Lääketieteellinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Vehmas, Nico (Helsingin yliopisto, 2018)
    According to recent research, Finnish doctors feel excluded from healthcare IT development and suffer from stress caused by poor usability. Active participation in usability evaluation could help involve doctors into developmental work, but new methods are needed. The objective of this study was to find out if a heuristic approach produces plausible results when a group of end-user physicians is used as evaluators. Heuristic walkthrough using a modified set of Nielsen’s heuristics and clinical tasks was performed to evaluate usability of a widely used Electronic Health Record (EHR). Medical students and doctors with no previous experience in usability evaluation and 1) with or 2) without prior experience in using the EHR in question were recruited as evaluators. A control group of usability experts was used. Physicians were able to locate usability problems, ranging from cosmetic flaws to problems concerning patient safety and significant hindrance for work. Analysis of the found usability problems revealed that experienced EHR users discovered usability problems in nearly all major functions within the given EHR scenario and time span, whereas novice users more likely discovered usability problems that could occur when learning to use a new EHR. Using physicians as evaluators in a heuristic walkthrough method produces valid data about usability of healthcare IT and benefits participating physicians by introducing them to principles of usability. Being able to utilise clinically working physicians in usability evaluation presents interesting new opportunities to engage physicians into developing better healthcare IT systems.
  • Vuorikko, Salla (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objectives An unbeliever is someone who doesn’t believe in God or gods. There are a lot of unbelievers in the World, especially in Europe. However, the scientific understanding of unbelief is limited. There is little research on different kinds of unbelievers. This study began to explore ritual atheists. Ritual atheists are unbelievers who find some religious rituals meaningful in their lives. The study explored conservative and liberal attitudes of unbelievers, ritual atheists and religious people. It was hypothesized that unbelievers are more liberal than ritual atheists and ritual atheists are more liberal than religious people. Methods The participants were from the 2008 EVS (European Values Study) data, which was collected from 45 different European countries. New variables were computed from the original items, and they represented attitudes concerning morals, family life, tolerance, immigrants and requirements of national identity. Most of the variables were computed by arithmetic means or by using factor analysis. The data was analyzed by multivariate and univariate analysis of variance, by t tests and by discriminant analysis. Results and conclusions With most of the attitudes, unbelievers were more liberal than ritual atheists who, for their part, were more liberal than religious people. This study provided entirely new information about the attitudes of ritual atheists. The results support the assumption that ritual atheism is a unique form of unbelief: a ritual atheist adopts some of the religious influences of the culture, without being religious.
  • Lindström, Milla (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, että vaikuttaako raskaudenaikainen A-vitamiinin tai sen esiasteiden saanti riskiin sairastua raskausdiabetekseen suuren riskin potilailla. Tutkimuksessa käytetty materiaali on kerätty Raskausdiabeteksen ehkäisy elintapamuutoksin -tutkimusta (RADIEL) varten 2008-2014. RADIEL-tutkimus oli satunnaistettu elämäntapainterventiotutkimus, joka oli suunnattu naisille, joilla oli suuri riski sairastua raskausdiabetekseen. RADIEL-tutkimuksessa kerättiin tutkittavilta materiaalia kyselylomakkeilla sekä ruokapäiväkirjoilla. Heistä otettiin myös verinäytteitä sekä tutkimuksen alussa että sen aikana. Tässä tutkimuksessa sekä verrokki -että interventioryhmän odottajien tiedot on yhdistetty ja analysoitu yhdessä. Tässä tutkimuksessa saatiin tietoa odottajien ensimmäisen raskauskolmanneksen aikaisesta A-vitamiinin, retinolin ja beetakaroteenin saannista heidän ruokapäiväkirjoistaan. Saadut tiedot analysoitiin tutkimusta varten. A-vitamiinin ja sen esiasteiden saanti analysoitiin Student’s t-testillä ja näiden aineiden vaikutukset raskausdiabeteksen ilmaantumiseen logistisella regressioanalyysillä. Tässä tutkimuksessa löytyi viitteitä siitä, että vähäinen raskaudenaikainen A-vitamiinin tai beetakaroteenin saanti on yhteydessä riskiin sairastua raskausdiabetekseen. Retinolin kohdalla ei löytynyt vastaavaa yhteyttä. Tämä johtunee siitä, että retinolin saannissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa sairastuneiden ja terveinä säilyneiden odottajien välillä. Jatkossa olisi suositeltavaa tutkia, että voidaanko riskiä vähentää esimerkiksi käyttämällä A-vitamiinilisää raskauden aikana, kuitenkin niin pienellä annoksella, ettei A-vitamiinin teratogeeninen vaikutus tule esiin. Olisi hyödyllistä myös tutkia, että voidaanko riskiä sairastua raskausdiabetekseen vähentää syömällä runsaasti beetakaroteenia sisältäviä kasvikunnantuotteita. Niihin ei liity samaa teratogeenisuuden riskiä kuin eläinkunnantuotteisiin, joissa A-vitamiini on pääasiassa potenttina retinolina. Kasvikunnan tuotteiden lisäämisessä ruokavalioon olisi varmasti tärkeää oikeanlainen ja kohdennettu ravitsemusneuvonta neuvolassa raskauden aikana
  • Brandt, Annika (Helsingin yliopisto, 2018)
    The purpose of this study was to find out whether team climate and organizational justice affect project alliance performance. The study also examined whether the psychological models of team climate and organizational justice apply to the context of construction project alliances. The construction sector has long suffered from low productivity, overruns and disagreements. Although the construction industry has begun to seek better performance from integrated delivery models, the psychological phenomena in this context have not yet been studied. A survey with short versions of the Team Climate Inventory and the Organizational Justice Inventory alongside different project performance related questions was sent to 21 different Finnish construction project alliances. Data was collected from 125 respondents from different roles and organizations in 13 different projects. A linear regression analysis was conducted to determine the association between team climate, organizational justice and alliance performance. Both team climate and organizational justice were associated with better project alliance performance. Team climate acted as a mediator between organizational justice and project alliance performance. When team climate was controlled, the association between organizational justice and project alliance performance was statistically significantly decreased. The constructs of team climate and organizational justice were somewhat inconsistent with previous studies, which was probably influenced by poor implementation of goal setting and decision making processes in the alliances.
  • Vehviläinen, Juho (Helsingin yliopisto, 2018)
    Aivovammat ovat merkittävä sairastavuutta ja kuolleisuutta lisäävä vamma. Pään tietokonetomografiatutkimukset ovat aivovammojen akuutissa diagnostiikassa välttämättömiä toimenpiteiden tarpeen ja potilaiden ennusteen arvioinnissa. Uusia menetelmiä näiden tietokonetomografiakuvausten antaman informaation tulkitsemiseen potilaan ennusteen kannalta on kehitetty, mutta menetelmiä ei ole validoitu laajassa mittakaavassa. Tässä tutkimuksessa arvioitiin pään tietokonetomografiaan perustuvien Stockholm CT ja Helsinki CT -pisteytyksien antamaa arviota aivovammapotilaiden ennusteesta ensimmäisen sairaalassa otetun pään tietokonetomografiakuvan perusteella. Tuloksia verrattiin Rotterdam CT -pisteytykseen sekä Marshall CT -luokitukseen, yleisesti käytettyihin kliinisiin ennusteparametreihin kuten ikä, pupillareaktiot, Glasgow Coma Scale (GCS), veren glukoosipitoisuus ja hemoglobiini, ja edelleen päätetapahtumiin, jotka luokiteltiin Glasgow Outcome Score (GOS) -pisteytyksen avulla. Tutkimuksen potilasjoukkona olivat Tukholman Karoliinisessa yliopistosairaalassa vuosina 2005 – 2014 tehohoitoa vaatineet aivovammapotilaat sekä vastaava potilasjoukko Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Töölön sairaalasta vuosilta 2013-2014. Potilaita oli tutkimuksessa yhteensä 1115. Tutkimuksessa selvisi Stockholm CT ja Helsinki CT -pisteytyksien antavan enemmän tietoa aivovamman vakavuudesta sekä tarjoavan tarkemman kuvan potilaan ennusteesta kuin aikaisemmin kehitetyt pisteytykset. Merkittävin yksittäinen ennusteeseen vaikuttava tekijä kuvantamisessa ilmenneistä löydöksistä oli traumaattinen lukinkalvonalainen verenvuoto. Tutkimuksen tärkeimmät rajoitteet liittyivät tutkimuksen retrospektiiviseen asetelmaan, puuttuviin potilastietoihin ja vaihteleviin potilaiden seuranta-aikoihin. Tämä lääketieteen syventävien opintojen kirjallinen työ perustuu PLOS Medicine -lehdessä julkaistuun artikkeliin ”Evaluation of novel computerized tomography scoring systems in human traumatic brain injury: An observational, multicenter study”.
  • Järveläinen, Marko (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tavoitteet: Määrittää suun alueen märkänäytteistä sekä veriviljelynäytteistä eristettyjen viridans- ja anginosus-ryhmän streptokokkilöydösten mikrobilääkeherkkyys ja hoitosuositusten mukaisten mikrobilääkkeiden soveltuvuus näiden kattamiseen suun infektioiden hoidossa ja mikrobilääkeprofylaksissa. Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksen kohteena oli HUSLAB bakteriologian osastolla vuosina 2011-2015 tutkitut suun alueen märkäviljelynäytteistä ja veriviljelynäytteistä todetut viridans-ryhmän streptokokkilöydökset ja löydösten herkkyys mikrobilääkkeille. Tarkastelujakson aikana mikrobilääkeherkkyys oli tutkittu märkänäytteistä 283 viridans-ryhmän streptokokille ja 295 anginosusryhmän streptokokille. Vastaavat luvut veriviljelylöydöksistä olivat 594 ja 264. Herkkyyksien tulkinnassa oli käytetty EUCAST- ja CLSI-standardien mukaisia herkkyystulkintarajoja. Tulokset: Viridans-ryhmän streptokokeista märkänäytteissä 16 % ja veriviljelynäytteissä 8 % oli resistenttejä tai herkkyydeltään alentuneita penisilliinille, kun taas kaikki anginosus-ryhmän löydökset olivat penisilliinille herkkiä. Klindamysiinille resistenttejä tai herkkyydeltään alentuneita viridans-ryhmän kantoja oli märkänäytteissä 19 % ja veriviljelylöydöksissä 7 % löydöksistä. Vastaavat luvut anginosusryhmän streptokokeille olivat 6 % ja 4 %. Eniten resistenssiä todettiin erytromysiinille: Resistenttien ja herkkyydeltään alentuneiden löydösten määrä märkänäytteiden viridans-ryhmän löydöksistä oli 50 % ja veriviljelylöydöksistä 28 % sekä anginosus-ryhmän löydöksille vastaavat luvut olivat 10 % ja 6 %. Johtopäätökset: Viridans-ryhmän ja anginosus-ryhmän streptokokkien herkkyys penisilliinille on edelleen hyvä, kuten myös anginosus-ryhmän streptokokkien herkkyys klindamysiinille ja erytromysiinille. Viridans-ryhmän streptokokeilla todettiin klindamysiiniresistenssiä märkänäytteissä huomattavasti enemmän kuin veriviljelynäytteissä. Tämä voi mahdollisesti selittyä sillä, että suun alueen märkänäytteissä on eri streptokokkilajeja kuin veriviljelylöydöksissä. On olemassa myös pieni mahdollisuus, että osa märkänäytteiden streptokokeista on tunnistunut fenotyyppiin perustuvassa tunnistuksessa väärin tai viljelmä ei ole ollut herkkyystutkimuksessa täysin puhdas muista bakteereista. Vastaava ilmiö todettiin selvästi myös erityisesti viridans-ryhmän streptokokin erytromysiiniherkkyydessä sekä pienemmässä määrin kaikissa muissakin tutkituissa herkkyyksissä. Tutkimustulosten valossa voidaan todeta, että nykyisten mikrobilääkehoitosuositusten mukaisesti viridans-ryhmän streptokokkien sekä anginosusryhmän bakteerien hoitoon hammasperäisissä infektioissa ja mikrobilääkeprofylaksissa soveltuu parhaiten penisilliiniryhmän lääke. Klindamysiiniherkkyys oli hyvä veriviljelykannoilla, mutta märkänäytteissä todettu resistenttien kantojen osuus löydöksistä antaa aiheen seurata klindamysiiniherkkyyttä tarkkaan jatkossa. Erytromysiini tai muut makrolidiryhmän mikrobilääkkeet eivät tulosten perusteella sovellu suun viridans-streptokokkien hoitoon anginosus-ryhmän streptokokkeja lukuunottamatta. Tämä olisi tärkeää huomioida etenkin endokardiittiprofylaksiohjeistuksissa.
  • Lanki, Mira; Seppänen, Hanna; Mustonen, Harri; Böckelman, Camilla; Juuti, Anne; Hagström, Jaana; Haglund, Caj (Helsingin yliopisto, Työt)
    BACKGROUND: Toll-like receptors (TLRs) play an essential role in our innate immune system and are a focus of interest in contemporary cancer research. Thus far, TLRs have shown promising prognostic value in carcinomas of the oral cavity, colon, and ovaries, but the role of TLRs in pancreatic ductal adenocarcinoma (PDAC) awaits exploration. We set out to investigate whether TLR expression could serve in prognostic evaluation in PDAC, as well. METHODS: Our study comprised 154 stage I – III PDAC patients surgically treated at Helsinki University Hospital between 2000 and 2011. Patients who received neoadjuvant therapy were excluded. Tissue microarrays and immunohistochemistry allowed assessment of the expression of TLR2 and TLR4 in PDAC tissue, and we matched staining results against clinicopathological parameters using Fischer's test. For survival analysis, we used the Kaplan-Meier method and the log-rank test, and the Cox regression proportional hazard model for univariate and multivariate analyses. RESULTS: Strong TLR2 expression was observable in 51 (34%) and strong TLR4 in 50 (33%) patients. Overall, neither marker showed any direct coeffect on survival. However, strong TLR2 expression predicted better survival when tumor size was less than 30 mm (HR=0.32; 95% CI 0.13 – 0.75; p=0.009), and strong TLR4 expression predicted better survival in patients with lymph-node-negative disease (HR=0.21; 95% CI 0.07 – 0.65; p=0.006). CONCLUSION: We found strong TLR2 and TLR4 expression to be independent factors of better prognosis in PDAC patients with stage I-II disease.
  • Hulkkonen, Elina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Helsingin yliopistossa lääkäreiden ja hammaslääkäreiden erikoistumiskoulutukseen on sisältynyt vuodesta 2009 lähtien 30 opintopisteen lähijohtajakoulutus. Lähijohtajakoulutus koostuu lähiopetuspäivistä, kehittymistehtävistä, kirjallisuustehtävistä sekä portfoliosta ja mentoroinnista. Kehittymistehtävien osuus lähijohtajakoulutuskokonaisuudesta on 6-16 opintopistettä. Tutkimuksessa selvitettiin, minkä tyyppisiä erilaisia kehittymistehtäviä erikoistuvat lääkärit ja hammaslääkärit ovat suorittaneet osana lähijohtajakoulutusta liittyen pedagogisiin elementteihin. Tarkasteltiin, kuinka suuri osa kehittymistehtävistä ylipäänsä sisältää pedagogisia elementtejä ja minkälaisia nämä elementit ovat. Erikoistuvien kirjoittamista reflektioista etsittiin pedagogisia teemoja lähijohtamiseen liittyen. Teemat ryhmiteltiin kategorioiksi. Eri kategorioiden osuuksien ja painotusten selvittämisellä luotiin kokonaiskuvaa, jonka avulla määritettiin, minkälaisia pedagogisia ongelmia tai johtamistilanteita erikoislääkärit kokevat jokapäiväisessä työssään. Tutkimisaineistona käytettiin Helsingin yliopistossa erikoistuvien lääkäreiden ja hammaslääkäreiden kirjoittamia kehittymistehtävien reflektioita. Tutkimukseen otettiin mukaan 100 erikoistuvaa lääkäriä ja hammaslääkäriä, jotka olivat viimeisimpinä suorittaneet lähijohtajakoulutuksen kokonaisuudessaan 26.4.2016 mennessä. Sadasta valmistuneesta valittiin satunnaisesti 30 erikoistunutta, joiden kehittymistehtäviä tarkasteltiin tarkemmin. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä, jonka avulla aineistosta löydettiin 43 pedagogista teemaa, jotka lopulta luokiteltiin yhdeksään kategoriaan. Yli puolet kehittymistehtävistä sisälsi pedagogisia elementtejä. Pedagogisia elementtejä esiintyi erityisesti seuraavissa tehtävissä: vakuuttava luento, toimipaikan hoito-ohjeiden laatiminen, perehdytyskansion laatiminen/päivitys sekä amanuenssin ohjaaminen. Kehittymistehtävistä löytyi 43 erilaista pedagogista teemaa, joista muodostettiin 9 kategoriaa, jotka ovat: opetus ja koulutus, käytännön ohjaus, tiedotus, kirjalliset tuotokset, oleellisen tiedon löytäminen ja tiivistäminen, muiden henkinen tukeminen, muiden oppimisen tukeminen, sosiaalisten taitojen jakaminen ja jatkuva kehitys ja kehittyminen. Erikoislääkäri tarvitsee edellä mainittuja taitoja jokapäiväisessä työssään lähijohtajana. Tulokset vastaavat myös melko hyvin CanMEDS –terälehtiä eli osaamisperusteisen lääkärinkoulutuksen osa-alueita.
  • Silvo, Jenni (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objectives: Low birth weight has been associated with impaired cognitive abilities especially in childhood and young adulthood. However, the role of a low Apgar score on cognitive functions remains unclear. Apoliprotein E (APOE) gene allele ε4 has been linked to older people’s cognition, but the influence of APOE alleles on cognition of children or middle-aged is not well understood. The present study investigated the effects of low birth weight (< 2000 g) and low Apgar scores (< 7) on later cognitive performance and on the stability of cognitive functions from childhood to middle age. In addition, the influence of APOE ε2 and ε4 alleles on risk group subjects’ cognitive performance was evaluated. It was hypothesized that the groups with perinatal risk factors have impaired cognitive abilities in all the domains and have lower stability within these abilities compared to controls. Low birth weight was hypothesized to contribute lower cognitive abilities more than a low Apgar score. It was also assumed that APOE ε4 allele impairs cognitive performance only at midlife, not in childhood. Methods: The subjects with low birth weight (n = 66) and/or a low Apgar score (n = 60) were selected from a birth cohort born during 1971–1974. The control subjects (n = 95) were free from perinatal risk factors. Cognitive performance was evaluated using Wechsler’s intelligence test. All the subjects completed the test at the age of 40 (n = 221) and some also at the age of 9 (n = 190). The differences between the groups were computed with the analysis of covariance, where family socioeconomic status was controlled. Differences in the stability of cognitive abilities were evaluated with repeated measures ANOVA and correlation analysis. The effect of APOE ε2 and ε4 alleles on cognitive performance was computed with t-test. Results and conclusions: The subjects with low birth weight reached lower scores in all the cognitive domains compared to controls. At midlife, there was also a trend towards lower general intelligence in individuals with a low Apgar score. The lowest stability in cognitive performance between childhood and middle-age was observed among those born with a low birth weight. However, the difference in the stability was not significant between the groups. APOE ε4 allele was related to lower ability of perceptual reasoning in childhood and middle age. According to the results, the effects of low birth weight on cognitive functions seem to extend to middle age. However, it is assumed that environmental factors have an important role in later development in people with low birth weight. Based on the results, the APOE ε4 allele might impact already on early cognitive development. In the future, it is important to examine if this initial impairment in perceptual reasoning is related to abnormal aging among those with APOE ε4 allele.
  • Sarkkinen, Joona (Helsingin yliopisto, 2018)
    Pahanlaatuisten veritautien ja luuytimen syöpien hoidossa käytetään allogeenista eli toiselta yksilöltä peräisin olevaa verta muodostavien kantasolujen siirrettä. Elintärkeän siirteen sivuvaikutuksena potilaalle voi kehittyä käänteishyljintäreaktio, jossa luovuttajan puolustusjärjestelmän solut vaurioittavat potilaan kudosrakenteita. Vaurioita kehittyy myös kateenkorvaan, elimeen, jossa immuunijärjestelmälle tärkeät T-solut kehittyvät ja ”kouluttautuvat”. Käänteishyljintäreaktion edetessä kateenkorva vaurioituu, minkä seurauksena elimistöön voi vapautua myös omia rakenteita vaurioittavia eli autoreaktiivisia T-soluja. Tiedetään, että T-solujen koulutus on häiriintynyt autoimmuunipolyendokrinopatia-kandidiaasi-ektodermidystrofiassa eli APECED:ssa (toiselta nimeltään APS1-oireyhtymä) sekä kateenkorvan epiteelisolujen kasvaimissa eli tymoomissa. APECED on autosomaalisesti peittyvästi periytyvä yhden geenin mutaation aiheuttama autoimmuunisairaus, jossa autoreaktiiviset T-solut aiheuttavat kudosvaurioita. Näissä sairauksissa potilailla on myös omia puolustusjärjestelmän sytokiineja estäviä vasta-aineita, niin kutsuttuja antisytokiini autovasta-aineita. Ajatellaan, että autoreaktiiviset T-solut osallistuvat kyseisten autovasta-aineiden muodostumiseen. Koska käänteishyljintäreaktio muistuttaa kateenkorvavaurioiltaan hieman APECED:a ja tymoomaa, syventävän projektini hypoteesina oli, että myös kroonisen käänteishyljintäreaktion potilailta löytyisi samoja antisytokiini autovasta-aineita kuin APECED:ssa ja tymoomassa. Huomio kiinnitettiin IFN-α 2a autovasta-aineiseen, mikä on yleisimpiä antisytokiini autovasta-aineita näissä sairauksissa. Tutkimusaineisto koostui 20:stä allogeenisen kantasolusiirteen saaneiden potilaiden seerumista, joista 18 kärsi kroonisesta käänteishyljinnästä. IFN-α 2a autovasta-aineen havaitsemiseksi käytettiin entsyymivälitteistä immunosorbenttianalyysiä, eli niin kutsuttua ELISA-menetelmää. Tutkimustulos oli negatiivinen eli potilasnäytteet eivät sisältäneet IFN-α 2a autovasta-ainetta. Tutkimushypoteesi oli täten väärä eli krooniseen käänteishyljintäreaktioon liittyvä kateenkorvavaurio ei aiheuta samanlaisia immunologisia vaikutuksia kuin APECED tai tymooma. Kateenkorvavaurion etiologia ja vaikutukset käänteishyljintäreaktiossa jäävät vielä avoimeksi ja selvittämiseksi vaaditaan tarkempaa solutason tutkimusta. Voi myös olla, että antisytokiini autovasta-aineiden muodostumiseen vaikuttavat muut, toistaiseksi tuntemattomat tekijät.
  • Kallio, Pauliina; Jokinen, Elina; Das, Suvendu; Högström, Jenny; Heino, Sarika; Lähde, Marianne; Alitalo, Kari (Helsingin yliopisto, 2018)
    Radiation induced tumor cell death is strongly dependent on oxygen. As abnormal tumor vasculature promotes tumor hypoxia, drugs that induce vascular normalization, such as the anti-vascular endothelial growth factor (VEGF) antibody, have been tested as radiation sensitizers in preclinical and clinical settings. The insufficient benefit obtained with anti-VEGF therapy prompted us to test if antibodies blocking the endothelial growth factor angiopoietin-2 (Ang2) could improve the effect of radiation in mouse tumor allografts and human tumor xenografts. Mouse or human tumor cells were injected subcutaneously in isogenic immunocompetent or immunodeficient (NSG) mice, respectively, and tumors were allowed to form. The mice were injected with anti-Ang2 or control antibodies every three or four days starting three days before 3x2 Gy or 4x0.5 Gy whole-body radiation, followed by analysis of tumor growth, histology, vasculature, hypoxia and necrosis. Combination treatment with anti-Ang2 and radiation improved tumor growth inhibition and extended the survival of mice with melanoma or colorectal carcinoma allografts. A similar anti-Ang2 plus radiation response was also obtained in immunodeficient mice implanted with a human colorectal carcinoma xenograft, indicating that the adaptive immune response was not essential for the effect. Histological and immunohistochemical analysis of the tumors showed that the combination treatment decreased tumor vasculature, and increased tumor hypoxia and tumor necrosis in comparison with control tumors and tumors treated with the monotherapies. Our results suggest that a combination of Ang2 blocking antibodies and radiation increases tumor growth inhibition and extends the survival of tumor-bearing mice. Significance: These findings offer a preclinical rationale for further testing of the use of Ang2 blocking antibodies in combination with radiation to improve the overall outcome of cancer treatment.
  • Lehtikuja, Henna (Helsingin yliopisto, 2018)
    In our study, we examined the effects of early-life stress on sleep, depressive behaviour and neurophysiological factors common for depression and sleep disturbances. As a model for early-life stress we used cross-fostered (CF) adolescent and adult, male and female rats. In spontaneous sleep, we found an increase in NREM and REM time in light period and an increased number of REM onsets in light and dark period in CF group. Baseline adenosine expression and BDNF levels in basal forebrain were decreased in CF animals. In the behavioural tests there were no detectable differences, nor in recovery sleep. This thesis will concentrate on the scientific background of the project, further discuss the findings in our study and demonstrate the writer’s personal role in the project.
  • Koivumäki, Victor; Maasilta, Paula; Bachour, Adel (Helsingin yliopisto, 2018)
    Abstract (246 words) Purpose: No consensus exists regarding monitoring the initiation of positive airway pressure (PAP) by oximetry. A PAP device report may be insufficient to ensure a good therapeutic response in all patients. This study aimed to identify patients potentially benefitting from oximetry monitoring during PAP initiation. Methods: We routinely monitored PAP initiation at home with an oximeter. Here, we reviewed all patients undergoing PAP initiation in 2015, including a baseline sleep study and PAP initiation data. In group A we included patients with a residual AHI of <5/h and a residual ODI3 of ≥10/h. Group B included all remaining patients. We excluded cases with a leak of over 24 l/min or with an oximetry recording time of <1 hour. Residual AHI <5/h and residual ODI3 <10/h represented good PAP responses. Results: From 787 patients, we included 723 in this study. Among these, 158 had a residual AHI of ≥5/h, while 565 had a residual AHI of <5/h. Group A consisted of 129 (18%) patients. The sensitivity of the PAP device indicating a good PAP response reached 93.1%, with a specificity of 37.2%, a negative predictive value of 96.2%, and a positive predictive value of 23.9% using body mass index (BMI) ≥30kg/m2 and baseline SpO2 <92% as the cut-off points. Conclusions: Relying only on the PAP device parameter to evaluate therapeutic responses provided inconsistent results in one-fifth of cases. We recommend oximetry monitoring during PAP initiation when baseline SpO2 <92% or when BMI ≥30. Otherwise, oximetry monitoring remains optional.
  • Sarjamo, Satu (Helsingin yliopisto, 2017)
    Sylkirauhaskasvaimet muodostavat esiintyvyydeltään harvinaisen mutta histologiselta kuvaltaan monimuotoisen kasvainryhmän. Ne voivat saada alkunsa kolmesta eri solutyypistä, ja näin ollen niiden kirjo on varsin laaja. Maailman terveysjärjestön (WHO:n) vuonna 2017 julkaisema epiteliaalisten sylkirauhaskasvainten jaottelu koostuu 20 pahanlaatuisesta ja 11 hyvänlaatuisesta kasvaintyypistä. Sylkirauhaskasvainten diagnostiikka on erittäin haastavaa, ja siihen tarvitaan normaalien hematoksyliini-eosiini -leikkeiden (HE-leikkeet) lisäksi lähes aina niin kutsuttuja immunohistokemiallisia värjäyksiä. Alan kirjallisuudessa kullekin sylkirauhaskasvaintyypille on määritetty tyyppi-immunoprofiili, joka voi kuitenkin vaihdella tapauskohtaisesti. Tämän tutkielman tarkoituksena oli luoda kuva-arkisto, johon on taltioituna kuvia sylkirauhaskasvaintapausten immunohistokemiallisista värjäyksistä. Arkisto tehtiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan patologian laitoksen käyttöön diagnostiseksi apuvälineeksi. Kuvista voidaan nähdä, mitä immunomerkkiaineita eri sylkirauhaskasvaintyypit ilmentävät ja millä voimakkuudella. Kuva-arkiston aineistoksi koottiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan patologiseen keskuslaboratorioon normaaliin patologiseen tutkimukseen tulleita sylkirauhaskasvainnäytteitä. Aineistoksi valittiin 12 sylkirauhaskasvaintapausta, jotka edustavat kymmentä eri epiteliaalista sylkirauhaskasvaintyyppiä. Näytteiden HE- leikkeet ja niistä tehdyt immunohistokemialliset värjäykset kuvattiin mikroskooppikameralla eri suurennoksilla. Nämä kuvat koottiin kuva-arkistoksi, johon on pääsy Patologian laitoksen kotisivujen kautta. Syventävän tutkielman osuuteen koottiin suppea otos kuva-arkiston kuvista edustamaan kunkin kuvatun sylkirauhaskasvaintapauksen immunoprofiilia. Lisäksi syventävän tutkielman osuuteen sisältyy kirjallisuuskatsaus kuvatuista sylkirauhaskasvaintyypistä. Kuva-arkiston kuvista voidaan havainnoida kuvattujen sylkirauhaskasvaintapausten histologinen kuva ja immunoprofiili. Vanhoja tapausesimerkkejä voidaan käyttää vertailukohtana diagnosoitaessa uusia sylkirauhaskasvaimia, kunhan otetaan huomioon, että arkistossa on nähtävissä vain yksittäisiä esimerkkejä siitä, miltä kunkin kasvaintyypin immunoprofiili voi näyttää.
  • Malinen, Joonas (Helsingin yliopisto, 2018)
    The goals of this study were to explore whether the use of an automatic-external- defibrillator (AED) by an untrained layperson would adversely affect the quality of compression-only cardiopulmonary-resuscitation (CPR) provided at the same time and decrease the defibrillation delay in a simulated out-of-hospital-cardiac-arrest (OHCA) -situation. The study was a training mannequin simulation of an OHCA-scenario comparing participants performing dispatcher-assisted compression-only CPR with subjects who in addition retrieved and used an AED with dispatcher assistance. In this study, laypersons who had basic CPR (without AED) training could all perform dispatcher assisted CPR relatively well. In the AED group, laypersons were able to safely use an AED in a simulated OHCA-situation. This study suggests that adding an AED to the dispatcher assisted CPR protocol does not markedly decrease the hands-on-time nor the quality of CPR with layperson provided help in an OHCA-scenario and that it would decrease the out- of-hospital defibrillation delays and thus improve survival.