Lääketieteellinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Järvinen, Sanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Purpose: The aim of this study was to evaluate polyetheretherketone (PEEK) as a patient-specific implant (PSI) material in maxillofacial reconstructive surgery. Materials and methods: The retrospective study included a cohort of 24 patients who underwent maxillofacial surgery using PEEK PSIs. Each patient underwent preoperative multislice computed tomography (CT) with 0 tilt of gantry. Based on the CT scan, the PEEK PSIs were planned and manu- factured using three-dimensional (3D) modeling and computer-aided design/computer-aided manufacturing (CAD/CAM) techniques. All procedures were performed under general anesthesia. Im- plants were placed intraorally, extraorally or through subciliary, transconjuctival or coronal incisions. Results: In 22 of 24 cases, the PEEK PSI fit well without adjustments. Although the fit to the surrounding bone was perfect in almost all of the cases, the outer contour of the PSI was modified in nine cases before fixation. However, intraoperative implant modification did not affect the infection rate. In two cases, postoperative wound dehiscence and infection needed additional treatment and healed without removal of the implants. Conclusion: The follow-up data in this study showed good outcomes with reliable results for PSI made of PEEK in the maxillofacial region.
  • Mikkelä, Eero (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tavoitteet. Nykyajan työympäristössä työ tehdään yhä enenevissä määrin työryhmissä. Tästä syystä ryhmien vuorovaikutukseen ja menestymiseen vaikuttavien psykologisten tekijöiden ymmärtäminen eri ympäristöissä on tärkeää. Näiden tekijöiden tutkimiseksi kehitettiin TT10–kysely, joka koostuu 10 alaskaalaa muodostavasta 84 kysymyksestä. Tämän tutkielman tavoite oli kahden erillisen tutkimuksen avulla tarkastella TT10–kyselyn reliabiliteettia ja validiteettia muodostamalla useita tutkimustietoon perustuvia teoreettisia hypoteeseja TT10:n alaskaalojen yhteyksistä. Menetelmät. Ensimmäisessä tutkimuksessa (n=49) kahden suomalaisen teknologiayrityksen työntekijät täyttivät TT10:n ja taustatietoja koskeneen kyselyn internetissä. Toisessa (n=124) 62 paria, jotka koostuivat suomalaisen vakuutusyhtiön työntekijästä ja asiakkaasta, olivat toisiinsa yhteydessä anonyymisti 20 minuutin ajan internet-pohjaisessa keskustelusovelluksessa. Työparin tehtävänä oli ratkaista yhdessä päättelytehtäviä. Tehtävien teon jälkeen he arvioivat parinsa työskentelyä TT10:n lyhennetyllä versiolla, joka sisälsi 27 kysymystä. Tulokset. Lähes kaikki hypoteesit saivat tukea. TT10:n alaskaalat olivat yhteydessä toisiinsa pääosin oletetuilla tavoilla. Johtopäätökset. Kaikkein lupaavimmat alaskaalat olivat psykologinen turvallisuus, sosiaalinen koheesio, yhteistyö ja co-flow. Tutkimusten rajoitukset, kuten ensimmäisen tutkimuksen erittäin pieni otoskoko, jättivät osan tuloksista kyseenalaisiksi. Näiden alustavien tulosten perusteella TT10 on kuitenkin lupaava kysely, joka vaatii vielä hienosäätöä.
  • Tuovinen, Saija (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman tarkoituksena on koota yhteen nykyistä tietoa parodontiitin systeemisistä tulehdusvaikutuksista ja yhteydestä yleissairauksiin sekä korostaa suunterveydenhuollon ammattilaisten keskeistä roolia potilaan kokonaisterveydentilan arvioimisessa. Tutkielmassa käsitellään parodontiitin taustasyitä, luokittelua, diagnosointia, aiheuttamia paikallisia kudosmuutoksia ja indusoimien keskeisimpien tulehduksen välittäjäaineiden vaikutuksia. Tutkielmassa perehdytään myös näiden välittäjäaineiden pitoisuuksia hyöntyntävään terveysteknologiaan, joka toistaiseksi luotettavimmin perustuu MMP-8 -nimisen biomarkkerin suuhuuhdetestiin. Suuhuuhdetestin merkittävyys ilmenee tutkielmassa siten, että sitä voidaan parhaimmillaan hyödyntää sekä parodontiitin diagnostiikassa että avohoidossa arvioitaessa potilaan kokonaisterveydentilaa  kustannustehokkaasti. Tutkielmassa yksityiskohtaisempi tarkastelu yleissairauksista rajattiin sydän- ja verisuonisairauksiin, diabetekseen ja munuaissairauksiin kattavamman tutkimusnäytön takia, mutta näiden lisäksi tarkastellaan hieman myös nivelreumaa, osteoporoosia ja syöpää.   Tutkielma on muodoltaan kirjallisuuskatsaus, jonka laatimisessa pääpainotus oli PubMedin-tietokannan artikkeleissa ja lääketieteellisessä oppikirjallisuudessa, joiden löytyminen perustui tutkielman avainsanojen käyttöön.  Artikkelien osalta rajaus tehtiin valtaosin 2010-luvulla tehtyihin tutkimuksiin, koska tietämys aiheesta kasvaa nopeasti runsaan ja jatkuvan tutkimustyön ansiosta. Aineiston rajaus ja lopullisten artikkelien valinta perustui niiden abstraktien lukemiseen.   Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että parodontiitin aiheuttamalla tulehdusvasteella on yhteys moniin yleissairauksiin, mutta lisätutkimuksia kuitenkin vielä vaaditaan yksityiskohtaisimpien yhteystekijöiden vahvistamiseksi. Parodontiitin riittävän varhaisella havaitsemisella ja tehokkaalla hoidolla pystytään näin ollen välttämään vakavia systeemisiä komplikaatioita ja lisäsairauksien kehittymistä, mikä kuitenkin edellyttää suun- ja avoterveydenhuollon ammattilaisten keskinäistä saumatonta yhteistyötä ja toiminnallista integraatiota.
  • Pohjola, Anni (Helsingin yliopisto, 2019)
    Objective: To discover the health-related quality of life (HRQOL) of patients with treated arteriovenous malformation (AVM), we used the self-applicable HRQOL instrument, the 15D, and analyzed the scores in both in the whole study population and specified cohorts. Methods: The 15D questionnaires were mailed to adult patients with AVM alive in 2016 (n = 432) in our database. Patients with completely eradicated AVM (n = 262) were included in a subsequent analysis. The results were compared with those of the general population standardized for age and sex. Subgroup analyses were conducted for epilepsy, number of bleeding episodes, location of the lesion, modified Rankin Scale score, and Spetzler-Ponce classification (SPC) using independent-samples t test or analysis of covariance. Tobit regression was used to explain the variance in the 15D score. Results: Patients had impaired HRQOL compared to the reference population (p < 0.0001). Deep location, multiple bleeding episodes, and refractory epilepsy were associated with impaired HRQOL. Patients in SPC A and B had similar posttreatment 15D scores, whereas those in class C had an impaired HRQOL. Significant explanatory variables in the regression model were age, sex, number of bleeding episodes, refractory epilepsy, and SPC. Conclusions: With careful patient selection, patients in SPC B can reach as favorable HRQOL as those in SPC A provided the operation is successful. Multiple bleeding episodes should be prevented with effective treatment aiming at complete AVM obliteration. The postoperative treatment of patients with AVM should focus on preventing depressive symptoms, anxiety, and epileptic seizures. We encourage other research groups to use HRQOL instruments to fully understand the consequences of neurologic and neurosurgical diseases on patients’ HRQOL.
  • Rautavirta, Eerika (Helsingin yliopisto, 2019)
    Gastroskiisi ja omfaloseele ovat yleisimpiä synnynnäisiä vatsanpeitedefektejä. Niiden seurauksena osa vastasyntyneen viskeraalielimistä työntyy vatsaontelon ulkopuolelle ja defektit vaativatkin korjaavaa kirurgiaa pian syntymän jälkeen. Onnistunut ravitsemuksellinen hoito on merkittävässä osassa potilaiden selviytymisen sekä sitä tukevan kasvun kannalta, ja syntymän jälkeen turvaudutaankin parenteraaliseen ravitsemukseen. Gastroskiisiin ja erityisesti omfaloseeleen liittyy myös muita synnynnäisiä anomalioita, kuten sydänvikoja, keskushermoston häiriöitä ja kromosomianomalioita. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Helsingin Lasten ja nuorten sairaalassa hoidettujen gastroskiisien ja omfaloseelten määrä, liitännäisanomaliat, leikkausmenetelmät ja lyhyen aikavälin hoitotulokset. Tuloksia vertailtiin soveltuvin osin muualla tehtyihin vastaaviin tutkimuksiin. Tutkimuskohteena olivat kaikki syntymästään asti Helsingissä hoidetut, vuosina 2006-2018 syntyneet lapset, joilla oli gastroskiisi tai omfaloseele. Yhteensä 48 gastroskiisin ja 35 omfaloseelen aineistosta kerättiin tietoa retrospektiivisesti potilaskertomuksista ja tulokset koottiin taulukoiksi. Isoloitujen gastroskiisien kohdalla sairaalahoidon keston mediaani oli 26 päivää ja täysi enteraalinen ravitsemus saavutettiin 22 päivässä. Potilailla, joilla gastroskiisiin liittyi atresia, volvulus, perforaatio tai nekroosia, sairaalahoidon keston mediaani oli 100 päivää ja täysi enteraalinen ravitsemus saavutettiin 99 päivässä. Omfaloseelet korjattiin joko suoralla tai vaiheittaisella sululla. Vaiheittain suljetut omfaloseelet olivat suurempia ja näillä potilailla sairaalahoidon keston mediaani (45 päivää) oli pidempi kuin suoraan korjatuilla (7 päivää). Liitännännäisanomalioita esiintyi gastroskiiseistä 6 %:lla ja omfaloseeleillä 49 %:lla. Mortaliteetti gastroskiisissä oli 2 % ja omfaloseelessä 11 %.
  • Moliis, Henrik (Helsingin yliopisto, 2019)
    Background and purpose: Cognitive impairment is a common and well-known consequence of supratentorial infarct, but its prevalence and severity after infratentorial infarct is unclear. We compared the frequency and prognostic value of domain-specific cognitive deficits after supratentorial and infratentorial infarct. Methods: In a consecutive cohort of first-ever stroke patients (N=244) admitted to Helsinki University Hospital, 37 patients had an infratentorial infarct. Patients were assessed by a neuropsychologist 3 months post-stroke in 9 cognitive domains, and functional disability was assessed at 15 months. Frequencies of cognitive deficits were compared using the Pearson chi-square test. The association between cognitive deficits and functional disability at the 15-month follow-up was analysed using logistic regression. Results: There was no significant difference between the frequency of cognitive deficits in patients with infratentorial vs supratentorial infarct. Altogether 73% of patients with infratentorial infarct and 82.1% of patients with supratentorial infarct had impairment in at least one cognitive domain, and 42.3% in the infratentorial group and 47.3% in the supratentorial group had deficits in 3 or more cognitive domains. In the infratentorial group, only visuoconstructional and spatial functions showed at least a convincing trend of association with functional disability at 15 months (OR 9.0, 95%CI 1.3-62.5, p=0.027). In the supratentorial group, both executive functions and attention (OR 2,9, 95%CI 1.5-5.8, p=0.002) and visuoconstructional and spatial functions (OR 2.9, 95%CI 1.5-5.7, p=0.001) showed this association. Conclusion: Cognitive deficits are as common in infratentorial as in supratentorial infarct, and it is important to recognize them to meet the needs of rehabilitation.
  • Tuohino, Tuuli; Morales-Muñoz, Isabel; Saarenpää-Heikkilä, Outi; Kiviruusu, Olli; Paunio, Tiina; Hovi, Petteri; Pietiläinen, Kirsi; Paavonen, Juulia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Lasten ylipaino on lisääntynyt kaikkialla maailmassa samalla kun unen pituus on lyhentynyt. Tutkimustulokset unen pituuden ja ylipainon välisestä yhteydestä ovat olleet ristiriitaisia ja imeväisikäisiä koskevia tutkimuksia on vähän. Tutkimuksemme tarkoituksena oli tuottaa lisää tietoa unen pituuden ja ylipainon välisestä yhteydestä 3-24 kuukauden ikäisillä lapsilla. Tutkimusaineisto perustuu CHILD-SLEEP syntymäkohorttitutkimukseen (n=1679). Tiedot lasten unen kestosta perustuvat vanhempien ilmoittamaan unen pituuteen neljässä aikapisteessä lasten ollessa 3, 8, 18 ja 24 kuukauden ikäisiä. Osalle lapsista (n=350) tehtiin kahdeksan kuukauden aikapisteessä lisäksi unen aktigrafi-rekisteröinti. Lasten kasvua kuvaavat tiedot kerättiin neuvolarekisteristä. Unen pituuden ja myöhemmän painon välistä yhteyttä tutkittiin logistisilla regressiomalleilla. Tutkimuksessa todettiin lyhyen unen pituuden olevan yhteydessä pienempään pituus-painoon (kaikki p-arvot≤0.026) sekä painoindeksiin (kaikki p-arvot≤0.038) poikittaisissa analyyseissä kolmen kuukauden aikapisteessä. Lisäksi lyhyt uni kolmen kuukauden iässä oli yhteydessä suurempaan pituus-paino z-suhteeseen 24 kuukauden iässä (aOR=1.56; 95% CI 1.02 – 2.38). Lyhyt uni kolmen kuukauden iässä altisti myös suuremmalle painon kasvulle 3-24 kuukauden iässä (aOR=2.61; 95% CI 1.75 – 3.91). Unen pituus 8, 18 tai 24 kuukauden iässä ei ollut yhteydessä myöhempään painoon. Aktigrafilla mitattu lyhyt yöunen kesto kahdeksan kuukauden iässä oli yhteydessä suurempaan pituus-painoon 24 kuukauden iässä (aOR=1.51; 95% Cl 1.02 – 2.23). Yhteenvetona lyhyt kokonaisunen kesto kolmen kuukauden iässä ja lyhyt yöunen kesto kahdeksan kuukauden iässä lisäävät riskiä liialliselle painon kertymiselle 24 kuukauden iässä.
  • Mikkonen, Kasperi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Playing video games is a popular way to spend time and mobile gaming is one of the most growing entertainment industries in the world. Gaming is often associated with high level of motivation from the user as well as many negative and positive outcomes. Commitment towards games has invited countless of researches to examine what makes them so intriguing and motivating. This growing understanding gives developers more tools to design even better games and allows game-like features to be used in other contexts as well. This master’s thesis examines automatically gathered early log-data (n=100 000) from two free-to-play mobile games in order to create a model for retention. A model created using early log-data (first three days of play) creates opportunities to recognize potential players in an early phase and to evaluate early iterations of games that are in development. Furthermore, individual features are analyzed to study, what are the factors that influence coming back to the game at a later point (30 days after the installation of the game). The research questions in this thesis are: 1) Can commitment towards mobile games be modeled using early log-data? 2) How accurate predictions the created model can do? 3) What are the most important in-game features that predict retention? The model is created using a decision tree analysis, which was selected as a method due to its transparency and because it has been used before in earlier studies with similar designs. In both games, the rate of coming back to the game after 30 days of installation was 7.6%. A working model for retention was formulated which was able to predict coming back to the game with 33% accuracy. The most important in-game features that affect retention were the number of victories, the number of starts and the number of in-app-purchases during the three-day period after the game’s installation. Surprisingly, in-game rewards and achievements were the most insignificant features when predicting retention although they are often specifically designed to elevate user motivation. These results can influence design decisions made in game development by setting the focus on the factors that influence player commitment and behavior. Achievements and in-game rewards might feel too artificial and superficial compared to winning in game. If the system gives direct feedback of the effect of time and monetary sacrifice to the player’s performance, one might be able to reduce the number of players that decide to leave the game. The results also can be used to examine how game-like features are used in non-game systems where the goal is to tie together the high-level of motivation seen in games and socially impactful endeavors. Further studies of in-game behavior might also give new insights on game addiction and its negative effects on player well-being and business.
  • Reijonen, Karoliina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena tutkia, miten 5- ja 9- vuotiaiden lasten lyhytkestoisen muistin toimintaa mittaavat testien tulokset ovat yhteydessä aikuisena 40- vuotiaiden työmuistisuoriutumiseen sekä visuaaliseen ja verbaaliseen päättelykykyyn. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Miten lapsuuden auditiivisen ja visuaalisen sarjamuistin tehtävissä suoriutuminen on yhteydessä aikuisuuden auditiivisverbaaliseen työmuistisuoriutumiseen? 2) Miten lapsuuden auditiivisen ja visuaalisen sarjamuistin tehtävissä suoriutuminen on yhteydessä työmuistisuoriutumiseen, jossa informaatiota manipuloidaan? 3) Miten lapsuuden auditiivisen ja visuaalisen sarjamuistin tehtävissä suoriutuminen on yhteydessä aikuisuuden kielelliseen ja visuaaliseen päättelykykyyn? Menetelmät. Tutkimusaineistona oli Kognition pitkäaikaistutkimus (KOPUTUS), jossa oli vuosina 1971- 1974 syntyneitä syntymäriskiryhmiin kuuluvia lapsia sekä kontrolliryhmä. Tähän tutkimukseen otettiin mukaan 5-, 9-, ja 40- vuotiaiden tutkimustulokset (N=301). Lapsuudessa tutkittavat suorittivat lasten kommunikaatiota ja kielellisiä kykyjä mittaavan The Illinois Test of Psycholinguistic Abilities (ITPA)- testin. Muuttujiksi valittiin lyhytkestoista muistia mittaavat testit: visuaalinen sarjamuisti ja auditiivinen sarjamuisti. Aikuisuudessa tutkittavat suorittivat WAIS- IV:n, josta muuttujiksi valittiin työmuistia mittaava perusosatehtävä Numerosarjat sekä kielellisen ja visuaalisen päättelyn indeksit (VCI ja PRI). Taustamuuttujiksi tutkimukseen otettiin tutkittavien oma korkein koulutus, äidin korkein koulutus ja turvapisteet 9- vuotiaana. Tutkimustulokset analysoitiin rakenneyhtälömallien avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset osoittivat, että 5- vuoden ikäisten ja 9- vuoden ikäisten auditiivisen lyhytkestoisen muistin suoriutumiset erikseen ennustivat aikuisuuden työmuistisuoriutumista. Lisäksi 9- vuoden ikäisten auditiivisella lyhytkestoisella muistilla voitiin ennustaa myös monimutkaisempaa työmuistin toimintaa. Visuaalisella lyhytkestoisella muistilla lapsuudessa taas voitiin ennustaa visuaalista päättelykykyä aikuisena. Tuloksista voidaan päätellä, että lasten lyhytkestoisen muistin tutkiminen on tärkeää, koska sillä voidaan ennustaa aikuisuuden työmuistin toimintaa ja visuaalisen tiedon käsittelyä sekä mahdollisia heikentymiä näissä varhain.
  • Oristo, Sini (Helsingin yliopisto, 2019)
    Objectives Autism generally refers to lingual, communicational and behavioral continuous traits, which are determined by genetics as well as environment. The purpose of this study was to examine to which extent the genetic autism risk explains the variation in autistic traits in two-year-old children in the normal population. Additionally the impact of the genetic autism risk was examined in conditions, where the mother of the child suffered from depressive symptoms during pregnancy and/or had alexithymia (trouble identifying feelings). Methods The sample was collected from the Child-Sleep cohort study (n=942). The child’s genetic autism risk was calculated by comparing the child’s genome with the genome of people with an autism diagnosis. All of the other information was collected with questionnaires. The child’s autistic traits were assessed according to the autism scale in BITSEA. The mother’s depressive symptoms during pregnancy were assessed according to the Ces-d (short) questionnaire and her trouble identifying feelings according to the TAS-20-questionnaire. The connections between the variables were examined with Pearson’s correlation coefficient. The autistic traits were examined with linear regression analysis. Results and conclusions The genetic autism risk explained 2% of the variation in the autistic traits of two-year-old children in the normal population. This result is in line with previous studies. Gender (autistic traits were more prevalent in males), maternal adolescence and the degree of maternal alexithymia were the best predictors of an autistic phenotype. Generally maternal maturity is considered a risk factor for the child’s more autistic phenotype, whereas our result possibly points out that the risk is rather created by paternal maturity instead. In addition of identifying the greatest risk factors, interactions between the genetic risk of autism and the psychological factors of the mother (depressive symptoms during pregnancy and trouble identifying emotions) were examined. However, these interactions were not statistically significant in this study. The impact of genes is already a verified fact – the next goal is to identify environments, where the genes interact, creating a more autistic phenotype.
  • Rinta-aho, Maija (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tausta: Tutkielman tavoitteena oli selvittää onkologisille ja hematologisille potilaille vuonna 2016 tehdyn kyselytutkimuksen vapaakenttävastauksien avulla heidän näkemyksiänsä ja toiveitansa hoitonsa suhteen. Avoimia kysymyksiä potilailta kysymällä on mahdollista tunnistaa potilaille tärkeitä ja potilastyytyväisyyttä parantavia seikkoja, jotka eivät välttämättä lääkärin näkökulmasta nousisi oleellisiksi. Maailmalla potilaskokemuksia ja -tyytyväisyyttä avoimin kysymyksin tutkittaessa potilaille tärkeiksi asioiksi on aiemmissa tutkimuksissa noussut muun muassa kommunikaatioon, viiveisiin hoidossa, sairaalaympäristöön, hoidon jatkuvuuteen ja saavutettavuuteen liittyvät teemat. Menetelmät: Menetelmänä oli vapaakenttävastausten läpikäyminen ja laadullinen pohdinta. Tähän kuului vastauksissa toistuvien teemojen tunnistaminen ja niiden mukaan vastausten ryhmittely, sekä merkittävimpien vastaajaryhmien ja kahden sairaalan vastausten erojen tarkempi tarkastelu. Tulokset: Potilaille tärkeimmäksi teemaksi nousi vapaakenttävastauksissa kommunikaatio, jota reilu kolmasosa vastauksista käsitteli. Seuraavaksi eniten potilaiden kommentit olivat yleistä positiivista palautetta hoitavia yksiköitä kohtaan. Muita tärkeiksi nousseita teemoja olivat toiveet omalääkäristä tai omahoitajasta, sairaalakäyntiaikataulut, suoraan hoitoon liittyvät asiat ja sairaalaympäristö. Pohdinta: Potilaiden vapaissa vastauksissa esiin nousseet kommentit ja toiveet olivat samansuuntaisia kuin aiemmissakin vastaavissa kyselyissä. Kommunikaation näkökulmasta vastausten perusteella yksittäisen lääkärin kohdalla hyvään vuorovaikutukseen ja riittävään tiedonjakamiseen panostaminen olisi tärkeää, kun taas hoitoprosesseja isommassa mittakaavassa suunnitellessa tulisi ottaa huomioon helpompi yhteydenottomahdollisuus hoitopaikkaan. Potilaille on tärkeää myös välttää turhaa odotusaikaa, saada kokemus kiireettömästä vastaanottotilanteesta, tarkoituksenmukainen sairaalaympäristö sekä mahdollisuus saada tavata samat tutut hoitajat ja lääkärit.
  • Mäkinen, Anna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Objective. The proportion of clients with immigrant background among clients receiving speech therapy has grown following an increase in immigration to Finland over the past few decades. Today, parents’ role in a child’s speech therapy is considered significant thus examination of their views is important for developing the services. In the city of Espoo, children’s habilitation services have discovered that there’s a need for surveying the views of the immigrant parents concerning therapy. The objective of this study was to investigate what kind of experiences and perceptions immigrant parents have about the speech therapy which their child has received in the city of Espoo’s habilitation services for children. In addition to the entirety of speech therapy, the study focused especially on the speech therapy material and the guidance in using the material and to support child’s speech and language development. Furthermore, the study investigated parent’s experiences and perceptions about cultural sensitivity in speech therapy and multi-professional cooperation between parents, speech therapist and personnel in early childhood education. Additionally, parents’ wishes and suggestions for development concerning the above-mentioned themes were examined. Moreover, parents’ experiences and perceptions of child’s speech and language development and difficulties related to them were investigated. Method. This study used a semi-structured theme interview as the data collection method. The interviewees were first generation immigrants whose children had received speech therapy in the city of Espoo’s habilitation services for children. The interview process included seven separate interviews and six of these required interpreters. Recorded interview data was transcribed, and the data was analyzed with inductive content analysis method with the help of the ATLAS.ti 7 software. Results and conclusions. Parents were mainly satisfied with speech therapy and speech therapy material as well with the guidance in using the material and supporting child’s speech and language development. Parents considered speech therapy as culturally sensitive. They experienced multi-professional cooperation mainly as functional and important. Parents had very little information about the cooperation between speech therapist and personnel in early childhood education, but they didn’t express a need for additional information concerning the cooperation. Parents emphasized the importance of wide social environment in child’s speech and language development and didn’t underline their own role as much. Parents expressed very little wishes and suggestions for development. Most of all they suggested utilizing technology in providing speech therapy and in speech therapy exercises. They also expressed a wish about using an interpreter in speech therapy, who would know the same language and dialect than the child. Parents also wished more social contacts for their children in their spare time, which would improve child’s speech and language development. This study indicates that immigrant parents would also benefit from information related to speech therapy and child’s speech and language development emphasizing especially the parents’ role in the development of child’s mother tongue.
  • Hartikka, Roosa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tavoitteet. Temperamenttiin pohjautuvaa tahdonalaista itsesäätelyä ja korkeampien neurokognitiivisten toimintojen muodostamaa toiminnanohjausta pidetään yksinä merkittävimpinä yksilön itsesäätelykyvyn taustalla vaikuttavina tekijöinä, jotka jakavat joitain samoja aivoalueita ja neuraalisia verkostoja. Näiden välisistä yhteyksistä kuitenkin tiedetään vasta vähän ja puutetta on etenkin pidemmän aikavälin seurantatutkimuksista. Tässä tutkimuksessa tutkittiin lapsuusiässä vanhemman arvioiman tahdonalaisen itsesäätelyn yhteyttä neurokognitiivisella testisuoriutumisella mitattuun toiminnanohjaukseen varhaisnuoruudessa. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin yksittäisten tahdonalaisen itsesäätelyn alapiirteiden yhteyttä toiminnanohjaukseen sekä selvitettiin, vaikuttaako sukupuoli näiden välisiin yhteyksiin. Menetelmät. Tutkimusotos koostui yhteensä 183 lapsesta, jotka olivat osallistuneet vuonna 1998 alkaneen kohorttitutkimuksen seurantavaiheisiin noin 5,5 ja 12 vuoden ikäisinä. Tahdonalaisen itsesäätelyn määrää arvioitiin vanhemman täyttämällä the Children’s Behavior Questionnaire (CBQ) -kyselylomakkeella ja toiminnanohjausta neljän neurokognitiivisen menetelmän osatesteillä: Developmental Neuropsychological Assessment for Children II (NEPSY-II), Trail Making Test (TMT), Conners’ Continuous Performance Test II (CPT) ja Wisconsin Card Sorting Test (WCST). Tulokset ja johtopäätökset. Korkeampi vanhemman arvioima tahdonalainen itsesäätely 5,5 vuoden iässä oli yhteydessä parempaan toiminnanohjaukseen 12 vuoden iässä etenkin kielellisen ja ei-kielellisen keksimisen sujuvuutta ja inhibitiokykyä mittaavissa tehtävissä (sanojen ja kuvioiden keksiminen -osatestit NEPSY-II:sta). Tarkasteltaessa yksittäisiä tahdonalaisen itsesäätelyn alapiirteitä, kyky ylläpitää tarkkaavuutta, taipumus nauttia alhaisen intensiteetin ärsykkeistä ja kyky ehkäistä sopimattomia reaktioita olivat yhteydessä parempaan toiminnanohjaukseen (parempi NEPSY-II:n sanojen ja kuvioiden keksiminen -osatesteissä suoriutuminen, vähemmän juuttumisvirheitä WCST-tehtävässä ja lyhyempi reaktioaika CPT-tehtävässä). Lisäksi joitain sukupuolispesifejä yhteyksiä löydettiin: pojilla kyky siirtää tarkkaavuutta oli yhteydessä parempaan ärsykkeiden erottelukykyyn (korkeampi D-arvo CPT-tehtävässä). Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että vanhemman arvioiman lapsuusiän temperamentin avulla voitaisiin jo varhaisessa vaiheessa tunnistaa mahdollisia myöhemmin nuoruusiässä ilmeneviä toiminnanohjauksen haasteita.
  • Anoschkin, Jasser (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimuksen tavoitteena oli edistää hallitun sydänregeneraatiohoidon löytymistä. Sydäninfarktista paraneminen ilman arpea, vähentäisi infarktien aiheuttamaa tautitaakkaa, pidentäisi infarktipotilaiden elinikää ja parantaisi elämänlaatua. Konkreettisena tavoitteena oli selvittää miten neonataalihiiret, joita käytetään infarktitutkimuksissa, sietävät vatsakalvon sisään annettua injektioina toteutettua Wnt-inhibiittorihoitoa. Wnt inhibiittorina käytettiin XAV-939 yhdistettä. Lisäksi tutkittiin aiheuttaako yhdiste muutoksia neonataalihiirien sydämien histologiaan tai hapenkulutukseen. Pienimolekyylisellä Wnt-inhibiittori XAV-939:llä on arveltu olevan myönteisiä arpikudosta vähentäviä vaikutuksia, mahdollisesti myös sydämen infarktin jälkeisissä sydänvaurioissa. Tutkimuksen aikana annettiin neonataalihiirille (N=104) pistoshoitona kuljetinainetta joko XAV-939 -yhdisteen kanssa tai ilman. Pistoshoito annettiin vatsakalvon sisälle seitsemän päivän ajan, jonka jälkeen hiiret lopetettiin. Lääkkeen kuljettimena toimi joko fysiologinen suolaliuos tai maapähkinäöljy. Hoidon vaikutuksia arvioitiin hiirten kuolleisuuden, kokonaispainon kehityksen, sydämen painon, sydänsolujen mitokondrioiden hapenkulutuksen ja histologian avulla. Hiiret sietivät hoitoa hyvin, yksi hiiri kuoli hoidon aikana. Hiirten painon kehityksessä tai sydämien painoissa lopetushetkellä ei havaittu eroa ryhmien välillä. Lääkemolekyyliryhmissä ja kontrolliryhmissä sydämen histologia oli HE-värjättynä normaali. Sydämien mitokondrioiden hapenkulutustasossa havaittiin laskua verrattuna kontrolliryhmään, kun lääke annettiin sekoitettuna fysiologiseen suolaliuokseen. XAV-939:n liukoisuus tähän vehikkeliin todettiin huonoksi, eikä löydöksestä voi vetää vahvoja johtopäätöksiä ilman lisäselvityksiä. Tuloksia ja kokemuksia voidaan käyttää pohjana pohdittaessa, millä asetelmalla edetään tutkimaan hoidon vaikutuksia hiirillä, joille aiheutetaan myös infarkti. Tutkielman yhteydessä kertyi myös aineistoa hiirten pakastettuina sydäminä ja sydänleikkeinä. Näistä on mahdollisuus teettää myöhemmissä tutkimuksissa esimerkiksi PCR määrityksiä ja erilaisia histologisia värjäyksiä.
  • Hepola, Aino-Maija (Helsingin yliopisto, 2019)
    Ulkomailla syntyneiden henkilöiden osuus Suomen väestöstä on kasvanut joka vuosi 2000-luvulla. Terveydenhuoltojärjestelmä ja elintavat eroavat usein maissa, joista ulkomailla syntyneet henkilöt tulevat Suomeen. Jokaisen hammaslääkärin on hyödyllistä tietää heidän suunterveydestään ja siihen johtavista syistä, jotta kaikkia potilaita voidaan hoitaa tasa-arvoisesti. Syventävässä tutkielmassa hyödynnettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Maamu-aineistoa vuodelta 2011. Maamu-aineisto koostuu Suomessa asuville venäläis-, somalialais- ja kurditaustaisille henkilöille tehdyistä haastatteluista ja terveystutkimuksista (n = 1846). Verrokkiaineistona käytettiin THL:n Terveys 2011 –tutkimusta (n = 1459) rajattuna Maamu-aineiston paikkakuntiin ja ikäryhmiin. Suunterveyden muuttujista valittiin tarkasteltaviksi koettu hampaiden kunto, hammasvaivojen esiintyminen, omahoitotottumukset, hammaslääkärikäynnit ja hampaiden lukumäärä. Elintapamuuttujista valittiin alkoholin käyttö, tupakointi sekä kasvisten ja hedelmien kulutus. Koettu suunterveys oli heikompi ulkomailla syntyneillä henkilöillä kuin koko Suomen väestössä keskimäärin ja lisäksi ulkomailla syntyneet kävivät harvemmin säännöllisissä hammastarkastuksissa. Epäedulliset elintavat olivat yhteydessä heikompaan koettuun suunterveyteen sekä harvempiin hammastarkastuksiin venäläis- ja kurditaustaisilla. Somalialaistaustaisilla ei pienten ryhmäkokojen takia voitu tarkastella elintapojen yhteyttä suunterveyteen. Tulevissa tutkimuksissa olisi hyvä tarkastella somalialaistaustaisten muita kuin tässä tutkimuksessa tarkasteltuja elintapamuuttujia, jotta saataisiin tietoa myös heidän elintapojensa yhteydestä suunterveyteen. Epäedulliset elintavat ja keskimääräistä heikompi suunterveys näyttävät kasaantuvan samoille yksilöille taustasta riippumatta. Koska ulkomailla syntyneet henkilöt käyvät koko väestöön verrattuna harvemmin hammastarkastuksissa, heidän ennaltaehkäisevään hoitoonsa tulisi kiinnittää erityistä huomiota suunterveydenhuollossa.
  • Eklund, Jonna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Vaccine uptake has been low for some vaccines in the Pietarsaari region in Finland. Among health care workers vaccine uptake has been low for the influenza vaccine. This qualitative study intends to answer questions about what kind of attitudes and thoughts health care workers have towards vaccination and which factors affect the attitudes. This study consists of 23 semi-structured interviews and three focus-group interviews with health care workers in the Pietarsaari region. The interviews were conducted in June-July 2017 and were analyzed with qualitative content analysis. The general attitude towards vaccination is positive amongst the health care workers. Vaccines are seen as fundamental protection against diseases and are an important part of health prevention. Many informants trust the authorities and research conducted about vaccines. Yet some informants are hesitant about certain vaccines. Vaccines, which are called unnecessary or risky, varies between the informants. Reasons for refusing vaccines are preference of natural immunity, negative experiences of vaccination, for example adverse effects, or the attitude that ”we can ́t vaccinate against everything”. Furthermore, the concerns about vaccines have increased since 2009, when the swine flu vaccination was associated with severe adverse effects. Health care workers also oppose the compulsory vaccination of the influenza vaccine.
  • Immonen, Johanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Aims Sleep is needed to maintain brain homeostasis. Chronic insufficient sleep has been associated with elevated levels of inflammatory markers. Microglia are the resident immune cells of the brain. As microglial morphology correlates with their functional state, the current study aimed to characterize microglial morphology after insufficient sleep and recovery sleep. We hypothesised that microglia adopt an activated state after insufficient sleep, indicated by a deramification of the branches and an enlargement of cell bodies compared with the controls. Methods We caused insufficient sleep with acute sleep deprivation by 9 h of gentle handling, and conducted sleep fragmentation for 14 days in mice. The tissue was collected after perfusing the animals with PFA. The brain tissue from ventral hippocampus was immunostained for microglia and imaged with a confocal microscope. Ramification and soma size were quantified by tracing the branches and segmenting the somas. Results Neither the acute sleep deprivation nor the chronic fragmented sleep did result in any differences in morphology compared with their control groups. Surprisingly, the soma size was significantly smaller following the recovery sleep after fragmented sleep compared with the controls. Conclusions Microglial morphology and thus function may not be affected by acute sleep deprivation and chronic fragmented sleep in ventral hippocampus. Microglial soma size was significantly smaller after recovery sleep following chronic fragmented sleep compared with the control. This could have been due to larger soma sizes in this control group compared with other controls. Further studies are needed.
  • Tommiska, Pihla; Lönnrot, Kimmo; Raj, Rahul; Luostarinen, Teemu; Kivisaari, Riku (Helsingin yliopisto, 2019)
    Background A number of randomized controlled trials have shown the benefit of drain placement in the operative treatment of chronic subdural hematoma (CSDH); however, few reports have described real-life results after adoption of drain placement into clinical practice. We report the results following a change in practice at Helsinki University Hospital from no drain to subdural drain (SD) placement after burr hole craniostomy for CSDH. Methods We conducted a retrospective observational study of consecutive patients undergoing burr hole craniostomy for CSDH. We compared outcomes between a 6- month period when SD placement was arbitrary (July-December 2015) and a period when SD placement for 48 hours was routine (July-December 2017). Our primary outcome of interest was recurrence of CSDH necessitating reoperation within 6 months. Patient outcomes, infections, and other complications were assessed as well. Results A total of 161 patients were included, comprising 71 (44%) in the drain group and 90 (56%) in the non-drain group. There were no significant differences in age, comorbidities, history of trauma, or use of antithrombotic agents between the 2 groups (P>0.05 for all). Recurrence within 6 months occurred in 18% of patients in the non-drain group, compared with 6% in the drain group (odds ratio, 0.28; 95% confidence interval, 0.09-0.87; P=0.028). There were no differences in neurologic outcomes (P=0.72), mortality (P=0.55), infection rate (P=0.96), or other complications (P=0.20). Conclusions The change in practice from no drain to use of an SD after burr hole craniostomy for CSDH effectively reduced the 6-month recurrence rate with no effect on patient outcomes, infections, or other complications.
  • Kaija, Saara (Helsingin yliopisto, 2019)
    Suusyövän ilmaantuvuus on ollut kasvussa niin maailmanlaajuisesti kuin Suomessakin, eikä sen ennuste ole parantunut merkittävästi hoitomenetelmien kehittymisestä huolimatta. Huomattava osa suusyövistä olisi ennaltaehkäistävissä terveemmillä elämäntavoilla sekä erityisesti pahimpia riskitekijöitä tupakkaa ja alkoholia välttämällä. Yksi tärkeimmistä hoidon ennusteeseen vaikuttavista tekijöistä on taudin diagnosoiminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Diagnoosin viivästymiseen voivat vaikuttaa monet tekijät. Useissa tutkimuksissa on todettu pisimmän viiveen olevan potilaasta johtuvaa viivettä, joka syntyy oireiden alkamisen ja hoitoon hakeutumisen välillä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hoitoon hakeutumisen viivettä ja sen syitä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella. Tutkimus toteutettiin vuoden 2018 aikana haastattelututkimuksena. Haastatteluihin osallistui yhteensä 15 suusyövän primaarileikkaukseen saapunutta potilasta. Tärkeimmäksi tulokseksi tutkimuksessa nousi potilaiden saama vähäinen valistus ja neuvonta päihteiden käytöstä ja niiden vaikutuksesta suun terveyteen. Vain kahden potilaan kanssa oli keskusteltu suusyövästä ja sen riskitekijöistä ennen sairastumista, vaikka lähes kaikki kuuluivat suusyövän riskiryhmään. Viive potilaiden hoitoon hakeutumisessa ensimmäisten oireiden alettua vaihteli muutamasta vuorokaudesta useaan kuukauteen. Vain noin puolet potilaista oli saanut lähetteen suu- ja leukakirurgille heti ensimmäisestä hoitopaikastaan. Parantamisen varaa löytyy siis erityisesti ennaltaehkäisevän työn lisäksi niin potilaiden tietoisuudessa kuin terveydenhuollon ammattilaisten osaamisessa ja toimintatavoissakin. Vaikka tutkimuksen otanta on pieni, eivätkä tulokset siksi ole yleistettävissä laajemmalle, tarjoaa se suuntaa-antavaa tietoa suusyövän ennaltaehkäisyn ja hoidon aloituksen viivästymisen ongelmakohdista.
  • Winqvist, Paul (Helsingin yliopisto, 2019)
    Johdanto: Pahoinpitelyn aiheuttamat kasvomurtumat ovat yleistyneet länsimaissa. Alkoholi ja muut päihteet lisäävät näiden vammojen esiintyvyyttä. Tyypillisesti pahoinpitelyn uhrina on nuori mies, iältään 15-34-vuotias. Vamman aiheuttajana on useimmiten lyöminen nyrkillä ja iskun kohteena on tavallisimmin alaleuka. Humalajuomisella sekä päihteiden käytöllä on selvä yhteys vammautumiseen. Ajankohtana merkittävimpiä ovat kesäkuukaudet sekä viikonloput näiden vammojen esiintymiselle. Kasvomurtuman yhteydessä syntynyt oheisvamma, esimerkiksi aivovamma, voi olla hengenvaarallinen. Menetelmät: Aihetta lähestyttiin kirjallisuuskatsauksen keinoin. Kirjallisuuskatsauksen metodina käytettiin tässä tutkielmassa kuvailevaa narratiivista yleiskatsauksen tyyliä. Tulokset: Alkoholi ja muut päihteet ovat riskitekijöitä kasvomurtumille erityisesti pahoinpitelytapauksissa, mutta päihteet altistavat myös muiden vammamekanismien seurauksena syntyville kasvomurtumille. Jopa 74 % pahoinpidellyistä kasvomurtumapotilaista on ollut alkoholin ja 38 % muiden päihteiden vaikutuksen alaisina. Ennaltaehkäisyn merkitys tulee esiin useissa tutkimuksissa ja tutkijat näkevät kasvovammojen olevan tietyiltä osin ehkäistävissä. Valistamisella voitaisiin vaikuttaa tähän merkittävästi yhteiskunnan taloutta kuormittavaan erikoissairaanhoitoon. Kiireisellä poliklinikalla voidaan lyhyellä kyselyllä kartoittaa potilaan alkoholin ja päihteiden käyttöä. Pohdinta ja johtopäätökset: Kasvojen murtuminen aiheuttaa usein merkittävää haittaa yksilölle ja päihteiden käyttö altistaa vammautumiselle. Päihteiden käyttöön voitaisiin tarvittaessa tehokkaasti puuttua vammautumisen yhteydessä. Ensiapupoliklinikan hoitohenkilökunta on avainasemassa tunnistamassa päihteiden väärinkäyttöä ja käytön haitat tulisi ottaa esiin lyhyen haastattelun (mini-intervention) avulla kaikkien päihteitä yli riskirajojen käyttävien kasvomurtumapotilaiden kohdalla. Tarvittaisiin lisää seurantatutkimusten tuloksia päihteiden vaikutuksista kasvomurtumapotilaihin väkivaltatapauksissa.

View more