Lääketieteellinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Palokangas, Silja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objectives. Most athletes seem to recover gradually within the first 10 days after sports-related concussion (SRC), however a minority of athletes have persistent symptoms. To date, the recovery of Finnish athletes has not been researched. The aim of this study was to research the neuropsychological outcome and recovery trajectory after SRC on average a one-month period in Finnish youth ice hockey players. Both cognitive performance (verbal memory, visual memory, visual motor speed, reaction time) and self-reported symptoms were assessed. Individual clinical recovery was also monitored. It was hypothesized that cognitive performance would decrease (in one or more domains) and that the amount of self-reported symptoms would increase during the first few days after SRC. In addition, it was hypothesized that both cognitive performance and self-reported symptoms would return to baseline levels on average within 10 days after SRC. Methods. The sample of the study (N = 24) was collected in the research project “Heads in the Game” (Pää pelissä -projekti). It consisted of youth ice hockey players who got a SRC during game season 2015–2016 and were in a comprehensive follow-up team. All participants were Finnish, male and aged 14–20 (M = 16.75, SD = 1.59). The baseline performance of each player was assessed before game season. Performance after SRC was assessed in maximum four assessment points until players were clinically recovered. Assessment was done by ImPACT-test. Statistical analyses were performed by linear mixed models. Results and conclusions. Cognitive deficits were observed during the first few days after SRC, however deficits were significant only in reaction time. In addition, self-reported symptoms increased during the first few days after SRC, but this increase was not significant. On average cognitive performance and self-reported symptoms returned to at least baseline levels in 8 days (6–19 days) after SRC. These results suggest that particularly reaction time could be sensitive to SRC. The recovery of Finnish youth ice hockey players took place on average in the typical time course observed in previous studies, however there was variability within individuals.
  • Haikarainen, Sanni-Liisa (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tiedekunta - Fakultet - Faculty Medical Sciences Laitos - Institution – Department Department of psychology and logopedics Tekijä - Författare - Author Sanni-Liisa Haikarainen Työn nimi - Arbetets titel Title Verbalizing the chances of nonverbal interaction using the intensive interaction outcomes table Oppiaine - Läroämne - Subject Logopedics Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare – Level/Instructor Master’s Thesis/Kaisa Launonen Aika - Datum - Month and year 01/2018 Sivumäärä - Sidoantal - Number of pages 43 pp. + 3 appendices Tiivistelmä - Referat - Abstract Aims: The aims of this study were to investigate how the users of intensive interaction outcomes table estimate the feasibility of it. I was especially interested whether the outcomes table makes it easier to observe and verbalize the changes in a client’s way to use nonverbal interaction. I also wanted to know how the users of intensive interaction outcomes table evaluate the need of improving it. Methods: The data of this study were collected with a questionnaire. The participants were found from the intensive interaction group in Facebook and from the email list of Tikoteekki’s specialist Kaisa Martikainen. The answers were classified thematically with the help of graphic symbols. Results: According to the findings of this study it seems that the intensive interaction outcomes table supports professionals in recognising changes in their client’s ways to use nonverbal interaction. It also helps them in verbalizing the recongized changes. The participants would develop the form by shorting it. It would make it easier to be used in everyday work. Avainsanat - Nyckelord Keywords Intensive interaction, intensive interaction outcomes table, autism spectrum disorder, intellectual impairment, nonverbal interaction Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Helsinki University Library – Helda / E-thesis (opinnäytteet) ethesis.helsinki.fi Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information
  • Sten, Melissa (Helsingin yliopisto, 2018)
    Fyysisen suorituskyvyn lasku voi johtua monesta eri syystä, joista yhtenä, joskin harvinaisempana, ovat perinnölliset lihassairaudet. Lihasaineenvaihdunnan häiriöissä lihasten aineenvaihduntareaktiot eivät toimi normaalisti, mikä voidaan havaita poikkeavina aineenvaihduntatuotteiden pitoisuuksina veressä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten lihasaineenvaihdunnalle keskeiset markkerit laktaatti ja ammoniakki käyttäytyvät viidessä perinnöllisessä lihassairaudessa maksimaalisen rasituksen ja sen jälkeisen palautumisvaiheen aikana. Tuloksia verrattiin terveeseen verrokkiryhmään. Tutkielman aineistossa edustettuina olivat mitokondionaalisiin myopatioihin kuuluvat progressiivinen eksterni oftalmoplegia (PEO) ja mitokondriaalinen enkefalopatia (MELAS), lantio-hartia-dystrofioihin kuuluva anoktaminopatia (ANO5), sekä metabolisiin myopatioihin kuuluvat McArdlen tauti ja Taruin tauti. Kaikki koehenkilöt suorittivat maksimaalisen spiroergometriatutkimuksen, jonka aikana kerätyistä laskimoverinäytteistä analysoitiin muun muassa laktaatti- ja ammoniakkipitoisuuksia. Aikaisempia tutkimustuloksia tukien kaikilla potilasryhmillä havaittiin spiroergometriatutkimuksessa merkkejä alentuneesta suorituskyvystä. Merkittävin löydös oli kuitenkin se, että eri tautiryhmien laktaatti- ja ammoniakkiprofiilit poikkesivat selkeästi paitsi verrokkiryhmästä myös toisistaan. Erityisen selvästi erot näkyivät laktaatin ja ammoniakin suhteessa. Glykogeenimetabolian häiriöihin kuuluvissa McArdlen taudissa ja Taruin taudissa laktaatin ja ammoniakin suhde oli sekä rasituksessa että sen jälkeisessä palautumisvaiheessa selvästi matalampi kuin verrokeilla tai muilla potilasryhmillä. Mitokondrionaalisia myopatioita PEO:a ja MELAS:ia sairastavilla potilailla laktaatti-ammoniakkisuhde oli puolestaan kaikissa mittausvaiheissa verrokkeja korkeampi, kun taas ANO5-potilailla suhde pysyi koko ajan jotakuinkin verrokkien tasolla. Tulokset tukevat spiroergometriatutkimuksen sekä sen aikana määritettyjen laktaatti- ja ammoniakkipitoisuuksien käyttökelpoisuutta perinnöllisten lihassairauksien diagnostisena apuvälineenä. Erityisesti laktaatin ja ammoniakin suhde vaikuttaa käyttökelpoiselta. Sitä on kuitenkin tutkittu toistaiseksi vasta vähän, joten jatkotutkimuksia ja suurempia potilasaineistoja tarvitaan.
  • Polet, Liisa (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objectives. The aim of the current study was to explore whether participation in short-term music intervention can increase phonological awareness and the size of vocabulary in 5–6-years-old children. Phonological processing is defined by the ability to recognize and modulate small units of words, like phonemes. Vocabulary is a group of words that represents specific concepts such as objects (nouns). Both phonological processing and the size of vocabulary are known to be related to later reading ability in children. It is also known that children with musical experience perform better on tests measuring language abilities than children without musical experience. Single studies have also reported that short-term music intervention enhances phonological awareness and development of vocabulary in preschool children but more research on this theme is needed. Methods. The sample consisted of 64 children in two cohorts. There were three groups of children: an experimental group with music intervention (n=20), an experimental group with dance intervention (n=24) and a control group (n=20). Music and dance interventions took place in the kindergartens and lasted 3‒6 months. Before and after the interventions the groups were compared with tests of phonological processing and the size of vocabulary. The comparison was made with repeated measures analysis of variance. Results. Differences in the phonological processing or the size of vocabulary between the groups were not found. All children performed better on post-tests than pre-tests. The results of the current study indicate that short-term music intervention does not enhance phonological processing or development of vocabulary in preschool children. The results are contradictory to previous research and highlight the importance of more precise conceptualization of music intervention in the future.
  • Esko Salokari (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tausta Duke Treadmill Score (DTS) on laajalti juoksumatolla suoritetun rasituskokeen yhteydessä käytetty painotettu pisteytys, joka yhdistää rasituksensiedon, suurimman ST-tason muutoksen ja rasituksen aikaisen rintakivun. Aiemmin ei ole tutkittu DTS:n ja sen yksittäisten osatekijöiden ennusteellista arvoa kuntopyörällä suoritettavan rasituskokeen yhteydessä. Menetelmät Kahden eri aineiston potilaat suorittivat normaalin rasituskokeen kuntopyörällä: 3936 potilasta (2371 miestä, iältään 56 ±13 vuotta) Finnish Cardiovascular Study (FINCAVAS) –aineistosta ja 2683 miestä (iältään 53±5.1 vuotta) Kuopio Ischemic Heart Disease (KIHD) –aineistosta. Arvioimme potilaiden todennäköisyyttä menehtyä sydän- ja verisuonisairauksiin Coxin regressioanalyysin avulla. Tulokset 180 potilasta (4,6%) menehtyi 6,3 vuoden mediaaniseuranta-ajan aikana (kvartiiliväli 4.5-8.2) sydän- ja verisuonisairauksiin FINCAVAS-aineistossa. 562 potilasta (21.0%) menehtyi sydän- ja verisuoniperäisiin syihin 24.1 vuoden mediaaniseuranta-ajan aikana (kvartiiliväli 18.0-26.2) KIHD-aineistossa. DTS ennusti vahvasti sydän- ja verisuoniperäistä kuolleisuutta molemmissa aineistoissa (FINCAVAS-aineistossa vaarasuhde 3.15 ylimmän ja alimman DTS:n kolmanneksen välillä, 95% luottamusväli 1.83-5.42, p-arvo <0.001 ja KIHD-aineistossa vaarasuhde 1.71, 95% luottamusväli 1.34-2.18, p-arvo <0.001). Kun mukaan analyyseihin otettiin myös DTS:n yksittäiset osatekijät, pisteytys ei kuitenkaan enää luotettavasti ennustanut sydän- ja verisuonisairaus peräistä kuolleisuutta kummassakaan aineistossa ja rasituksensieto oli merkittävin ennusteeseen vaikuttava tekijä. Pohdinta DTS liittyy sydän- ja verisuonisairauksien aiheuttamiin kuolemiin kuntopyörällä rasituskokeen suorittaneiden aineistoissa, mutta rasituksensieto osoittautui paremmaksi ennusteeseen vaikuttavaksi tekijäksi. Jatkossa myös juoksumatolla suoritettavan rasituskokeen yhteydessä tulisi perehtyä lisää DTS:n ennusteelliseen arvoon verrattuna muihin tekijöihin, erityisesti rasituksensietoon. 209 sanaa
  • Sainio, Sara (Helsingin yliopisto, 2018)
    Septoplastier har traditionellt slutförts med hjälp av suturering, silikonskivor eller nästamponger. På HUCS öronklinik togs år 2015 i bruk en stapler, som fäster nässlemhinnan till nässkiljeväggens brosk och dessutom försluter nässlemhinnan genom att skjuta absorberbara stansar genom nässkiljeväggen. Syftet med denna forskning var att reda ut i vilken utsträckning staplern använts, samt hur mycket komplikationer och extra kontrollbesök staplern orsakar i jämförelse med de andra metoderna. Forskningsmaterialet utgjordes av 457 patienter som genomgått septoplasti i HNS-området under åren 2014, 2015 och 2016. Informationen samlades från patienternas operationsberättelser och sjukjournaler, och analyserades med hjälp av SPSS- och CNSS-programmen. Forskningen kunde inte påvisa någon statistiskt signifikant skillnad i komplikationsfrekvens mellan staplergruppen och kontrollgruppen. Ekvivalenstest med signifikansnivån 0,1000 gav som resultat att operationsmetoderna är likvärdiga vad gäller komplikationsfrekvensen (p=0,0099). Mängden planerade kontrollbesök var lägre i staplergruppen än i kontrollgruppen (p<0,001). Vad gäller oplanerade kontrollbesök kunde inte någon statistiskt signifikant skillnad mellan grupperna påvisas, procentuellt sett verkade staplerpatienterna dock ha något fler oplanerade kontrollbesök. Kontrollbesöken totalt kunde påvisas vara klart färre i staplergruppen (p<0,001). Resultaten av denna studie i kombination med tidigare studier, som antytt att patienterna efter operationen är lika nöjda om inte nöjdare vid användning av stapler istället för någon av de alternativa metoderna ger vid hand att användningen av stapler i septoplastier är befogad.
  • Mikkola, Iiris (Helsingin yliopisto, 2017)
    Objectives. Parental alienation happens as a parent tries to damage the relationship between their ex-partner and child. Alienation strategies are for example denigration of the estranged parent, or controlled communication. Parental alienation exists approximately in one out of ten divorced families, typically with custody conflict. Parental alienation has a radical effect on the well-being of the whole family, especially on the relationship between the rejected parent and the child. This study focused on the impact of parental alienation on the rejected parent’s mental health measured with symptoms of depression and posttraumatic stress disorder (PTSD). In addition, differences between mothers and fathers, impact of stress, and importance of social support were considered. Methods. Altogether 147 answers (45 mothers, 102 fathers) were collected during spring 2017 via an internet questionnaire from participants who had experienced parental alienation. Nearly half of the participants did not see their child anymore. Mental health was assessed after collecting background information; posttraumatic stress disorder (Impact of Event Scale, IES), depression (BDI-21), stress (Cohen’s Perceived Stress Scale), and life changes (Holmes and Rahe Stress Scale) were evaluated. Logistic regression analysis was conducted. Results and conclusions. According to the results the rejected parents were experiencing severe mental symptoms. Mothers reported more severe PTSD-symptoms and experienced stress compared to fathers. Stress and social support were the most important variables predicting both posttraumatic stress disorder and depression. These results support the assumption other studies have indicated: parents’ well-being has deteriorated after losing contact with their child due to parental alienation.
  • Rautalin, Ilari Matias (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tausta: Vapaa-ajan aktiivisuuden (VA) tiedetään laskevan aivohalvausriskiä, mutta tutkimukset eri aktiivisuusmuotojen vaikutuksesta subaraknoidaalivuotoon (SAV) ovat vähäisiä ja ristiriitaisia. Menetelmät: Tutkimme prospektiivisesti aikuisväestöön perustuvan kansallisen FINRISKI-aineiston yli 65,000 osallistujaa vuodesta 1972 vuoteen 2014. Vapaa-ajan (VA), työmatkan (TMA) sekä työpaikan (TPA) aktiivisuudesta kerättiin tietoa seurannan alussa kyselylomakkeiden avulla. Seurannan aikana diagnosoitiin yli 500 SA-vuotoa, joista lähes 100 äkkikuolema-SA-vuotoa tapahtui sairaalan ulkopuolella. Liikuntamuodoille laskettavat riskisuhteet saatiin vakioiduilla Cox:n malleilla, jotka huomioivat kaikki tunnetut SAV-riskitekijät sekä osallistujien sosioekonomisen statuksen. Tulokset: Jokaista 30 minuutin VA:n nousua kohden SAV-riski laski usean prosentin verran säilyen kaikissa ikä- ja verenpaineryhmissä riippumatta merkittävästi sukupuolesta. Tupakoitsijoilla havaittu vaikutus oli vieläkin voimakkaampi. Lisäksi hieman yli 10% liikunnallisesti inaktiivisten tupakoitsijoiden SAV-tapauksista voitaisiin teoriassa ehkäistä nostamalla viikoittainen VA yli 90 minuuttiin. Yli 30 minuutin päivittäinen TMA oli myös lineaarisesti yhteydessä alhaisempaan SAV-riskiin, mutta tämä vaikutus näyttäisi häviävän ikääntymisen seurauksena. Kohtalainen ja korkea TPA liittyi kohonneeseen SAV-riskiin, jota voidaan ainakin osaksi selittää yleisemmän tupakoinnin sekä korkeamman verenpaineen vaikutuksella näissä ryhmissä. Yhteenveto: Fyysinen aktiivisuus on yhteydessä alhaisempaan SAV-riskiin sekä näyttäisi heikentävän tupakoinnin ja korkean verenpaineen aiheuttamaa haitallista vaikutusta. Liikunta on maailmanlaajuisesti halpa, helposti saatava sekä suhteellisen tehokas tapa laskea SAV-riskiä etenkin tupakoitsijoilla.
  • Salmikivi, Janne; Gebraad, Arjen; Seppänen-Kaijansinkko, Riitta (Helsingin yliopisto, 2017)
    The objective of this study was find out the use of dental implants, bone grafts and membrane materials used in implant dentistry between 2005-2015 in Finland. The statutory implant registry was maintained by the National Institute for Health and Welfare. Variables from the implant registry included the patient's gender, age, medical history, indications for implantation, augmentation area, installed fixtures, bone grafts and membranes, complications, removed fixtures and removal indications. Variables were analyzed by using statistical analysis software IBM® SPSS® Statistics (v24). During the time period 166 842 implants were installed and 2351 were removed. The most frequently used bone graft materials were bovine bone graft and autograft, whereas collagen membrane was the most used membrane material. Biomaterials were often used with two-step procedure and mostly in the maxilla. Patients age, gender, biomaterial use, irradiation and smoking were considered risk factors for implant survial. Information data about dental implants and biomaterial use were collected based on voluntary reports from the clinics, therefore the registry is not complete and does not represent the overall statistics.
  • Lötjönen, Paula (Helsingin yliopisto, 2017)
    Eisenmengerin oireyhtymän (ES) taustalla on synnynnäinen sydänvika, jossa systeemi- ja keuhkoverenkierto sekoittuvat muodostaen oikovirtauksen, joka kulkee ainakin osittain oikealta vasemmalle. Potilaiden elinikä on yhä alhaisempi kuin terveen väestön, vaikka ennuste on parantunut viime vuosikymmenten aikana. Suomen ES-potilaita ei ole aiemmin tutkittu systemaattisesti. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ES:n epidemiologiaa Suomessa vuosina 1977-2012. Lisäksi pyrimme tutkimaan potilaiden yleisimpiä kuolinsyitä ja sairastavuutta sekä uusien keuhkoverenpainetta alentavien lääkkeiden (Advanced therapy, AT) käyttöä ja vaikutuksia ES-potilailla. Potilasaineisto kerättiin maanlaajuisesti Terveyden ja hyvinvointilaitoksen (THL) tiedostojen avulla. Tulokset analysoitiin SPSS-tilastointiohjelmalla. Päätetapahtumaksi määritettiin kuolema tai sydän-keuhkosiirteen saaminen. Aineisto käsitti 166 potilasta, joista 67% oli naisia ja 35% Down-potilaita. Yleisimpiä sydänvikoja olivat VSD ja AVSD. Vuoden 2012 lopulla sydän-keuhkosiirteen oli saanut 12 potilasta, 94 oli menehtynyt ja 60 oli elossa. Elossa olevat potilaat olivat keskimäärin 40-vuotiaita. ES:n esiintyvyys ja ilmaantuvuus on laskenut viime vuosikymmenien aikana: vuonna 2012 esiintyvyys oli 11/miljoona asukasta ja 2000-luvulla ilmaantuvuus 0,1/miljoona asukasta/vuosi. Yleisimpiä kuolinsyitä olivat sydämen vajaatoiminta ja infektiot. Suurin osa potilaista kärsi jostain tutkimastamme komplikaatiosta. AT-lääkityksiä oli käyttänyt 36 potilasta ja käytetyimpiä lääkkeitä olivat bosentaani ja sildenafiili. Lääkkeet vaikuttivat hieman parantavan suorituskykyä 6 minuutin kävelytestissä (6MWT) sekä pienentävän sairastavuutta ja kuolleisuutta. Tutkimuksella saatiin uutta tietoa ES-potilaista ja sairauden epidemiologiasta Suomessa. Potilaiden määrä on pienentynyt vuosien aikana ja potilaat voivat aiempaa paremmin. AT-lääkityksillä vaikuttaisi olevan positiivista vaikutusta potilaan elämänlaatuun, sairastavuuteen ja kuolleisuuteen, vaikutuksista tarvitaan kuitenkin lisätutkimuksia.
  • Tammisalo, Niilo (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämän kirjallisuuskatsauksen aiheena on selkäytimen sähköinen stimulaatio kivunhoitomenetelmänä. Työssä kuvaillaan tämän menetelmän kehitystä, teoreettista taustaa ja tärkeimpien kliinisten tutkimusten tuloksia. Katsauksessa käsitellään myös lyhyesti nykyisiä stimulaatiolaitteita, niiden asennusta ja käyttöä. Selkäytimen sähköistä stimulaatiota käytetään pääasiassa vaikean pitkään kestäneen hermoperäisen kivun hoitoon. Tärkeimpiä tällaisia käyttöaiheita ovat selkäleikkauksien jälkeen jatkuneet raaja- ja/tai selkäkivut ja erilaisten ääreishermovaurioiden aiheuttamien kiputilojen lievittäminen. Yksi yleisimmistä muista käyttöaiheista on valtimoverenkiertohäiriöiden aiheuttaman kivun hoito. Stimulaatiohoitolaitteisto koostuu sähköisestä, yleensä akkukäyttöisestä stimulaattorista ja elektrodista. Elektrodi asennetaan potilaan selkäydinkanavaan ja stimulaattori ihon alle, ja ne yhdistetään toisiinsa johdoilla. Potilaalla on lisäksi ohjain, jolla voidaan säätää stimulaation voimakkuutta sopivan kivunlievityksen saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Maailmassa asennetaan vuosittain kymmeniätuhansia stimulaattoreita. Suomessa hoito on keskitetty pääasiassa yliopistollista sairaaloiden neurokirurgian klinikoihin ja kipupoliklinikoiden anestesiologisiin yksiköihin. Potilaat valikoituvat hoitoon yleensä monialaisen kipupoliklinikan tai jonkin yksittäisen erikoisalan lääkärin arvion perusteella. Ennen stimulaatiohoitoon päätymistä potilaiden kivut ovat kestäneet keskimäärin useita vuosia syyn mukaisista hoidoista tai kipulääkityksestä huolimatta. Aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta voidaan päätellä, että asianmukaisesti toteutetulla selkäytimen sähköisellä stimulaatiolla voidaan lievittää selvästi useimpien potilaiden kipua, ja hoitovaikutuksen voidaan odottaa säilyvän vuosien ajan. Kirjallisuuskatsauksesta käy ilmi, että hyvin suoritettuja näyttöön perustuvan lääketieteen arviointiperusteet täyttäviä tutkimuksia tämän hoitomenetelmän tehosta ja taloudellisesta vaikutuksesta on vähän. Uusia aikaisempaa laajempia tutkimuksia on valmisteilla ja käynnissä.
  • Mäkelä, Kati; Hodgson, Ulla; Piilonen, Anneli; Kelloniemi, Katariina; Bloigu, Risto; Sutinen, Eva; Salmenkivi, Kaisa; Rönty, Mikko; Lappi-Blanco, Elisa; Myllärniemi, Marjukka; Kaarteenaho, Riitta (Helsingin yliopisto, 2017)
    To be published later.
  • Anttila, Joonas (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tavoitteet Asenteet luonnonmukaisiin tuotteisiin ovat huomattavan myönteisiä tuotteiden käyttöä puoltavaan tutkimusnäyttöön nähden. Tietomme näiden asenteiden taustasta rajoittuu lähinnä väestötekijöihin ja käytön perusteluihin; asenteisiin liittyvää tiedonkäsittelyä, tunteita ja motivaatiota on tutkittu vain vähän. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia yhteyksiä luonnonmukaista ruokaa ja kosmetiikkaa koskeviin asenteisiin on seuraavilla tiedonkäsittelyn ja tunneperäisen motivaation piirteillä: intuitiivinen ajattelutyyli (REIm), analyyttinen ajattelutyyli (REIm, CRT), avoin ajattelutyyli (OMC-G), terveysmyytteihin uskominen, nykyaikaiset terveyshuolet (MHW), inhoherkkyys, välttämismotivaatio (BIS) ja lähestymismotivaatio (BAS). Menetelmät Verkossa jaettuun E-lomake-kyselyyn osallistuttiin itsenäisesti omalla laitteella. Vastaus saatiin 317 tutkittavalta (16–71 v), joista 74.4 % oli naisia. Tutkittavat ilmaisivat asenteensa luonnonmukaiseen ruokaan ja kosmetiikkaan semanttisilla erotteluilla (yleisarvio) ja tuotteiden käytön arviolla. Lisäksi he vastasivat itsearviointikysymyksiin ja tehtäviin tiedonkäsittelyn ja motivaation piirteiden arvioimiseksi. Piirteillä ennustettiin tuotteiden yleisarvioita lineaarisessa regressioanalyysissa ja käyttöarvioita ordinaalisessa regressioanalyysissa; ikä, sukupuoli, koulutustausta ja ruokavalio vakioitiin. Tulokset ja johtopäätökset Nykyaikaiset terveyshuolet ja intuitiivinen ajattelutyyli ennustivat parhaiten myönteistä asennetta sekä luonnonmukaiseen ruokaan että kosmetiikkaan; muilla piirteillä oli vain joitakin heikohkoja yhteyksiä. Tulosten perusteella luonnonmukaisuuden kannatusta voi selittää intuitiivinen, mielikuviin ja tunteisiin nojaava tapa arvioida tuotteita sekä tulkinnat ruoan ja kosmetiikan tuotannon terveysvaaroista. Luonnonmukaisia tuotteita koskevien asenteiden psykologisessa selittämisessä voivat siis olla tärkeitä sekä tiedonkäsittelyn yleinen tapa että siihen vaikuttavat tunteet ja motiivit.
  • Rebane, Anni (Helsingin yliopisto, 2015)
    Given the success of first-line treatment in chronic myeloid leukemia (CML), the prevalence of the disease is estimated to increase and more patients are expected to develop resistance to therapy. Thus, even relatively rare point mutations are likely to become more common. In CML, the uncontrollable division of myeloid cells is caused by a reciprocal translocation of chromosomes 9 and 22, resulting in the Philadelphia chromosome. At the meeting point of the two chromosomes, breakpoint cluster region (BCR) and Abelson proto-oncogene 1 (ABL1) fuse together to form the chimeric fusion oncogene BCR-ABL1, the latter of which, the non-receptor tyrosine kinase ABL1, is the driver of the disease. Since the tyrosine kinase inhibitor (TKI) imatinib became available in 2001, the success of first-line therapy has significantly improved the prognosis of CML patients. However, up to 50% of patients with imatinib-refractory disease develop resistance due to point mutations in ABL1, and the most common mutation to emerge is BCR-ABL1 T315I. The broad-range TKI ponatinib is the only approved TKI that inhibits the kinase activity of BCR-ABL1 T315I, but adverse side effects leave patients with this mutation in need of a better, safer, and more effective treatment. The kinase inhibitor axitinib was shown to be selective for BCR-ABL1 T315I, but mutations that emerge as a consequence of axitinib-resistance have yet to be explored. Moreover, patients with the T315I mutation treated with ponatinib have been reported to develop highly drug-resistant mutations in BCR-ABL1 such as T315M and the E255V/T315I compound mutation. The purpose of this study was to identify mutations that enable cells to develop resistance to the kinase inhibitor axitinib and to find new, potential inhibitors for cells expressing the drug-resistant mutations BCR-ABL1 T315I, BCR-ABL1 T315M, and BCR-ABL1 E255V/T315I. To this end, mouse hematopoietic cell lines were constructed prior to determining cell viability in response to inhibitors in combinations and as independent agents. As a novel finding, cells stably expressing T315M were found to exhibit sensitivity to inhibitors of topoisomerase II and mTOR. Moreover, synthetic lethality occurred in these cells in response to the combined treatment of the allosteric inhibitor asciminib and the TKI ponatinib, although not in clinically relevant doses. The highly resistant cells expressing BCR-ABL1 E255V/T315I, like cells expressing T315I and T315M, showed sensitivity to conventional chemotherapy. Notably, however, three SMAC mimetics displayed selectivity to cells expressing BCR-ABL1 E255V/T315I over cells expressing only the single T315I mutation. Considering that CML is expected to become increasingly prevalent, more patients are estimated to develop resistance to therapy. As even relatively rare mutations in BCR-ABL1 become more common, finding an effective treatment for cells expressing these highly resistant mutations takes us one step closer to identifying a safe and effective treatment for CML patients carrying those mutations.
  • Mansikka, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2018)
    The relationship between cognition and functional capability is an important research topic as it concerns the ecological validity of clinical neuropsychology. The purpose of this thesis was to explore the relationship between executive functioning and functional capability in very mild to moderate Alzheimer's disease. A further goal was to investigate the effect of dementia severity on the relationship between executive functioning and functional capability. The study sample consisted of relatively aged individuals (mean age 83.53 years), which is meritable, since very few analogous studies have been conducted with as old a sample. The sample of this study consisted of Alzheimer's disease patients who participated in an intervention study involving elderly dementia patients by Helsinki University Central Hospital during 2014–2016. Baseline measurements of the study were used. The sample (n=97) was split into very mild/mild (n=55) and moderate (n=42) Alzheimer's disease using the Clinical Dementia Rating scale (CDR). Executive functioning and functional capability were measured using the Frontal Assessment Battery (FAB) and Alzheimer's Disease Cooperative Study–Activities of Daily Living (ADCS-ADL), respectively. The relationship between executive functioning and fuctional capability was measured using regression analysis. In this study the relationship between executive functioning and functional capability could not be replicated. Furthermore, dementia severity was found to have no effect on the relationship between executive functioning and functional capability. There might have been notable dementia comorbidity, physical morbidity and old age fragility within the sample which have had an impact on the results. Moreover, functional capability was conceptualized using only the total score of the ADL measure. In the future functional capability should be measured more minutely, inspecting the individual items of the selected ADL measure.