Lääketieteellinen tiedekunta

 

Uusimmat julkaisut

  • Landén, Kare (Helsingin yliopisto, 2019)
    Parodontiitti on hampaan kiinnityskudosten sairaus, joka hoitamattomana johtaa hampaiden menetykseen. Gingiviitti on reversiibeli tulehdus rajoittuen pehmytkudoksiin hampaan ympärillä. Terveys 2000 ja terveys 2011 tutkimusten mukaan gingiviitti ja parodontiitti ovat Suomessa suuri kansanterveydellinen ongelma. Ientulehdusta esiintyy 30 vuotta täyttäneistä aikuisista 74%:lla ja kiinnityskudosmenetykseen viittaavia ientaskuja 64%:lla. Hammasimplantteja voidaan istuttaa leukaluuhun korvaamaan hampaan puutosta hammaskaarella tai esimerkiksi kiinnikkeeksi irroitettavalle hammasproteesille. Nykyisin käytössä olevat implantit ovat luunsisäisiä ja leukaluuhun tiiviisti ankyloituvia eli osseointegraatioon perustuvia. Hampaan luonnolliseen kiinnitykseen verrattuna implantin ympäriltä puuttuu parodontaaliligamentti. Peri-implanttisairaudet ovat leukaluuhun asetettuun hammasimplanttiin liittyviä tulehdustiloja, joissa vallitsee epätasapaino isännän vasteen ja bakteeriärsykkeen välillä. Mikäli tulehdus rajautuu implanttia ympäröivään pehmytkudokseen, puhutaan peri-implanttimukosiitista. Leukaluuhun ulottuvaa tulehdusta kutsutaan peri-implantiitiksi, jolloin tulehdukseen liittyy myös osseointegraation menetystä ja luukatoa implantin ympärillä. Suomessa peri-implantiittien epidemiologiaa on tutkittu parodontiittia vähemmän, mutta peri-implanttisairauksia pidetään kuitenkin voimakkaasti kasvavana ongelmana hammasimplanttien runsaan yleistymisen takia. Arvioiden mukaan implantin saaneista potilaista 43%:lla esiintyy peri-implanttimukosiittia ja 22%:lla peri-implantiittia. Tässä kirjallisuuskatsauksessa käsitellään parodontiitin ja peri-implantiitin eroja ja yhtäläisyyksiä nykytiedon valossa. Aiheesta käsitellään etiologia, patogeneesi, riskitekijät, isännän vaste, diagnosointi, ennaltaehkäisy ja hoito. Nykyisin parodontiittia ja peri-implantiittia tutkitaan ja hoidetaan hyvinkin samalla tavalla. Tutkimus perustuu aiheesta jo kirjoitettuihin artikkeleihin viimeisen 10 vuoden ajalta. Aineistossa painotetaan aiemmin tehtyjä katsausartikkeleita (review) sekä meta-analyysejä, mutta aiheen laajuuden vuoksi ei tehdä systemaattista katsausta. Aineistoa kerätään pääosin PubMedistä sekä Terveysportin tietokannoista ja Käypä Hoito –suosituksista. Peri-implantiitilla ja parodontiitilla on erittäin paljon yhteisiä tekijöitä. Tärkeimpänä erona on rakenteellinen ero, parodontaaliligamentin ja Sharpeyn säikeiden puuttuessa implantin ympäriltä. Peri-implantiitti saattaa edetä huomattavasti parodontiittia nopeammin, joka tulee huomioida diagnostiikassa ja hoidossa. Peri-implanttisairauksien diagnostiikkaan ei ole vielä olemassa kansainvälisesti vakiintuneita diagnostisia kriteereitä. Tarve niille on suuri, jotta myös tutkimustulokset peri-implanttisairauksille ovat helpommin standardoitavissa.
  • Jokinen, VIljami (Helsingin yliopisto, 2010)
    Hyytymisjärjestelmä on evoluution tuloksena muodostunut, verenvuotoa ja veren epätarkoituksenmukaista hyytymistä estävä biokemiallinen kokonaisuus. Järjestelmä osallistuu monia komponentteja varsinaisten veren hyytymistekijöiden lisäksi. Monimuotoinen ja useilla tasoilla säädelty hyytymismekanismi on keskeisessä roolissa muun muassa traumaattisissa tiloissa, joihin liittyy verenvuotoa. Lisäksi yhtymäkohtia muihin biologisiin järjestelmiin on osoitettu. In vitro-tuloksissa selkeä yhteys magnesiumin merkityksestä hyytymisessä on osoitettu, kun taas in-vivo-tulosten tulkinta on moniselitteisempää. Pyrimme tutkimuksella selvittämään magnesiumin vaikutusta modifioituihin APTT ja PT mittauksiin ensinnäkin arvioidaksemme, kuinka paljon nykyinen menetelmä vääristää tuloksia jättäessään magnesiumin huomioitta ja toisekseen arvioidaksemme sen erityistä merkitystä näihin yleisiin mittauksiin liittyvissä hyytymisreaktioissa. Tuloksissa ilmeni magnesiumin selkeä vaikutus APTT- ja PT-mittauksiin. Vaikutus oli hyytymisaikaa pidentävä, joskin tietyillä pitoisuuksilla havaittiin hyytymisen suhteellista tehostumista."
  • Salento, Pasi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Ei-tarttuvat sairaudet muodostavat kansanterveydellisesti merkittävän kroonisten sairauksien kirjon. Näihin sairauksiin luetaan muun muassa allergiat, astma, diabetes, metabolinen oireyhtymä, ärtyneen suolen oireyhtymä, keuhkoahtaumatauti, kardiovaskulaariset taudit ja syövät. Näitä tauteja yhdistää elimistön matala-asteinen tulehdus ja näistä yleisimpiä ovat allergiset sairaudet. Allergisten sairauksien määrä on noussut 1960-luvulta alkaen. Esiintyvyys on noussut erityisesti teollisuusmaissa ja korkean sosioekonomisen luokan kohdalla. Vuonna 1989 David Strachan esitti, että monilapsisessa perheessä myöhemmin syntyneet lapset sairastivat vähemmän allergista nuhaa. Biodiversiteetin pienenemisen on myös katsottu johtaneen allergisten tautien lisääntymiseen. Tätä kutsutaan Hygienia-hypoteesiksi ja siinä ajatellaan luonnollisen immuunipuolustuksen kehityksen häiriintyvän liian vähäisestä allergeenialtistuksesta. Aineistona oli 20-vuoden prospektiivinen seuruuaineisto Savolaisten lasten allergian kehittymisestä. Aineisto kerättiin Kuopion yliopistosairaalassa täysiaikaisena syntyneistä lapsista ajanjaksolla 1.9.1979 - 1.4.1980. Aineistoon saatiin 100 atooppisen perheen lasta ja verrokkiryhmään valittiin 88 lasta. Täysimetyksestä, passiivisesta tupakoinnista ja lemmikkieläimestä ohjeistettiin. Tässä tutkimuksessa on aineistona lapset, jotka olivat mukana 20-vuoden iässä. Atooppisen perheen lapsista mukana oli 82 lasta ja verrokkiryhmästä 61 lasta. Aineistosta analysoitiin genetiikan ja ympäristötekijöiden vaikutusta astman ja atooppisen ihottuman synnylle. Aineistossa atooppiseen perheeseen syntyminen ja alle seitsemänvuotiaana alkanut vinkuva yskä ennusti astmaa 18-vuotiaana. Atooppista ihottumaa aikuisiällä ennusti, jos atooppista ihottumaa oli jo kaksivuotiaana tai allergisia nuha- tai silmäoireita alle seitsemänvuotiaana.
  • Ilkka, Viola (Helsingin yliopisto, 2019)
    Suomessa elävänä syntyneistä lapsista 5-6% syntyy ennenaikaisesti (<37+0 raskausviikkoa). Tärkein yksittäinen syy ennenaikaiselle synnytykselle on kohtu- ja sikiökalvojen tulehdus, joka on usein taustalla myös ennenaikaisessa lapsivedenmenossa. Valtaosa tulehduksista on piileviä, ja niiden diagnosoimiseksi voidaan käyttää raskausaikana lapsivesipunktiolla otettua lapsivesinäytettä. Kohtutulehdus aiheuttaa lisääntynyttä sairastavuutta ja kuolleisuutta sikiölle ja äidille. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää raskauksien kulku ja synnyttäjien sekä syntyneiden lasten tulehdusten esiintyvyys raskauksissa, joissa sikiökalvot olivat puhjenneet ennenaikaisesti. Tutkimusaineistossa oli kaikki HYKS Naistenklinikalla vuosina 2012-2017 ennen raskausviikkoa 34+0 tapahtuneet yksisikiöiset synnytykset, joissa sikiökalvot olivat puhjenneet ennenaikaisesti. Aineistossa oli 319 synnytystä. Aineisto kerättiin retrospektiivisesti potilasasiakirjoista. Analysointivaiheessa vertailtiin kerättyjä tietoja sen perusteella, oliko tehty lapsivesipunktiota piilevän kohtutulehduksen diagnosoimiseksi. Lapsivesipunktio oli tehty 51:ssä (16%) raskaudessa ja 268:ssa (84%) raskaudessa sitä ei tehty. Tutkimuksessa todettiin, että vakavia tulehduksia esiintyi ennenaikaisen lapsivedenmenon jälkeen 8%:lla syntyneistä lapsista. Määrä on noin kaksi kertaa enemmän kuin kaikilla vastasyntyneillä Suomessa. Neonataalikuolleisuus koko aineistossa oli 3,2% ja tehohoitoa tarvitsi 83% lapsista. Istukan histologinen tulehdus todettiin 64,8%:ssa näytteeksi otetuista istukoista. Istukan histologisia tulehduksia todettiin sitä enemmän, mitä pidempi aika lapsivedenmenon ja synnytyksen välillä oli. Kliinistä kohtutulehdusta tavattiin 6,3%:lla synnyttäjistä raskausaikana ja kliiniset tulehdusoireet ohjasivat lapsivesipunktion tekemistä. Lapsivesipunktion käytöllä tulehdusten diagnostiikassa ei ollut vaikutusta syntyneiden lasten tulehdusten tai kuolleisuuden esiintyvyyteen, mutta varhaisemmista syntymäviikoista johtuen tehohoitojaksot olivat pidempiä, mikäli lapsivesipunktio oli tehty. Ennenaikaiseen sikiökalvojen puhkeamiseen liittyy suurentunut vakavien tulehdusten ja kuolleisuuden riski sekä merkittävä tehohoidon tarve. Histologinen kohtutulehdus on huomattavan yleinen synnytyksen jälkeinen löydös näissä raskauksissa. Tarkat ja herkät diagnoosimenetelmät kohtutulehduksen diagnosoimiseksi jo raskausaikana puuttuvat toistaiseksi. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimustietoa ja kattavampaa seurantaa lapsiveden tulehduslöydösten vaikutuksista syntyvien lasten pitkäaikaiseen terveyteen.
  • Vesterlin, Jenni (Helsingin yliopisto, 2019)
    Kielisyöpä luokitellaan suuontelon syöpiin, jotka ovat yleisimpiä pään ja kaulan alueen syöpiä. Kielisyövällä on useita altistavia ja suojaavia tekijöitä. Terveellisten elintapojen on esimerkiksi osoitettu suojaavan syövältä, ja ruokavaliossa kasvikset ja vihannekset vähentävät syöpäriskiä merkittävästi. Puolukka sisältää erilaisia polyfenoliyhdisteitä, joiden on todettu muun muassa vaikuttavan solun sisäisiin signaalireitteihin ja suojaavan soluja oksidatiiviselta stressiltä. Tutkielmani hypoteesina oli, että puolukkauute vähentää kielisyöpäsolujen jakaantumista eli proliferaatioita in vitro. Laboratoriokokeissani analysoin kahta kaupallista kielisyöpäsolulinjaa (SCC-25 ja HSC-3). Käytin kolmea eri fermentoidun puolukkauutteen (Fermented Lingonberry Juice, FLJ) konsentraatioita (500 μg/ml, 2500 μg/ml ja 5000 μg/ml) ja vertasin eri uutemäärien vaikutusta kontrollisolujen jakaantumiseen. Proliferaatiota tutkin enzyme linked immunosorbent assay, eli ELISA-menetelmällä BrdU-merkkiaineen avulla käyttäen Cell proliferation, ELISA BrdU -kittiä. Analysoin tulokset mittaamalla solujen lukumäärää kuvaavat absorbanssiarvot ja tein tuloksista tilastolliset analyysit. Puolukkauute vähensi merkitsevästi suurempina (2500 μg/ml ja 5000 μg/ml) pitoisuuksina molempien kielisyöpäsolulinjojen proliferaatiota. Solulinjojen välillä oli eroa siten, että FLJ teho oli suurempi vähemmän aggressiiviselle SCC-25 solulinjalle kuin selkeästi aggressiivisemmalle HSC-3 solulinjalle. Yhteenvetona voin todeta, että puolukkauute vähensi kielisyöpäsolulinjojen jakaantumista in vitro mahdollisesti marjassa olevien polyfenoliyhdisteiden ansiosta. Tarkka mekanismi puolukan sisältämien yhdisteiden vaikutuksesta syöpäsolujen jakaantumisen ehkäisemisessä ei kuitenkaan ole vielä selvillä, vaan lisätutkimusta molekyylitason mekanismien selvittämiseksi tarvitaan. Tulokseni on julkaistu In VIVO –julkaisusarjassa 2018 ja alkuperäisartikkeli on tutkielmani liitteenä.
  • Lindahl, Oona (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää hampaan poiston aiheet, poistotavat ja toimenpiteen vaativuus, kun kohteena olivat kaikki hampaat eikä vain viisaudenhampaat. Tutkimusaineiston muodosti tilastoraportti Helsingin kaupungin suun terveydenhuollossa vuosina 2013–2014 tehdyistä kaikista hampaan poistoista. Helsingin kaupungilla on käytössä THL:n luokitusta yksityiskohtaisempi toimenpideluokitus, joka huomioi hampaan poiston aiheen EBA-koodin lisäkirjaimella. Näihin toimenpidekoodeihin perustuen tutkimuksessa selvitettiin hampaan poistojen aiheet, oliko kyseessä pihtipoisto, poistoleikkaus vai saneeraus sekä oliko toimenpide arvioitu vaativaksi vai ei. Aineisto analysoitiin Excelillä. Aineisto koostui yhteensä 97 276 poistotoimenpiteestä, joista 78,7 % tehtiin tavanomaisesti pihtipoistona, 13,1 % leikkaamalla ja loput 8,2 % olivat saneerauksia (EBA15). Koodin perusteella kaikista poistotoimenpiteistä 74 %:sta selvisi poiston aihe ja 71 %:sta arvio poiston vaativuudesta. Karies oli yleisin syy hampaan poistolle (35 %) ja seuraavaksi parodontologiset syyt (32 %). Pihtipoistoista reilu viidesosa luokiteltiin vaativiksi (EBA05). Poistoleikkauksista vajaa kymmenesosa oli vaativia puhkeamattomien hampaiden poistoleikkauksia (EBA12). Kun vaativiksi arvioidut pihtipoistot (EBA05) ja kaikki poistoleikkaukset laskettiin yhteen, vaativien poistojen osuus kaikista hampaan poistoista oli 28,5 %. Johtopäätöksenä todettiin, että tässä poikkeuksellisen laajassa aineistossa poistoista suurin osa oli pihtipoistoja, jotka soveltuvat hammaslääkäreiden tehtäväksi, ja leikkauksia oli vain 13 %, joista osa saattaa vaatia erikoishammaslääkärin osaamista. Lisäksi todettiin, että karieksen osuus hampaan poiston syynä oli merkittävästi vähentynyt ja parodontologiset syyt yleistyneet yli 30 vuotta sitten tehtyyn suomalaiseen tutkimukseen verrattuna. Tulokset hampaan poiston yleisimmistä aiheista vahvistavat aiempaa suomalaista ja muita kansainvälisiä tuloksia.
  • Eriksson, Jasmin (Helsingin yliopisto, 2019)
    Synnytyksen käynnistyksen yleisimmät syyt Suomessa ovat yliaikaisuus ja lapsivedenmeno, jotka ovat miltei tasavertaiset yleisyydessään. Vuonna 2017 Suomessa synnytyksistä käynnistettiin 28,9 % ja tällöin lapsivedenmeno oli toiseksi yleisin syy käynnistykseen HYKS:ssä. HYKS:ssä synnytys käynnistetään 12 tunnin kuluessa lapsivedenmenosta GBS-positiivisilla synnyttäjillä ja 24 tunnin kuluttua GBS-negatiivisilla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lapsivedenmenon vaikutusta synnytyksen kulkuun ja lopputuloksiin niillä synnyttäjillä, joiden synnytys on käynnistetty lapsivedenmenon takia. Tutkimus on retrospektiivinen ja aineisto koostuu HYKS synnytyssairaaloiden synnyttäjistä vuodelta 2017. Synnyttäjien esitiedot, tiedot synnytysten käynnistyksestä ja etenemisestä sekä synnytysten päätetapahtumat ja syntyneiden lasten tiedot on kerätty sairaskertomuksista Obstetrix- ja Miranda-potilastietojärjestelmistä. Tiedot on analysoitu SPSS-taulukkolaskentaohjelman avulla. Tutkimuksessa todettiin ensisynnyttäjyyden, synnyttäjän lyhyen pituuden, ylipainon, aiemman keisarileikkauksen ja epäkypsän kohdunkaulan käynnistyksen alussa liittyvän lisääntyneeseen keisarileikkauksen riskiin, kuten aiemmissakin tutkimuksissa. Infektioita todettiin enemmän ensisynnyttäjillä ja keisarileikkaukseen päätyneillä. Synnytyksissä, jotka olivat keskimääräiseltä kestoltaan pidempiä lapsivedenmenosta ja/tai synnytyksen käynnistyksen alusta syntymään, ilmeni enemmän synnytyksen aikaisia tai jälkeisiä infektioita. GBS-positiivisille synnyttäjille annetaan HYKS:n hoitokäytännön mukaisesti ennaltaehkäisevä antibioottihoito lapsiveden mentyä ja heidän lapsillaan oli vähemmän infektioita kuin GBS-negatiivisten synnyttäjien lapsilla. Lapsivedenmenon ajankohdalla ei ollut vaikutusta lasten infektioiden esiintymiseen. Lapsivedenmenon vuoksi käynnistetyissä synnytyksissä äitien ja lasten infektioiden esiintyvyys ei poikennut muista HYKS:ssä vuonna 2017 käynnistetyistä synnytyksistä.
  • Snickars, Lina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Gastropares är en komplikation vid diabetes och definieras som en fördröjning av magsäckens tömningshastighet. Allmänna symptom är uppsvälldhet, snabb mättnadskänsla, illamående och uppkastning. Gastropares är en av de mest allvarliga komplikationerna vid diabetes och eftersom det tidigare gjorts förhållandevis lite forskning om komplikationen finns det ett intresse av vidare studier i ämnet. Målet med avhandlingen är att analysera sjukdomsbilden vid gastropares hos patienter med typ 1-diabetes. Utöver diagnosen gastropares undersöks också förekomsten av gastrointestinala symptom hos studiepopulationen. Studien utförs på Folkhälsans forskningscenter, som har tillgång till ett omfattande patientmaterial på patienter med typ 1-diabetes via FinnDiane-studien. Analysen gav en prevalens för gastropares på 7,2% och en prevalens för besvärliga gastrointestinala symptom på 7%. Det framkom att patienter med gastropares generellt har betydligt mera gastrointestinala symptom, lider av mera diabetiska komplikationer och att patienterna kan kopplas till en del övriga faktorer som hög ålder, lång diabetesduration, högt blodtryck och lågt BMI. Ytterligare diskuteras problematiken kring diagnostisering av gastropares, bland annat av den orsaken att komplikationen saknar en egen diagnoskod i det vårdanmälningssystem som används för tillfället. Till följd av svår diagnostisering och avsaknad av diagnoskod finns en risk att symptom i mag- och tarmkanalen inte får tillräckligt med uppmärksamhet.
  • Hansen, Tuure (Helsingin yliopisto, 2019)
    Menieren tauti on pitkäaikainen, taustaltaan epäselvä sisäkorvan sairaus. Sen pääoireita ovat kohtauksittain esiintyvä kiertohuimaus, etenevä sensorineuraalinen kuulonalenema, tinnitus ja paineentunne korvassa. Jo vuosikymmenien ajan on tiedetty, että sisäkorvan sisänesteen eli endolymfan turvotus liittyy Menieren tautiin. Tätä ns. endolymfaattista hydropsia (EH) on voitu aiemmin havaita ainoastaan ruumiinavauksissa. Viimeaikainen kehitys magneettikuvaustekniikassa mahdollistaa sisäkorvan tarkan kuvantamisen, jolloin EH:n havaitseminen elävillä henkilöillä on mahdollista. Tässä kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin EH:n kuvantamismenetelmien eroja, sen esiintyvyyttä Menieren tautia sairastavilla ja terveillä, sekä EH:n korrelaatiota taudin kliinisiin oireisiin ja löydöksiin. Katsauksen perusteella havaittiin, että erilaisia kuvaustekniikoita on paljon, ja löydösten tulkitsemisessa käytettävät kriteerit vaihtelevat huomattavasti. Tämä hankaloittaa tulosten vertaamista toisiinsa. Osassa tutkimuksista käytetyt kriteeristöt vaikuttavat liian herkiltä, ja ne havaitsevat EH:ta paljon myös terveillä potilailla. Tutkimusten perusteella radiologisesti havaittavaa EH:ta voidaan todeta useimmilla Menieren tautia sairastavilla. EH:n vaikeusaste korreloi myös varsin hyvin Menieren taudin yhden pääoireen eli kuulonaleneman kanssa. Vaikuttaa myös siltä, että taudin edetessä EH:n esiintyvyys lisääntyy, joskin laadukkaita seurantatutkimuksia aiheesta ei ole. Tulosten perusteella on kuitenkin epäselvää, mikä on EH:n rooli Menieren taudin patogeneesissa. Menieren tautiin käytettävien hoitojen, kuten beetahistiinin, diureettien tai gentamysiinin teho EH:n vähentämisessä on huono tai epäselvä. Katsauksen perusteella EH:n magneettikuvantamisen hyöty käytännön kliinisessä työssä vaikuttaa toistaiseksi varsin niukalta. (195)
  • Kailari, Villemikko (Helsingin yliopisto, 2019)
    Suomessa tehdään vuosittain noin 240 munuaissiirtoa. Munuaissiirtojen määrä on ollut viime vuosikymmenen aikana noususuuntainen. Munuaissiirroissa siirrettävään elimeen tulee kylmäsäilytyksen ja verenkierron avaamisen aikana vaurio, jota kutsutaan iskemia-reperfuusiovaurioksi. Tästä johtuen osalla potilaista munuaissiirteen toiminta ei käynnisty välittömästi leikkauksen jälkeen vaan potilas tarvitsee postoperatiivista dialyysihoitoa. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä viivästynyt käynnistyminen, englanniksi delayed graf function, DGF. Suomessa DGF:n yleisyys munuaissiirtopotilailla on noin 25 prosenttia. Tässä tutkielmassa on analysoitu 100 munuaissiirtopotilaan muodostama aineisto. Munuaissiirrot on tehty vuosina 2015-2016. Tutkimuksen tavoitteena selvittää mitkä tekijät munuaissiirteen vastaanottajassa, leikkauksen aikana ja seurannassa ovat yhteydessä DGF:n syntyyn. Lisäksi tarkastellaan DGF:n ja akuutin rejektion yleisyyttä ja yhteyttä aineistossamme. 29 prosenttia aineiston potilaista sai DGF:n. DGF:lle altistavia tekijöitä olivat hemodialyysi ja perioperatiivinen vuoto sekä positiivinen nestetasapaino. DGF-potilaita verratessa verrokkiryhmään huomattiin, että DGFryhmän potilaiden diureesi oli leikkauksen yhteydessä pienempi ja keskivaltimopaine sekä arteriavirtaus reperfuusion jälkeen olivat suuremmat verrattuna niihin, joilla DGF ei ilmennyt. Myös heräämö- ja kokonaissairaalahoitoaika olivat pidemmät. DGF potilaiden kreatiniiniarvot olivat 1 kuukauden ja 3 kuukauden kohdalla korkeammat kuin verrokeilla. DGF altisti selvästi akuutille rejektiolle mutta akuutteja rejektioita esiintyi myös ei-DGF –ryhmässä. Tutkimus samalla siis vahvistaa sitä käsitystä, että DGF:n syitä ja riskitekijöitä kannattaa kartoittaa ja ehkäistä, jotta munuaissiirtopotilaiden sairaalahoitoaika olisi lyhyempi ja akuutteja rejektioita tulisi vähemmän.
  • Rissanen, Valtteri (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää osastohoitoa vaatineen akuutin otiitin ja otomastoidiitin aiheuttaman kuulonaleneman palautumistaipumusta HYKS Korva-, Nenä- ja Kurkkutautien klinikassa vuosina 2017-2018. Aihetta on edeltävästi tutkittu hyvin vähän. Hypoteesin mukaan kuulonalenema on laadultaan osittain tai täysin palautuvaa. Tutkimus on rajattu akuutteihin infektioihin. Kroonisemmat infektiot ja sairaudet on rajattu aiheen ulkopuolelle eikä niitä käsitellä tässä tutkimuksessa ollenkaan. Potilasaineisto kerättiin HYKS Korva-, Nenä- ja kurkkutautien klinikan osaston KO6 potilastiedoista. Aineistoon valikoitui yhteensä 24 potilasta. Potilasaineistossa oli 12 miestä ja 12 naista. Lapsia (alle 18v) oli neljä. Sisäänottokriteereinä oli positiivinen A-streptokokkinäyte, vähintään kaksi audiogrammia, vähintään 21 vuorokauden seuranta-aika eikä kuulonalenema saanut johtua muusta syystä, kuten traumasta. Ilmajohtokuulokynnykset paranivat kaikilla mitatuilla taajuuksilla tilastollisesti merkitsevästi. Suurin paraneminen, 42,1 dB tapahtui taajuudella 8000 Hz (p < 0,001). Minimiarvoissa kuulokynnysten paranemista seurannan aikana tapahtui kaikilla muilla taajuuksilla paitsi 250 Hz (paraneminen 1,42 dB, p = 0,85). PTA -arvo parani keskimäärin 32 dB (p < 0,001). Akuutin otiitin tai otomastoidiitin aiheuttama kuulonalenema, tyypistään tai vaikeusasteestaan riippumatta, vaikuttaa tämän tutkimuksen perusteella osittain tai täysin palautuvalta. Paraneminen on tilastollisesti merkittävää joko yksittäisiä taajuuksia (paitsi minimiarvo taajuudella 250 Hz) tai PTA -arvoja tarkastellessa. Tutkimuksen potilasaineisto on varsin suppea ja laajempia tutkimuksia tulosten luotettavuuden lisäämiseksi tarvitaan tulevaisuudessa.
  • Huhtamo, Sanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Henkitorven ahtauma on harvinainen sairaus ja syntyy yleensä intubaation tai trakeostomian jälkeen. Muita tekijöitä ovat autoimmuuniperäiset sairaudet ja traumat. Jos selvää syytä ahtaumalle ei löydy, on kyseessä idiopaattinen ahtauma. Ahtaumia hoidetaan nykyään joko endoskooppisesti tai avoleikkauksella. Retrospektiivisen asiakirjatutkimuksen tavoitteena oli tutkia subglottisen stenoosin endoskooppisen kirurgian tuloksia HYKS Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikassa. Tutkimuksen hypoteesina oli, että osalle potilaista pelkät endoskooppiset toimenpiteen ovat riittävä hoito. Tutkimuksessa kerättiin lista potilaista viiden vuoden ajalta (1.1.2013-31.12.2017) diagnoosilla J38.6 (henkitorven ahtauma). Näistä potilaista valittiin tarkempaan tarkasteluun ne, joille oli tehty endoskooppinen toimenpide. Kuudesta potilaasta, joille oli tehty endoskooppinen leikkaus, viidellä oli idiopaattinen ahtauma ja yhdellä ahtauma oli syntynyt trakeostomian jälkeen. Kaikki idiopaattista ahtaumaa sairastavat potilaat olivat naisia ja potilas, jolle ahtauma syntyi trakeostomian jälkeen oli mies. Potilaiden keski-ikä oli 42,2 ± 8,8 vuotta. Seuranta-ajan mediaani oli 475 päivää ja seuranta jatkui 31.12.2018 asti. Viidelle potilaista tehtiin yksi endoskooppinen toimenpide, eivätkä oireet palanneet seuranta-aikana. Yksi potilaista päätyi kahden endoskooppisen toimenpiteen jälkeen resektio-rekonstruktioleikkaukseen. Kaikkien potilaiden oireet helpottuivat ensimmäisen toimenpiteen jälkeen, ja viidellä potilaista myös videoendoskopiassa ahtauma pieneni, yhdellä ei tapahtunut muutosta. Tutkimuksen lyhyen seuranta-ajan sekä pienen potilasmäärän takia tutkimustulokset ovat viitteellisiä. Tulosten perusteella on kuitenkin todennäköistä, että ainakin osa potilaista hyötyy pelkästä endoskooppisesta toimenpiteestä ahtauman hoitona.
  • Blomqvist, Kim; Viisanen-Kuopila, Hanna; Ahlström, Fredrik; Jokinen, Viljami; Laitila, Jouko; Sidorova, Yulia; Suleymanova, Ilida; Rauhala, Pekka; Kalso, Eija; Lilius, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2019)
    Morfiinin pääasiallisen metaboliitin, morfiini-3-glukuronidin (M3G), epäillään osallistuvan toleranssin ja opioidien aiheuttaman hyperalgesian (OIH) kehittymiseen, jotka rajoittavat morfiinin käyttöä kivun lievityksessä. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää aiheuttaako intratekaalisesti (i.t.) annosteltu M3G ristitoleranssia morfiinille, sekä vaikuttaako se Substanssi P:n (SP) määrään selkäytimessä. Lisäksi tutkittiin morfiinin ja M3G:n jakautumista keskushermostossa ihon alaisen (s.c.) annostelun jälkeen. Spraque-Dawley rotille annosteltiin i.t. M3G:a (5 µg) tai morfiinia (15 µg) kahdesti vuorokaudessa, kuuden päivän ajan. Kuudentena ja seitsemäntenä päivänä tutkittaville ryhmille annettiin morfiinia (1.5 µg ja 5 µg), jolloin toleranssin kehittyminen määritettiin von Freyn filamenteilla. SP:n määrä selkäytimessä määritettiin immunohistokemiallisesti 4 päivän annostelun jälkeen. Morfiinin ja M3G:n pitoisuus seerumissa, likvorissa, aivoissa ja selkäytimessä määritettiin massaspektrometrilla 120 minuuttia morfiinin (10 mg kg–1) tai M3G:n (10 tai 30 mg kg–1) s.c. annostelun jälkeen. M3G herkisti eläimiä akuutin ja kroonisen i.t. annostelun jälkeen ja aiheutti ristitoleranssin morfiinille. Sekä M3G, että morfiini lisäsivät SP:n määrää selkäytimen takasarvessa. S.c. annostelun jälkeen morfiini jakautui tasaisesti eri näyteryhmien kesken. M3G:n pitoisuus aivoissa ja selkäytimessä oli pienempi, kuin likvorissa. M3G provosoi koe-eläimille hyperalgesian ja heikensi morfiinin vaikutusta kivun lievityksessä i.t. annostelun jälkeen mekanismeilla, joihin SP mahdollisesti osallistuu selkäytimen tasolla. Krooninen M3G altistus näyttää aiheuttavan OIH:a ja johtavan toleranssin kehittymiseen morfiinille ja mahdollisesti muillekin opioideille.
  • Tamminen, Tero; Tirkkonen, Joonas; Skrifvars, Markus (Helsingin yliopisto, 2017)
    Sairaalansisäisten ensihoitoryhmien (Medical Emergency Team, MET) vaikutuksia sairaalansisäisten sydänpysähdysten ilmaantuvuuteen ja ennusteeseen on tutkittu runsaasti. Tutkittua tietoa itse MET-ryhmien kohtaamien potilaiden ennusteesta on vähemmän ja tutkimusten raportointimenetelmät vaihtelevat. Tavoitteenamme oli tehdä systemaattinen katsaus MET-potilaiden hoidonrajauksista, siirroista teho-osastolle sekä lyhyt- ja pitkäaikaisesta ennusteesta. Sähköinen kirjallisuushaku (tammikuu 1990 – maaliskuu 2016) toteutettiin PubMed- ja Cochrane-tietokannoista. Noudatimme PRISMA-protokollaa. Kirjallisuushausta tutkimukseen sisällytettyjen artikkeleiden kirjallisuusviitteet tarkistettiin mahdollisen lisäkirjallisuuden löytämiseksi. Ennalta määrättyä MET-raportoinnin laatupisteytystä (asteikolla 0-17) käytettiin tutkimusten metodien arvioimiseen. Katsaukseen sisällytettiin 29 tutkimusta, jotka olivat dokumentoineet tietoa yhteensä 157 383 MET-hälytyksestä. Tutkimusten laatu arvioitiin vaatimattomaksi; laatupisteytyksen keskiluku oli 8 (vaihteluväli 2 – 11). Tulosten perusteella keskimäärin 8.1 % MET-hälytyksistä johtaa hoidonrajaukseen (vaihteluväli 2.1 – 25 %) ja 23 % (8.2 – 56 %) potilaan siirtämiseen teho-osastolle. Tehohoitoon siirretyistä potilaista keskimäärin 29 % (6.9 – 35 %) menehtyy tehohoitohoitojakson aikana. MET-ryhmien arvioimien potilaiden sairaalakuolleisuus tutkimusaineistossa oli keskimäärin 26 % (12 – 60 %). Vain kaksi tutkimusta raportoi MET-potilaiden puolen vuoden elossa olosta. MET-potilaiden toimintakyvystä sairaalasta kotiutumisen jälkeen ei löytynyt tietoa. Keskimäärin joka neljäs MET-hälytys johtaa siirtoon teho-osastolle; toisaalta melkein joka kymmenennellä hälytyksellä potilaalle asetetaan uusi hoidonrajaus. MET-potilaiden sairaalakuolleisuus on korkea, tietoa heidän pitkäaikaisennusteestaan on vähän ja toimintakyvystä tietoa ei ole ollenkaan. Tutkielma on mukailtu alkuperäisestä englanninkielisestä julkaisusta (53). Syventävän tutkielman tekijä toteutti kirjallisuushaun, tiedon keräämisen, taulukot ja osallistui artikkelin kirjoitusprosessiin. (207 sanaa)
  • Ala-Pietilä, Nora (Helsingin yliopisto, 2019)
    Keisarileikkauksiin liittyy suurempi äitikuolleisuuden ja -sairastavuuden riski kuin alatiesynnytyksiin. Suomessa noin 11 % synnyttäjistä saa keisarileikkauksen jälkeisen infektion, joka voi olla muun muassa virtsatietulehdus, endometriitti tai haavainfektio. Tutkielman tavoitteena oli tunnistaa keisarileikkauksen jälkeisten haavainfektioiden riskitekijöitä, jotta niiden ennaltaehkäisyä ja hoitoa voitaisiin mahdollisuuksien mukaan parantaa. Kyseessä on retrospektiivinen tapaus-verrokki tutkimus, jonka aineisto kerättiin ajalta 2/2016-2/2018 Naistenklinikalla ja Kätilöopiston sairaalassa hoidetuista synnytyksistä. Tutkimuksessa verrattiin keskenään keisarileikkauksen jälkeisen haavainfektion saaneita potilaita terveisiin kontrolli potilaisiin, joilla ei ollut keisarileikkauksen jälkeistä infektiota. Tilastollisiin analyyseihin käytettiin SPSS versiota 22 ja p<0.05 katsottiin tilastollisesti merkittäväksi. Ristitulosuhde (odds ratio, OR) ja 95% luottamusväli laskettiin jokaiselle havaitulle riskitekijälle. Raskautta edeltävä paino (p<0.001) sekä raskautta edeltävä painoindeksi (p<0.001) olivat molemmat suurempia haavainfektion saaneiden ryhmässä. Lapsivesi oli useammin kuvattu haisevana ja/tai vihreänä (p<0.002, OR 3.2, CI 95% [1.495, 6.877]) ja korioamnioniitti oli huomattavasti yleisempää infektion saaneiden ryhmässä (p<0.001, OR 10.7, CI 95% [3.462, 32.348]). Aika lapsivedenmenosta keisarileikkaukseen sekä keisarileikkauksen kesto olivat molemmat huomattavasti pidempiä infektioryhmässä (p<0.001). Myös leikkauksen aikainen verenvuoto oli keskimäärin runsaampaa infektioryhmässä (p=0.007). 10% (n=8) haavainfektion saaneista potilaista joutui kohdunpoistoon haavainfektiota hoidettaessa, kuudella heistä oli syvä haavainfektio. Korkeampi raskautta edeltävä painoindeksi sekä paino, infektio tai infektiolle altistavan tekijän (korioamnioniitti, vihreä ja/tai haiseva lapsivesi, pitempi aika lapsivedenmenosta leikkaukseen) läsnäolo ennen keisarileikkausta, pitempi keisarileikkauksen kesto sekä runsaampi leikkauksen aikainen verenvuoto olivat kaikki riskitekijöitä keisarileikkauksen jälkeiselle haavainfektiolle. Jatkossa samankaltaisen tutkimuksen toistaminen suuremmalla potilasmäärällä sekä syvien haavainfektioiden tutkiminen erikseen olisivat hyödyllisiä tarkemman lisätiedon saamisen kannalta. (232 sanaa)
  • Byckling, Mari (Helsingin yliopisto, 2019)
    Muistisairauksien määrä niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti kasvaa kiihtyvällä tahdilla, sillä eliniänodote kasvaa eikä parantavaa hoitoa vielä ole kehitetty. Ennaltaehkäisyn lisäksi on tärkeää kehittää kuntoutuskeinoja, jotka ylläpitävät kognitiivisia kykyjä ja mahdollistavat hyvän elämän-laadun muistisairailla henkilöillä. Kognitiivinen stimulaatioterapia (CST) on tutkimustietoon perus-tuva, mahdollisesti vaikuttava ja kustannustehokas hoitomuoto muistisairauksiin. Tässä tutkimuk-sessa tutkitaan minkälaisia muutoksia osallistuminen CST-ryhmään aiheuttaa suomalaisten muisti-sairaiden henkilöiden kielellisiin taitoihin ja elämänlaatuun. Tämä tutkimus tehtiin käyttämällä yhden ryhmän ennen-jälkeen -tutkimusasetelmaa. Tutkimuk-seen osallistui yhteensä 12 muistisairasta henkilöä, joista yhdeksän tulokset otettiin mukaan ana-lyysiin. Osallistujien kognitiivisia ja kielellisiä kykyjä sekä elämänlaatua arviointiin ennen ja jälkeen kuntoutukseen osallistumisen. Kuntoutusta järjestettiin kolmessa eri paikassa noudattaen Aguirren ym. (2011) luoman CST-manuaalin ohjeita. Tutkimuksessa käytettiin seuraavia testejä kognitiivis-ten, kielellisten ja elämänlaadun muutosten arvioimiseen: Bostonin diagnostinen afasiatesti (BDAT), Bostonin nimentätesti, CERAD-testi, Token-testi sekä Quality of Life – Alzheimer’s Di-sease -testi. Tulosten analyysi tehtiin IBM SSPS Statistics 24 -ohjelmaa käyttäen ja nonparametris-ta Wilcoxonin testiä käytetiin vertailemaan ryhmien keskiarvoisia tuloksia ennen ja jälkeen kuntou-tuksen. Erot ryhmän keskiarvoisissa tuloksissa ennen ja jälkeen kuntoutuksen olivat pieniä. Tilastollisesti merkitseviä eroja ei löydetty yhdessäkään arvioiduista ominaisuuksista. Yksittäisten tutkittavien kohdalla nähtiin kuitenkin positiivisia muutoksia osassa testeistä. Puheen ymmärtämistä ja puheil-maisua arvioineissa osatesteissä nähtiin heikko positiivinen muutos ryhmien keskiarvoissa, mutta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tämän tutkimuksen perusteella ei voida tehdä yleistyksiä tämän kuntoutusmuodon soveltuvuudesta suomalaisten muistisairaiden henkilöiden kuntoutuk-seen. Suurimmalla osalla tutkittavista näiden osatestien tulos parani. Saadut tulokset olivat osittain positiivisia ainakin yksittäisten tutkittavien kohdalla, joten laajempi tutkimus tästä aiheesta olisi tarpeellista.
  • Borg, Susanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tavoitteet. Ruokavalioon vaikuttavat erilaiset motivaatiotekijät tietoisten motiivien lisäksi. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten erilaiset motivaatiotekijät ovat yhteydessä siihen, missä määrin lihaa syödään. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan ovatko yleiset motivaatiotekijät enemmän yhteydessä ruokavalioon kuin ruokavalintamotiivit. Tarkasteltavat ruokavaliot ovat sekaruokailu, semivegetarismi, pescovegetarismi, lakto-ovovegetarismi ja veganismi. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 453 16–71-vuotiasta henkilöä, joista 76.8 % oli naisia ja 19.2 % miehiä. Koehenkilöt täyttivät e-lomakkeen, missä arvioitiin itseraportoinnin perusteella koehenkilöiden ruokavaliota, ruokavalintamotiiveja, kuvotusta, terveyshuolia, arvoja sekä lähestymis- ja välttämiskäyttäytymistä. Tulokset ja johtopäätökset. Ruokaperinteitä ja maukkaita ruokavalintoja arvostavat noudattivat suuremmalla todennäköisyydellä sekaruokavaliota, kun taas terveellisiä ruokavalintoja, universalismia ja valtaa arvostavat sekä välttämiskäyttäytymistä harjoittavat noudattivat suuremmalla todennäköisyydellä kasvisruokavaliota. Lisäksi miehet ja iäkkäämmät noudattivat suuremmalla todennäköisyydellä sekaruokavaliota, mikä ei kuitenkaan selittänyt motivaatiotekijöiden vaikutusta ruokavalioon. Kokonaisuudessaan ruokavalioon vaikuttavat niin ruokavalintamotiivit kuin yleiset motivaatiotekijät. Lisäksi eri kasvisruokavalioiden välillä havaittiin eroja motivaatiotekijöissä. Kaiken kaikkiaan eläinperäisten tuotteiden rajoittaminen ruokavaliossa ei ole pelkkä tietoinen valinta, vaan siihen vaikuttavat erilaiset motivaatiotekijät kuten yksilön arvomaailma.
  • Parisianos, Veera (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tavoitteet. Suomen kielen laajan taivutusmorfologian sääntöjen oppimisella on keskeinen merkitys suomalaislasten kielenomaksumisessa. Varhaisen morfologian hallinnan yhteydestä myöhempiin lukivalmiustaitoihin on kuitenkin vain vähän tietoa. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella 3;6-vuotiaiden lasten morfologian hallinnan yhteyttä lasten lukivalmiustaitoihin viiden vuoden iässä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, onko nominien taivutusmuotojen hallinnalla ja/tai verbien taivutusmuotojen hallinnalla 3;6 vuoden iässä yhteyttä 5;0-vuotiaiden lukivalmiustaitohin. Menetelmät. Tutkittavana oli 40 täysi-ikäisenä syntynyttä suomenkielistä lasta, jotka tutkittiin 3;6- ja 5;0-vuoden iässä. Tutkittavat olivat osa Communicative Development Inventories -menetelmän lyhyen version normitutkimusta, nk. Sanaseula-tutkimusta. Morfologian hallintaa 3;6 vuoden iässä arvioitiin morfologiatestillä (Lyytinen, 1988a). Lukivalmiustaitoja 5;0 vuoden iässä arvioitiin Lukivalmiuksen arviointimenetelmällä (LUKIVA) sekä kielellistä tietoisuutta kartoittavilla tehtävillä, jotka oli muokattu ARMI1-testistön pohjalta. Aineisto analysoitiin korrelaatiokertoimien ja lineaarisen regressioanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Morfologian hallinta 3;6-vuoden iässä oli yhteydessä viisivuotiaiden lukivalmiustaitoihin kirjaintuntemuksen, Lukiva-indeksin, alkuäänteen tunnistamisen ja kielellisen tietoisuuden kokonaispistemäärän osalta. Regressioanalyysin tulosten mukaan morfologiatestin kokonaispistemäärä sekä erityisesti nominien taivutusmuotojen hallinta 3;6 vuoden iässä selittivät noin 30–40 % viiden vuoden iän lukivalmiustaitojen vaihtelua. Verbien taivutusmuotojen hallinta taas ei selittänyt lukivalmiustaidoissa esiintyvää vaihtelua. Tämä pro gradu -tutkimus antaa viitteitä siitä, että morfologian ja erityisesti nominitaivutuksen hallintaa tarkastelemalla voitaisiin jo 3;6 vuoden iässä ennakoida myöhempiä lukivalmiustaitoja.
  • Birling, Heli (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tavoitteet: Skitsofreniaryhmän ensipsykooseihin liittyy laaja-alainen kognitiivisen suoriutumisen heikentyminen. Ahdistuneisuus- ja masennusoireet ovat yleisiä skitsofreniaryhmän ensipsykoosiin sairastuneilla, mutta positiivisia psyykkisiä voimavaroja kuvaavaa hallinnan tunnetta ei tiettävästi ole tutkittu aiemmin tässä potilasryhmässä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ovatko skitsofreniaryhmän ensipsykoosiin sairastuneiden ahdistuneisuus- ja masennusoireet sekä hallinnan tunne yhteydessä kognitiiviseen suoriutumiseen. Menetelmät: Tutkimus perustui Psykoosiriskioireiden ja ensipsykoosin ennuste -tutkimuksessa kerättyyn aineistoon, josta tähän tutkimukseen otettiin mukaan skitsofreniaryhmän ensipsykoosiin sairastuneet (N=40) ja väestöverrokit (N=62). Kognitiivista suoriutumista arvioitiin useilla yleisesti tunnetuilla tehtävillä, ahdistuneisuus- ja masennusoireita BPRS-E -haastattelulla sekä hallinnan tunteen määrää Pearlinin ja Schoolerin kehittämällä mittarilla. Ahdistuneisuus- ja masennusoireiden sekä hallinnan tunteen yhteyttä kognitiiviseen suoriutumiseen tutkittiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimilla sekä lineaarisilla regressioanalyyseillä, joissa kontrolloitiin sukupuoli, ikä ja koulutusvuosien määrä. Tulokset ja johtopäätökset: Skitsofreniaryhmän ensipsykoosiin sairastuneilla voimakkaammat ahdistuneisuusoireet olivat yhteydessä parempaan suoriutumiseen välitöntä kielellistä muistia vaativassa tehtävässä. Kun sukupuoli, ikä ja koulutusvuosien määrä kontrolloitiin, ahdistuneisuusoireet eivät olleet enää yhteydessä muistisuoritukseen. Masennusoireet ja hallinnan tunne eivät olleet yhteydessä kognitiiviseen suoriutumiseen. Väestöverrokeilla ahdistuneisuus- ja masennusoireiden lisääntyminen ja hallinnan tunteen väheneminen heikensivät suoriutumista välitöntä ja/tai viivästettyä kielellistä muistia vaativassa tehtävässä. Skitsofreniaryhmän ensipsykoosiin sairastuneiden kognitiivista suoriutumista näyttäisivät selittävän muut tekijät kuin ahdistuneisuus- ja masennusoireet tai hallinnan tunne, mutta näillä tekijöillä voi kuitenkin olla tärkeä merkitys sairastuneiden elämänlaatuun.
  • Seppälä, Maaria (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tavoitteet. Elävän ja erityisesti improvisoidun musiikin kuuntelun herättämää aivotoimintaa ja erityisesti yhteyttä EEG:lla mitattavaan alfa-aktivaatioon (8-10 Hz) on tähän mennessä tutkittu varsin vähän. Mobiililaitteiden kehitys on tehnyt EEG:n mittaamisesta laboratorion ulkopuolella helpompaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on 1) selvittää onko EEG:n mittaaminen laboratorion ulkopuolella mahdollista sekä 2) tutkia alfa-aktivaation yhteyttä osittain improvisoidun tai tutun elävän musiikin kuunteluun. Menetelmät. Tutkimuksessa oli 14 koehenkilöä, jotka olivat ammattimuusikoita tai musiikkia pitkään harrastaneita. Kamaritrio soitti koehenkilöille EEG-mittauksen aikana neljä kappaletta: tutun sekä tuntemattoman kappaleen ja näistä molemmista osittain improvisoidun version. Koehenkilöt arvioivat kappaleiden kuuntelun jälkeen niiden improvisatorisuutta ja kiinnostavuutta. Alfa-aktivaatiota tarkasteltiin posteriorisilta ja pään keskilinjan elektrodeilta. Tulokset ja johtopäätökset. Kuulijoiden alfa-aktivaatiovoimakkuuksissa ei ollut eroja osittain improvisoitujen ja nuottien mukaan soitettujen tai tuttujen ja tuntemattomien kappaleiden välillä. Osittain improvisoidut kappaleet arvioitiin improvisatorisemmiksi, mutta kappaleiden kiinnostavuuksien välillä ei ollut eroja. Musiikin improvisoinnin tutkiminen aivo- ja kyselytutkimusten avulla auttaa ymmärtämään laajemmin luovuutta. Tutkimus osoittaa, että elävän musiikin kuuntelun ja aivotoiminnan yhteyksien tutkiminen EEG:n avulla laboratorion ulkopuolella on mahdollista.

Näytä lisää