Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 179
  • Virta, Sanna-Mari (2015)
    Hoitovaihtoehto hampaattomille potilaille on irrotettava kokoproteesi, jolla on usein heikko stabiliteetti ja retentio alveoliharjanteen jatkuvan resorption vuoksi. Retention ja stabiliteetin lisäämiseksi voidaan käyttää implantteja, mutta toisinaan olosuhteet perinteisille implanteille ovat rajoitetut. Tällöin on mahdollista käyttää halkaisijaltaan pienempiä mini-implantteja. Ne mahdollistavat kokoproteesin stabiliteetin ja retention sekä vähentävät luun resorptiota. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia mini-implanttikiinnitteisten alaleuan peittoproteesien toimivuutta, potilastyytyväisyyttä ja huoltotoimenpiteiden tarvetta. Tutkimusaineisto koostui seitsemästä tutkittavasta, joilla on mini-implanttikiinnitteiset peittoproteesit alaleuassa. Tutkittavien mini-implanttikiinnitteinen proteettinen hoito on aloitettu vuosien 2010–2012 välillä SEHYK:ssä tai Helsingin yliopiston hammasklinikalla. Tutkittavia pyydettiin arvioimaan proteesiensa toimivuutta ja mukavuutta vastaamalla kyselylomakkeeseen. Lisäksi tutkittiin kliinisesti mini-implanttien, limakalvojen ja proteesien kunto. Mahdollisuuksien mukaan selvitettiin hoitohistoriasta aiemmat huoltotoimenpiteet. Mini-implantteja käytetään lisäämään alaleuan kokoproteesin stabiliteettia vähemmän kuin voisi olettaa verrattuna hampaattomien määrään. Kliinisessä tutkimuksessa havaittiin tavanomaista korjaustarvetta melkein kaikissa proteeseissa. Tärkeintä ylläpitohoidossa on potilaan hyvä suuhygienia ja säännölliset kontrollit. Tulokset vahvistivat hypoteesin, jonka mukaan potilaat ovat tyytyväisiä mini-implantein tuettuun alaleuan kokoproteesiin ja tuntevat olonsa mukavaksi paikoillaan pysyvän proteesin ansiosta.
  • Torvi, Paula (2015)
    Tutkielman tarkoituksena on koota yhteen tämänhetkistä tietoa sellaisista syljessä esiintyvistä biomarkkereista, joita on tutkittu siinä toivossa, että ne voisivat olla käyttökelpoisia parodontiitin diagnostiikassa, sekä arvioida löydettyjen markkerien hyödyllisyyttä ja kehittämismahdollisuuksia ja – tarpeita. Tutkielma on muodoltaan kirjallisuuskatsaus, joten sitä laadittaessa perehdyttiin PubMedistä löytyviin artikkeleihin. Artikkelit rajattiin koskemaan viimeisten kahden vuosikymmenen aikana tehtyjä tutkimuksia ja keskityttiin erityisesti 2010-luvulla tehtyihin tutkimuksiin. Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että syljestä voidaan määrittää useita sellaisia biomarkkereita, jotka kertovat jotain parodontiitista. Parodontiitin voidaan havaita nostavan tai laskevan tiettyjen markkereiden pitoisuuksia syljessä, ja osan pitoisuuksista on myös todettu muuttuvan odotetusti hoidon tuloksena. Erityisesti matriksin metalloproteinaasi-8 on osoittautunut lupaavaksi biomarkkerikandidaatiksi parodontiitin sylkidiagnostiikkaan. Tehokas ja kohtuuhintainen parodontiitin sylkitesti olisi käyttökelpoinen potilasjoukkojen seulonnassa, taudin riskin ja etenemisen ennustamisessa, varhaisdiagnostiikassa ja paranemisen seurannassa. Tutkimuksia on aiheesta tehty paljon, mutta osittain tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Tarvitaankin lisää erityisesti pitkittäistutkimuksia riittävän suurilla koehenkilöjoukoilla, ennen kuin toivotunlainen parodontiitin sylkitesti saadaan kehitettyä.
  • Järvinen, Anna (2015)
    Tutkimuksen tavoitteena oli löytää migreenille ja epilepsialle altistavia geneettisiä variantteja eksomisekvensoinnin avulla kromosomista 14q12-q23. Aineistona toimi kumpaakin sairautta ilmentävä suomalainen suku. Migreenidiagnoosit asetettiin kyselylomakkeen pohjalta, johon vastasi 111 henkilöä. Lomakkeen avulla karakterisoitiin tarkemmin suvun fenotyyppi migreenin suhteen. Aineistosta 61,3 % kärsi migreenistä ja 13,5 % epilepsiasta. Epilepsia assosioitui selkeästi aurattomaan migreeniin: epileptikoista 73,3 % sairasti auratonta migreeniä ja aurallista vain 20 %. Samanaikainen epilepsia lisäsi migreenioireiden vakavuutta. Epilepsiasta kärsivien migreeni alkoi keskimäärin nuorempana, oli oirekuvaltaan vaikeampaa ja kohtausten lukumäärä oli suurempi kuin vertailuryhmällä, joka kärsi pelkästä migreenistä. Eksomisekvensointia varten valittiin 8 henkilöä, joilta etsittiin harvinaisia variantteja, jotka segregoivat sairauden mukana ja aiheuttavat toiminnallisesti kiinnostavan muutoksen. 13 varianttia pääsi lopulliseen tarkasteluun. Näistä kaksi sijaitsi SYNE2-geenissä, joka osallistuu neurogeneesin säätelyyn. Jompikumpi varianteista esiintyi viidellä eksomisekvensoidulla henkilöllä, kaikilla heterotsygoottisina. Ne eivät kuitenkaan esiintyneet aineistossa siten, että niitä voitaisiin pitää migreenille ja epilepsialle altistavina variantteina. Lisäksi määritettiin kandidaattigeeneiksi SYNE2 ja NPAS3, joista seulottiin ei-eksonisia variantteja ilman vakuuttavia löydöksiä.
  • Cajanus, Kristiina (2015)
    Most clinically used opioids are mu-opioid receptor agonists. Therefore, genetic variation of the OPRM1 gene that encodes the mu-opioid receptor is of interest. An amino acid changing polymorphism 118A>G (rs1799971) within the OPRM1 gene affects the function of the receptor. We studied the association between the 118A>G polymorphism and oxycodone analgesia and pain sensitivity in 1,000 women undergoing breast cancer surgery. Preoperatively, experimental cold and heat pain sensitivity was tested. Postoperative pain was assessed at rest and during motion. I.v. oxycodone analgesia was titrated first by a research nurse and on the ward using a patient controlled analgesia device. The primary endpoint was the amount of oxycodone needed for the first state of adequate analgesia. The 118A>G polymorphism was genotyped using Sequenom MassArray. The association between this variant and the pain phenotypes was tested using linear regression. The 118A>G variant was significantly associated with the amount of oxycodone requested for adequate analgesia (P=0.001, β=0.016). Oxycodone consumption was highest in the individuals having the GG genotype (0.16 mgkg-1) , lowest in the AA-group (0.12 mg kg-¹) while the AG-group was in between (0.13 mg kg-¹). The G allele was also associated with higher postoperative baseline pain ratings (P=0.001, β=0.44). No evidence of association with the other examined pain phenotypes was seen.
  • Flinkkilä, Eerika (2015)
    The objective of this review is to summarize the current scientific evidence on the effect of prenatal exposure to maternal infection and immune response on the offspring’s risk for mental disorders. Studies were searched from PubMed database with the following keywords: Mental Disorders AND Prenatal Exposure Delayed Effects AND Infection AND Inflammation. Prenatal exposure to maternal influenza appears to increase the offspring’s risk for schizophrenia spectrum disorders, although the studies are not fully consistent. Prenatal exposure to maternal fever seems to be related with elevated autism risk in the offspring. No replicated findings of an association between prenatal infectious exposure and other mental disorders exist. Evidence for the effect of prenatal exposure to maternal infection on risk for mental disorders exists for several different infections, and it is likely that the genetic liability to these disorders operate in conjunction with the exposure. Therefore, genetically sensitive study designs are needed.
  • Jääskeläinen, Sesilia (2015)
    Keuhkonsiirtopotilaiden refluksi aiheuttaa obliteroivaa bronkioliittiä (BOS), joka johtaa siirteen toimintakyvyn lakkaamiseen. Ongelmana on, ettei refluksille ole vakiintunutta diagnostista menetelmää, jolloin refluksi ja siitä johtuvat mikroaspiraatiot jäävät usein huomiotta aiheuttaen hyljintää ja sitä kautta BOS:ia. Oil-red-O (ORO) värjää aspiroitunutta rasvaa syöneitä alveolaarisia makrofageja bronkoalveolaarisesta huuhtelunäytteestä (BAL), jota uskotaan voitavan käyttää refluksin diagnostiikassa keuhkonsiirtopotilailla. Tutkimme lisäksi, ovatko ORO-näytteet positiivisempia potilailla, joille kehittyi BOS aikaisemmin, joilla oli useita hyljintöjä tai joille oli tehty fundoplikaatio refluksin estämiseksi. Aineistomme koostui Suomessa tehtyjen keuhkonsiirtopotilaiden ORO-tuloksista ja sairaskertomuksista. Valitsimme tarkempaan tutkimukseen ne potilaat, joilla oli paljon positiivisia ORO-näytteitä ja jotka olivat saaneet siirteen vuoden 2011 jälkeen, jolloin ORO-värjäyksiä alettiin tehdä Suomessa rutiinisti, heitä oli 22. ORO-positiivisuutta verrattiin potilaan sairaskertomuksen tapahtumiin, jolloin nähtiin mahdolliset yhteydet. Tulokseksi saatiin, ettei ORO-värjäystä voi pitää täysin luotettavana keinona refluksin diagnostiikassa, sillä se ei vastannut hypoteesiamme. Myöskään muiden tutkimiemme tapahtumien kanssa ei löydetty yhteyttä ORO-positiivisuuteen.
  • Övermark, Lassi (2015)
    Migreeniin on yhdistetty useita liitännäissairauksia, joista tässä tutkimuksessa keskityttiin erityisesti astmaan ja allergioihin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ovatko allergiat ja astma yleisempiä migreenisukujen migreenipotilailla kuin heidän terveillä perheenjäsenillään ja miten ne vaikuttavat migreenin kliiniseen kuvaan. Tavoitteena oli myös löytää sukuja molekyyligeneettisiin jatkotutkimuksiin, joissa etsitään mahdollisia yhteisiä tekijöitä migreenin ja allergioiden tai astman välillä. Lisäksi haluttiin selvittää, voisiko joku aiemmin koko genomin kattavassa meta- analyysissä tunnistetuista 12 yhden nukleotidin polymorfismeista (SNP) assosioitua myös migreenipotilaiden allergiaan ja astmaan. Tutkimus on toteutettu kyselylomaketutkimuksena, johon on osallistunut 10061 suomalaista migreenipotilasta ja heidän perheenjäsentään. Migreenipotilailla esiintyy allergiaa merkittävästi enemmän kuin heidän terveillä perheenjäsenillään, 35,5% vs 24,4%, samoin kuin astmaa, 9,7% vs 7,3%. Migreenipotilaista allergikoilla ja astmaatikoilla päänsärkykohtauksia oli useammin ja ne kestivät kauemmin, kuin allergiattomilla ja astmattomilla. Allergikkojen päänsärky oli lisäksi keskimäärin voimakkaampaa. Jatkotutkimuksiin valittiin sukuja, joissa allergiat ja migreeni vaikuttavat periytyvän yhdessä jopa kolmessa sukupolvessa. Aiemmin tunnistetuista SNP:istä rs2274316 (MEF2D-geenissä) näyttäisi liittyvän migreenipotilaiden allergiaan (p=0,025).
  • Kjäldman, Magnus Eliel (2015)
    Accurate pre-operative identification and grading of soft tissue sarcomas is required for their correct treatment. While core needle biopsy has been recognized accurate for identifying and grading soft tissue sarcomas, data is still lacking on diagnostic errors, their underlying reasons and the effects any errors may have on patient treatment. We retrospectively analysed data on all 313 patients treated for soft tissue sarcomas of the trunk and extremities whose core needle biopsies were analysed between 2000 and 2012 at Helsinki University Central Hospital. The final analysis included 297 patients with a primary soft tissue sarcoma who had their surgical specimen evaluated at Helsinki University Central Hospital. We found 48 diagnostic errors with the ability to affect subsequent treatment: 19 nonsarcomatous, 25 incorrect low-grade and five pre-operative diagnoses with errors in subtype. Core needle biopsies of myxoid soft tissue sarcomas appeared challenging to interpret. Twenty-five treatment inaccuracies were found in 18 patients, twelve of these were related to inadequate surgery and one had not received chemotherapy. On re-examination of the core needle biopsy, we reached the correct diagnosis in 20 patients. In addition six patients got a more correct diagnosis. Core needle biopsy is reliable for identifying mesenchymal malignancy and guiding treatment planning at our institution. We recommend it for diagnosis of all soft tissue sarcoma suspicious tumours with interpretation done by an experienced soft tissue sarcoma pathologist. Special caution must be taken when evaluating myxoid tumours.
  • Duncker, Helene (2015)
    Tutkimuksessa analysoitiin vuosina 1993-2012 HYKS:n Naistenklinikalla hoitoa saaneiden transsukupuolisten naisesta-mieheksipotilaiden paperisia hoitokertomuksia retrospektiivisesti. Tutkimus käynnistettiin, koska kyseisen potilasryhmän hoitotuloksia Naistenklinikalla ei oltu aiemmin tutkittu. Ensikäyntimäärä kasvoi vuodesta 2007 lähtien, tätä ennen ei nähty selvää trendiä. Yhteyttä transsukupuolisuuden tai sen hoitojen ja sukuelinten neoplasioiden välillä ei pystytty osoittamaan, eikä yhteyttä myöskään ole aiemmassa tutkimuksessa osoitettu. Sään-nölliset gynekologiset tutkimukset lienevät kuitenkin perustellut hormonihoidon aikana. Sus-tanon ® oli ylivoimaisesti suosituin hormonivalmiste, sitä käytti jossain vaiheessa peräti 94,17 %. Kirjallisuuteen verrattuna tutkimuksen leikkauksissa oli enemmän komplikaatioita, mutta lyhyemmät leikkausajat ja nopeammat kotiutumiset. Pitää huomioida, että oman tutki-muksen potilasmateriaali oli pienempi kuin viitatussa väitöskirjassa. Polykystinen munasarja-oireyhtymän suhteen ongelmana oli suoran kannanoton puuttuminen PAD-lausunnoissa.
  • Jolma, Mirjami (2015)
    Pienenpienten keskosten pitkäaikaiskehityksestä ja sen suhteesta varhaisvaiheen ongelmiin on vain rajallisesti tietoa. Kirjallisuuskatsaus käsittelee pienimpien keskosten hoidon ja ennusteen nykytilannetta. Pikkukeskosilla todetaan usein avoin valtimotiehyt, PDA, joka on pyritty sulkemaan joko lääkkeellisesti tai kirurgisesti. Sulkumenetelmien pitkäaikaisvaikutuksia on tutkittu vähän. Aineistona oli vuosina 2000-2005 HUS:n Lasten ja nuorten sairaalassa hoidetut ja seuratut alle 1000g painavina syntyneet lapset, joista kerättiin alkuvaiheen tiedot sekä seurantatiedot 5-6 vuoden ikään asti. Päätemuuttujana oli 5-6v iässä tehtyjen neuropsykologisten tutkimusten tulokset. Menetelmänä käytettiin nelikenttäanalyysiä. PDA:n lääkkeellinen sulku ei lisännyt neuropsykologisten ongelmien ilmaantuvuutta. Ibuprofeenia ja indometasiinia ei voitu aineiston perusteella vertailla. Verrattaessa eri hoitomenetelmien vaikutuksia todettiin kirurgisen hoidon lisäävän äänihuulipareesin ja visuaalisten erityisvaikeuksien riskiä. Syntymäpainon ja raskauden keston vakioinnin jälkeen PDA:n kirurginen hoito, kuten mikä tahansa kirurginen operaatio, kolminkertaisti visuaalisen erityisvaikeuden riskin ja PDA:n kirurgiseen sulkuun liittyi vähintään 12-kertainen äänihuulipareesin riski. Pienenpienten keskosten kirurginen hoito on syytä varata vain tilanteisiin, joissa sille ei ole vaihtoehtoa.
  • Lönnroth, Jessica (2015)
    Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata hammaslääkäreiden valmiuksia ja suhtautumista vastaanotolla annettavaan alkoholinkäyttöä koskevaan terveysneuvontaan. Tutkimuksessa selvitettiin, missä määrin terveysneuvontaa käytännössä toteutetaan ja, millainen vaikutus alkoholinkäytön puheeksi ottamisella on ollut hoitosuhteeseen. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena. Otos tehtiin Suomen Hammaslääkäriliiton jäsenrekisterin kunta- ja/tai yksityissektorilla työskentelevistä peruskoulutuksen saaneista hammaslääkäreistä. Vastausprosentiksi muodostui 20,6 (n=103). Vastaukset käsiteltiin Excel-taulukkolaskentaohjelmalla. Valmiuksiaan alkoholinkäyttöä koskevan terveysneuvonnan toteuttamiseen hammaslääkärit eivät pääsääntöisesti kokeneet riittäviksi. Kolme neljästä vastaajasta arvioi hammaslääkärin peruskoulutuksen tarjonneen vähän tai ei lainkaan valmiuksia alkoholinkäyttöä koskevan terveysneuvonnan toteuttamiseen. Alkoholinkäytöstä kysyminen tai sen kirjaaminen hammaslääkärin vastaanotolla ei tämän tutkimuksen perusteella ollut kattavaa. Alkoholin riskikäyttäjien kohdalla terveysneuvonta oli vähäistä painottuen alkoholin terveysvaikutuksista keskusteluun. Hoitosuhteeseen alkoholinkäytön puheeksi ottamisella ei pääsääntöisesti koettu juurikaan olleen vaikutusta. Tämän tutkimuksen tulokset tarjoavat viitteitä siitä, mitkä tekijät voivat olla estämässä alkoholinkäyttöä koskevan terveysneuvonnan toteutumista suunterveydenhuollossa. Täydennyskoulutuksen tarve niin alkoholinkäytöstä keskustelemiseksi kuin riskikäytön tunnistamiseksi on tämän tutkimuksen perusteella varsin ilmeinen.
  • Testiane 
    Juntura, Jonne (2015)
    TEstitestilääkis
  • Honkamaa, Maija; Ovaska, Mikko; Madanat, Rami; Mäkinen, Tatu (2015)
    Open ankle fractures are rare injuries with a high incidence of wound complications and infection related morbidity. The aim of this study was to evaluate the demographic characteristics, outcomes, and complications of patients treated for open ankle fractures at a level-1 trauma center from 2006 to 2011. We identified 137 open ankle fractures from a cohort of 3041 consecutive operatively treated ankle fractures. The mean age of patients was 60 years and 56% were women. Only 20% of the fractures were the result of high-energy trauma. Most of the fractures were Weber type B with a medial sided wound. Immediate internal fixation was performed in 82% of patients, and the wound was primarily closed in the majority of cases (80%). The incidence of deep infection and postoperative wound necrosis was 17% and 18%, respectively. Older patients did not have an increased risk of complications. The results showed that younger patients are more likely to suffer an open ankle fracture resulting from high-energy trauma, leading to more complications and subsequent increased resource utilization.
  • Kärkkäinen, Johannes (2015)
    Vähäinen liikunta ja runsaasti energiaa sisältävä ravitsemus ovat aikaansaaneet räjähdysmäisen ylipainon ja lihavuuden yleistymisen. Ylipainoon ja lihavuuteen liittyvät sairaudet, kuten tyypin 2 diabetes mellitus, rasvamaksa, verenpainetauti, sepelvaltimotauti, hyperkolesterolemia, aivoinfarkti ja metabolinen oireyhtymä, ovat merkittäviä sairastavuuden ja ennenaikaisen kuolleisuuden aiheuttajia. Lihavuus ja insuliiniresistenssi ovat tyypin 2 diabetes mellituksen keskeisimmät riskitekijät. Patologinen reniini-angiotensiini-aldosteroni –järjestelmän (RAAS) aktivaatio on keskeisessä roolissa endoteelin toimintahäiriön ja insuliiniresistenssin kehityksessä useissa elimissä. Laajoissa kliinisissä lääketutkimuksissa on tullut esiin ACE-estäjien ja angiotensiini 2:den (AT2) tyypin 1 reseptoria salpaavien lääkeaineiden insuliiniherkkyyttä parantava ja uusia diabetestapauksia vähentävä vaikutus. AT2:den ja insuliinin aineenvaihdunta on monilta osin toisiinsa kietoutunutta ja RAAS-järjestelmällä on keskeinen rooli verenpaineen säätelyn lisäksi myös insuliinin klassisissa kohdekudoksissa. Selvittääksemme AT2:den roolia insuliiniresistenssin synnyssä ihmisen luurankolihaksessa tutkimme glukoosin kuljetusta 14 terveen koehenkilön vastus lateralis -lihaksesta avolihasbiopsiatekniikalla otetuissa lihasnäytteissä. Tutkimuksemme perusteella AT2:lla on ihmisen luurankolihassoluissa insuliinivälitteistä glukoosin soluun kuljetusta vähentävä vaikutus ex vivo. AT2 vähensi glukoosin kuljetusta 20 % insuliinin läsnä ollessa, mutta insuliinin puuttuessa AT2:lla ei ollut tilastollisesti merkittävää vaikutusta glukoosin kuljetukseen. RAAS-järjestelmä ja AT2 ovat siten mielenkiintoinen kohde pyrittäessä lisäämään lihaksen insuliiniherkkyyttä.
  • Veija, Tuukka (2014)
    Introduction: Merkel cell carcinoma (MCC) is a rare neuroendocrine cancer of the skin that has a strong propensity to relapse and metastasize. Exposure to ultraviolet radiation and immunosuppression contribute to MCC. Merkel cell polyomavirus (MCV) is detected in 70% to 80% of MCC tumors, but the significance of MCV infection is not yet understood. MicroRNAs (miRNA) have been reported to associate with many types of cancer, and miRNA profiles of other cancers with a virus etiology have been defined. The aim of this study was to compare the expression of five miRNAs, miR-34a, miR-30a, miR-1539, miR-142-3p and miR-181d in formalin fixed paraffin embedded MCC tumor samples according to MCV status using quantitative reverse transcription polymerase chain reaction (qRT-PCR). Materials and methods: Sufficient RNA was extracted from 26 tumor samples and from control skin sample using the miRNeasy FFPE Kit (QIAGEN, Valencia, CA, USA). Reverse transcription of the RNA was done using the miScript II RT Kit (50) (QIAGEN). QRT-PCR was executed with miScript SYBR Green PCR Kit (QIAGEN).and LightCycler 480 instrument (Roche Diagnostics GmbH, Mannheim, Germany). Student’s t-test and Mann-Whitney U-test were used to evaluate differences in miRNA expression. Results: We found a statistically significant underexpression of mir-34a in MCV-negative tumors compared to MCV-positives. The other four miRNAs studied did not show significant expression differences according to MCV-status. There was no statistically significant difference in miRNA expression according to tumor location or metastasizing. Conclusion: The difference in miRNA expression according to MCV-status suggests distinct pathogenesis of the tumors. The role of underexpressed miR-34a in MCV-negative tumor pathogenesis remains unclear but it might be consequential in the tumorigenesis of MCV-negative tumors.
  • Jalkanen, Aapo (2014)
    Haimassa esiintyy monentyyppisiä kasvaimia, joiden ennuste ja hoito eroaa suuresti toisistaan. Tästä johtuen tarkat diagnostiset tutkimukset ovat välttämättömiä kunnollisen hoidon suunnittelun kannalta. Käytössä on useita erilaisia kuvantamismenetelmiä, joista tietokonetomografia on käytetyin. Endoskooppinen ultraääni (EUÄ) on vakiinnuttanut asemansa täydentävänä tutkimuksena haimakasvainten diagnostiikassa. Sen etuina ovat tarkan ultraäänikuvan saaminen läheltä kohdetta ja mahdollisuus näytteiden ottoon. Haittoina taas ovat lähinnä rajoitettu saatavuus ja mahdollisuus komplikaatioihin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka hyvin EUÄ-löydös vastasi leikkauksen jälkeistä diagnoosia Helsingissä vuosina 2009-2013 haimamuutoksen vuoksi leikatuilla potilailla. Tutkimuksessa todettiin, että EUÄ:n sensitiivisyys ja spesifisyys pahanlaatuisten muutosten diagnostiikassa oli kohtalainen. IPMN ja neuroendokriinisten kasvainten osalta sensitiivisyys oli heikompi. Tutkimus tuo uutta tietoa Helsingissä tehtävien EUÄ-tutkimusten luotettavuudesta.
  • Lehikoinen, Joonas (2014)
    The objective of this project was to determine whether the new Ad3-hTERT-E1A based viruses armed with immunological genes are functional and have efficacy for further research aiming at clinical experiments. The hypothesis was that they would be oncolytically as potential as earlier studied Ad3-hTERT-E1A virus in vitro and in vivo. The encouraging results from previous studies had shown the potential of serotype 3 adenoviruses (Ad3). (1, 2) Unlike the more extensively researched Ad5 and Ad5/3 viruses, the Ad3 viruses open epithelial junctions while infecting cells and use other receptors to enter cells, which might enable them to spread more easily in tumours.(3) The new viruses were compared with the E1A first in vitro (progressive TCID50, MTS) and then in vivo in a SKOV3-luc intra peritoneal tumour animal experiment with SCID mice (immunodeficient). We found that the new viruses have the same oncolytic potential as the old E1A virus both in vitro and in vivo, which confirmed the basic hypothesis. This provides a starting point for further research on the immunologically armed Ad3 viruses.
  • Lukkariniemi, Laura (2014)
    This study assessed the prevalence and number of antimicrobial prescriptions and defined daily doses (DDDs) in patients with eating disorders. Patients (N=1592) treated at the Eating Disorder Unit of the Helsinki University Central Hospital were compared with matched controls (N=6368) on the prevalence and numbers of prescriptions and DDDs of antimicrobial drugs. The analyses were made using various regression models. Patients with bulimia nervosa and binge-eating disorder had higher prevalence of prescription than their matched controls (OR 1.67, 95% CI 1.34-2.07 and OR 2.58, 95% CI 1.44-4.61, respectively). They also had generally larger number of DDDs. Patients with anorexia nervosa did not generally differ from their controls in the use of antimicrobial drugs. The findings of this study demonstrated the increased use of antimicrobial medication in patients with bulimia nervosa and binge-eating disorder. The elevated number of infections in these patient populations might be associated with binge-eating related hyperglycemia.
  • Pyöriä, Lari (2014)
    In our research we studied if the overexpression of VEGF-A would save the impaired tumor growth in PROX1 silenced colorectal cancer xenografts. We conducted both small hairpin PROX1 and VEGF-A gene transfers to SW1222 colorectal cancer cells using lentiviral vectors. SW1222 cell lines were then injected to Nod scid gamma mice and grown for 14 days for analysis. We also established 3D cocultures of genetically modified SW1222 cell line together with lymphatic endothelial cells or blood endothelial cells to analyze lymphangiogenesis and angiogenesis in vitro. We found out that overexpression of VEGF-A rescues the growth of PROX1 silenced tumors. Large necrotic areas in the central of the PROX1 silenced tumors remain even though VEGF-A overexpression induces greater vascularity in these xenografts. In 3D cocultures silencing of PROX1 did not affect in vitro lymphangiogenesis or angiogenesis. (135)
  • Tuominen, Kristiina (2014)
    HELSINGIN YLIOPISTO − HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedekunta/Osasto − Fakultet/Sektion – Faculty Lääketieteellinen tiedekunta Laitos − Institution – Department Hammaslääketieteen laitos Tekijä − Författare – Author Kristiina Tuominen Työn nimi − Arbetets titel – Title Kielen pinnalliset muutokset: Karttakieli, uurrekieli ja karvakieli Oppiaine − Läroämne – Subject Hammaslääketiede Työn laji − Arbetets art – Level Syventävä tutkielma Aika − Datum – Month and year 5.11.2014 Sivumäärä -Sidoantal - Number of pages 40+7 Tiivistelmä − Referat – Abstract Karttakieli, uurrekieli ja karvakieli ovat kielen pinnan hyvänlaatuisia muutoksia, joiden etiologia on tuntematon. Muutokset ovat harmittomia, useimmiten oireettomia ja tarvitsevat harvoin hoitoa. Diagnoosi perustuu kliiniseen näkymään. Joskus potilaan vakuuttaminen kielen muutoksen hyvänlaatuisuudesta on tarpeellista, esim. kudosnäytteen avulla. Toll-like (TLR) -reseptorit toimivat sekä luonnollisen ja hankitun immuniteetin herättäjinä että tulehdusreaktion välittäjinä. Tässä tutkimuksessa selvitimme karttakieleen liittyvien tulehdusmuutosten luonnetta etsimällä karttakielinäytteistä TLR-reseptoreita värjäämällä ne immunohistokemiallisin menetelmin. Tutkimamme TLR-reseptorit (TLR 2, TLR 4, TLR 5, TLR 7 ja TLR 9) värjäytyivät vaihtelevasti epiteelin ja sidekudoksen alueella. Useat tulokset viittasivat silmämääräisesti tarkastelemalla siihen, että värjäytyminen karttakielinäytteissä olisi normaalikieltä voimakkaampaa. Merkittävän p-arvon saimme vain TLR 7 –reseptoreiden värjäytymisestä tulehdussoluissa. Tämä saattaa johtua siitä, että otoksemme oli liian pieni. Saamamme tilastollisesti merkittävä tulos TLR 7:n tulehdussolujen värjäytymisessä voisi viitata siihen, että TLR 7 osallistuu jollain tapaa karttakielen syntyyn/ylläpitämiseen, mutta voi johtua myös pelkästään siitä, että karttakielessä esiintyy tulehdussoluja normaalikieltä enemmän, joten myös tulehdussoluissa tyypillisesti esiintyviä TLR 7-reseptoreita olisi tällöin enemmän (tämän tutkimuksen mukaan kuitenkin enemmän kuin muita tutkimiamme TLR-reseptoreita). Asian selvittäminen vaatii runsaasti lisätutkimuksia suuremmalla otoksella. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Karttakieli , uurrekieli, karvakieli, TLR-reseptorit