Lääketieteellinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Danielsson, Oscar (Helsingin yliopisto, 2016)
    Hudmelanom är en malign sjukdom som afficierar huden. Tumören infiltrerar kringliggande vävnader och sprids genom metastasering, främst via lymfkärl till lymfknutor. Vid utredning av melanom är det viktigt att utreda om sjukdomen spridit sig till de närmaste lymfknutorna, portvaktskörtlarna. Ifall metastaser konstateras i portvaktskörtel utförs körtelutrymning av det lymfknutområde där metastaser konstaterats. Målet med studien är att granska metastasfynd i portvaktskörtel från åren 2012 och 2013 för att utreda hur metastasfyndet påverkar patientens prognos samt hur ofta ytterligare metastaser konstateras i körtelutrymning. I studien konstaterades metastaser i portvaktskörtel hos 16,7 % av patienterna. Hos 16,7 % av patienterna konstaterades metastaser i körtelutrymning. Överlevnadsprognosen för patienter med metastaser i portvaktskörtel motsvarade resultat i tidigare studier. Övriga faktorer som försämrade prognosen bland patientmaterialet var hög ålder, stor metastas och lokalrecidiv. Studiens material bestod av 42 patienter, för att kunna fatta nya vårdbeslut om melanom krävs studier med större patientmaterial.
  • Sorsa, Outi (Helsingin yliopisto, 2016)
    Napanuoratyrä eli omfaloseele on synnynnäinen vatsanpeitedefekti, jossa vatsaontelon elimiä työntyy napanuoraan. Omfaloseele pyritään korjaamaan vastasyntyneenä palauttamalla elimet vatsaonteloon tyräpussista ja sulkemalla tyräportti sekä iho Jättiomfaloseeleksi kutsutaan napanuoratyrää, joka on niin kookas, että primaarisulku kaikkien vatsanpeitteiden kerrosten osalta ei ole mahdollista. Tässä tutkimuksessa vertailtiin eri menetelmiä, silloin kun omfaloseelen täydellinen primaarisulku ei ollut mahdollista. Tutkimuksen tavoite oli tutkia, onko allografti-iho eli elinluovuttajalta saatu glyserolissa säilötty osaihonsiirre parempi jättiomfaloseelen tyräpussin suojaustapa kuin muut tällä hetkellä käytössä olevat hoitotavat. Tutkimusaineistoon kerättiin HYKSin Lastenklinikalla vuosina 1990-2015 hoidetut jättiomfaloseelepotilaat. Aineisto koostuu 12 potilaasta, joista kuudelle oli käytetty omfaloseelepussin suojausta allografti-iholla ja kuudelle ihon sulkua tai tyräpussin hoitoa paikallishoitoaineilla. Oman ihon sulku on paras menetelmä jättiomfaloseelen tyräpussin suojaamiseksi, mikäli se voidaan tehdä kiristyksettömästi. Allografti-iho toimii biologisena sidoksena epitelisaation ajan ja on turvallinen hoitovaihtoehto silloin kun vastasyntyneen anestesiaan ja suurempaan leikkaussalitoimenpiteeseen liittyy riskejä tai arvellaan, että oman ihon sulku ei onnistuisi ilman haavakomplikaatioita.
  • Kauma, Iiro (Helsingin yliopisto, 2016)
    Bronchopulmonary dysplasia (BPD) is a chronic lung condition of extremely premature neonates. In most cases BPD is a treatable condition, however it is still a major complication in neonatal intensive care. Inflammatory processes have been strongly linked to BPD pathophysiology. NF-кB is a transcription factor family, which is associated with immunity and cell stress responses. We assessed the association of NF-κB and bronchopulmonary dysplasia, elucidated the NF-кB activity during development of BPD and compared NF-κB activity in BPD and adult idiopathic pulmonary fibrosis. Methods: We assessed NF-κB activity with immunohistochemical methods. Respiratory distress syndrome (RDS) (n=7) and BPD (n=7) samples were gathered in autopsies. IPF (n=6) samples were taken from explanted lungs in transplant surgeries. Results: NF-кB activity in the RDS group was 0 %, whereas in the BPD group it was 57 %. 66 % of the samples in the IPF group were NF-кB active. NF-кB activity was significantly higher at a bronchiolar level in the BPD group compared to the RDS group (p= 0.024), no significant difference was observed at an alveolar level. BDP and IPF samples were similar when comparing bronchiolar level activity, but at an alveolar level, IPF samples were more active, although this failed to reach statistical significance (p=0.113). Conclusion: Our study does not implicate a central role for NF-κB in BPD pathophysiology. NF-кB activity, however, increased from RDS to BPD, which might underlie the disease development. IPF samples contained same pattern of NF-κB activity than BPD samples indicating that a similar mechanism could be driving fibrosis in both BPD and IPF. This is a new insight, since typically, inflammatory processes and NF-кB have not been associated with IPF.
  • Kampman, Iiro Joonas (Helsingin yliopisto, 2016)
    Cervical cancer is the 19th most common cancer amongst women in Finland. In our country there are around 150 new diagnoses yearly and 50 deaths due to cervical cancer (1). The Human Papilloma Virus is the most central and a necessary factor in the development of cervical cancer (2). HPV causes histologic changes in the cervix that are detectable in cervical cancer screening conducted with cytological smears (”Pap-smears”) (2). A key factor in the efficacy of cervical cancer screening, as in any screening, is the coverage and attendance rate of the screening. In this study, we are investigating Finnish women’s attitudes and knowledge regarding the subject in order to better target non-attendee groups.
  • Karhu, Thomas (Helsingin yliopisto, 2016)
    The main focus of this study is a Finnish family, in which four out of eight children presented with an unidentified disease causing a grave developmental disorder. A genetic cause for this disorder was sought by utilizing whole exome sequencing. Both parents, two affected siblings and one healthy sibling were sequenced. After variant filtering and analysis, only the candidate gene UBA5 passed the filtering criteria. The results were validated using Sanger sequencing. Both affected individuals were shown to have compound heterozygous variants of this gene, with one of the variants being novel. No cases of disease in humans associated with UBA5 have prior to this study been reported. However, other unrelated patients with a similar phenotype have since been found to possess pathogenic variants in the gene UBA5, which confirms the claim that it’s the disease-causing gene. Therefore, this study enhances our knowledge of the gene’s physiological significance.
  • Helanti, Ida-Emilia (Helsingin yliopisto, 2016)
    Mielenterveysongelmat ovat yleisiä ja vuosittain 700 000 suomalaista käyttää jotakin psyykenlääkettä. Suomessa lääkkeiden myyntiä seuraa Fimea ja korvattuja lääkeostoja Kansaneläkelaitos, mutta kokonaisuutta yhteen vetäviä julkaisuja on vain vähän. Tässä rekisteritutkimuksessa tarkastellaan neljän psyykenlääkeryhmän – psykoosilääkkeiden, neuroosilääkkeiden ja rauhoittavien aineiden, unilääkkeiden sekä masennuslääkkeiden – kulutuksessa tapahtuneita muutoksia 1996–2011. Kansaneläkelaitoksen reseptitiedoston ja Tilastokeskuksen tietoja yhdistämällä selvitetään kulutuksen jakautumista sukupuolen, iän ja sairaanhoitopiirin perusteella. Materiaalin analysointiin on käytetty R-ohjelmointikieltä hyödyntävää R-Studio-ohjelmaa. Tarkastelujakson aikana psykoosilääkkeiden kulutus kaksinkertaistui. Neuroosilääkkeiden ja rauhoittavien aineiden käytössä ei tapahtunut merkittävää muutosta. Unilääkkeiden käyttö lisääntyi vuoteen 2009 ja kääntyi sitten laskuun. Masennuslääkkeiden kulutusmäärä lähes nelinkertaistui, ja ne nousivat selvästi eniten käytetyiksi psyykenlääkkeiksi. Havaitut muutokset eivät selity muutoksilla psyykkisessä sairastavuudessa. Psyykenlääkkeiden kulutus oli runsainta keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla. Yli 70-vuotiaat käyttivät huomattavasti muita enemmän unilääkkeitä. Alueelliset erot psyykenlääkkeitä eniten ja vähiten käyttävien sairaanhoitopiirien välillä olivat noin kaksinkertaisia.
  • Varkila, Nora (Helsingin yliopisto, 2016)
    Syövän ja veren hyytymisen välillä on useita yhteyksiä. Erityisesti haimasyöpä, kuten duktaalinen adenokarsinooma (PDAC), lisää merkittävästi hyytymisaktiviteettia. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää syövän levinneisyyden, hoitojen ja preoperatiivisten biomarkkereiden yhteyttä haimasyövässä, verraten sitä hyvänlaatuiseen intraduktaaliseen papillaariseen musinoottiseen neoplasiaan (IPMN). Tutkimukseen otettiin 158 haimatuumorin vuoksi leikattua potilasta, joiden kasvain diagnosoitiin joko PDAC:ksi tai IPMN:ksi. Verenkuvaa, hyytymis- ja tuumorimarkkereita analysoitiin preoperatiivisesti. Potilaat jaettiin ryhmiin riippuen syövän levinneisyydestä ja neoadjuvanttihoidoista (NT). Hyytymistekijä VIII (FVIII:C) oli aktiivisempi PDAC potilailla kuin IPMN potilailla (p<0.05), paitsi paikallisilla NT-hoidetuilla PDAC potilailla. D-dimeeripitoisuus oli suurempi paikallista hoitamatonta PDAC:ta ja metastasoinutta NT-hoidettua PDAC:ta sairastavilla kuin IPMN potilailla (p<0.02). Tuumorimarkkeri CA 19-9 oli koholla PDAC potilailla, lukuun ottamatta paikallista NT-hoidettua PDAC:ta. Yhdistämällä FVIII:C, D-dimeeri ja CA 19-9-tulokset aikaansaimme paneelipisteytyksen, joka erotti kaikki PDAC ryhmät IPMN potilaista (p<0.05). Tutkimuksessamme CA 19-9 ei yksinään erottanut kaikkia PDAC ryhmiä IPMN:stä. Yhdistämällä CA 19-9:ään hyytymistä kuvaavat FVIII:C:n ja D-dimeerin syntyy paneelipisteytys, joka preoperatiivisesti ennustaa PDAC:a.
  • Pennanen, Juhani (Helsingin yliopisto, 2016)
    Hörökorvaisuutta esiintyy 5 %:lla väestöstä ja siitä voi aiheutua psykologisia ja psykososiaalisia haittoja. Hörökorva hoidetaan yleensä kirurgisesti ennen kouluikää. Tavoitteenamme oli selvittää hörökorvapotilaiden ikä-, sukupuoli- ja puolisuusjakauma Suomessa ja verrata näitä kirjallisuuskatsauksen perusteella ulkomaisiin tutkimuksiin. Lisäksi tutkimme omassa potilasmateriaalissamme hörökorvaisuuden hoitoon hakeutumisen syitä, kirurgisessa hoidossa käytettyä analgesiamuotoa eri ikäryhmissä ja kirurgisen hoidon välittömiä komplikaatioita. Potilasmateriaalimme koostui 211:stä HYKS:n korva-, nenä-, kurkkutautien klinikalla hörökorvaisuuden vuoksi hoidetusta potilaasta. Potilaistamme 59 % oli naisia ja keski-ikä leikkaushetkellä oli 9 vuotta, mikä on alhaisempi kuin suurimmassa osassa ulkomaisista tutkimuksista. Toispuoleisen hörökorvaisuuden osuus leikatuista potilaista oli tutkimuksessamme selvästi suurempi kuin ulkomaisissa tutkimuksissa. Yleisimmät hoitoon hakeutumisen syyt olivat estetiikka (55 %:lla) ja kiusaaminen (27 %:lla). Lapsipotilaista suurin osa leikattiin yleisanestesiassa ja aikuispotilaista suurin osa paikallispuudutuksessa. Välittömiä komplikaatioita ilmeni 3 %:lla, mikä on ilmaantuvuuden suhteen keskitasoa ulkomaisiin tutkimuksiin verrattuna. Kaikki välittömät komplikaatiot olivat luonteeltaan lieviä.
  • Roininen, Nelli Aurora (Helsingin yliopisto, 2011)
    Externally visual characteristics such as hair, skin and eye pigmentation or clothes have always been used for suspect identification. Also the opposite - to link unknown body parts or only DNA to a person - is recently tried to be introduced into forensics. I am testing the feasibility of one such method, IrisPlex, in Finnish population. The IrisPlex method was first published by Walsh et al. (2011). IrisPlex uses six single nucleotide polymorphisms (SNPs) in different genes found to affect the most in eye color variation. SNPs were detected from DNA sample by single base extension method, SNaPshot. Based on this information from DNA of a participant, the prediction of the most probable eye color was generated with a multinomial regression model. Also the genotypic information in the six loci and differences between Eastern and Western Finns were studied. In addition, this study supplements the knowledge of eye color frequencies across Europe. This study revealed that IrisPlex does work appropriately in Finns when detecting the blue and brown eye colors: 80% of the study participants' eye colors were predicted correctly. The biggest weakness of IrisPlex is its incapability to predict the intermediately colored eyes. Prediction probability differences between genders were not detected. In the study population 60% of the participants had blue eyes (28 individuals), 13% had brown eyes (6 individuals) and 28% (13 individuals) intermediately colored eyes. When the eyes were divided into two categories, the portion of blue-eyed participants was 77% (36 individuals) and brown-eyed participants 23% (11 individuals). These results are consistent with previous studies and update the color frequencies. Genetic segmentation of Finnish people in Eastern and Western Finland has been established in multiple studies. In addition to previous ones, this study is consistent with the genetic segmentation theory between Eastern and Western Finland. Darker eyes were observed slightly more frequently in participants with north-east heritage than in participants with south-west heritage. However, the studied populations were small and the result was insignificant. Additionally, the studied population sample represents the narrow gene pool of the Finns; almost half of the participants, 42%, reported all or 3 of their grandparents to have been born in the same village. The allele and genotype frequencies were also studied and compared to another study, in which these SNPs have been studied in the Finns and the results were consistent. Altogether, this study strengthens the evidence that IrisPlex has potential in forensic, archeological and anthropological applications even in genetically isolated populations as the Finns. This study supports the IrisPlex method to be further developed and especially addresses the need for better sensitivity for intermediate eye color.
  • Roininen (os. Mertanen), Saara (Helsingin yliopisto, 2016)
    Munuaisen kehitystä on tutkittu laajasti. Yksi tunnetuimmista munuaisen kehitykseen liittyvistä tekijöistä on gliasoluperäisen neutrotrofisen kasvutekijän (Gdnf) aktivoima Ret-reseptorityrosinikinaasi (Ret). Ret:n aktivaatio aloittaa hiirimalleilla tehdyissä tutkimuksissa uretersilmun haarautumisen. Ret:n puutoksen on taas havaittu aiheuttavan munuaisen täydellisen puutoksen. Toinen munuaisen kehitykseen liittyvistä keskeisistä tekijöistä on hiljattain löydetty pleksiini B2 – reseptori (pleksiini B2), jota aktivoi Semaforiini 4C (Sema 4C). Reseptoriaktivaatio aiheuttaa hiirimalleissa munuaisputken haarautumista – aktivaation puutos puolestaan johtaa munuaisputken haarautumisen vähentymiseen, munuaisen pienikasvuisuuteen ja sikiön kuolemaan. Tutkielmani tavoite on tutkia pleksiini B2:n ja Ret:n välistä vuorovaikutussuhdetta erilaisissa solumalleissa ko-immunopresipitaation (Co-IP) ja Western blot – menetelmän avulla. Käytin tutkimuksessani apinoista eristettyä COS7-munuaissolulinjan soluja, joihin siirsin valmistamiani pleksiini B2 – ja Ret-geenikonstrukteja sisältäviä DNA-plasmideja. Plasmidit sisälsivät aminohappo-tunnisteosan, jolla helpotettiin vasta-ainedetektiota. Tutkimustulokseni viittaavat siihen, että reseptorit vuorovaikuttavat keskenään mallissa, jonka solut yli-ilmentävä pleksiini B2:sta ja Ret:iä. Tulos kannustaa selvittämään jatkossa, millainen tämä vuorovaikutus on biokemiallisesti ja toiminnallisesti muissa solumalleissa ja fysiologisissa pitoisuuksissa hiirten alkioiden munuaissoluissa. (146 sanaa)
  • Eskelinen, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2016)
    Kroonisen myeloisen leukemian molekyyligeneettiset mekanismit taudin syntyyn tunnetaan hyvin.Tarkempia taudin etenemiseen liittyviä geneettisiä muutoksia ja taudin kehittymiseen liittyviä lääkeresistansseja tunnetaan vain osittain. Tutkimuksessa neljän potilaan koko genomin eksomi sekvensoitiin. Sekvensointi datasta valittiin mutaatioita, joiden ajateltiin mahdollisesti liittyvän taudin kulkuun ja progressioon. Valitut mutaatiot seulottiin Sanger-sekvensoinnilla 65:ltä kroonista myeloista leukemiaa sairastavalta potilaalta. Tutkimuksen hypoteesina oli, että suuri leukemiakantasolumäärä voi kertoa myös taudin aggressiivisemmasta biologiasta ja liittyä mahdollisesti lisääntyneeseen määrään muita geneettisiä poikkeavuuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mutaatioiden määrää ja laatua kroonisen vaiheen potilailla. Tutkimuksessa potilailta löydettiin yksittäisiä hankinnaisia mutaatiota, jotka voitiin varmistaa Sangersekvensoinnin avulla, mutta laajemmasta 65 potilaan validaatiojoukosta mutaatioita ei seulonnalla löydetty. Tutkimuksen perusteella seulotut mutaatiot eivät ole yleisiä KML potilailla.
  • Kotila, Laura (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Meilahden sairaalan vatsaelinkirurgisella osastolla hoidettujen potilaiden taustasairauksien vaikutusta hoitotapaan, hoitojakson pituuteen ja kuntoon hoitojakson päätyttyä. Näin tavoiteltiin parempaa ymmärrystä hoidettujen potilaiden demografiasta, sekä siitä miten potilaan ominaisuudet vaikuttavat hoitojaksoon. Tavoitteena oli saada tietoa, jota voidaan hyödyntää resurssien aiempaa tehokkaammassa ohjauksessa ja hoidon vaikuttavuuden arvioinnissa. Tutkimusaineistona käytettiin osastolla V1P hoidettujen potilaiden sairaskertomustekstejä vuoden 2014 alkupuolelta (N=1611). Teksteistä kerättiin tiedot potilaiden demografiasta: sukupuoli, ikä, taustasairaudet; hoitotavoista: hoitomuodosta; tehohoidon tarpeesta; kuvantamistutkimusten teosta; sekä päätetapahtumasta joka tässä tutkimuksessa on potilaan paluu kotiin), siirtyminen sairaalahoitoon muualle tai kuolema osastohoidon aikana. Taustasairauksien huomioimiseen tutkimuksessa käytettiin Charlsonin komorbiditeetti-indeksiä (CCI). Potilaista suurin osa palasi kotiin, hoito jatkui toisessa sairaalassa 28%:lla, osastolla kuolleita aineistossa oli 1%, tehohoidon tarve oli 1,2%:lla. Keskimääräinen hoitoaika oli 3 vuorokautta. Hoitojakson pidentymisen kannalta merkitsevin tekijä oli ikä (p<0,001). Sairaalahoidon jatkumista toisessa sairaalassa ennustivat ikä (p<0,001) sekä CCI-pisteet (p<0,001). Laparotomia oli itsenäinen riskitekijä kuoleman (p=0,024) ja sairaalahoidon jatkumisen (p<0,001) kannalta.
  • Laitinen, Anton (Helsingin yliopisto, 2016)
    Vestibulaarischwannoomaleikkauksen aikana tehtävän neuromonitoroinnin keskeinen tavoite on säilyttää facialis-hermon toiminta. Tähän tarkoitukseen on kehitetty elektromyografia-signaaliin (EMG) perustuvia monitorointimenetelmiä. A-sarjaksi nimetyn EMG-ilmiön on raportoitu ennustavan leikkauksenjälkeistä facialis- hermon halvausta. Tutkimuksessa pyrittiin omalla potilasaineistolla selvittämään, ennustaako A-sarjojen kesto pysyvää facialis-hermon vauriota ja toimiiko kirjallisuudessa esitelty A-sarjan 10 s kynnysarvo turvarajana hermovaurion syntymisen suhteen. Lisäksi halusimme selvittää, liittyykö B-sarjaksi nimetty EMG-ilmiö leikkauksenjälkeiseen facialis-vaurioon. Aineistossamme oli 59 potilasta, joille tehtiin vestibulaarischwannoomaleikkaus intraoperatiivista monitorointia apuna käyttäen ja joiden facialis-hermon kliininen toiminta määritettiin kontrollikäynnillä 3 kk leikkauksen jälkeen. Leikkauksenaikaisen A-sarjan kestolla ei ollut merkitsevää korrelaatiota facialis-hermon vaurioon (r=–0,11, p=0.40). Myöskään A- ja B-sarjojen yhteiskesto ei korreloinut facialis-vaurion kanssa (r=–0.23, p=0.07). Oireita saaneiden ja oireettomien ryhmien välillä ei ollut merkittävää eroa A-sarjan kestossa (403 s vs. 578 s, p=0.52). Lisäksi todettiin, että kirjallisuudessa aiemmin raportoitu 10 s kynnysarvo ei erotellut potilaita facialis-vaurion suhteen. Tuloksemme osoittavat, että leikkauksenaikaisen A-sarjan tai B-sarjan kestoa ei voida käyttää ennustamaan pysyvää facialis-hermon vauriota. Lisäksi totesimme, että kirjallisuudessa esitetty A-sarjan keston kynnysarvo ei ollut käyttökelpoinen, joten aiemmin esitettyihin turvarajoihin on suhtauduttava varauksella.
  • Kauppila, Lauri (Helsingin yliopisto, 2016)
    Älypuhelimiin kehitetään jatkuvasti sovelluksia ja lisäosia lääkärin työhön. Ne tuovat älypuhelimeen uusia ominaisuuksia ja pystyvät toimimaan lääkärin tutkimusvälineenä. Lisäosien kirjosta löytyy mm. EKG antureita, otoskooppeja, oftalmoskooppeja, ultraääniantureita, verenpainemittareita, vieridiagnostiikkaa ja paljon muuta. Älypuhelimella on potentiaalia tuoda myös käyttöystävällisyyttä, pientä kokoa ja kannettavuutta, halvempaa hintaa ja jopa etäkonsultaatiomahdollisuuksia. Toteutuvatko nämä käytännössä? Tätä tutkielmaa varten tehtiin katsaus nykyisiin älypuhelintutkimusvälineisiin, sekä kirjallisuushakujen että tuotehakujen avulla. Tuloksissa kerrataan esimerkkejä erilaisista lääkärin työkaluiksi soveltuvista laitteista, ja myös kerrataan mitä tutkimustulokset näyttävät niiden hyödyistä. Toisessa osiossa näytämme esimerkin kautta, kuinka älypuhelimella voidaan toteuttaa kurkunpäätutkimus, tallentaa äänihuulivideota ja tietoturvallisesti etäkonsultoida löydöksistä. Esimerkki toteutetaan HYKS KNK klinikan etu- ja takapäivystäjien väliseen kommunikaatioon.
  • Eskola, Vilma (Helsingin yliopisto, 2016)
    Pistiäisallergian diagnosointiin on käytössä monia eri menetelmiä: kaupalliset seerumin IgE-tutkimukset, ihopistokokeet, Iho- ja allergiasairaalan immunospot-tutkimus ja allergeenikomponenttitutkimukset. Allergeenikomponenttitutkimusten (ampiaisen allergeenit Ves v 5 ja Ves v 1 sekä mehiläisen allergeeni Api m 1) käyttökelpoisuus diagnostiikassa on ollut epäselvä, ja tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, voitaisiinko niillä korvata esimerkiksi huomattavasti kalliimpi immunospot-tutkimus. Tavoitteena oli myös selventää pistiäisallergian diagnosointiin liittyvää ohjeistusta. Tutkimusta varten kerättiin kyselylomakkeen avulla kaikkien vuonna 2014 Iho- ja allergiasairaalassa pistiäisallergian vuoksi tutkimuksissa olleiden potilaiden tiedot (n = 42), sekä lisäksi 35 potilaan tiedot vuosilta 2008-2013. Tutkimuksen perusteella Ves v 5 vaikuttaa olevan hyödyllinen lisä pistiäisallergian diagnostiikkaan, ja sitä voi suositella yhdessä ampiais-IgE:n kanssa tutkittavaksi ensimmäisenä epäiltäessä ampiaisallergiaa. Immunospot-tutkimus taas ei näytä tuovan lisäarvoa diagnosointiin. Ihopistokokeet ovat hyödyllisiä esimerkiksi tilanteissa, joissa Ves v 5:n ja ampiais-IgE:n välillä on epäselvyyksiä tai kun pistoksesta on kulunut pitkä aika. Api m 1 –komponentin käyttökelpoisuudesta tarvitaan lisätutkimusta, sillä mehiläisten pistojen määrä aineistossa oli hyvin vähäinen.