Faculty of Medicine

 

Recent Submissions

  • Mälkönen, Henriikka (Helsingin yliopisto, 2021)
    Background: Mitophagy eliminates damaged or defective mitochondria and maintains a healthy mitochondrial network, which is critical for cell and tissue function. In 2016, McWilliams et al. discovered a distinctive pattern of spatially restricted cellular clusters in the developing mouse heart, characterised by high levels of mitophagy. Since this discovery, these highly mitophagic zones have been extensively examined using conventional approaches, yet the identity of these cells and the physiological regulation and significance of developmental cardiomitophagy at this stage remain unclear. My project aimed to make a meaningful advance in defining cell subtypes in the developing heart, with the future goal of using this information to delineate the identity and properties of mitophagic cells in vivo. Methods: To address this longstanding challenge in the field, I established a new protocol to rigorously discriminate all cell subtypes in the heart without preselected markers, using a state-of-the-art contemporary method. Results: Following optimization, the protocol was successful with high reproducibility for both adult and embryonic heart tissue, and I was able to perform a definitive in vivo experiment in collaboration with a world class centre. My work defines the genetic identity of distinct cellular subtypes in the heart. Conclusions: My thesis work provides a solid launchpad for the future delineation of developing cardiac cells undergoing mitophagy in vivo. A rigorous and targeted investigation of developmental cardiomitophagy in the mammalian heart is now possible and underway as a consequence of this work.
  • Holappa, Mervi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Objective. Speech sound errors are the most common speech disorders in children that, without proper treatment, can have far-reaching effects on an individual’s quality of life. Due to limited speech therapy resources, speech sound disorders are often left without adequate treatment. In Finland, efforts have been made to reduce the geographical inequality in the availability of rehabilitation services through various time-independent teletherapy solutions. For example, the mission of Äännekoulu is to help Finnish municipalities prioritize their limited resources and enable every child to have access to speech therapy services, regardless of their place of residence. There are only few studies focusing on the use of teletherapy practicies in the treatment of speech sound disorders in Finnish-speaking children. The aim of this study was to examine whether Äännekoulu’s online therapy is an effective way to rehabilitate children's /r/-errors and to describe possible factors influencing rehabilitation results. Methods. The data used in the study consisted of demographic information and speech therapist’s notes and records on children under 10 years of age (n = 109) who participated in a three-month training period at Äännekoulu’s online therapy aiming to rehabilitate existing /r/-errors in their speech during March 2019 - April 2020. The notes and records were collected from the patient database Diarium. Participation in the study was voluntary. The collected data were categorized and analyzed using the Mann-Whitney U test and the chi-square test. Results and conclusions. More than half of the children learned to produce alveolar trill /r/ at least in isolation during a training period at Äännekoulu’s online therapy. On average children learned to produce the tongue trill on the sixth contact with the speech therapist. Most of the children learned to produce tongue trill through the dn dn dn -exercise. There was no significant difference between sexes in learning to produce the alveolar trill. The quality and the type of the speech sound error, age, sex or the children’s skill level in the beginning of the training period did not affect the rehabilitation of /r/-error. The number of contacts with the speech therapist strongly correlated with the results achieved in teletherapy. Äännekoulu’s online therapy seems to be an effective way to treat children’s /r/-errors. Learning to produce the alveolar trill correctly is significantly affected by active collaboration with the speech therapist. Further research is needed to identify the factors influencing the rehabilitation of the /r/-errors. Future research should also concentrate on the at home practice needed to treat speech sound errors in teletherapy.
  • Kaaja, Ilse (Helsingin yliopisto, 2020)
    Bone marrow failure (BMF) is a condition where the bone marrow fails to produce enough functional blood cells leading to peripheral blood cytopenias. Inherited BMF is often a consequence of germline mutations in DNA repair pathway, telomere maintenance, or ribosome biogenesis -related genes and results in up to 20-40% risk of developing a hematological malignancy. Recently, biallelic germline mutations in the gene ERCC6L2 have been identified to cause inherited BMF leading to the accumulation of somatic TP53 mutations and acute myeloid leukemia (AML M6) with dire prognosis. ERCC6L2 is a DNA repair protein that has also been indicated in mitochondrial function. The aim of this thesis was to study the ERCC6L2 protein expression and cellular metabolism in ERCC6L2-derived BMF. The metabolic profile in ERCC6L2-derived BMF was studied in patient-derived fibroblasts using a Seahorse XFe96 Analyzer. The oxygen consumption rate (OCR) and extracellular acidification rate (ECAR) were measured at multiple time steps when cells were in standard cell culture (10mM) glucose concentration or low (1mM) glucose concentration. The protein expression was studied in fibroblasts and peripheral blood mononuclear cells (PBMCs) with immunofluorescence assay and Western blotting. The results of this thesis demonstrate a differential metabolic profile in the patient-derived cells. In normal glucose, they thrive exhibiting a higher basal OCR, ATP-related respiration, mitochondrial reserve capacity, and maximal respiratory capacity compared to the control. Contrarily, in low glucose the patient-derived cells struggle and show a lower basal OCR, ATP-related respiration, reserve capacity, and maximal respiratory capacity than the control implying decreased substrate availability in the mitochondrial respiratory chain or mitochondrial dysfunction. Immunofluorescence assay suggests that ERCC6L2 is expressed in the patient-derived cells supporting truncating mutations observed in RNA sequencing. In order to improve the treatment and clinical outcomes in inherited BMF, understanding the role of altered mitochondrial metabolism in ERCC6L2-derived BMF and its progression to AML M6 calls for further studies.
  • Karppinen, Annimaari (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tulehdukselliset suolistosairaudet (inflammatory bowel disease, IBD) ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet länsimaissa sekä aikuisilla että lapsilla. Myös Suomessa ilmaantuvuus kasvaa noin 6-8 % vuodessa. Lapsilla ja nuorilla IBD on usein diagnoosivaiheessa aikuisia laaja-alaisempi ja taudinkuva keskimäärin rajumpi. Perinteiset lääkehoidot ovat usein tehottomia ja kirurgiaa tarvitaan aikuisia useammin. Apua on kuitenkin saatu biologisista lääkkeistä, erityisesti tuumorinekroositekijä alfan (TNF-alfa) salpaajista, joita on tietyin rajoittein hyväksytty myös lasten IBD:n hoitoon. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko TNF-alfa-salpaajan infliximabin käytöllä ollut vaikutusta pediatristen IBD-potilaiden osastohoidon tarpeeseen. Aikaisempia tutkimuksia aiheesta on vähän ja tutkimustulokset ovat vaihtelevia. Rekisteritutkimuksen potilaat poimittiin Helsingin ja Tampereen lastenklinikoiden tietokannoista ja poimintakriteereinä olivat diagnoosikoodit K50 Crohnin taudille ja K51 ulseratiiviselle koliitille. Ajanjaksoksi valittiin 2003–2016 ja aineistoon poimittiin tällä aikavälillä toteutuneet osastojaksot ja poliklinikkakäynnit. Tiedot Helsingin lastenklinikan potilaiden TNF-alfa-salpaajien käytöstä saatiin HUS-rekisteristä. Potilaita kertyi 1237, joista 58 % oli Helsingin ja 42 % Tampereen potilaita. Infliximabia sai Helsingin potilaista 31 %. Tulokset osoittavat, että infliximabin käyttö on lisääntynyt reilusti tutkitulla ajanjaksolla. Samalla myös poliklinikkakäyntien määrät ovat lisääntyneet. Helsingissä osastovuorokaudet ovat kääntyneet laskuun, mutta osastojaksojen lukumäärät ovat pysyneet melko samalla vuosittaisella tasolla sekä Helsingissä että Tampereella. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että infliximabin käyttö ei ole vähentänyt osastohoidon tarvetta, mutta on mahdollisesti lyhentänyt osastojaksojen kestoa.
  • Hernberg, Sofia; Lehto, Soili; Raij, Tuukka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Insikt om mental hälsa och psykiatrisk vård har ökat kraftigt under senaste åren, men trots framsteg är den samhälleliga bördan av mentala sjukdomar fortfarande stor. Ytterligare utveckling inom psykiatri kräver aktiv, högklassig forskning och för att rikta forskningen till rätt mål, krävs aktuell information om forskningsfältet. Målet med denna studie var att undersöka trender i finsk psykiatriforskning, vilket vi gjorde genom att söka och evaluera artiklar i MEDLINE-databasen. Vi sökte artiklar med insatser av forskare från finska organisationer och som publicerats år 2019 inom psykiatri. Vi undersökte vilka ämnen det forskats i och var artiklarna publicerats. Därtill jämförde vi de olika forskningsanstalterna med varandra och gjorde internationell jämförelse av våra resultat. Sammanlagt mötte 415 artiklar våra kriterier. Den mest undersökta ICD-10-kategorin var F30-39 och den mest undersökta sjukdomen var depression. Andra vanliga forskningsområden var schizofreni, missbruk av rusmedel och ångest. Majoriteten av artiklarna var publicerade i journaler med låg Publikationsforum-klassificering (JUFO-klassificering). Samtidigt tyder data från tidigare år på att antalet artiklar i journaler med hög impact factor är betydligt lägre i Finland än i andra nordiska länder, vilket borde undersökas vidare i framtida studier. Forskningsområdena verkar möta samhällets behov väl, medan forskningens inverkan torde förbättras genom att publicera mera artiklar i journaler med högre impact factor/ JUFO-klassificering.
  • Huuskonen, Milla (Helsingin yliopisto, 2020)
    Objectives. Mindset has been found to have a significant relationship with academic performance, which has been hypothesised to be based on the relationship between mindset and differential reactions to errors. The literature exploring the relationship between the mindset, which is conceptualised as a continuum between the extremes of growth-oriented mindset and conceptions of fixed ability, and the processing of errors has, however, been scarce. The aim of the present study was to examine the relationship between mathematical mindset and error-related positivity (Pe), which is among the most investigated event-related potentials linked to errors in electroencephalography (EEG) studies. The growth mindset was hypothesised to be related to enhanced Pe as well as to more accurate task performance. Furthermore, Pe was not expected to be related to behavioural adaptations related to errors, such as post-error slowing (PES). Methods. The sample consisted of 97 children in the third grade. The children participated in an EEG experiment, during which they performed a task involving challenging mathematical calculations. From the experiment, both data on Pe amplitudes and the task performance of the participants was used. The children also completed a questionnaire to assess their mathematical growth mindset. After examining the reliability and validity of the mindset instrument, the relationship between Pe, mathematical mindset and task performance was explored using linear mixed models. Results. Mathematical growth mindset was significantly related to enhanced early Pe amplitudes, and this relationship was stronger with increased task accuracy. Late Pe did not have a significant correlation with mindset, but enhanced late Pe amplitudes were observed with increased task accuracy. In behavioural data, a significant PES effect was observed indicating slower responding following errors. This PES effect had a trend-level association with higher endorsement of mathematical growth mindset and early Pe. Conclusions. The enhanced early Pe amplitudes associated with growth mindset may suggest that growth mindset is associated with more efficient information processing resulting in higher response conflict after a participant’s representation of the correct response is shifted after their erroneous response. This may also explain the trend-level association between growth mindset, early Pe and PES. Strong conclusions cannot be made regarding late Pe, as the peak of the component might not have been captured in the analysis time frame.
  • Launonen, Hanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    High blood pressure has been shown to increase intestinal permeability, which is associated with several diseases such as inflammatory bowel diseases (IBD) and irritable bowel syndrome (IBS). Recently, renin-angiotensin system (RAS) components, the main regulators of blood pressure, have been found to be produced also locally in several tissues e.g. intestine, heart and brain. In the intestine, the local RAS participates in the regulation of inflammation. However, little is known of the functionality of the local intestinal RAS components and their involvement in the regulation of the intestinal barrier function. Conventional angiotensin-converting enzyme (ACE)-angiotensin receptor type 1 (AT1R) axis and the alternative angiotensin-converting enzyme 2 (ACE2)- Mas receptor axis have opposing functions in the body. The disbalance between the two pathways has been associated with different pathophysiological processes. This in vitro study aimed to assess the direct effect of proinflammatory angiotensin II (Ang II) via the activation of AT1R on intestinal permeability of 8-10-week-old Balb/c mice. Jejunum and colon samples were collected and mounted to the Ussing chamber with different Ang II concentrations or a combination of Ang II and AT1R antagonist losartan. Angiotensin (1-7) (Ang (1-7)), a Mas receptor agonist, was also examined for its possible beneficial effect on reducing gut permeability and on alleviating the harmful effects of Ang II. Transepithelial resistance (TER) and short-circuit current (Isc) were analyzed as indicators of the permeability. Given the importance of the tight junction proteins to paracellular permeability, the levels of occludin, claudin-1 and claudin-4 were determined with Western blot from jejunum and colon samples incubated for 75 min under similar conditions used in the Ussing chamber. Ang II increased the paracellular permeability via the activation of AT1R in jejunum. Additionally, Ang (1-7) tended to alleviate the negative effects of Ang II. Changes in tight junction protein levels partly were in accordance with the permeability findings. The fluorescence permeability marker (9Å) used mimics the size of disaccharides. There is evidence that TER measures the changes in the paracellular ion and water transport and as no alterations in TER values were observed we suggest that Ang II increases the flux of macromolecules via the activation of AT1R in jejunum. No significant changes in permeability or in the electrophysiological values were observed in colon after incubation with peptides.
  • Tommiska, Marja-Reetta (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tavoitteet Valikoivan tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen kehitystä ennustavien tekijöiden tutkimus on tärkeää lapsen optimaalisen kehityksen tukemiseksi. Aivosähkökäyrässä esiintyvien tapahtumasidonnaisten jännitevasteiden avulla on mahdollista tutkia tarkkaavuuden ja tiedonkäsittelyn hermostollista perustaa. P3a-vasteet syntyvät, kun ympäristössä esiintyvä yllättävä ääni vetää tarkkaavaisuuden tahattomasti puoleensa. Tämä tutkimus selvitti, miten esikouluiässä mitattujen tapahtumasidonnaisten P3a-vasteiden amplitudit ja latenssit ennustavat ikätasoisesti kehittyneiden lasten myöhempää suoriutumista sekä vastaustyyliä valikoivaa tarkkaavuutta ja toiminnanohjausta vaativissa tehtävissä. Menetelmät Tutkimuksen koehenkilöinä oli 64 ikätasoisesti kehittynyttä lasta (50% tyttöjä), joiden perheessä tai lähisuvussa ei esiintynyt oppimisvaikeuksia tai neurologisia diagnooseja. Esikouluiässä yllättäviin ääniin syntyvää P3a-vastetta mitattiin lasten keskittyessä katsomaan elokuvaa. Ensimmäisen luokan lopussa lapset suorittivat kaksi tehtävää, joista toinen kuvasti lapsen valikoivaa tarkkaavuutta sekä inhibitiotoimintoja ja toinen näiden lisäksi toiminnanohjauksen ja työmuistin toimintaa. Vastaustyylin arvioimiseksi lapsilta laskettiin huomaamatta jääneet kohdeärsykkeet sekä viivästyneet ja väärät reaktiot ärsykkeisiin. Tulokset Yllättävät äänet synnyttivät lapsilla P3a-jännitevasteen, jonka huippu esiintyi noin 250 ms ärsykkeen esittämisen jälkeen. Yksilölliset esikouluiässä mitatut P3a-amplitudit ja -latenssit eivät kuitenkaan ennustaneet lapsen suoriutumista ensimmäisellä luokalla valikoivan tarkkaavuuden tehtävässä eivätkä tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen tehtävässä. Pojat tekivät tyttöihin verrattuna merkitsevästi enemmän virheitä kummassakin tarkkaavuuden tehtävässä, kun taas tytöillä oli enemmän viivästyneitä reaktioita valikoivan tarkkaavuuden tehtävässä. P3a-vasteet eivät kuitenkaan ennustaneet lasten vastaustyyliä kummassakaan tehtävässä. Johtopäätökset Tämän tutkimuksen tulosten mukaan yllättäville äänille syntyvä P3a-vaste ei sovellu ääniin suuntautuvan valikoivan tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen kehityksen ennustamiseen ikätasoisesti kehittyneillä esikouluikäisillä lapsilla, joilla ei ole lähisuvussaan oppimisvaikeuksia tai neurologisia diagnooseja. Selvitettäväksi tulevaisuudessa jää, ennustaisiko P3a-amplitudi tai -latenssi tarkkaavuutta tai toiminnanohjausta herkemmin häiriintyvyyttä mittaavassa tarkkaavuuden tehtävässä tai näiden taitojen kehitystä tarkkaavaisuushäiriöiden riskiryhmiin kuuluvilla lapsilla.
  • Komu, Sofia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Epstein Barrin virus (EBV) on hyvin yleinen, ja noin 90 % mononukleoositapauksista on EBV:n aiheuttamia. Mononukleoosin ilmaantuvuus on suurinta 15–24-vuotiailla. Mononukleoosin klassiset oireet ovat kuume, peitteinen nielurisatulehdus ja imusolmukkeiden turvotus. Pernan suurentumista esiintyy 7–60 %:lla potilaista. Mononukleoosiin liittyy pernan repeämän riski, ja suurin osa repeämistä tapahtuu neljän viikon sisällä sairastumisesta. Tämän vuoksi mononukleoosiin sairastuneille suositellaan neljän viikon kontaktiurheilukieltoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten usein pernan repeämän taustalla on sairastettu mononukleoosi ja kuinka suurta energiaa repeämän synty vaatii. Lisäksi tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, onko kontaktiurheilukielto pituudeltaan ja kattavuudeltaan riittävä tai ylipäätään tarpeellinen. Tutkimuksen aineisto koostui HYKS-alueella vuosina 2008–2017 pernan repeämän vuoksi hoidetuista potilaista. Aineistoon kuului 493 potilasta. Miehiä oli 77,1 %, potilaiden keski-ikä oli 36 vuotta ja potilaista 4,1 % menehtyi. 63,3 % pernan repeämään johtaneista vammoista oli suurienergisiä. 86,9 % repeämistä oli ei-estettävissä olevia, eli sellaisia, jotka olisivat tapahtuneet kontaktiurheilukiellosta huolimatta. Aineistossa ei ollut yhtään tapausta, jossa pernan repeämän aiheuttajana olisi ollut varmasti mononukleoosi. Kolmen potilaan kohdalla mononukleoosin mahdollisuus oli olemassa. Näiden potilaiden osuus aineistosta oli 0,61 %, eli mononukleoosi pernan repeämän aiheuttajana on hyvin harvinainen. Pernan repeämän taustalla on hyvin usein suuri- tai keskisuurienerginen vamma. Lisäksi suurin osa repeämistä oli ei-estettävissä olevia. Tämän tutkimuksen perusteella mononukleoosipotilaille asetettavan kontaktiurheilukiellon tarkoituksenmukaisuus näyttää hataralta.
  • Turunen, Minna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Nykyiset prekliiniset syöpälääkekokeet ennustavat huonosti lääkeaihioiden tehoa myöhemmissä kliinisissä tutkimuksissa. FM Katja Tuomainen professori Tuula Salon tutkimusryhmässä lähti selvittämään, parantaisiko Myogeeli, ihmiskasvainperäinen matriksi, in vitro -syöpälääketestauksen kliinistä ennustettavuutta. Hypoteesina oli, että humaania tuumorin mikroympäristöä mimikoiva Myogeeli tarjoaisi perinteiseen muovialustaan ja Matrigeeliä hyödyntäviin asetelmiin verrattuna parhaimman kasvualustan syöpäsoluille ja sitä kasvatusalustana käyttäen saataisiin tulokset, jotka olisivat parhaiten samassa linjassa kliinisten kokeiden tutkimustulosten kanssa. Osallistuin Tuomaisen tutkimukseen keräämällä ClinicalTrials.gov-tietokannasta kunkin tutkittavan lääkeaineen osalta kliinisten kokeiden tiedot tutkimustuloksineen, jotta Tuomaisen tutkimuksen eri ympäristössä kasvaneiden syöpäsolujen lääkevasteita voitiin vertailla kliinisten kokeiden tutkimustuloksiin. Tutkimus julkaistiin joulukuussa 2019 Cancers-julkaisussa (Tuomainen K, Al-Samadi A, Potdar S, Turunen L, Turunen M, et al. Human Tumor–Derived Matrix Improves the Predictability of Head and Neck Cancer Drug Testing. Cancers 2019; 12, 92) ja olin siinä yhtenä kirjoittajista. Kliinisistä tutkimuksista keräämääni tietoa sekä Tuomaisen tutkimuksen tuloksia käydään läpi tässä syventävän tutkielman kirjallisessa osassa. Tätä pohjustamaan tutkielman alussa on kirjallisuuskatsaus, jossa tutustutaan pään ja kaulan alueen syöpiin, syöpälääkekehitykseen, nykyisin käytössä oleviin prekliinisiin tutkimusasetelmiin sekä Tuomaisen tutkimuksessa testattuihin pään ja kaulan alueen syöpälääkkeisiin. Tuomaisen tutkimuksessa havaittiin syöpäsolujen lääkeainevasteiden vaihtelevan eri kasvuympäristöissä; siinä missä vasteet PI3K/mTOR-inhibiittoreihin olivat samansuuntaiset kasvuympäristöstä riippumatta, EGFR- ja MEK-inhibiittorit toimivat hyvin muovilla ja Matrigeelissa, mutta eivät Myogeelissa. Vertailluissa kliinisissä kokeissa EGFR-inhibiittorit toimivat myös kehnosti, ja tutkimustulosten katsottiin puoltavan tutkimushypoteesia.
  • Jokela, Arttu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Kyselytutkimuksia käytetään Suomessa poikkeuksellisen paljon selvittämään myös rakennuksiin liitettyä oireilua. Tämä työ perustuu kouluaineistoon, jossa on aiemmin selvitetty kouluun liittyvää sisäilmaoireilua oppilaille ja heidän vanhemmilleen suunnatuilla kyselytutkimuksilla ja tuloksia on verrattu koulurakennusten teknisiin arvioihin. Samoissa kouluissa on tutkittu myös opetushenkilökunnan sisäilmaoireilua. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, korreloivatko oireiden esiintyvyydet eli asettuvatko koulut samaan järjestykseen oireilun perusteella riippumatta oireita raportoivasta vastaajaryhmästä. Käytettävissä oli 9835 alakoululaisen ja 3939 alakoululaisen huoltajan kyselyä 114 koulurakennuksesta, 2929 yläkoululaisen kyselyä 38 koulurakennuksesta sekä 2561 opetushenkilökunnan kyselyä 124 toimipisteestä. Vertailut tehtiin alakoululaisten ja vanhempien sekä alakoululaisten, vanhempien, yläkoululaisten ja henkilökunnan välillä. Eri vastaajaryhmien oire-esiintyvyyksiä verrattiin rakennuksittain Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimilla ja järjestysten välistä luotettavuutta painotetulla Cohenin kappalla. Lisäksi on verrattu kymmenen suurimman esiintyvyyden koulun yhtenevyyksiä ja niiden luotettavuutta Cohenin kappalla. Rakennuskohtaiset oireiden esiintyvyydet eri vastaajaryhmissä korreloivat huonosti. Rakennukset eivät myöskään järjesty esiintyvyyksien perusteella samalla tavalla eikä kymmenen korkeimman esiintyvyyden koulut erotu eri vastaajaryhmissä juuri sattumaa paremmalla luotettavuudella. Kyselytutkimusten oiretulokset olivat keskenään voimakkaasti ristiriitaisia, mikä viittaa siihen, ettei oireita kyselemällä pystytä luotettavasti erottamaan sisäilmanlaadultaan ongelmallisimpia kouluja esimerkiksi suunniteltaessa korjausresurssien käyttöä. Sisäilmakyselyillä yleensä on kuitenkin paikkansa käyttäjien kuulemisessa sekä osin tarkempien sisäilmaselvitysten suuntaamisessa.
  • Aaltonen, Venla (Helsingin yliopisto, 2020)
    PExA on uudenlainen ja kajoamaton pienten hengitysteiden tutkimusmenetelmä. Tutkimuk-semme tarkoituksena oli selvittää menetelmän soveltuvuutta astman diagnostiikassa lapsilla ja nuorilla. PExA-tutkimuksia ei ole aiemmin tehty lapsipotilailla. Satunnaisesti valitut tutkimushenkilöt olivat 4-18-vuotiaita, puolet tyttöjä ja puolet poikia. Ast-maatikkojen ryhmään kuului lapsia, joilla oli joko lääkärin diagnosoima astma tai oireita, joiden vuoksi he olivat astmaselvittelyissä. Kolmasosa tutkimushenkilöistä oli terveitä verrokkeja. Tutkimuksessamme arvioimme PExA-mittauksen kliinisen soveltuvuuden ja toistettavuuden lisäksi mittaustulosten eroja astmaatikoiden ja terveiden verrokkien välillä. Tarkasteltavia muuttujia olivat uloshengitysilman partikkeleiden massa, uloshengitetyn ilman kokonaistila-vuus ja ilmavirtauksen nopeus. PExA-mittaus tehtiin sekä ennen että jälkeen bronkodilaatio-testin. Suurin osa (88%) tutkimushenkilöistä suoritti PExA-mittauksen onnistuneesti. Nuorin tekni-sesti hyväksytyn mittauksen suorittanut oli neljävuotias, mutta vain harva alle kuusivuotias onnistui hengitystekniikan toteutuksessa. Havaitsimme, että uloshengitysilman partikkelien massa sekä massa uloshengitetyn ilman kokonaistilavuuden suhteen olivat terveillä verro-keilla suurempia kuin astmaatikoilla. PExA-menetelmä soveltui onnistuneesti terveiden lasten sekä astmaatikoiden kliiniseen tut-kimukseen 6-18-vuotialla. PExA 2.0 vaikuttaisi erottelevan terveet lapset astmaatikoista jo ensimmäisten puhallusten perusteella.
  • Wilenius, Lukas (Helsingin yliopisto, 2020)
    Forskningens sammanfattning ADHD-patienter lider ofta av komorbiditeter, alltså andra sjukdomar än endast ADHD. Narkolepsipatienter är mer benägna att ha ADHD än resten av befolkningen. I dessa nämnda sjukdomar överlappar symtombilden, och de farmakologiska behandlingarna påminner också om varann. Det har inte undersöks huruvida ADHD-patienter lider av narkolepsi oftare än resten av befolkningen. Låga ferritinnivåer i serumet har kopplats ihop både med ADHD och narkolepsi. Vi rekryterade sammanlagt 26 deltagare, varav 14 var ADHD-patienter och 12 kontrollpersoner. Alla besvarade ett långt frågeformulär, och av de flesta togs också några blodprov. De som det togs blodprov på genomgick också en aktigrafiundersökninge, som kort sagt mäter sömnens kvalitet. Vi hade tydliga uteslutningskriterier. Genom att använda Ullanlinna Narcolepsy Scale klarade vi av att identifiera tre möjliga narkolepsipatienter, alla bland ADHD-gruppen. Vi fann också en statistiskt signifikant negativ korrelation mellan serumets järnvärden och ADHD-symptomssvårigheten. Ingen korrelation var funnen mellan serumets ferritinnivåer och samma ADHD-symptomssvårighet. Narkolepsi kan vara vanligare bland ADHD-patienter än hos den generella befolkningen. En del av dessa patienter kunde därför gynnas av en förändrad behandling. Låga järn- och ferritinnivåer i serumet kan vara relevanta I ADHD:s patofysiologi. Detta kräver ytterligare undersökningar.
  • Keinänen, Arvi; Marinescu-Gava, Magdalena; Hagström, Jaana; Uittamo, Johanna; Marttila, Emilia; Snäll, Johanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida parodontiumin tilannetta nielurisasyöpäpotiailla ja verrata sitä muun muassa p16 statukseen. Tutkimusaineistona käytimme retrospektiivisessä tutkimuksessa Helsingin yliopistollisen sairaalan Pää- ja kaulakeskuksessa 1.1.2013–31.12.2017 hoidettuja primäärisiä nielurisasyöpäpotilaita, joilta löytyi hoitojen yhteydessä otettu Hampaiston ja leuan panoraamatomografia eli PTG-kuva. Tutkimusaineistona käytettiin Helsingin yliopistollisen sairaalan potilastietokantaa. Tutkimuksen potilaiden valintaan käytettiin ICD koodia C09. Poissulkukriteereinä olivat aikaisemmin sairastettu pään tai kaulan alueen syöpä, PTG-kuvan puuttuminen, määrittämätön p16 status, tupakointi tai alkoholin käytön historian puuttuminen, pään tai kaulan alueelle annettu sädehoito ja hampaattomuus. Prediktoreina oli marginaalisen cortexin tasaisuus, marginaalinen luukato, marginaalinen luukato ilman marginaalisen corteksin tasaisuutta sekä hampaiden lukumäärä. Parodontiumin tilannetta verrattiin p16 statukseen, ikään, sukupuoleen, tupakointiin ja alkoholin käyttöön. Tutkimuksessamme mukaan otetuista 115 potilaasta (p16-negatiivinen, n=24; p16-positiivinen, n=91), tupakointi (p<0.0001), runsas alkoholinkäyttö (p<0.0001) ja hampaiden lukumäärä (p=0.0001) assosioivat tilastollisesti merkittävästi p16 statuksen kanssa. Tupakointi (OR=7.3) ja runsas alkoholin kulutus (OR=10.1) nostivat riskiä p16-negatiiviseen syöpään. Nielurisasyöpäpotilailla oli usein parodontiittiin viittaavia radiologisia löydöksiä. Tutkimuksessamme p16-negatiivinen syöpäpotilailla oli vähemmän hampaita kuin potilailla, joilla oli p16-positiivinen syöpä. Vähäinen hampaiden määrä voi mahdollisesti viitata huonompaan suuhygienian tasoon p16-negatiivinen syöpäpotilailla. Muut parodontaalilöydökset olivat yleisiä molemmissa ryhmissä ilman tilastollista merkitsevyyttä. Runsas alkoholin käyttö ja tupakointi olivat tärkeimmät riskitekijät p16-negatiiviseen nielurisasyöpään.
  • Auranen, Venla (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tavoitteet: Lasten unihäiriöt ovat yleisiä ja yhteydessä psyykkisiin oireisiin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko unettomuudella, yöheräilyllä ja lyhytunisuudella yhteys tunne-elämän, tunnesäätelyn ja käytöksen oireisiin viiden vuoden iässä, ja onko samanaikaisista uniongelmista kärsivillä lapsilla enemmän näitä psyykkisiä oireita kuin vain yhdestä uniongelmasta kärsivillä tai hyvin nukkuvilla lapsilla. Menetelmät: Tämän tutkimuksen aineistona käytettiin Lapsen uni ja terveys -tutkimuksen kyselylomakkeilla kerättyjä tietoja. Käytetty aineisto koostui 699:sta 5-vuoden ikäisestä lapsesta. Unettomuutta arvioitiin Brief Infant Sleep Questionnaire (BISQ) -kyselyllä ja Sleep Disturbance Scale for Children (SDSC)-skaalan unettomuutta mittaavalla alaskaalalla. Tunne-, tunnesäätely- ja käytösoireita mitattiin Strengths and Difficulties (SDQ) -kyselyllä ja 5–15 (Viivi) -kyselyllä. Kaikkien kyselyiden täyttäjä oli jompikumpi lapsen vanhemmista. Tulokset: Yöheräilystä ja unettomuudesta kärsivillä lapsilla oli merkitsevästi enemmän tunne-elämän, tunnesäätelyn ja käytöksen oireita kuin hyvin nukkuvilla. Lyhytunisuudella ei ollut merkitsevää yhteyttä tunne-, tunnesäätely- eikä käytösoireisiin. Lyhytunisuus yhdessä unettomuuden kanssa ei myöskään lisännyt tunne-elämän, tunnesäätelyn tai käytöksen oireita verrattuna lapsiin, joilla oli vain unettomuutta. Johtopäätökset: Unella, erityisesti unen laadulla, on merkitystä 5-vuotiaan lapsen psyykkiseen hyvinvointiin. Uniongelmat lisäävät psyykkisiä oireita ja siksi niihin on tärkeä kiinnittää huomiota. Psyykkisistä oireista kärsivien lasten uniongelmien hoito voi lievittää psyykkisiä oireita. (183 sanaa)
  • Naskali, Anni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Aim: Regulatory problems in infancy manifest as difficulties in crying, sleeping and feeding. They have been linked to later behavioral and emotional problems, and also to parental stress, fatigue and negative affect. However, less is known about the relationship between these early problems and subsequent parenting stress in particular. The aim of this study is to examine whether infant regulatory problems during the first year of life are associated with maternal parenting stress during toddlerhood. Methods: The final sample included 649 mothers and their healthy full-term infants who were recruited at birth. When the child was 12 months old, infant crying was assessed with questions based on the Wessel criteria, sleeping was assessed with the Brief Infant Sleep Questionnaire (BISQ) and feeding was assessed with the Montreal Children’s Hospital Feeding Scale (MCH-Feeding Scale) by the mother and/or the father. When the child was two years old, the mother evaluated her parenting stress with the Parenting Stress Index/Short Form (PSI-SF). Linear regression analysis was used to examine the associations between infant regulatory problems and maternal parenting stress. Results: An association between regulatory problems in infancy and parenting stress one year later was found. The findings suggest that infant regulatory problems are most strongly associated with mothers perceiving their child as demanding and maternal distress. Multiple regulatory problems were associated with more parenting stress. Conclusions: These findings provide information about how regulatory problems and parenting stress are associated in the early years of life. The results emphasize the importance of early support.
  • Viertävä, Janne (Helsingin yliopisto, 2020)
    Kardiomyopatiat ovat kroonisia sydänlihassairauksia, jotka voivat olla oireettomia tai oirehtivat fyysisen suorituskyvyn laskun, rytmihäiriön tai äkkikuoleman muodossa. Taudin edetessä mukaan voivat tulla hengenahdistus ja sydämen vajaatoiminta. Kardiomyopatioista suuri osa johtuu geenivirheistä. Geenivirheistä aiheutuvista kardiomyopatioista vain pieni osa on peräisin FHL1- ja FLNC-geenin geenivarianteista. FHL1:n koodaamat proteiinit ovat tärkeä osa lihassolun sarkomeerin rakennetta ja välttämättömiä lihassupistukselle. FLNC koodaa lihassolussa filamiinia, joka osallistuu aktiinin kytkemiseen ympäröivään sytoplasmaan. Työ sisältää kirjallisuuskatsauksen perinnöllisistä kardiomyopatioista ja kyseisten geenien sydänlihasilmenemistä. Lisäksi tutkittiin HUS:ssa hoidettuja potilaiden sairauskertomuksista FHL1- ja FLNC-geenivirheisiin liittyviä sydänilmenemiä, taudinkulkua sekä periytymistä. Kardiomyopatian ilmenemistä ja tyyppiä arvioitiin EKG-, laboratorio-, kuvantamis- ja koepalalöydösten sekä oireiden perusteella. Työn tuloksina ilmeni, että FHL1-geenivariantti voi aiheuttaa HCM:a. Kirjallisuudesta tuli esiin, että potilaalla voi olla FHL1-geenivarianttiin liittyvä luustolihassairaus ilman kardiomyopatia. Sekä tutkimuskirjallisuudesta, että HUS:in tutkimuspotilaiden sairauskertomuksista ilmeni FHL1-geenivirheen aiheuttavan toisinaan HCM:a ilman luustolihassairautta. Kirjallisuuden perusteella DCM on mahdollinen FLNC- geenivariantin aiheuttama seuraus. Kirjallisuudesta ei löytynyt havaintoja FNLC:n ja LVNC:hen yhteydestä. Työn tulokset toivat lisää ymmärrystä FHL1- ja FLNC-geenivarianttien ja kardiomyopatioiden yhteydestä. Potilasaineisto oli työssä hyvin pieni, ja sen takia johtopäätöksien kanssa tulee olla varovainen. Yksittäisilläkin potilashavainnoilla on merkitystä, kun kyse on harvinaisista sairauksista. Geenitestien yleistyessä ja kun tutkittavien geenien varianttien kantajia diagnosoidaan lisää, käsitykset näiden tautigeenien merkityksestä sydänlihassairauden aiheuttajina tarkentuvat.
  • Saario, Pinja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman tarkoitus oli tarkastella distaalipurentaa ja sen varhaishoidon erityispiirteitä. Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä potilastapauksesta. Aineistona käytettiin hammaslääketieteellistä kirjallisuutta sekä tieteellisiä julkaisuja. Julkaisuja haettiin Medline-tietokannasta käyttäen ensisijaisina hakutermeinä ”interceptive orthodontics”, ”early orthodontics”, ”distal occlusion” ja ”class II malocclusion”. Haku rajattiin koskemaan englanninkielisiä meta-analyysejä, systemaattisia kirjallisuuskatsauksia ja kliinisiä tutkimuksia. Distaalipurenta on yleinen purentavirhe, johon voi liittyä sekä hampaistollisia että luustollisia piirteitä. Hampaistollisessa distaalipurennassa alakuutoset purevat distaalisesti yläkuutosiin nähden. Luustollisella distaalipurennalla tarkoitetaan II luustoluokan tilannetta, jossa mandibula sijaitsee retrognaattisesti. Ennen pubertaalista kasvupyrähdystä tehtävällä varhaisvaiheen oikomishoidolla pyritään estämään purentavirheen paheneminen ja sillä voidaan saada aikaan muutoksia luustollisissa rakenteissa. Distaalipurennan varhaisvaiheen hoidossa käytetään yleensä funktionaalisia kojeita kuten aktivaattoreita, purennanohjaimia tai Fränkel II-kojetta. Nämä kojeet ohjaavat potilasta tuomaan alaleukaa eteenpäin korjaten sagittaalisia purentasuhteita. Nykyinen tutkimustieto ei puolla distaalipurennan varhaishoitoa, koska sillä saadaan harvoin aikaan viimeisteltyjä hoitotuloksia, jolloin potilaat tarvitsevat usein toisen hoitovaiheen pysyvässä hampaistossa. Tällöin hoitojaksot pitkittyvät ja kokonaiskustannukset kasvavat. Varhaisvaiheen oikomishoidolla ei myöskään saavuteta ylimääräistä hyötyä hoitotuloksen kannalta verrattuna yksivaiheiseen oikomishoitoon myöhemmässä vaiheessa. Distaalipurennan varhaishoito voi kuitenkin olla aiheellista, jos potilaalla on psykososiaalisia ongelmia tai hampaiden traumariski on suurentunut. Distaalipurentapotilas hoidettiin HUS Suusairauksien opetus- ja hoitoyksikössä ja tapaus dokumentoitiin huolellisesti. Varhaisvaiheen oikomishoito toteutettiin Fränkel II-kojeella. 7 kuukauden hoidon jälkeen potilaalla todettiin paremmat sagittaaliset purentasuhteet.
  • Juppo, Mona (Helsingin yliopisto, 2020)
    Atooppinen ihottuma (AD) on yleinen ihosairaus lapsilla ja sillä on suuri vaikutus lapsen ja perheen elämänlaatuun (QoL). On erityisen tärkeää hoitaa kyseistä sairautta jo varhaisessa lapsuudessa. Tämä tutkimus on välianalyysi 3-vuotisesta satunnaistetusta takrolimuusi- ja kortikosteroidihoitoja vertailevasta seurantatutkimuksesta. Kyseisessä tutkimuksessa 152 Suomessa asuvaa 1–3-vuotiasta lasta, jolla oli joko keskivaikea tai vaikea AD, satunnaistettiin saamaan joko paikallista hydrokortisonia (tarvittaessa hydrokortisoni-17-butyraattia) tai 0.03% takrolimuusivoidetta (tarvittaessa 0.1% voidetta). Tavoitteena oli havaita vaikeusasteessa, ihottuman pinta-alassa, elämänlaadussa ja kutinassa tapahtuvat muutokset ja verrata näitä hoitoryhmien välillä. Hoidon tehokkuuden arvioimisessa käytettyjä mittareita olivat ihottuman pinta-ala, Eczema area and severity index (EASI), the Infants' Dermatitis Quality of Life Index (IDQOL) ja kutina-asteikko. Tässä analyysissä käytettiin tutkimukseen osallistuneiden potilaiden lähtötilanteen, 12, 24 ja 36 kuukauden kohdalta saatuja tietoja. Molemmissa hoitoryhmissä AD:n vaikeusaste lieventyi ja potilaiden elämänlaatu parani eniten ensimmäisen hoitovuoden aikana. Mediaani EASI-pisteet laskivat 85% ja mediaani IDQOL-pisteet laskivat 57% lähtötilanteesta. 12 kk kohdalla takrolimuusilla hoidetuilla potilailla oli tilastollisesti merkitsevästi pienemmät EASI-pisteet ja pienempi ihottumapinta-ala kuin hydrokortisonilla hoidetuilla potilailla. Tämän jälkeen erot ryhmien välillä olivat pieniä ja suuria muutoksia mitatuissa suureissa ei nähty. Vaikka näkyviä ihottuman merkkejä ei potilaalla ollut, saattoi elämänlaatu silti olla heikentynyt. Elämänlaatuun vaikutti siis muutkin tekijät kuin ihon kunto.
  • Juntunen, Heidi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Objectives: Dyslexia is a specific reading disorder with a neurobiological and heritable background. Delayed language development and deficient phonological processing have been associated with dyslexia. These linguistic difficulties may relate to atypical speech perception already in early childhood, which could offer a basis for an early identification of dyslexia risk and the development of interventions. In the current study, neural discrimination of speech features was studied in children with a familial risk of dyslexia using the mismatch response (MMR; mismatch negativity, MMN). The aim of the current study was to examine if MMR is atypical in children at risk of dyslexia, and if MMN responses are associated with early language abilities. Methods: 28 children with familial risk of dyslexia and 26 control children participated in EEG recordings and assessment of language abilities at two years of age. MMR amplitudes were recorded for discrimination of vowel duration, pitch, and vowel identity, and groups were compared using MANOVA. Linear regression was applied to examine if MMR responses explained the variation in speech comprehension, production, and vocabulary. Results and Conclusions: Statistically significant MMRs were observed for all features of speech and no group differences were found in MMR amplitudes. This indicates that both groups could discriminate sounds equally well at the automatic level of information processing. MMRs to vowel duration and identity were associated with language comprehension and production, unlike MMR to pitch change. Thus, the perception of phonemic changes seems especially relevant to language development. However, the relationship between MMRs and linguistic abilities differed between the two groups: MMR to vowel duration explained comprehension and production in the control group, whereas MMR to vowel identity explained production in the risk group. A longer follow-up time is needed to examine if MMRs also predict phonological processing and literacy skills in school age.

View more