Faculty of Medicine

 

Recent Submissions

  • Kemppainen, Katariina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tausta: Familiaalinen hyperkolesterolemia (FH) on vallitsevasti periytyvä kolesteroliaineenvaihdunnan sairaus, johon liittyy LDL-kolesterolin korkea pitoisuus veressä ja kertyminen verisuonten seinämiin. Suomessa FH:n esiintyvyydeksi on arvioitu 0.12%. FH:n esiintyvyyttä kaulavaltimoahtaumapotilailla ei tiedetä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, assosioituuko FH kaulavaltimoahtaumaan liittyvään aivoinfarktiin. Lisäksi selvitimme, altistaako polygeeninen (useiden geenien yhteisvaikutuksesta koostuva) alttius korkealle LDL-kolesterolille oireiselle kaulavaltimoahtaumataudille. Menetelmät: Helsinki Carotid Endarterectomy Study 2 (HeCES2) -tutkimuskohortti koostuu 500 kaulavaltimoahtaumapotilaasta, joille on tehty kaulavaltimon puhdistusleikkaus. Potilaille tehtiin kliininen Dutch Lipid Clinic Network Criteria (DLCNC) -pisteytys FH:n todennäköisyyden arvioimiseksi. Niille, joiden kliininen todennäköisyys sairastaa FH:ta oli vähintään ”mahdollinen” (3 pistettä tai enemmän), tehtiin geenitestit, jotka kattoivat seitsemän Suomessa yleisintä FH-geeniä, joiden on arvioitu kattavan 86 % suomalaisista FH-tapauksista. Potilaille tehtiin polygeeninen riskipisteytys, ja sen yhteyttä oireiseen kaulavaltimoahtaumatautiin testattiin. Tulokset: Vähintään mahdollisen FH:n esiintyvyys oli 14,6 %, ja todennäköisen tai varman FH:n 1,8 %. Yhtään geenivirhettä ei löytynyt, lukuun ottamatta yhtä jo aiemmin tiedossa olevaa FH-Pogosta -mutaation kantajaa. Varmistettujen FH-tapausten esiintyvyys oli siis 0.2%. Polygeeninen riskipisteytys korreloi korkean LDL-kolesterolin ja DLCNC-pisteiden kanssa. Oireisten ja oireettomien potilaiden välillä ei kuitenkaan ollut eroa FH:n kliinisessä todennäköisyydessä tai polygeenisessä riskissä. Pohdinta: Aineistossamme FH:n esiintyvyys kaulavaltimoahtaumapotilailla ei ole suurempi, kuin normaaliväestössä, eikä sitä kannata seuloa tässä potilasryhmässä. Polygeeninen riski ainakin osittain selittää korkean kliinisen FH:n esiintyvyyden tässä potilasryhmässä. Polygeeniset alttiustekijät korkealle LDL-kolesterolille eivät assosioidu oireiseen kaulavaltimoahtaumaan.
  • Jokinen, Ilkka (Helsingin yliopisto, 2021)
    Vaikeasta sensorineuraalisesta kuulonalenemasta kärsiviä potilaita voidaan hoitaa sisäkorvaistutteella, joka stimuloi sähköisesti kuulohermon soluja. Osalla potilaista on ennen leikkausta merkittävästi kuuloa jäljellä tietyillä äänentaajuuksilla. Tällöin leikkauksessa on keskeistä säästää potilaan omaa kuuloa, jotta potilas voisi hyödyntää sitä myös leikkauksen jälkeen. Tässä kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin kuulon säilymistä leikkauksessa sekä siihen vaikuttavia tekijöitä, elektrokokleografian kykyä ennustaa kuulonalenemaa sekä sisäkorvaistutteiden tulevaisuuden kehitysmahdollisuuksia. Aineistona oli ensisijaisesti vuoden 2020 tammikuun ja lokakuun välillä julkaistut artikkelit aiheesta. Niissä tutkimuksissa, joissa seurantajakso oli alle kaksi vuotta, kuulon säilyminen oli HEARRING-luokituksella täydellistä tai osittaista 66 – 100 prosentilla potilaista. Pidemmän aikavälin tutkimuksissa seurantajakso oli vähintään viisi vuotta, ja niissä kuulon säilyminen oli täydellistä tai osittaista 50 – 80 prosentilla. Perimodiolaariset elektrodit näyttäisivät olevan yhtä hyviä kuin lateraalisen seinän elektrodit kuulon säilymisen kannalta. Leikkauksissa kannattaa suosia hidasta elektrodin insertiota, ja leikkauksen yhteydessä kannattaa antaa kortisonia, mieluiten pidempänä kuurina. Suuri avaus pyöreässä ikkunassa saattaa olla ainakin joissakin tapauksissa parempi vaihtoehto kuin nykyään suositumpi pieni viilto. Tietyt patogeeniset geenivariantit kuulonaleneman etiologiana saattavat olla yhteydessä tavallista parempaan kuulon säilymiseen. Leikkauksen yhteydessä aloitettava kuuri vitamiineja A, C ja E sekä magnesiumia saattaa auttaa kuulon säilymisessä, mutta aiheesta tarvitaan lisätutkimuksia. Leikkauksen aikaisen elektrokokleografian perusteella pystytään ennustamaan kuulonalenemaa. Tulevaisuuden mahdollisuuksia sensorineuraalisen kuulovian hoidossa ovat muun muassa sisäkorvan stimulointi valon avulla, lääkeaineita vapauttavat elektrodit sekä kokonaan implantoitavat istutejärjestelmät. Lisäksi sisäkorvan kantasoluhoitoja tutkitaan aktiivisesti. (213 sanaa)
  • Rautila, Osma (Helsingin yliopisto, 2021)
    Suomalainen perinnöllinen amyloidoosi on kromosomissa 9 vallitsevasti periytyvä systeeminen amyloidoosi, joka tunnetaan myös nimillä Meretojan ja Kymenlaakson tauti. Taudin kuvasi vuonna 1969 Jouko Meretoja, joka arveli potilaiden yhteisen esi-isän olevan lähtöisin 1300- luvulta Kymenlaaksosta. Taudin aiheuttaa pistemutaatio c.640G > A p.D187N gelsoliini-geenissä. Hiljattain osoitettiin SNP-siru genotyypitykseen perustuen, että suomalaisilla potilailla on todennäköisesti yhteinen esi-isä. Tutkimuksen tavoitteena on arvioida, kuinka monen sukupolven päässä sijaitsee suomalaisten gelsoliiniamyloidoosipotilaiden viimeisin yhteinen esi-isä. Toisena tavoitteena on arvioida uuden perustajahaplotyypin säilymiseen perustuvan iänmääritysmenetelmän toimivuutta. Verifioiduksi kontrollimenetelmäksi tämän rinnalle valittiin laajasti iänmääritykseen käytetty alleeliassosiaation hajoamiseen perustuva menetelmä geenin ympärillä sijaitsevia polymorfisia toistojaksoja hyödyntäen. Polymorfisiin toistojaksoihin perustuva menetelmä arvioi etäisyyden yhteiseen esi-isään olevan noin 31 sukupolvea eli noin 775 vuotta. Tämä ei ollut linjassa perustajahaplotyypin säilymiseen nojaavan menetelmän kanssa, joka arvioi etäisyyden yhteiseen esi-isään olevan noin 79 sukupolven päässä.
  • Jåfs, Eva (Helsingin yliopisto, 2021)
    Vulvodyni är en mångfacetterad störning som kännetecknas av intensiv smärta i vulvan, oftast beskrivs den som en rå, brännande eller svidande känsla. Berörda kvinnor samt deras partners lider av nedsatt livskvalitet som till och med kan leda till infertilitet eftersom de kan behöva avstå från sexuellt samlag. Trots dess höga prevalens kvarstår klyftor i kunskap och tillgång till hälsovård för kvinnor drabbade av vulvodyni. Med tanke på dess varierande kliniska manifestation och inget allmänt accepterat behandlingsprotokoll har behandlingsalternativen för vulvodyni varit otillräckliga och smala i fokus. De har mest fokuserat på den fysiska smärtan som är förknippad med störningen. Som en mångfacetterad störning bör behandlingen ta hänsyn till psykosociala aspekter av läkning snarare än att endast fokusera på fysisk smärta. Patienten behandlas individuellt i ett multiprofessionellt samarbete med läkare, fysioterapeut, sexual terapeut samt psykolog. Aktuella publikationer om mindfulness och kognitiv beteendeterapi indikerar att dessa typer av behandlingar är effektiva mot kronisk smärta. Mindfulness och kognitiva beteendeterapier är icke-invasiva, effektiva på lång sikt och minskar sexrelaterad stress.
  • Lindfors, Matias (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tausta: Lävistävän aivovamman saaneen potilaan ennuste on huono mutta vaihteleva. Nykyaikaisia, pään tie-tokonetomografia(TT)kuvien löydöksiin perustuvia pisteytysjärjestelmiä ei aiemmin ole hyödynnetty lävistä-vien aivovammojen ennustearvioinnissa, vaikka niiden sisältämä informaatio voisi olla hyödyllistä. Menetelmät: Tutkimusaineiston muodostivat kaikki Helsingissä vuosina 1999–2015 ja Tukholmassa vuosina 2005–2014 neurokirurgisella tehovalvontaosastolla hoidetut, lävistävän aivovamman saaneet potilaat. Pääte-muuttujia olivat kuolleisuus ja omatoimisuuden aste 6 kuukautta vammasta. Pään TT-kuvat luokiteltiin neljän pisteytysjärjestelmän (Marshall CT classification, Rotterdam CT score, Stockholm CT score, Helsinki CT sco-re) mukaisesti. Pisteytysjärjestelmien ennustamiskykyä arvioitiin määrittämällä niille erottelukyky (area un-der the receiver operating curve [AUC]) ja selitysaste (pseudo-R2), ja näitä arvioitiin sekä itsenäisinä että osa-na kliinistä (potilaan ikään, tajunnantasoon ja pupillien valoreaktiivisuuteen perustuvaa) vertailumallia. Tulokset: Tutkimusaineisto käsitti 75 potilasta. Koko aineistossa 6 kuukauden kuolleisuus oli 45 % ja ei-omatoimisiksi toipui 61 %; aktiivisesti hoidettujen potilaiden osalta vastaavat prosenttiosuudet olivat 31 % ja 51 %. Eri pisteytysjärjestelmien AUC vaihteli välillä 0.77–0.90 kuolleisuuden ennustamisessa ja välillä 0.85–0.89 ei-omatoimisuuden ennustamisessa, ja pseudo-R2 vaihteli välillä 0.35–0.60 kuolleisuuden ennustamisessa ja välillä 0.50–0.57 ei-omatoimisuuden ennustamisessa. Kliinisen vertailumallin ennustamiskyky oli erin-omainen sekä kuolleisuuden (AUC 0.94; pseudo-R2 0.71) että ei-omatoimisuuden (AUC 0.89; pseudo-R2 0.53) ennustamisessa. Mikään tutkituista pisteytysjärjestelmistä ei merkitsevästi parantanut kliinisen vertailumallin AUC-arvoa (p > 0.05), mutta lisäsivät sen pseudo-R2-arvoa (+0.09–0.15) ei-omatoimisuuden ennustamisessa. Yhteenveto: Nykyaikaisten pään TT-löydöksiin perustuvien pisteytysjärjestelmien tilastollinen ennustamisky-ky lävistävän aivovamman saaneen potilaan toipumisen ennustamisessa vaihtelee hyvän ja erinomaisen välil-lä. Ne eivät kuitenkaan tuo tilastollista lisäarvoa kliiniseen ennustemalliin, viitaten lävistäville vammoille spesifisesti räätälöidyn pisteytysmallin tarpeeseen.
  • Speeti, Maria (Helsingin yliopisto, 2021)
    The autoimmune polyendocrinopathy candidiasis ectodermal dystrophy (APECED), caused by mutations in the autoimmune regulator (AIRE) impairing the development of T cell tolerance, is characterized by damage towards multiple endocrine and cutaneous tissues, driven by autoreactive T cells and autoantibodies. Furthermore, neutralizing autoantibodies towards type I interferons (IFNs), which are thought to be crucial in the immune modulating function of the skin, are found in practically all APECED patients. Although the expression and role of thymic AIRE have been widely studied, the extra-thymic role of AIRE remains unclear. Previous studies suggest that AIRE is expressed in skin keratinocytes in association with cytokeratin K17 and that AIRE-expressing skin tissue cultivations can thymus-independently facilitate the formation of functional self-tolerant T cells highlighting the importance of skin for immune tolerance. The goal of this research was to study the co-expression of AIRE and K17 or IFNα2 in cultivated primary keratinocytes from healthy individuals and in HaCaT cells through immunohistochemistry to better understand the role of cutaneous AIRE. The results show that AIRE is indeed co-expressed in human keratinocytes where it contributes in a yet unknown manner to the function of these cells.
  • Karlsson, Oskari (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa Suomessa toimivien hammaslääkärien tietämystä suun alueen limakalvomuutoksista ja kasvotraumoista. Tarkoituksena oli selvittää, kuinka hyvin hammaslääkärit nämä muutokset tunnistavat ja vertailla ammattikuntien osaamista toisiinsa. Suusta löytyvien limakalvomuutosten nopea tutkiminen ja havaitseminen niiden alkuvaiheessa on erityisen tärkeää, kun halutaan ehkäistä potilaan joutumista rankkoihin hoitoihin tai pysäyttää esimerkiksi pahanlaatuisen leesion eteneminen ennen tappavaa sairautta. Kasvotraumojen tunnistaminen kuuluu jokaisen hammaslääkärin toimenkuvaan, vaikka hoito tapahtuukin yleensä erikoissairaanhoidon puolella. Potilaiden ohjaaminen asianmukaiseen hoitoon ja ongelmien huomaaminen on olennaista. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka hyvin kasvotraumoihin ja suun limakalvomuutoksiin liittyvät aihealueet ovat hammaslääkärien hallussa. Samanlaista kyselytutkimusta ei ole aikaisemmin Suomessa tehty ja tutkimus antaakin uutta tietoa suun alueen limakalvomuutosten ja kasvotraumojen tunnistamisen tasosta. Kysely (Liite 1) toteutettiin pääosin vuoden 2018 Hammaslääkäripäivillä. Vastausten keräämiseen käytettiin SurveyMonkey-verkko-ohjelmaa ja iPadiä. Seitsemän vastausta saatiin etäkyselynä. Kyselyyn vastanneiden määrä oli suhteellisen pieni, mutta riittävä antamaan suuntaa tietotaidon tasosta. Kyselytutkimukseen vastasi 107 hammaslääkäriä eri koulutustasoilta. Keskimäärin osallistujat vastasivat noin 76 % kysymyksistä oikein. Klinikkavaiheen opiskelijoiden keskiarvo oli n. 80 %, yleishammaslääkärien n. 75 % ja erikoishammaslääkärien n. 77 %. Tutkimukseen osallistuneiden välillä ei havaita kovinkaan suuria eroja. Perusasiat osataan hyvin, kuten suusyövän suurimmat riskitekijät, ja että tapaturmaisesti irronnut hammas vaatii välitöntä hoitoa. Limakalvomuutosten ja kasvotraumojen tunnistaminen on melko hyvin hammaslääkärien hallussa, mutta kyseisten aihealueiden syvempi tuntemus olisi suositeltavaa.
  • Hurskainen, Wilma (Helsingin yliopisto, 2021)
    Abstract There is evidence of heavy screen time use being associated with poor lexical development in preschool (2–5 -year-old) children. On the other hand, it has been shown that from about 3 years of age onwards, children can learn from age-appropriate, language-promoting screen content. However, the previous evidence is mixed, and so far the knowledge of screen time used by Finnish children, its possible association with lexical development and parents´ attitudes towards their children´s screen time is very limited. It was the aim of this study to gain preliminary information on the quantity and quality of 2;6–3;6-year-old children´s screen time and its association with the children´s lexical development in Finnish language environment. A further aim was to gain information on Finnish parents´ attitudes towards the impact of screen time on language development and whether these attitudes were associated with either the quantity or quality of children´s screen time. This study used data from the LEINIKKI research project. The sample included 50 healthy, monolingual Finnish-speaking children aged between 2 years 6 months and 3 years 6 months. The quantity and quality of the children´s screen time and the parents´ attitudes were measured with a structured questionnaire. The children´s lexical development was assessed using the vocabulary section of the LEINIKKI parent report instrument and two subtests (receptive vocabulary and picture naming) of the WPPSI-III intelligence test. The associations between screen time and lexical development and between parents´ attitudes and screen time were studied by correlation analysis, Mann Whitney U tests, Poisson regression analysis and chi square tests. A higher amount of solitary screen time was significantly associated with poorer outcome in the WPPSI-III subtest that measures receptive vocabulary. There was also a negative trend between the amount of solitary screen time and the LEINIKKI method´s vocabulary points. However, a further analysis with Poisson regression model revealed that when background variables were added to the model, the screen time did not have a significant impact on lexical development. The quality of screen time was not associated with the lexical outcome. The parent´s positive attitude towards the screen time was associated with a higher amount of screen time but not the quality of the screen time. The attitude did not explain the variance in the quantity nor the quality of the children´s screen time.
  • Hukkinen, Maria (Helsingfors universitet, 2010)
    Tupakointitutkimukset keskittyvät perinteisesti säännöllisesti tai runsaasti tupakoiviin. Koska ei ole osoitettu mitään terveyden kannalta haitattoman tupakoinnin rajaa, määrältään vähäisenkin tupakoinnin tutkiminen on tärkeää. Tutkielman tavoitteina oli analysoida päivittäin 1-4 savuketta polttavien ominaispiirteitä, tupakointitottumusten pysyvyyttä sekä tupakointitavan muutosta ennustavia tekijöitä. Tutkimuksessa käytettiin vuosina 1975, 1981 ja 1990 kerätyn suomalaisen kaksoskohorttitutkimuksen kyselyaineistoa. Vuoden 1975 aineistossa oli 9 940 päivittäistupakoitsijaa, joista 8% poltti alle 5 ja 20% vähintään 20 savuketta päivässä. Tutkimuksessa verrattiin päivittäin vähän ja paljon polttavien ominaispiirteitä. Vähän tupakoivat olivat todennäköisemmin naisia, yksin eläviä, liikunnallisia, korkeammin koulutettuja, elämäänsä tyytyväisiä ja vähemmän stressaantuneita kuin runsaasti polttavat. Pienempi osuus vähemmän tupakoivista käytti runsaasti kahvia ja alkoholia tai tupakoidessaan hengitti savua keuhkoihin. Pitkittäistarkastelussa ikä, koulutusaste, siviilisäädyn muutos ja alkoholin käyttö ennustivat tupakointitapojen muuttumista. Yksilötasolla vähäinen tupakointi oli usein väliaikaista: seuranta-aikana valtaosa lopetti tupakoinnin tai lisäsi savukemäärää. Väestötasolla vähän tupakoivien osuus pysytteli samana: tupakoinnin aloittajia, vähentäjiä sekä aiemmin lopettaneita mutta uudelleen aloittaneita siirtyi tähän ryhmään.
  • Salmikivi, Janne; Gebraad, Arjen; Seppänen-Kaijansinkko, Riitta (Helsingin yliopisto, 2017)
    The objective of this study was find out the use of dental implants, bone grafts and membrane materials used in implant dentistry between 2005-2015 in Finland. The statutory implant registry was maintained by the National Institute for Health and Welfare. Variables from the implant registry included the patient's gender, age, medical history, indications for implantation, augmentation area, installed fixtures, bone grafts and membranes, complications, removed fixtures and removal indications. Variables were analyzed by using statistical analysis software IBM® SPSS® Statistics (v24). During the time period 166 842 implants were installed and 2351 were removed. The most frequently used bone graft materials were bovine bone graft and autograft, whereas collagen membrane was the most used membrane material. Biomaterials were often used with two-step procedure and mostly in the maxilla. Patients age, gender, biomaterial use, irradiation and smoking were considered risk factors for implant survial. Information data about dental implants and biomaterial use were collected based on voluntary reports from the clinics, therefore the registry is not complete and does not represent the overall statistics.
  • Rantanen, Eveliina (Helsingfors universitet, 2017)
    Objectives. Assessment of language development and differential diagnosis between typical bilingual language development and developmental language disorders in bilingual children is difficult due to lack of appropriate diagnostic tools and norms. Dynamic assessment has been proposed as a complementary method in which learning potential is assessed instead of current language skills. Graduated prompting as dynamic assessment method involves helping children with the tasks by presenting graduated prompts. The aim of the study was to add information about the dynamic assessment of language skills in preschool-age children acquiring Finnish as their second language and its applicability in the differential diagnosis. Methods. A dynamic assessment method was translated and adapted into Finnish and piloted with eight bilingual children aged between 4 to 6 years whose home language was not Finnish, Swedish or Sami language. Half of the children were typically developing bilinguals and half were bilinguals with diagnosed or suspected developmental language impairment. Children's language skills and learning of receptive and expressive vocabulary as well as sentence production were assessed. Test scores were analyzed quantitatively and compared between groups and matched pairs. The usefulness of the prompts was analyzed qualitatively. In addition, the usability and the suitability of the method for the assessment of bilingual children were examined. Results and conclusions. The typically developing children scored slightly higher in the dynamic measures of vocabulary. In the static pre- or post measures of vocabulary or in the measures of sentence production no such difference was found. The results of the vocabulary assessment were in line with previous studies stating dynamic assessment having potential as a differential diagnostic tool. Score differences were minor and the sample was small, thus the results cannot be generalized. The assessment method is short enough to be carried out in single assessment session but complicated to use and rate. The used tasks need be improved further. However, new dynamic assessment methods in Finnish can be developed based on the information gathered in the study.
  • Korpijaakko, Cedric; Wasenius, Niko; Teramo, Kari; Klemetti, Miira; Kautiainen, Hannu; Eriksson, Johan; Laine, Merja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Aims The aim of this study was to evaluate whether maternal type 1 diabetes influences skin autofluorescence (SAF), used as a marker of accumulated advanced glycation end products (AGEs), in young adult offspring. Methods This cross-sectional case-control study included 78 offspring of women with type 1 diabetes (cases) and 85 control participants (controls). Cases were born between 1st January 1996 and 31st December 2000, at the Department of Obstetrics and Gynecology, Helsinki University Hospital, and controls were born during the same period in the Hospital District of Helsinki and Uusimaa, Finland. All study participants, aged 18 to 23 years, were invited to participate in a clinical assessment including laboratory tests and questionnaires. SAF was assessed from all participants using the AGE reader. Results The mean SAF value did not differ between the cases (1.61 [0.37]) arbitrary units [AU]) and the controls (1.64 [0.41] AU) (p=0.69). After adjusting for HbA1c, body fat percentage, smoking, and season the mean SAF value did not differ between the cases and the controls (p=0.49) but differed between men and women (p=0.008), without any interaction observed (p=0.78). Conclusions No differences in SAF values were observed between the young adult offspring of women with type 1 diabetes and offspring born to mothers without diabetes. Surprisingly, young adult women showed higher SAF values than men in both case and control groups.
  • Koskiahde, Noora (Helsingin yliopisto, 2017)
    Purpose. Adolescent obesity is a worldwide problem. Many interventions have been created to interfere with the problem, but few of them pays attention to their possible negative impacts on adolescents' body image and weight control behavior. This study aimed to examine if sport participation affects adolescents' likelihood of feeling over- or underweight. Attempts to lose weight and gain weight were also examined. Methods. Participants were a nationally representative sample (n=4614) of American adolescents aged 12–20 participating in the first part of National Longitudinal Study of Adolescent Health. 2399 girls and 2215 boys were examined. Sports were football, baseball/softball, cheerleading/dance, soccer, track, ice hockey, basketball, volleyball, field hockey, wrestling, tennis, swimming and other sport. Questionnaires and interviews were used for data collection. Results and conclusions. Sport participation did not increase adolescents' likelihood of feeling over- or underweight when their actual weight was controlled. After controlling for actual and perceived weight, sport participation did not increase their likelihood of trying to lose weight either. Attempts to gain weight were more common in boys participating in football, baseball/softball, track and basketball. The study encourages to prevent adolescent overweight and obesity by improving facilities for sport participation. Weight gaining behavior of boys participating in sports should be further examined.
  • Tähkä, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tavoitteet: Traumaperäinen stressihäiriö eli PTSD on traumaattisesta tapahtumasta johtuva vakava mielenterveyden häiriö, joka aiheuttaa yksilöissä huomattavaa hyvinvoinnin ja toimintakyvyn laskua. Ainoastaan PTSD-diagnoosiin keskittymällä ei kuitenkaan saavuteta tietoa häiriön osittaisista muodoista, joiden on myös todettu heikentävän niistä kärsivien henkilöiden hyvinvointia. Traumaperäisten oireiden vaikutuksista on tärkeä saada kokonaisvaltaisempi kuva, jotta ilmiön kliinistä merkitystä voidaan arvioida. Tässä tutkimuksessa pyrittiin saamaan lisätietoa PTSD:n diagnoosin voimassaoloajan ylittävistä vaikutuksista hyvinvointiin. Tutkimuskysymyksenä oli, poikkeavatko PTSD:stä parantuneet hyvinvoinniltaan väestötasolla vielä pitkänkin ajan jälkeen terveistä ja PTSD:n diagnostiset kriteerit täyttävistä henkilöistä. Hypoteesina oli, että PTSD:stä parantuneet muodostavat oman ryhmänsä, jotka voivat paremmin kuin PTSD-diagnoosin täyttävät, mutta huonommin kuin terveet henkilöt. Menetelmät: Aineistona käytettiin yhdysvaltalaisen, julkisesti saatavilla olevan National Comorbidity -kyselyn vastauksia. Kyselyn ensimmäinen osa toteutettiin vuosina 1990 – 1992 ja seuranta vuosina 2001 – 2002. Aineistosta eroteltiin kaikki, joilla oli ensimmäisessä vaiheessa todettu PTSD, mutta joilla diagnostiset kriteerit eivät olleet täyttyneet seurannassa enää vuoteen. Tähän ryhmään kuului 87.5 % niistä, jotka olivat täyttäneet PTSD-diagnoosin ensimmäisessä osassa. Verrokkiryhmiksi muodostettiin yksi ryhmä, jonka jäsenillä ei ollut tutkimuksessa koskaan todettu PTSD:tä ja toinen ryhmä, jonka olivat kärsineet PTSD:stä enintään vuosi ennen terapiaa. Ryhmien hyvinvointia verrattiin toisiinsa käyttäen apuna seurantatutkimuksen itseraportoitua psyykkisen oireilun määrää. Tutkimuksessa kontrolloitiin hyvinvointiin vaikuttavina tekijöinä myös masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, alkoholin väärinkäyttö ja nikotiiniriippuvuus. Tulokset ja johtopäätökset: Tulokset olivat hypoteesien mukaisia, eli seurannassa PTSD:stä parantuneet voivat edelleen huonommin kuin ne, joilla ei oltu koskaan todettu PTSD:tä. PTSD:stä parantuneet voivat kuitenkin paremmin kuin seurannassa PTSD:stä kärsineet. Tulokset ovat edeltävän tutkimuksen tuloksien mukaisia ja tukevat oletusta, että PTSD:llä on pitkäaikaisia, hyvinvointia laskevia vaikutuksia, jotka ylettyvät pidemmälle kuin diagnoosin voimassaolo. Tulokset korostavat myös tarvetta vakiinnuttaa osittainen PTSD ja pidempään jatkuvat, toimintakykyä laskevat traumaperäiset oireet osaksi traumatutkimusta ja traumojen hoitoprosesseja.
  • Lassila, Henri (Helsingin yliopisto, 2017)
    This study was executed to measure the effect of laterality on patient reported outcome measure (PROM) scores after distal radius fractures (DRFs). To investigate this, we sent Patient-Rated Wrist Evaluation (PRWE) and short version of Disabilities of the Arm, Shoulder and Hand (QuickDASH) questionnaires 6-8 weeks and 3-4 months after the fracture to 336 DRF patients, of which 119 were included to the study. The patients were divided into dominant and non-dominant side groups based on the side of the fracture, and the scores of the questionnaires were compared. At 6-8 weeks, the dominant group scored higher than non-dominant group in QuickDASH, which was in line with our hypothesis (p=0,04). A similar trend was noted in PRWE (p=0,12). When comparing only intra-articular fractures, a statistically significant difference between dominant and non-dominant groups at 6-8 weeks was noted in both PRWE (p=0,044) and QuickDASH (p=0,046). Similar trend was seen at 3-4 months even though our study was not designed to have sufficient power at this time point. Our results suggest that laterality should always be taken into account when studying DRFs by using PRWE or QuickDASH as an outcome measure due to its effect on the scores of these questionnaires.
  • Laapotti, Sanni (Helsingin yliopisto, 2017)
    Abstract Study aims: For many, working is a significant part of their daily life and thus well-being at work is considered important. Well-being at work consists of finding one's job meaningful and rewarding. In previous studies, work-counselling has been shown to be an effective method in supporting people's personal growth and ability to function in their professional lives as well as improving their well-being at work. Work-counselling aims to assist people in improving as employees and addressing problematic situations and experiences related to their work by means of reflective conversation. Work-counselling has been discovered to be particularly meaningful with employees within the healthcare sector. Very little research data on the experiences of speech and language therapists (SLT) with work-counselling exists in Finland or globally. The aim of this thesis was to find out how common work-counselling is with SLTs in Finland and how its impact on e.g. well-being at work are perceived by the SLTs. Additionally, the contents and guidelines of work-counselling as well as the goals and desires of SLTs relating to work-counselling were examined. Methods: The study was carried out in survey form via a web questionnaire by the University of Helsinki. The target group of the study were the members of the Finnish Association of Speech Therapists. The web questionnaire was sent to the 1222 members of the association in December of 2016. 330 SLTs participated in the survey, resulting in a response rate of 27%. The survey data was analyzed quantitatively using the IBM SPSS Statistics 24-software, with which means, frequencies, and percentages were calculated from answers to the survey’s multiple-choice questions. The open-ended answers in the survey were analyzed qualitatively by means of content analysis, classification, and grouping of the responses. Results and conclusions: 91% of the respondents reported having received work-counselling and close to half of them had received at least six work-counselling periods. The decision to seek work-counselling was in most cases initiated by the SLT. In most cases, the expenses of the latest work-counselling period were covered by the SLT's employer, and 32% of the respondents reported having paid for their own work-counselling. 84% of the respondents that had received work-counselling perceived it as beneficial and 15% reported having experienced varying benefits. The respondents expressed wishes to receive support in matters relating to occupational safety and their professional skills, including dealing with their professional roles, reviewing practical working methods, exchanging experiences, and professional tips and ideas. Reviewing difficult case studies was also a common desire. Matters relating to occupational safety, such as well-being at work, improving the functionality of the working community, and interaction were also mentioned as desired topics in work-counselling. The results of this thesis increase the understanding of SLTs' experiences with work-counselling. Considering the results presented in this thesis it can be concluded that SLTs experienced work-counselling as an important part of their professional activity that plays a significant role in securing their well-being at work.
  • Almenoksa, Aleksi (Helsingin yliopisto, 2017)
    As graduating medical students in Finland wish for more skills training and lack proficiency in some of the core procedures expected by a graduating doctor or a GP, the Faculty of Medicine of the University of Helsinki aims to improve teaching and learning methods based on simulating techniques. The aims of this study were to describe a voluntary skills laboratory course and how students and teachers perceived the experience. We recruited teachers from 11 different specialties to prepare a voluntary skills training session for medical students. The sessions used the faculty skills laboratory equipment and were targeted towards skills that would be needed in clinical rotations and working as substitute for resident doctors at hospitals and as general practitioners in health centers. The sessions were generally open to students from all course levels, and registration was separately carried out for each session. The students could, however, choose to enroll for a voluntary skills course, which required participation in 5 voluntary sessions, 40 hours of independent practice and studying, and a learning diary of the whole experience. We used web-based forms to gather feedback from students and teachers on their perceptions of the sessions. A total of 84/196 (43%) students and 20/21 (95%) teachers were responded. In addition, we analyzed 10 learning diaries from the voluntary course for similarities. Both students and teachers perceived the sessions useful. The average overall rating on a scale of five for a session by the students was 4.27 (IQR: 4-5 n=84). Teachers were motivated in organizing the sessions and felt that the participants were excited, indicating that the sessions were a pleasant experience. The voluntary skills sessions and voluntary skills course were a strong proof of concept and could provide an effective way to promote independent learning in the skills lab.
  • Silvennoinen, Julia (Helsingin yliopisto, 2017)
    Sydänlihaksen supistuminen perustuu yksittäisten sydänlihassolujen sarkomeerirakenteen toimintaan. Sähköisen impulssin ja siitä indusoituvien natrium-, kalium- ja kalsium-ionivirtojen ansiosta solunsisäinen kalsiumtaso nousee, mikä mahdollistaa sarkomeerin kahden filamenttikomponentin, aktiinin ja myosiinin, keskinäisen vuorovaikutuksen. Tämän ansiosta filamentit liukuvat toistensa lomiin, jolloin sarkomeeri lyhenee ja koko sydänlihassolu supistuu. Tähän supistumisprosessiin kohdistuvat poikkeavuudet voivat johtaa erilaisten sydänsairauksien kehittymiseen. Sarkomeerirakenteeseen kohdistuvat mutaatiot voivat aiheuttaa sydänlihaksen liikakasvua ja altistaa paksuseinäiselle eli hypertrofiselle kardiomyopatialle (HCM). Tässä sairaudessa sydämen seinämä sekä itse sydänlihassolut ovat paksuuntuneita, mikä voi johtaa useisiin eri komplikaatioihin kuten kammiohypertrofiaan, diastoliseen vajaatoimintaan ja rytmihäiriöihin. Ionikanaviin kohdistuvat muutokset altistavat erilaisille rytmihäiriöille. Pitkä QT-oireyhtymässä (LQTS) sydämen repolarisaatio on pidentynyt repolarisoivien ionivirtojen heikentymisen tai depolarisoivien ionivirtojen voimistumisen vuoksi. Perinnöllisessä vakavassa rytmihäiriössä (katekoliamiiniherkkä polymorfinen kammiotakykardia, CPVT) mutaatio on usein ryanodiinireseptoria koodaavassa geenissä, mikä johtaa kalsiumin epätasapainoon sydänlihassolussa. Tämä aiheuttaa sykkeen noustessa kammiolisälyöntisyyttä ja jopa polymorfista kammiotakykardiaa. Tutkimuksessa käytetyt solut oli tuotettu erilaistamalla potilaiden fibroblasteista uudelleenohjelmoituja kantasoluja (iPS-solut) sydänlihassoluiksi. Tutkimuksessa selvitettiin adrenaliinin esialtistuksen vaikutusta tiettyjä geenivirheitä (LQTS ja CPVT) kantavien sydänlihassolujen toimintaan. Lisäksi selvitettiin eri lääkeaineiden vaikutusta HCM-geenivirhettä kantaviin soluihin. Tutkimuksessa havaittiin HCM-soluissa pienempi syketaajuuden muutos kuin terveissä sydänlihassoluissa lääkealtistusten jälkeen. Muita sykepoikkeavuuksia ei havaittu. Adrenaliinikokeissa LQTS- sekä CPVT-solulinjoilla havaittiin tutkimusolojen aiheuttavan suuremman syketaajuuden muutoksen kuin itse lääkeaineen lisäys. Yhteenvetona nämä potilaista tuotetut sydänlihassolumallit tarjoavat erinomaisen mallin sydänsairauksien tutkimiselle, mutta olosuhteiden ja käytettyjen menetelmien optimointi on kriittistä luotettavien ja käyttökelpoisten tulosten takaamiseksi.
  • Sarjamo, Satu (Helsingin yliopisto, 2017)
    Sylkirauhaskasvaimet muodostavat esiintyvyydeltään harvinaisen mutta histologiselta kuvaltaan monimuotoisen kasvainryhmän. Ne voivat saada alkunsa kolmesta eri solutyypistä, ja näin ollen niiden kirjo on varsin laaja. Maailman terveysjärjestön (WHO:n) vuonna 2017 julkaisema epiteliaalisten sylkirauhaskasvainten jaottelu koostuu 20 pahanlaatuisesta ja 11 hyvänlaatuisesta kasvaintyypistä. Sylkirauhaskasvainten diagnostiikka on erittäin haastavaa, ja siihen tarvitaan normaalien hematoksyliini-eosiini -leikkeiden (HE-leikkeet) lisäksi lähes aina niin kutsuttuja immunohistokemiallisia värjäyksiä. Alan kirjallisuudessa kullekin sylkirauhaskasvaintyypille on määritetty tyyppi-immunoprofiili, joka voi kuitenkin vaihdella tapauskohtaisesti. Tämän tutkielman tarkoituksena oli luoda kuva-arkisto, johon on taltioituna kuvia sylkirauhaskasvaintapausten immunohistokemiallisista värjäyksistä. Arkisto tehtiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan patologian laitoksen käyttöön diagnostiseksi apuvälineeksi. Kuvista voidaan nähdä, mitä immunomerkkiaineita eri sylkirauhaskasvaintyypit ilmentävät ja millä voimakkuudella. Kuva-arkiston aineistoksi koottiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan patologiseen keskuslaboratorioon normaaliin patologiseen tutkimukseen tulleita sylkirauhaskasvainnäytteitä. Aineistoksi valittiin 12 sylkirauhaskasvaintapausta, jotka edustavat kymmentä eri epiteliaalista sylkirauhaskasvaintyyppiä. Näytteiden HE- leikkeet ja niistä tehdyt immunohistokemialliset värjäykset kuvattiin mikroskooppikameralla eri suurennoksilla. Nämä kuvat koottiin kuva-arkistoksi, johon on pääsy Patologian laitoksen kotisivujen kautta. Syventävän tutkielman osuuteen koottiin suppea otos kuva-arkiston kuvista edustamaan kunkin kuvatun sylkirauhaskasvaintapauksen immunoprofiilia. Lisäksi syventävän tutkielman osuuteen sisältyy kirjallisuuskatsaus kuvatuista sylkirauhaskasvaintyypistä. Kuva-arkiston kuvista voidaan havainnoida kuvattujen sylkirauhaskasvaintapausten histologinen kuva ja immunoprofiili. Vanhoja tapausesimerkkejä voidaan käyttää vertailukohtana diagnosoitaessa uusia sylkirauhaskasvaimia, kunhan otetaan huomioon, että arkistossa on nähtävissä vain yksittäisiä esimerkkejä siitä, miltä kunkin kasvaintyypin immunoprofiili voi näyttää.
  • Helle, Annukka (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tavoitteena tutkimuksessa oli selvittää keskiraskauden rakenneseulan tarkkuutta löytää eteiskammioväliseinäpuutos sikiöllä ja mikä oli raskauden päätetapahtuma sydänvikadiagnoosin jälkeen. Lisäksi halusimme selvittää, kuinka monella Suomessa leikkauksella hoidetulla potilaalla oli tehty sydänvikadiagnoosi ennen syntymää. Lisäksi kartoitimme suomalaisessa aineistossa eteiskammioväliseinäpuutokseen liittyvien liitännäisepämuodostumien esiintyvyyttä ennen syntymää epäiltynä ja syntymän jälkeen todettuna. Aineistona oli käytössä HUS:in Lastenklinikan sydänvastaanotolla käyneistä äideistä ja sikiöistä koottu rekisteri vuosilta 2004 - 2013, johon oli kirjattu tiedot sydänvikaepäilystä, liitännäisvikaepäilystä raskauden päätetapahtumasta, sekä jatkohoidosta syntymän jälkeen ja siitä vastasiko ennen syntymää epäilty diagnoosi syntymän jälkeistä sydäntilannetta. Eteiskammioväliseinä puutoksen hoito on keskitetty Lastenklinikalle. Käytettävissä oli HUS:in Lastenklinkalla leikkauksella hoidetuista eteiskammioväliseinäpuutospotilaista koottu rekisteri, johon oli koottu tiedot leikkauskertomuksesta ja leikkauksen tuloksesta, sekä merkittävimmistä liitännäisvioista. Ennen syntymää kootusta rekisteristä potilaat jaettiin kahteen ryhmään eteiskammioläpän avautumisen perusteella, käytetyssä luokitustavassa viat jaetaan balansoituihin (B) ja balansoimattomiin (NB) vikoihin. Balansoidussa viassa eteiskammiotason liitoksen vasen ja oikea puoli ovat vastaavanlaiset ja kammiot saman suuruiset. Virheelliset diagnoosit selvitettiin. Rekisterien tietoja verrattiin keskenään ja selvitettiin, kuinka monella leikkauksella hoidetulla potilaalla sydänvikadiagnoosi oli ennen syntymää. Leikkauksella hoidetuista potilaista ennen syntymää diagnoosi oli tehty 15,6%:lla (B) ja 64,3%:lla (NB) potilaista. Ennen syntymää tehtyjen diagnoosien määrä parantui balansoitua vikaa sairastavilla 24% ja balansoimattoman vian diagnoosimäärät olivat pysyneet samana. Suomessa balansoimattomat viat löytyvät hyvin. Balansoitua vikaa sairastavat löytyvät harvemmin. Liitännäisvikoja todettiin neljässäkymmenessäyhdessä raskaudessa ennen syntymää, merkittävimmät liitännäisviat ennen ja jälkeen syntymän, olivat sydänlöydöksiä, joista yksikammioviat olivat yleisimpiä.

View more