Faculty of Medicine


Recent Submissions

  • Ylijoki, Anu (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objectives. How is dialectical behavioral therapy in intensive outpatient care connected to changes in psychiatric symptoms? The focus is on psychological inflexibility, anxiety, general functioning, chronic worry and suicidal ideation. In addition, the need for treatment within 90 days of the end of the treatment period is examined. Methods. The study focused on patients (n=98) in intensive outpatient care. The mean age at the beginning of the treatment period was 34.0 years and the standard deviation was 12.4 years. Psychological inflexibility (AAQ-2), anxiety (BAI), general functioning (GAF), chronic worry (PSWQ) and suicidal ideation (SSI) were measured at the beginning and at the end of the treatment period. The total scores from the measurements were combined with the psychiatric information of the health system. The change in scores were examined with linear mixed models and linear logistic mixed models. The need for later psychiatric treatment was examined with logistic regression analysis. Results and conclusions. Dialectical behavioral therapy was found to be associated with psychiatric symptoms in intensive outpatient care. Anxiety and chronic worry decreased while general functioning increased during the treatment period. At the end of the treatment period, a smaller number of patients had suicidal thoughts. The frequency and duration of the treatment period were not associated with psychiatric symptoms. Younger patients were more likely to re-enter psychiatric treatment than older patients after three months of dialectical behavior therapy. When it comes to re-entering psychiatric treatment, it is possible that the risk decreasing with age sufficiently reflects internalised skills and achieved individual goals. Another possibility is that after the treatment period, younger patients need psychiatric care faster than older patients. This study provides encouraging evidence for the effectiveness of dialectical behavioral therapy in intensive outpatient care in a heterogeneous patient sample.
  • Koivukangas, Jenny (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objectives Adolescents placed in reform schools (RS) are a special group with a risk for many types of lifetime problems. Previous studies on psychiatric morbidity among RS population indicate a wide spectrum of disorders among this population, but more representative information is needed. This follow-up study investigates the prevalence of psychiatric diagnoses among five cohorts of individuals with a history of RS placement. The prevalence rates are also compared to a matched general population sample. Methods The study sample consisted of a complete national cohort of all 1099 people placed in a reform school on the last day of the years 1991, 1996, 2001, 2006 or 2011, and information on psychiatric diagnoses, grouped into eight categories, was collected from the care register of specialized health care. The reform school subjects were compared to a population control group (n = 5437) matched by age, sex and place of birth, the follow-up time being 18 to 38 years. Results Among the individuals with a RS background, 57.4% had at least one diagnosis during the follow-up time, compared to 6.8% among the controls. 30.1% were diagnosed with conduct disorder and ADHD -category diagnosis, 26.4% with substance use disorder, 16.7% with affective disorder, 9.7% with personality disorder, 8.1% with schizophrenia spectrum disorder, 7.0% with mental retardation, 5.8% with disorder of psychological development, and 8.1% with other childhood disorder. All diagnoses were significantly more prevalent among the RS than control group. Conclusions The results of this study contribute to the earlier knowledge indicating that different psychiatric disorders are highly prevalent in RS population and that problems persist also after RS, reminding about the continuous need for support in this population.
  • Kuivaniemi, Antti (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objectives: From the viewpoint of public safety and offender rehabilitation, there is a constant need for a development of more effective recidivism prevention programs. Religion has been offered as a solution to prevent recidivism and at the moment, many religious programs are run in the offender population. The objective of thesis is to examine the associations of religion on recidivism and whether this association is mediated by antisocial peer influence. Methods: This thesis utilizes a comprehensive longitudinal Pathways to Desistance data, in which participants were followed for seven years. The sample used in this thesis includes 1354 juvenile offenders, convicted of a serious offence, from Phoenix and Philadelphia, United States. The recidivism was examined with Self-Reported Offending (SRO) measure, and for the purposes of this thesis, both 1- year and 2-year measurements were used. The extent of religious beliefs and the frequency of church attendance were assessed with Importance of Spirituality scale. The associations of both religious beliefs and church attendance with recidivism in 1-year and 2-year measurements, and the mediating effects of antisocial peer influence, were assessed via binary logistic regression. Results and conclusions: It was found that religious beliefs predicted a decrease in recidivism two years after the religious beliefs were measures, but that association was not present in the 1-year follow-up. Higher church attendance was associated with a higher amount of recidivism at both 1-year and 2-year follow-ups after religious beliefs, antisocial peer influence and demographic variable were controlled for. Also, contrary to the framework of the social control theory, it was found that the association of religious beliefs or church attendance with recidivism was not mediated by the antisocial peer influence. In addition, the association of the religious beliefs on recidivism was not moderated by church attendance and vice versa. Overall, the body of literature on this subject is still very limited, with mixed results and with different types of measurements used. The findings of this thesis add to the evidence base and suggest that the effect of religion on recidivism is small at best, and that it is dependent on the constructs and measurements used. The development of recidivism prevention programs should focus on elements that have more empirical evidence and have been proven to work.
  • Ahrapalo, Lotta (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on systemaattisen kirjallisuuskatsauksen kautta tarkastella vastasyntyneiden hengitysvaikeuksien non-invasiiviseen hoitoon liittyvää tutkimusnäyttöä. Suomessa syntyy vuosittain noin 50 000 lasta, joista 5-6 % ennenaikaisena. Täysiaikaisten ja keskosten tavallisimpia sairaalahoitoon johtavia syitä ovat hengitysvaikeudet, kuten keskosen hengitysvaikeusoireyhtymä tai täysiaikaisen ohimenevä hengitysvajaus. Hengitysvajaus johtuu keskosella keuhkojen ja hengityskeskuksen epäkypsyydestä ja täysiaikaisella syynä on usein keuhkonesteen hidas poistuminen. Hengitystä voidaan tukea joko invasiivisesti hengityskoneen avulla tai non-invasiivisin keinoin. Tämän katsauksen kannalta keskeisimpiä non-invasiivisia hengitystukimuotoja ovat nasaalinen ylipainetuki, nasaaliventilaattori ja korkeavirtausviikset. Hengityskonehoito on tehokas tapa avustaa hengitystä, mutta siihen liittyy vakavia haittoja, kuten hengitysteiden vaurioituminen, sepsis ja krooniset keuhkomuutokset. Nykysuositukset ohjaavat valitsemaan ensisijaisesti non-invasiivinen hengitystukimuodon, mikäli vastasyntyneen oma hengitys on riittävää. Non-invasiivisen tuen avulla voidaan lyhentää hengityskonehoidon kestoa käyttämällä sitä apuna koneesta vieroittumisessa tai tiettyjen potilaiden kohdalla konehoito pystytään välttämään kokonaan. Tutkimuksissa pyritään määrittämään ne potilaat, jotka kustakin hoitomuodosta hyötyvät. Tämän katsauksen tutkimukset osoittavat ylipaineen helpottavan ennenaikaisen vieroittumista hengityskonehoidosta pelkkää lisähappea paremmin. Nasaaliventilaattori vaikuttaa ylipainetta tehokkaammalta ja korkeavirtausviikset yhtä tehokkaalta hoidolta kuin ylipaine estämään hengityskoneeseen joutumista uudelleen. Keskosen hengitysvaikeusoireyhtymän ensilinjan hoidossa vastasyntyneisyyskaudella nasaaliventilaattori vaikutti ylipainetta tehokkaammalta, kun taas korkeavirtausviikset johtivat useammin hoidon epäonnistumiseen. Korkeavirtausviikset vaikuttivat soveltuvan parhaiten 30 raskausviikon jälkeen syntyneille, joiden lisähapentarve oli enintään 30 %. (194 sanaa)
  • Kunnari, Anton (Helsingin yliopisto, 2018)
    There has been little developmental research on individual differences in rationality and cognitive biases. Prior research shows that the same environmental factors predict the development of life history strategies as well as working memory capacity (WMC), a major determinant of capacity for rational reasoning. I hypothesized that those environmental factors would also predict cognitive miserliness – lazy reasoning accompanied by susceptibility to cognitive biases. In a laboratory study of 71 library-users, I measured life history strategy (K-factor), retrospective childhood unpredictability, WMC, cognitive reflection, belief-bias, denominator neglect, and outcome bias. My results did not support the hypothesis postulated. I did not observe an association between either life history strategy or unpredictable childhood and any of the cognitive variables. Due to limited sample size and methods, further research is warranted. Furthermore, a failure to conceptually replicate the previous findings that childhood adversity predicts lower working memory capacity suggests a need for conceptual clarification of these existing results.
  • Salonen, Inka (Helsingin yliopisto, 2018)
    It is typical that memory performance decreases during normal aging. For this reason it is important to understand how to support memory functions of older adults. One proposed solution is foreign language studying and learning. Several factors affect the learning results in foreign language learning. One factor may be the presentation mode of the words being memorised. While memorising vocabulary, picture presentation is usually remembered better than textual presentation, as has been shown in studies of foreign language learning among younger students. This topic has not previously been studied in older adults, so this thesis work investigates whether foreign language learning in older adults can be intensified by using pictures and whether the learning results are long-lasting. The subjects in this study were 30 Finnish native speakers (22 women and 8 men, aged 61 to 75, mean age of 67). The subjects studied Spanish words for 15 days. The subjects were divided into two groups. For one group (the picture group), the word representation contained picture and for the other group (the text group), textual presentation. Long-lasting learning results were studied by two vocabulary tests. The first test was held immediately after the study period and the second test a week thereafter. The picture group achieved better results in both vocabulary tests compared to the results of the text group. The conclusion is that picture representation intensifies foreign language learning more than textual presentation in older adults and the learning results are long-lasting. This research result is useful for those who are planning learning materials and also for older adults interested in studying and learning foreign languages.
  • Landoni, Juan Cruz (Helsingin yliopisto, 2019)
    Creatine is a crucial metabolite for chordates, with critical roles in energy transport and buffering, as well as in brain function. The creatine transporter (CRT) is the ubiquitous symporter of creatine in the cell membrane, allowing for the biosynthesis and trafficking of creatine between cells and tissues. Mutations in SLC6A8, the human gene encoding CRT, can cause an X-chromosome linked form of creatine deficiency syndrome, commonly leading to intellectual disability, developmental delay, and seizures. This study details the clinical report and molecular confirmation of a novel mutation in the SLC6A8 gene, Tyr553Asp, in a male patient with metabolic encephalopathy. It is the first mutation of the gene discovered in Finland, leading to a typical creatine deficiency syndrome. The genetic and biochemical confirmation of the mutation pathogenesis is followed up by the in-silico homology modelling of the CRT structure in different conformations of its transport cycle, and an interpretation of the mutation’s predicted structural and functional consequences. These interpretations then prompted a proposed model for the function of the extracellular loops in CRT. The results implicate the understudied extracellular loop 6, the locus of the mutation, as being involved in substrate luring and transient binding as the protein releases its previous substrate into the cytoplasm. These findings shed light on a previously unknown mechanism in creatine transport and elucidate potential therapeutic targets.
  • Vestvik, Milla (Helsingin yliopisto, 2018)
    Dividing attention between two tasks can be challenging due to interference between the concurrent tasks. This dual-task interference is proposed to stem from working memory load, and thus dual-task paradigm is a widely used framework in working memory research. The present thesis aimed to investigate the suitability of figural fluency task as part of a dual-task. It was hypothesized that performance would decline when figural fluency task was performed together with another task. In addition, the convergent validity of figural and action (verb) fluency and prospective time estimation were examined through their connections with other cognitive measures. It was hypothesized that the tasks would correlate moderately with these measures. The sample consisted of 29 Finnish-speaking university students who volunteered to complete a series of cognitive tasks including two dual-tasks: figural fluency with action fluency and with time estimation, separately. In addition, tasks measuring verbal fluency, processing speed, verbal working memory, attention and the fluency of executive functions were administered. As was hypothesized, dual-task interference could be observed in both dual-tasks and in each dual-task subtask. Dual-task decrement in figural fluency was largest when performed together with action fluency. In addition, dual-task decrement was found to be more pronounced in figural fluency than in action fluency when performed together. Action fluency was the only test directly associated with measures of verbal fluency, verbal working memory and processing speed. According to the results, figural fluency as a dual-task subtask can be seen as a useful method in demonstrating dual-task interference and working memory load.
  • Ajantaival, Teo (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objectives. Renewed clinical research finds treatment effects from psychedelic (psilocybin or LSD)-assisted therapy sustained at 12 month follow-up. Population studies find the association between lifetime psychedelic use (even once, Yes/No) and current mental health absent or protective after adjusting for sociodemographics, risk-taking tendency, and non-medical use of other drugs. This study aimed to investigate whether the recency of psychedelic use (>12, 1–12, or <1 months ago) is associated with past month psychological distress, past year suicidality, or everyday impairment. This study also addressed a previously expressed concern that the previous results stem from overadjustment for non-medical use of other drugs, explored how such adjustments should be done, and compared use of psilocybin, LSD, and psilocybin and/or LSD. All code was published. Methods. The analysis was based on combined data of adult respondents of the National Survey on Drug Use and Health (NSDUH) years 2008–2014 randomly selected to be representative of the population of the United States. Comparison groups by the psychedelic used and its recency of use were inferred from the data. Weighted odds ratios were calculated adjusting for sociodemographics, risk-taking tendency, and non-medical use of other drugs. Adjustments for other drug use were compared between a minimally adjusted model, a lifetime use-adjusting model, and a recency of use-adjusting model. Mirroring adjustments were made in order to see whether crack cocaine and heroin use recency would associate to psychological distress in an unexpectedly protective way, indicating overadjustment in the psychedelic recency associations. Results. No independent association between any recency of any psychedelic use and increased likelihood of past month psychological distress, past year suicidality, or everyday impairment was found. A decreased likelihood for past year suicidal thinking was found among all groups that had last used psychedelics >12 months ago or psilocybin <1 month ago, as well as for past year suicide plans and past month serious psychological distress among those whose last psychedelic use was psilocybin >12 months ago. More recent crack cocaine or heroin use was still associated with a higher risk for past month serious psychological distress after adjusting for lifetime non-medical use of other drugs. LSD and psilocybin could not be properly intercompared due to surprisingly small LSD-only recency groups. Adjusting for non-medical use of other drugs made a big difference, but adjustments for their lifetime use or recency of use did not mutually differ. Conclusions. This study strongly supports the results of previous population studies, as no independent risk from psychedelic use was found even when considering their recency of use. The results are also consistent with research indicating that psychedelics may have long-lasting beneficial effects for anxiety, depression, neuroticism, substance dependence, cognitive flexibility, and meaningfulness, and do not lead to dependence.
  • Sakari, Lotta (Helsingin yliopisto, 2018)
    Perinnöllinen gelsoliiniamyloidoosi on suomalaiseen tautiperimään kuuluva systeeminen sairaus, joka aiheutuu pistemutaatiosta gelsoliinia koodaavassa geenissä. Tauti ilmenee tyypillisimmin aikuisiällä silmä-, iho- ja hermo-oirein muuttaen erityisesti sekä kasvojen ulkonäköä että toimintoja, joita perinteisesti oireenmukaisesti hoidetaan plastiikkakirurgisin toimenpitein. Ihon löysyys, etenevä kasvohermohalvaus sekä muut gelsoliinimutaation aiheuttamat poikkeavuudet, kuten taipumus postoperatiivisiin vuotoihin, asettavat kuitenkin haasteita sekä plastiikkakirurgisten toimenpiteiden toteutukselle että saavutettujen leikkaustulosten pysyvyydelle. Parantavan hoidon toistaiseksi puuttuessa terveyteen liittyvän elämänlaadun optimoiminen on etusijalla. Tauti ilmenee näkyvimmin kasvoissa, minkä lisäksi esiintyy lievempiä systeemisiä manifestaatioita, kuten rytmihäiriöitä, munuaisvaurioita sekä raajojen perifeeristä neuropatiaa. Taudin vaikutusta elämänlaatuun ei ole systemaattisesti aiemmin tutkittu. Tutkimuksen aineistona toimi 23 perinnöllistä gelsoliiniamyloidoosia sairastavaa potilasta, joille tehtiin plastiikkakirurgisia leikkauksia Helsingin Yliopiston plastiikkakirurgisessa yksikössä aikavälillä 12/2004-10/2010. Seurannan päätteeksi vuonna 2015 he täyttivät 15D-lomakkeen, joka on validoitu geneerinen, laajasti käytetty suomenkielellä saatava terveyteen liittyvän elämänlaadun mittari. Mittarin suomalaiset väestöarvot ovat saatavilla Terveys-2011 -tutkimuksen perusraportista. Havaitsimme, että perinnöllistä gelsoliiniamyloidoosia sairastavien potilaiden elämänlaatu on tilastollisesti merkitsevästi alentunut verrattuna suomalaiseen väestöön. 15D-intrumentti osoittautui olevan herkkä havaitsemaan perinnöllistä gelsoliiniamyloidoosia sairastavien potilaiden tyypilliset terveysongelmat, ja kaikki potilaat palauttivat kyselylomakkeen täydellisin merkinnöin. Täten lomake osoittautui käyttökelpoiseksi työkaluksi gelsoliiniamyloidoosi-potilaiden terveyteen liittyvän elämänlaadun tutkimisessa. Terveydenhuollon vaikuttavuuden keskeiseksi mittariksi on noussut terveyteen liittyvä elämänlaatu. 15D-instrumentin on osoitettu olevan sensitiivinen muutoksille, joten nyt kun olemme osoittaneet 15D-instrumentin olevan soveltuva perinnöllistä gelsoliiniamyloidoosia sairastavilla potilailla, aikomuksena on sen avulla tutkia plastiikkakirurgisen hoidon vaikuttavuutta tässä sairaudessa.
  • Ponkkonen, Misael (Helsingin yliopisto, 2018)
    Eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu on ikääntyvillä miehillä hyvin yleinen sairaus ja Suomessa väestön ikääntymisen myötä sen esiintyvyys kasvaa koko ajan. Ensilinjan hoito on usein lääkkeellinen, mutta osalla potilaista ei lääkkeellisellä hoidolla päästä riittävään hoitotulokseen, tällöin vaihtoehtona on operatiivinen hoito.. Operatiiviseen hoitoon on kehitetty monia eri vaihtoehtoja, joista eturauhasen höyläysleikkaus on ollut pitkään ns. kultainen standardi. Yksi suhteellisen uusista vähän kajoavista operatiivisista hoitomuodoista on eturauhasen leikkaus viherlaserin avulla. Useissa kansainvälisissä tutkimuksissa viherlaserilla hoidetut potilaat kotiutuvat nopeammin ja komplikaatioriskit ovat pienemmät samalla kun hoitoteho on yhtä hyvä verrattuna eturauhasen höyläysleikkaukseen. Viherlaser on kuitenkin vielä suhteellisen uusi hoitomuoto ja pitkäaikaistutkimuksia on rajallisesti. Suomessa ei vielä ole tehty yhtään pitkäaikaistutkimusta, jossa vertaillaan perinteistä höyläysleikkausta viherlaseriin. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tehdä kirjallisuuskatsaus, jossa tarkastellaan eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun syntymekanismeja, epidemiologiaa ja hoitovaihtoehtoja. Lisäksi tutkielmassa analysoitiin Suomessa kerätty 196 potilaan tutkimusaineisto, jossa 102 potilasta satunnaistettiin LASER-hoitoon ja 94 potilas TURP-hoitoon. Potilaita seurattiin vuoden ajan ja analysoitavaa aineistoa kerättiin viidellä käyntikerralla (preoperatiivinen, operaatiivinen, 3kk, 6kk, 12kk). Seuranta-ajan lopussa laserilla ja höyläysleikkauksella saavutettiin sama teho virtsaamisfunktion mittareissa ja oirekyselyissä, mutta laserilla hoidetut potilaat kotiutuivat keskimäärin 1,03 päivää nopeammin ja heiltä saatiin poistettua katetri keskimäärin 0,92 päivää aikaisemmin. Tuloksien perusteella LASER-hoito sopii hyvin eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun operatiiviseen hoitoon ja lyhyemmän sairaalahoidon vuoksi LASER-hoito saattaa olla kustannustehokkaampaa hoitoa verrattuna TURP-hoitoon.
  • Vihlman, Outi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Objective Depression and high blood pressure are becoming more common problems, but their relation remains unclear. This master's thesis studied the relation between depression and high blood pressure in the longitudinal Young Finns Study over a follow-up of four years. The aim was to examine whether 1) baseline depressive symptoms predict blood pressure over the follow-up, 2) the relation between depression and blood pressure differs among men and women, 3) health choices affect the relation, and 4) there is a relation between the duration of depression and blood pressure. Methods The participants (N=909) were about 42 years old, and 61 % of them were women. Their blood pressure and BDI-II depression scores were measured in 2007 ja 2011. Three-step regression analysis was used to predict the systolic and diastolic blood pressure based on the baseline depression score. The first model was controlled for age, gender and baseline blood pressure, the second model also for education and income, and the third model additionally for health choices. The average blood pressures of non-depressed, once depressed and twice depressed participants were compared in analysis of variance. The group comparisons were additionally controlled for age, gender and baseline blood pressure in analysis of covariance. Results and conclusions Baseline depressive symptoms did not predict blood pressure. Among women, a positive relation between depression and blood pressure was found in the first model, but not in the more controlled models. The relation between depression and blood pressure was partly explained by health choices; higher body mass index predicted higher blood pressure. Controlling for age, gender and baseline blood pressure, the duration of depression was connected to higher blood pressure; the diastolic blood pressure was higher, when the participant was depressed both in the beginning and end of the follow-up.
  • Putkinen, Katja (Helsingin yliopisto, 2019)
    Objective: Physical activity is considered as one of the most effective ways to improve overall health. Studies have found that stressful work conditions can decrease leisure time physical activity but not always and noted that personality traits are connected to both stress at work place as well as physical activity. Hence the relationship between stressful work conditions and physical activity is potentially moderated by individual characteristic, one of them being grit. This study investigated the relationship between stressful work conditions and physical activity, and whether grit moderates it. Methods: Stressful work conditions were measured using Siegrist’s Effort-Reward Imbalance model, physical activity using a Physical Activity Index, and grit using Cloninger’s Temperament and Character Inventory models (TCI) persistence scale. Data was collected in 2007 as a part of Young Finns follow-up study (n= 1336 aged 30 to 45 in 2007). Linear regression was used to study how stressful work conditions, grit and their interaction are associated with physical activity. Results and conclusions: No significant association between highly stressful work conditions and low physical activity was found. Grit was positively associated with high physical activity, but it did not moderate the association between stressful work conditions and physical activity.
  • Hankimaa, Suvi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän tutkielman kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli käydä kattavasti läpi Laser Doppler-mittaustekniikoiden käyttöä hammaslääketieteessä. Laser Doppler-tekniikoita on kahdenlaisia: Laser Doppler Flowmetry (LDF)- ja Laser Doppler Imaging (LDI)- tekniikat. LDF- mittaustekniikan etuna hammaslääketieteessä on fyysisen tekniikan pieni koko ja näin ulottuvuus suussa on LDI-kuvantamistekniikkaa parempi. LDF-tekniikalla saadaan tarkkoja numeerisia arvoja verenvirtauksesta pistemäisesti tutkittavasta kudoksesta. LDI-kuvantamistekniikka kerää pistemäisen informaation sijaan informaatiota laajemmalta alueelta ja useammasta kudoksesta samanaikaisesti. Tietokone tuottaa LDI-informaation perusteella kuvan, josta kudosperfuusiota pystytään havainnoimaan. Kirjallisuuskatsauksesta käy ilmi, että LDF-tekniikalla on tehty hammaslääketieteessä moninkertainen määrä tutkimusta LDI-tekniikkaan verrattuan. Tärkeimpänä LDF:n käyttökohteista mainittakoon hampaan vitaliteettimittaukset, jotka nykyisessä kliinisessä käytössä perustuvat lähinnä hampaan hermoston toimintaan. LDF-tekniikka vitaliteettimittauksena mittaa hampaan sisäistä verenkiertoa. LDF-vitaliteettimittaus sulkee pois potilaan subjektiiviset tuntemukset, joiden rekisteröintiin nykyiset kylmä- ja sähköärsykkemittaukset nojaavat. Tähän tutkielmaan sisältyi myös kliininen tutkimus, jossa pyrittiin selvittämään parodontiitti- ja diabetespotilaiden gingivan neurogeenisen aksonirefleksin voimakkuutta verrattuna terveeseen verrokkiryhmään. Neurogeeninen aksonirefleksi, eli ikenen hermostollinen tulehdusvaste, simuloitiin asettamalla kapsaisiiniärsyke koehenkilön ikenelle. Tulehdusvaste kuvannettiin LDI-tekniikalla. Tutkimuksessa todetaan, että parodontiitti- ja diabetespotilaiden verenvirtausvaste ikenen ärsytykselle on selkeästi heikentynyt terveeseen koehenkilöön verrattuna. Terveellä ihmisellä verenvirtaus ikenellä lisääntyy n. 177 %, kun parodontiitti- ja diabetespotilailla kudosperfuusio nousee vain 66-72 %. Tulokset viittaavat parodontiitti- ja diabetespotilaiden parodontiumin heikentyneeseen puolustusvasteeseen ulkoisia ärsykkeitä kohtaan, mikä saattaa olla osaselityksenä parodontiitin etenemiseen. Kliininen tutkimus aiheesta jatkuu professori Pentti Kemppaisen ja HLT/EHL Nina-Li Avellánin tutkimusryhmässä. Meneillään olevaa tutkimusta on esitelty alustavasti Apollonian Laserhammaslääketieteen jaoston iltaseminaarissa 9.2.2018 allekirjoittaneen HLK Suvi Hankimaan ja tämän tutkielman ohjaajan HLT, EHL Nina-Li Avellánin toimesta.
  • Ilves, Viivi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan probiootit ovat eläviä mikro-organismeja, joista on oikein käytettynä isännälle terveyshyötyä. Probioottien hyöty sairauksien hoidossa perustuu niiden kykyyn inhiboida patogeenisia lajeja kilpailemalla niiden kanssa samoista resursseista; ravinnosta ja elintilasta. Probioottien on lisäksi havaittu voivan muokata immuunireaktioita muun muassa tulehdussolujen ja tulehdusvälittäjäaineiden määriä vähentämällä. Haittavaikutukset ovat pienempiä verrattuna moniin lääkeaineisiin. Probiootit tunnetaan erityisesti niiden edullisista suolistovaikutuksista, mutta niistä on etsitty hoitokeinoa lisäksi enenevässä määrin myös suusairauksiin; sekä iensairauksiin että kariekseen. Edullisuus, turvallisuus ja mahdollisuus käyttää niitä osana potilaan omahoitoa tekevät probiooteista kiinnostavan lisän koko suunterveyden, ei vain iensairauksien, hoidossa. Erilaisia probiootteja sisältäviä suunhoitotuotteita, kuten imeskelytabletteja ja suuvesiä, on jo markkinoilla. Parodontiittipotilaiden suun mikrobifloora eroaa terveen suun mikrobifloorasta. Terveen normaaliflooran järkkymisellä voi olla haitallisia vaikutuksia suunterveydelle. Iensairauden synnyssä oleellinen käännekohta on suun mikrobiflooran asteittainen muuttuminen patogeenisempään suuntaan ja epäedullinen isännän vaste. Tutkimuksen tarkoituksena oli ottaa selvää, voisiko probiooteista olla apua muuttamaan suun mikrobiflooraa terveempään suuntaan ja siten iensairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Tutkimus toteutetiin kirjallisuuskatsauksena perehtymällä probioottien vaikutuksista tehtyihin in vitro- ja in vivo-tutkimuksiin painottuen aivan lähivuosina tehtyihin tutkimuksiin. Tutkimustulokset probioottien hyödyistä iensairauksien hoidossa vaihtelevat. Probioottien on todettu voivan ainakin väliaikaisesti syrjäyttää patogeenisia parodontiittibakteereja. Osassa kliinisistä tutkimuksista probiooteista on todettu saatavan hyötyä verrattuna pelkkään konventionaaliseen hoitoon. Osassa taas hyödyt ovat osoittautuneet vähäisiksi. Lisäksi iensairauksien probioottihoidon pitkäaikaisvaikutuksista ei ole vielä näyttöä.
  • Kailari, Villemikko (Helsingin yliopisto, 2019)
    Suomessa tehdään vuosittain noin 240 munuaissiirtoa. Munuaissiirtojen määrä on ollut viime vuosikymmenen aikana noususuuntainen. Munuaissiirroissa siirrettävään elimeen tulee kylmäsäilytyksen ja verenkierron avaamisen aikana vaurio, jota kutsutaan iskemia-reperfuusiovaurioksi. Tästä johtuen osalla potilaista munuaissiirteen toiminta ei käynnisty välittömästi leikkauksen jälkeen vaan potilas tarvitsee postoperatiivista dialyysihoitoa. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä viivästynyt käynnistyminen, englanniksi delayed graf function, DGF. Suomessa DGF:n yleisyys munuaissiirtopotilailla on noin 25 prosenttia. Tässä tutkielmassa on analysoitu 100 munuaissiirtopotilaan muodostama aineisto. Munuaissiirrot on tehty vuosina 2015-2016. Tutkimuksen tavoitteena selvittää mitkä tekijät munuaissiirteen vastaanottajassa, leikkauksen aikana ja seurannassa ovat yhteydessä DGF:n syntyyn. Lisäksi tarkastellaan DGF:n ja akuutin rejektion yleisyyttä ja yhteyttä aineistossamme. 29 prosenttia aineiston potilaista sai DGF:n. DGF:lle altistavia tekijöitä olivat hemodialyysi ja perioperatiivinen vuoto sekä positiivinen nestetasapaino. DGF-potilaita verratessa verrokkiryhmään huomattiin, että DGFryhmän potilaiden diureesi oli leikkauksen yhteydessä pienempi ja keskivaltimopaine sekä arteriavirtaus reperfuusion jälkeen olivat suuremmat verrattuna niihin, joilla DGF ei ilmennyt. Myös heräämö- ja kokonaissairaalahoitoaika olivat pidemmät. DGF potilaiden kreatiniiniarvot olivat 1 kuukauden ja 3 kuukauden kohdalla korkeammat kuin verrokeilla. DGF altisti selvästi akuutille rejektiolle mutta akuutteja rejektioita esiintyi myös ei-DGF –ryhmässä. Tutkimus samalla siis vahvistaa sitä käsitystä, että DGF:n syitä ja riskitekijöitä kannattaa kartoittaa ja ehkäistä, jotta munuaissiirtopotilaiden sairaalahoitoaika olisi lyhyempi ja akuutteja rejektioita tulisi vähemmän.
  • Huhtamo, Sanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Henkitorven ahtauma on harvinainen sairaus ja syntyy yleensä intubaation tai trakeostomian jälkeen. Muita tekijöitä ovat autoimmuuniperäiset sairaudet ja traumat. Jos selvää syytä ahtaumalle ei löydy, on kyseessä idiopaattinen ahtauma. Ahtaumia hoidetaan nykyään joko endoskooppisesti tai avoleikkauksella. Retrospektiivisen asiakirjatutkimuksen tavoitteena oli tutkia subglottisen stenoosin endoskooppisen kirurgian tuloksia HYKS Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikassa. Tutkimuksen hypoteesina oli, että osalle potilaista pelkät endoskooppiset toimenpiteen ovat riittävä hoito. Tutkimuksessa kerättiin lista potilaista viiden vuoden ajalta (1.1.2013-31.12.2017) diagnoosilla J38.6 (henkitorven ahtauma). Näistä potilaista valittiin tarkempaan tarkasteluun ne, joille oli tehty endoskooppinen toimenpide. Kuudesta potilaasta, joille oli tehty endoskooppinen leikkaus, viidellä oli idiopaattinen ahtauma ja yhdellä ahtauma oli syntynyt trakeostomian jälkeen. Kaikki idiopaattista ahtaumaa sairastavat potilaat olivat naisia ja potilas, jolle ahtauma syntyi trakeostomian jälkeen oli mies. Potilaiden keski-ikä oli 42,2 ± 8,8 vuotta. Seuranta-ajan mediaani oli 475 päivää ja seuranta jatkui 31.12.2018 asti. Viidelle potilaista tehtiin yksi endoskooppinen toimenpide, eivätkä oireet palanneet seuranta-aikana. Yksi potilaista päätyi kahden endoskooppisen toimenpiteen jälkeen resektio-rekonstruktioleikkaukseen. Kaikkien potilaiden oireet helpottuivat ensimmäisen toimenpiteen jälkeen, ja viidellä potilaista myös videoendoskopiassa ahtauma pieneni, yhdellä ei tapahtunut muutosta. Tutkimuksen lyhyen seuranta-ajan sekä pienen potilasmäärän takia tutkimustulokset ovat viitteellisiä. Tulosten perusteella on kuitenkin todennäköistä, että ainakin osa potilaista hyötyy pelkästä endoskooppisesta toimenpiteestä ahtauman hoitona.
  • Kärki, Anna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Lääkäreiden käyttäjäkokemuksia sähköisistä potilastietojärjestelmistä on kartoitettu vuosina 2010 ja 2014 Suomessa ensi kertaa. Tutkimukset havaitsivat lääkäreiden olevan tyytymättömiä sähköisiin järjestelmiin. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli syventyä nuorten lääkärien käyttäjäkokemuksiin potilastietojärjestelmistä ja verrata niitä vanhempien lääkäri-ikäpolvien kokemuksiin. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselytutkimuksella vuonna 2014. Tutkimuksen kohteena olivat työikäiset, potilastyötä tekevät lääkärit. Tutkimukseen vastasi n. 23% kliinisessä työssä olevista lääkäreistä Suomessa. Vastaajat jaettiin neljään ikäryhmään. Nuoria edustivat alle 35-vuotiaat lääkärit, joista valtaosa oli erikoistuvan vaiheen kliinikkoja. Nuorilla, diginatiiveilla lääkäreillä oli kokemusta useammasta järjestelmästä, mutta lyhyemmältä ajalta kuin vanhemmilla ryhmillä. Nuoret osoittautuivat vanhempia lääkäreitä kriittisemmiksi järjestelmäkäyttäjiksi, ja olivat tyytymättömiä erityisesti järjestelmien teknisiin ominaisuuksiin, visuaalisuuteen ja toimintalogiikkaan. Nuoret olivat myös huolissaan järjestelmien vaikutuksesta potilasturvallisuuteen. Kriittisyyden taustalla tulkittiin olevan kokemattomuus paperipohjaisista järjestel-mistä, vähäisempi kliininen kokemus, erikoistuvan lääkärin työnkuva sekä uran alkuvaiheen työnhallinnan haasteet, jotka osaltaan altistavat huonon käytettävyyden aiheuttamille ongelmille. Nuorten tyytymättömyyden todettiin viittaavaan siihen, että järjestelmien käytettävyysongelmat eivät ratkea itsestään uuden tietoteknisesti taitavamman käyttäjäsukupolven astuessa työelämään.
  • Nastamo, Sebastian (Helsingin yliopisto, 2019)
    Målet med studien är att undersöka ifall det finns ett samband mellan sömn och metabola störningar hos tidigare toppidrottare och deras kontroller. Kombinationen av sömn- och hälsodata från tidigare toppidrottare och kontroller gör det möjligt att undersöka både sömnen och motionens inverkan på hälsan. Fysisk aktivitet gör att man sover bättre. För kort (under sex timmar) eller för lång (över nio timmar) sömn ökar risken för övervikt. Metabola störningar är associerade med fysisk inaktivitet och sömnstörningar. Studien innefattar 392 tidigare manliga toppidrottare som representerat Finland mellan åren 1920 och 1965 minst en gång i Olympiska spelen, världs- eller europamästerskap eller landskamper och 207 friska kontroller som motsvarar idrottarna till hemort och ålder. De undersökta deltog år 2008 i en hälsokartläggning där de fyllde i ett frågeformulär och genomgick en hälsogranskning. I denna studie undersöks prevalensen av metabolt syndrom, blodtryckssjukdom och störningar i glukosmetabolin. Av de undersökta var idrottarna äldre men friskare och motionerade mer jämfört med kontrollerna. Bland alla idrottargrupper var också prevalensen av de undersökta sjukdomarna lägre än hos kontrollerna. Prevalensen av metabolt syndrom och störningar i glukosmetabolin var minst hos dem som sov över sex och under nio timmar. Slutsatsen är att tillräcklig sömn och motion skulle skydda mot metabola störningar.
  • Ilkka, Viola (Helsingin yliopisto, 2019)
    Suomessa elävänä syntyneistä lapsista 5-6% syntyy ennenaikaisesti (<37+0 raskausviikkoa). Tärkein yksittäinen syy ennenaikaiselle synnytykselle on kohtu- ja sikiökalvojen tulehdus, joka on usein taustalla myös ennenaikaisessa lapsivedenmenossa. Valtaosa tulehduksista on piileviä, ja niiden diagnosoimiseksi voidaan käyttää raskausaikana lapsivesipunktiolla otettua lapsivesinäytettä. Kohtutulehdus aiheuttaa lisääntynyttä sairastavuutta ja kuolleisuutta sikiölle ja äidille. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää raskauksien kulku ja synnyttäjien sekä syntyneiden lasten tulehdusten esiintyvyys raskauksissa, joissa sikiökalvot olivat puhjenneet ennenaikaisesti. Tutkimusaineistossa oli kaikki HYKS Naistenklinikalla vuosina 2012-2017 ennen raskausviikkoa 34+0 tapahtuneet yksisikiöiset synnytykset, joissa sikiökalvot olivat puhjenneet ennenaikaisesti. Aineistossa oli 319 synnytystä. Aineisto kerättiin retrospektiivisesti potilasasiakirjoista. Analysointivaiheessa vertailtiin kerättyjä tietoja sen perusteella, oliko tehty lapsivesipunktiota piilevän kohtutulehduksen diagnosoimiseksi. Lapsivesipunktio oli tehty 51:ssä (16%) raskaudessa ja 268:ssa (84%) raskaudessa sitä ei tehty. Tutkimuksessa todettiin, että vakavia tulehduksia esiintyi ennenaikaisen lapsivedenmenon jälkeen 8%:lla syntyneistä lapsista. Määrä on noin kaksi kertaa enemmän kuin kaikilla vastasyntyneillä Suomessa. Neonataalikuolleisuus koko aineistossa oli 3,2% ja tehohoitoa tarvitsi 83% lapsista. Istukan histologinen tulehdus todettiin 64,8%:ssa näytteeksi otetuista istukoista. Istukan histologisia tulehduksia todettiin sitä enemmän, mitä pidempi aika lapsivedenmenon ja synnytyksen välillä oli. Kliinistä kohtutulehdusta tavattiin 6,3%:lla synnyttäjistä raskausaikana ja kliiniset tulehdusoireet ohjasivat lapsivesipunktion tekemistä. Lapsivesipunktion käytöllä tulehdusten diagnostiikassa ei ollut vaikutusta syntyneiden lasten tulehdusten tai kuolleisuuden esiintyvyyteen, mutta varhaisemmista syntymäviikoista johtuen tehohoitojaksot olivat pidempiä, mikäli lapsivesipunktio oli tehty. Ennenaikaiseen sikiökalvojen puhkeamiseen liittyy suurentunut vakavien tulehdusten ja kuolleisuuden riski sekä merkittävä tehohoidon tarve. Histologinen kohtutulehdus on huomattavan yleinen synnytyksen jälkeinen löydös näissä raskauksissa. Tarkat ja herkät diagnoosimenetelmät kohtutulehduksen diagnosoimiseksi jo raskausaikana puuttuvat toistaiseksi. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimustietoa ja kattavampaa seurantaa lapsiveden tulehduslöydösten vaikutuksista syntyvien lasten pitkäaikaiseen terveyteen.

View more