Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 283
  • Heikkilä, Nelli; Laakso, Sini M; Mannerström, Helga; Kekäläinen, Eliisa; Saavalainen, Päivi; Jarva, Hanna; Arstila, T Petteri (Helsingin yliopisto, 2016)
    APECED (autoimmune polyendocrinopathy-candidiasis-ectodermal dystrophy) on suomalai-seen tautiperimään kuuluva harvinainen monogeeninen autoimmuunisyndrooma, joka aiheu-tuu AIRE-geenin mutaatioista. AIRE:a ilmennetään pääasiassa kateenkorvassa, jossa se ohjaa kudosspesifien antigeenien ekspressiota ja esittelyä kehittyville tymosyyteille. AIRE:n mu-taatiot johtavat tymosyyttien negatiivisen selektion häiriintymiseen, jolloin autoreaktiivisia T-soluklooneja pääsee kehittymään. APECED-potilaiden perifeerisen veren CD8+ T-solupopulaatiossa on havaittu patologisia poikkeavuuksia, CD4+ säätelijä-T-solut toimivat puutteellisesti ja autovasta-aineet häiritsevät Th17-auttajasolujen toimintaa. Tutkimme CD4+ auttaja-T-solujen toimintaa kymmenessä APECED-potilaassa ja terveessä verrokissa solusti-mulaatioilla, virtaussytometrialla ja transkriptomianalyysilla. Effektori/muistisolujen osuus oli suurentunut, kun taas naiiveja soluja oli vähemmän. Naiivit solut vaikuttivat poikkeavasti aktivoituneilta, sillä ne tuottivat kypsille auttaja-T-soluille tyypillisiä sytokiinejä. Erityisesti interferoni gamman (IFN-γ) tuotanto oli lisääntynyt, mikä sopii yhteen CD8+ T-solujen häi-riön kanssa, sillä IFN-γ stimuloi CD8+ T-soluja. Myös vastikään kateenkorvasta lähteneissä auttaja-T-soluissa havaittiin samoja poikkeavuuksia effektori/muistisolujen ja naiivien solu-jen suhteissa sekä sytokiinituotannossa. Löydökset viittaavat auttaja-T-solujen häiriöön ja ennenaikaiseen aktivaatioon, joka alkaa jo kateenkorvassa tapahtuvan kehityksen aikana.
  • Mervaala, Elina (Helsingin yliopisto, 2016)
    Luuytimen stromaalisista soluista (bone marrow stromal cells, BMSCs) on saatu lupaavaa näyttöä akuutin munuaisvaurion hoidossa. Reniini-angiotensiini-järjestelmä (reninangiotensin system, RAS) säätelee BMSC-solujen kypsymistä luuytimessä, joten sen häiriöt voivat heijastua muutoksina BMSC-solujen terapeuttisessa potentiaalissa. Tutkimme kaksoistransgeenisten rottien luuytimen stromaalisia kantasoluja (transgenic bone marrow stromal cells, TG-BMSCs) rotan akuutin munuaisvaurion hoidossa. Kaksoistransgeeniset rotat ilmentävät ihmisen angiotensinogeeniä ja ihmisen reniiniä, ja ne mallintavat jatkuvaa RAS-aktivaatiota. Vertailussa käytettiin tavallisten Sprague Dawley - rottien luuytimen kantasoluja (SD-BMSCs). SD-rottien akuutti munuaisvaurio saatiin aikaan iskemia-reperfuusio-menetelmällä. Immunohistokemiassa tarkasteltiin munuaisten inflammaation vaikeusastetta ED-1- markkerin avulla. Rottien seerumin urea- ja kreatiniinipitoisuudet mitattiin. Munuaiskudoksen nekroosin astetta arvioitiin histologisesti. BMSC-solujen happiradikaalien tuotantoa ja mitokondriaalista respiraatiota havainnoitiin. Mikroarraylla tutkittiin solujen geeniekspression muutoksia. Tutkimuksessa havaittiin poikkeavuuksia TG-BMSC-soluissa. Solut olivat fenotyypiltään proinflammatorisia ja niiden mitokondriot olivat dysfunktionaalisia. AKI:n yhteydessä annosteltuna solut pahensivat vauriota ja aiheuttivat merkittävää kuolleisuutta. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että BMSC-solujen altistuminen jatkuvalle RASaktivaatiolle voi aiheuttaa niissä pysyviä muutoksia ja huonontaa niiden terapeuttista tehoa dramaattisestikin.
  • Tuomi, Janne; Kuurne-Koivisto, Minna; Partinen, Markku (Helsingin yliopisto, 2016)
    Background: Treatment of chronic insomnia is problematic and alternative methods besides drug therapy are sought out for. The aim of the study was to find out about the effects of Neurosonic-low frequency therapy chair on patients with primary insomnia. Therapy is based on Whole-Body Vibration (WBV). Methods: This pilot study consisted of 16 adults (12 men, 4 women; age range 28 - 65) that suffered from insomnia with an Insomnia Severity Index (ISI) of at least 15. They were randomized into control and intervention groups (8 + 8). Both groups received WBV-treatment for five times. At the start of the study control group had a three week period when they did not receive treatment. Measurements were taken using actigraphy, SCL-90-, WHO-5-, PSQI-, ISI-, EQ-5D-questionnaires and a structured sleep questionnaire based on the Basic Nordic Sleep Questionnaire. Results: After treatment ISI-scores decreased in both groups. After treatment the WHO-5- and EQ-5D VAS-score were also ameliorated. Treatment also lowered SCL-90 scores related to anxiety, obsessive compulsive and somatization symptoms. Conclusions: Our results indicate that WBV-treatment has beneficial effects for people suffering from primary insomnia. WBV-treatment also seems to relieve anxiety. No major adverse effects were detected. WBV-treatment may be useful for example in the treatment of insomnia in situations where pharmacological treatment is insufficient. Further studies should be done to have more information about the usefulness of WBV based therapy in treatment of insomnia.
  • Lindroos, Jenny (Helsingin yliopisto, 2015)
    Målet var att kartlägga livskvaliteten för att bedöma vårdeffektiviteten hos hemvårdspatienterna före och efter bytet av servicemodellen för medicinskt stöd inom Borgå stad. Studien undersökte ändamålsenligheten med HRQOL-instrumentet 15D och subjektiv hälsostatus för evaluering av livskvaliteten hos den i huvudsak geriatriska målgruppen. 499 hemvårdspatienter utgjorde kohorten som uppföljdes i 8 månader. Enkäten innehållande demografiska data, 15D, allmän hälsa mätt med första frågan ur SF-36 fylldes i av patienten själv eller med assistans av anhöriga eller vårdpersonalen. I första ronden svarade 347 och i andra ronden 268 personer. 15D-indexmedelvärdet var 0,7211 (SD 0,130) före interventionen och 0,7314 (SD 0,135) efter. Ökningen var inte statistiskt signifikant. Den allmänna hälsostatusen förbättrades väsentligt (p=0,037). Den nya servicemodellen konstaterades effektiv. Huruvida patienten besvarat enkäten ensam eller inte hade en självständig inverkan på 15D. Betydelsen av hjälp vid ifyllandet av livskvalitetsenkäten var större än förväntat och detta borde i större utsträckning beaktas vid dylika undersökningar.
  • Pietilä, Markus (Helsingin yliopisto, 2015)
    Apotti on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin sekä alueen kuntien potilastietojärjestelmähanke. Helsingin kaupungin terveyslautakunta kokoontui ensimmäisen kerran ottamaan kantaa Apottiin 11.9.2012. Ennen kokousta sosiaalisessa mediassa oli virinnyt vilkas keskustelu, jossa lähinnä kritisoitiin hanketta. (Hanketta kritisoitiin muun muassa sen korkeasta kustannusarviosta ja siitä, että hankkeessa oltaisiin ajautumassa niin sanottuun toimittajaloukkuun.) Keskustelun keskiössä oli 9.7.2012 perustettu Facebook-ryhmä Terveydenhuollon tietojärjestelmät korjattava. Keskusteluun osallistuivat suoraan ja välillisesti myös perinteisempi media ja potilastietojärjestelmähankkeen vastuuhenkilöt. Keskustelun tärkeimmät pitkät puheenvuorot ja lyhyemmät kommentit ovat hajallaan ja sekavassa järjestyksessä eri internetsivustoilla. Tämän tutkielman ensisijaisena tavoitteena on etsiä nämä keskustelun tärkeimmät puheenvuorot ja esitellä ne kronologisessa järjestyksessä (luvut 2-7 ja 13-29). Tutkielman toissijaisena tavoitteena on pohtia joitakin keskustelussa esiinnousseita teemoja (luvut 8-12 ja 30).
  • Cansu, Emir (Helsingfors universitet, 2015)
    Sirtuin-1 (Sirt-1), an NAD+-dependent deacetylase, maintains energy homeostasis upon stress-induced decline in energy levels. Sirt-1 possesses many other functions ranging from regulating cellular proliferation and apoptosis to maintaining glucose and lipid metabolism. By deacetylating its target proteins, Sirt-1 can also increase the lifespan of lower organisms such as yeast, flies, and worms. However, lifespan-prolonging ability of Sirt-1 in rodent models and human subjects has been investigated, exhibiting only partially promising results. Contrary to its role in increasing lifespan in rodents and humans, Sirt-1 has exhibited positive results on prolonging the health-span of these model organisms by delaying or inhibiting the development of diseases and disorders that present themselves with increasing age. Drug mediated Sirt-1 activation via resveratrol and Sirt-1 activation through calorie restriction were shown to bring a healthy balance to glucose and lipid metabolism especially in rodents fed on high-fat diet. Currently, Sirt-1 is investigated as a target gene for the treatment of Type-2 Diabetes in multiple clinical trials. In this study, we investigated the role of the Sirtuin-1 in the maintenance of intestinal epithelium. In our study, we utilized intestinal organoid models grown from isolated crypts of mouse small intestine. We performed knockdown of Sirt-1 at mRNA level via lentiviral shRNA. Additionally, we targeted Sirt-1 activity by applying resveratrol to the culture media of mouse intestinal organoids. Our main aim was to address how manipulations of Sirt-1 expression or activity would affect the function of intestinal stem cells and Paneth cells located in the crypt tips of intestinal organ-oids. Furthermore, we were interested in how these changes would alter organoid viability and crypt regeneration. In this study, we demonstrate that Sirt-1 is a fundamental gene for mouse intestinal organoid viability as well as organoid crypt regeneration. We also show that Sirt-1 controls crypt regeneration by regulating Paneth cell differentiation and thus intestinal stem cell niche conditions in the crypt bottoms of mouse intestinal organoids. Activation of Sirt-1 by resveratrol decreases total Paneth cell number in a crypt bottom leading to the relative retardation of crypt regeneration as well as the reduction in crypt size. High concentrations of resveratrol resulted in death of intestinal organoids, probably due to complete loss of Paneth cells.
  • Virta, Sanna-Mari (Helsingfors universitet, 2015)
    Hoitovaihtoehto hampaattomille potilaille on irrotettava kokoproteesi, jolla on usein heikko stabiliteetti ja retentio alveoliharjanteen jatkuvan resorption vuoksi. Retention ja stabiliteetin lisäämiseksi voidaan käyttää implantteja, mutta toisinaan olosuhteet perinteisille implanteille ovat rajoitetut. Tällöin on mahdollista käyttää halkaisijaltaan pienempiä mini-implantteja. Ne mahdollistavat kokoproteesin stabiliteetin ja retention sekä vähentävät luun resorptiota. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia mini-implanttikiinnitteisten alaleuan peittoproteesien toimivuutta, potilastyytyväisyyttä ja huoltotoimenpiteiden tarvetta. Tutkimusaineisto koostui seitsemästä tutkittavasta, joilla on mini-implanttikiinnitteiset peittoproteesit alaleuassa. Tutkittavien mini-implanttikiinnitteinen proteettinen hoito on aloitettu vuosien 2010–2012 välillä SEHYK:ssä tai Helsingin yliopiston hammasklinikalla. Tutkittavia pyydettiin arvioimaan proteesiensa toimivuutta ja mukavuutta vastaamalla kyselylomakkeeseen. Lisäksi tutkittiin kliinisesti mini-implanttien, limakalvojen ja proteesien kunto. Mahdollisuuksien mukaan selvitettiin hoitohistoriasta aiemmat huoltotoimenpiteet. Mini-implantteja käytetään lisäämään alaleuan kokoproteesin stabiliteettia vähemmän kuin voisi olettaa verrattuna hampaattomien määrään. Kliinisessä tutkimuksessa havaittiin tavanomaista korjaustarvetta melkein kaikissa proteeseissa. Tärkeintä ylläpitohoidossa on potilaan hyvä suuhygienia ja säännölliset kontrollit. Tulokset vahvistivat hypoteesin, jonka mukaan potilaat ovat tyytyväisiä mini-implantein tuettuun alaleuan kokoproteesiin ja tuntevat olonsa mukavaksi paikoillaan pysyvän proteesin ansiosta.
  • Bask, Lenita (Helsingfors universitet, 2015)
    Kasvoluiden murtumat muodostavat suuren joukon hoitoa vaativia vammoja. Suomessa ei ole kuitenkaan tehty koko maata kattavaa tutkimusta kyseisten murtumien esiintyvyydestä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää kasvomurtumien määrää, esiintyvyyttä, ikä- ja sukupuolijakaumaa, murtumiin johtaneita syytekijöitä sekä vammoista aiheutuneita hoitopäiviä ja –jaksoja Suomessa vuonna 2012. Aineisto saatiin Terveyden ja hyvinvoinninlaitokselta. Tilastot oli kerätty hoitoilmoituksista. Vuonna 2012 Suomessa oli yhteensä 4418 potilasta päädiagnoosilla kasvojen tai kallon luiden murtuma. Näistä suurin osa (69,8%) oli miehiä ja eniten potilaita oli ikäryhmässä 15-24-vuotiaat. Murtumista suurin osa kohdistui nenäluuhun sekä leukaluihin, ja pääasiallinen ulkoinen syytekijä vammoille oli kaatumiset ja putoamiset. Potilaita oli eniten niissä sairaanhoitopiireissä, joissa sijaitsevat myös yliopistolliset keskussairaalat. Hoitoon hakeuduttiin yleisimmin maanantaina tai muina arkipäivinä. 4189:lle potilaalle kertyi yhteensä 8475 hoitokäyntiä. Hoitojaksoja oli puolestaan 1699:llä potilaalla 2000 ja hoitopäiviä 7958. Suurin osa hoitokäyntien ja –jaksojen potilaista oli 15-24-vuotiaita.
  • Övermark, Lassi (Helsingfors universitet, 2015)
    Migreeniin on yhdistetty useita liitännäissairauksia, joista tässä tutkimuksessa keskityttiin erityisesti astmaan ja allergioihin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ovatko allergiat ja astma yleisempiä migreenisukujen migreenipotilailla kuin heidän terveillä perheenjäsenillään ja miten ne vaikuttavat migreenin kliiniseen kuvaan. Tavoitteena oli myös löytää sukuja molekyyligeneettisiin jatkotutkimuksiin, joissa etsitään mahdollisia yhteisiä tekijöitä migreenin ja allergioiden tai astman välillä. Lisäksi haluttiin selvittää, voisiko joku aiemmin koko genomin kattavassa meta- analyysissä tunnistetuista 12 yhden nukleotidin polymorfismeista (SNP) assosioitua myös migreenipotilaiden allergiaan ja astmaan. Tutkimus on toteutettu kyselylomaketutkimuksena, johon on osallistunut 10061 suomalaista migreenipotilasta ja heidän perheenjäsentään. Migreenipotilailla esiintyy allergiaa merkittävästi enemmän kuin heidän terveillä perheenjäsenillään, 35,5% vs 24,4%, samoin kuin astmaa, 9,7% vs 7,3%. Migreenipotilaista allergikoilla ja astmaatikoilla päänsärkykohtauksia oli useammin ja ne kestivät kauemmin, kuin allergiattomilla ja astmattomilla. Allergikkojen päänsärky oli lisäksi keskimäärin voimakkaampaa. Jatkotutkimuksiin valittiin sukuja, joissa allergiat ja migreeni vaikuttavat periytyvän yhdessä jopa kolmessa sukupolvessa. Aiemmin tunnistetuista SNP:istä rs2274316 (MEF2D-geenissä) näyttäisi liittyvän migreenipotilaiden allergiaan (p=0,025).
  • Kjäldman, Magnus Eliel (Helsingfors universitet, 2015)
    Accurate pre-operative identification and grading of soft tissue sarcomas is required for their correct treatment. While core needle biopsy has been recognized accurate for identifying and grading soft tissue sarcomas, data is still lacking on diagnostic errors, their underlying reasons and the effects any errors may have on patient treatment. We retrospectively analysed data on all 313 patients treated for soft tissue sarcomas of the trunk and extremities whose core needle biopsies were analysed between 2000 and 2012 at Helsinki University Central Hospital. The final analysis included 297 patients with a primary soft tissue sarcoma who had their surgical specimen evaluated at Helsinki University Central Hospital. We found 48 diagnostic errors with the ability to affect subsequent treatment: 19 nonsarcomatous, 25 incorrect low-grade and five pre-operative diagnoses with errors in subtype. Core needle biopsies of myxoid soft tissue sarcomas appeared challenging to interpret. Twenty-five treatment inaccuracies were found in 18 patients, twelve of these were related to inadequate surgery and one had not received chemotherapy. On re-examination of the core needle biopsy, we reached the correct diagnosis in 20 patients. In addition six patients got a more correct diagnosis. Core needle biopsy is reliable for identifying mesenchymal malignancy and guiding treatment planning at our institution. We recommend it for diagnosis of all soft tissue sarcoma suspicious tumours with interpretation done by an experienced soft tissue sarcoma pathologist. Special caution must be taken when evaluating myxoid tumours.
  • Järvinen, Anna (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimuksen tavoitteena oli löytää migreenille ja epilepsialle altistavia geneettisiä variantteja eksomisekvensoinnin avulla kromosomista 14q12-q23. Aineistona toimi kumpaakin sairautta ilmentävä suomalainen suku. Migreenidiagnoosit asetettiin kyselylomakkeen pohjalta, johon vastasi 111 henkilöä. Lomakkeen avulla karakterisoitiin tarkemmin suvun fenotyyppi migreenin suhteen. Aineistosta 61,3 % kärsi migreenistä ja 13,5 % epilepsiasta. Epilepsia assosioitui selkeästi aurattomaan migreeniin: epileptikoista 73,3 % sairasti auratonta migreeniä ja aurallista vain 20 %. Samanaikainen epilepsia lisäsi migreenioireiden vakavuutta. Epilepsiasta kärsivien migreeni alkoi keskimäärin nuorempana, oli oirekuvaltaan vaikeampaa ja kohtausten lukumäärä oli suurempi kuin vertailuryhmällä, joka kärsi pelkästä migreenistä. Eksomisekvensointia varten valittiin 8 henkilöä, joilta etsittiin harvinaisia variantteja, jotka segregoivat sairauden mukana ja aiheuttavat toiminnallisesti kiinnostavan muutoksen. 13 varianttia pääsi lopulliseen tarkasteluun. Näistä kaksi sijaitsi SYNE2-geenissä, joka osallistuu neurogeneesin säätelyyn. Jompikumpi varianteista esiintyi viidellä eksomisekvensoidulla henkilöllä, kaikilla heterotsygoottisina. Ne eivät kuitenkaan esiintyneet aineistossa siten, että niitä voitaisiin pitää migreenille ja epilepsialle altistavina variantteina. Lisäksi määritettiin kandidaattigeeneiksi SYNE2 ja NPAS3, joista seulottiin ei-eksonisia variantteja ilman vakuuttavia löydöksiä.
  • Torvi, Paula (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkielman tarkoituksena on koota yhteen tämänhetkistä tietoa sellaisista syljessä esiintyvistä biomarkkereista, joita on tutkittu siinä toivossa, että ne voisivat olla käyttökelpoisia parodontiitin diagnostiikassa, sekä arvioida löydettyjen markkerien hyödyllisyyttä ja kehittämismahdollisuuksia ja – tarpeita. Tutkielma on muodoltaan kirjallisuuskatsaus, joten sitä laadittaessa perehdyttiin PubMedistä löytyviin artikkeleihin. Artikkelit rajattiin koskemaan viimeisten kahden vuosikymmenen aikana tehtyjä tutkimuksia ja keskityttiin erityisesti 2010-luvulla tehtyihin tutkimuksiin. Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että syljestä voidaan määrittää useita sellaisia biomarkkereita, jotka kertovat jotain parodontiitista. Parodontiitin voidaan havaita nostavan tai laskevan tiettyjen markkereiden pitoisuuksia syljessä, ja osan pitoisuuksista on myös todettu muuttuvan odotetusti hoidon tuloksena. Erityisesti matriksin metalloproteinaasi-8 on osoittautunut lupaavaksi biomarkkerikandidaatiksi parodontiitin sylkidiagnostiikkaan. Tehokas ja kohtuuhintainen parodontiitin sylkitesti olisi käyttökelpoinen potilasjoukkojen seulonnassa, taudin riskin ja etenemisen ennustamisessa, varhaisdiagnostiikassa ja paranemisen seurannassa. Tutkimuksia on aiheesta tehty paljon, mutta osittain tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Tarvitaankin lisää erityisesti pitkittäistutkimuksia riittävän suurilla koehenkilöjoukoilla, ennen kuin toivotunlainen parodontiitin sylkitesti saadaan kehitettyä.
  • Tomas, Högman (Helsingfors universitet, 2015)
    Kariekseen liittyvät toimenpiteet ovat yleisimpiä perushammaslääkärin tekemiä toimenpiteitä. Syvän karieksen hoito vaatii hammaslääkäriltä tarkempaa pohdintaa hampaan senhetkisestä tilasta ja mahdollisesta pitkäaikaisennusteesta. Tutkielman tarkoituksena oli perehtyä syvän karieksen hoitoa ja hoitovaihtoehtoja koskevaan kirjallisuuteen, jotta pystyttäisiin antamaan suositeltavat hoitolinjaukset syvän karieksen ja pulpaperforaatioiden hoitoon. Aineisto kerättiin PubMed ja Ovid Medline -tietokannoista, joiden lisäksi tietoa haettiin myös oppikirjoista ja Helsingin yliopiston Nelli-portaalin artikkelihausta. Kirjallisuuden perusteella syvää kariesta preparoidessa ei ole toivottavaa poistaa kaikkea kariesta yhdellä istunnolla, sillä hammasytimen (pulpan) paljastumisen riski on liian suuri. Vaiheittainen ekskavointi osoittautui hampaan ennusteen kannalta suotuisaksi preparointitekniikaksi. Pulpan välillisessä kattamisessa paikan saumojen tiiveys vaikutti enemmän kuin kaviteetin pohjalla käytetty materiaali. Kattamisaineen ominaisuudet korostuvat vasta pulpaperforaation yhteydessä, jolloin käytetty materiaali on suorassa kontaktissa pulpakudoksen kanssa. Suositeltava materiaali perforaation hoitoon on MTA (mineraalitrioksidiaggregaatti), joka antaa hoidolle paremman ennusteen kuin pitkään käytössä ollut kalsiumhydroksidi.
  • Lagerstam, Sofia (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimuksessa arvioitiin AMH-määrityksen merkitystä lapsettomuuspotilaiden IVF-hoitoa suunniteltaessa. Selvitimme follikkeleiden, munasolujen, hyvälaatuisten ja pakastettujen alkioiden määrän sekä hoidon tuloksen. Näitä muuttujia verrattiin AMH- ja FSH-pitoisuuksiin eri ikä- ja diagnoosiryhmissä. AMH-pitoisuus korreloi hyvin yllä oleviin muuttujiin sekä käytettyyn gonadotropiinimäärään. Hoidon lopputulokseen, eli mahdollisesti hoitoalkuiseen raskauteen, määritys ei yhtä selvästi näytä vaikuttavan, poikkeuksena kuitenkin potilaat joiden AMH-pitoisuus on jäänyt kokonaan alle mitattavan arvon.
  • Jääskeläinen, Sesilia (Helsingfors universitet, 2015)
    Keuhkonsiirtopotilaiden refluksi aiheuttaa obliteroivaa bronkioliittiä (BOS), joka johtaa siirteen toimintakyvyn lakkaamiseen. Ongelmana on, ettei refluksille ole vakiintunutta diagnostista menetelmää, jolloin refluksi ja siitä johtuvat mikroaspiraatiot jäävät usein huomiotta aiheuttaen hyljintää ja sitä kautta BOS:ia. Oil-red-O (ORO) värjää aspiroitunutta rasvaa syöneitä alveolaarisia makrofageja bronkoalveolaarisesta huuhtelunäytteestä (BAL), jota uskotaan voitavan käyttää refluksin diagnostiikassa keuhkonsiirtopotilailla. Tutkimme lisäksi, ovatko ORO-näytteet positiivisempia potilailla, joille kehittyi BOS aikaisemmin, joilla oli useita hyljintöjä tai joille oli tehty fundoplikaatio refluksin estämiseksi. Aineistomme koostui Suomessa tehtyjen keuhkonsiirtopotilaiden ORO-tuloksista ja sairaskertomuksista. Valitsimme tarkempaan tutkimukseen ne potilaat, joilla oli paljon positiivisia ORO-näytteitä ja jotka olivat saaneet siirteen vuoden 2011 jälkeen, jolloin ORO-värjäyksiä alettiin tehdä Suomessa rutiinisti, heitä oli 22. ORO-positiivisuutta verrattiin potilaan sairaskertomuksen tapahtumiin, jolloin nähtiin mahdolliset yhteydet. Tulokseksi saatiin, ettei ORO-värjäystä voi pitää täysin luotettavana keinona refluksin diagnostiikassa, sillä se ei vastannut hypoteesiamme. Myöskään muiden tutkimiemme tapahtumien kanssa ei löydetty yhteyttä ORO-positiivisuuteen.
  • Lönnroth, Jessica (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata hammaslääkäreiden valmiuksia ja suhtautumista vastaanotolla annettavaan alkoholinkäyttöä koskevaan terveysneuvontaan. Tutkimuksessa selvitettiin, missä määrin terveysneuvontaa käytännössä toteutetaan ja, millainen vaikutus alkoholinkäytön puheeksi ottamisella on ollut hoitosuhteeseen. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena. Otos tehtiin Suomen Hammaslääkäriliiton jäsenrekisterin kunta- ja/tai yksityissektorilla työskentelevistä peruskoulutuksen saaneista hammaslääkäreistä. Vastausprosentiksi muodostui 20,6 (n=103). Vastaukset käsiteltiin Excel-taulukkolaskentaohjelmalla. Valmiuksiaan alkoholinkäyttöä koskevan terveysneuvonnan toteuttamiseen hammaslääkärit eivät pääsääntöisesti kokeneet riittäviksi. Kolme neljästä vastaajasta arvioi hammaslääkärin peruskoulutuksen tarjonneen vähän tai ei lainkaan valmiuksia alkoholinkäyttöä koskevan terveysneuvonnan toteuttamiseen. Alkoholinkäytöstä kysyminen tai sen kirjaaminen hammaslääkärin vastaanotolla ei tämän tutkimuksen perusteella ollut kattavaa. Alkoholin riskikäyttäjien kohdalla terveysneuvonta oli vähäistä painottuen alkoholin terveysvaikutuksista keskusteluun. Hoitosuhteeseen alkoholinkäytön puheeksi ottamisella ei pääsääntöisesti koettu juurikaan olleen vaikutusta. Tämän tutkimuksen tulokset tarjoavat viitteitä siitä, mitkä tekijät voivat olla estämässä alkoholinkäyttöä koskevan terveysneuvonnan toteutumista suunterveydenhuollossa. Täydennyskoulutuksen tarve niin alkoholinkäytöstä keskustelemiseksi kuin riskikäytön tunnistamiseksi on tämän tutkimuksen perusteella varsin ilmeinen.
  • Testiane 
    Juntura, Jonne (Helsingfors universitet, 2015)
    TEstitestilääkis
  • Jolma, Mirjami (Helsingfors universitet, 2015)
    Pienenpienten keskosten pitkäaikaiskehityksestä ja sen suhteesta varhaisvaiheen ongelmiin on vain rajallisesti tietoa. Kirjallisuuskatsaus käsittelee pienimpien keskosten hoidon ja ennusteen nykytilannetta. Pikkukeskosilla todetaan usein avoin valtimotiehyt, PDA, joka on pyritty sulkemaan joko lääkkeellisesti tai kirurgisesti. Sulkumenetelmien pitkäaikaisvaikutuksia on tutkittu vähän. Aineistona oli vuosina 2000-2005 HUS:n Lasten ja nuorten sairaalassa hoidetut ja seuratut alle 1000g painavina syntyneet lapset, joista kerättiin alkuvaiheen tiedot sekä seurantatiedot 5-6 vuoden ikään asti. Päätemuuttujana oli 5-6v iässä tehtyjen neuropsykologisten tutkimusten tulokset. Menetelmänä käytettiin nelikenttäanalyysiä. PDA:n lääkkeellinen sulku ei lisännyt neuropsykologisten ongelmien ilmaantuvuutta. Ibuprofeenia ja indometasiinia ei voitu aineiston perusteella vertailla. Verrattaessa eri hoitomenetelmien vaikutuksia todettiin kirurgisen hoidon lisäävän äänihuulipareesin ja visuaalisten erityisvaikeuksien riskiä. Syntymäpainon ja raskauden keston vakioinnin jälkeen PDA:n kirurginen hoito, kuten mikä tahansa kirurginen operaatio, kolminkertaisti visuaalisen erityisvaikeuden riskin ja PDA:n kirurgiseen sulkuun liittyi vähintään 12-kertainen äänihuulipareesin riski. Pienenpienten keskosten kirurginen hoito on syytä varata vain tilanteisiin, joissa sille ei ole vaihtoehtoa.
  • Kärkkäinen, Johannes (Helsingfors universitet, 2015)
    Vähäinen liikunta ja runsaasti energiaa sisältävä ravitsemus ovat aikaansaaneet räjähdysmäisen ylipainon ja lihavuuden yleistymisen. Ylipainoon ja lihavuuteen liittyvät sairaudet, kuten tyypin 2 diabetes mellitus, rasvamaksa, verenpainetauti, sepelvaltimotauti, hyperkolesterolemia, aivoinfarkti ja metabolinen oireyhtymä, ovat merkittäviä sairastavuuden ja ennenaikaisen kuolleisuuden aiheuttajia. Lihavuus ja insuliiniresistenssi ovat tyypin 2 diabetes mellituksen keskeisimmät riskitekijät. Patologinen reniini-angiotensiini-aldosteroni –järjestelmän (RAAS) aktivaatio on keskeisessä roolissa endoteelin toimintahäiriön ja insuliiniresistenssin kehityksessä useissa elimissä. Laajoissa kliinisissä lääketutkimuksissa on tullut esiin ACE-estäjien ja angiotensiini 2:den (AT2) tyypin 1 reseptoria salpaavien lääkeaineiden insuliiniherkkyyttä parantava ja uusia diabetestapauksia vähentävä vaikutus. AT2:den ja insuliinin aineenvaihdunta on monilta osin toisiinsa kietoutunutta ja RAAS-järjestelmällä on keskeinen rooli verenpaineen säätelyn lisäksi myös insuliinin klassisissa kohdekudoksissa. Selvittääksemme AT2:den roolia insuliiniresistenssin synnyssä ihmisen luurankolihaksessa tutkimme glukoosin kuljetusta 14 terveen koehenkilön vastus lateralis -lihaksesta avolihasbiopsiatekniikalla otetuissa lihasnäytteissä. Tutkimuksemme perusteella AT2:lla on ihmisen luurankolihassoluissa insuliinivälitteistä glukoosin soluun kuljetusta vähentävä vaikutus ex vivo. AT2 vähensi glukoosin kuljetusta 20 % insuliinin läsnä ollessa, mutta insuliinin puuttuessa AT2:lla ei ollut tilastollisesti merkittävää vaikutusta glukoosin kuljetukseen. RAAS-järjestelmä ja AT2 ovat siten mielenkiintoinen kohde pyrittäessä lisäämään lihaksen insuliiniherkkyyttä.
  • Flinkkilä, Eerika (Helsingfors universitet, 2015)
    The objective of this review is to summarize the current scientific evidence on the effect of prenatal exposure to maternal infection and immune response on the offspring’s risk for mental disorders. Studies were searched from PubMed database with the following keywords: Mental Disorders AND Prenatal Exposure Delayed Effects AND Infection AND Inflammation. Prenatal exposure to maternal influenza appears to increase the offspring’s risk for schizophrenia spectrum disorders, although the studies are not fully consistent. Prenatal exposure to maternal fever seems to be related with elevated autism risk in the offspring. No replicated findings of an association between prenatal infectious exposure and other mental disorders exist. Evidence for the effect of prenatal exposure to maternal infection on risk for mental disorders exists for several different infections, and it is likely that the genetic liability to these disorders operate in conjunction with the exposure. Therefore, genetically sensitive study designs are needed.