Lääketieteellinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Cansu, Emir (2015)
    Sirtuin-1 (Sirt-1), an NAD+-dependent deacetylase, maintains energy homeostasis upon stress-induced decline in energy levels. Sirt-1 possesses many other functions ranging from regulating cellular proliferation and apoptosis to maintaining glucose and lipid metabolism. By deacetylating its target proteins, Sirt-1 can also increase the lifespan of lower organisms such as yeast, flies, and worms. However, lifespan-prolonging ability of Sirt-1 in rodent models and human subjects has been investigated, exhibiting only partially promising results. Contrary to its role in increasing lifespan in rodents and humans, Sirt-1 has exhibited positive results on prolonging the health-span of these model organisms by delaying or inhibiting the development of diseases and disorders that present themselves with increasing age. Drug mediated Sirt-1 activation via resveratrol and Sirt-1 activation through calorie restriction were shown to bring a healthy balance to glucose and lipid metabolism especially in rodents fed on high-fat diet. Currently, Sirt-1 is investigated as a target gene for the treatment of Type-2 Diabetes in multiple clinical trials. In this study, we investigated the role of the Sirtuin-1 in the maintenance of intestinal epithelium. In our study, we utilized intestinal organoid models grown from isolated crypts of mouse small intestine. We performed knockdown of Sirt-1 at mRNA level via lentiviral shRNA. Additionally, we targeted Sirt-1 activity by applying resveratrol to the culture media of mouse intestinal organoids. Our main aim was to address how manipulations of Sirt-1 expression or activity would affect the function of intestinal stem cells and Paneth cells located in the crypt tips of intestinal organ-oids. Furthermore, we were interested in how these changes would alter organoid viability and crypt regeneration. In this study, we demonstrate that Sirt-1 is a fundamental gene for mouse intestinal organoid viability as well as organoid crypt regeneration. We also show that Sirt-1 controls crypt regeneration by regulating Paneth cell differentiation and thus intestinal stem cell niche conditions in the crypt bottoms of mouse intestinal organoids. Activation of Sirt-1 by resveratrol decreases total Paneth cell number in a crypt bottom leading to the relative retardation of crypt regeneration as well as the reduction in crypt size. High concentrations of resveratrol resulted in death of intestinal organoids, probably due to complete loss of Paneth cells.
  • Seppälä, Toni (2015)
    OptiVein® on kehitetty helpottamaan kanylointeja. Laite kiinnitetään tavalliseen verisuonikanyyliin. Kanyylin sisällä sijaitsee kertakäyttöinen, steriili valokuitu, jota pitkin kulkeva lasersäde näkyy vihreänä valona kanyylin päässä. Valo on niin voimakas, että se kuultaa ihon läpi. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, auttaako OptiVein kokemattomien kanyloijien onnistumista laskimon kanyloinnissa. Tutkielmassa pohditaan myös muita kanyloinnin apuvälineitä sekä niiden suhdetta OptiVeiniin.
  • Bask, Lenita (2015)
    Kasvoluiden murtumat muodostavat suuren joukon hoitoa vaativia vammoja. Suomessa ei ole kuitenkaan tehty koko maata kattavaa tutkimusta kyseisten murtumien esiintyvyydestä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää kasvomurtumien määrää, esiintyvyyttä, ikä- ja sukupuolijakaumaa, murtumiin johtaneita syytekijöitä sekä vammoista aiheutuneita hoitopäiviä ja –jaksoja Suomessa vuonna 2012. Aineisto saatiin Terveyden ja hyvinvoinninlaitokselta. Tilastot oli kerätty hoitoilmoituksista. Vuonna 2012 Suomessa oli yhteensä 4418 potilasta päädiagnoosilla kasvojen tai kallon luiden murtuma. Näistä suurin osa (69,8%) oli miehiä ja eniten potilaita oli ikäryhmässä 15-24-vuotiaat. Murtumista suurin osa kohdistui nenäluuhun sekä leukaluihin, ja pääasiallinen ulkoinen syytekijä vammoille oli kaatumiset ja putoamiset. Potilaita oli eniten niissä sairaanhoitopiireissä, joissa sijaitsevat myös yliopistolliset keskussairaalat. Hoitoon hakeuduttiin yleisimmin maanantaina tai muina arkipäivinä. 4189:lle potilaalle kertyi yhteensä 8475 hoitokäyntiä. Hoitojaksoja oli puolestaan 1699:llä potilaalla 2000 ja hoitopäiviä 7958. Suurin osa hoitokäyntien ja –jaksojen potilaista oli 15-24-vuotiaita.
  • Lagerstam, Sofia (2015)
    Tutkimuksessa arvioitiin AMH-määrityksen merkitystä lapsettomuuspotilaiden IVF-hoitoa suunniteltaessa. Selvitimme follikkeleiden, munasolujen, hyvälaatuisten ja pakastettujen alkioiden määrän sekä hoidon tuloksen. Näitä muuttujia verrattiin AMH- ja FSH-pitoisuuksiin eri ikä- ja diagnoosiryhmissä. AMH-pitoisuus korreloi hyvin yllä oleviin muuttujiin sekä käytettyyn gonadotropiinimäärään. Hoidon lopputulokseen, eli mahdollisesti hoitoalkuiseen raskauteen, määritys ei yhtä selvästi näytä vaikuttavan, poikkeuksena kuitenkin potilaat joiden AMH-pitoisuus on jäänyt kokonaan alle mitattavan arvon.
  • Tomas, Högman (2015)
    Kariekseen liittyvät toimenpiteet ovat yleisimpiä perushammaslääkärin tekemiä toimenpiteitä. Syvän karieksen hoito vaatii hammaslääkäriltä tarkempaa pohdintaa hampaan senhetkisestä tilasta ja mahdollisesta pitkäaikaisennusteesta. Tutkielman tarkoituksena oli perehtyä syvän karieksen hoitoa ja hoitovaihtoehtoja koskevaan kirjallisuuteen, jotta pystyttäisiin antamaan suositeltavat hoitolinjaukset syvän karieksen ja pulpaperforaatioiden hoitoon. Aineisto kerättiin PubMed ja Ovid Medline -tietokannoista, joiden lisäksi tietoa haettiin myös oppikirjoista ja Helsingin yliopiston Nelli-portaalin artikkelihausta. Kirjallisuuden perusteella syvää kariesta preparoidessa ei ole toivottavaa poistaa kaikkea kariesta yhdellä istunnolla, sillä hammasytimen (pulpan) paljastumisen riski on liian suuri. Vaiheittainen ekskavointi osoittautui hampaan ennusteen kannalta suotuisaksi preparointitekniikaksi. Pulpan välillisessä kattamisessa paikan saumojen tiiveys vaikutti enemmän kuin kaviteetin pohjalla käytetty materiaali. Kattamisaineen ominaisuudet korostuvat vasta pulpaperforaation yhteydessä, jolloin käytetty materiaali on suorassa kontaktissa pulpakudoksen kanssa. Suositeltava materiaali perforaation hoitoon on MTA (mineraalitrioksidiaggregaatti), joka antaa hoidolle paremman ennusteen kuin pitkään käytössä ollut kalsiumhydroksidi.
  • Virta, Sanna-Mari (2015)
    Hoitovaihtoehto hampaattomille potilaille on irrotettava kokoproteesi, jolla on usein heikko stabiliteetti ja retentio alveoliharjanteen jatkuvan resorption vuoksi. Retention ja stabiliteetin lisäämiseksi voidaan käyttää implantteja, mutta toisinaan olosuhteet perinteisille implanteille ovat rajoitetut. Tällöin on mahdollista käyttää halkaisijaltaan pienempiä mini-implantteja. Ne mahdollistavat kokoproteesin stabiliteetin ja retention sekä vähentävät luun resorptiota. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia mini-implanttikiinnitteisten alaleuan peittoproteesien toimivuutta, potilastyytyväisyyttä ja huoltotoimenpiteiden tarvetta. Tutkimusaineisto koostui seitsemästä tutkittavasta, joilla on mini-implanttikiinnitteiset peittoproteesit alaleuassa. Tutkittavien mini-implanttikiinnitteinen proteettinen hoito on aloitettu vuosien 2010–2012 välillä SEHYK:ssä tai Helsingin yliopiston hammasklinikalla. Tutkittavia pyydettiin arvioimaan proteesiensa toimivuutta ja mukavuutta vastaamalla kyselylomakkeeseen. Lisäksi tutkittiin kliinisesti mini-implanttien, limakalvojen ja proteesien kunto. Mahdollisuuksien mukaan selvitettiin hoitohistoriasta aiemmat huoltotoimenpiteet. Mini-implantteja käytetään lisäämään alaleuan kokoproteesin stabiliteettia vähemmän kuin voisi olettaa verrattuna hampaattomien määrään. Kliinisessä tutkimuksessa havaittiin tavanomaista korjaustarvetta melkein kaikissa proteeseissa. Tärkeintä ylläpitohoidossa on potilaan hyvä suuhygienia ja säännölliset kontrollit. Tulokset vahvistivat hypoteesin, jonka mukaan potilaat ovat tyytyväisiä mini-implantein tuettuun alaleuan kokoproteesiin ja tuntevat olonsa mukavaksi paikoillaan pysyvän proteesin ansiosta.
  • Torvi, Paula (2015)
    Tutkielman tarkoituksena on koota yhteen tämänhetkistä tietoa sellaisista syljessä esiintyvistä biomarkkereista, joita on tutkittu siinä toivossa, että ne voisivat olla käyttökelpoisia parodontiitin diagnostiikassa, sekä arvioida löydettyjen markkerien hyödyllisyyttä ja kehittämismahdollisuuksia ja – tarpeita. Tutkielma on muodoltaan kirjallisuuskatsaus, joten sitä laadittaessa perehdyttiin PubMedistä löytyviin artikkeleihin. Artikkelit rajattiin koskemaan viimeisten kahden vuosikymmenen aikana tehtyjä tutkimuksia ja keskityttiin erityisesti 2010-luvulla tehtyihin tutkimuksiin. Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että syljestä voidaan määrittää useita sellaisia biomarkkereita, jotka kertovat jotain parodontiitista. Parodontiitin voidaan havaita nostavan tai laskevan tiettyjen markkereiden pitoisuuksia syljessä, ja osan pitoisuuksista on myös todettu muuttuvan odotetusti hoidon tuloksena. Erityisesti matriksin metalloproteinaasi-8 on osoittautunut lupaavaksi biomarkkerikandidaatiksi parodontiitin sylkidiagnostiikkaan. Tehokas ja kohtuuhintainen parodontiitin sylkitesti olisi käyttökelpoinen potilasjoukkojen seulonnassa, taudin riskin ja etenemisen ennustamisessa, varhaisdiagnostiikassa ja paranemisen seurannassa. Tutkimuksia on aiheesta tehty paljon, mutta osittain tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Tarvitaankin lisää erityisesti pitkittäistutkimuksia riittävän suurilla koehenkilöjoukoilla, ennen kuin toivotunlainen parodontiitin sylkitesti saadaan kehitettyä.
  • Järvinen, Anna (2015)
    Tutkimuksen tavoitteena oli löytää migreenille ja epilepsialle altistavia geneettisiä variantteja eksomisekvensoinnin avulla kromosomista 14q12-q23. Aineistona toimi kumpaakin sairautta ilmentävä suomalainen suku. Migreenidiagnoosit asetettiin kyselylomakkeen pohjalta, johon vastasi 111 henkilöä. Lomakkeen avulla karakterisoitiin tarkemmin suvun fenotyyppi migreenin suhteen. Aineistosta 61,3 % kärsi migreenistä ja 13,5 % epilepsiasta. Epilepsia assosioitui selkeästi aurattomaan migreeniin: epileptikoista 73,3 % sairasti auratonta migreeniä ja aurallista vain 20 %. Samanaikainen epilepsia lisäsi migreenioireiden vakavuutta. Epilepsiasta kärsivien migreeni alkoi keskimäärin nuorempana, oli oirekuvaltaan vaikeampaa ja kohtausten lukumäärä oli suurempi kuin vertailuryhmällä, joka kärsi pelkästä migreenistä. Eksomisekvensointia varten valittiin 8 henkilöä, joilta etsittiin harvinaisia variantteja, jotka segregoivat sairauden mukana ja aiheuttavat toiminnallisesti kiinnostavan muutoksen. 13 varianttia pääsi lopulliseen tarkasteluun. Näistä kaksi sijaitsi SYNE2-geenissä, joka osallistuu neurogeneesin säätelyyn. Jompikumpi varianteista esiintyi viidellä eksomisekvensoidulla henkilöllä, kaikilla heterotsygoottisina. Ne eivät kuitenkaan esiintyneet aineistossa siten, että niitä voitaisiin pitää migreenille ja epilepsialle altistavina variantteina. Lisäksi määritettiin kandidaattigeeneiksi SYNE2 ja NPAS3, joista seulottiin ei-eksonisia variantteja ilman vakuuttavia löydöksiä.
  • Cajanus, Kristiina (2015)
    Most clinically used opioids are mu-opioid receptor agonists. Therefore, genetic variation of the OPRM1 gene that encodes the mu-opioid receptor is of interest. An amino acid changing polymorphism 118A>G (rs1799971) within the OPRM1 gene affects the function of the receptor. We studied the association between the 118A>G polymorphism and oxycodone analgesia and pain sensitivity in 1,000 women undergoing breast cancer surgery. Preoperatively, experimental cold and heat pain sensitivity was tested. Postoperative pain was assessed at rest and during motion. I.v. oxycodone analgesia was titrated first by a research nurse and on the ward using a patient controlled analgesia device. The primary endpoint was the amount of oxycodone needed for the first state of adequate analgesia. The 118A>G polymorphism was genotyped using Sequenom MassArray. The association between this variant and the pain phenotypes was tested using linear regression. The 118A>G variant was significantly associated with the amount of oxycodone requested for adequate analgesia (P=0.001, β=0.016). Oxycodone consumption was highest in the individuals having the GG genotype (0.16 mgkg-1) , lowest in the AA-group (0.12 mg kg-¹) while the AG-group was in between (0.13 mg kg-¹). The G allele was also associated with higher postoperative baseline pain ratings (P=0.001, β=0.44). No evidence of association with the other examined pain phenotypes was seen.
  • Flinkkilä, Eerika (2015)
    The objective of this review is to summarize the current scientific evidence on the effect of prenatal exposure to maternal infection and immune response on the offspring’s risk for mental disorders. Studies were searched from PubMed database with the following keywords: Mental Disorders AND Prenatal Exposure Delayed Effects AND Infection AND Inflammation. Prenatal exposure to maternal influenza appears to increase the offspring’s risk for schizophrenia spectrum disorders, although the studies are not fully consistent. Prenatal exposure to maternal fever seems to be related with elevated autism risk in the offspring. No replicated findings of an association between prenatal infectious exposure and other mental disorders exist. Evidence for the effect of prenatal exposure to maternal infection on risk for mental disorders exists for several different infections, and it is likely that the genetic liability to these disorders operate in conjunction with the exposure. Therefore, genetically sensitive study designs are needed.
  • Jääskeläinen, Sesilia (2015)
    Keuhkonsiirtopotilaiden refluksi aiheuttaa obliteroivaa bronkioliittiä (BOS), joka johtaa siirteen toimintakyvyn lakkaamiseen. Ongelmana on, ettei refluksille ole vakiintunutta diagnostista menetelmää, jolloin refluksi ja siitä johtuvat mikroaspiraatiot jäävät usein huomiotta aiheuttaen hyljintää ja sitä kautta BOS:ia. Oil-red-O (ORO) värjää aspiroitunutta rasvaa syöneitä alveolaarisia makrofageja bronkoalveolaarisesta huuhtelunäytteestä (BAL), jota uskotaan voitavan käyttää refluksin diagnostiikassa keuhkonsiirtopotilailla. Tutkimme lisäksi, ovatko ORO-näytteet positiivisempia potilailla, joille kehittyi BOS aikaisemmin, joilla oli useita hyljintöjä tai joille oli tehty fundoplikaatio refluksin estämiseksi. Aineistomme koostui Suomessa tehtyjen keuhkonsiirtopotilaiden ORO-tuloksista ja sairaskertomuksista. Valitsimme tarkempaan tutkimukseen ne potilaat, joilla oli paljon positiivisia ORO-näytteitä ja jotka olivat saaneet siirteen vuoden 2011 jälkeen, jolloin ORO-värjäyksiä alettiin tehdä Suomessa rutiinisti, heitä oli 22. ORO-positiivisuutta verrattiin potilaan sairaskertomuksen tapahtumiin, jolloin nähtiin mahdolliset yhteydet. Tulokseksi saatiin, ettei ORO-värjäystä voi pitää täysin luotettavana keinona refluksin diagnostiikassa, sillä se ei vastannut hypoteesiamme. Myöskään muiden tutkimiemme tapahtumien kanssa ei löydetty yhteyttä ORO-positiivisuuteen.
  • Övermark, Lassi (2015)
    Migreeniin on yhdistetty useita liitännäissairauksia, joista tässä tutkimuksessa keskityttiin erityisesti astmaan ja allergioihin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ovatko allergiat ja astma yleisempiä migreenisukujen migreenipotilailla kuin heidän terveillä perheenjäsenillään ja miten ne vaikuttavat migreenin kliiniseen kuvaan. Tavoitteena oli myös löytää sukuja molekyyligeneettisiin jatkotutkimuksiin, joissa etsitään mahdollisia yhteisiä tekijöitä migreenin ja allergioiden tai astman välillä. Lisäksi haluttiin selvittää, voisiko joku aiemmin koko genomin kattavassa meta- analyysissä tunnistetuista 12 yhden nukleotidin polymorfismeista (SNP) assosioitua myös migreenipotilaiden allergiaan ja astmaan. Tutkimus on toteutettu kyselylomaketutkimuksena, johon on osallistunut 10061 suomalaista migreenipotilasta ja heidän perheenjäsentään. Migreenipotilailla esiintyy allergiaa merkittävästi enemmän kuin heidän terveillä perheenjäsenillään, 35,5% vs 24,4%, samoin kuin astmaa, 9,7% vs 7,3%. Migreenipotilaista allergikoilla ja astmaatikoilla päänsärkykohtauksia oli useammin ja ne kestivät kauemmin, kuin allergiattomilla ja astmattomilla. Allergikkojen päänsärky oli lisäksi keskimäärin voimakkaampaa. Jatkotutkimuksiin valittiin sukuja, joissa allergiat ja migreeni vaikuttavat periytyvän yhdessä jopa kolmessa sukupolvessa. Aiemmin tunnistetuista SNP:istä rs2274316 (MEF2D-geenissä) näyttäisi liittyvän migreenipotilaiden allergiaan (p=0,025).
  • Kjäldman, Magnus Eliel (2015)
    Accurate pre-operative identification and grading of soft tissue sarcomas is required for their correct treatment. While core needle biopsy has been recognized accurate for identifying and grading soft tissue sarcomas, data is still lacking on diagnostic errors, their underlying reasons and the effects any errors may have on patient treatment. We retrospectively analysed data on all 313 patients treated for soft tissue sarcomas of the trunk and extremities whose core needle biopsies were analysed between 2000 and 2012 at Helsinki University Central Hospital. The final analysis included 297 patients with a primary soft tissue sarcoma who had their surgical specimen evaluated at Helsinki University Central Hospital. We found 48 diagnostic errors with the ability to affect subsequent treatment: 19 nonsarcomatous, 25 incorrect low-grade and five pre-operative diagnoses with errors in subtype. Core needle biopsies of myxoid soft tissue sarcomas appeared challenging to interpret. Twenty-five treatment inaccuracies were found in 18 patients, twelve of these were related to inadequate surgery and one had not received chemotherapy. On re-examination of the core needle biopsy, we reached the correct diagnosis in 20 patients. In addition six patients got a more correct diagnosis. Core needle biopsy is reliable for identifying mesenchymal malignancy and guiding treatment planning at our institution. We recommend it for diagnosis of all soft tissue sarcoma suspicious tumours with interpretation done by an experienced soft tissue sarcoma pathologist. Special caution must be taken when evaluating myxoid tumours.
  • Duncker, Helene (2015)
    Tutkimuksessa analysoitiin vuosina 1993-2012 HYKS:n Naistenklinikalla hoitoa saaneiden transsukupuolisten naisesta-mieheksipotilaiden paperisia hoitokertomuksia retrospektiivisesti. Tutkimus käynnistettiin, koska kyseisen potilasryhmän hoitotuloksia Naistenklinikalla ei oltu aiemmin tutkittu. Ensikäyntimäärä kasvoi vuodesta 2007 lähtien, tätä ennen ei nähty selvää trendiä. Yhteyttä transsukupuolisuuden tai sen hoitojen ja sukuelinten neoplasioiden välillä ei pystytty osoittamaan, eikä yhteyttä myöskään ole aiemmassa tutkimuksessa osoitettu. Sään-nölliset gynekologiset tutkimukset lienevät kuitenkin perustellut hormonihoidon aikana. Sus-tanon ® oli ylivoimaisesti suosituin hormonivalmiste, sitä käytti jossain vaiheessa peräti 94,17 %. Kirjallisuuteen verrattuna tutkimuksen leikkauksissa oli enemmän komplikaatioita, mutta lyhyemmät leikkausajat ja nopeammat kotiutumiset. Pitää huomioida, että oman tutki-muksen potilasmateriaali oli pienempi kuin viitatussa väitöskirjassa. Polykystinen munasarja-oireyhtymän suhteen ongelmana oli suoran kannanoton puuttuminen PAD-lausunnoissa.
  • Jolma, Mirjami (2015)
    Pienenpienten keskosten pitkäaikaiskehityksestä ja sen suhteesta varhaisvaiheen ongelmiin on vain rajallisesti tietoa. Kirjallisuuskatsaus käsittelee pienimpien keskosten hoidon ja ennusteen nykytilannetta. Pikkukeskosilla todetaan usein avoin valtimotiehyt, PDA, joka on pyritty sulkemaan joko lääkkeellisesti tai kirurgisesti. Sulkumenetelmien pitkäaikaisvaikutuksia on tutkittu vähän. Aineistona oli vuosina 2000-2005 HUS:n Lasten ja nuorten sairaalassa hoidetut ja seuratut alle 1000g painavina syntyneet lapset, joista kerättiin alkuvaiheen tiedot sekä seurantatiedot 5-6 vuoden ikään asti. Päätemuuttujana oli 5-6v iässä tehtyjen neuropsykologisten tutkimusten tulokset. Menetelmänä käytettiin nelikenttäanalyysiä. PDA:n lääkkeellinen sulku ei lisännyt neuropsykologisten ongelmien ilmaantuvuutta. Ibuprofeenia ja indometasiinia ei voitu aineiston perusteella vertailla. Verrattaessa eri hoitomenetelmien vaikutuksia todettiin kirurgisen hoidon lisäävän äänihuulipareesin ja visuaalisten erityisvaikeuksien riskiä. Syntymäpainon ja raskauden keston vakioinnin jälkeen PDA:n kirurginen hoito, kuten mikä tahansa kirurginen operaatio, kolminkertaisti visuaalisen erityisvaikeuden riskin ja PDA:n kirurgiseen sulkuun liittyi vähintään 12-kertainen äänihuulipareesin riski. Pienenpienten keskosten kirurginen hoito on syytä varata vain tilanteisiin, joissa sille ei ole vaihtoehtoa.