Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 227
  • Kjäldman, Magnus Eliel (2015)
    Accurate pre-operative identification and grading of soft tissue sarcomas is required for their correct treatment. While core needle biopsy has been recognized accurate for identifying and grading soft tissue sarcomas, data is still lacking on diagnostic errors, their underlying reasons and the effects any errors may have on patient treatment. We retrospectively analysed data on all 313 patients treated for soft tissue sarcomas of the trunk and extremities whose core needle biopsies were analysed between 2000 and 2012 at Helsinki University Central Hospital. The final analysis included 297 patients with a primary soft tissue sarcoma who had their surgical specimen evaluated at Helsinki University Central Hospital. We found 48 diagnostic errors with the ability to affect subsequent treatment: 19 nonsarcomatous, 25 incorrect low-grade and five pre-operative diagnoses with errors in subtype. Core needle biopsies of myxoid soft tissue sarcomas appeared challenging to interpret. Twenty-five treatment inaccuracies were found in 18 patients, twelve of these were related to inadequate surgery and one had not received chemotherapy. On re-examination of the core needle biopsy, we reached the correct diagnosis in 20 patients. In addition six patients got a more correct diagnosis. Core needle biopsy is reliable for identifying mesenchymal malignancy and guiding treatment planning at our institution. We recommend it for diagnosis of all soft tissue sarcoma suspicious tumours with interpretation done by an experienced soft tissue sarcoma pathologist. Special caution must be taken when evaluating myxoid tumours.
  • Remes, Mira (Helsingfors universitet, 2012)
    Alaraajojen valtimokovettumatauti (ASO) on merkittävä alaraaja-amputaation syy. Varsinais- Suomen sairaanhoitopiirissä amputaatiomäärät ovat vuoden 2003 jälkeen vähentyneet noin puolella ja samaan aikaan verisuonikirurgisten toimenpiteiden määrää on kasvanut. Tässä tutkimuksessa vertaillaan aikajaksoja 1998-2002 ja 2003-2007 tavoitteena mitata alaraaja- amputaatioiden yleisyyttä ASO-tautia sairastavilla potilailla ja amputoitujen kuolleisuutta huomioiden muuttunut verisuonikirurginen aktiivisuus. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää: 1) Ovatko ASO-potilaiden amputaatiot vähentyneet? 2) Kuinka suurelle osalle amputoiduista on tehty edeltävä verisuonitoimenpide? 3) Onko amputoitujen potilaiden tapahtumaprofiililla eroa aktiivisen verisuonikirurgian aikakaudella verrattuna aiempaan? Tutkimusaineisto koostuu turkulaisista ASO-tautia sairastavista potilaista, joille on vuosina 1998-2007 tehty ensimmäistä kertaa nilkan yläpuolinen amputaatio. Vuosien 1998-2002 ikä- ja sukupuolivakioitu amputaatioiden ilmaantuvuus 24,1/100 000 henkilövuotta laski yli 50 % ollen vuosina 2003-2007 10,7/100 000 henkilövuotta. Uusinta-amputaatiot vähenivät 53 %. Amputoitujen potilaiden verisuonitoimenpiteiden yleisyydessä tai korkeassa 80 %:n kokonaiskuolleisuudessa sen sijaan ei tapahtunut muutosta. Tutkimuksessa kuvattaan amputoitujen potilaiden uusinta-amputaatiot, protetisaatiot ja kuolemat sisältävä tapahtumaprofiili trajektorikaavion avulla.
  • Pajunen, Kaisa (2011)
    Alaviisaudenhampaiden poistojen harvinaisiin komplikaatioihin kuuluu alaleuanhermon vaurioituminen. Ennen poistoa panoraamakuvasta määritetään hampaan ja hermokanavan välinen etäisyys: rakenteiden kuvautuessa erilleen ei hermovaurion vaaraa katsota olevan. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka usein alaviisaudenhammas ja hermokanava kuvautuvat panoraamakuvassa päällekkäin, erilleen tai sivuavat toisiaan. Tutkimusaineiston panoraamakuvat on otettu Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiöllä Helsingissä osana normaalia hammashoitoa 20-vuotiaista (20,3±0,6 vuotta) Helsingin yliopiston opiskelijoista (N=137, naisia 71 %). Mukaan otetuissa kuvissa näkyi molemmat alaviisaudenhampaat. Panoraamakuvista mitattiin alaviisaudenhampaan etäisyys hermokanavasta millimetreinä. Tilastollisena menetelmänä käytettiin Khin-neliötestiä ja merkitsevänä erona P<0,05. Tulosten mukaan vain viidennes (19 %) alaviisaudenhampaista kuvautui erilleen hermokanavasta. Sivuavia oli 21 % ja päällekkäin kuvautuvia 60 %. Naisilla hermokanavan kanssa päällekkäin kuvautuvia hampaita oli huomattavasti enemmän kuin miehillä (65 % ja 46 %, P=0,003). Johtopäätöksenä oli, että ennen poistoa lähes kaikkien kohdalla (4/5) on pohdittava hermovaurion mahdollisuutta ja otettava potilas mukaan hoitopäätöksen tekoon. Tutkimuksen tulos on tärkeä, sillä alaviisaudenhampaita poistetaan paljon ja panoraamakuvaus on yleisin tutkimus ennen poistoja.
  • Reinikka, Iina (Helsingfors universitet, 2013)
    Alaviisaudenhampaan kruunua ympäröivän kudoksen tulehdus, perikoroniitti, on yleisin akuutti ongelma viisaudenhampaisiin liittyen. Hampaan pystysuoran tai taaksepäin kallistuneen asennon tiedetään olevan yksi tärkeimpiä perikoroniitille altistavia tekijöitä. Muita hammaskohtaisia tekijöitä ovat hampaan osittainen puhkeaminen, sijainti lähellä purentatasoa ja laajentunut kruunufollikkeli. Tässä tutkimuksessa selvitettiin perikoroniitille altistavien tekijöiden esiintyvyyttä 20-vuotiaiden röntgenkuvissa. Aineistona oli 41 miehen ja 96 naisen (N=137) panoraamatomografiakuvat, joissa oli molemmat alaviisaudenhampaat. Hampaiden kallistuskulma, puhkeamiskorkeus ja kruunufollikkelin laajuus määritettiin hammaskohtaisesti filmikuvista valopöydällä mitaten. Tutkituista alaviisaudenhampaista 51 %:lla kallistuskulma oli joko pystysuora (47 %) tai taaksepäin kallistunut (4 %). Lähellä purentatasoa sijaitsi 79 % hampaista. Kaikista alaviisaudenhampaista 45 % sijaitsi sekä lähellä purentatasoa että oli joko pystysuorassa tai taaksepäin kallistuneessa asennossa. Miehillä tämä osuus (56 %) näytti olevan naisia suurempi (41 %). Laajentunut follikkeli oli 8 %:ssa hampaista. Johtopäätöksenä todetaan, että 20-vuotiaiden alaviisaudenhampaista jopa 45 % on perikoroniitille alttiita. Panoraamatomografiakuvasta pystytään helposti sekä tunnistamaan perikoroniitille alttiit viisaudenhampaat että tarpeen mukaan poistamaan ne ennakoivasti, jos halutaan välttyä hampaan tulehtumiselta sopimattomalla hetkellä.
  • Hakkarainen, Antti Johannes (2010)
  • Lönnroth, Jessica (2015)
    Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata hammaslääkäreiden valmiuksia ja suhtautumista vastaanotolla annettavaan alkoholinkäyttöä koskevaan terveysneuvontaan. Tutkimuksessa selvitettiin, missä määrin terveysneuvontaa käytännössä toteutetaan ja, millainen vaikutus alkoholinkäytön puheeksi ottamisella on ollut hoitosuhteeseen. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena. Otos tehtiin Suomen Hammaslääkäriliiton jäsenrekisterin kunta- ja/tai yksityissektorilla työskentelevistä peruskoulutuksen saaneista hammaslääkäreistä. Vastausprosentiksi muodostui 20,6 (n=103). Vastaukset käsiteltiin Excel-taulukkolaskentaohjelmalla. Valmiuksiaan alkoholinkäyttöä koskevan terveysneuvonnan toteuttamiseen hammaslääkärit eivät pääsääntöisesti kokeneet riittäviksi. Kolme neljästä vastaajasta arvioi hammaslääkärin peruskoulutuksen tarjonneen vähän tai ei lainkaan valmiuksia alkoholinkäyttöä koskevan terveysneuvonnan toteuttamiseen. Alkoholinkäytöstä kysyminen tai sen kirjaaminen hammaslääkärin vastaanotolla ei tämän tutkimuksen perusteella ollut kattavaa. Alkoholin riskikäyttäjien kohdalla terveysneuvonta oli vähäistä painottuen alkoholin terveysvaikutuksista keskusteluun. Hoitosuhteeseen alkoholinkäytön puheeksi ottamisella ei pääsääntöisesti koettu juurikaan olleen vaikutusta. Tämän tutkimuksen tulokset tarjoavat viitteitä siitä, mitkä tekijät voivat olla estämässä alkoholinkäyttöä koskevan terveysneuvonnan toteutumista suunterveydenhuollossa. Täydennyskoulutuksen tarve niin alkoholinkäytöstä keskustelemiseksi kuin riskikäytön tunnistamiseksi on tämän tutkimuksen perusteella varsin ilmeinen.
  • Ylkänen, Emilia (Helsingfors universitet, 2013)
    Alle kouluikäisten lasten hampaiden reikiintyminen länsimaissa on edelleen yleistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella yleisimpiä alle kouluikäisten lasten hampaiston reikiintymiseen johtavia tekijöitä sekä havainnoida pienellä kyselykaavaketutkimuksella ravinto- ja hampaidenhoitotottumuksia alle kouluikäisten lasten keskuudessa. Lasten hampaiden reikiintymisen taustatekijät eroavat aikuisiin verrattuna. Maitohampaiston ominaispiirteet, mutans streptokokki- tartunta, ruokailutottumukset, suuhygienia ja perheen sosioekonomiset taustatekijät ovat yleisimpiä kariesriskiin vaikuttavia tekijöitä. Kariesriskin voimakkuutta tarkastellaan yleensä monen tekijän summana tarkkuuden parantamiseksi. Tutkimuksen mukaan vanhempien kariesaktiivisuus vaikutti lapsen suurentuneeseen napostelutiheyteen, herkkujen saantiin sekä myöhäisempään ensikäyntiin hammaslääkärin vastaanotolla. Lapsista 2-4-vuotiaat napostelivat eniten (P<0,05). Tulosten perusteella vanhempien kariesaktiivisuus on riskitekijä, joka vaikuttaa erityisesti pienen lapsen huonontuneisiin ravintotottumuksiin. Lapsen karieksen hallinta tulee ulottaa koskemaan koko perhettä.
  • Lagerstam, Sofia (2015)
    Tutkimuksessa arvioitiin AMH-määrityksen merkitystä lapsettomuuspotilaiden IVF-hoitoa suunniteltaessa. Selvitimme follikkeleiden, munasolujen, hyvälaatuisten ja pakastettujen alkioiden määrän sekä hoidon tuloksen. Näitä muuttujia verrattiin AMH- ja FSH-pitoisuuksiin eri ikä- ja diagnoosiryhmissä. AMH-pitoisuus korreloi hyvin yllä oleviin muuttujiin sekä käytettyyn gonadotropiinimäärään. Hoidon lopputulokseen, eli mahdollisesti hoitoalkuiseen raskauteen, määritys ei yhtä selvästi näytä vaikuttavan, poikkeuksena kuitenkin potilaat joiden AMH-pitoisuus on jäänyt kokonaan alle mitattavan arvon.
  • Kirves, Saara (2014)
    Respiratory distress syndrome is a major cause of neonatal morbidity and mortality in premature infants caused by immaturity of the lungs. In recent years lamellar body count (LBC) has replaced phospholipid tests as the primary fetal lung maturity assessment method. Our aim was to develop new reference values for LBC and compare the performance of LBC and phospholipids. We also wanted to estimate the impact of new references on the costs and accuracy of the fetal lung maturity determination. Data was collected on all mothers who had LBC testing at Women´s Hospital (Helsinki University Central Hospital) during 2009-2011 (n=299) and their fetuses. As in other recent studies, LBC was found to perform slightly better than phospholipids. Specificity and sensitivity values for LBC were calculated with ROC analysis and the results led to the recommendation of a single cutoff value for LBC and the discontinuation of phospholipid testing in non-diabetic mothers.
  • Döhla, Julia Maria (2013)
    Peroxisome proliferator activated receptor γ coactivator 1α (PGC-1α) is a transcriptional coactivator involved in mitochondrial biogenesis, oxidative stress response, and energy metabolism. PGC-1α is part of an energy sensing network that translates environmental influences into alterations in gene expression of mainly mitochondrial molecular pathways. A role in neuroprotection has been implicated for PGC-1α in the context of mitochondrial expression networks. Our research group has previously established a transgenic mouse line with stable overexpression of PGC-1α in brain neurons. Transgenic overexpression of PGC-1α is associated with an enhanced functional state of mitochondrial energy production. In the context of neurodegenerative processes, brain neurons of PGC-1α transgenic mice are protected against oxidative stressors in the MPTP mouse model of Parkinson’s Disease. To further characterize the transcriptional activity of PGC-1α regulated gene networks in brains of transgenic mice, a quantitative real-time PCR based system was established. Gene expression was measured for a subset of genes found to be differentially regulated in a microarray based screening of RNA obtained from hippocampus and cortex of PGC-1α transgenic mice. Increased PGC-1α gene expression was found in hippocampus and cortex of PGC-1α transgenic mice, and their translation into protein was confirmed immunohistochemically. Expression analysis revealed significant changes in mRNA levels of PGC-1α controlled molecular pathways involved in mitochondrial energy production and antioxidant responses. Furthermore, alterations in the expression of some non-mitochondrial genes with established links to neurodegeneration were observed. Furthermore, a change in GABAA receptor subunit expression was detected. In accordance with previous studies on the PGC-1α transgenic mouse line, these findings suggest that differential gene expression associated with PGC-1α overexpression contributes to an enhanced functional state of neurons in hippocampus and cortex of PGC-1α transgenic mice. Increased knowledge about the transcriptional modulation of neuronal genes regulated by PGC-1α can lead to better insights into mechanisms governing neurodegeneration and neuroprotective pathways. Pharmacological modulation of PGC-1α activity may be a feasible approach for neuroprotective treatments in neurodegenerative diseases, such as Parkinson’s Disease.
  • Supponen, Eljas (2012)
    OBJECTIVE: The number of elderly patients with aneurysmal subarachnoid hemorrhage (aSAH) is increasing but their prognosis remains unsatisfactory. Our aim is to determine which patients are most likely to benefit from active treatment. METHODS: Between 1980 and 2008, 289 patients aged ≥70 years were treated for aSAH at the Department of Neurosurgery, Helsinki University Central Hospital (HUCH). We assessed the functional outcome at three months and the mortality at one year after aSAH. RESULTS: Only 30% of actively treated patients had favorable outcome with a one year fatality rate of 36%. Predictive factors of favorable outcome included good initial clinical grade and the absence of intraventricular and intracerebral hemorrhage. Medical complications were associated with unfavorable outcome. CONCLUSION: Elderly aSAH patients have often poor prognosis. Severity of the SAH is the most important determinant of outcome. Active treatment decreases mortality and should be offered to patients with good initial clinical condition.
  • Hintsala, Emilia (2010)
    TAUSTA: Syöpään liittyvää angiogeneesiä eli verisuonten uudismuodostusta on tutkittu hyvin paljon mm. mahdollisena syöpähoitojen kohteena. Kiinteissä kasvaimissa ja leukemioissa on havaittu esimerkiksi angiogeneesiä säätelevien molekyylien tuotannon ja syöpäkudoksen ympäristön hiussuonitiheyden lisääntymistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahden angiogeneesiä säätelevän molekyylin, VEGF:n ja Angiopoietiini-2:n, pitoisuuksia lapsisyöpäpotilailla. METODIT: Määritimme VEGF- ja Angiopoietiini-2-pitoisuudet 49 kiinteäkasvainpotilaan plasmanäytteistä ja 35 leukemiapotilaan plasma- ja luuydinnäytteistä diagnoosivaiheessa ja hoidon aloittamisen jälkeen. TULOKSET: Kiinteäkasvainryhmässä mitattiin korkeampia VEGF-pitoisuuksia kuin leukemiaryhmässä ja pitoisuudet laskivat hoidon aloittamisen seurauksena. Leukemiaryhmässä mitattiin kiinteitä kasvaimia korkeampia Angiopoietiini-2-pitoisuuksia ja pitoisuudet laskivat hoidon aikana. Leukemiapotilailla hoidon aloittamisen jälkeen todettu korkea luuytimen VEGF-pitoisuus liittyi matalampaan elossaolo-osuuteen. VEGF- ja Angiopoietiini-2-pitoisuudet korreloivat plasma- ja luuydinnäytteiden välillä. Diagnoosivaiheessa lymfoomapotilailla oli korkeampia ja aivokasvainpotilailla matalampia Angiopoietiini-2-pitoisuuksia kuin muilla kiinteäkasvainpotilailla ja AML-potilailla korkeampia VEGF-pitoisuuksia kuin ALL-potilailla. PÄÄTELMÄT: Tutkimus antaa uutta tietoa lapsisyöpäpotilaiden angiogeneettisistä tekijöistä. VEGF- ja Angiopoietiini-2-pitoisuuksissa havaittiin eroja eri syöpätyyppien välillä ja muutoksia hoidon aloittamisen seurauksena. VEGF-pitoisuudella oli myös ennusteellista merkitystä.
  • Kärkkäinen, Johannes (2015)
    Vähäinen liikunta ja runsaasti energiaa sisältävä ravitsemus ovat aikaansaaneet räjähdysmäisen ylipainon ja lihavuuden yleistymisen. Ylipainoon ja lihavuuteen liittyvät sairaudet, kuten tyypin 2 diabetes mellitus, rasvamaksa, verenpainetauti, sepelvaltimotauti, hyperkolesterolemia, aivoinfarkti ja metabolinen oireyhtymä, ovat merkittäviä sairastavuuden ja ennenaikaisen kuolleisuuden aiheuttajia. Lihavuus ja insuliiniresistenssi ovat tyypin 2 diabetes mellituksen keskeisimmät riskitekijät. Patologinen reniini-angiotensiini-aldosteroni –järjestelmän (RAAS) aktivaatio on keskeisessä roolissa endoteelin toimintahäiriön ja insuliiniresistenssin kehityksessä useissa elimissä. Laajoissa kliinisissä lääketutkimuksissa on tullut esiin ACE-estäjien ja angiotensiini 2:den (AT2) tyypin 1 reseptoria salpaavien lääkeaineiden insuliiniherkkyyttä parantava ja uusia diabetestapauksia vähentävä vaikutus. AT2:den ja insuliinin aineenvaihdunta on monilta osin toisiinsa kietoutunutta ja RAAS-järjestelmällä on keskeinen rooli verenpaineen säätelyn lisäksi myös insuliinin klassisissa kohdekudoksissa. Selvittääksemme AT2:den roolia insuliiniresistenssin synnyssä ihmisen luurankolihaksessa tutkimme glukoosin kuljetusta 14 terveen koehenkilön vastus lateralis -lihaksesta avolihasbiopsiatekniikalla otetuissa lihasnäytteissä. Tutkimuksemme perusteella AT2:lla on ihmisen luurankolihassoluissa insuliinivälitteistä glukoosin soluun kuljetusta vähentävä vaikutus ex vivo. AT2 vähensi glukoosin kuljetusta 20 % insuliinin läsnä ollessa, mutta insuliinin puuttuessa AT2:lla ei ollut tilastollisesti merkittävää vaikutusta glukoosin kuljetukseen. RAAS-järjestelmä ja AT2 ovat siten mielenkiintoinen kohde pyrittäessä lisäämään lihaksen insuliiniherkkyyttä.
  • Manninen, Kaisa (Helsingfors universitet, 2013)
    Anxiety disorders are a group of psychiatric disorders characterized by excessive fear and anxiety that disrupts normal life. They are very common, having an estimated life-time prevalence of 16.6 %, and they start often at an early age. Anxiety disorders have a clear genetic component, but the onset is also largely affected by the environment. Although several brain regions and neurotransmitter systems have been shown to take part in the regulation of anxiety, the exact pathophysiological mechanisms behind anxiety disorders are largely unknown. Mouse models are a good tool when studying the genetic component behind anxiety disorders. Different behavioral tests measuring the anxiety-like behavior of mice exist, and these tests can be used to model certain aspects of pathological anxiety. Individual gene effects on anxiety can be studied by using transgenic mouse models, which was done in this study, where a knockout mouse model lacking the functional version of glutathione reductase (Gsr) was used to study the effect of Gsr in anxiety. Because of the reduced viability of the homozygotic knockout mice, our study was done using heterozygotic knockout mice, which have 64 % of normal glutathione reductase activity. Glutathione is one of the most important endogenous antioxidants, which protects cells from oxidative stress by getting oxidized by reactive oxygen species. Glutathione reductase takes part in this process by transforming glutathione back to its functional reduced form. Gsr expression in amygdala and cingulate cortex has been previously shown to correlate with anxiety-like behavior in mice such that mice with upregulated Gsr expression were more anxious. This and other results obtained from mice and human studies suggest that oxidative stress may be involved in the pathogenesis of anxiety. In this study we wanted to investigate, whether the heterozygous Gsr knockout mice have lower anxiety-like behavior than the wild-type mice and whether there is more oxidative damage present in the brain of heterozygous Gsr knockout mice compared to the wild-type mice. To assess the first question, we set up and validated two behavioral tests (novelty-induced hypophagia and marble burying) and tested the Gsr mice using these tests. To assess the second question, we used nitrotyrosine as a marker for oxidative damage and measured the amount of this marker from brain tissue samples of Gsr mice by a nitrotyrosine immunoblotting assay. We discovered that both our novelty-induced hypophagia and marble burying test settings were able to detect some behavioral differences between inbred mouse strains, but were not optimal in distinguishing highly anxious strains from less anxious strains. When testing the Gsr mice, no behavioral difference between the heterozygous knockout and wild-type mice was observed, but a significant difference in the behavior between sexes was detected. We obtained preliminary results showing that the nitrotyrosine levels are slightly increased in the cortex of male heterozygous Gsr knockout mice. Whether this is the case also in other brain regions and in female mice still needs to be tested. These results and previous results obtained by our group suggest that heterozygous Gsr knockout mice do not have a striking anxiety phenotype under baseline conditions, but might have slightly reduced anxiety-like behavior and slightly increased brain oxidative stress status when compared to the wild-type mice.
  • Eriksson, Patrik (2013)
    Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia arjen eettisiä ongelmia 1-6 vuotta työelämässä olleet suomalaisista yliopistoista valmistuneet hammaslääkärit ovat kohdanneet, kuinka yleisiä eettiset ongelmatilanteet heidän mielestään ovat sekä minkälaiset valmiudet he kokevat saaneensa eettisten haasteiden kohtaamiseen opiskeluaikanaan ja kuinka niitä käsitellään heidän työyhteisöissään. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena (n=154), jossa kysyttiin kymmenen sisältökysymystä eettisistä ongelmatilanteista sekä kolme kysymystä opiskeluvaiheessa saaduista valmiuksista ja eettisten ongelmien purusta työpaikalla. Vastaajilla oli myös mahdollisuus kirjoittaa avoimia kommentteja. Lisäksi vastaajien taustoja kartoitettiin viidellä kysymyksellä. Lähes puolet vastaajista koki kohdanneensa jonkin eettisen ongelman usein. Yleisin eettisen ongelman aiheuttaja oli resurssipula. Noin kolmannes vastaajista koki saaneensa riittävästi valmiuksia eettisten haasteiden kohtaamiseen opiskeluvaiheessa; tulos vaihteli yliopistoittain. Yli neljä viidestä vastaajasta koki, että heillä on mahdollisuus käsitellä eettisiä ongelmia kollegoidensa kanssa työyhteisössään. Arjen eettiset ongelmat ovat nuorille hammaslääkäreille yleisiä, ja niistä selviytymistä edesauttaisi suun terveydenhuollon resurssien lisääminen sekä aiheen suurempi huomiointi hammaslääkärikoulutuksessa.
  • Linna, Outi (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkimuksessa kartoitettiin A-ryhmän beetahemolyyttisen streptokokin aiheuttamien vakavien infektioiden määrää ja taudinkuvaa alle 16-vuotiailla retrospektiivisesti 11 vuoden ajalta. Lisäksi tavoitteena oli hakukeinojen luotettavuuden arviointi. Tutkimuspotilaat kerättiin positiivisten veriviljelytulosten ja diagnoosinumerohaun avulla. 18 potilasta täytti tutkimuksen kriteerit, jotka olivat steriilistä paikasta eristetty A-streptokokki ja sairaalahoitoa vaatinut taudinkuva. 166 potilasta suljettiin pois. 13 potilaalla päädiagnoosina oli A-streptokokin aiheuttama sepsis, ja viidellä potilaalla oli selvästi paikallisalkuinen infektio. Tutkimuspotilaista viisi oli alle kolmivuotiaita, ja nuorilla potilailla sepsis ilman paikallisinfektiota oli yleisempi kuin vanhemmilla lapsilla. Tutkimus vahvistaa aiempaa oletusta, jonka mukaan nuori ikä on vakavan A-streptokokki-infektion riskitekijä. Diagnoosinumerohaku osoittautui epäluotettavaksi tiedonhakumenetelmäksi, koska koodeja käytettiin vaihtelevalla tarkkuudella. Jatkossa prospektiivinen tutkimus lienee parempi menetelmä.
  • Alm, Henna (2011)
    Tutkimukseni tarkoituksena oli tutkia aspiraatiobiopsianäytteen herkkyyttä kohdunrungonsyövän diagnostiikassa suomalaisessa potilasaineistossa. Tutkimusaineistoni koostui potilaista, joilla on todettu kohdunrungonsyöpä hysterektomiassa 5.4.2006- 16.12.2008 välisenä aikana ja otettu aspiraatiobiopsianäyte vuoden sisällä ennen kohdunpoistoa. Potilastiedot hain Patologian laitoksen Q-Pati tietokannasta. Biopsian diagnoosin perusteella jaoin potilasaineiston kolmeen ryhmään: karsinooma, kompleksi atyyppinen hyperplasia ja karsinooman suhteen negatiivinen vastaus. Näissä ryhmissä tarkastelin edelleen, oliko biopsianäyte johtanut leikkaushoitoon tai jatkotutkimuksiin. Tutkimukseni mukaan biopsianäytteiden vastauksena oli 61% tapauksista karsinooma. Suoraan hysterektomiaan biopsianäytteen perusteella johtaneita tapauksia oli 82%, eli tapaukset joiden PAD-vastauksena oli karsinooma sekä kompleksit atyyppiset hyperplasiatapaukset, joissa epäiltiin karsinoomaa. Lopullinen herkkyys oli kuitenkin 97% sillä perusteella, että näissä tapauksissa biopsian vastaus johti hysterektomiaan joko suoraan tai jatkotutkimusten jälkeen kohtuullisen ajan (2kk) sisällä. Tutkimukseni mukaan aspiraatiobiopsia on luotettava testi epäiltäessä kohdunrungonsyöpää. Tulosten perusteella jatkotutkimukset ovat tarpeen, mikäli biopsian vastauksena on niukka näyte tai pyometra.
  • Saarinen, Ilona (Helsingfors universitet, 2012)
    The aim of this retrospective case-control study was to investigate association between post-term pregnancy and ABO blood groups and Rhesus factor. The original data was derived from the Helsinki University Central Hospital over a 4-year period (n=58,036 deliveries). The data on ABO blood groups and Rhesus factors were collected from Weblab-database and combined with the original data. There were 378 cases (post-term) and 8,626 controls (gestational age 37+0 – 41+6) after data linkage. Statistical comparisons were performed using Chi-Square and Mann-Whitney U-tests. The association between blood groups and the length of the pregnancy was analyzed by binary unconditional logistic regression. The AB blood group, and especially AB+ blood group, was associated with 1.5- and 1.6-fold higher risk of post term pregnancy, respectively. The Rhesus factor was not associated with higher or lower risk. Thus, gravidas without anti-A, anti-B and anti-D antibodies seem to have the highest risk for postterm pregnancy.
  • Vehviläinen, Mari (2010)
    Avopurenta on yksi vaikeimmin hoidettavista purentavirheistä johtuen suuresta palautumisriskistä. Sen etiologia on monitekijäinen ja hoitovaihtoehtoja on useita. Avopurennan etiologiasta ja hoitomenetelmistä on lukuisia artikkeleita, mutta katsottiin tärkeäksi kerätä yhteen artikkeleissa oleva tieto kirjallisuuskatsauksen muotoon. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, mitkä tekijät aiheuttavat avopurentaa ja millä mekanismilla, sekä käsittelemään avopurennan hoidossa käytettäviä ortodonttisia kojeita ja hoidolla saatuja tuloksia. Avopurennan hoidon onnistumisesta on useita raportoituja tutkimuksia, mutta kuitenkaan ei voida määritellä, mikä hoitomenetelmistä olisi paras. Valintaa hankaloittaa se, että tutkimuksia hoidon pitkäaikaistuloksista on melko vähän ja toisaalta tutkimuksissa saatetaan käyttää eri menetelmiä vertikaalisen ylipurennan mittaamiseen, joten tutkimustulokset eivät aina ole vertailukelpoisia.
  • Rönnqvist, Fredrik (Helsingfors universitet, 2015)
    Målet med studien var att retrospektivt gå igenom alla patienter som opererats med ballongvidgning av näsans bihålor under åren 2009-2014, patienternas pre- och postoperativa symptom, operationsdata samt eventuella reoperationer. Informationen samlades från patienternas journaltexter och m. h. a. dessa kunde patienternas tillstånd följas upp under en i medel 2,2 års tid (6-2099 dagar) postoperativt. Alla patienter opererades i operationssal; tre fjärdedelar (76 %) under generell anestesi och en fjärdedel (24 %) under lokalbedövning. Av en ursprunglig grupp på 64 patienter kunde 60 genomgå ballongvidgning under 71 operationer utan allvarliga komplikationer; 36 patienter opererades med endast ballongvidgning och 24 med ballongvidgning + FESS. En fjärdedel (23 %) av patienterna uppsökte vård p.g.a. postoperativa problem. 13 % av patienterna behövde re-operation. Studien visar att ballongvidgning kan utföras tryggt och säkert på en heterogen grupp patienter.