Lääketieteellinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Törmä, Anssi (University of Helsinki, 2015)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Potilasvakuutuskeskukseen tulleita valituksia asennetuista hammasimplanteista. Erityisesti tavoitteena oli analysoida hammaslääkärien ja erikoishammaslääkärien välisiä eroja. Aineistona käytettiin Potilasvakuutuskeskuksesta vuosilta 1997–2013 toimenpidekoodeilla EBB10 ja EBB11 kerättyjä potilasvahinkotapauksia (N=368), jotka liittyivät hammasimplantin asentamiseen. Aineisto analysoitiin Excelin avulla ja tilastollisia eroja testattiin χ² -testillä. Valituksista suurin osa tuli naispotilailta (69 %) ja kaikkien potilaiden iän keskiarvo oli 51,0 (± SD 14,6) vuotta. Potilasvakuutuskeskuksen antamien päätösten mukaan hammaslääkäreiden tekemistä vahingoista maksettiin useammin korvausta (1A) kuin erikoishammaslääkäreiden tekemistä (73 % vs. 53 %, P<0,001). Yläkulmahammasalueen korvattava hoitovahinkopäätös (1A) tuli useammin hammaslääkärille kuin erikoishammaslääkärille (13 % vs. 7 %, P<0,05), kun taas alapremolaarialueen korvattava hoitovahinkopäätös (1A) tuli useammin erikoishammaslääkärille (10% vs. 20%, P<0,01). Johtopäätöksenä todetaan, että vahinkojen korvauspäätösten perusteella hammaslääkäreiden kohdalla oli ollut useammin kyseessä hoitovahinko kuin erikoishammaslääkäreiden kohdalla.
  • Mäkinen, Jennika (Helsingin yliopisto, 2015)
    Juurihoito koetaan työläänä ja aikaa vievänä, siksi sen eri vaiheista pyritään tekemään helpompaa ja nopeampaa. Uusimmissa koneellisissa menetelmissä käytetään vain yhtä tai muutamaa instrumenttia juurikanavan preparointiin Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko yhden tai kolmen viilan koneellisilla preparointimenetelmillä säästää aikaa ja saavuttaa enemmän tehokkuutta kuin perinteisillä useampiin instrumentteihin perustuvilla menetelmillä ilman, että preparoinnin laatu kärsii. Tutkittavat menetelmät olivat resiprokaatiota hyödyntävä yhden instrumentin menetelmä, tasaista pyörimisliikettä hyödyntävä yhden instrumentin menetelmä sekä resiprokaatiota ja tasaista pyörimisliikettä hyödyntävä kolmen instrumentin menetelmä. Preparointiin käytettyä aikaa, kanavamorfologian säilymistä ja juurentäytteiden tiiviyttä arvioitiin akryyliblokeista ja humaanihampaista sekä visuaalisesti että laskennallisen mallin mukaan. Yhden tai kolmen instrumentin menetelmät olivat jonkin verran nopeampia kanavan preparoinnissa kuin perinteinen menetelmä. Juurikanavan esilaajentaminen vaikutti kanavamorfologian säilymiseen suotuisasti. Preparoinnin jälkeen poikkileikkaukseltaan pyöreissä kanavissa juurentäytteet olivat tiiviimpiä verrattuna epäsäännöllisen muotoisiin kanaviin. Aiempaa koonisemmat instrumentit vaativat ainakin ahtaissa kanavissa juurikanavan esilaajennuksen, jotta kanavamorfologia säilyisi. Jos esilaajennus tehdään koneellisesti, ei voida enää puhua yhden viilan menetelmästä.
  • Lapinsuo, Touko (University of Helsinki, 2015)
    Alveolaarinen ostiitti on kivulias hampaan poiston jälkeinen komplikaatio, jonka syntymekanismi on edelleen epäselvä. Tämän lisäksi sen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon ei löydy täysin yhtenevää mielipidettä. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on perehtyä ajankohtaisiin artikkeleihin ja tehdä niistä yhteenveto. Tutkielmassa käsitellään alveoliitin riskitekijöitä, ennaltaehkäisyä ja hoitoa. Huolimatta monista tutkimuksista näyttäisi siltä, että edelleen ollaan epävarmoja alveoliitin oikeanlaisesta hoidosta. Useimmat tutkimukset kuitenkin tukevat väitettä, jonka mukaan tupakointi, naissukupuoli, suun kautta otettavat ehkäisypillerit ja korkea ikä lisäävät alveoliitin todennäköisyyttä. Ennaltaehkäisynä voidaan käyttää antibioottia ennen operaatiota ja jatkaa sitä post-operatiivisesti. Myös klooriheksidiinin käytöstä on hyviä tuloksia. Alveoliitin hoitoon käytetään kivunlievitykseen tarkoitettuja särkylääkkeitä. Huuhtelu keittosuolaliuoksella ja tamponin asettaminen poistokuoppaan auttavat paranemisessa. Tamponiin annosteltaviksi lääkeaineiksi suositellaan antiseptistä jodoformia sekä kivun lievittämiseen eugenolia sekä bentsokaiinia. Johtopäätöksenä totean, että nykyisen tiedon mukaan alveoliitti johtuu huonosti paranevasta poistokuopasta. Vaikka alveoliitin selkeää syytä ei tiedetä, on kuitenkin saatu selvyys sen riskitekijöistä, ennaltaehkäisystä ja hoidosta.
  • Raukomaa, Reetta (Helsingin yliopisto, 2015)
    Sydänsiirron merkittävimpiä komplikaatioita on akuutti munuaisvaurio, joka lisää merkittävästi kuolleisuutta ja altistaa myös muille komplikaatioille. Potilaalle annetulla nestehoidolla ja verituotteilla pyritään mahdollisuuksien mukaan minimoimaan komplikaatioriski ja munuaisten vajaatoiminnan kehittyminen. Tätä tukimusta varten kerättiin tiedot kaikkiaan 128:sta sydänsiirtoleikkauksessa olleesta potilaasta. Tiedot kerättiin perioperatiivisesti annettujen verituotteiden ja nestehoidon määrästä ja laadusta sekä mahdollisista komplikaatioista etenkin munuaisfunktioon keskittyen. Erityisenä kiinnostuksen kohteena oli myös viime vuosina keskustelua herättäneen synteettisen kolloidivalmisteen HES 130/0.4:n käyttö ja sen mahdollinen vaikutus postoperatiiviseen munuaisfunktioon ja potilaan ennusteeseen. Tulosten perusteella HES:n annolla ei havaittu yhteyttä munuaisvaurion esiintyvyyteen tai kuolleisuuden lisääntymiseen. Postoperatiivisesti annettujen verituotteiden määrä korreloi huonomman ennusteen kanssa, samoin korkeampi nestetasapaino missä tahansa perioperatiivisessa vaiheessa. (104 sanaa)
  • Mervaala, Elina (Helsingin yliopisto, 2016)
    Luuytimen stromaalisista soluista (bone marrow stromal cells, BMSCs) on saatu lupaavaa näyttöä akuutin munuaisvaurion hoidossa. Reniini-angiotensiini-järjestelmä (reninangiotensin system, RAS) säätelee BMSC-solujen kypsymistä luuytimessä, joten sen häiriöt voivat heijastua muutoksina BMSC-solujen terapeuttisessa potentiaalissa. Tutkimme kaksoistransgeenisten rottien luuytimen stromaalisia kantasoluja (transgenic bone marrow stromal cells, TG-BMSCs) rotan akuutin munuaisvaurion hoidossa. Kaksoistransgeeniset rotat ilmentävät ihmisen angiotensinogeeniä ja ihmisen reniiniä, ja ne mallintavat jatkuvaa RAS-aktivaatiota. Vertailussa käytettiin tavallisten Sprague Dawley - rottien luuytimen kantasoluja (SD-BMSCs). SD-rottien akuutti munuaisvaurio saatiin aikaan iskemia-reperfuusio-menetelmällä. Immunohistokemiassa tarkasteltiin munuaisten inflammaation vaikeusastetta ED-1- markkerin avulla. Rottien seerumin urea- ja kreatiniinipitoisuudet mitattiin. Munuaiskudoksen nekroosin astetta arvioitiin histologisesti. BMSC-solujen happiradikaalien tuotantoa ja mitokondriaalista respiraatiota havainnoitiin. Mikroarraylla tutkittiin solujen geeniekspression muutoksia. Tutkimuksessa havaittiin poikkeavuuksia TG-BMSC-soluissa. Solut olivat fenotyypiltään proinflammatorisia ja niiden mitokondriot olivat dysfunktionaalisia. AKI:n yhteydessä annosteltuna solut pahensivat vauriota ja aiheuttivat merkittävää kuolleisuutta. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että BMSC-solujen altistuminen jatkuvalle RASaktivaatiolle voi aiheuttaa niissä pysyviä muutoksia ja huonontaa niiden terapeuttista tehoa dramaattisestikin.
  • Rongonen, Mirjam; Karpakka, Päivi; Mustajoki, Pertti; Sane, Timo; Pietiläinen, Kirsi (Helsingin yliopisto, 2014)
    Lähtökohdat: HYKS:n Meilahden sairaalassa on hoidettu sairaalloista lihavuutta vuodesta 1984 lähtien, mikä mahdollistaa potilasmateriaalin muutoksen, hoidon tulosten ja pysyvyyden tarkastelun lähes kolmen vuosikymmenen ajalta. Menetelmät: Painonhallintaryhmiin osallistuneiden potilaiden painotiedot analysoitiin retro-spektiivisesti. Tietojen tallennus potilasasiakirjoihin oli tehty käsin. Tulokset: Vuosina 1984-2013 ryhmähoitoihin osallistui yhteensä 1 031 henkilöä. Painonhal-lintaryhmien osallistujien keskimääräinen lähtöpaino on vuosien mittaan noussut 121 ± 23 (SD) kg:sta 142 ± 26 kg:aan (95 %:n LV 115,8-126,6 kg ja 137,3-147,0). Nuorimpien potilai-den lähtöpaino nousi eniten. Ryhmähoidossa käytettiin erittäin niukkaenergiaista (ENE) ruo-kavaliota, joka paransi laihdutustuloksia. Paino laski 6-12 viikon ENE-ruokavalion avulla en-simmäisen 16 viikon aikana keskimäärin 12,1 ± 5,8 % (95 %:n LV 11,7-12,6 %), mutta pyrki nousemaan osalla potilaista pian hoidon päättymisen jälkeen. Vuoden kuluttua seurantapunni-tukseen kutsutun ja tulleen 186 potilaan (21 % alkuperäisestä joukosta) paino oli 11,5 ± 10,0 % (95 %:n LV 10,1-13,0 %) matalampi kuin ennen hoidon aloittamista ja 73 %:lla näistä poti-laista paino oli edelleen vähintään 5 % lähtöpainoa pienempi. Ensimmäisen 16 viikon aikana 11 % ei laihtunut, ja 25 % oli keskeyttänyt viikkoon 12 mennessä. Päätelmät: Lihavuuden ryhmähoitoon osallistuneet potilaat ovat yhä lihavampia ja erityisesti vaikeasti lihavien nuorten painonnousu on huolestuttavaa. Vaikean lihavuuden konservatiivisen hoidon tulokset ovat kohtalaisen hyviä, mutta liian moni potilas keskeyttää hoidon. Onnistujien määrän lisääminen, tulosten pysyvyys ja hoitoon sitoutuminen ovat suurimpia lihavuuden hoidon haasteita.
  • Tuomi, Janne; Kuurne-Koivisto, Minna; Partinen, Markku (Helsingin yliopisto, 2016)
    Background: Treatment of chronic insomnia is problematic and alternative methods besides drug therapy are sought out for. The aim of the study was to find out about the effects of Neurosonic-low frequency therapy chair on patients with primary insomnia. Therapy is based on Whole-Body Vibration (WBV). Methods: This pilot study consisted of 16 adults (12 men, 4 women; age range 28 - 65) that suffered from insomnia with an Insomnia Severity Index (ISI) of at least 15. They were randomized into control and intervention groups (8 + 8). Both groups received WBV-treatment for five times. At the start of the study control group had a three week period when they did not receive treatment. Measurements were taken using actigraphy, SCL-90-, WHO-5-, PSQI-, ISI-, EQ-5D-questionnaires and a structured sleep questionnaire based on the Basic Nordic Sleep Questionnaire. Results: After treatment ISI-scores decreased in both groups. After treatment the WHO-5- and EQ-5D VAS-score were also ameliorated. Treatment also lowered SCL-90 scores related to anxiety, obsessive compulsive and somatization symptoms. Conclusions: Our results indicate that WBV-treatment has beneficial effects for people suffering from primary insomnia. WBV-treatment also seems to relieve anxiety. No major adverse effects were detected. WBV-treatment may be useful for example in the treatment of insomnia in situations where pharmacological treatment is insufficient. Further studies should be done to have more information about the usefulness of WBV based therapy in treatment of insomnia.
  • Finnström, Henrik (Helsingin yliopisto, 2015)
    Målsättning: Att hitta kliniska och metaboliska riskfaktorer för typ 2 diabetes. Material och metoder: Under sex års tid uppföljdes 1669 personer (18 - 75 år) i Österbotten som en del av den populationsbaserade PPP-Botnia studien. Glukostoleransen fastställdes med glukosbelastningsprov. Deltagarna indelades i fyra grupper enligt förändringen i glukostolerans mellan grundundersökningen och uppföljningsbesöket. Skillnader mellan grupperna analyserades med multifaktoriell regressionsanalys. Resultat: Prevalensen för diabetes vid grundundersökningen var 6,5 % och vid uppföljningsbesöket 11,5 %. Ny diabetes korrelerade med dålig insulinsekretion, hög ålder, kardiovaskulära störningar, metabolt syndrom, dålig kondition och diabetes i släkten. Försämrad glukostolerans korrelerade med bukfetma, dålig kondition och hög ålder. Förbättrad glukostolerans associerades med en minskad ökning i BMI och midjemått. Slutsatser: Patogenesen för diabetes tycks innehålla en ärftlig komponent medan viktminskning tycks ha en positiv inverkan på glukostoleransen. Studien påvisar insulinsekretionens och insulinresistensens betydelse för uppkomsten av försämrad glukostolerans och diabetes. Livsstilsfaktorers och psykosociala faktorers betydelse för uppkomsten av diabetes kräver ytterligare studier.
  • Heinonen, Antti Tuomas (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tavoitteet: Kuvata lapsuusiän kiinteästä syöpäkasvaimesta selvinneiden potilaiden saama hoito ja hoidon jälkeen ilmenneet haitat. Testata aikaisemmissa tutkimuksissa osoitettujen hoitojen ja haittojen välisten yhteyksien toimivuutta uudempia syöpähoito-ohjelmia läpikäy-neillä potilailla. Menetelmät: Retrospektiivisesti kerättiin potilaskertomuksista tiedot annetuista syöpähoidois-ta ja hoidon jälkeen ilmenneistä haitoista vuosina 1995-2005 syntyneiltä potilailta, jotka oli-vat saaneet HYKS Lastenklinikalla solusalpaajia tai sädehoitoa kiinteään syöpäkasvaimeen. Tulokset: Aineistoon kertyi potilaita 110 ja heidän keskimääräinen seuranta-aika oli noin 8 vuotta. Osalla potilaista ei ilmennyt haittoja pitkässäkään seurannassa, mutta toisilla haittoja ilmeni runsaasti jo varhain hoitojen jälkeen. Sisplatiinin käyttö altisti kuulohaitoille. Alky-loivien aineiden suuri kumulatiivinen annos altisti hedelmällisyyshaitoille. Sädehoitoa saa-neilla potilailla ilmeni enemmän vakavia haittoja. Päätelmät: Hoitojen ja haittojen väliset yhteydet, jotka on osoitettu vanhempia syöpähoito-ohjelmia läpikäyneillä potilailla, toteutuvat ainakin osittain tuoreempia syöpähoito-ohjelmia läpikäyneillä potilailla alle 10 vuoden seurannassa.
  • Ninni Mattila (University of Helsinki, 2015)
    Glukokortikoidit ovat steroidihormoneja, jotka säätelevät laajalti elimistön monia fysiologisia tapahtumia. Ne ovat keskeisiä myös tulehduksien ja autoimmuunisairauksien lääkehoidossa. Lisämunuaisia on perinteisesti pidetty elimistön ainoana glukokortikoidien tuottajana, mutta viimeaikaiset tutkimukset osoittavat niiden synteesiä tapahtuvan myös paikallisesti mm. ruuansulatuskanavassa – eniten ohutsuolessa – sekä kateenkorvassa, ihossa, keuhkoissa, verisuonissa ja keskushermostossa. Suoliston glukokortikoidituoton säätely eroaa merkittävästi lisämunuaisissa tapahtuvasta. Suoliston tuottamat glukokortikoidit säätelevät paikallista immuunipuolustusta ja tulehdusreaktiota, millä saattaa olla yhteys tulehduksellisten suolistosairauksien, kuten Crohnin taudin ja haavaisen paksusuolentulehduksen, patologisiin mekanismeihin. Glukokortikoidit saattavat vaikuttaa myös paksusuolen syövän kehitykseen. Tutkimusryhmämme selvitti koe-eläimillä (hiiri) kortikosteronituottoa ruuansulatuskanavan eri osissa jatkotutkimuksia varten.
  • Haarahiltunen, Antti (University of Helsinki, 2015)
    Munasarjojen normaaliin toimintaan liittyy tulehduksellinen reaktio. Koeputkihedelmöitykseen liittyvässä hormonistimulaatiossa munasarjat voivat joskus reagoida liiankin voimakkaasti, jolloin hoitoa komplisoi munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtymä (ovarian hyperstimulation syndrome, OHSS). Siinä tulehduksellinen reaktio on voimakas ja laajenee myös munasarjojen ulkopuolelle. OHSS on yleisin koeputkihedelmöityshoitoon liittyvistä vakavista komplikaatioista. Työn tavoitteena on tutkia tulehdusmerkkiaineita, erityisesti C-reaktiivista proteiinia (CRP) ja pentraksiini-3:a (PTX-3) komplisoitumattoman koeputkihedelmöityshoidon aikana. Toisena tavoitteena on selvittää, voisiko PTX-3:n avulla ennakoida OHSS:aa. Prospektiivisen seurantatutkimuksen potilasaineiston sisälsi kaksi kohorttia: 1) OHSS-riskissä olevat potilaat, joiden koeputkihedelmöityshoito oli komplisoitumaton (n=27) ja 2) varhaiseen munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtymään sairastuneet potilaat (n=30). Pentraksiini-3-, CRP- ja valkosolukonsentraatiot nousivat komplisoitumattoman hoidon aikana merkittävästi verrattuna lähtötasoon (P<0.05). OHSS-potilailla nämä tulehdusmerkkiaineet olivat merkittävästi korkeammalla tasolla kaksi päivää munasolujen keräämisen jälkeen kuin komplisoitumattomassa hoidossa. Seerumin tai follikkelinesteen Pentraksiin-3-konsentraatiota voi mahdollisesti hyödyntää OHSS-riskin arvioinnissa.
  • Heli, Siitonen (University of Helsinki, 2015)
    Ponnistusvirtsankarkailu on naisilla yleinen ja kiusallinen vaiva. Sen ensilinjan hoito on fysioterapia, jonka tehon esitetään kirjallisuudessa olevan 50 %:n luokkaa. Tässä tutkimuksessa oli tarkoituksena selvittää HUS Naistensairaalan tarjoaman fysioterapian vaikuttavuutta tarkastelemalla fysioterapiassa käyneiden potilaiden tyytyväisyyttä ja päätymistä virtsankarkailutoimenpiteeseen. Potilasaineisto käsittää 156 naista ja se on kerätty takautuvasti HUS Naistensairaalassa vuonna 2012 ponnistusvirtsankarkailun tai ponnistusvoittoisen sekamuotoisen virtsankarkailun takia fysioterapiassa käyneistä. Taustatiedoiltaan potilaat olivat keskimäärin hieman alle 50-vuotiaita, premenopausaalisia, normaalipainoindeksin ylärajalla ja kärsivät melko puhtaasta ponnistusvirtsankarkailusta. Tulokset analysoitiin SPSS-tilastointiohjelmalla. Päätulosmuuttujana käytettiin virtsankarkailutoimenpiteeseen päätyvien osuutta ja lopulta useampi kuin joka kolmas potilaista päätyi toimenpiteeseen. Valtaosa potilaista koki kuitenkin hyötyneensä fysioterapiasta ainakin jonkin verran. Riskitekijöiksi fysioterapian epäonnistumiselle nousivat vaikea-asteinen virtsankarkailu, aiempi epäonnistunut fysioterapia ja tupakointi. Kokonaisuudessaan tutkimuksen perusteella vaikuttaisi siltä, että fysioterapiaan lähetettävät potilaat tulisi valikoida entistä harkitummin potilaan ponnistusvirtsankarkailun vaikeusaste ja motivaatio huomioiden, jotta fysioterapian niukat resurssit voitaisiin kohdentaa vain sitä objektiivisesti tarvitseville. Myös fysioterapeutin ja hoitavan lääkärin yhteistyötä tulisi mahdollisesti lisätä.
  • Tanskanen, Tomas (Helsingin yliopisto, 2013)
    Objective. Early-onset colorectal cancer (CRC), defined here as age of onset less than 40 years, develops frequently in genetically predisposed individuals. Next-generation sequencing is an increasingly available option in the diagnostic workup of suspected hereditary susceptibility, but little is known about the practical feasibility and additional diagnostic yield of the technology in this patient group. Materials and methods. We analyzed 38 young CRC patients derived from a set of 1514 CRC cases. All 38 tumors had been tested in our laboratory for microsatellite instability (MSI), and Sanger sequencing had been used to screen for MLH1 and MSH2 mutations in MSI cases. Also, gastrointestinal polyposis had been diagnosed clinically and molecularly. Family histories were acquired from national registries. If inherited syndromes had not been diagnosed in routine diagnostic efforts (n = 23), normal tissue DNA was analyzed for mutations in a comprehensive set of high-penetrance genes (MLH1, MSH2, MSH6, PMS2, APC, MUTYH, SMAD4, BMPR1A, LKB1/STK11, and PTEN) by exome sequencing. Results. CRC predisposition syndromes were confirmed in 42% (16/38) of early-onset CRC patients. Hereditary nonpolyposis colorectal cancer was diagnosed in 12 (32%) patients, familial adenomatous polyposis in three (7.9%), and juvenile polyposis in one (2.6%) patient. Exome sequencing revealed one additional MLH1 mutation. Over half of the patients had advanced cancers (Dukes C or D, 61%, 23/38). The majority of nonsyndromic patients had unaffected first-degree relatives and microsatellite-stable tumors. Conclusions. Microsatellite instability positivity or gastrointestinal polyposis characterized all patients with unambiguous highly penetrant germline mutations. In our series, exome sequencing produced little added value in diagnosing the underlying predisposition conditions.
  • Vanhanen, Reetta (Helsingin yliopisto, 2015)
    A diverse T cell receptor (TCR) repertoire is essential for adaptive immune responses and is generated by somatic recombination of TCRβ and TCRα gene segments in the thymus. Previous estimates of the total TCR diversity have studied the circulating mature repertoire, identifying 1-3 x 106 unique TCRβ and 0.5 x 106 TCRα sequences. Here we provide the first estimate of the total TCR diversity generated in the human thymus, an organ which in principle can be sampled in its entirety. High-throughput sequencing of samples from four pediatric donors detected up to 10.3 x 106 unique TCRβ sequences and 3.7 x 106 TCRα sequences, the highest directly observed diversity so far for either chain. To obtain an estimate of the total diversity we then used three different estimators, preseq and DivE, which measure the saturation of rarefaction curves, and Chao2, which measures the size of the overlap between samples. Our results indicate that the thymic repertoire consists of 40-70 x 106 unique TCRβ sequences and 60-100 x 106 TCRα sequences. The thymic repertoire is thus extremely diverse, but the data also suggest that it is transient, with different clones produced at different times.
  • Nuutinen, Timo; Ovaska, Mikko (University of Helsinki, 2015)
    Työikäisessä väestössä nilkkamurtuma on tavallisin leikkaushoitoa vaativa murtumatyyppi. Leikkaushoidon jälkeisessä potilasseurannassa on alueellisia eroja ja näiden vaikutuksesta potilaan ennusteeseen on vähän näyttöä. Tässä tutkimuksessa selvitimme yli tuhannen (n=1115) Töölön sairaalassa leikatun nilkkamurtumapotilaan kahden viikon kontrollissa tehdyt hoitolinjan muutokset. Sovitusti kontrolliin tulleista 93% (n=788) ei tehty muutosta hoitosuunnitelmaan. Pelkkä antibiootti aloitettiin 6% (n=47) ja 0,7% (n=6) tehtiin uusintaleikkaus syvän infektion takia. Yhdellä potilaalla (0,1%) oli isoloitu murtuman asennon pettäminen ja kahdella (0,2%) todettiin laskimotukos. Ongelmien takia omatoimisesti hoitoon hakeutuneita oli yhteensä 37, joista 84% tehtiin hoitosuunnitelmaan muutos. Potilaista 62% (n=23) aloitettiin pelkkä antibiootti ja 22% (n=8) tehtiin uusintaleikkaus. Uusintaleikkauksen syynä oli kahdella potilaalla murtuman asennon pettäminen ja kuudella potilaalla syvä infektio. Tutkimuksen perusteella rutiininomaisista kahden viikon röntgenkuvista ja lääkärin kontrollikäynnistä voidaan luopua, koska ne johtavat harvoin kliiniseen hoitolinjan muutokseen. Lisäksi potilaat tunnistavat vakavat oireet ja osaavat hakeutua sairaalaan. Kontrolleista luovuttaessa on kiinnitettävä huomiota kipsin vaihtavan hoitohenkilökunnan ja potilaan ohjeistukseen.