Faculty of Medicine

 

Recent Submissions

  • Manner, Aino (Helsingin yliopisto, 2020)
    Osa keskushermostoon vaikuttavista lääkkeistä on riippuvuutta aiheuttavia ja päihteinä käytettyjä. Tämä on olennaista huomioida jo ennen uusien lääkkeiden markkinoille tuloa. Lisäksi on tärkeää yrittää ymmärtää yhä paremmin jo käytössä olevien, mutta väärinkäytettyjen lääkkeiden toimintaa. Erityisesti Yhdysvaltojen tämänhetkinen opioidiepidemia on nostanut esille tällä hetkellä käytössä olevien opioidien haittavaikutukset. Lääkkeen riippuvuuspotentiaalia voidaan mitata monilla eri tavoin. Ehdollistettu paikkahakuisuus (CPP) mittaa tutkittavan aineen palkitsevia ominaisuuksia ja perustuu klassiseen ehdollistumiseen. Menetelmä on hyvin vakiintunut ja soveltuu käytettäväksi eri eläinlajeilla. Menetelmää ei kuitenkaan ole validoitu ihmisillä, ja on syytä huomata, että todellisuudessa ehdollistumistapahtumat voivat olla monimutkaisempia. Tarkastelen tutkielmassani keskushermostoon vaikuttavan lääkeainekandidaatti ganaxolonen väärinkäyttöpotentiaalia ehdollistetun paikkahakuisuuden avulla. Tutkimuksessa käytettiin poistogeenisiä hiiriä, joilta puuttuu toimiva GABAA –reseptorin δ-alayksikkö, sekä villityypin hiiriä. Paikkahakuisuuden sijaan ganaxolonen havaittiin aiheuttavan paikka-aversiota villityypin hiirillä, mutta ei poistogeenisillä hiirillä. Täten vaikuttaa siltä, että lääkkeellä ei luultavasti ole väärinkäyttöpotentiaalia. Lisäksi tutkin samanlaisilla hiirillä morfiinin vaikutusta kivuntuntemiseen. Tässä tutkimuksessa havaitsin, että kyseiset poistogeeniset hiiret olivat herkempiä morfiinin kipua vähentävälle vaikutukselle kokeessa, joka mittaa kipureaktioita spinaalitasolla, mutta supraspinaalireaktioita mittaavassa kokeessa eroa ei havaittu. Lisäksi poistogeenisillä hiirillä ei havaittu paikkahakuisuutta morfiinin suhteen. Tätä tietoa voidaan mahdollisesti myöhemmin hyödyntää kehitettäessä tehokkaampia kipulääkkeitä tai lääkeyhdistelmiä, joilla olisi pienempi riippuvuuspotentiaali.
  • Hakala, Hanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Direkt observation av tandläkarstuderande i kliniskt arbete är en viktig del av den kliniska bedömningen. Den mini-kliniska bedömningsövningen, också kallad mini-CEX, är en bedömningsmetod som nyligen tagits i bruk i utbildningsprogrammet i odontologi vid Helsingfors universitet. Undersökningens mål var att undersöka, huruvida mini-CEX är ett ändamålsenligt bedömnings- och responsverktyg med pedagogisk nytta för det odontologiska utbildningsprogrammet. Alla fjärde årets tandläkarstuderande deltog i mini-CEX pilotprojektet. De ombads senare svara på en enkätundersökning, som baserar sig på ETLQ (enkäten för erfarenheter av undervisning och inlärning). Med ETLQ kan man undersöka hur studerande upplever undervisningens planering, organisering och inriktning, samt hur sporrande de upplever responsen som ges vid bedömningen och interaktionen mellan studerande och lärare. 38 studerande deltog i enkätundersökningen. Insamlade enkätmaterialet analyserades statistiskt. Enligt studerande uppmuntrade bedömningen dem att fundera över hur den egna inlärningen skulle kunna förstärkas. Också den konstruktiva kritiken som gavs åt studerandena upplevdes stöda inlärningen. Bedömningen ansågs vara dåligt organiserad men bedömningens innehåll uppfattades motsvara tidigare lärd praxis. Den snabba introduktionen av bedömningsmetoden och att vara ansvarig för sin egen bedömning upplevdes tungt. Arbetsmängden och de förhandskunskaper som krävdes upplevdes inte tunga. Enligt enkätundersökningen stödde mini-CEX inlärning, och verkar vara en ändamålsenlig bedömningsmetod i det kliniska arbetet. Mini-CEX kan förbättras, t.ex. genom att göra organiseringen mera konsekvent.
  • Lintervo, Osmo (Helsingin yliopisto, 2019)
    Afta on kivulias suun haavauma, joka vaivaa toistuvasti joka viidettä ihmistä. Vaikka kyseessä on yleinen, joskin harmiton vaiva, ei aftan etiologiaa ole kyetty selvittämään. Ehkäisevää tai nopeasti aftoja parantava lääkettä ei ole löydetty, vaan aftojen lääkkeellinen hoito pääosin lievittää kipuoireita. Syventävässä opinnäytetyössäni oli tarkoitus selvittää vaikuttaako Streptococcus salivarius M18 -probiootti (ToothGuide®) tabletit aftan kipuoireisiin ja nopeuttaako ne aftojen paranemista. Tutkimus toteutettiin lumekontrolloituna kaksoissokkoutettuna satunnaistettuna kokeena, johon rekrytoitiin perusterveitä suomalaisia yliopistoopiskelijoita (n=57, naisia 51%), jotka oman ilmoituksensa mukaan olivat saaneet aftoja vähintään kerran vuodessa. Koehenkilöille annettiin joko ToothGuide®-pureskelutabletteja tai maultaan ja rakenteeltaan samanlaista lumevalmistetta. valmistetta ohjeistettin kirjallisesti käytämään aftaepisodin alettua kahdesti päivässä hampaiden puhdistuksen yhteydessä ja tämän jälkeen koehenkilöt kirjasivat kymmenportaiselle VAS-asteikolle aftan aiheuttaman kivun määrän. Vuoden seurannan jälkeen tutkimusmateriaalit kerättiin ja analysoitiin. Tilastollisina menetelminä käytin Mann-Whitney U-testiä ja Wilcoxon merkittyjen sijalukujen testiä, jossa merkitsevänä erona pidettiin p < 0,05. Koehenkilöstä 48 palautti VAS-asteikot ja ylimääräiset pureskelutabletit vuoden tutkimusjakson loputtua. ToothGuide® valmistetta oli käyttänyt 38 ja lumelääkettä 10 koehenkilöä. Raportoituja aftaepisodeja oli ToothGuide®-ryhmässä yhteensä 32 ja lumeryhmässä 17. Molemmissa ryhmissä aftaperäinen kipu oli VAS-asteikolla tutkimuksen alussa pienempi kuin esitiedoissa ilmoitettu aftakipu. Ensimmäisen päivän aikana koehenkilöiden kiputuntemukset VASasteikolla olivat ToothGuide®-ryhmässä keskimäärin korkeammat (3,83) kuin lumeryhmässä (2,50; p<0.05), ja ero säilyi samana neljänteen päivään asti, muttei ollut enää tilastollisesti merkitsevä. Aftaepisodin kestossa lume- tai koeryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Tutkimukseni tulosten perusteella ToothGuide® ei vaikuta aftan kipuoireisiin tai kestoon.
  • Partanen, Minna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka suunterveys on huomioitu kansallisissa imetyssuosituksissa eri puolella maailmaa ja kuinka imetys on huomioitu lapsen suunterveyteen liittyvissä suosituksissa. Guidelines International Network (GIN) -tietokannasta haettiin artikkelit hakusanalla ”caries” ja tämän jälkeen näistä hakutuloksista käytiin läpi, onko artikkeleissa mainittu jotakin imetyksestä. Toinen haku tehtiin käyttäen hakusanaa ”child nutrition”. Näistä hakutuloksista käytiin läpi, onko niissä mainittu jotakin suunterveydestä (hakusanat: caries, occlusion, oral, dental). Dynamed Plus -tietokannasta etsittiin ja käytiin läpi vastaavasti tulokset hakusanoilla ”breastfeeding” ja ”caries”. Tutkimusaineistoa analysoitiin kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin menetelmin. Haun tuloksista mukaan otettiin vain englannin- ja suomenkieliset artikkelit, joihin on lukuoikeudet Helsingin yliopiston kautta. Tutkimukseen soveltuvia artikkeleita oli GIN-tietokannassa kariekseen liittyen 12 kappaletta. Näistä vain neljässä mainittiin imetys. Lasten ravitsemusta käsitteleviä tutkimukseen soveltuvia artikkeleita oli 40, joista kuudessa mainittiin suunterveys. Dynamed Plus -tietokannasta löytyvistä karieksen hallinta -suosituksista (51 kappaletta) Suomen Käypä Hoito -suosituksen lisäksi imetykseen oli otettu kantaa kymmenessä suosituksessa. Imetyssuosituksia, joissa on käsitelty suunterveyttä, löytyi kahdeksan. Yhteensä tietokannassa oli 79 suositusta liittyen imetykseen. Suosituksissa mainittiin imetyksen vähentävän lapsen riskiä kariekseen ja purentavirheisiin. Kuitenkin, jos imetys jatkuu pitkään lapsentahtisesti tai jos lasta ruokitaan yöaikaan, todettiin imetyksellä olevan negatiivinen vaikutus suunterveyteen. Lapsen ruokavaliolla todettiin olevan suuri merkitys karieksen hallinnassa. Lisäksi estämällä mutans streptokokkien kolonisoituminen lapsen suuhun varhaislapsuudessa voidaan vaikuttaa positiivisesti myös lapsen myöhempään suunterveyteen. Imetystä ja lapsen ravitsemusta koskeviin suosituksiin tulisi jatkossa kattavammin sisällyttää suunterveyteen liittyvää tietoutta.
  • Tapaninen, Pekka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Aims Trait narcissism is a complex construct, which consists of several dimensions of personality. Recently this multidimensional conceptualization of narcissism has gained increasing attention among researchers who have emphasized the importance of examining narcissism not only on global but also on facet level. Respectively, studies on narcissism measures have focused more on the nomological network of the different and distinct dimensions because interpretations of the total measure scores have turned out to be perplexing. Organizations need to be aware of trait narcissism especially during leadership recruitment since grandiose narcissists might have a significant advantage under circumstances of minimal acquaintance. They may seem to be ideal leaders; however strong narcissist traits might lead to a destructive leadership style characterized by the blatant priority of the narcissist’s needs over the needs of the organization. This paradox has been described in the literature as the bright versus dark side dichotomy of narcissistic leaders. Organizations may decrease the chance of hiring a malignant narcissist by utilizing narcissism measures which tap into these both sides in organizational contexts. This study examines the construct validity, criterion validity and dimensionality of a narcissism facet which is part of a personality inventory called Stress Reaction Style (SRS) developed by Psycon HR-Consulting Company. The aim is to distinguish at least two dimensions which represent the bright and the dark side respectively of trait grandiose narcissism. Methods The SRS personality inventory narcissism facet answers of 8095 candidates (63% male; mean age 38.0 years) in personnel assessment context were analyzed using Multidimensional Item Response Theory (MIRT) Graded Response Model to establish the dimensionality of the facet. Criterion validity was examined by exploring the relationships between facet dimensions and assessment assistant evaluation scores with multinomial logistic regression. Results and conclusions Analyses yielded a three-dimensional solution for the facet. The first dimension reflected self-perceived leadership potential and the desire to lead. Second dimension represented self-admiration and grandiosity, and third self-esteem and the tendency to worry. The first dimension successfully reflected the bright side of narcissism defined in the study. The second represented only limited aspects of the dark side. Third dimension was not central to narcissism. This study affirmed the notion of the multidimensional nature of trait narcissism and endorsed the recommendation to focus on the facet level of narcissism measures to further the understanding of trait narcissism. In addition, the study discussed the contextuality of the utility of narcissistic leaders along with non-linear relationships of narcissism and leadership.
  • Tuominen, Hille (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Abstrakt – Abstract Tavoitteet. Tutkimuksessa selvitettiin syntymäaikaisiin riskitekijöihin liittyvän lapsuuden kehityksellisen häiriön (tarkkaavuushäiriö, lukivaikeus, komorbidi) merkitystä 40-vuotiaiden muistisuoriutumisessa osana Kognition pitkittäistutkimusta (KOPUTUS). Tarkasteltavia muistitoimintoja olivat työmuisti, välitön kielellinen muisti sekä viivästetty kielellinen, episodinen ja visuaalinen muisti. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Eroaako lapsuusiän kehityksellisten häiriöiden yhteisryhmän muistisuoriutuminen kontrolliryhmästä? 2) Eroaako kehityksellisten häiriöiden ryhmien muistisuoriutuminen toisistaan? Menetelmät. Tutkimusjoukko (N=90) valittiin niistä Kätilöopiston vuosien 1971–1974 perinataaliriskien perusteella koottuun syntymäkohorttiin kuuluvista, joille oli lapsuusiässä todettu joko tarkkaavuushäiriö (N=17), lukivaikeus (N=54) tai molemmat (N=19), ja jotka osallistuivat 40-vuotiaana seurantatutkimukseen. Kontrolliryhmällä ei ollut syntymäaikaisia riskitekijöitä eikä kehityksellisiä häiriöitä (N=72). Muistisuoriutumista mitattiin viidellä neuropsykologisella arviointimenetelmällä. Tilastollisena analyysimenetelmänä oli monimuuttujakovarianssianalyysi (MANCOVA). Tulokset ja johtopäätökset. Kehityksellisten häiriöiden yhteisryhmän muistisuoriutuminen oli kontrolleihin nähden heikompaa kaikissa tarkastelluissa muistitoiminnoissa. Lukivaikeuden ja/tai tarkkaavuushäiriön omaavat eivät eronneet toisistaan työmuistissa, välittömässä kielellisessä muistissa tai viivästetyssä episodisessa muistissa. Viivästetyn kielellisen ja visuaalisen muistin kohdalla esiin tuli heikko efekti ryhmienvälisistä eroista, mutta aiheesta tarvitaan lisätutkimusta suuremmilla tutkimusryhmillä. Tulokset ovat valtaosin samanlinjaisia aiempien keski-ikäisiä nuoremmilla osallistujilla tehtyjen tutkimusten kanssa. Lapsuuden kehitykselliset häiriöt on perusteltua huomioida keski-iässä olevien työikäisten muistivaikeuksien erotusdiagnostiikassa. Tiivistelmä – Abstrakt – Abstract Tavoitteet. Tutkimuksessa selvitettiin syntymäaikaisiin riskitekijöihin liittyvän lapsuuden kehityksellisen häiriön (tarkkaavuushäiriö, lukivaikeus, komorbidi) merkitystä 40-vuotiaiden muistisuoriutumisessa osana Kognition pitkittäistutkimusta (KOPUTUS). Tarkasteltavia muistitoimintoja olivat työmuisti, välitön kielellinen muisti sekä viivästetty kielellinen, episodinen ja visuaalinen muisti. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Eroaako lapsuusiän kehityksellisten häiriöiden yhteisryhmän muistisuoriutuminen kontrolliryhmästä? 2) Eroaako kehityksellisten häiriöiden ryhmien muistisuoriutuminen toisistaan? Menetelmät. Tutkimusjoukko (N=90) valittiin niistä Kätilöopiston vuosien 1971–1974 perinataaliriskien perusteella koottuun syntymäkohorttiin kuuluvista, joille oli lapsuusiässä todettu joko tarkkaavuushäiriö (N=17), lukivaikeus (N=54) tai molemmat (N=19), ja jotka osallistuivat 40-vuotiaana seurantatutkimukseen. Kontrolliryhmällä ei ollut syntymäaikaisia riskitekijöitä eikä kehityksellisiä häiriöitä (N=72). Muistisuoriutumista mitattiin viidellä neuropsykologisella arviointimenetelmällä. Tilastollisena analyysimenetelmänä oli monimuuttujakovarianssianalyysi (MANCOVA). Tulokset ja johtopäätökset. Kehityksellisten häiriöiden yhteisryhmän muistisuoriutuminen oli kontrolleihin nähden heikompaa kaikissa tarkastelluissa muistitoiminnoissa. Lukivaikeuden ja/tai tarkkaavuushäiriön omaavat eivät eronneet toisistaan työmuistissa, välittömässä kielellisessä muistissa tai viivästetyssä episodisessa muistissa. Viivästetyn kielellisen ja visuaalisen muistin kohdalla esiin tuli heikko efekti ryhmienvälisistä eroista, mutta aiheesta tarvitaan lisätutkimusta suuremmilla tutkimusryhmillä. Tulokset ovat valtaosin samanlinjaisia aiempien keski-ikäisiä nuoremmilla osallistujilla tehtyjen tutkimusten kanssa. Lapsuuden kehitykselliset häiriöt on perusteltua huomioida keski-iässä olevien työikäisten muistivaikeuksien erotusdiagnostiikassa.
  • Lehtinen, Aura (Helsingin yliopisto, 2020)
    Objectives: Several criminal cases proceed to a court hearing yearly in Finland. However, only small part of all the criminal cases that are reported to the polis end up to the court. In order for a case to proceed to the court hearing there needs to be enough evidence that a criminal offense has occurred. Hearing the parties is often a key part of the evidence on which the case is based on. The assessor’s beliefs of deception affect the evaluation of the hearing. Lying has traditionally been associated with nervous behaviour. The same behavioural cues have also been linked to post-traumatic symptoms. In light of the previous research it appears that traumatization may appear in a similar way of behaviour as deception. The objective of this thesis is to investigate authorities' beliefs about cues of trauma and deception and to solve if they overlap. Methods: This thesis has collected answers from the District Prosecutor’s Offices, District courts and Courts of appeals. A total of 86 judges and prosecutors answered to the questionnaire. The difference between the prosecutors and judges was assessed via logistic regression. In addition, after testing group differences, the distribution of responses among all respondents was examined. The consensus of the respondents was tested via paired t-test. Results and conclusions: It was found that prosecutors' and judges' perceptions on cues of deception and trauma differed only slightly. Based on the responses it could be concluded that authorities identified avoidance behaviour as well as overactivation to be associated with post-traumatic stress. In addition, authorities estimated that deception affects the content of person's narrative. On the other hand, authorities did not associate deception with signs of nervousness. Authorities also named only one overlapping cue for trauma and deception. This thesis brings new insights into beliefs of authorities assessing person’s credibility and what aspects authorities pay attention to when hearing a person.
  • Karevaara, Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Objective: To contribute to the theory-building on hypnosis by studying the possible changes that hypnosis causes in the electroencephalographic (EEG) spectral power in highly hypnotisable individuals. In accordance with previous literature, hypnosis was hypothesised to cause an increase in theta (4–8 Hz) power and a change in gamma (25–45 Hz) power. Methods: Nine highly hypnotisable individuals (8 females) participated. Continuous EEG was recorded at ten electrodes during four conditions: prehypnosis, neutral hypnosis, hypnotic suggestion, and posthypnosis. During all conditions, the participants watched a monotonous video while sinusoidal tones following an oddball paradigm played silently in the background. The participants were instructed not to pay any attention to the tones, and in the suggestion-condition a suggestion to hear all tones as similar in pitch was given. Nine repeated-measures analyses of variance, one for each frequency range, were performed. For research questions 2 and 3, the participants were divided into two groups depending on their responsiveness to a hallucinatory suggestion in the screening phase, and the analyses were then run again. Results: No differences between conditions were found in the theta range, but a decrease was found in the gamma range during hypnosis compared with wakefulness (posthypnosis). Spectral power differences depending on responsiveness to the hallucinatory suggestion were also found. Conclusions: The findings support the hypothesis of changed gamma-frequency power during hypnosis, but not the theory of increased theta frequencies as a marker of hypnosis. A tentative theoretical connection between reduced peripheral awareness and reduced gamma power in hypnosis is presented.
  • Wahlstedt, Henri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tavoitteet. Psykoterapia on keskeinen mielenterveyden häiriöiden hoitomuoto, joten sen saatavuuden varmistaminen on tärkeää. Tällä hetkellä tarjonta ei kuitenkaan näytä kohtaavan kysyntää, mikä on herättänyt aiheellista huolta hoitoonpääsyn kestosta. Psykoterapeutin etsintä voi myös tuottaa potilaille haasteita, jotka edelleen pitkittävät hoidon alkamista. Riittävän saatavuuden varmistamiseksi tarvitaan tarkempaa tietoa kotimaisten psykoterapiapalveluiden odotusajoista. Tässä tutkimuksessa tavoitetta edistetään tarkastelemalla Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) lyhyiden ostopalvelupsykoterapioiden odotusaikoja ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin rekisteritutkimuksena, jonka tarkasteluaikaväli on noin 13 kuukautta (12.09.2018-07.10.2019). Aineisto on peräisin HUS Psykiatrian laaturekisteristä, jonka avulla seurataan monipuolisesti psykoterapioiden toteutusta ja tuloksellisuutta. Otoksen (n = 819) potilaista suurin osa on naisia ja kotoisin pääkaupunkiseudulta. Elinaika-analyysin menetelmiä hyödyntämällä voitiin ottaa huomioon myös sellaiset odotusajat, joiden lopullinen pituus ei ollut vielä tiedossa tutkimuksen päättyessä. Tulokset ja johtopäätökset. Kaplan-Meier -analyysin pohjalta muodostettu arvio hoitoonpääsyn mediaanille on noin kolme kuukautta. Coxin regressiomallin perusteella hoitoonpääsyn tahti on ensin kiihtynyt, ja sitten hidastunut tutkimusaikavälillä. Lisäksi havaittiin, että oheissairastavuudesta kärsivät ja perusterveydenhuollosta lähetetyt potilaat pääsevät keskimäärin hitaammin hoitoon, kun taas potilaan ikä, sukupuoli, hoidettava häiriö tai terapiasuuntaus eivät ole yhteydessä hoitoonpääsyn kestoon. Tutkimuksessa tuotettiin vertailukohta psykoterapiapalveluiden odotusajoille Suomessa, ja alustavaa tietoa psykoterapiaprosessien kehittämiselle HUS Psykiatrialla. Suhteellisen lyhyen tarkasteluaikavälin vuoksi tietoa odotusajoista tulee kuitenkin päivittää aineiston kertyessä.
  • Lehtinen, Melina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Objectives. This study examines income level in adults with childhood ADHD and subthreshold ADHD associated with perinatal risks. Childhood ADHD has previously been linked with lower income level in adulthood. However, it´s still unclear whether this association is solely explained by lower educational level. Methods. This study is part of longitudinal research project examining long-term effects of perinatal risk factors. The cohort has been followed since 1970s and during the current study participants are in their 40s. The sample involves individuals with childhood ADHD (n=75) and subthreshold ADHD symptoms (n=124) associated with perinatal risks, individuals with perinatal risks without ADHD symptomatology (n=344) and healthy control individuals (n=112). The study participants filled a questionnaire at 40 years and the information of their income was requested from the tax administration. Statistical models included sex, childhood socio-economic status and highest achieved education. Results and conclusions. Childhood ADHD affects adulthood income differently in women and in men. Women with subthreshold childhood ADHD earned less than healthy controls. In men, childhood ADHD or subthreshold ADHD had no effect on income. Studying the long-term effects of ADHD and its sex differences are important for detecting those in need for support and guiding them to seek it.
  • Budde, Karri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Aims It has previously been established that job strain and psychosocial job resources are considerably multidimensional among Finnish physicians. Psychological network analysis offers the means to investigate many psychosocial work characteristics simultaneously. The aim of this study was to investigate the networks these work characteristics form and to find out whether more strained physicians differ from their less strained colleagues in terms of the nature of these networks. Methods The study sample (N = 2825) was based on the Finnish study project Lääkäreiden työolot ja terveys 2006 (Work environment and health of physicians). Organizational justice, job control, work-home conflict and job strain were measured by self-report items. Confirmatory and exploratory factor analyses were conducted to investigate the structure of these phenomena. The analyses of connections between these phenomena were conducted by estimating regularized partial correlation networks. Results Psychosocial aspects of work were found to be connected in ways that largely validate previous research results. Procedural justice, the feeling of hurry, the feeling of inadequate competence and distractions of workflow were particularly central phenomena. This study found no group differences. Conclusions As it has previously been established, psychosocial work characteristics are a considerably multidimensional entity. Procedural justice is a highly central phenomenon among work characteristics, and it is strongly and positively connected with job control. There were no clear differences in the overall structure and strength of networks between highly strained and less strained physicians. Future network analyses of psychosocial work characteristics should continue to emphasize diverse and valid measurement.
  • Vihanne, Noora (Helsingin yliopisto, 2020)
    Natriumhypokloriitti (NaOCl) on juurikanavan huuhteluaine, jota käytetään juurihoidon kemomekaanisessa preparoinnissa. NaOCl:lla on sekä antimikrobisia että orgaanista ainesta liuottavia ominaisuuksia. NaOCl:n tehtävä juurihoidossa on tappaa juurikanavan mikrobeja sekä liuottaa tulehtunut tai nekroottinen pulpakudos juurikanavasta. Päästessään juurikanavan ulkopuolelle NaOCl voi aiheuttaa komplikaatioita, joista voi pahimmillaan aiheutua potilaalle pysyviä haittoja. Kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymyksinä ovat 1) millaisia komplikaatioita NaOCl aiheuttaa juurihoidossa, 2) kuinka yleisiä komplikaatiot ovat, 3) miten komplikaatioita hoidetaan ja 4) mitkä tekijät johtavat komplikaatioihin ja miten niiltä voisi välttyä. Syventävä tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuushaussa käytettiin PubMed- ja Ovid Medline -tietokantoja sekä Suomen Hammaslääkärilehtiä. Haut rajattiin suomen- ja englanninkielisiin artikkeleihin, joista oli saatavilla koko teksti elektronisena julkaisuna ja jotka olivat julkaistu aikavälillä 01/01/2000-31/08/2018. Lisäksi tietoa hankittiin hampaan juurihoidon Käypä Hoito -suosituksesta sekä endodontian oppikirjoista Käytännön juurihoito ja Endodontic Treatment, Retreatment, and Surgery. NaOCl-komplikaatiot voidaan jakaa NaOCl:n käsittelystä aiheutuviin komplikaatioihin, joita ovat materiaalivahingot, iho- ja limakalvovauriot, silmävauriot ja allergiset reaktiot, sekä komplikaatioihin, jotka johtuvat NaOCl:n pääsystä juurikanavan ulkopuolelle. Tehtävien juurihoitojen määrään verrattuna NaOCl-komplikaatiot näyttävät olevan melko harvinaisia. Suurin osa NaOCl-komplikaatioista johtuu iatrogeenisista syistä ja olisi vältettävissä hyviä hoitokäytänteitä noudattamalla. Kirjallisuudessa esitetyt NaOCl-komplikaatioiden hoito-ohjeet ovat pitkälti kokemusperäisiä ja perustuvat potilaiden oireiden mukaiseen hoitoon.
  • Nordström, Tinna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jonka tavoitteena on löytää oikeanlaisia tapoja kohdata hammashoidon lapsipotilaita, joilla on autismikirjon häiriö tai ADHD (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Tutkielmassa pyritään selvittämään, miten lapsen kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö kannattaa ottaa huomioon hammashoidossa, miten ADHD- tai autismikirjon lapsen kanssa toimitaan mahdollisimman oikealla tavalla toimenpiteitä suorittaessa ja miten lasta tuetaan hoidon aikana.Tavoitteena on parantaa lasten kokemusta ja helpottaa hammaslääkärien työskentelyä erityislapsipotilaiden kanssa. ADHD ja autismikirjon häiriöt ovat molemmat kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä. Näiden taustalla on neurobiologinen häiriö, joka aiheuttaa psykiatrisia oireita. ADHD- tai autismikirjon lapsen erityistarpeet on tärkeää ottaa huomioon hammashoidossa. Näin vältytään turhilta ongelmilta ja hoito etenee mahdollisimman sujuvasti. Erilaisia vuorovaikutusmenetelmiä on mahdollista käyttää helpottamaan toimenpiteitä. Lapsilla, joilla on ADHD tai autismikirjon häiriö esiintyy enemmän käytöspulmia ja stressiä hammashoidossa, kuin normaalisti kehittyvillä lapsilla. Hammashoidon tukena voidaan käyttää kerro-näytä-tee-menetelmää tai kuvia hammashoitotilanteesta. Lisäksi kehut ja palkinnot sekä ulkoisten ärsykkeiden minimointi helpottavat vuorovaikutusta näiden lasten kanssa. Lapsilla, joilla on ADHD tai autismikirjon häiriö saattaa olla kohonnut kariesriski ja huonompi suuhygienia kuin tavallisesti kehittyvillä lapsilla. Hoitotilannetta tukee hammaslääkärin hyvä tietotaso ADHD:sta ja autismikirjon häiriöstä sekä lapsen erityistarpeista. Vuorovaikutus ADHD- ja autismikirjon potilaan kanssa hammashoidossa on prosessi, jossa tarvitaan hoitohenkilökunnalta vuorovaikutustaitoja ja kykyä kohdata jokainen lapsi yksilönä.
  • Pousi, Pipsa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Avopurennassa vastakkaisten hammaskaarten hampaat eivät ole kontaktissa toisiinsa yhteen purtaessa vaan niiden väliin jää vertikaalinen aukko. Etualueen avopurennan esiintyvyys suomalaisessa aikuisväestössä on 1-2%, maitohampaistossa kuitenkin jopa 6-7%. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on esittää olemassa olevan tiedon ja tutkimusnäytön perusteella, mitkä ovat etualueen avopurennan hoitomuodot sen etiologia huomioiden, sekä arvioida hoidon pysyvyyttä. Tutkimusaineistona käytettiin tutkielman aiheesta laadittuja tieteellisiä julkaisuja. Julkaisujen hakemiseen käytettiin Medline-tietokannan Pubmed-käyttöliittymää. Etualueen avopurenta voidaan luokitella hampaistolliseksi ja luustolliseksi purentavirheeksi. Hampaistollinen avopurenta kehittyy varhaislapsuudessa aiheutuen tyypillisesti pitkittyneestä tutin tai peukalon imemisestä, suuhengityksestä tai kielen ja huulten virheellisistä funktioista. Tutista tulisi luopua 2-3 vuoden iässä. Avopurennan varhaishoidossa käytettäviä oikomiskojeita ovat mm. quad-helix, kiinteä kielieste, sekä myofunktionaaliset kojeet. Myös suurten risakudosten poisto on indikoitu. Haitalliset tavat yhdistettynä perinnöllisiin tekijöihin aiheuttavat usein luustollista etualueen avopurentaa. Myös leukanivelen kasvuhäiriöt ja sairaudet, kuten reuma, voivat olla avopurennan taustalla. Luustollisen avopurennan erityispiirteet ovat suuri goniaalikulma ja etukasvokorkeus, pieni takakasvokorkeus ja taaksepäin kallistunut kondyyli. Luustollisen avopurennan hoitoperiaatteita ovat molaarien puhkeamisen esto ekstraoraalivedolla tai luustoankkuroidulla palatinaalikaarella. Molaareita voidaan myös aktiivisesti intrudoida luustoankkureiden avulla tai posteriorisilla purentaesteillä. Alaleuan kasvusuuntaan pyritään vaikuttamaan vertikaalisella leukakapalla. Avopurennan palautumisluvut ovat suuria. Useiden tutkimusten mukaan hoitotuloksen pysyvyys on parhaimmillaan silloin, kun hoito on aloitettu varhain, ennen avopurennan kehittymistä luustolliseksi. Lukuisilla eri hoitomenetelmillä on saatu hyviäkin tuloksia avopurennan hoidossa, mutta pitkäaikaistutkimuksia on vähän. Tarvitaan pidempiä seurantajaksoja, jotta voidaan arvioida hoitotuloksien palautuvuutta tarkemmin. Jokaiselle potilaalle tulee tehdä yksilöllinen hoitosuunnitelma, jossa huomioidaan avopurennan etiologiset syyt. (228 sanaa)
  • Brykner, Nella (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tavoitteet. Tämä tutkimus on esiselvitys sosiaalisen katseen kehittämiseen tarkoitetun Satuhetki-virtuaalitodellisuusharjoituksen soveltuvuudesta tutkimukseen osallistuneille 4–10-vuotiaille lapsille. Lisäksi tutkimuksessa kerätään lasten käyttökokemuksia virtuaalitodellisuusharjoituksesta sekä virtuaalitodellisuusteknologiasta. Virtuaalitodellisuus tuo uusia mahdollisuuksia logopediseen arviointiin ja kuntoutukseen. Aikaisempaa tutkimustietoa on vasta vähän ja se on pääosin keskittynyt autismikirjon sosiaalisten taitojen kehittämiseen. Tarvitaan lisää tieteellistä näyttöä, jotta teknologisia ratkaisuja voidaan hyödyntää kuntoutuksessa mahdollisimman tehokkaasti. Menetelmät. Monitapaustutkimukseen valikoitui kahdeksan lasta, jotka olivat tutkimushetkellä 4–10-vuotiaita. Koko tutkimusasetelma koostui kielellis-kognitiivisista arvioista, virtuaalitodellisuusharjoituksesta, strukturoidusta haastattelusta, kyselylomakkeista sekä videotallenteista. Tutkimusaineistosta analysoitiin määrällisesti tilastollisin menetelmin virtuaalitodellisuusharjoituksen tulokset (kokonaistulos, keskeytykset, keskeytyksiin kulunut aika ja katseen ja kohteen välinen kulma). Haastatteluaineistoa analysoitiin sekä tilastollisesti että laadullisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkittavien suoriutuminen Satuhetki-harjoituksesta oli vaihtelevaa. Tämän tutkimuksen tuloksiin tulee suhtautua suuntaa antavina pienen aineiston vuoksi, joten tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää. 6-vuotias tutkittava suoriutui parhaiten ja hänen suoriutumiseensa saattoi vaikuttaa hyvä keskittymiskyky sekä aikaisempi kokemus virtuaalilasien käytöstä. 4-vuotias tutkittava suoriutui muuhun tutkimusryhmään verrattuna heikoiten ja hänen suoriutumiseensa saattoi vaikuttaa vahva uppoutuminen virtuaalitodellisuuteen. Lisäksi tutkittavien suoriutumiseen saattoi vaikuttaa virtuaalilasien istuvuus ja asettelu. 9-vuotias tutkittava koki ajoittaista päänsärkyä ja huimausta harjoittelun aikana, mutta osallistui mielellään harjoitteluun uudelleen. Tulokset tukevat aikaisempia tutkimustuloksia, joiden mukaan vaihtelevan suoriutumisen selittävät yksilölliset tekijät. Tutkittavat kokivat Satuhetki-harjoituksen helpoksi ja halusivat käyttää virtuaalilaseja mielellään uudelleen. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että virtuaalitodellisuusteknologian avulla voidaan kerätä tarkkaa tietoa katseen käytöstä. Tuloksista saadaan tärkeää tietoa virtuaalitodellisuudessa tapahtuvan kuntoutuksen suunnitteluun.
  • Myllylä, Rebecca (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää reumaattisten sairauksien ja suun terveyden välisiä yhteyksiä, ja sen myötä selvittää miten reumaattisia sairauksia ja niiden hoidossa käytettäviä lääkkeitä tulee huomioida suun terveydenhuollossa. Reumaattiset sairaudet ovat melko yleisiä, ja sairauksiin liittyy useita suunterveydellisiä ongelmia, jotka voivat laskea suun terveyteen liittyvää koettua elämänlaatua. Reumaattiset sairaudet ovat autoimmuunitauteja, joissa puolustusjärjestelmän solut reagoivat kehon omia rakenteita vastaan ja aiheuttavat kudosvaurioita. Tämä johtuu siitä, että puolustusjärjestelmän säätely häiriintyy, minkä seurauksena immuunitoleranssi, eli puolustusjärjestelmän sietokyky pettää. Tutkielmassa käsitellään tavallisimmin esiintyviä reumaattisia sairauksia, kuten Sjögrenin oireyhtymää, Juveniilia idiopaattista artriittia, nivelreumaa, selkärankareumaa ja systeemistä lupus erythematosusta. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että reumaattisilla sairauksilla on useita suun ja leukojen alueen manifestaatioita. Kariesta, parodontiittia, leukanivelmuutoksia, sieni-infektioita ja limakalvomuutoksia esiintyy enemmän ja ne ovat usein aggressiivisempia reumapotilailla verrattuna systeemisesti terveisiin henkilöihin. Lisäksi reumaattisten sairauksien lääkehoito voi lisätä potilaiden infektioherkkyyttä ja aiheuttaa suutulehdusta ja limakalvojen haavaumia. Hammaslääkärin on huomioitava reumapotilaiden suurentunut riski suu- ja leukasairauksille, sekä huomioitava potilaiden mahdollisesti suurentunut infektioriski. Ennaltaehkäisevä hoito, potilaiden informointi ja tehostettu tulehdusten hoito, sekä yhteistyö hammaslääkärin ja reumatologin välillä ovat keskeisiä menetelmiä reumaattisten sairauksien suun alueen manifestaatioiden hoidossa ja oireiden lieventämisessä.
  • Salonen, Johan (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää altistavia yleisterveydellisiä tekijöitä suuperäisen yleisinfektion taustalla. Tutkimuksen aineistoa varten valittiin retrospektiivisesti vuosina 2012-2017 erikoissairaanhoidon suun infektiofokustutkimukseen lähetettyjä potilaita, joiden epäiltiin tai tiedettiin sairastaneen suuperäinen yleisinfektio. Edellä mainituilla kriteereillä potilaita löytyi yhteensä 133. Jokaisen tutkimukseen valikoituneen potilaan yleisterveydellinen tilanne ja yleisinfektion hoitoon liittyvät tiedot kartoitettiin erikoissairaanhoidon tietojärjestelmään tallennettujen potilaskertomusten perusteella kuten ne suun infektiofokustutkimushetkellä olivat. Aineiston potilaat jaettiin edelleen kahteen ryhmään veriviljelytulosten perusteella – todennäköisiin suuperäisiin tapauksiin (Ryhmä B) ja muihin tapauksiin (Ryhmä A). Näitä ryhmiä vertailtiin keskenään Pearsonin korrelaatiotestillä ja khiin neliö -testillä. Tutkimusaineiston potilaista 73,7% oli miehiä, ja ryhmässä B miesten osuus oli jopa 82,7%. Potilaiden ikä oli keskimäärin 56 vuotta. Ryhmän B potilailla oli vähemmän autoimmuunisairauksia ja suun alueen oireita kuin ryhmän A potilailla (p < 0,05), kun taas läppävikoja ryhmän B potilailla oli enemmän kuin ryhmän A potilailla (p < 0,05). Molempien ryhmien potilailla oli runsaasti poistokuntoisia hampaita – keskimäärin 2,8 hammasta poistettiin potilasta kohden. Tutkimustulosten perusteella voidaan odotetusti todeta infektiivisen endokardiitin liittyvän läheisesti suuperäisiin yleisinfektioihin. Yksiselitteisiä riskitekijöitä erityisesti suuperäiselle yleisinfektiolle ei tässä tutkimuksessa löydetty. Potilailla esiintyi kohtuullisen paljon infektioherkkyyttä lisääviä perussairauksia ja merkkejä runsaasta hoidon tarpeesta suun alueella. Näiden yhdistelmä on lisäksi aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty suuperäisiin yleisinfektioihin. Suun- ja yleisterveyden edistäminen riskipotilailla olisikin ensiarvoisen tärkeää, jotta heidän riskinsä sairastua vakaviin infektioihin pystyttäisiin minimoimaan.
  • Huopainen, Piia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla korrelaatioanalyysillä kielen levyepiteelikarsinoomakasvainten suurinta läpimittaa ja invaasiosyvyyttä magneettikuvantamisen ja histopatologian välillä. Lisäksi haluttiin vertailla potilaiden imusolmukestatusta magneettikuvantamisen ja histopatologian välillä. Korrelaatiotietoja voidaan käyttää kielisyöpäpotilaiden leikkaushoitoa suunniteltaessa. Aineisto kerättiin retrospektiivisesti Helsingin yliopistollisen sairaalan (HUS) patologian ja radiologian osastojen tietokannoista koostuen kielen levyepiteelikarsinoomatapauksista vuosien 2002 ja 2018 välillä. Analyyseihin otettiin lopulta mukaan 45 kappaletta T1, T2 ja T3 luokiteltuja kielen levyepiteelikarsinoomatapauksia perustuen tarkkoihin valintakriteereihin. Rajausten jälkeen jäljelle jääneiden kielisyöpäkasvainten dimensiot mitattiin ja tarkastettiin uudelleen kokeneiden suuradiologin ja suupatologin toimesta. Asiantuntijat olivat mittaushetkellä sokkoutettuina. Kielen levyepiteelikarsinooman dimensioita verrattiin magneettikuvantamisen ja patologian välillä korrelaation selvittämiseksi. Imusolmukestatus kerättiin sekä magneettikuvista että patologian lausunnoista, jonka jälkeen suoritettiin korrelaatioanalyysi. Korrelaatioanalyyseissä käytettiin Pearsonin korrelaatiota. Sekä tuumorin suurin läpimitta että invaasiosyvyys korreloivat merkittävästi magneettikuvantamisen ja histopatologian välillä. Merkittävä korrelaatio saatiin tuumoreiden koon perusteella alaluokissa T2 ja T3, mutta ei pienten kasvainten luokassa T1. Magneettikuvantamisen herkkyys patologisesti positiivisten imusolmukkeiden havaitsemiseen oli 60% ja tarkkuus patologisesti negatiivisten imusolmukkeiden havaitsemiseen oli 83%. Imusolmukestatusten välillä löytyi kohtalainen korrelaatio, joten status voidaan kuvantamisella määrittää, mutta sitä ei tulisi käyttää ainoana kriteerinä kauladissektiopäätöksissä. Perustuen tehtyihin analyyseihin ja saatuihin tuloksiin magneettikuvantaminen toimii tarkkana työvälineenä kielen levyepiteelikarsinoomapotilaiden hoitoa suunniteltaessa.
  • Salmi, Asta; Holmström, Miia; Toiviainen-Salo, Sanna; Kanerva, Jukka; Taskinen, Mervi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Punasolusiirrot ovat tärkeä osa leukemiahoitoon ja kantasolusiirtoon liittyviä tukihoitoja. Runsaat punasolusiirrot altistavat rautaylimäärälle, jonka pitkäaikaisvaikutuksia kantasolusiirretyillä lapsilla on tutkittu suhteellisen vähän. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää rautaylimäärän esiintyvyyttä sekä sen yhteyttä elinvaurioihin ja lapsuusiän pituuskasvuun potilailla, jotka olivat saaneet allogeenisen kantasolusiirron lapsuusiässä akuutin lymfaattisen leukemian vuoksi. Tutkimukseen osallistui 23 potilasta, jotka olivat mediaani-iältään 12.6 (vaihteluväli 7.5-21.4) vuotta. Kehon rautalastin suuruutta arvioitiin laboratoriokokeilla, sydämen ja maksan magneettikuvantamisella sekä laskemalla punasolusiirroista saadun raudan määrä. Käytimme monimuuttuja-analyysiä tutkiaksemme yhteyttä kehon rautalastin ja sydämen toiminnan, maksaentsyymitasojen, insuliiniresistenssin ja pituuskasvun välillä. Plasman ferritiini oli mediaaniarvoltaan 344 (vaihteluväli 40-3235) ng/ml ja ylitti tason 1000 ng/ml kolmella potilaalla (13%). Magneettikuvauksessa yhdellätoista potilaalla (48%) todettiin rautaylimäärä maksassa ja yhdellä potilaalla (4%) rautaylimäärä sydämessä. Sydämen magneettitutkimuksessa ejektiofraktio oli subkliinisesti alentunut kahdeksalla potilaalla (35%), mutta sydämen toiminta ei assosioitunut kehon rautalastiin. Maksaentsyymitaso korreloi punasolusiirroista saadun rautamäärän kanssa (p=0.001), mutta potilailla ei esiintynyt kohonneita maksaentsyymiarvoja tai merkkejä maksavauriosta mediaaniltaan 4.5 vuoden seurannan jälkeen. Rautalasti ei korreloinut pituuskasvun tai insuliiniresistenssin kanssa. Rautaylimäärä on yleinen akuutin leukemian vuoksi kantasoluriirretyillä lapsilla, mutta rautalastiin liittyviä elinvauriota ei esiinny nuorella iällä. Suosittelemme rautalastin arvioimista kaikille potilaille ainakin kerran kantasolusiirron jälkeisen seurannan aikana.
  • Rantala, Silja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää silmän suonikalvon uudissuonten kasvustoa estävien lääkkeiden (anti-vascular endothelial growth factor, VEGF) vaikutusta näöntarkkuuteen ja verkkokalvon paksuuteen silmänpohjan kosteaa ikärappeumaa (neovascular age-related macular degeneration, nAMD) sairastavilla henkilöillä 6-8 vuoden seurannan aikana. Lisäksi selvitetään VEGF-lääkeinjektioiden vaikutusta näöntarkkuuteen ja verkkokalvon paksuuteen eri potilasryhmillä, jotka on jaoteltu käytettävän lääkityksen mukaan. Erityisesti halutaan tietää, onko aflibersepti bevasitsumabia parempi säilyttämään näöntarkkuus. Tutkielman potilasaineisto on analysoitu retrospektiivisesti. Tutkimusaineisto koostuu 48:sta potilasjärjestelmästä järjestyksessä valitusta potilaasta, joilla on todettu nAMD, ja jotka ovat olleet seurannassa vähintään 6 vuotta. Potilaita hoidettiin lasiaiseen annetuin lääkeinjektioin keskimäärin 1-2 kuukauden välein niin kauan kun potilaalla oli nAMD:n merkkejä. Lääkeaineina käytettiin bevasitsumabia (Avastin®; Roche Pharma AG), afliberseptia (Eylea®; Bayer AG) ja ranibitsumabia (Lucentis®; Novartis Pharma GmbH). Afliberseptilla hoidettiin niitä potilaita, joiden hoidoksi bevasitsumabi ei tehonnut. Näöntarkkuus mitattiin ETDRS-taulun avulla ja verkkokalvon paksuus sekä verkkokalvon alaisen nesteen määrä mitattiin Optical Coherence Tomography (OCT) -laitteella (Heidelberg Spectralis). Näöntarkkuus aleni kaikilla potilailla seurantajakson aikana 0,02 Snellen desimaalilukua (+0.07 logMAR). Verkkokalvon paksuus aleni keskimäärin 167μm. Lääkkeenvaihtoryhmän potilailla pelkällä bevasitsumabilla näöntarkkuus parani 0,03 Snellen desimaalia (-0,02 logMAR). Verkkokalvon paksuus aleni 58μm. Afliberseptilla näöntarkkuus aleni lääkkeenvaihdosta seurantajakson loppuarvoon 0,04 Snellen desimaalia (+0,08 logMAR). Verkkokalvon paksuus aleni 144 μm. Tulosten perusteella verkkokalvon paksuuden alenema afliberseptilla ei selkeästi heijastunut näöntarkkuuden paranemisena.

View more