Lääketieteellinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Koskinen, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2017)
    BACKGROUND: Complication rates following neck dissection (ND) have been assessed in many studies, but only few of those have incorporated a well-established grading system for severity. Our aim was to assess the incidence and the severity of ND complications using the Clavien-Dindo Classification of Surgical Complications (CSC) and to review possible risk factors. PATIENTS AND METHODS: Documents of the patients (n=194) who underwent ND at the Helsinki University Hospital in 2014 were retrospectively reviewed. Seventy-six patients were identified for further review as they were operated on by the same otorhinolaryngology surgery team without coinciding microvascular transfer. CSC was used to evaluate the severity of complications related to ND for the first 30 postoperative days. Statistical analyses were performed to assess possible risk factors. RESULTS: One quarter (27.6%) of the patients recovered from ND without any deviation from normal postoperative course (CSC Grade 0). More than half (57.9%) of the patients received CSC Grade I and II interventions postoperatively. Postoperative surgical intervention in the operation room (CSC Grade IIIb) was required for 14.5% of the patients. There were no life threatening complications or deaths. No statistically significant patient-related risk factors were identified. Dissection of fewer neck levels was associated with fewer complications. DISCUSSION: Complication rates were higher in this study than in other studies focusing on ND, partly due to careful registration and classification of all complications. However, infection rates were lower than in other studies and there were no life threatening complications, suggesting a good competence level of surgical management.
  • Mikkola, Anna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Sappitieatresia on imeväisten harvinainen ja vakava sappiteitä vaurioittava maksasairaus. Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tarkoitus oli kartoittaa sappitieatresiapotilaiden luuston terveyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Potilaiden tiedetään aiempien tutkimusten perusteella olevan riskissä heikentyneeseen luuston terveyteen. Halusimme selvittää mitkä tekijät vaikuttavat luuston terveyteen omassa aineistossamme. Oletimme, että Kasai-leikkauksen ajankohdalla ja leikkauksen jälkeisellä maksan toiminnalla on merkitystä luuston tilaan. Oletimme myös fenobarbitaali-lääkityksen vaikuttavan negatiivisesti luuston kuntoon. Aineistossa oli 40 potilasta, joista kymmenellä oli todettavissa osteoporoosi tai riisitauti. Murtumia oli yhteensä 16 kappaletta. Luustotapahtumia/potilasvuosi oli keskimäärin 0,67. Bilirubiini- ja sappihappoarvojen jääminen koholle oli yhteydessä huonompaan luuston terveyteen (p= 0,031, p=0,008). Maksansiirtoon joutumisella oli myös merkitsevä yhteys lisääntyneisiin luun murtumiin tai patologisiin röntgenmuutoksiin luustossa (p= 0,002). Aineiston kaikista mitatuista D-25-OH-pitoisuuksista alentuneita oli 46,2 %. Alentunut D-vitamiinipitoisuus oli yhteydessä maksansiirtoon joutumiseen (p= 0,050) sekä koholle jääneisiin bilirubiiniarvoihin (p= 0,039). Analyysit tehtiin SPPS-ohjelmistolla. Varhainen ja rutiininomainen luuston terveyden seuranta ja siihen puuttuminen on tärkeää pitkäaikaiskomplikaatioiden ehkäisyssä Kasai-leikatuilla sappitieatresiapotilailla.
  • Halonen, Risto (Helsingin yliopisto, 2017)
    Sleep spindles are thalamocortical oscillations that occupy the sigma band with trait-like inter-individual variability. Sleep spindles associate with reasoning abilities according to several studies, but some discrepancy exists in the strength and even direction of the associations. This may, to some extent, be due to methodological differences. The stage of brain maturation also affects spindle manifestation. In this community-based study, associations between spindle characteristics and reasoning abilities are examined in an understudied age group, adolescents. An all-night polysomnography was conducted at homes of 178 adolescents (104 girls). Working memory, visuospatial reasoning and verbal reasoning were measured in the same evening. An automatic algorithm was used to detect slow (10–13 Hz) and fast (13–16 Hz) spindles in frontal and central scalp derivations in NREM 2 sleep stage. The associations between spindle variables (density and intensity) and the cognitive test scores were analyzed with linear regression. Genders apart, the analyses were conducted first on the whole group and then separately on the Above Median (AM) and Below Median (BM) intelligence subgroups. In the analyses with all subjects, higher central fast density associated with better verbal reasoning in girls. When examining the subgroups separately, this association was not perceived in the AM group but appeared prominently in the BM group girls. No other associations were found between the spindle variables and the cognitive test scores. A positive spindle-intelligence relation is an established finding in females, but more commonly the association is typified by fluid/visuospatial reasoning and frontal brain areas. In the present study, young age may have related to the accentuated relative significance of more caudal brain regions and verbal intelligence in relation to spindles. The ongoing neural maturation and the heterogeneity of the sample may have contributed to the nature of the findings. More adolescent studies are needed to gain understanding of the matter.
  • Savola, Sara (Helsingin yliopisto, 2017)
    Internationell forskning har visat att hundägande kan ha en gynnsam effekt på fysisk aktivitet, psykiskt välbefinnande och kardiovaskulär hälsa, men resultaten har inte varit entydiga. Målet med denna undersökning var därför att utreda ifall hundägare i Finland motionerar mera, och ifall de har bättre hälsa och välmående än icke-hundägare. Deltagarna i undersökningen var 732 individer i åldern 67-78 år tillhörande Helsingfors födelsekohortstudie (HBCS). Materialet bestod av data från en hundägarenkät och data som insamlats vid undersökningar av funktionsförmågan. Deltagarna indelades i 3 grupper (Grupp 1: aldrig varit hundägare, Grupp 2: tidigare hundägare, Grupp 3: hundägare), vilka jämfördes sinsemellan med avseende på motionsmängd, kardiovas-kulära riskfaktorer och psykiskt välbefinnande. I undersökningen konstaterades en trend där hundägarna motionerade något mer än icke-ägarna, men fyndet var icke-signifikant. Hundägarna hade inte ett bättre hälsotill-stånd än icke-ägarna. De mådde varken psykiskt bättre eller sämre, och hade inte heller en gynnsammare kardiovaskulär profil i jämförelse med icke-hundägarna.
  • Wilska, Karoliina (Helsingin yliopisto, 2017)
    Objectives. Childhood ADHD has been linked to dysfunctions in executive functioning, lower level of education and poorer occupational functioning in young adulthood but long-term developmental course of ADHD beyond 30 years age is still poorly understood. The present study examines executive functioning, level of education, current employment and subjective working capacity at the age of 40 in adults who have had perinatal risks related ADHD in childhood. Associations between executive function tests and occupational functioning are also examined. Methods. The present study is part of a larger longitudinal birth cohort research project examining long-term effects of perinatal risk factors. The cohort has been followed since 1970’s. The present sample includes individuals with perinatal risks associated childhood ADHD (n = 31), individuals with perinatal risk factors without childhood ADHD (n = 145) and control individuals without perinatal risks or childhood ADHD (n = 36). Executive functioning was examined by using traditional neuropsychological tests as well as computerized assessment methods. Results and conclusions. Adults with perinatal risks related childhood ADHD had poorer functioning in some of the executive function tests. Poorer performance was detected especially in the area of cognitive flexibility. Adults with perinatal risks but without childhood ADHD did not differ from controls in executive functioning which suggests that perinatal risks alone without ADHD symptoms do not affect executive functioning in adulthood. The group with perinatal risks related childhood ADHD also had lower education level compared to controls. No significant associations were found between executive function tests and occupational functioning. It appears that childhood ADHD with perinatal risk factors can have mild long-term effects to executive functioning extending to 40 years age. This emphasizes the significance of early support directed to risk groups.
  • Varpu, Palkki (Helsingin yliopisto, 2017)
    Objectives. Bilingualism influences brain development, causing both functional and structural changes in the brain. It has been suggested recently that learning and speaking a second language might also cause changes in terms of structural connectivity, i.e., in how distant brain regions are connected to each other via structural white matter tracts. These changes have been found between monolinguals and bilinguals, but it has been unclear how these changes develop as a function of age of acquisition of a second language. Learning two languages simultaneously from birth (early bilinguals) has been proposed to have a different impact on brain development than learning a new language sequentially, for example, at school (late bilinguals). Although structural changes between early and late bilinguals have been studied to some extent, studies on structural connectivity between early and late bilinguals are lacking. Therefore the aim of this thesis was to examine whether early and late bilinguals differ in structural connectivity of the brain. Methods. 15 early bilinguals (Finnish-Swedish) and 15 late bilinguals (Finnish-English) participated in the study. Structural connectivity differences between groups were investigated using diffusion tensor imaging (DTI) based structural connectivity analysis. Four connectivity matrices were used: the density weight, tract volume, number of tracts, and fractional anisotropy. Analysis was performed in both directions (early bilingual > late bilinguals and early bilinguals < late bilinguals) to identify possible brain networks showing a statistically significant between-group difference in structural connectivity. Results and conclusions. A single subnetwork was identified with significantly increased connectivity strength in the early bilingual group compared to the late bilinguals. The network comprised of 4 connections between 5 regions in the right hemisphere. This subnetwork is parallel with the right inferior occipitofrontal fasciculus (IFOF) tract, which has been associated with semantic processing. The results are in line with previous findings and support more bilateral language processing in early bilinguals. Overall the results emphasize the importance of the age of acquisition of a second language.
  • Salmi, Laura (Helsingin yliopisto, 2017)
    The aim of the study. Multilingualism is a growing phenomenon worldwide and also in Finland. It means that speech and language pathologists (SLPs) will also encounter more multilingual people in their occupation. Multilingual customers may induce challenges to typical speech and language therapy, since international research has already shown that for example assessment methods standardized with monolinguals cannot be used as such with multilinguals. Multilingual speech therapy may also require using an interpreter which may induce even more challenges. Since the topic has only begun to majorly surface during the 2000s, presumably there are no unified clinical procedures among SLPs. Hence, the aim of this study was to gather a comprehensive overview of the clinical speech and language therapy procedures used with multilinguals in Finland today. In addition, this study aimed to gather information of the amount of multilingual customers and how they are distributed geographically throughout the country. Methods. The data was collected using an electronic questionnaire, which was sent to SLPs belonging to the speech and language pathologists’ trade union. The questionnaire received 141 answers. The questionnaire comprised of four sections and basic background information of the informants. The data was analysed both quantitatively and qualitatively. The quantitative analysis was carried out by using Word Excel -spreadsheet. The qualitative analysis was carried out by gathering information from the open questions under different themes arising from the answers. Results and conclusions. Multilingual customers in speech therapy are most common in the Helsinki metropolitan area and in Southern-Finland, but their amount is increasing throughout the country. According to this study, to date, there are no unified therapy procedures in multilingual speech and language therapy. For example, the limited amount of suitable assessment materials, inaccessibility to research and cultural differences caused challenges for SLPs. With an interpreter the challenges were connected to the roles of different agents in the situation. Despite the challenges brought upon by this group of customers, the SLPs felt like they also gained a lot from working with this group of customers. This study can potentially bring SLPs closer to unified therapy procedures in multilingual speech and language therapy and evoke more studies on the subject.
  • Färkkilä, Esa (Helsingin yliopisto, 2016)
    Ihmisten eliniän odotus on lisääntynyt laajasti ympäri maapalloa. Samaan aikaan on suun terveyden yhteyden merkitys yleisterveyteen lisääntynyt. Myös hammaslääketieteelliset hoidot ovat kehittyneet ja useampi hammas saadaan säästettyä johtaen siihen, että yksilöiden omien hampaiden lukumäärät ovat lisääntyneet. Nämä hampaat voivat kuitenkin toimia mahdollisina infektion lähteinä. Usein hammasinfektiot ovat luonteeltaan kroonisia sekä myös vähäoireisia. Nämä infektiot voivat aiheuttaa yleisinfektion, kuten sydänläppätulehduksen tai aivopaiseen. Suussa infektion voi muodostaa limakalvon (mukosiitti, ientulehdus) sekä hampaan kiinnityskudoksen tulehdukset (juuren kärjen tulehdus, luutulehdus, kystat sekä osittain puhjenneet viisauden hampaat. Karies ja parodontiitti ovat yleisimmät suun infektiofokukset. Parodontiitin pääriskitekijöiksi tiedetään huono suuhygienia, diabetes ja miessukupuoli kun taas karieksen riskitekijöksi tiedetään elämäntavat, kuten runsas sokerin syönti, runsas alkoholin nauttiminen sekä myös huono suuhygienia. Myös tupakka tiedetään liittyvän riskitekijänä parodontiittiin ja kariekseen, tosin karieksen suhteen on myös päinvastaista tutkimustietoa. Tutkimuksessa selvitettiin yhden vuoden kaikki HYKS:n suu ja leukasairauksien klinikkaan suun infektiofokusselvitykseen lähetetyt potilaat. Sisäänottakriteerinä oli vähintään 18 vuoden ikä ja epäily tai poissulku suun infektiofokuksesta. Potilaista kerättiin kaikki suun löydökset. Suun infektiofokus määriteltiin olevan parodontiitti, syvä karies tai jäännösjuuri, juurenkärjentulehdus, osittain puhjennut viisaudenhammas, osteomyeliitti, alveolaarinen osteiitti, mukosiitti, kysta tai traumaattinen löydös. Potilasta kerättiin kliiniset tiedot mukaan lukien käyttäytymistiedot kuten tupakointi, alkoholin käyttö sekä hammashoitohistoria. Vuoden aikana potilaita lähetettiin 2807 joista 408 suun infektiofokusselvityksiin. Näistä muodostui varsinainen tutkimusaineisto. 314 (77%) potilaalla todettiin suun infektiofokus. Suurimman ryhmän muodostivat syöpähoitoihin tulevat potilaat, ja toiseksi suurimman ryhmän immuunipuutteiset, syöpää sairastamattomat potilaat. Kolmanneksi suurimman ryhmän muodostivat bakteriellia etäinfektiota (endokardiitti, sepsis) tai autoimmuunisairautta sairastavat potilaat. Keski-ikä oli 58 vuotta ja suurin osa (69%) oli miehiä. Tupakointi, epäsäännöllinen hammaslääkärissä käynti, miessukupuoli sekä runsas alkoholin käyttö lisäsivät merkittävästi suun infektiofokusten esiintymistä. Monimuuttajamallissa tupakka lisäsi itsenäisenä riskitekijänä suun infektiofokusten esiintymistä. Tupakoitsijoilla oli myös merkitsevästi enemmän erilaisia suun infektiofokuksia, verrattuna tupakoimattomiin. Tilastollisesti merkitsevästi tupakoitsijoilla oli enemmän kariesta ja parodontiitia.
  • Takolander, Sofia (Helsingin yliopisto, 2016)
    Syftet med avhandlingen är att analysera hur radiologisk bildtagning används vid trauma under graviditet samt hur joniserande strålning påverkar fostret. Litteraturöversikten baserar sig på vetenskapliga artiklar, vilka samlats in via Medline. 6-8 % av gravida kvinnor drabbas av betydande komplikationer till följd av trauma, t.ex. vid motorfordonsolyckor eller misshandel. Med betydande komplikation avses inre blödning, livmoderruptur, avlossning av placenta, bäckenfrakturer och direkt fosterskada, vilka samtliga har en hög fosterdödlighet och bör upptäckas i tid. Ultraljud är förstahandsundersökning vid trauma och används för att detektera intraperitonieal vätska eller blödning. Det är svårt att detektera intra-abdominala skador med ultraljud och datortomografi (DT) har därmed en etablerad position som bildtagningsmetod även vid graviditet. Vid DT-undersökning av buk och bäcken är fostrets beräknade strålningsdos 25 mGy. Strålningsdoser under 50-100 mGy har i studier inte visat samband med fosterskador. Moderns hälsa är av största vikt för fostrets överlevnad och adekvat bilddiagnostik är således nödvändig.
  • Heikkinen, Silja (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tavoitteet. Unen määrällä ja laadulla on moninaisia vaikutuksia psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiimme. Masennuksen negatiivisesta yhteydestä unen määrään ja laatuun on jo paljon tutkimusnäyttöä. Sen sijaan objektiivisesti mitatun unen määrän ja itsearvioidun unen laadun välistä suhdetta on tutkittu vähemmän, erityisesti suuremmilla otoksilla. On vielä epäselvää, vaikuttaako masennus unen määrän ja laadun väliseen suhteeseen. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, miten aktiivisuusmittarilla mitattu unen määrä on yhteydessä unen laatuun ja muuntaako masentuneisuus tätä suhdetta. Kiinnostuksen kohteena oli myös, miten sukupuoli ja ikä ovat yhteydessä näihin tekijöihin. Menetelmät. Tutkimuksen aineistona käytettiin Yhdysvaltalaisen MIDUS-II-tutkimuksen (Midlife Development in the United States) Biomarker-osatutkimusta (n=1255). Osa tutkittavista (n=489) osallistui myös unitutkimukseen. Unitutkimuksen osallistujat olivat 34–83-vuotiaita keskiarvon ollessa 54 vuotta ja tutkittavista 39,8 % oli miehiä. Masennusoireita mitattiin CES-D (Center for Epidemiological Studies–Depression)-kyselyllä. Varsinainen viikon kestävä unimittaus suoritettiin tutkittavien kotioloissa hyödyntäen aktiivisuusmittaria (aktigrafia). Unidataan kuului myös päivittäin täytettävä unipäiväkirja. Kiinnostuksen kohteena tässä tutkimuksessa oli aktigrafin osoittama unen määrä minuuteissa ja vastaavaan unijaksoon liittyvä unipäiväkirjan arvio unenlaadusta asteikolla 1–5. Aineisto analysoitiin käyttäen hierarkkista lineaarista monitasoregressiomallia, jossa toistomittauksena oli päivä (7) ja ryhmittelevänä tekijänä yksittäinen tutkittava. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkimuksen yleinen tulos oli, että masentuneet nukkuivat vähemmän ja kokivat unensa laadun huonommaksi verrattuna masennusoireita kokemattomiin. Pidempi unen määrä vaikutti positiivisesti unen koettuun laatuun ja tämä yhteys pysyi voimassa masennustasosta riippumatta. Aiemman tutkimuksen perusteella huono unen laatu on yhteydessä mm. sairauksien, stressin ja päiväaikaisen väsymyksen lisääntymiseen sekä elämänlaadun heikentymiseen. Vähäinen unen määrä on yhteydessä masennuksen lisäksi myös kroonisiin sairauksiin kuten diabetekseen ja sydän-ja verisuonitautiin. Tämän perusteella interventiot, jotka tähtäävät unen määrän kasvattamiseen ovat tärkeitä terveyden edistämiseksi ja tehoavat unen laadun parantamiseksi myös masentuneilla. Nykyisin ajatellaan, että uniongelmat edeltävät ja ennustavat masennuksen puhkeamista, joten varhaista puuttumista uniongelmiin voisi ajatella keskeisenä ennaltaehkäisevänä strategiana mielenterveysalalla.
  • Harjola, Pia (Helsingin yliopisto, 2016)
    Background: Real-life data on the role of emergency medical services (EMS) in acute heart failure (AHF) are scarce. Our aim was to describe prehospital treatment of AHF and to compare patients using EMS with self-presented, non-EMS patients. Methods: Data were collected retrospectively from three university hospitals in Helsinki metropolitan area between July 1 2012 and July 31 2013. According to the use of EMS, patients were divided into EMS and non-EMS groups. Results: The study included 873 AHF patients. One hundred were (11.5%) EMS and 773 (88.5%) non-EMS. EMS patients tended to have more comorbidities. Initial heart rate (HR) and peripheral oxygen saturation (SpO2) differed between EMS and non-EMS patients; mean HR 89.2 (SD 22.5) vs. 83.7 (21.5) /min (p=0.02) and SpO2 90.3 (8.6) vs. 92.9 (6.6)% (p=0.01). However, on presentation to ED EMS patients’ vital signs were similar to non-EMS patients’. On presentation to ED 46.0% were normotensive and 68.2% “warm and wet”. Thirty-four percentage of EMS patients received prehospital medication. In-hospital mortality was 6.0% and 7.1% (p=0.84) and length of stay (LOS) 7.7 (7.0) and 8.5 (7.9) days (p= 0.36) in EMS and non-EMS groups. Conclusion: The use of EMS and administration of prehospital medication was low. EMS patients had initially worse HR and SpO2 than non-EMS patients. However, EMS patients’ signs improved and were similar on presentation to ED. There was no difference in in-hospital mortality and LOS. This underscores the need for equal attention to any AHF patient independent of the arrival mode.
  • Viljanen, Salli (Helsingin yliopisto, 2017)
    Aims. Speech and language therapists can use manual signs in the speech therapy of children with hearing impairments, and manual signs are commonly used as an augmentative mode of communication in this group. Despite the fact that manual signs are known to be used, there is little research made to describe their use. The aim of this study was to clarify which aims one speech and language therapist had for the use of manual signs in the speech therapy of three different children with hearing impairments and what kind of signs the therapist actually used. The aim was also to describe how the children used signs in their own communication. Method. The data was collected from a speech therapy session of three children in spring 2016. The speech and language therapist was also interviewed about the aims of the therapy and signing in general. The sessions were video recorded and transcribed applying the practices of conversation analysis. The data was examined using theory-guided content analysis. With the guidance of literature, different themes concerning the use of manual signs was examined and categorized from the data. The interviews functioned as a guideline for the analysis. The number of signs was quantified. Results and conclusions. The speech and language therapist used manual signs in order to teach new signs to children. During these situations, the focus was aimed directly at signing. The therapist repeated and modeled signs, formed child’s hands and extended her expressions using signs. Manual signs were also used to support interaction in order to maintain fluent communication. In these situations the child and the therapist focused on the mutual action rather than signing. The therapist signed the most important key words to support the child’s understanding and the signs facilitated conversations when mutual understanding was not reached. The speech therapist used nouns the most and adjectives the least. She signed the most with the child who signed the most and used the least signs with the child who had problems with sight and motor coordination of hands. This baseline study visualizes how a speech therapist can exploit manual signs in the speech therapy of children with hearing impairments. By means of a concrete description, it is possible to examine the therapy interaction and the professional action of the speech and language therapist by detail. It is also possible to bring the therapy interaction open for discussion and to form new and more specific research questions concerning this topic.
  • Litkey, David (2016)
    Tutkimuksen tarkoitus: Tutkielman tavoitteena on syventää tietoutta tupakkavieroituksesta sekä tupakkavieroituslääkkeiden käytöstä hammaslääkärin työssä. Tutkielmassa perehdytään tupakkavieroituksessa käytettävistä lääkeaineista varenikliinia, bupropionia, nortriptyliiniä ja nikotiinikorvaushoitotuotteita käsitteleviin tutkimuksiin, sekä tupakkavieroituksen terapeuttisia hoitomuotoja koskeviin suosituksiin. Tutkielman näkökulmana on hammaslääkärin rooli, ja keskeisenä konseptina vieroitushoidon farmakologiset ja terapeuttiset apukeinot. Tutkielmassa perehdytään myös nikotiiniriippuvuuden taustalla oleviin neurobiologisiin mekanismeihin sekä lääkeaineiden farmakologisiin ominaisuuksiin sellaisella tasolla, joka antaa valmiudet ymmärtämään vieroituslääkehoidon aiheiden ja vasta-aiheiden taustalla olevat lääketieteelliset seikat. Materiaalit ja menetelmät: Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä suomalaisille hammaslääkäreille suunnatusta kyselytutkimuksesta. Jälkimmäisessä kartoitetaan suomalaisten hammaslääkäreiden tupakasta vieroitukseen liittyviä asenteita, tietoja ja käytäntöjä. Kirjallisuuskatsauksen taustamateriaaleina käytettiin tupakkavieroituslääkkeiden farmakologian ammattikirjallisuutta, tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden neurobiologisia mekanismeja käsitteleviä oppikirjoja, tupakkavieroituslääkkeiden käyttöä, tehoa ja turvallisuutta käsitteleviä artikkeleita, sekä tupakkariippuvuuden ja tupakasta vieroituksen kansallisia hoitosuosituksia, erityisesti Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin aiheeseen liittyvää Käypä hoito –suositusta. Lääkeaineiden vasta-aiheiden ja yhteisvaikutusten osalta tietoja haettiin farmakologian kirjallisuudesta sekä ajan tasalla olevista aihetta käsittelevistä julkaisuista. Artikkelien haku rajattiin sellaisia lääkeaineita käsitteleviin julkaisuihin, joita Suomessa hammaslääkäri voi määrätä työssään. Tulokset: Tutkielmassa pohditaan tupakkavieroituksen ei-farmakologisten ja farmakologisten apukeinojen mahdollisuuksia hammaslääkärin työssä. Vieroituslääkkeiden tehokkuuden ja käyttöperiaatteiden lisäksi mielenkiinnon kohteena ovat myös lääkeaineiden turvallisuus ja vastaaiheet sekä tiettyjen erityisryhmien tupakkavieroitushoidon erityispiirteet. Tutkielman osana raportoidaan myös tuoreen Hammaslääkärit ja tupakka 2015 tutkimuksen keskeisimpiä tuloksia. Johtopäätökset: Tupakointi ja tupakkasairaudet ovat merkittäviä kansanterveydellisiä ongelmia. Hammaslääkärillä on toimenkuvan ja läheisen potilaskontaktiaseman vuoksi hyvät edellytykset vaikuttaa potilaiden terveyskäyttäytymiseen. Pään ja kaulan alueen sairauksien ehkäisyn ja hoitomahdollisuuksien tunteminen on tärkeä osa hammaslääkärin ammattipätevyyttä. Tupakkavieroitushoidon indikaatiot, kontraindikaatiot, periaatteet ja mahdollisuudet ovat tärkeitä asioita, joita hammaslääkärin täytyy vastaanottotyössään tuntea. Suomessa hammaslääkäreiden antama tupakkavieroitus on tuoreimman kyselytutkimuksen perusteella enimmäkseen informoivaa terveysvalistustyötä, mutta käytännön tukitoimet ja tupakkavieroituksen farmakologiset apukeinot jäävät suurimmaksi osaksi hyödyntämättä. Käypä hoito suositukseen tutustuminen ja syvällisempi perehtyminen tupakkavieroitukseen näyttäisivät olevan aiheellisia hammaslääkäreiden koulutuksessa.
  • kouzmina, alexandra (2016)
    Hammasimplantit yleistyvät maailman laajuisesti. Tämän mukana myös peri-implantiitti eli implanttia ympäröivän tukikudoksen tulehdus lisääntyy. Suomessa yleisin implantin poiston syy on implantin irtoaminen tai sen infektio. Laajempia tutkimuksia tarvitaan lisää, jotta ideaalinen hoitomenetelmä peri-implantiitin hallintaan saavutettaisiin. Tutkielman tarkoitus on kartoittaa ei-kirurgisia hoitomenetelmiä peri-implantiitin hoidossa ja vertailla mahdollisia suuntaa antavia esimerkkejä eri hoitomenetelmistä tämän päivän tietämyksen perusteella. Yhtenä esimerkkinä nostan esiin jauhepuhallustekniikan (Air Abrasive therapy) ei-kirurgisena hoitomenetelmänä. Aineisto kerättiin PubMed ja Ovid Medline – tietokannoista, joiden lisäksi tietoa haettiin Helsingin yliopiston Nelli-portaalin artikkelihausta ja oppikirjasta. Kirjallisuuden perusteella peri-implantiitilla on useita yhteisiä piirteitä parodontiitin kanssa. Todennäköisesti peri-implantiitin patogeneesi on kuitenkin monimutkaisempi. Taudin ainutlaatuisista sekä selvästi parodontiitista erottuvista ominaisuuksista tarvitaan jatkossa laajempaa ja yksityiskohtaisempaa tutkimusta, jotta peri-implantiittia voidaan hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla. Osaan tässä tutkimuksessa käytetyistä tutkimustuloksista on syytä suhtautua kriittisesti, sillä mukana tutkimuksen rahoituksessa on suuria implanttiyrityksiä sekä tuotevalmistajia.
  • Lahelma, Mari (2016)
    Vähäinen fyysinen aktiivisuus lisää ylipainon ja useiden siihen liittyvien sairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien riskiä. Fyysisen aktiivisuuden mittaus mahdollistaa aktiivisuuden ja terveyden välisen yhteyden tutkimisen sekä entistä tehokkaampien liikuntainterventioiden kehittämisen. Tämän tutkielman tavoitteena oli perehtyä liikunnan mittausmenetelmiin ja pystyttää kaksi menetelmää tutkimusryhmän käyttöön. Yleisimpiä fyysisen aktiivisuuden mittausmenetelmiä ovat kyselykaavakkeet, kaksoismerkattu vesi, kiihtyvyysmittari, askelmittari, sykemittari ja gyroskooppi. Näistä kyselykaavake on laajasti kliinisessä käytössä sen käytön helppouden ja edullisuuden ansiosta, ja se soveltuu hyvin käytettäväksi isoissa tutkimusryhmissä. Sen heikkouksia ovat epätarkkuus ja subjektiivisen raportoinnin epävarmuus. Objektiiviset menetelmät, kuten kaksoismerkattu vesi, askel- ja kiihtyvyysmittari sekä gyroskooppi, mahdollistavat tarkemmat ja luotettavammat mittaustulokset, mutta ovat kalliimpia ja tulosten saaminen hitaampaa. Tutkielmassa hyvin validoitu Aktiivisuuskyselylomake (Modifiable Activity Questionnaire) suomennettiin ja sen käyttöä testattiin haastattelemalla se kymmenellä koehenkilöllä. Lisäksi otettiin käyttöön aktiivisuusmittari ActiGraph wGT3X-BT samassa tutkimusryhmässä, ja kokeiltiin sen käyttöä samoilla koehenkilöillä. Pystytettyjä menetelmiä tullaan käyttämään rasvamaksatutkimukseen osallistuvilla potilailla HUS Kliinisen tutkimuksen rasvamaksatutkimusyksikössä.