Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 302
  • Järviö, Johanna (Helsingin yliopisto, 2016)
    Uuteen neurokirurgiseen toimenpiteeseen johtava postoperatiivinen hematooma (POH) on harvinainen mutta vakava toimenpiteen jälkeinen komplikaatio, joka liittyy selvästi lisääntyneeseen morbiditeettiin ja mortaliteettiin. Kirjallisuudessa postoperatiivisten hematoomien esiintyvyys on vaihdellut eri toimenpideyksiköiden välillä, antaen keskimääräiseksi esiintyvyydeksi 1.1%-2.2%. Tutkimuksessamme on retrospektiivinen asiakirjatutkimus, tavoitteenamme oli selvittää HUS:n neurokirurgian yksikön uuteen toimenpiteeseen johtavien postoperatiivisten hematoomien esiintyvyys eri neurokirurgisissa toimenpidetyypeissä vuosina 2010-2012. POH todettiin 0.64%:lla kaikista potilaista. Kraniotomioissa POH:n esiintyvyydeksi saimme 0.55% (n=26/4726) ja spinaalikirurgiassa 1.05% (n=30/2870). Eniten postoperatiivisia vuotoja havaittiin dekompressoiduissa kraniektomioissa (7.87%) ja kranioplastioissa (3.57%). Spinaalikirurgiassa POH:n esiintyvyys oli 1.1% kaularanganalueen ja 2.1% rintaranganalueen toimenpiteissä. Postoperatiivista hypertensiota havaittiin 64%:lla kaikista POH:n saaneista potilasta ja 85%:lla kraniotomiapotilaista. Kaikista potilaista, joilla todettiin intrakraniaalinen hematooma, 41%:lla evakuaatioleikkauksen jälkeinen lopputulos oli huono (GOS 1-3) ja 22% potilaista menehtyi kuuden kuukauden seurannan aikana. Neurokirurgian haastavuudesta huolimatta postoperatiivinen hematooma on harvinainen komplikaatio, jonka ehkäisemiseksi on oleellista tunnistaa suuremman riskin toimenpidetyypit ja mahdolliset vielä tuntemattomat verenvuodon riskitekijät
  • Vesanen, Kari (Helsingin yliopisto, 2016)
    Studies have shown that there is a familial risk in developing lymphomas. This thesis aimed to find candidate predisposing mutations for inherited non-Hodgkin lymphoma susceptibility in a Finnish pedigree. Exome sequences were available from two individuals in the pedigree, and common mutations were sought from exomes using bioinformatical tools. The validity and uniqueness of these common mutations were verified, and variation segregation was assessed by sequencing variation areas from all lymphoma patients in the pedigree. After filtering, 13 common variations were found, but due to variation’s presence also in healthy control samples or the lack of segregation in the kindred, no candidate variation explaining non-Hodgkin lymphoma clustering in the pedigree was found. However, this study proved a group of mutations that probably do not need further studies as candidate variations for inheritable non-Hodgkin lymphoma. This study also provided rough comparison data for two different DNA sequence analysis programs.
  • Blom, Toni (Helsingin yliopisto, 2016)
    We studied 24 patients selected at random from the neurovirological study of Virtanen et al. Four patients had varicella-zoster (VZV) specific bands (OCB) in cerebrospinal fluid (CSF). For each index case two age and gender matched controls were included. Antibody levels to VZV from serum and CSF were studied as well as VZV specific nucleic acid. The index cases had normal CSF, except for white blood cells who were more numerous than in matched controls (12.25/8.65). One case and three controls had increased levels of VZV specific antibodies in CSF. Even these had increased WBC levels. VZV PCR was negative in all. VZV seems to be a frequent finding in patients with OCBs. Testing the VZV specificity of OCBs and antibody level to VZV from serum and CSF may identify the patients. These findings suggest central nervous system involvement by VZV and might indicate the use of VZV specific therapy.
  • Ripatti, Pietari (Helsingin yliopisto, 2016)
    Familial combined hyperlipidemia (FCH) is a complex and common familial dyslipidemia characterized by elevated total cholesterol and/or triglyceride levels with over five-fold risk of coronary heart disease. The genetic architecture and contribution of rare Mendelian and common variants to FCH susceptibility is unknown. In 53 Finnish FCH families, we genotyped and imputed nine million variants in 715 family members with DNA available. We studied the enrichment of variants previously implicated with monogenic dyslipidemias and/or lipid levels in the general population by comparing allele frequencies between the FCH families and population samples. We also constructed weighted polygenic scores using 212 lipid-associated SNPs and estimated the relative contributions of Mendelian variants and polygenic scores to the risk of FCH in the families. We identified, across the whole allele frequency spectrum, an enrichment of variants known to elevate, and a deficiency of variants known to lower LDL-C and/or TG levels among both probands and FCH affecteds. The score based on TG associated SNPs was particularly high among affected individuals compared to non-affected family members. Out of 234 FCH affecteds across the families, seven (3 %) carried Mendelian variants and 83 (35 %) showed high accumulation of either known LDL-C or TG elevating variants by having either polygenic score over the 90th percentile in the population. There was large between-family variation in how much the polygenic scores contributed to the FCH phenotype. FCH is highly polygenic, supporting the hypothesis that variants across the whole allele frequency spectrum contribute to this complex familial trait. This reinforces the clinical tenet that FCH is a cluster of overlapping genetic defects instead of an etiologically homogenous disease entity.
  • Ahlström, Marjut (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten lannerangan luudutusleikkaus vaikutti potilaiden elämänlaatuun. Seuranta-aika oli vähintään kaksi vuotta. Leikkaustuloksen arviointiin käytettiin Oswestryn haittaindeksiä (ODI) ja elämänlaatukyselyä (RAND-36). RAND-36:sta tarkasteltiin kokonaispisteitä ja lisäksi erikseen Fyysinen toimintakyky ja Kivuttomuus – osa-alueita. Lisäksi selvitettiin eroavatko tulokset sukupuolen tai iän mukaan. Tutkimuksen aineisto koostui 2010-2012 Jorvin sairaalassa leikatuista potilaista, joille oli tehty lannerangan luudutusleikkaus. Analyysi kattoi 96 potilasta. 71 oli naisia ja 23 miehiä. Tutkittavien keski-ikä oli 60,6 vuotta. Tuloksiksi saatiin että ODI laski 24 pistettä (52%), RAND-36 nousi 23 pistettä (55%), Fyysinen toimintakyky nousi 28 pistettä (83%) ja Kivuttomuus nousi 33 pistettä (109%). Sekä ODI:lla että RAND-36:lla mitattuna leikkaustulos oli lähes yhtä vaikuttava iästä tai sukupuolesta riippumatta. Fyysinen toimintakyky parani ja kipu väheni eniten miehillä ja alle 65-vuotiailla. Tämän tutkimuksen perusteella lannerangan luudutusleikkaus vaikuttaa suotuisasti potilaan oireita helpottavasti ja elämänlaatua parantavasti. Tulokset Jorvin sairaalassa ovat samansuuntaiset muiden esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa tehtyjen tutkimusten kanssa. Lannerangan luudutusleikkauksen vaikuttavuudessa on kuitenkin havaittavissa yksilötasolla laajaakin vaihtelua. Lisätutkimuksia tarvitaankin, jotta voitaisiin operatiivista hoitoa harkitessa tunnistaa leikkaustulosta ennustavia tekijöitä.
  • Ilola, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2016)
    Kolesteroli on solukalvojen välttämätön rakennemolekyyli ja sen pitoisuus solukalvolla vaikuttaa muun muassa kasvutekijäsignalointiin. MLN64 (STARD3) on proteiini, joka kykenee siirtämään kolesterolia solun eri kalvojen välillä ja jonka yli-ilmentyminen soluissa muuttaa solukalvon kolesterolipitoisuutta ja voi siten vaikuttaa solukalvon signaalireitteihin. HER2 (erbB-2) on tyrosiinikinaasireseptoreihin kuuluva HER-ryhmän solukalvoreseptori. HER2-positiivisuus rintasyövässä on syövän ennustetta huonontava tekijä. HER2-positiiviset rintasyövät ilmentävät lähes poikkeuksetta voimakkaasti myös MLN64:ä. Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako rintasyövän MLN64-proteiinin ilmentyminen kolesterolisynteesin avainentsyymin, HMG-CoA-reduktaasin (HMGCR), tai steroidisynteesin pullonkaulaentsyymin, CYP11A1:n, lähetti-RNA-määriin (mRNA-määriin). CYP11A1 ei fysiologisena ilmenny rintarauhaskudoksessa ja sen ilmeneminen voisi mahdollistaa rintasyövän oman steroidisynteesin. Materiaalina oli FinHer-aineiston formaliinifiksoiduista ja parafiiniin valetuista rintasyöpänäytteistä eristetty RNA. RNA käännettiin cDNA:ksi kvantitatiivista PCR-reaktiota varten, jolla tutkittiin näytteiden HMGCR:n ja CYP11A1:n lähetti-RNA-tasot. Tutkielman mukaan MLN64:n voimakas ilmentyminen korreloi positiivisesti HMGCR:n mRNA-määrään. CYP11A1 ilmentyi 16 % näytteistä, mutta korrelaatiota MLN64:n määrään ei havaittu. Tutkimus tukee näkemystä, jonka mukaan voimakas MLN64:n ilmentyminen vaikuttaa syöpäsolujen kolesterolituotantoon. (145 sanaa)
  • Järvinen, Iikka (Helsingin yliopisto, 2016)
    Kohdunkaulan syöpä on maailmanlaajuisesti yleinen naisten syöpä. Suomessa sen kokonaisilmaantuvuus on laskenut, mutta nuorilla naisilla ilmaantuvuus on nousussa meillä ja muualla maailmassa. Ikäjakauma on myös kaksihuippuinen, jonka toinen huippu koskee hedelmällisessä iässä olevia naisia. Perinteinen kohdunkaulan syövän hoitomuoto on ollut radikaali kohdunpoisto aina 2000 -luvulle asti, jonka myötä potilaiden hedelmällisyys menetettiin. Trakelektomia on hedelmällisyyden säästävä kohdunkaulan syövän leikkaus. Leikkauksia on tehty Helsingissä vuodesta 2004 asti 24 kappaletta. Tarkastelimme retrospektiivisesti potilaiden gynekologista, onkologista ja obstetrista vointia. Verrokkiryhmänä toimivat iältään vakioidut CIN 3 – kohdunkaulan muutoksen takia loop-hoidon läpikäyneet potilaat. Tautivapaana seurannan aikana säilyi 21 potilasta eli 87,5 %. Tauti uusiutui yhdellä potilaalla, ja yhden potilaan vartijaimusolmukkeesta löytyi tautia myöhemmässä tarkastuksessa. Yhden potilaan primäärileikkaus oli riittämätön. Potilailla todettiin 10 raskautta, joista vain yksi päättyi keskenmenoon ja yksi syntyi ennenaikaisesti. Intra-operatiivisia komplikaatioita ei todettu. Postoperatiivisia komplikaatioita oli noin kolmasosalla potilaita.
  • Welling, Mia (Helsingin yliopisto, 2016)
    För den här avhandlingen har den operativa vården av metakarpalfrakturer undersökts. Syftet med studien har varit att kartlägga de opererade frakturernas egenskaper och beskriva patientmaterialet. Sammanlagt 95 fall av operererade metakarpalfrakturer vid Tölö och Hertonäs sjukhus från år 2012 ingår i den här undersökningen. Patientberättelser och röntgenbilder har använts som materialkälla. Information om bland annat frakturernas uppkomstmekanismer och felställningar har plockats fram. Resultaten visar att den typiska patienten som har opererats för en fraktur i metakarpalbenet var en ung man som hade skadat handen till följd av ett avsiktligt slag mot någonting. Frakturer i den femte metakarpalen var vanligast och det vanligaste frakturstället var skaftet. Gällande val av operationsteknik var operationer med plattor vanligare och de var i synnerhet överrepresenterade vid frakturer i skaftet. Det här var första gången som den här typens forskning om metakarpalfrakturer gjordes vid Tölö sjukhus.
  • Vakkila, Emmi (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielman aiheena oli kroonista myeloista leukemiaa sairastavien potilaiden T-solujen aktiivisuus ja sytokiinituotanto. Potilasmateriaalina oli ns. STOP-tutkimuksen potilaat, joita on seurattu Hematologisessa tutkimusyksikössä vuodesta 2006. STOP- tutkimuksen yhtenä kiinnostuskohteena oli KML-potilaiden mahdollinen paraneminen ja molekylaarisen vasteen säilyminen tyrosiinikinaasi-inhibiittorilääkityksen loputtua. Tässä projektissa vertasin relapsoituneiden potilaiden valkosoluja remission säilyttäneiden potilaiden valkosoluihin. T-solujen aktivaation jälkeen tulokset analysoitiin virtaussytometrialla. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että remission säilyttäneillä potilailla sytokiinituotanto (IFN-γ ja TNF-α) on voimakkaampaa kuin relapsoituneilla potilailla. Tämä voi osin selittää, miksi remission säilyttäminen on joillain potilailla onnistunut pitkäaikaisesti. Tulokset tulee kuitenkin vahvistaa meneillään olevissa kliinisissä tutkimuksissa, joissa on suurempi potilasmäärä mukana.
  • Timonen, Anni (Helsingfors universitet, 2016)
    Aim. We aimed to assess complications and functional outcomes of restorative proctocolectomy (RPC) with ileoanal anastomosis (IAA) performed on children with total colonic aganlionosis (TCA) in relation to patients with ulcerative colitis (UC). Methods. Medical records on complications, stool frequency, day- and nighttime continence, enterocolitis/pouchitis and fecal calprotectin levels of HD patients who underwent RPC with IAA in a single center were compared to similarly treated patients with pediatric-onset UC. Results. Median operative age of HD patients was 1.6 months and 5.6 years at follow-up. Fourteen patients received J-pouch and two straight IAA. Stool frequency for daytime was 3.5 and nighttime 0. Total continence rate was 79%. At least two enterocolitis/pouchitis episodes occurred in 81%, while histologically verified pouch inflammation was observed in 27%. An increased value of fecal calprotectin was observed in 4. Conclusion. Outcomes were encouraging. Stool frequency and fecal continence appeared better preserved and the frequency of histological pouch inflammation and fecal calprotectin levels were lower than in UC patients.
  • Enckell, Aina (Helsingin yliopisto, 2016)
    Den här fallstudien beskriver en familj som adopterat en 4 -årig dotter från Ryssland, två års uppföljning av dem med tyngdpunkt på anknytning och anpassning. Som metoder har använts strukturerade intervjuer som KCAQ, AAI, föräldrablanketter, frågeformulär om barnets hälsa vid ankomst samt videoinspelat material (CARE-index) och författarens observationer. Fallet har jämförts med tidigare forskning om adoptivbarns anknytning utmaningar och anpassning. Studien visar att anknytningen blivit stark mellan barnet och föräldrarna under uppföljningstiden, samt att anpassningen kommit bra igång, trots att det fanns svårigheter med språkutvecklingen och en utvecklingsstörning diagnostiserades. Man kan konstatera att uppföljningstiden var kort och att både anknytningen och anpassningen utvecklas under en betydligt längre tid än den här studien gav möjlighet till samt att anpassningen försvårades av barnets diagnoser. Man kan således inte dra betydande slutsatser på basen av den här studien.
  • Kalervo, Karri (Helsingin yliopisto, 2016)
    Sydämen regeneraatiokyky on ihmisellä hyvin rajallinen. Uusia sydänlihassoluja tiedetään muodostuvan jatkuvasti, mutta ei kuitenkaan riittävästi, jotta tuhoutuneen sydänlihaksen korjaantuminen esimerkiksi sydäninfarktin jälkeen olisi tehokasta. Tällä hetkellä ei ole kunnollisia keinoja, joilla voisi korjata jo syntyneitä vaurioita; terapeuttisilla menetelmillä voidaan lähinnä estää uusien vaurioiden syntyä. Hemioksygenaasi-1-entsyymillä (HO-1) tiedetään olevan edullisia vaikutuksia sydämen regeneraatiossa. Tutkimme seeprakalan sydämen kryovauriomallilla HO-1:n merkitystä sydämen regeneraatiossa. Neonataalirotan sydänlihassolujen avulla tutkittiin HO-1:n vaikutusta solujen proliferaatioon. Osoitimme HO-1:n indusoimisen parantavan seeprakalan sydämen funktiota vaurion jälkeen ja lisäävän uusien sydänlihassolujen määrää. Soluviljelymallissa HO-1:n indusointi lisää niin ikään uusien sydänlihassolujen määrää, toisaalta vaikuttaa siltä, että se myös estää proliferaatiota. HO-1 on mielenkiintoinen kohdemolekyyli etsittäessä uusia keinoja sydämen vaurioiden ja niistä seuraavan vajaatoiminnan hoitoon.
  • Wilkman, Hanna (Helsingin yliopisto, 2016)
    Suomessa keisarileikkausten osuus on 17 % kaikista synnytyksistä. Aiemmin keisarileikkauksella synnyttäneistä naisista neljäsosa joutuu uudestaan keisarileikkaukseen kun seuraava synnytys on spontaanisti käynnistynyt. Keisarileikkaus lisää sekä äidin että syntyneen lapsen akuutteja ja myöhäisiä riskejä. Kohturepeämäriskin yleisyys keisarileikkauksen jälkeisessä synnytyksessä on 0.9 %. Tärkein ennustava tekijä onnistuneelle alatiesynnytykselle ja kohdunrepeämän riskin vähäisyydelle on aikaisempi alatiesynnytys. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää synnytyksen kulkua Hyks synnytyssairaaloissa vuosina 2013 ja 2014 synnyttäneiden kohdalla, jotka aikaisemmassa raskaudessa olivat synnyttäneet keisarileikkauksella ja jonka nykysynnytys oli käynnistynyt spontaanisti. Tutkimusaineisto kerättiin potilastietojärjestelmästä. Tutkimuksessa todettiin, että aiemman keisarileikkauksen jälkeen 17.9 % spontaanisti käynnistyneistä synnytyksistä päätyy uudestaan keisarileikkaukseen. Synnyttäjistä, jotka eivät aikaisemmin synnyttäneet alateitse, lähes neljäsosa joutui uudestaan keisarileikkaukseen. Näistä, joka neljännelle keisarileikkaus tehtiin kohdunsuun ollessa täysin auki. Keisarileikkauksen jälkeen alateitse synnyttäneistä naisista, vain yksi kahdestakymmenestä synnyttäjistä joutui uusintakeisarileikkaukseen. Kohdunrepeämän yleisyys oli 0.8 % kaikilla, ja vain 0.3 % aikaisemmin alateitse synnyttäneillä naisilla. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että aiemman keisarileikkauksen jälkeen, uusintaleikkausten osuus spontaanisti käynnistyneistä synnytyksistä ei eroa suuresti keisarileikkauksen osuudesta kaikista synnytyksistä. Aiemman kiireellisen keisarileikkauksen syyn perusteella ei voida ennustaa seuraavan alatiesynnytyksen onnistumista.
  • Pankakoski, Anna (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa pemfigoidiin liittyviä edeltäviä sairauksia ja lääkityksiä suomalaisessa potilasotoksessa. Pohjoiseurooppalaisia tutkimuksia aiheesta ei ole tehty. Aineistoon kuului 79 potilasta, joilla oli HYKS:in Iho- ja allergiasairaalassa vuosina 2012–2013 ihon suoralla immunofluoresenssitutkimuksella varmennettu pemfigoidi. Potilaiden hoitokertomuksia tarkasteltiin tutkimuksessa retrospektiivisesti. Noin puolet aineiston potilaista oli miehiä. Keski-ikä sairastuessa oli 76,4 vuotta. Yleisimmät diagnoosit olivat verenpainetauti, tyypin 2 diabetes ja sepelvaltimotauti. Neurologinen sairaus todettiin 45,7 prosentilla ja 24,3 prosentilla oli taustalla syöpätauti. Käytetyimpiä lääkkeitä olivat statiinit, beetasalpaajat ja diureetit. Lähes kaikilla potilailla oli pemfigoidin yleistynyt tautimuoto. Potilailla esiintyi rakkuloita (94,3 %), kutinaa (82,8 %), ihottumaleesioita (54,3 %), limakalvo-oireita (14,3 %) ja urtikarialeesioita (7,1 %). Yleisin ensilinjan hoito oli paikallisen ja systeemisen kortikosteroidin yhdistelmä. Kortikosteroideja käytettiin myös monoterapiana sekä systeemisesti että paikallisesti annosteltuna. Hoito oli pääasiallisesti tehokasta, mutta usein vaadittiin toinenkin hoitolinja. Neurologisten sairauksien ja syöpätautien korkea esiintyvyys aineistossa vastaa kirjallisuudessa kuvailtuja havaintoja. Tulevaisuudessa verrokkitutkimus on välttämätön tarkemmin kuvaamaan taudin komorbiditeetteja.
  • Heikkilä, Nelli; Laakso, Sini M; Mannerström, Helga; Kekäläinen, Eliisa; Saavalainen, Päivi; Jarva, Hanna; Arstila, T Petteri (Helsingin yliopisto, 2016)
    APECED (autoimmune polyendocrinopathy-candidiasis-ectodermal dystrophy) on suomalai-seen tautiperimään kuuluva harvinainen monogeeninen autoimmuunisyndrooma, joka aiheu-tuu AIRE-geenin mutaatioista. AIRE:a ilmennetään pääasiassa kateenkorvassa, jossa se ohjaa kudosspesifien antigeenien ekspressiota ja esittelyä kehittyville tymosyyteille. AIRE:n mu-taatiot johtavat tymosyyttien negatiivisen selektion häiriintymiseen, jolloin autoreaktiivisia T-soluklooneja pääsee kehittymään. APECED-potilaiden perifeerisen veren CD8+ T-solupopulaatiossa on havaittu patologisia poikkeavuuksia, CD4+ säätelijä-T-solut toimivat puutteellisesti ja autovasta-aineet häiritsevät Th17-auttajasolujen toimintaa. Tutkimme CD4+ auttaja-T-solujen toimintaa kymmenessä APECED-potilaassa ja terveessä verrokissa solusti-mulaatioilla, virtaussytometrialla ja transkriptomianalyysilla. Effektori/muistisolujen osuus oli suurentunut, kun taas naiiveja soluja oli vähemmän. Naiivit solut vaikuttivat poikkeavasti aktivoituneilta, sillä ne tuottivat kypsille auttaja-T-soluille tyypillisiä sytokiinejä. Erityisesti interferoni gamman (IFN-γ) tuotanto oli lisääntynyt, mikä sopii yhteen CD8+ T-solujen häi-riön kanssa, sillä IFN-γ stimuloi CD8+ T-soluja. Myös vastikään kateenkorvasta lähteneissä auttaja-T-soluissa havaittiin samoja poikkeavuuksia effektori/muistisolujen ja naiivien solu-jen suhteissa sekä sytokiinituotannossa. Löydökset viittaavat auttaja-T-solujen häiriöön ja ennenaikaiseen aktivaatioon, joka alkaa jo kateenkorvassa tapahtuvan kehityksen aikana.
  • Hannula, Aarni (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tämän työn tavoitteena oli tutkia vuoden 2013 oikeuslääketieteelliseen kuolinsyyselvitykseen liittyvää aineistoa kahden kipulääkkeen, parasetamolin ja kodeiinin osalta. Erityisesti haluttiin selvittää mistä vuoden 2013 poikkeuksellisen suuri määrä parasetamolimyrkytyksiä johtui ja miksi kodeiini aiheuttaa vuodesta toiseen paljon myrkytyskuolemia. Tutkimusaineistona toimi oikeuslääketieteellisiin kuolemansyynselvityksiin liittyvä dokumentaatio, erityisesti kuolintodistukset ja oikeuskemiallisten laboratoriotutkimusten tulokset. Kodeiinilöydöksiä oli yhteensä 370 ja parasetamolilöydöksiä 913. Kodeiini oli mukana peruskuolinsyyssä 60 tapauksessa ja parasetamoli 20 tapauksessa. Kodeiiniin tyypillisesti kuollut oli keski-ikäinen mies. Kodeiinimyrkytykset olivat hyvin usein monen lääkeaineen aiheuttamia yhteismyrkytyksiä, joissa alkoholi oli hyvin yleinen löydös. Väärinkäyttäjien keskuudessa kodeiinin liittyvät myrkytykset olivat usein tapaturmaisia myrkytyksiä. Vaikka kodeiini aiheuttaa vieläkin suhteellisen paljon kuolemia verrattuna sen väärinkäyttöosuuteen, väärinkäyttötapaukset muodostavat kuitenkin lähes puolet päätekijällisesti kodeiinin aiheuttamista kuolemista. Yksinomaan parasetamolin aiheuttamia myrkytyksiä oli 14. Tyypillinen parasetamolimyrkytykseen kuollut henkilö oli 60–70 vuotias tapaturmaisesti kuollut henkilö. Yhden vuoden poikkeuksellisen suuresta parasetamolimyrkytysten määrästä ei voi vielä tehdä johtopäätöksiä, mutta etenkin tapaturmaisen parasetamolimyrkytyksen riskiryhmänä näyttäisi olevan vanhempi väestö. (150 sanaa)
  • Mervaala, Elina (Helsingin yliopisto, 2016)
    Luuytimen stromaalisista soluista (bone marrow stromal cells, BMSCs) on saatu lupaavaa näyttöä akuutin munuaisvaurion hoidossa. Reniini-angiotensiini-järjestelmä (reninangiotensin system, RAS) säätelee BMSC-solujen kypsymistä luuytimessä, joten sen häiriöt voivat heijastua muutoksina BMSC-solujen terapeuttisessa potentiaalissa. Tutkimme kaksoistransgeenisten rottien luuytimen stromaalisia kantasoluja (transgenic bone marrow stromal cells, TG-BMSCs) rotan akuutin munuaisvaurion hoidossa. Kaksoistransgeeniset rotat ilmentävät ihmisen angiotensinogeeniä ja ihmisen reniiniä, ja ne mallintavat jatkuvaa RAS-aktivaatiota. Vertailussa käytettiin tavallisten Sprague Dawley - rottien luuytimen kantasoluja (SD-BMSCs). SD-rottien akuutti munuaisvaurio saatiin aikaan iskemia-reperfuusio-menetelmällä. Immunohistokemiassa tarkasteltiin munuaisten inflammaation vaikeusastetta ED-1- markkerin avulla. Rottien seerumin urea- ja kreatiniinipitoisuudet mitattiin. Munuaiskudoksen nekroosin astetta arvioitiin histologisesti. BMSC-solujen happiradikaalien tuotantoa ja mitokondriaalista respiraatiota havainnoitiin. Mikroarraylla tutkittiin solujen geeniekspression muutoksia. Tutkimuksessa havaittiin poikkeavuuksia TG-BMSC-soluissa. Solut olivat fenotyypiltään proinflammatorisia ja niiden mitokondriot olivat dysfunktionaalisia. AKI:n yhteydessä annosteltuna solut pahensivat vauriota ja aiheuttivat merkittävää kuolleisuutta. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että BMSC-solujen altistuminen jatkuvalle RASaktivaatiolle voi aiheuttaa niissä pysyviä muutoksia ja huonontaa niiden terapeuttista tehoa dramaattisestikin.
  • Tuomi, Janne; Kuurne-Koivisto, Minna; Partinen, Markku (Helsingin yliopisto, 2016)
    Background: Treatment of chronic insomnia is problematic and alternative methods besides drug therapy are sought out for. The aim of the study was to find out about the effects of Neurosonic-low frequency therapy chair on patients with primary insomnia. Therapy is based on Whole-Body Vibration (WBV). Methods: This pilot study consisted of 16 adults (12 men, 4 women; age range 28 - 65) that suffered from insomnia with an Insomnia Severity Index (ISI) of at least 15. They were randomized into control and intervention groups (8 + 8). Both groups received WBV-treatment for five times. At the start of the study control group had a three week period when they did not receive treatment. Measurements were taken using actigraphy, SCL-90-, WHO-5-, PSQI-, ISI-, EQ-5D-questionnaires and a structured sleep questionnaire based on the Basic Nordic Sleep Questionnaire. Results: After treatment ISI-scores decreased in both groups. After treatment the WHO-5- and EQ-5D VAS-score were also ameliorated. Treatment also lowered SCL-90 scores related to anxiety, obsessive compulsive and somatization symptoms. Conclusions: Our results indicate that WBV-treatment has beneficial effects for people suffering from primary insomnia. WBV-treatment also seems to relieve anxiety. No major adverse effects were detected. WBV-treatment may be useful for example in the treatment of insomnia in situations where pharmacological treatment is insufficient. Further studies should be done to have more information about the usefulness of WBV based therapy in treatment of insomnia.
  • Salminen, Jonna (Helsingin yliopisto, 2016)
    Protonipumpun estäjät (PPI-lääkkeet) ovat olleet markkinoilla yli 20 vuotta, ja niiden käyttö on lisääntynyt nopeasti. Ne ovat tehokkaita mahan haponeritykseen liittyvien sairauksien hoidossa, ja niitä on pidetty hyvin siedettyinä ja turvallisina. Viime aikoina useissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu PPI-lääkkeiden pitkäaikaiseen käyttöön liittyvän monia haittoja etenkin iäkkäillä. Niiden käyttö on assosioitunut muun muassa imeytymishäiriöihin, keuhkokuumeeseen, suolistoinfektioihin, luunmurtumiin ja iäkkäiden kuolleisuuteen. Tämän tutkimuksen perusjoukkona olivat Helsingin ympärivuorokautisessa hoidossa asuvat vanhukset. Heistä selvitettiin kyselylomakkeen avulla demografiset tiedot, toimintakyky, sairaudet ja diagnoosit ja suun ja ruuansulatuskanavan oireet. Lääkelistoista luokiteltiin PPI-lääkkeet, H2-reseptorin salpaajat, tulehduskipulääkkeet, antitromboottiset lääkkeet, kortisoni ja SSRI-lääkkeet ja rekistereistä kerättiin kuolleisuustiedot. Tuloksissa PPI-lääkkeet eivät assosioituneet kuolleisuuteen eivätkä ripuliin, kuten muutamissa aiemmissa tutkimuksissa. Sen sijaan PPI-lääkkeet assosioituivat aiempaan lonkkamurtumaan ja pitkäaikaisiin tulehdussairauksiin. Tutkimuksen tulokset vahvistavat aiempaa käsitystä siitä, että PPI-lääkkeitä käytetään runsaasti etenkin pitkäaikaisessa hoidossa olevilla potilailla. Lisätutkimuksia pitkäaikaishaitoista tarvitaan, mutta oikeaan indikaatioon oikealla annoksella määrättyä PPI-hoitoa ei ole syytä keskeyttää.
  • Lindroos, Jenny (Helsingin yliopisto, 2015)
    Målet var att kartlägga livskvaliteten för att bedöma vårdeffektiviteten hos hemvårdspatienterna före och efter bytet av servicemodellen för medicinskt stöd inom Borgå stad. Studien undersökte ändamålsenligheten med HRQOL-instrumentet 15D och subjektiv hälsostatus för evaluering av livskvaliteten hos den i huvudsak geriatriska målgruppen. 499 hemvårdspatienter utgjorde kohorten som uppföljdes i 8 månader. Enkäten innehållande demografiska data, 15D, allmän hälsa mätt med första frågan ur SF-36 fylldes i av patienten själv eller med assistans av anhöriga eller vårdpersonalen. I första ronden svarade 347 och i andra ronden 268 personer. 15D-indexmedelvärdet var 0,7211 (SD 0,130) före interventionen och 0,7314 (SD 0,135) efter. Ökningen var inte statistiskt signifikant. Den allmänna hälsostatusen förbättrades väsentligt (p=0,037). Den nya servicemodellen konstaterades effektiv. Huruvida patienten besvarat enkäten ensam eller inte hade en självständig inverkan på 15D. Betydelsen av hjälp vid ifyllandet av livskvalitetsenkäten var större än förväntat och detta borde i större utsträckning beaktas vid dylika undersökningar.