sosiaali- ja terveysministeriön suositteleman 10-portaisen hoidontarpeen arviointiin käytettävän asteikon käyttö on lisääntynyt, ja siten myös oikomishoitoon pääsy on tasapuolistunut ainakin kuntien sisällä. Vähimmäispistemäärä, joka oikeutti kunnalliseen oikomishoitoon, vaihteli eniten suurimpien ja pienimpien kuntien välillä, ja pisterajoihin näytti vaikuttavan myös se, kuinka paljon kunnassa koettiin olevan oikomishoidon resursseja. Maakuntauudistuksen myötä resursseja voitaisiin jakaa tasaisemmin jäsenkuntien kesken, jolloin myös pääsy oikomishoitoon muuttuisi tasapuolisemmaksi. Tulosten perusteella oikomishoidon erikoishammaslääkärien saatavuus kunnissa on lisääntynyt ja työnjako eri ammattiryhmien välillä on parantunut. Tehokkaalla työnjaolla pystytään kompensoimaan muuten riittämättömiä resursseja, joten sen kehittämiseen tulisi keskittyä jatkossakin.
  • Tuomi, Tytti (Helsingin yliopisto, 2019)
    Työn tuunaaminen on työntekijästä itsestään lähtöisin oleva prosessi, jossa työntekijä muokkaa työtä itselleen mielekkäämmäksi. Työn tuunauksella työntekijä pyrkii lisäämään työnsä voimavaroja, jotka työn voimavarojen ja vaatimusten mallin mukaisesti vähentävät työn kuormitustekijöiden negatiivisia vaikutuksia. Työn tuunaamisella pyritään myös lisäämään työn imua, joka on työhyvinvoinnin positiivinen tila. Osa Helsingin kaupungin suun terveydenhuollon esimiehistä on tutkimusten, työhyvinvointikyselyiden, palautteiden ja arkiviestinnän mukaan kuormittuneita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko esimiehillä mahdollisuuksia tuunata työtään ja millä keinoin he tuunaavat työtään, jos tuunaavat ja pystyvätkö he vaikuttamaan omaan työhyvinvointiinsa työtä tuunaamalla. Tutkielmassa käsitellään työn tuunaamista, työn imua ja niihin olennaisesti liittyvää työn vaatimusten ja voimavarojen mallia. Lisäksi käsitellään esimiestyötä yleisellä tasolla ja tehtyjä hammaslääkäreiden työhyvinvointiin liittyviä tutkimuksia sekä Helsingin kaupungin suun terveydenhuollon esimiehille toteutettua voimavaroja ja kuormitustekijöitä kartoittavaa tutkimusta, jota käytettiin tukena tämän tutkimuksen aineistonkeruussa käytetyn haastattelurungon muodostamisessa. Aineisto kerättiin haastattelemalla vapaaehtoisia Helsingin kaupungin suun terveydenhuollon esimiehiä. Yksilöhaastatteluja tehtiin yhteensä yhdeksän. Saatu aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysimenetelmää mukaillen. Tulosten mukaan Helsingin kaupungin suun terveydenhuollon esimiehet kokevat työn tuunaamiselle hyvät mahdollisuudet. Toisaalta tuunaamista rajoittavat kuormittuneisuus ja kiire. Esimiehet tuunaavat työtehtäviään, näkökulmaa työhönsä ja työssään tapahtuvaa vuorovaikutusta erilaisin keinoin. Työn tuunaamisella esimiehet voivat muokata työtään itselleen mielekkäämmäksi ja vaikuttaa positiivisesti työyhteisön ilmapiiriin. Esimiehen hyvinvointi heijastuu työyhteisöön ja sen toiminnan tuloksellisuuteen, joten työn tuunaamisella ja sen vaikutuksilla esimiehen hyvinvointiin voi olla positiivisia vaikutuksia koko työyhteisön toimintaan.
  • Asadi, Tayeba (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pään ja kaulan levyepiteelisyöpä on kuudenneksi yleisin syöpätyyppi maailmassa. Yli 90 % pään ja kaulan syövistä on levyepiteelikarsinoomia, jotka käsittävät suuontelon, suunielun ja kurkunpään limakalvopintoja. Perinteisesti syöpäsolujen invaasiota ja syöpälääkkeiden tehoa on tutkittu kaksiulotteisissa (2D) soluviljelmissä. 2D-soluviljelmät eivät kuitenkaan pysty jäljittelemään alkuperäisten kasvainten mikroympäristöä, koska niissä solut kasvatetaan yksikerroksisena muovin päällä ilman luonnollista yhteyttä solunulkoiseen matriksiin. Onkologian alalla on kehitetty useita kolmiulotteisia (3D) malleja, kuten sferoideja, joilla voidaan tutkia syöpäsolujen migraatiota ja invaasiota. Hiiren Engelbreth–Holm–Swarmin sarkoomasta valmistettu kaupallinen tuote, Matrigeeli, on kolmiulotteisissa malleissa laajalti käytetty tyvikalvokomponentteja sisältävä matriksi. Matrigeelin ja useiden muiden kaupallisten matriksien, kuten rotan hännästä valmistetun tyypin I kollageenin, ongelmana on kuitenkin se, että ne eivät ole ihmiskasvainkudosperäisiä. Tämän vuoksi ne eivät pysty tarkasti mallintamaan ihmisen kasvaimen todellista mikroympäristöä. Ihmisen kohdunkaulan hyvänlaatuisista kasvaimista tutkimusryhmässämme valmistettu Myogeeli on tällä hetkellä ainoa ihmiskasvainperäinen matriksi, joka on osoittautunut erittäin toimivaksi ihmiskasvainperäisten syöpäsolujen invaasion tutkimuksessa. Esimerkiksi ihmisen suusyövästä eristetyt karsinoomasolulinjat invasoituvat huomattavasti tehokkaammin Myogeelissä kuin Matrigeelissä. Tutkielmani tavoitteena oli perehtyä suusyöpää ja karsinoomasolujen invaasiotutkimista käsittelevään kirjallisuuteen, seurata ja dokumentoida tohtoriopiskelija FK Katja Tuomaisen työskentelyä hänen valmistaessaan invaasiokokeita hammaslääketieteen laitoksen tutkimuslaboratoriossa. Tutkimusaineistonamme oli suusyöpäpotilaiden ien- ja kielinäytteet. Iennäytteestä onnistuimme eristämään syöpäsoluja ja kasvattamaan niitä Myogeeli-pohjaisessa sferoidimallissa. Kielinäyte oli huonompilaatuinen ja sen käsittely oli hankala. Tutkimuksessa testasimme myös syövän kemoterapiassa käytettyä epidermaaliseen kasvutekijä-reseptoriin sitoutuvaa vasta-ainetta, setuksimabia, näiden syöpäsolujen invaasiossa. Kokeissamme emme saaneet iennäytteestä kuin muutaman onnistuneen sferoidin johtuen todennäköisesti kudoksen käsittelyssä ilmenneistä ongelmista. Myöskään tutkimamme syöpälääke, setuksimabi, ei tässä kokeessa estänyt potilasnäytteestä eristettyjen syöpäsolulinjojen invaasiota. Kolmiulotteinen Myogeeli-pohjainen sferoidimallimme on myöhemmin ollut edelleen kehityksen kohteena ja siitä on vastikään julkaistu videoartikkeli.
  • Niiranen, Oskari (Helsingin yliopisto, 2019)
    Johdanto: Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä. Radikaaliprostatektomia on ainoa hoito, jonka on osoitettu lisäävän elinaikaa paikallisessa eturauhassyövässä pelkkään seurantaan verrattuna. Robottiavusteinen kirurgia on lisääntynyt eturauhassyöpäleikkauksissa nopeasti, vaikka satunnaistettu tutkimusnäyttö robotin eduista on vähäistä. Robotin käyttöön liittyviä lisäkustannuksia on perusteltu muun muassa lyhyemmillä sairaalahoitojaksoilla sekä mahdollisesti vähemmillä komplikaatioilla. Tavoitteet: Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla retropubisesti (avoimesti) ja robottiavusteisesti leikattujen eturauhassyöpäpotilaiden sairaalassaoloaikoja. Tutkimuksessa arvioitiin primaarileikkaukseen liittyvää sairaalahoitoa sekä kotiutumisen jälkeisten komplikaatioiden aiheuttamia sairaalahoitojaksoja. Lisäksi selvitettiin näihin vaikuttavia tekijöitä. Menetelmät: Analysoimme 7520 Suomessa vuosina 2007-2014 leikatun radikaaliprostektomiapotilaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta saadut hoitoilmoitustiedot. Tarkasteltuja muuttujia olivat leikkaustekniikka, imusolmukedissektio, tulotaso, asuinkunnan koko, ikä leikkaushetkellä, tehtiinkö leikkaus yliopistosairaalassa vai keskussairaalassa, leikkausvuosi, sekä CCI-luokka. Tulokset: Robottiavusteisesti leikatuille potilaille kertyi vähemmän sairaalapäiviä sekä leikkauksen yhteydessä että yhden ja kolmen kuukauden seurannassa. Robottiavusteisesti leikatut potilaat palasivat myös harvemmin sairaalahoitoon. Imusolmukedissektion tekeminen lisäsi merkittävästi sekä sairaalahoidon kestoa että uusien sairaalahoitojaksojen riskiä. Molemmilla tekniikoilla sairaalahoidon kesto ja uusia sairaalahoitoja tarvitsevien potilaiden suhteellinen osuus pienenivät seuranta-aikana. Pohdinta: Avokirurgia sekä imusolmukedissektion tekeminen altistavat potilaat pitemmälle hoitoajalle sekä uusille sairaalahoidoille. Seuranta-ajan aikana tapahtunut hoitoaikojen lyheneminen ja sairaalahoitoon palaamisen vähentyminen johtuu todennäköisesti tekniikoiden kehittymisestä sekä yleisestä muutoksesta sairaaloiden hoitokäytännöissä. Tutkimustulokset vaikuttaisivat olevan linjassa aiemman tutkimusnäytön kanssa, jonka mukaan robotin käyttöön liittyy vähemmän komplikaatioita ja lyhyemmät sairaalahoitoajat. Leikkaustekniikan ja imusolmukedissektion vaikutus sairaalahoitoon palaamiseen olivat aineistossamme suuremmat kuin aiemmassa kirjallisuudessa. (213 sanaa)
  • Savolainen, Jyri (Helsingin yliopisto, 2019)
    Aorttaläpän ahtauma on yleisin sydämen läppäsairaus länsimaissa. Väestön yhä ikääntyessä potilaiden määrä kasvaa merkittävästi tulevina vuosina. Lääkkeellistä hoitoa aorttaläpän ahtaumaan tai sen estoon ei ole. Aorttaläppä voidaan korvata biologisella tekoläpällä avoleikkauksessa ja nykyisin valtimoteitse asennettavia TAVI-läppiä asennetaan enenevissä määrin suuren leikkausriskin potilaille. Tässä retrospektiivisessä kansallisessa monikeskustutkimuksessa kerättiin tiedot 721 potilaasta, joille oli asennettu avokirurgisesti ja isoloidusti biologinen aorttaläppäproteesi. Potilaiden taustatiedot kerättiin neljästä suomalaisesta yliopistosairaalasta osana CAREAVR-projektia (1). Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää potilaiden preoperatiivisen munuaisfunktion vaikutusta ennalta valittuihin päätetapahtumiin, joita olivat uusi eteisvärinä, merkittävät verenvuodot, aivoinfarkti tai TIA-kohtaus sekä kuolleisuus. Aiempaa tutkimustietoa munuaisfunktion vaikutuksista kuolleisuuteen ja muihin päätetapahtumiin aorttaläppäleikkauspotilailla on ollut saatavilla niukasti, ja tutkimusasetelmat ovat olleet suurelta osin puutteellisia mm. seurannan järjestymisen osalta. Tutkimusasetelmassa potilaat jaettiin preoperatiivisen munuaiskerästen suodatusnopeuden (eGFR) perusteella kahteen ryhmään käyttäen jakoa eGFR<60 ml/min ja eGFR≥60 ml/min. Näiden kahden potilasryhmän taustatiedot taulukoitiin systemaattisesti. Seuranta-aika kuolleisuudelle oli 8,4 vuotta (kvartiilivälin pituus [IQR] 6,5–10,3 vuotta) ja muille päätetapahtumille 4,7 vuotta (IQR 2,9–6,9 vuotta). Heikentynyt suodatusnopeus eGFR<60 ml/min lisäsi yhden muuttujan mallissa selvästi kuolleisuutta, hieman yli 70 % pitkäaikaisseurannassa. Eroa näytti tulevan jo ensimmäisinä kuukausina leikkauksen jälkeen ja tästä eteenpäin hiljalleen lisääntyen (HR 1,709, 95% LV 1,342–2,175, p<0,0001). Preoperatiivinen eGFR ei ennakoinut muiden päätetapahtumien ilmaantuvuutta.
  • Olkkonen, Anniina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Lähtökohdat Antiresorptiivista lääkitystä käytetään luustoon liittyvien tilojen, kuten osteoporoosin ja luun maligniteettien hoidossa. Lääkityksen harvinaisena komplikaationa esiintyy leukaluunekroosia, joka ilmenee leukojen alueella vähintään kahdeksan viikkoa paljaana olleena luupintana. Antiresorptiivisiin lääkeaineisiin kuuluvat bisfosfonaatit ja denosumabi, joista bisfosfonaatit sitoutuvat voimakkaasti luun mineraaleihin, minkä vuoksi niiden puoliintumisaika luussa on yli kymmenen vuotta. Myös tiettyihin uusiin syöpälääkkeisiin liittyy osteonekroosin riski. Leukaluunekroosin patogeneesi on vielä osittain tuntematon, mutta infektioiden ja traumojen arvellaan olevan keskeisessä asemassa taudin kehittymisessä. Menetelmät Aineisto kerättiin kirjallisuushaulla PubMed-tietokannasta. Lisäksi artikkelia varten tutustuttiin HUS:n leukaluunekroosin hoitoketjuun. Tulokset Lääkeaineiden aiheuttaman leukaluunekroosin riskiä lisäävät suun infektiot, hampaanpoistot, proteesien aiheuttamat traumat sekä samanaikainen kortikosteroidihoito. Riskin on arvioitu olevan alle 0,1% antiresorptiivista lääkitystä saavilla osteoporoosipotilailla ja noin 1% syöpäpotilailla. Osteoporoosipotilaiden riski kuitenkin kasvaa lääkityksen jatkuessa yli 3-4 vuotta. Osteonekroosin ehkäisemiseksi tulee potilaalle suorittaa perusteellinen suun tutkimus ja tarvittava hammashoito ennen antiresorptiivisen lääkityksen aloittamista. Lääkityksen aikana tulee kiinnittää huomiota hyvään suuhygieniaan ja ennaltaehkäisevään hammashoitoon. Luuhun kajoavia kirurgisia toimenpiteitä tulee välttää suun alueella, ja syöpäpotilaiden hampaanpoistot tehdään erikoissairaanhoidossa. Myös osteonekroosin hoito kuuluu erikoissairaanhoitoon. Lievissä leukaluunekrooseissa hoidoksi riittää seuranta sekä tehostettu suuhygienia ja infektioiden hallinta, mutta vaikeimmissa tapauksissa saatetaan joutua tekemään laajojakin leukaluun resektioita. Johtopäätökset Leukaluunekroosi on hankala sairaus, joka voi heikentää potilaan elämänlaatua merkittävästi. Hammaslääkäri on avainasemassa taudin ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa diagnosoinnissa.
  • Terna, Emma (Helsingin yliopisto, 2019)
    Krooninen rinosinuiitti on yleinen vaiva, jonka prevalenssi on 7-11 %. Astmaan liittyy erillinen alatyyppi ”Aspirin-exacerbated respiratory disease” (AERD), jossa potilas kärsii astman lisäksi kroonisesta nenän sivuonteloiden tulehduksesta, nenäpolyypeista sekä aspiriini- tai NSAID-yliherkkyydestä. AERD liittyy yleensä vaikeampaan kroonisen rinosinuiitin taudinkuvaan, ja usein nämä potilaat vaativat toistuvia nenään tai poskionteloon liittyviä leikkauksia. AERD-potilailla on havaittu madaltuneet prostaglandiini E sekä c-Myc-pitoisuudet. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää c-Myc-modulaattori CIP2A:n osuutta näiden sairauksien synnyssä. Retrospektiivisessä tutkimuksessa pyrimme myös selvittämään tekijöitä, jotka vaikuttavat uusintakirurgian tarpeeseen kroonisen rinosinuiitin hoidossa. Tutkimme vasta-ainevälitteistä immuniteettia kroonista nenän sivuontelon tulehdusta sairastavien potilaiden ja terveiden verrokkien välillä. Nenäpolyyppinäyte kerättiin 80:ltä kroonista rinosinuiittia sairastavalta potilaalta, joista 21 sairasti lisäksi AERD-tyyppistä astmaa. Verrokkinäytteeksi kerättiin nenäpolyyppinäyte kymmeneltä potilaalta, joilta oli todettu benignejä antrokoanaalipolyyppejä. Lisäksi nenän limakalvolta kerättiin harjanäyte 19:ta terveeltä verrokilta. Näytteet värjättiin polyklonaalisella anti-CIP2A vasta-aineella. CIP2A:n immunohistologista värjäytymisvoimakkuutta ja kudoksen eosinofiilien määrää arvioi kaksi toisistaan riippumatonta tutkijaa valomikroskoopin avulla. Tutkimukseen osallistujat täyttivät kyselylomakkeen ja heistä kerättiin tietoja potilasasiakirjoista. Seurantatutkimustietoa oli saatavilla 84 potilaasta ja 16 kontrollista. Epiteliaalinen CIP2A ilmeni sekä terveiden verrokkien nenän limakalvonäytteessä että kroonista rinosinuiittia sairastavien potilaiden nenäpolyyppinäytteessä. Esiintyvyys oli merkitsevästi matalampi AERD-potilaiden ryhmässä (p<0,01). Kroonista rinosinuiittia sairastavillla potilailla oli tilastollisesti merkittävästi korkeampi eosinofiilipitoisuus (p<0,01). Eosinofilia tai CIP2A:n esiintyminen eivät ennustaneet uusintakirurgian tarvetta. Aiemmat kirurgiset toimenpiteet, allerginen nuha, sekä kortikosteroidien käyttö olivat yhteydessä uusintakirurgian tarpeeseen.
  • Strandman, Markku (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tausta: Intranasaalinen, eli nenän limakalvon kautta tapahtuva lääkkeen annostelu on viime vuosina yleistynyt tapa annostella kipulääkkeitä akuutin kivun hoidossa. Intranasaalinen lääkkeenantotapa on vaihtoehto annostelulle suun kautta, lihakseen pistämällä, tai suonensisäisesti. Intranasaalisesti annettu lääke vaikuttaa nopeammin kuin lihakseen pistetty lääke. Intranasaalisen lääkkeen hyötysuhde ja imeytymisnopeus ovat paremmat kuin suun kautta annetulla lääkkeellä. Tämän systemaattisen katsauksen tavoitteena on selvittää intranasaalisen kipulääkityksen tehokkuutta kivun lievityksessä sekä haittavaikutusten vaikeutta ja yleisyyttä akuutin traumaperäisen kivun hoidossa. Menetelmät: Systemaattiseen katsaukseen valittiin kliiniset interventiotutkimukset intranasaalisesti annostellun kipulääkityksen vaikutuksesta akuutin kivun hoidossa ensihoidon toiminnassa ja sairaalan päivystyksessä. Alkuperäistutkimuksia haettiin Ovid MEDLINE ja Pubmed-tietokannoista. Tulokset: Haulla löydettiin 13 valintakriteerit täyttävää alkuperäistutkimusta. Intranasaalisesti annostelluilla opioidikipulääkkeillä saatiin aikaan kliinisesti merkittävä pisteiden lasku käytetyillä kipuasteikoilla. Tilastollisesti merkitsevää eroa kivunlievityksen tehokkuudessa ei ollut verrattuna kontrolliryhmiin, jotka saivat lääkkeitä toisilla antotavoilla, kuten suonensisäisesti tai lihakseen pistettynä. Intranasaalisesti annettujen opioidikipulääkkeiden haittavaikutukset olivat enimmäkseen lieviä. Haittavaikutuksia ei esiintynyt useammin kuin muillakaan lääkkeenantotavoilla. Intranasaalista lääkitystä saaneiden potilaiden kokemat haittatapahtumat eivät myöskään olleet vakavampia kuin suonensisäisesti tai lihakseen lääkettä saaneilla potilailla. Pohdinta: Opioidien intranasaalinen annostelu on hyvä vaihtoehto akuutin kivun hoidossa kun suoniyhteyttä ei ole riittävän nopeasti tai käytännöllisesti saatavilla. Intranasaalista kipulääkkeen annostelua on tutkittu eniten nuorilla pediatrisilla potilailla. Suurikokoisempien lapsipotilaiden ja aikuisten intranasaalisesta kivunhoidosta tarvitaan lisää tutkimusta.
  • Saari, Milla (Helsingin yliopisto, 2019)
    Abstract Aims. Family functioning plays an important role in the development, health and well-being of the child. Research literature has shown the connection between the characteristics and distress of family members and the family functioning. However, the understanding of the importance of individual strengths to family functioning is significantly more limited compared to the knowledge of connection between risk factors and family functioning. The trait of optimism is known to be associated with better social relationships, but optimism as the predictor of family functioning has not been studied yet at all. The aim of the study is to examine the relationship of mother's and child's optimism on family functioning. In addition, it is aimed to determine the stability of child’s optimism in transition from childhood to adolescence. Methods. The data consisted of mothers and children who participated in the Finnish Glycyrrhiz in Licorice (GLAKU) follow-up study. A total of 213 mother-child pairs were selected from the original GLAKU study to the sample. Of the children selected in the sample, 113 (53.1%) were girls. Mother's optimism was measured by a Life Orientation Test - Revised (LOT-R) questionnaire based on self-assessment at the child's age of 7-8 years and 11-13 years. Child's optimism at the age of 7-8 years was measured by the mother's assessment with the Parent-rated Life Orientation Test (PLOT) questionnaire. Child's optimism at 11-13 years of age was measured by the child's own assessment with the Youth Life Orientation Test (YLOT) questionnaire. The family functioning was measured according the McMaster model by the mother assessment of the Family Assessment Device (FAD) questionnaire at the child's age of 11-13. The study examined the link between optimism and McMaster model's dimensions of family functioning: general family functioning, problem-solving, communication, roles, affective responsiveness, affective involvement, and behavioral control. The connections between optimism and family functioning were studied by linear regression analysis. Results and Conclusions. The families of the more optimistic mothers were generally better functioning. Mothers' higher optimism was associated with better problem solving skills, better communication and emotional involvement. Families with higher child’s optimism at 7-8 years of age were also better functioning when the child was 11-13 years old. The child's higher optimism at the age of 7-8 was related to better problem solving skills, affective responsiveness, affective involvement and better behavior control. Child’s optimism decreased between 7-8 years and 11-13 years. The results of the connections between child's optimism and family functioning were contradictory as the child's optimism at the age of 11-13 was not connected to the dimensions of the family functioning and, on the other hand, the decrease in child's optimism was associated with better family responsiveness and emotional involvement. Because of the contradictory results, it is important to study the topic further in the future. The results provide more knowledge about the importance of optimism for social relations. Optimism seems to be a significant psychological resource especially for mothers, and it may promote the processes that support the family functioning. According to the study, the trait of optimism can be utilize as a resource when helping families with children to improve the functioning of the family and when promoting the well-being of children and parents.
  • Takkunen, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tavoitteet. Uskonnollisuus on sekä muuttanut muotoaan että vähentynyt viime vuosikymmenten aikana Länsimaissa. Vastaavasti uskonnottomuus on lisääntynyt. Uskonnottomien ihmisten uskonnollisia identiteettejä ei kuitenkaan ole juurikaan tutkittu. Aiemmissa tutkimuksissa uskonnollisten asenteiden, ajattelutyylien ja ydintiedon sekaannusten on havaittu erottelevan uskonnollisia ja uskonnottomia toisistaan, joten tässä tutkimuksessa uskonnollisia identiteettejä lähestyttiin niistä käsin. Tarkoituksena oli selvittää, kuinka tutkittavat jakautuvat uskonnollisen identiteetin suhteen. Lisäksi tavoitteena oli tutkia, eroavatko identiteettiryhmät toisistaan jumalauskon, uskonnollisten asenteiden, ajattelutyylien ja ydintiedon sekaannusten osalta ja jos eroavat, mitkä tutkituista tekijöistä tai niiden yhdistelmistä erottelevat uskonnottomia parhaiten toisistaan. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto koostui Uncovering the Hidden Nature of Unbelief -tutkimuksen kyselyyn osallistuneista suomalaisista 18-84-vuotiaista aikuisista (n=2112). Uskonnollisia identiteettejä arvioitiin pyytämällä tutkittavia valitsemaan heitä mielestään parhaiten kuvaava tarjotuista vaihtoehdoista tai nimeämällä se itse. Ontologisia sekaannuksia arvioitiin Core Knowledge Confusions scale -asteikon lyhennetyllä versiolla ja ajattelutyylejä Rational- Experiental Inventory -asteikon lyhennetyllä versiolla. Uskoa jumalaan ja uskonnollisia asenteita arvioitiin Likert-asteikoilla. Identiteettiryhmien välisiä eroja tutkittiin monimuuttujavarianssianalyysilla ja erotteluanalyysilla. Tulokset ja johtopäätökset. Osallistujista suurin osa oli ateisteja ja agnostikkoja. Identiteettiryhmien kesken havaittiin eroja kaikissa tutkituissa tekijöissä. Uskon, asenteiden, ajattelutyylien ja ontologisten sekaannusten eroavaisuuksien perusteella tutkittavat jaettiin neljään ryhmään, joita erottelivat parhaiten usko ja uskonnolliset asenteet yhdistettynä intuitiiviseen ajattelutyyliin. Tulokset osoittavat, että uskonnottomat ovat ehkä aiemmin oletettua heterogeenisempi ryhmä myös kognitiivisten tekijöiden osalta. Tämän moninaisuuden huomioimiseen on syytä kiinnittää huomiota tulevissa tutkimuksissa.
  • Etholén, Saku (Helsingin yliopisto, 2019)
    Objectives: This master´s thesis examined the association between chronotype and substance use in “SleepHelsinki!” study, a population-based cohort of adolescent. Chronotype refers to a person’s partly biological tendency to a certain circadian rhythm, and the extremes are often called “early larks” or “night owls”. Based on earlier studies, the first research hypothesis was that later chronotype is associated with higher substance use. The second hypothesis was that social jetlag mediates the association between chronotype and substance use. Third hypothesis was that the association between chronotype and substance use is moderated by sex. Methods: All Finnish-speaking adolescents who lived in Helsinki and were born year 1999 or 2000 (N=7539) were invited to the study. The participation percent to an e-questionnaire was 18% and sample size was 1367 individuals, of whom 67% were girls. The indicator of chronotype was midpoint of sleep on free days. Social jetlag was measured as the difference between the midpoints of sleep on free days and days with obligations. Substance use was measured with AUDIT-C score and with the status of daily smoking and if the adolescent had tried recreational drugs. First hypothesis was analyzed with regression analyses, the second with mediation analysis and the third with moderation analysis. Results: Later chronotype was related to more substance use (p<0.001 for all measured substance use factors). This association was stronger in girls than in boys (p=0.033). However, social jetlag did not mediate the connection between chronotype and substance use (p=0.962). Conclusions: Our study contributed to the understanding on the association between later chronotype and higher substance use. The coexistence of these factors is useful information in the treatment of youth with sleep problems or substance use problems. The role of social jetlag in adolescents has to be studied more since the results of this study are in conflict with earlier research on social jetlag.

View more