Faculty of Medicine

 

Recent Submissions

  • Hukkinen, Maria (Helsingfors universitet, 2010)
    Tupakointitutkimukset keskittyvät perinteisesti säännöllisesti tai runsaasti tupakoiviin. Koska ei ole osoitettu mitään terveyden kannalta haitattoman tupakoinnin rajaa, määrältään vähäisenkin tupakoinnin tutkiminen on tärkeää. Tutkielman tavoitteina oli analysoida päivittäin 1-4 savuketta polttavien ominaispiirteitä, tupakointitottumusten pysyvyyttä sekä tupakointitavan muutosta ennustavia tekijöitä. Tutkimuksessa käytettiin vuosina 1975, 1981 ja 1990 kerätyn suomalaisen kaksoskohorttitutkimuksen kyselyaineistoa. Vuoden 1975 aineistossa oli 9 940 päivittäistupakoitsijaa, joista 8% poltti alle 5 ja 20% vähintään 20 savuketta päivässä. Tutkimuksessa verrattiin päivittäin vähän ja paljon polttavien ominaispiirteitä. Vähän tupakoivat olivat todennäköisemmin naisia, yksin eläviä, liikunnallisia, korkeammin koulutettuja, elämäänsä tyytyväisiä ja vähemmän stressaantuneita kuin runsaasti polttavat. Pienempi osuus vähemmän tupakoivista käytti runsaasti kahvia ja alkoholia tai tupakoidessaan hengitti savua keuhkoihin. Pitkittäistarkastelussa ikä, koulutusaste, siviilisäädyn muutos ja alkoholin käyttö ennustivat tupakointitapojen muuttumista. Yksilötasolla vähäinen tupakointi oli usein väliaikaista: seuranta-aikana valtaosa lopetti tupakoinnin tai lisäsi savukemäärää. Väestötasolla vähän tupakoivien osuus pysytteli samana: tupakoinnin aloittajia, vähentäjiä sekä aiemmin lopettaneita mutta uudelleen aloittaneita siirtyi tähän ryhmään.
  • Koskiahde, Noora (Helsingin yliopisto, 2017)
    Purpose. Adolescent obesity is a worldwide problem. Many interventions have been created to interfere with the problem, but few of them pays attention to their possible negative impacts on adolescents' body image and weight control behavior. This study aimed to examine if sport participation affects adolescents' likelihood of feeling over- or underweight. Attempts to lose weight and gain weight were also examined. Methods. Participants were a nationally representative sample (n=4614) of American adolescents aged 12–20 participating in the first part of National Longitudinal Study of Adolescent Health. 2399 girls and 2215 boys were examined. Sports were football, baseball/softball, cheerleading/dance, soccer, track, ice hockey, basketball, volleyball, field hockey, wrestling, tennis, swimming and other sport. Questionnaires and interviews were used for data collection. Results and conclusions. Sport participation did not increase adolescents' likelihood of feeling over- or underweight when their actual weight was controlled. After controlling for actual and perceived weight, sport participation did not increase their likelihood of trying to lose weight either. Attempts to gain weight were more common in boys participating in football, baseball/softball, track and basketball. The study encourages to prevent adolescent overweight and obesity by improving facilities for sport participation. Weight gaining behavior of boys participating in sports should be further examined.
  • Tähkä, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tavoitteet: Traumaperäinen stressihäiriö eli PTSD on traumaattisesta tapahtumasta johtuva vakava mielenterveyden häiriö, joka aiheuttaa yksilöissä huomattavaa hyvinvoinnin ja toimintakyvyn laskua. Ainoastaan PTSD-diagnoosiin keskittymällä ei kuitenkaan saavuteta tietoa häiriön osittaisista muodoista, joiden on myös todettu heikentävän niistä kärsivien henkilöiden hyvinvointia. Traumaperäisten oireiden vaikutuksista on tärkeä saada kokonaisvaltaisempi kuva, jotta ilmiön kliinistä merkitystä voidaan arvioida. Tässä tutkimuksessa pyrittiin saamaan lisätietoa PTSD:n diagnoosin voimassaoloajan ylittävistä vaikutuksista hyvinvointiin. Tutkimuskysymyksenä oli, poikkeavatko PTSD:stä parantuneet hyvinvoinniltaan väestötasolla vielä pitkänkin ajan jälkeen terveistä ja PTSD:n diagnostiset kriteerit täyttävistä henkilöistä. Hypoteesina oli, että PTSD:stä parantuneet muodostavat oman ryhmänsä, jotka voivat paremmin kuin PTSD-diagnoosin täyttävät, mutta huonommin kuin terveet henkilöt. Menetelmät: Aineistona käytettiin yhdysvaltalaisen, julkisesti saatavilla olevan National Comorbidity -kyselyn vastauksia. Kyselyn ensimmäinen osa toteutettiin vuosina 1990 – 1992 ja seuranta vuosina 2001 – 2002. Aineistosta eroteltiin kaikki, joilla oli ensimmäisessä vaiheessa todettu PTSD, mutta joilla diagnostiset kriteerit eivät olleet täyttyneet seurannassa enää vuoteen. Tähän ryhmään kuului 87.5 % niistä, jotka olivat täyttäneet PTSD-diagnoosin ensimmäisessä osassa. Verrokkiryhmiksi muodostettiin yksi ryhmä, jonka jäsenillä ei ollut tutkimuksessa koskaan todettu PTSD:tä ja toinen ryhmä, jonka olivat kärsineet PTSD:stä enintään vuosi ennen terapiaa. Ryhmien hyvinvointia verrattiin toisiinsa käyttäen apuna seurantatutkimuksen itseraportoitua psyykkisen oireilun määrää. Tutkimuksessa kontrolloitiin hyvinvointiin vaikuttavina tekijöinä myös masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, alkoholin väärinkäyttö ja nikotiiniriippuvuus. Tulokset ja johtopäätökset: Tulokset olivat hypoteesien mukaisia, eli seurannassa PTSD:stä parantuneet voivat edelleen huonommin kuin ne, joilla ei oltu koskaan todettu PTSD:tä. PTSD:stä parantuneet voivat kuitenkin paremmin kuin seurannassa PTSD:stä kärsineet. Tulokset ovat edeltävän tutkimuksen tuloksien mukaisia ja tukevat oletusta, että PTSD:llä on pitkäaikaisia, hyvinvointia laskevia vaikutuksia, jotka ylettyvät pidemmälle kuin diagnoosin voimassaolo. Tulokset korostavat myös tarvetta vakiinnuttaa osittainen PTSD ja pidempään jatkuvat, toimintakykyä laskevat traumaperäiset oireet osaksi traumatutkimusta ja traumojen hoitoprosesseja.
  • Lassila, Henri (Helsingin yliopisto, 2017)
    This study was executed to measure the effect of laterality on patient reported outcome measure (PROM) scores after distal radius fractures (DRFs). To investigate this, we sent Patient-Rated Wrist Evaluation (PRWE) and short version of Disabilities of the Arm, Shoulder and Hand (QuickDASH) questionnaires 6-8 weeks and 3-4 months after the fracture to 336 DRF patients, of which 119 were included to the study. The patients were divided into dominant and non-dominant side groups based on the side of the fracture, and the scores of the questionnaires were compared. At 6-8 weeks, the dominant group scored higher than non-dominant group in QuickDASH, which was in line with our hypothesis (p=0,04). A similar trend was noted in PRWE (p=0,12). When comparing only intra-articular fractures, a statistically significant difference between dominant and non-dominant groups at 6-8 weeks was noted in both PRWE (p=0,044) and QuickDASH (p=0,046). Similar trend was seen at 3-4 months even though our study was not designed to have sufficient power at this time point. Our results suggest that laterality should always be taken into account when studying DRFs by using PRWE or QuickDASH as an outcome measure due to its effect on the scores of these questionnaires.
  • Laapotti, Sanni (Helsingin yliopisto, 2017)
    Abstract Study aims: For many, working is a significant part of their daily life and thus well-being at work is considered important. Well-being at work consists of finding one's job meaningful and rewarding. In previous studies, work-counselling has been shown to be an effective method in supporting people's personal growth and ability to function in their professional lives as well as improving their well-being at work. Work-counselling aims to assist people in improving as employees and addressing problematic situations and experiences related to their work by means of reflective conversation. Work-counselling has been discovered to be particularly meaningful with employees within the healthcare sector. Very little research data on the experiences of speech and language therapists (SLT) with work-counselling exists in Finland or globally. The aim of this thesis was to find out how common work-counselling is with SLTs in Finland and how its impact on e.g. well-being at work are perceived by the SLTs. Additionally, the contents and guidelines of work-counselling as well as the goals and desires of SLTs relating to work-counselling were examined. Methods: The study was carried out in survey form via a web questionnaire by the University of Helsinki. The target group of the study were the members of the Finnish Association of Speech Therapists. The web questionnaire was sent to the 1222 members of the association in December of 2016. 330 SLTs participated in the survey, resulting in a response rate of 27%. The survey data was analyzed quantitatively using the IBM SPSS Statistics 24-software, with which means, frequencies, and percentages were calculated from answers to the survey’s multiple-choice questions. The open-ended answers in the survey were analyzed qualitatively by means of content analysis, classification, and grouping of the responses. Results and conclusions: 91% of the respondents reported having received work-counselling and close to half of them had received at least six work-counselling periods. The decision to seek work-counselling was in most cases initiated by the SLT. In most cases, the expenses of the latest work-counselling period were covered by the SLT's employer, and 32% of the respondents reported having paid for their own work-counselling. 84% of the respondents that had received work-counselling perceived it as beneficial and 15% reported having experienced varying benefits. The respondents expressed wishes to receive support in matters relating to occupational safety and their professional skills, including dealing with their professional roles, reviewing practical working methods, exchanging experiences, and professional tips and ideas. Reviewing difficult case studies was also a common desire. Matters relating to occupational safety, such as well-being at work, improving the functionality of the working community, and interaction were also mentioned as desired topics in work-counselling. The results of this thesis increase the understanding of SLTs' experiences with work-counselling. Considering the results presented in this thesis it can be concluded that SLTs experienced work-counselling as an important part of their professional activity that plays a significant role in securing their well-being at work.
  • Almenoksa, Aleksi (Helsingin yliopisto, 2017)
    As graduating medical students in Finland wish for more skills training and lack proficiency in some of the core procedures expected by a graduating doctor or a GP, the Faculty of Medicine of the University of Helsinki aims to improve teaching and learning methods based on simulating techniques. The aims of this study were to describe a voluntary skills laboratory course and how students and teachers perceived the experience. We recruited teachers from 11 different specialties to prepare a voluntary skills training session for medical students. The sessions used the faculty skills laboratory equipment and were targeted towards skills that would be needed in clinical rotations and working as substitute for resident doctors at hospitals and as general practitioners in health centers. The sessions were generally open to students from all course levels, and registration was separately carried out for each session. The students could, however, choose to enroll for a voluntary skills course, which required participation in 5 voluntary sessions, 40 hours of independent practice and studying, and a learning diary of the whole experience. We used web-based forms to gather feedback from students and teachers on their perceptions of the sessions. A total of 84/196 (43%) students and 20/21 (95%) teachers were responded. In addition, we analyzed 10 learning diaries from the voluntary course for similarities. Both students and teachers perceived the sessions useful. The average overall rating on a scale of five for a session by the students was 4.27 (IQR: 4-5 n=84). Teachers were motivated in organizing the sessions and felt that the participants were excited, indicating that the sessions were a pleasant experience. The voluntary skills sessions and voluntary skills course were a strong proof of concept and could provide an effective way to promote independent learning in the skills lab.
  • Silvennoinen, Julia (Helsingin yliopisto, 2017)
    Sydänlihaksen supistuminen perustuu yksittäisten sydänlihassolujen sarkomeerirakenteen toimintaan. Sähköisen impulssin ja siitä indusoituvien natrium-, kalium- ja kalsium-ionivirtojen ansiosta solunsisäinen kalsiumtaso nousee, mikä mahdollistaa sarkomeerin kahden filamenttikomponentin, aktiinin ja myosiinin, keskinäisen vuorovaikutuksen. Tämän ansiosta filamentit liukuvat toistensa lomiin, jolloin sarkomeeri lyhenee ja koko sydänlihassolu supistuu. Tähän supistumisprosessiin kohdistuvat poikkeavuudet voivat johtaa erilaisten sydänsairauksien kehittymiseen. Sarkomeerirakenteeseen kohdistuvat mutaatiot voivat aiheuttaa sydänlihaksen liikakasvua ja altistaa paksuseinäiselle eli hypertrofiselle kardiomyopatialle (HCM). Tässä sairaudessa sydämen seinämä sekä itse sydänlihassolut ovat paksuuntuneita, mikä voi johtaa useisiin eri komplikaatioihin kuten kammiohypertrofiaan, diastoliseen vajaatoimintaan ja rytmihäiriöihin. Ionikanaviin kohdistuvat muutokset altistavat erilaisille rytmihäiriöille. Pitkä QT-oireyhtymässä (LQTS) sydämen repolarisaatio on pidentynyt repolarisoivien ionivirtojen heikentymisen tai depolarisoivien ionivirtojen voimistumisen vuoksi. Perinnöllisessä vakavassa rytmihäiriössä (katekoliamiiniherkkä polymorfinen kammiotakykardia, CPVT) mutaatio on usein ryanodiinireseptoria koodaavassa geenissä, mikä johtaa kalsiumin epätasapainoon sydänlihassolussa. Tämä aiheuttaa sykkeen noustessa kammiolisälyöntisyyttä ja jopa polymorfista kammiotakykardiaa. Tutkimuksessa käytetyt solut oli tuotettu erilaistamalla potilaiden fibroblasteista uudelleenohjelmoituja kantasoluja (iPS-solut) sydänlihassoluiksi. Tutkimuksessa selvitettiin adrenaliinin esialtistuksen vaikutusta tiettyjä geenivirheitä (LQTS ja CPVT) kantavien sydänlihassolujen toimintaan. Lisäksi selvitettiin eri lääkeaineiden vaikutusta HCM-geenivirhettä kantaviin soluihin. Tutkimuksessa havaittiin HCM-soluissa pienempi syketaajuuden muutos kuin terveissä sydänlihassoluissa lääkealtistusten jälkeen. Muita sykepoikkeavuuksia ei havaittu. Adrenaliinikokeissa LQTS- sekä CPVT-solulinjoilla havaittiin tutkimusolojen aiheuttavan suuremman syketaajuuden muutoksen kuin itse lääkeaineen lisäys. Yhteenvetona nämä potilaista tuotetut sydänlihassolumallit tarjoavat erinomaisen mallin sydänsairauksien tutkimiselle, mutta olosuhteiden ja käytettyjen menetelmien optimointi on kriittistä luotettavien ja käyttökelpoisten tulosten takaamiseksi.
  • Sarjamo, Satu (Helsingin yliopisto, 2017)
    Sylkirauhaskasvaimet muodostavat esiintyvyydeltään harvinaisen mutta histologiselta kuvaltaan monimuotoisen kasvainryhmän. Ne voivat saada alkunsa kolmesta eri solutyypistä, ja näin ollen niiden kirjo on varsin laaja. Maailman terveysjärjestön (WHO:n) vuonna 2017 julkaisema epiteliaalisten sylkirauhaskasvainten jaottelu koostuu 20 pahanlaatuisesta ja 11 hyvänlaatuisesta kasvaintyypistä. Sylkirauhaskasvainten diagnostiikka on erittäin haastavaa, ja siihen tarvitaan normaalien hematoksyliini-eosiini -leikkeiden (HE-leikkeet) lisäksi lähes aina niin kutsuttuja immunohistokemiallisia värjäyksiä. Alan kirjallisuudessa kullekin sylkirauhaskasvaintyypille on määritetty tyyppi-immunoprofiili, joka voi kuitenkin vaihdella tapauskohtaisesti. Tämän tutkielman tarkoituksena oli luoda kuva-arkisto, johon on taltioituna kuvia sylkirauhaskasvaintapausten immunohistokemiallisista värjäyksistä. Arkisto tehtiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan patologian laitoksen käyttöön diagnostiseksi apuvälineeksi. Kuvista voidaan nähdä, mitä immunomerkkiaineita eri sylkirauhaskasvaintyypit ilmentävät ja millä voimakkuudella. Kuva-arkiston aineistoksi koottiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan patologiseen keskuslaboratorioon normaaliin patologiseen tutkimukseen tulleita sylkirauhaskasvainnäytteitä. Aineistoksi valittiin 12 sylkirauhaskasvaintapausta, jotka edustavat kymmentä eri epiteliaalista sylkirauhaskasvaintyyppiä. Näytteiden HE- leikkeet ja niistä tehdyt immunohistokemialliset värjäykset kuvattiin mikroskooppikameralla eri suurennoksilla. Nämä kuvat koottiin kuva-arkistoksi, johon on pääsy Patologian laitoksen kotisivujen kautta. Syventävän tutkielman osuuteen koottiin suppea otos kuva-arkiston kuvista edustamaan kunkin kuvatun sylkirauhaskasvaintapauksen immunoprofiilia. Lisäksi syventävän tutkielman osuuteen sisältyy kirjallisuuskatsaus kuvatuista sylkirauhaskasvaintyypistä. Kuva-arkiston kuvista voidaan havainnoida kuvattujen sylkirauhaskasvaintapausten histologinen kuva ja immunoprofiili. Vanhoja tapausesimerkkejä voidaan käyttää vertailukohtana diagnosoitaessa uusia sylkirauhaskasvaimia, kunhan otetaan huomioon, että arkistossa on nähtävissä vain yksittäisiä esimerkkejä siitä, miltä kunkin kasvaintyypin immunoprofiili voi näyttää.
  • Helle, Annukka (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tavoitteena tutkimuksessa oli selvittää keskiraskauden rakenneseulan tarkkuutta löytää eteiskammioväliseinäpuutos sikiöllä ja mikä oli raskauden päätetapahtuma sydänvikadiagnoosin jälkeen. Lisäksi halusimme selvittää, kuinka monella Suomessa leikkauksella hoidetulla potilaalla oli tehty sydänvikadiagnoosi ennen syntymää. Lisäksi kartoitimme suomalaisessa aineistossa eteiskammioväliseinäpuutokseen liittyvien liitännäisepämuodostumien esiintyvyyttä ennen syntymää epäiltynä ja syntymän jälkeen todettuna. Aineistona oli käytössä HUS:in Lastenklinikan sydänvastaanotolla käyneistä äideistä ja sikiöistä koottu rekisteri vuosilta 2004 - 2013, johon oli kirjattu tiedot sydänvikaepäilystä, liitännäisvikaepäilystä raskauden päätetapahtumasta, sekä jatkohoidosta syntymän jälkeen ja siitä vastasiko ennen syntymää epäilty diagnoosi syntymän jälkeistä sydäntilannetta. Eteiskammioväliseinä puutoksen hoito on keskitetty Lastenklinikalle. Käytettävissä oli HUS:in Lastenklinkalla leikkauksella hoidetuista eteiskammioväliseinäpuutospotilaista koottu rekisteri, johon oli koottu tiedot leikkauskertomuksesta ja leikkauksen tuloksesta, sekä merkittävimmistä liitännäisvioista. Ennen syntymää kootusta rekisteristä potilaat jaettiin kahteen ryhmään eteiskammioläpän avautumisen perusteella, käytetyssä luokitustavassa viat jaetaan balansoituihin (B) ja balansoimattomiin (NB) vikoihin. Balansoidussa viassa eteiskammiotason liitoksen vasen ja oikea puoli ovat vastaavanlaiset ja kammiot saman suuruiset. Virheelliset diagnoosit selvitettiin. Rekisterien tietoja verrattiin keskenään ja selvitettiin, kuinka monella leikkauksella hoidetulla potilaalla sydänvikadiagnoosi oli ennen syntymää. Leikkauksella hoidetuista potilaista ennen syntymää diagnoosi oli tehty 15,6%:lla (B) ja 64,3%:lla (NB) potilaista. Ennen syntymää tehtyjen diagnoosien määrä parantui balansoitua vikaa sairastavilla 24% ja balansoimattoman vian diagnoosimäärät olivat pysyneet samana. Suomessa balansoimattomat viat löytyvät hyvin. Balansoitua vikaa sairastavat löytyvät harvemmin. Liitännäisvikoja todettiin neljässäkymmenessäyhdessä raskaudessa ennen syntymää, merkittävimmät liitännäisviat ennen ja jälkeen syntymän, olivat sydänlöydöksiä, joista yksikammioviat olivat yleisimpiä.
  • Saarentaus, Elmo (Helsingin yliopisto, 2017)
    Genetiska varianter har under senaste åren upptäckts påverka en myriad vanliga samt sällsynta sjukdomar. En viktig grupp varianter i neuropsykiatriska sjukdomar är kromosomavvikelser, speciellt förändringar i antalet genkopior (eng. ”copy number variations”, CNVs). CNVs är associerade med ett brett spektrum olika syndrom, som 22q11.2-deletionssyndrom, samt utvecklingsbetingade neuropsykiatriska sjukdomstillstånd och störningar, som intellektuell funktionsnedsättning, autismspektrets störningar, epilepsi, samt skitsofreni och andra psykotiska sjukdomar. För att undersöka CNVs associeration med neurologiska utvecklingssjukdomar analyserade vi CNVs i två olika kohorter: en kohort med utvecklingsstörda patienter som är värvda i Norra Finland (NFID); och FINRISK-populationskohorten. I en assocationsanalys efter att ha tagit kön, härstamning och genetisk varians (PCA) i beaktande, resulterande i 433 patienter och 1100 kontroller. Det upptäcktes CNVs som beaktades som högst sannolikt patogena i ca 5.3 % av patienter Den vanligaste typen av CNV var 22q11.2-deletionssyndrom (8 st); den vanligaste patogena kriterien var storlek (deletion på över 2 Mb). Associationsanalysens resultat visade en hög association med tidigare igenkända regioner och gener, med deletioner av storleken över 1 Mb fortfarande identifierade i populationen.
  • El Moutacim, Yasmin (Helsingin yliopisto, 2017)
    Målet för denna avhandling är att undersöka på vilket sätt tidigt och senare diagnostiserad graviditetsdiabetes (GDM) påverkar barnets hälsa. Tillväxtrelaterade parametrar såsom vikt, ponderalindex, huvudomkrets och placentans vikt har studerats liksom även gestationsålder samt Apgar-poäng. Ytterligare har vi studerat skillnader hos mödrarna med graviditetsdiabetes. Materialet som användes i studien har insamlats för The Finnish Gestational Diabetes Prevention Study (RADIEL), ett randomiserat livsstilsinterventionsprojekt för kvinnor i riskgruppen för graviditetsdiabetes. Information om kvinnorna samlades i huvudsak in via blodprov, kostdagböcker och frågeformulär. Information gällande förlossningarna och barnen samlades in via patientjournaler. Studien påvisade att de kvinnorna som insjuknar i tidig GDM har en svårare sjukdomsbild och att de pojkar som föds till kvinnor med tidig GDM har en större vikt och ponderalindex än de som föds till en kvinna med sen GDM. Däremot påverkades flickors tillväxt i större mån av senare diagnostiserad GDM. Ytterligare kunde vi konstatera att flickfostrens vikt påverkas i större mån av GDM än pojkarnas. Denna studie påvisar att graviditetsdiabetes har en effekt på fostret trots att utfallen sällan är dramatiska, och att effekten är av olika grad beroende på fostrets kön. Därmed väcker studien frågan huruvida man i högre grad borde satsa resurser på uppföljning av och livsstilsinterventioner för gravida kvinnor i riskgruppen för GDM och särskilt för dem med flickfoster.
  • Mikkola, Iiris (Helsingin yliopisto, 2017)
    Objectives. Parental alienation happens as a parent tries to damage the relationship between their ex-partner and child. Alienation strategies are for example denigration of the estranged parent, or controlled communication. Parental alienation exists approximately in one out of ten divorced families, typically with custody conflict. Parental alienation has a radical effect on the well-being of the whole family, especially on the relationship between the rejected parent and the child. This study focused on the impact of parental alienation on the rejected parent’s mental health measured with symptoms of depression and posttraumatic stress disorder (PTSD). In addition, differences between mothers and fathers, impact of stress, and importance of social support were considered. Methods. Altogether 147 answers (45 mothers, 102 fathers) were collected during spring 2017 via an internet questionnaire from participants who had experienced parental alienation. Nearly half of the participants did not see their child anymore. Mental health was assessed after collecting background information; posttraumatic stress disorder (Impact of Event Scale, IES), depression (BDI-21), stress (Cohen’s Perceived Stress Scale), and life changes (Holmes and Rahe Stress Scale) were evaluated. Logistic regression analysis was conducted. Results and conclusions. According to the results the rejected parents were experiencing severe mental symptoms. Mothers reported more severe PTSD-symptoms and experienced stress compared to fathers. Stress and social support were the most important variables predicting both posttraumatic stress disorder and depression. These results support the assumption other studies have indicated: parents’ well-being has deteriorated after losing contact with their child due to parental alienation.
  • Palokangas, Silja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objectives. Most athletes seem to recover gradually within the first 10 days after sports-related concussion (SRC), however a minority of athletes have persistent symptoms. To date, the recovery of Finnish athletes has not been researched. The aim of this study was to research the neuropsychological outcome and recovery trajectory after SRC on average a one-month period in Finnish youth ice hockey players. Both cognitive performance (verbal memory, visual memory, visual motor speed, reaction time) and self-reported symptoms were assessed. Individual clinical recovery was also monitored. It was hypothesized that cognitive performance would decrease (in one or more domains) and that the amount of self-reported symptoms would increase during the first few days after SRC. In addition, it was hypothesized that both cognitive performance and self-reported symptoms would return to baseline levels on average within 10 days after SRC. Methods. The sample of the study (N = 24) was collected in the research project “Heads in the Game” (Pää pelissä -projekti). It consisted of youth ice hockey players who got a SRC during game season 2015–2016 and were in a comprehensive follow-up team. All participants were Finnish, male and aged 14–20 (M = 16.75, SD = 1.59). The baseline performance of each player was assessed before game season. Performance after SRC was assessed in maximum four assessment points until players were clinically recovered. Assessment was done by ImPACT-test. Statistical analyses were performed by linear mixed models. Results and conclusions. Cognitive deficits were observed during the first few days after SRC, however deficits were significant only in reaction time. In addition, self-reported symptoms increased during the first few days after SRC, but this increase was not significant. On average cognitive performance and self-reported symptoms returned to at least baseline levels in 8 days (6–19 days) after SRC. These results suggest that particularly reaction time could be sensitive to SRC. The recovery of Finnish youth ice hockey players took place on average in the typical time course observed in previous studies, however there was variability within individuals.
  • Haikarainen, Sanni-Liisa (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tiedekunta - Fakultet - Faculty Medical Sciences Laitos - Institution – Department Department of psychology and logopedics Tekijä - Författare - Author Sanni-Liisa Haikarainen Työn nimi - Arbetets titel Title Verbalizing the chances of nonverbal interaction using the intensive interaction outcomes table Oppiaine - Läroämne - Subject Logopedics Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare – Level/Instructor Master’s Thesis/Kaisa Launonen Aika - Datum - Month and year 01/2018 Sivumäärä - Sidoantal - Number of pages 43 pp. + 3 appendices Tiivistelmä - Referat - Abstract Aims: The aims of this study were to investigate how the users of intensive interaction outcomes table estimate the feasibility of it. I was especially interested whether the outcomes table makes it easier to observe and verbalize the changes in a client’s way to use nonverbal interaction. I also wanted to know how the users of intensive interaction outcomes table evaluate the need of improving it. Methods: The data of this study were collected with a questionnaire. The participants were found from the intensive interaction group in Facebook and from the email list of Tikoteekki’s specialist Kaisa Martikainen. The answers were classified thematically with the help of graphic symbols. Results: According to the findings of this study it seems that the intensive interaction outcomes table supports professionals in recognising changes in their client’s ways to use nonverbal interaction. It also helps them in verbalizing the recongized changes. The participants would develop the form by shorting it. It would make it easier to be used in everyday work. Avainsanat - Nyckelord Keywords Intensive interaction, intensive interaction outcomes table, autism spectrum disorder, intellectual impairment, nonverbal interaction Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Helsinki University Library – Helda / E-thesis (opinnäytteet) ethesis.helsinki.fi Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information
  • Haatainen, Hanna-Kaisa (Helsingin yliopisto, 2018)
    Hemostasis is a highly regulated process, which enables the repair of damaged blood vessels by clotting but also keeps the blood fluid and removes blood clots when they are no longer needed. There is a variety of medical conditions that could lead to hemostatic malfunction, manifesting in thrombosis and/or bleeding. The aim of this study was to get acquainted with these conditions and the fundamental laboratory methods for screening hemostasis. Another goal was to study APAC variants in these selected test methods. APACs are semisynthetic molecule complexes consisting of human serum albumin (HSA) core and tailored number of covalently bound UFH chains. In several animal models, APACs have established both antiplatelet (AP) and anticoagulant (AC) functions. They target and act locally at the vascular injury site. We used 7 APAC variants differing at their coupling level of UFH (CL). We chose test methods to assess the intrinsic and common coagulation pathways, the activity and concentration of thrombin in clotting plasma, interactions between different agents in coagulation and the ability of collagen to induce platelet activation and aggregation. The chosen methods were Activated Partial Thromboplastin Time (APTT), thrombin time, Rotational Tromboelastometry (ROTEM), the Calibrated Automated Thrombogram (CAT) and Collagen-induced Platelet Aggregation in Platelet-rich plasma (Aggregometer, AggRAM). Generally, all studied APAC variants show dose-dependent inhibition of coagulation that is at least similar, but mostly more efficient compared with plain UFH. At the concentration corresponding to clinically relevant heparin concentration (3 µg/ml), APACs prolong the coagulation globally. At low concentrations they are more potent anticoagulants and thrombin inhibitors than UFH and also inhibit platelet procoagulant activity (PCA). Further studies are needed, however, the results support data that APACs are promising targets for the future drug development.
  • Polet, Liisa (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objectives. The aim of the current study was to explore whether participation in short-term music intervention can increase phonological awareness and the size of vocabulary in 5–6-years-old children. Phonological processing is defined by the ability to recognize and modulate small units of words, like phonemes. Vocabulary is a group of words that represents specific concepts such as objects (nouns). Both phonological processing and the size of vocabulary are known to be related to later reading ability in children. It is also known that children with musical experience perform better on tests measuring language abilities than children without musical experience. Single studies have also reported that short-term music intervention enhances phonological awareness and development of vocabulary in preschool children but more research on this theme is needed. Methods. The sample consisted of 64 children in two cohorts. There were three groups of children: an experimental group with music intervention (n=20), an experimental group with dance intervention (n=24) and a control group (n=20). Music and dance interventions took place in the kindergartens and lasted 3‒6 months. Before and after the interventions the groups were compared with tests of phonological processing and the size of vocabulary. The comparison was made with repeated measures analysis of variance. Results. Differences in the phonological processing or the size of vocabulary between the groups were not found. All children performed better on post-tests than pre-tests. The results of the current study indicate that short-term music intervention does not enhance phonological processing or development of vocabulary in preschool children. The results are contradictory to previous research and highlight the importance of more precise conceptualization of music intervention in the future.
  • Salmikivi, Janne; Gebraad, Arjen; Seppänen-Kaijansinkko, Riitta (Helsingin yliopisto, 2017)
    The objective of this study was find out the use of dental implants, bone grafts and membrane materials used in implant dentistry between 2005-2015 in Finland. The statutory implant registry was maintained by the National Institute for Health and Welfare. Variables from the implant registry included the patient's gender, age, medical history, indications for implantation, augmentation area, installed fixtures, bone grafts and membranes, complications, removed fixtures and removal indications. Variables were analyzed by using statistical analysis software IBM® SPSS® Statistics (v24). During the time period 166 842 implants were installed and 2351 were removed. The most frequently used bone graft materials were bovine bone graft and autograft, whereas collagen membrane was the most used membrane material. Biomaterials were often used with two-step procedure and mostly in the maxilla. Patients age, gender, biomaterial use, irradiation and smoking were considered risk factors for implant survial. Information data about dental implants and biomaterial use were collected based on voluntary reports from the clinics, therefore the registry is not complete and does not represent the overall statistics.
  • Tammisalo, Niilo (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämän kirjallisuuskatsauksen aiheena on selkäytimen sähköinen stimulaatio kivunhoitomenetelmänä. Työssä kuvaillaan tämän menetelmän kehitystä, teoreettista taustaa ja tärkeimpien kliinisten tutkimusten tuloksia. Katsauksessa käsitellään myös lyhyesti nykyisiä stimulaatiolaitteita, niiden asennusta ja käyttöä. Selkäytimen sähköistä stimulaatiota käytetään pääasiassa vaikean pitkään kestäneen hermoperäisen kivun hoitoon. Tärkeimpiä tällaisia käyttöaiheita ovat selkäleikkauksien jälkeen jatkuneet raaja- ja/tai selkäkivut ja erilaisten ääreishermovaurioiden aiheuttamien kiputilojen lievittäminen. Yksi yleisimmistä muista käyttöaiheista on valtimoverenkiertohäiriöiden aiheuttaman kivun hoito. Stimulaatiohoitolaitteisto koostuu sähköisestä, yleensä akkukäyttöisestä stimulaattorista ja elektrodista. Elektrodi asennetaan potilaan selkäydinkanavaan ja stimulaattori ihon alle, ja ne yhdistetään toisiinsa johdoilla. Potilaalla on lisäksi ohjain, jolla voidaan säätää stimulaation voimakkuutta sopivan kivunlievityksen saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Maailmassa asennetaan vuosittain kymmeniätuhansia stimulaattoreita. Suomessa hoito on keskitetty pääasiassa yliopistollista sairaaloiden neurokirurgian klinikoihin ja kipupoliklinikoiden anestesiologisiin yksiköihin. Potilaat valikoituvat hoitoon yleensä monialaisen kipupoliklinikan tai jonkin yksittäisen erikoisalan lääkärin arvion perusteella. Ennen stimulaatiohoitoon päätymistä potilaiden kivut ovat kestäneet keskimäärin useita vuosia syyn mukaisista hoidoista tai kipulääkityksestä huolimatta. Aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta voidaan päätellä, että asianmukaisesti toteutetulla selkäytimen sähköisellä stimulaatiolla voidaan lievittää selvästi useimpien potilaiden kipua, ja hoitovaikutuksen voidaan odottaa säilyvän vuosien ajan. Kirjallisuuskatsauksesta käy ilmi, että hyvin suoritettuja näyttöön perustuvan lääketieteen arviointiperusteet täyttäviä tutkimuksia tämän hoitomenetelmän tehosta ja taloudellisesta vaikutuksesta on vähän. Uusia aikaisempaa laajempia tutkimuksia on valmisteilla ja käynnissä.
  • Lötjönen, Paula (Helsingin yliopisto, 2017)
    Eisenmengerin oireyhtymän (ES) taustalla on synnynnäinen sydänvika, jossa systeemi- ja keuhkoverenkierto sekoittuvat muodostaen oikovirtauksen, joka kulkee ainakin osittain oikealta vasemmalle. Potilaiden elinikä on yhä alhaisempi kuin terveen väestön, vaikka ennuste on parantunut viime vuosikymmenten aikana. Suomen ES-potilaita ei ole aiemmin tutkittu systemaattisesti. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ES:n epidemiologiaa Suomessa vuosina 1977-2012. Lisäksi pyrimme tutkimaan potilaiden yleisimpiä kuolinsyitä ja sairastavuutta sekä uusien keuhkoverenpainetta alentavien lääkkeiden (Advanced therapy, AT) käyttöä ja vaikutuksia ES-potilailla. Potilasaineisto kerättiin maanlaajuisesti Terveyden ja hyvinvointilaitoksen (THL) tiedostojen avulla. Tulokset analysoitiin SPSS-tilastointiohjelmalla. Päätetapahtumaksi määritettiin kuolema tai sydän-keuhkosiirteen saaminen. Aineisto käsitti 166 potilasta, joista 67% oli naisia ja 35% Down-potilaita. Yleisimpiä sydänvikoja olivat VSD ja AVSD. Vuoden 2012 lopulla sydän-keuhkosiirteen oli saanut 12 potilasta, 94 oli menehtynyt ja 60 oli elossa. Elossa olevat potilaat olivat keskimäärin 40-vuotiaita. ES:n esiintyvyys ja ilmaantuvuus on laskenut viime vuosikymmenien aikana: vuonna 2012 esiintyvyys oli 11/miljoona asukasta ja 2000-luvulla ilmaantuvuus 0,1/miljoona asukasta/vuosi. Yleisimpiä kuolinsyitä olivat sydämen vajaatoiminta ja infektiot. Suurin osa potilaista kärsi jostain tutkimastamme komplikaatiosta. AT-lääkityksiä oli käyttänyt 36 potilasta ja käytetyimpiä lääkkeitä olivat bosentaani ja sildenafiili. Lääkkeet vaikuttivat hieman parantavan suorituskykyä 6 minuutin kävelytestissä (6MWT) sekä pienentävän sairastavuutta ja kuolleisuutta. Tutkimuksella saatiin uutta tietoa ES-potilaista ja sairauden epidemiologiasta Suomessa. Potilaiden määrä on pienentynyt vuosien aikana ja potilaat voivat aiempaa paremmin. AT-lääkityksillä vaikuttaisi olevan positiivista vaikutusta potilaan elämänlaatuun, sairastavuuteen ja kuolleisuuteen, vaikutuksista tarvitaan kuitenkin lisätutkimuksia.
  • Salokari, Esko (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tausta Duke Treadmill Score (DTS) on laajalti juoksumatolla suoritetun rasituskokeen yhteydessä käytetty painotettu pisteytys, joka yhdistää rasituksensiedon, suurimman ST-tason muutoksen ja rasituksen aikaisen rintakivun. Aiemmin ei ole tutkittu DTS:n ja sen yksittäisten osatekijöiden ennusteellista arvoa kuntopyörällä suoritettavan rasituskokeen yhteydessä. Menetelmät Kahden eri aineiston potilaat suorittivat normaalin rasituskokeen kuntopyörällä: 3936 potilasta (2371 miestä, iältään 56 ±13 vuotta) Finnish Cardiovascular Study (FINCAVAS) –aineistosta ja 2683 miestä (iältään 53±5.1 vuotta) Kuopio Ischemic Heart Disease (KIHD) –aineistosta. Arvioimme potilaiden todennäköisyyttä menehtyä sydän- ja verisuonisairauksiin Coxin regressioanalyysin avulla. Tulokset 180 potilasta (4,6%) menehtyi 6,3 vuoden mediaaniseuranta-ajan aikana (kvartiiliväli 4.5-8.2) sydän- ja verisuonisairauksiin FINCAVAS-aineistossa. 562 potilasta (21.0%) menehtyi sydän- ja verisuoniperäisiin syihin 24.1 vuoden mediaaniseuranta-ajan aikana (kvartiiliväli 18.0-26.2) KIHD-aineistossa. DTS ennusti vahvasti sydän- ja verisuoniperäistä kuolleisuutta molemmissa aineistoissa (FINCAVAS-aineistossa vaarasuhde 3.15 ylimmän ja alimman DTS:n kolmanneksen välillä, 95% luottamusväli 1.83-5.42, p-arvo <0.001 ja KIHD-aineistossa vaarasuhde 1.71, 95% luottamusväli 1.34-2.18, p-arvo <0.001). Kun mukaan analyyseihin otettiin myös DTS:n yksittäiset osatekijät, pisteytys ei kuitenkaan enää luotettavasti ennustanut sydän- ja verisuonisairaus peräistä kuolleisuutta kummassakaan aineistossa ja rasituksensieto oli merkittävin ennusteeseen vaikuttava tekijä. Pohdinta DTS liittyy sydän- ja verisuonisairauksien aiheuttamiin kuolemiin kuntopyörällä rasituskokeen suorittaneiden aineistoissa, mutta rasituksensieto osoittautui paremmaksi ennusteeseen vaikuttavaksi tekijäksi. Jatkossa myös juoksumatolla suoritettavan rasituskokeen yhteydessä tulisi perehtyä lisää DTS:n ennusteelliseen arvoon verrattuna muihin tekijöihin, erityisesti rasituksensietoon. 209 sanaa

View more