Lääketieteellinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Lapilainen, Suvi (2016)
    Azoospermia is an important cause of male infertility. It can be obstructive (OA) or non-obstructive (NOA). The aim of this study was to evaluate known etiology of NOA and OA, differences between their clinical characteristics and find candidates for future GATA4 research. Another aim was to explore known GATA4 gene variants in Finnish population as GATA4 is found to play a critical role in testicular function in mice. The characteristics, hormone levels and histological diagnoses of 147 azoospermia patients were collected and categorized as OA (49) or NOA (98). The NOA patients were younger, had smaller and softer testes and higher gonadotropin levels than OA patients. Known etiology was found in 10 % of NOA and 24 % of OA patients. Maturation arrest, hypospermatogenesis and Sertoli cell only patients would be the best candidates for further studies regarding GATA4 transcription factor and male infertility. GATA4 variants were searched from an open database and analyzed. 13 variants were found in Finnish population but with no data on fertility.
  • Kurki, Line; Meri, Seppo (2016)
    The global burden of mosquito­borne diseases has seen major changes during the last few decades. Viruses like dengue, chikungunya and zika have spread rapidly all around the world. Modern transportation has facilitated the spread of vectors and pathogens to new geographical areas, sometimes resulting in large epidemics in nonimmune populations. Malaria is still an enormous burden to healthcare systems in Sub­ Saharan Africa, but signi cant progress has been made in the global control and elimination of the disease. Climatic, ecological, demographic, social and political changes may a ect the complex transmission networks, and there has been much discussion about the possible epidemiological outcomes of such changes. The present article reviews literature on possible reasons behind the shifts in the disease burden, highlighting the complexity of the problem and the need for further research on, improved surveillance of, and public education on mosquitoes and the pathogens they carry, in order to prevent and e ectively treat mosquito­borne infections.
  • Väisänen, Juuso (2016)
    Moniresistentit sairaalabakteerit ovat maailmalla yhä suurempi uhka. Yleistynyt kansainvälinen matkailu lisää riskiä resistenttien kantojen kulkeutumiselle potilaiden mukana maailmalta Suomeen. Moniresistenttejä bakteereita on ryhdytty tämän vuoksi seulomaan sairaalahoitoon otettavilta potilailta, jotka ovat olleet edeltävän 12 kuukauden aikana Pohjoismaiden ulkopuolella sairaalahoidossa tai toimenpiteessä. Vastaavasta seulonnasta on niukasti aiempaa tutkimustietoa. Tässä retrospektiivisessä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään nykyisen seulontakäytännön mukaisen kontrollinäytteen tarpeellisuutta vertaamalla ensimmäisen näytteen ja kontrollinäytteen löydöksiä. Tutkimuksen aineistona käytettiin HUS:ssa vuosina 2010–2013 hoidossa olleita henkilöitä, joilta oli kerätty MDR-näytteet ja joiden sairaskertomuksessa oli tieto edeltävästä ulkomaan sairaalahoidosta. Tutkimusryhmään otettiin 1122 potilasta. Kontrollinäytteet oli otettu 722 henkilöltä. Löydös muuttui 11,6 %:ssa kontrollinäytteistä; hieman yli puolet näistä muuttui negatiivisesta positiiviseksi ja olisivat jääneet seulassa huomaamatta ilman kontrollinäytettä. Tämä on merkittävä määrä ja niiden huomiotta jättäminen lisäisi resistenttien kantojen yleistymisen ja leviämisen riskiä sairaaloissamme. Tulosten perusteella kontrollinäytteen kerääminen on tarpeellista ja jatkossakin suositeltavaa. Lisäksi tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota seulontaohjeistuksen monimutkaisuuteen ja suositettiin ohjeistuksen säännöllistä päivittämistä.
  • Viipuri, Laura (2016)
    Tämä tutkimus vertailee erilaisia kansainvälisiä antikolinergisten lääkeaineiden määrittelmiä. Tutkimus selvittää antikolinergien käytön yleisyyttä sekä niihin assosioituvia tekijöitä ikääntyneillä Helsingin ympärivuorokautisen hoidon asukkailla. Tutkimuksen aineisto koostuu helsinkiläisten ympärivuorokautista hoitoa tarjoavien palvelutalojen ja vanhainkotien asukkaista (N=4966). Neljää eri antikolinergilistaa (ARS, ADS, Chew:n lista, Duranin lista) käytettiin tutkittavan aineiston analysoinnissa. Antikolinergien käyttö oli kaikkien listojen mukaan yhteydessä nuorempaan ikään, runsaampaan muiden lääkkeiden käyttöön, parempaan kognitioon ja heikentyneeseen psyykkiseen hyvinvointiin. Ummetuksen ja kuivan suun assosiaatio käyttöön eri listojen mukaan oli ristiriitaista.Yhteyttä antikolinergisten lääkkeiden ja kuolleisuuden välillä ei tässä tutkimuksessa havaittu. Mikään tutkituista antikolinergilistoista ei ollut täysin Suomeen soveltuva, sillä ne sisältävät paljon meiltä markkinoilta poistuneita lääkkeitä.
  • Helenius, Iina (2016)
    Distaalipurennassa alahampaisto sijaitsee taaempana kuin ylähampaisto. Distaalinen purentasuhde saattaa olla havaittavissa jo maitohampaistossa, ja sen spontaani korjautuminen on harvinaista pysyvään hampaistovaiheeseen siirryttäessä. Tässä asiakirjatutkimuksessa pyrittiin selvittämään, kuinka hyvin oikomishoidettujen distaalipurentojen hoitotulokset säilyivät hoidon lopetuksen jälkeen pitkässä seurannassa. Aineistona oli kymmenen distaalipurentapotilasta ”Äiti-lapsi tutkimuksesta”, joka on toteutettu Helsingin yliopistossa vuosina 1967-1993. Tutkimuksessa havaittiin, että distaalipurentojen hoitotulokset säilyivät hyvinä myös retention jälkeen, eikä merkittävää relapsia tapahtunut yhdelläkään tutkittavista potilaista. Kaikkien tutkittavien korjatut molaarisuhteet säilyivät hoidon jälkeen.
  • Seppälä, Miia (2015)
    Töölön sairaalan tapaturma-asemalla suu- ja leukakirurgin vastaanotolla käy vuosittain noin 2000 potilasta, joista päiväsaikaan hoidetaan 83 % ja virka-ajan ulkopuolella 17 %. Töölön tapaturma-aseman päivystyksessä hoidetaan päivystykselliset ja kiireelliset potilaat. Vuoden 2015 alussa Töölön tapaturma-asemalle suu- ja leukakirurgin vastaanoton yhteyteen sijoitettiin lain vaatima suun terveydenhuollon yöpäivystyspiste, jossa hoidetaan kiireellistä hammaslääketieteellistä hoitoa vaativat potilaat. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten vuoden 2015 alussa Töölön tapaturma-asemalle suu- ja leukakirurgin vastaanoton yhteyteen sijoitettu suun terveydenhuollon yöpäivystyspiste vaikuttaa suu- ja leukakirurgin vastaanoton toimintaan. Tutkimuksessa selvisi, että suu- ja leukakirurgin vastaanoton toiminta muuttui vuonna 2015 aiempiin vuosiin nähden siten, että potilaita oli aiempaa enemmän, ja muun muassa potilaiden kiireellisyysluokissa, diagnooseissa ja tehdyissä toimenpiteissä oli eroja aiempiin vuosiin. Suurin osa tutkituista muuttujista säilyivät samansuuntaisina kuin aiempinakin vuosina.
  • Vuorio, Alina (2016)
    Tutkimus tarkastelee oikomishoidon hyödyllisyyttä potilaan näkökulmasta pitkällä aikavälillä. Aihe on tärkeä, koska toistaiseksi on vain vähän tietoa siitä, mitä aikuiseksi kasvanut ajattelee lapsena tai nuorena saamastaan oikomishoidosta. Tutkimuksen aineistona on Helsingin yliopiston ensimmäisen ja toisen vuoden hammaslääketieteen opiskelijoille suunnattu kyselytutkimus. Kysely koostuu yhdeksästä kysymyksestä, jotka kartoittavat opiskelijoiden oikomishoitohistoriaa ja selvittävät heidän kokemuksiaan mm. oikomishoidossa olosta, hoidon hyödyllisyydestä ja tämänhetkisestä hoidontarpeesta. Kysymykset ovat avoimia, joten vastausten analysointi perustuu pääasiassa laadullisiin menetelmiin. Tutkimuksessa selviää, että oikomishoidosta on ollut hyötyä useimpien oikomishoitoa saaneiden vastaajien mielestä; hyödyllisyyttä perustellaan sekä ulkonäkötekijöillä että parantuneella purennalla. Kokemukset oikomishoidossa olosta ovat vaihtelevia: toiset kokivat hoidon kivuliaana ja rasittavana, kun taas toiset kehuvat hammaslääkäriään ja kertovat pitäneensä vastaanottokäynneistä. Hyvä hammaslääkäri-potilassuhde näyttää olevan yksi hyviä kokemuksia selittävä tekijä. Noin puolella kokemukset oikomishoidossa olosta ovat vaikuttaneet päätökseen opiskella hammaslääkäriksi.
  • Jonkka, Susanna (2014)
    Ovarian cancer is known as "the silent killer" because it is generally diagnosed at a late stage, and is therefore responsible for more deaths than any other gynecological malignancy. Although the genetic background of high-grade serous carcinoma (HGSC) is highly heterogeneous, almost all HGSCs harbor TP53 mutations, and mutations in BRCA1 and BRCA2 are also frequent. Less is known about the chromosomal rearrangements that function as drivers of HGSC. The aim of this thesis project was to identify and validate novel and recurrent chromosomal rearrangements that may have a functional relevance in the tumorigenesis of high-grade serous carcinoma. We searched for recurrent rearrangements detected by a computational algorithm (BreakDancer) in 44 HGSC whole-genome sequences that were obtained from The Cancer Genome Atlas database. We identified five samples to harbor a novel region that was affected by recurrent deletions of similar size. This region was located upstream of the gene TUBB4A on chromosome 19. We used PCR to screen for rearrangements within this region in 11 Finnish patient tumor tissues. None of these samples displayed rearrangements within this region. Further studies with larger sample sizes are required to validate whether this region indeed is recurrently affected by chromosomal abnormalities. Identifying chromosomal rearrangements of functional relevance will pave the way towards the use of personalized medicine.
  • Waltimo, Tuure (2016)
    Background and purpose: Most guidelines for intravenous thrombolysis (IVT) in acute ischaemic stroke patients advise keeping systolic blood pressure (BP) below 180/105 mmHg prior to the bolus injection. Less is known about optimal management of BP thereafter. We assessed temporal changes in post-thrombolytic systolic BP values and their impact on development of symptomatic intracerebral hemorrhage (sICH). Methods: The study cohort included 1868 consecutive acute ischaemic stroke patients treated with IVT at the Helsinki University Central Hospital. sICH was defined according to the European Cooperative Acute Stroke Study II (ECASS-II) (primary outcome), National Institute of Neurological Disorders and Stroke, and Safe Implementation of Thrombolysis in Stroke criteria. We evaluated BP at admission, prior to IVT and at 2, 4, 8, 12, 24 and 48 h after thrombolysis. We used univariate and multivariable models to test the effect of BP at various time-points on development of post-thrombolytic sICH. Results: Prevalence of sICH in the cohort was 5.8% (ECASS-II). Patients with sICH had significantly higher systolic BP at several time-points after IVT compared with those without sICH (P < 0.01 at 2 and 4 h; P < 0.05 at 12 and 48 h). The odds ratios for development of sICH per 10 mmHg increase in BP were 1.14 [95% confidence interval (CI), 1.03–1.25], 1.14 (95% CI, 1.03–1.25), 1.12 (95% CI, 1.01–1.23) and 1.12 (95% CI, 1.01–1.23), respectively. At 8 h, we observed a trend (P = 0.07) for ECASS-II and a significant effect (P < 0.05) for National Institute of Neurological Disorders and Stroke, and Safe Implementation of Thrombolysis in Stroke criteria. Thus, the only timepoint with no difference observed was 24 h. Conclusions: Patients with post-thrombolytic sICH have significantly higher systolic BP at several time-points compared with patients without sICH.
  • Fallenius, Marika (2016)
    Liberal use of oxygen after brain insults remains controversial. We studied whether high arterial oxygen tension (PaO2) is associated with decreased long-term survival in patients with spontaneous intracerebral hemorrhage (ICH) treated in the intensive care unit (ICU). Adult patients treated for ICH in Finnish ICUs in 2003-2012 were included in the study. Patients were divided into high (>150mmHg), intermediate (97.5-150mmHg), and low (<97.5mmHg) PaO2 groups according to the lowest measured PaO2/FiO2-ratio during the first 24 hours after ICU admission. In univariate analysis, patients in the high PaO2 group had a significantly increased risk of six-month death compared with the low group (OR 1.82; 95%CI,1.36–2.42;p<0.001), but this statistically significant relation was lost after controlling for case mix in multivariate analysis (OR 1.10; 95%CI,0.76–1.60;p=0.598). No significant relation between PaO2 levels and long-term mortality was found. The clinical role of hyperoxemia in ICU-treated ICH patients remains controversial and warrants further studies.
  • Rämö, Joel (2016)
    Familial combined hyperlipidemia (FCH) is a complex and common familial dyslipidemia characterized by elevated total cholesterol and/or triglyceride levels with over five-fold risk of coronary heart disease. The genetic architecture and contribution of rare Mendelian and common variants to FCH susceptibility is unknown. In 53 Finnish FCH families, we genotyped and imputed nine million variants in 715 family members with DNA available. We studied the enrichment of variants previously implicated with monogenic dyslipidemias and/or lipid levels in the general population by comparing allele frequencies between the FCH families and population samples. We also constructed weighted polygenic scores using 212 lipid-associated SNPs and estimated the relative contributions of Mendelian variants and polygenic scores to the risk of FCH in the families. We identified, across the whole allele frequency spectrum, an enrichment of variants known to elevate, and a deficiency of variants known to lower LDL-C and/or TG levels among both probands and affected FCH individuals. The score based on TG associated SNPs was particularly high among affected individuals compared to non-affected family members. Out of 234 affected FCH individuals across the families, seven (3%) carried Mendelian variants and 83 (35%) showed high accumulation of either known LDL-C or TG elevating variants by having either polygenic score over the 90th percentile in the population. The positive predictive value of high score was much higher for affected FCH individuals than for similar sporadic cases in the population. FCH is highly polygenic, supporting the hypothesis that variants across the whole allele frequency spectrum contribute to this complex familial trait. Polygenic SNP panels improve identification of individuals affected with FCH, but their clinical utility remains to be defined.
  • Melander, Evelina (2016)
    Ansiktsfrakturer står för en stor del av de skador som sköts på kliniken för mun- och käksjukdomar vid HNS. I rätt nyligen gjorda undersökningar har man främst fokuserat på åldringar och barn som skilda åldersgrupper, men en undersökning som skulle gälla patientmaterialet som en helhet, har inte utförts på flera år. Målet med studien var att redogöra för mängden och typen av ansiktsfrakturer, deras etiologi, samt patienternas ålders- och könsfördelning. Dessutom analyserades tidpunkten för när skadorna uppstod. I undersökningen granskades hela det under år 2013-2014 registrerade traumapatientmaterialet som finns vid kliniken för mun- och käksjukdomar, HNS. I studien involverades totalt 269 patienter, varav största delen (69 %) var män och de flesta av patienterna var från Helsingfors. Mest skador skedde i åldersgruppen 25-34 år och de flesta skadorna uppstod under inverkan av alkohol. Skadorna skedde främst under de varma månaderna, samt oktober och mestadels under veckoslut. Största delen av skadorna var zygomblocksfrakturer eller frakturer av underkäksbenet. Det är av intresse att granska hur de etiologiska faktorerna för ansiktsfrakturer förändrats under årens lopp för att på bästa möjliga sätt kunna minska på mängden patientfall och mängden kostnader vården av dem orsakar.
  • Holkeri, Arttu (2016)
    Opioidien antinosiseptiivista vaikutusta on hyödynnetty pitkään kivun lievityksessä. Opioidien pitkäaikaiskäyttöä haittaa niille kehittyvä toleranssi. Uusimpien tutkimusten mukaan keskushermoston tukisoluilla, gliasoluilla, saattaa olla osuutensa toleranssin kehittymisessä. Eri opioidien välillä saattaa myös olla eroja toleranssin kehittymisessä. Tässä tutkimuksessa verrattiin kolmelle eri opioidille kehittyvää antinosiseptiivista toleranssia. Tutkimuksessa selvitettiin myös kroonisen opioidikäsittelyn aiheuttamaa gliasolujen aktivaatiota rottien aivoalueilla. Lisäksi tutkittiin lipopolysakkaridin vaikutusta morfiinitoleranssin kehittymiseen ja glia-aktivaatioon. Tutkimuksessa rotille muodostettiin opioiditoleranssit (morfiini, oksikodoni ja metadoni) 9 vuorokauden aikana. Lisäksi yhdelle ryhmälle annettiin lipopolysakkaridiesikäsittely. Opioidien aiheuttamaa antinosiseptiota mitattiin toleranssikäsittelyä ennen ja sen jälkeen. Rottien aivoista tehtiin mikroskooppileikkeet kolmesta eri aivoalueesta, joista tutkittiin mikroglia- sekä astrosyyttiaktivaatiota kolmella eri merkkiaineella (IBA1, OX-42 ja GFAP). Antinosiseptiokokeiden perusteella morfiinitoleranssi kehittyi nopeimmin ja oksikodonitoleranssi hitaimmin. Glia-aktivaatiossa ei nähty eroja eri opioidikäsittelyjen välillä.
  • Jukarainen, Sakari; Heinonen, Sini; Rämö, Joel; Rinnankoski-Tuikka, Rita; Rappou, Elisabeth; Tummers, Mark; Muniandy, Maheswary; Hakkarainen, Antti; Lundbom, Jesper; Lundbom, Nina; Kaprio, Jaakko; Rissanen, Aila; Pirinen, Eija; Pietiläinen, Kirsi (2016)
    Context: Sirtuins (SIRTs) regulate cellular metabolism and mitochondrial function according to the energy state of the cell reflected by NAD􏰂 levels. Objective: Our aim was to determine whether expressions of SIRTs and NAD􏰂 biosynthesis genes are affected by acquired obesity and how possible alterations are connected with metabolic dys- function while controlling for genetic and familial factors. Design and Participants: We studied a cross-sectional sample of 40 healthy pairs of monozygotic twins, including 26 pairs who were discordant for body mass index (within-pair difference 􏰃 3 kg/m2), from the FinnTwin12 and FinnTwin16 cohorts. Main Outcome Measures: Subcutaneous adipose tissue (SAT) transcriptomics was analyzed by using Affymetrix U133 Plus 2.0 chips, total SAT (poly-ADP) ribose polymerase (PARP) activity by an ELISA kit, body composition by dual-energy x-ray absorptiometry and magnetic resonance imag- ing/spectroscopy, and insulin sensitivity by an oral glucose tolerance test. Results: SIRT1, SIRT3, SIRT5, NAMPT, NMNAT2, NMNAT3, and NRK1 expressions were significantly down-regulated and the activity of main cellular NAD􏰂 consumers, PARPs, trended to be higher in the SAT of heavier cotwins of body mass index–discordant pairs. Controlling for twin-shared factors, SIRT1, SIRT3, NAMPT, NMNAT3, and NRK1 were significantly negatively correlated with adiposity, SIRT1, SIRT5, NMNAT2, NMNAT3, and NRK1 were negatively correlated with inflamma- tion, and SIRT1 and SIRT5 were positively correlated with insulin sensitivity. Expressions of genes involved in mitochondrial unfolded protein response were also significantly down-regulated in the heavier cotwins. Conclusions: Our data highlight a strong relationship of reduced NAD􏰂/SIRT pathway expression with acquired obesity, inflammation, insulin resistance, and impaired mitochondrial protein ho- meostasis in SAT.
  • Luoma, Veera (2016)
    Rustovaurion hoitona voidaan käyttää AMIC- ja ACI-leikkausmenetelmiä. Tutkimus vertailee näillä menetelmillä Jorvin sairaalassa vuosina 2010-2013 hoidettuja potilaita ja heidän hoitotuloksiaan. AMIC-menetelmässä suoritetaan yksi leikkaus, jossa nivelen vaurioalue puhdistetaan ja sen alaiseen luuhun porataan reikiä. Näiden kautta mesenkymaaliset kantasolut ja kasvutekijät pääsevät kulkemaan luuytimestä vaurioalueelle parantumisprosessin aikana. Vaurioalue peitetään kollageeni-kalvolla (Chondro-Gide), joka muodostaa hyvän kasvualustan uudelle rustolle. ACI-menetelmä suoritetaan kahdessa vaiheessa. Ensin potilaan nivel tähystetään, rustovaurion laajuus arvioidaan ja potilaasta eristetään rustosoluja. Solujen annetaan kasvaa maljalla laboratorio-olosuhteissa. Hoidon toisessa vaiheessa suoritetaan avoleikkaus. Vaurioalue puhdistetaan ja kasvatetut solut siirretään vauriopaikalle luukalvon alle. ACI-menetelmä on suotuisista tutkimustuloksista huolimatta kalliimpi kuin AMIC, minkä lisäksi siihen kuuluvat kaksi leikkausta suurentavat komplikaatioiden riskiä. Tutkimuksessa selvitettiin, saadaanko ACI-menetelmällä parempia hoitotuloksia, kuin AMIC-menetelmällä. Tutkimusaineisto koostui 16 potilaasta, joilla oli todettu nilkan rustovaurio. 6 potilaista hoidettiin AMIC-menetelmällä ja 10 ACI-menetelmällä. Tutkimus suoritettiin tarkastelemalla potilaiden sairaskertomuksia. Sekä ACI- että AMIC-menetelmällä leikatuista potilaista suurin osa hyötyi leikkauksesta. Yhdenkään potilaan nilkan tilanne ei huonontunut leikkauksen jälkeen. Koska kalliimmalla ACI-leikkauksella ei saatu huomattavasti parempia hoitotuloksia, voitaisiin tutkimuksen perusteella päätellä, että on kustannustehokkaampaa käyttää AMIC-menetelmää rustovaurioiden hoidossa. Potilasmateriaali on kuitenkin pieni, joten tarvitaan lisätutkimuksia.