Lääketieteellinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Lemma, Jasmiini; Nieminen, Tuomo; Kyhälä-Valtonen, Hanna; Nieminen, Markku; Salomaa, Veikko; Anttila, Ismo; Kerola, Anne; Rissanen, Harri; Jula, Antti; Koskinen, Seppo (Helsingin yliopisto, Subm)
    Aims: Atrial fibrillation (AF) is the most common long-standing arrhythmia in the adult population. This study aimed to assess which factors increase the likelihood of developing AF, and whether AF is associated with worsened survival in the new millennium. Methods: 6299 participants from a nationally representative Finnish health cohort were followed from 2000 to 2014. The mortality and risk of developing AF were analyzed using Cox regression and logistic regression models. Results: The overall prevalence of AF in baseline ECG was 1.5%. During the 13 year follow- up, 16.9% of those without baseline AF and as many as 85% of those with AF at baseline died. AF increased the risk of dying 5-fold in unadjusted and 1.86-fold in adjusted analysis. In addition, age, gender, hypertension, heart failure, chronic obstructive pulmonary disease (COPD), diabetes and smoking were associated with increased mortality in the Cox regression model. During the first 10 years of follow-up, male gender, age, BMI and alcohol consumption were associated with developing AF. Conclusion: AF is clearly linked with mortality even after the emergence of modern anticoagulation therapy. BMI and alcohol consumption were the only modifiable health factors associated with the development of AF.
  • Kullas, Laura (Helsingin yliopisto, 2017)
    Vakavaa ja pitkäkestoista laihuushäiriötä sairastavat potilaat ovat pitkään jääneet hoidon ulkopuolelle, koska ei ole tiedetty miten heitä tulisi hoitaa. Viime aikoina asiaa on alettu tutkia. Suomenkielinen kirjallisuus aiheesta on kuitenkin erittäin vähäistä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoitus on koota yhteen vakavaa ja pitkäkestoista laihuushäiriötä käsittelevä kirjallisuus ja tutkimustieto. Katsausta varten tehtiin systemaattinen tiedonhaku Medline –tietokannasta. Lisäksi tehtiin käsihakuja ja tunnistettiin aiheeseen liittyviä artikkeleita lähdeluetteloista sekä uutuusvalvonnasta. Vakavaa ja pitkäkestoista laihuushäiriötä sairastavat voivat parantua tai ainakin oirekuva voi helpottua. Laihuushäiriön taudinkulussa ei ole tunnistettu kohtaa, jossa hoidosta ei enää olisi apua. Tutkimusnäyttöä on psykoterapioiden, erityisesti kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian, tehosta. Hoidossa on syytä pyrkiä elämänlaadun parantamiseen ja tämän toteutuu parhaiten nostamalla painoa ja vähentämällä syömisoireita ja muita psyykkisiä oireita. Tarvitsemme kuitenkin lisää laadukkaita satunnaistettuja vertailututkimuksia, joiden avulla voimme rakentaa potilaille laadukasta ja näyttöön perustuvaa hoitoa. Lisäksi tarvitsemme yhtenäisen määritelmän vakavalle ja pitkäkestoiselle laihuushäiriölle, jotta tutkimukset olisivat vertailukelpoisia.
  • Kullberg, Pontus (Helsingin yliopisto, 2017)
    Befolkningen i Västvärlden åldras och människor lever allt längre. I Finland är över 90 åringar den snabbast växande befolkningsgruppen och mängden 90 år fyllda uppskattas tredubblas fram till år 2040. Ändå finns det relativt lite kirurgisk forskning om denna viktiga patientgrupp. Morbiditeten och mortaliteten vid operativa ingrepp ökar med ålder, men samtidigt har det visats att även över 100 åringar klarar av operativa ingrepp relativt bra. Målet med denna studie är att undersöka resultaten och effektiviteten av hudtransplantationsoperationer på patienter som fyllt 90 år. Data samlades retrospektivt in från samtliga hudtransplantationsoperationer gjorda på ≥90 åringar under åren 2010-2013 på HUS plastikkirurgiska enhet i Tölö sjukhus. Utgående från resultaten är hudtransplantation en effektiv och relativt trygg metod att rekonstruera vävnadsdefekter på ≥90 åringar. Hudtransplantationen lyckades i 89% av ingreppen. Dödligheten under post-operativ vård var 4,8%, vid 30 dygn 7,14% och vid ett år 33,3%, vilket är litet mindre än i tidigare studier där post-operativa dödligheten på 90 åringar har undersökts. Operationen är dock inte riskfri och ett års dödlighet är högre hos de som genomgått hudtransplantation än i samma åldersgrupp i genomsnitt.
  • Nurminen, Nelli (Helsingin yliopisto, 2017)
    Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Meilahden sairaalassa tehdään tuhansia päivystysleikkauksia vuosittain. Meilahden leikkausosaston kiireellisyysluokitukseen tuli 1.1.2016 sairaalan ohjausryhmän päätöksellä uusi luokka, violetti, ilmaisemaan hätäleikkausta. Kansainvälisten ja sairaalan sisäisten ohjeistusten perusteella hätäleikkauksia suositellaan tehtäväksi potilaille, joilla on vuotosokki. Tässä tutkimuksessa selvitettiin Meilahdessa vuonna 2016 neljän ensimmäisen kuukauden aikana tehtyjen hätäleikkausten ja hätäleikattujen potilaiden tiedot. Hätäleikattuja potilaita oli tarkastelujakson aikana yhteensä 79. Hätäleikkaukseen johtaneissa diagnooseissa ja tehdyissä toimenpiteissä oli runsaasti vaihtelua. Tutkimuksen perusteella yleisimmät hätätoimenpiteeseen johtaneet diagnoosit olivat toimenpiteiden vuotokomplikaatiot (16,7%) sekä repeytynyt vatsa-aortan aneurysma (9,0%). Tutkimuksen perusteella potilaat, joille hätätoimenpide Meilahden sairaalassa tehdään, ovat pääsääntöisesti vakavasti sairaita ja tarvitsevat toimenpiteen jälkeen runsaasti tehohoitoa. Sairaalakuolleisuus hätätoimenpiteiden jälkeen on tämän tutkimuksen perusteella huomattava.
  • Risto-Pekka, Varstela (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkimuksessa selvitettiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) alueella todettujen suun alueen neurogeenisten kasvainten yleisyys sekä niiden lokalisaatio suun alueella. Tutkimus suoritettiin, koska vastaavaa tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty. Tutkimukseen valittiin mukaan kaikki patologian laitoksen Qpati-tietokantaan sisältyvät hermostoperäiset muutokset suun alueelta vuosilta 1974–2015. Aineiston kokonaismäärä oli 155 potilasta, joista miehiä oli 74 ja naisia 81. Neurogeenisistä kasvaimista yleisin oli jyvässolukasvain (n = 48), jonka yleisin lokalisaatio oli kieli (n = 31). Tämä voidaan selittää kielen runsaalla hermotuksella. Seuraavaksi yleisin kasvain oli neurofibrooma (n = 36).
  • Kautto, Arja (Helsingin yliopisto, 2017)
    Viisaudenhampaat aiheuttavat monenlaisia ongelmia ja siksi niiden poisto koskettaa lähes jokaista suomalaista. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää viisaudenhampaiden poistoihin johtavien diagnoosien yleisyyttä, poistotapaa, potilaan ikää poistohetkellä ja sukupuolten välisiä eroja. Tutkimuksen aineistona oli Helsingin kaupungin terveyskeskuksen potilastietojärjestelmästä Efficasta aikaväliltä 1.1.2013 - 8.12.2014 viisaudenhampaiden poistoihin liittyvät tiedot: hampaan numero Dd.18, 28, 38, 48, ICD-10 tautiluokituksen mukainen poistodiagnoosi, EBA-alkuinen toimenpidekoodi, potilaan ikä poistohetkellä ja sukupuoli. Tutkimusaineisto koostui 8436 poistetusta viisaudenhampaasta (51 % miesten hampaita, ikähajonta 10-99 vuotta). Aineisto analysoitiin Excelissä. Ryhmien välisten erojen tilastollista merkitsevyyttä testattiin Khi toiseen -testillä. Yleisimmät poistodiagnoosit jakautuivat seuraaviin luokkiin: K05 Hampaiden kiinnityskudosten sairaudet (23 %), K04 Hammasytimen ja hampaan juuren kärkeä ympäröivien kudosten sairaudet (20 %) sekä K02 Hammaskaries (18 %). Leikkaamalla poistettiin vain 27 % kaikista viisaudenhampaista, joista 81 % oli alaleuan hampaita ja joiden yleisimpänä poistodiagnoosina oli pitkäaikainen perikoroniitti (16 %). Yleisin poistoikä oli 20-29 vuotta (34 %). Miehiltä poistettiin viisaudenhampaita keskimäärin 38 vuoden ikäisenä ja naisilta 35,3-vuotiaina. Johtopäätöksenä todetaan, että viisaudenhampaita poistetaan terveyskeskuksessa yleisten biofilmisairauksien takia ja suurin osa tehdään tavanomaisina poistoina. (167 sanaa)
  • Tötterman, Magnus (Helsingin yliopisto, 2017)
    Korvaklinikalla on vuonna 2015 tehty syventävä tutkielma(1), jossa on perehdytty älypuhelimeen liitettäviin mobiileihin endoskooppiratkaisuihin. Opetushenkilökunnalle on tutkielman pohjalta syntynyt ajatus nykytekniikan paremmasta hyödyntämisestä opetusvastaanotolla. Tämän syventävän työn tarkoituksena on käsitellä opetusvastaanotolla käytettävän välineistön ja siitä muodostuvan kokonaisuuden uudistamisvaihtoehtoja. Pääpainopisteinä ovat vanhan laitteiston uudistaminen perinteisiä laitetoimittajien tarjoamia vaihtoehtoja halvemmalla, käytettävyyden ja kannettavuuden parantaminen ja lisäksi opiskelijoiden parempi osallistaminen tutkittavaan asiaan.
  • Siltala, Markus (Helsingin yliopisto, 2017)
    Sarveiskalvon pullistumaa sairastavat potilaat muodostavat HYKS:n silmätautien klinikassa merkittävän potilasryhmän. Sairausprosessin edetessä potilaille kehittyy usein voimakas likinäköisyys ja hajataitteisuus, joiden seurauksena näöntarkkuus heikkenee. Piilolasit ovat heidän tärkein näönkuntoutuksellinen hoitomenetelmänsä. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisesti vuosina 2011 – 2015 optikon vastaanotolla piilolasisovituksessa käyneiden potilaiden potilasmerkintöjen pohjalta. Yhteensä tutkimusaineistossa oli 686 silmää. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään eri piilolaseilla saavutetut hoitotulokset diagnoosin ja tehtyjen toimenpiteiden mukaisissa potilasryhmissä, ja vertaamalla myös eri potilasryhmien tuloksia toisiinsa. Kovilla ja hybridimallisilla piilolaseilla saavutettiin lähes samankaltaisia hoitotuloksia. Pehmeiden piilolasien hoitotulokset jäivät heikoimmiksi. Mitä heikommalle tasolle näöntarkkuus jäi sankalaseilla, sitä enemmän potilaat hyötyivät piilolasihoidosta. Mikään piilolasi ei osoittautunut selvästi muita paremmaksi. Eri potilasryhmien välillä nähtiin pieniä eroja hoitotuloksissa. Hoitoon liittyviä haittavaikutuksia esiintyi niukasti.
  • Järvinen, Ilkka (Helsingin yliopisto, 2017)
    Both prenatal hyperglycaemia (caused by maternal diabetes mellitus) and neonatal hypoglycaemia pose a risk to the neurocognitive development of the child: Maternal diabetes mellitus in pregnancy has been reported to be associated with impairments in memory functions of the offspring up to adolescence. Also, an association has been reported between neonatal hypoglycaemia and neurodevelopmental impairments in childhood and adolescence. However, to our knowledge, the association of prenatal hyperglycaemia with memory impairments has not previously been studied in adulthood. As for the possible association of neonatal hypoglycaemia with memory impairments, it has not, to our knowledge, been studied at any age. Furthermore, the separate and combined sequelae of the two risk factors are yet to be directly compared. We hypothesized that the two risk factors, separately and combined, would still in middle age be associated with subtle memory impairments. We assessed memory functions in a follow-up study of a cohort born during 1971–1974 and prospectively studied from birth. The sample included participants exposed to prenatal hyperglycaemia (n = 22), neonatal hypoglycaemia (n = 14), or both (n = 7). It also included controls with no early risks (n = 40). We assessed the participants’ memory functions comprehensively, including working memory and immediate and delayed recall of both verbal and visual material. We found an interaction of early risk with the type of digit span task, a measure of working memory: The differences between span task scores varied between the groups. However, no pairwise between-group differences were significant. Thus, the interaction was not specific to any particular groups and likely to be clinically irrelevant. The interaction was non-significant when gestational age and birth weight were controlled for. The early risks were unassociated with scores on other memory tasks. Against our hypotheses, our results suggest that prenatal hyperglycaemia, neonatal hypoglycaemia and their combination are relatively benign disorders, especially when not accompanied by other perinatal complications: The association of prenatal hyperglycaemia with neurocognitive impairments appears to be attenuated in adulthood, and neonatal hypoglycaemia appears to have few long-term sequelae.
  • Aho, Petra (Helsingin yliopisto, 2017)
    Objectives. There are approximately 14,500 new cases of dementia-associated diseases each year in Finland. The most common cause of dementia is Alzheimer’s disease (AD). There are many changes associated with AD that affect the person’s ability to participate in interaction. Until now only very few Finnish studies have been conducted on assessing, treating and supporting language and interaction in dementia-associated diseases, and this type of treatment is not widely available in Finland. The purpose of this study is to introduce one indirect group speech therapy intervention aimed at the spouses of persons with AD, and to study its effectiveness in the interaction strategies they apply as well as their perceptions and satisfaction regarding interaction. The participants’ experiences of the intervention and its usefulness are also examined. The study also touches the applicability of a recently translated method for assessing the interaction between persons with AD and their spouses. Method. Three couples participated in the study, all of whom had one partner diagnosed with AD. The studied intervention consisted of six group meetings aimed at the healthy spouses. Data was collected at three separate occasions using VNVIS-CG – a method based on analyzing video-recorded material – and a questionnaire. The participants also filled out a feedback form at the end of the intervention. Results and conclusions. The study found that the participants adopted and implemented some of the strategies that were addressed during the intervention. The changes observed in the behavior of the participants were individual. However, the intervention seems to even out the differences in the number of strategies used by the participants. All of the participants found the intervention useful, and felt that it had affected their behavior, but only one of the participants reported greater satisfaction with the couple’s interaction after the intervention. The participants’ perceptions of interaction varied greatly, so conclusions about possible changes in these perceptions cannot be made. Further research on the matter, with a larger group of participants and a comparison group, is definitely needed. In the future, the methods used to evaluate effectiveness, as well as the content and the execution of the intervention, should also be modified as needed.
  • Heino, Wilma (Helsingin yliopisto, 2017)
    Objective. Preterm birth can cause challenges for early interaction between parent and infant. Early interaction is the basis for language and cognitive development, so parents play an essential part in supporting the development of their preterm child. Very little research of early interaction has been made from the fathers’ point of view. The aim of this study was to depict fathers’ experiences of early interaction with their prematurely born infants and examine the effect premature birth has on fatherhood. Participants and methods. The participants were four fathers of prematurely born infants and eight fathers of full-term infants. The prematurely born children were born between 30+4–33+6 weeks of gestation and weighed between 1 400–2 900 grams at birth. At the time of the study the premature infants were between 2–7 months of corrected age. The full-term children were between 1–6 months of age at the time of the study. The method of this study was semi-structured interview. The themes were composed for this study, based on previous research on premature birth, parenthood and early interaction. A pilot interview was carried out prior to the research interviews. The research interviews were conducted in autumn 2016. A theory-based content analysis and theme identification was carried out. Results and conclusions. The fathers described feelings of stress and anxiety, but felt that most of the support available for parents of premature children was focused on the mothers. The fathers’ experiences differed most with the time spent in the hospital, the perceived fragility and passivity of the child, the concern over the well-being of the mother and the strain of childcare. Similar types of play were used in both groups. The premature infants had more variation in sleep and eye-contact. The results indicate there should be more support available for the fathers of prematurely born children.
  • Junni, Jussi (Helsingin yliopisto, 2017)
    Abstract Background: Depression is one of the most prevalent disabling mental disorders worldwide. Its relation to the personality of the patient has been a topic of interest both in history and modern research. Understanding the relationship between personality traits and depression will help to develop suitable models of treatment for depression. The Five-Factor Personality Model (FFM, a.k.a. Big Five) is one of the most established scientific personality models, with its traits, namely neuroticism, extraversion, openness, conscientiousness and agreeableness. Connection between neuroticism and depression as well as between extraversion and depression is well known in modern scholarship, but no unambiguous results of connections between other traits and depression exist. High neuroticism seems to function as a risk factor that has a strong connection with Major Depression Episodes, but the moderating effects of the other personality traits are to be studied more deeply. In addition, there have been diverse results whether sex/gender has or has not a trait-independent role in predicting the se¬verity of depression. Aims: Thus, the present study strives for answering the following questions: 1. What is the correlation between individual five-factor personality traits and depression? 2. How does neuroticism trait function as a risk factor for depression? 3. How does sex/gender covariate with the depression? Methods: The data of the present study has been obtained from The Cardiovascular Risk in Young Finns study (Lasten Sepelvaltimotautien Riskitekijät, LASERI). The project has begun in 1980 and its 27-year follow-up was performed in 2007, when five-factor personality traits and depression score were measured as well. Personality traits and the depression score from 1,714 of the original 3,596 subjects were measured with NEO-FFI-M and BDI II. The participants were divided into four groups on the basis of the median values of neuroticism and extraversion traits. Results and conclusions: High neuroticism has a strong connection with depression, but high extraversion has a moderate opposite influence. No connection between the other traits and depression was found. Women tend to have higher scores of depression than men, but the sex influence is mediated by higher neuroticism among women. Further research is needed on possible trait-independent gender influence. Cross-sectional studies based on population data bring forth valuable information about links between gender, personality and depression, but they do not permit possible changes in personality or causal relations to be studied. Therefore, more profound research in longitudinal paradigm is needed.
  • Gustafsson, Charlotta (Helsingin yliopisto, 2016)
    Barn med korrigerad gomspalt kan utveckla velofaryngeal insufficiens (VPI), vilket kännetecknas av ett hypernasalt tal och artikulationssvårigheter. Ibland utförs talförbättrande operationer (VPI-kirurgi) då den konservativa vården inte korrigerar VPI. Syftet med studien var att utreda incidensen för talförbättrande operationer hos barn med isolerad gomspalt, kartlägga eventuella skillnader mellan svårighetsgraden av spalt och granska barnens ålder vid VPI-kirurgi. Studien är en retrospektiv patientjournal undersökning av 686 barn med isolerad gomspalt som vårdats på Helsingfors Universitets Sjukhus Läpp- och gomspaltcenter (Husuke) åren 1990 - 2016. Totala incidensen för VPI-kirurgi var 33%. Kombinerad spalt av både den hårda och mjuka gommen hade en incidens på 37.3%, spalt av enbart den mjuka gommen 23.6%. Kön och primäroperationsteknik var inte en statistiskt signifikant variabel beträffande sekundäroperationer. Majoriteten av VPI-kirurgin utfördes innan skolåldern. Incidensen för talförbättrande operationer är beroende av spaltens svårighetsgrad, vilket överensstämmer med tidigare studier. En betydlig del av VPI-kirurgin utförs vid skolålder, vilket bör beaktas med långvariga uppföljningstider.
  • Kuusio, Laura (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tiedekunta – Fakultet – Faculty Lääketieteellinen tiedekunta Tekijä – Författare – Author Laura Kuusio Työn nimi – Arbetets titel – Title Valikoivan puhumattomuuden puheterapeuttinen arviointi ja kuntoutus Suomessa Oppiaine – Läroämne – Subject Logopedia Työn ohjaaja(t) – Arbetets handledare – Supervisor Suvi Stolt Tiivistelmä – Abstrakt – Abstract Tausta ja tavoitteet. Selektiivinen mutismi, eli valikoiva puhumattomuus on usein lapsuudessa alkava häiriö, jonka pääoireena on kyvyttömyys puhua tietyissä tilanteissa, vaikka toisissa puhuminen onnistuu. Häiriö asettuu lasten psykiatrian ja logopedian rajapintaan, mutta aihetta ei vielä ole Suomessa tutkittu puheterapian kontekstissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää: 1. Kuinka paljon suomalaiset puheterapeutit kohtaavat valikoivasti puhumattomia henkilöitä työssään? 2. Minkälaisia menetelmiä suomalaiset puheterapeutit käyttävät valikoivasti puhumattomien henkilöiden arvioinnissa ja kuntoutuksessa? 3. Minkälaista on valikoivan puhumattomuuden puheterapeuttisen kuntoutuksen tuloksellisuus Suomessa? 4. Mikä on puheterapeuttien kokemus omasta osaamisestaan valikoivan puhumattomuuden kuntoutuksessa? Menetelmät. Tutkimus oli kyselytutkimus. Lomake laadittiin tätä tutkimusta varten Helsingin yliopiston E-lomake -ohjelmalla ja levitettiin 23.8.2016 sähköpostitse Puheterapeuttiliiton kautta kaikille liiton varsinaisille jäsenille (n=1207). Lopullinen vastausprosentti oli 12,1 %. Aineiston analyysiin käytettiin tilastollisia menetelmiä, ja se toteutettiin IBM SPSS Statistics 23 -ohjelmalla. Tulokset ja johtopäätökset. Arvioitujen valikoivasti puhumattomien asiakkaiden esiintyvyys aineistossa oli 0,94 % ja kuntoutettujen 0,80 %. Arviointimenetelmistä suosituimpia olivat vapaa havainnointi ja strukturoimaton haastattelu, harvinaisin taas strukturoitu haastattelu. Myös logopedisiä testejä oli käytetty. Kuntoutusmenetelmistä suosituimpia olivat vanhempien sekä päiväkodin tai koulun henkilökunnan ohjaaminen, vähiten suosittuja kognitiiviset menetelmät. Kuntoutuksessa oli käytetty myös puhetta tukevia ja korvaavia menetelmiä (AAC). Selkeää hoitoketjua näille asiakkaille ei vaikuttanut olevan. Tässä aineistossa puheterapeuttien antama kuntoutus vaikutti tulokselliselta, sillä valtaosa valikoivasti puhumattomista asiakkaista oli alkanut puhua kuntouttaneelle puheterapeutille, sukulaisilleen sekä päiväkodin tai koulun edustajille. Keskimäärin aineiston puheterapeutit kokivat valikoivan puhumattomuuden arvioinnissa ja kuntoutuksessa parhaimmaksi teoriatietonsa aiheesta. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että valikoivasti puhumattomia asiakkaita esiintyy suomalaisten puheterapeuttien vastaanotoilla, ja että he kuntouttavat näitä asiakkaita tuloksellisin keinoin. Avainsanat – Nyckelord – Keywords valikoiva puhumattomuus, selektiivinen mutismi, esiintyvyys, arviointi, kuntoutus, puheterapia Säilytyspaikka – Förvaringsställe – Where deposited Helsingin yliopiston kirjasto – Helda / E-thesis (opinnäytteet) ethesis.helsinki.fi
  • Virolainen, Tuuli (Helsingin yliopisto, 2017)
    Objectives. Anxiety and physical inactivity are associated with significant personal and societal disadvantages worldwide. Previous research suggests that physical activity is associated with decreased symptoms of anxiety among healthy adults, adults with a chronic illness, and individuals diagnosed with an anxiety disorders. Increasing amount of studies also suggests that physical exercise can be an evidenced-based intervention for anxiety symptoms among people with anxiety disorders. Few studies have used direct measures of physical activity instead of self-report measures. The objective of this study was to determine the association between regular physical activity and anxiety and examine if the relationship remains after controlling possible moderating variables, BMI, depression and health status. In addition, the aim was to examine how using self-report measures and direct measures affects to these results. Method. The study sample (n = 284, 54.9 % women, mean age = 54,4 years) was a part of the Midlife Development in the United States follow-up study material. Physical activity was assessed by Actiwatch activity monitoring system and by self-report measures. Anxiety was assessed by the trait version of the State-Trait Anxiety Inventory (STAI). The relations between physical activity and anxiety were examined using linear regression. Results and conclusions. There were no significant relationship between physical activity and anxiety. However, low moderate exercise predicted higher anxiety levels almost significantly. This relation didn’t remain after controlling the effects of the possible moderating variables, BMI, depression and health status. Relationship between direct and self-report measures of physical activity was weak. Results found in this study are conflicting with the information from previous studies in which significant relationship between physical activity and anxiety has been found. However, small sample size, limitations regarding the measurement tools of physical activity and high mean age of the sample may have influenced these results. In accord with previous studies, these findings suggest that there are some problems regarding the reliability of self-report measures when measuring physical activity. Future research is needed to clarify relations between physical activity and anxiety.