Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 152
  • Kjäldman, Magnus Eliel (2015)
    Accurate pre-operative identification and grading of soft tissue sarcomas is required for their correct treatment. While core needle biopsy has been recognized accurate for identifying and grading soft tissue sarcomas, data is still lacking on diagnostic errors, their underlying reasons and the effects any errors may have on patient treatment. We retrospectively analysed data on all 313 patients treated for soft tissue sarcomas of the trunk and extremities whose core needle biopsies were analysed between 2000 and 2012 at Helsinki University Central Hospital. The final analysis included 297 patients with a primary soft tissue sarcoma who had their surgical specimen evaluated at Helsinki University Central Hospital. We found 48 diagnostic errors with the ability to affect subsequent treatment: 19 nonsarcomatous, 25 incorrect low-grade and five pre-operative diagnoses with errors in subtype. Core needle biopsies of myxoid soft tissue sarcomas appeared challenging to interpret. Twenty-five treatment inaccuracies were found in 18 patients, twelve of these were related to inadequate surgery and one had not received chemotherapy. On re-examination of the core needle biopsy, we reached the correct diagnosis in 20 patients. In addition six patients got a more correct diagnosis. Core needle biopsy is reliable for identifying mesenchymal malignancy and guiding treatment planning at our institution. We recommend it for diagnosis of all soft tissue sarcoma suspicious tumours with interpretation done by an experienced soft tissue sarcoma pathologist. Special caution must be taken when evaluating myxoid tumours.
  • Pajunen, Kaisa (2011)
    Alaviisaudenhampaiden poistojen harvinaisiin komplikaatioihin kuuluu alaleuanhermon vaurioituminen. Ennen poistoa panoraamakuvasta määritetään hampaan ja hermokanavan välinen etäisyys: rakenteiden kuvautuessa erilleen ei hermovaurion vaaraa katsota olevan. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka usein alaviisaudenhammas ja hermokanava kuvautuvat panoraamakuvassa päällekkäin, erilleen tai sivuavat toisiaan. Tutkimusaineiston panoraamakuvat on otettu Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiöllä Helsingissä osana normaalia hammashoitoa 20-vuotiaista (20,3±0,6 vuotta) Helsingin yliopiston opiskelijoista (N=137, naisia 71 %). Mukaan otetuissa kuvissa näkyi molemmat alaviisaudenhampaat. Panoraamakuvista mitattiin alaviisaudenhampaan etäisyys hermokanavasta millimetreinä. Tilastollisena menetelmänä käytettiin Khin-neliötestiä ja merkitsevänä erona P<0,05. Tulosten mukaan vain viidennes (19 %) alaviisaudenhampaista kuvautui erilleen hermokanavasta. Sivuavia oli 21 % ja päällekkäin kuvautuvia 60 %. Naisilla hermokanavan kanssa päällekkäin kuvautuvia hampaita oli huomattavasti enemmän kuin miehillä (65 % ja 46 %, P=0,003). Johtopäätöksenä oli, että ennen poistoa lähes kaikkien kohdalla (4/5) on pohdittava hermovaurion mahdollisuutta ja otettava potilas mukaan hoitopäätöksen tekoon. Tutkimuksen tulos on tärkeä, sillä alaviisaudenhampaita poistetaan paljon ja panoraamakuvaus on yleisin tutkimus ennen poistoja.
  • Hakkarainen, Antti Johannes (2010)
  • Lönnroth, Jessica (2015)
    Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata hammaslääkäreiden valmiuksia ja suhtautumista vastaanotolla annettavaan alkoholinkäyttöä koskevaan terveysneuvontaan. Tutkimuksessa selvitettiin, missä määrin terveysneuvontaa käytännössä toteutetaan ja, millainen vaikutus alkoholinkäytön puheeksi ottamisella on ollut hoitosuhteeseen. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena. Otos tehtiin Suomen Hammaslääkäriliiton jäsenrekisterin kunta- ja/tai yksityissektorilla työskentelevistä peruskoulutuksen saaneista hammaslääkäreistä. Vastausprosentiksi muodostui 20,6 (n=103). Vastaukset käsiteltiin Excel-taulukkolaskentaohjelmalla. Valmiuksiaan alkoholinkäyttöä koskevan terveysneuvonnan toteuttamiseen hammaslääkärit eivät pääsääntöisesti kokeneet riittäviksi. Kolme neljästä vastaajasta arvioi hammaslääkärin peruskoulutuksen tarjonneen vähän tai ei lainkaan valmiuksia alkoholinkäyttöä koskevan terveysneuvonnan toteuttamiseen. Alkoholinkäytöstä kysyminen tai sen kirjaaminen hammaslääkärin vastaanotolla ei tämän tutkimuksen perusteella ollut kattavaa. Alkoholin riskikäyttäjien kohdalla terveysneuvonta oli vähäistä painottuen alkoholin terveysvaikutuksista keskusteluun. Hoitosuhteeseen alkoholinkäytön puheeksi ottamisella ei pääsääntöisesti koettu juurikaan olleen vaikutusta. Tämän tutkimuksen tulokset tarjoavat viitteitä siitä, mitkä tekijät voivat olla estämässä alkoholinkäyttöä koskevan terveysneuvonnan toteutumista suunterveydenhuollossa. Täydennyskoulutuksen tarve niin alkoholinkäytöstä keskustelemiseksi kuin riskikäytön tunnistamiseksi on tämän tutkimuksen perusteella varsin ilmeinen.
  • Lagerstam, Sofia (2015)
    Tutkimuksessa arvioitiin AMH-määrityksen merkitystä lapsettomuuspotilaiden IVF-hoitoa suunniteltaessa. Selvitimme follikkeleiden, munasolujen, hyvälaatuisten ja pakastettujen alkioiden määrän sekä hoidon tuloksen. Näitä muuttujia verrattiin AMH- ja FSH-pitoisuuksiin eri ikä- ja diagnoosiryhmissä. AMH-pitoisuus korreloi hyvin yllä oleviin muuttujiin sekä käytettyyn gonadotropiinimäärään. Hoidon lopputulokseen, eli mahdollisesti hoitoalkuiseen raskauteen, määritys ei yhtä selvästi näytä vaikuttavan, poikkeuksena kuitenkin potilaat joiden AMH-pitoisuus on jäänyt kokonaan alle mitattavan arvon.
  • Kirves, Saara (2014)
    Respiratory distress syndrome is a major cause of neonatal morbidity and mortality in premature infants caused by immaturity of the lungs. In recent years lamellar body count (LBC) has replaced phospholipid tests as the primary fetal lung maturity assessment method. Our aim was to develop new reference values for LBC and compare the performance of LBC and phospholipids. We also wanted to estimate the impact of new references on the costs and accuracy of the fetal lung maturity determination. Data was collected on all mothers who had LBC testing at Women´s Hospital (Helsinki University Central Hospital) during 2009-2011 (n=299) and their fetuses. As in other recent studies, LBC was found to perform slightly better than phospholipids. Specificity and sensitivity values for LBC were calculated with ROC analysis and the results led to the recommendation of a single cutoff value for LBC and the discontinuation of phospholipid testing in non-diabetic mothers.
  • Döhla, Julia Maria (2013)
    Peroxisome proliferator activated receptor γ coactivator 1α (PGC-1α) is a transcriptional coactivator involved in mitochondrial biogenesis, oxidative stress response, and energy metabolism. PGC-1α is part of an energy sensing network that translates environmental influences into alterations in gene expression of mainly mitochondrial molecular pathways. A role in neuroprotection has been implicated for PGC-1α in the context of mitochondrial expression networks. Our research group has previously established a transgenic mouse line with stable overexpression of PGC-1α in brain neurons. Transgenic overexpression of PGC-1α is associated with an enhanced functional state of mitochondrial energy production. In the context of neurodegenerative processes, brain neurons of PGC-1α transgenic mice are protected against oxidative stressors in the MPTP mouse model of Parkinson’s Disease. To further characterize the transcriptional activity of PGC-1α regulated gene networks in brains of transgenic mice, a quantitative real-time PCR based system was established. Gene expression was measured for a subset of genes found to be differentially regulated in a microarray based screening of RNA obtained from hippocampus and cortex of PGC-1α transgenic mice. Increased PGC-1α gene expression was found in hippocampus and cortex of PGC-1α transgenic mice, and their translation into protein was confirmed immunohistochemically. Expression analysis revealed significant changes in mRNA levels of PGC-1α controlled molecular pathways involved in mitochondrial energy production and antioxidant responses. Furthermore, alterations in the expression of some non-mitochondrial genes with established links to neurodegeneration were observed. Furthermore, a change in GABAA receptor subunit expression was detected. In accordance with previous studies on the PGC-1α transgenic mouse line, these findings suggest that differential gene expression associated with PGC-1α overexpression contributes to an enhanced functional state of neurons in hippocampus and cortex of PGC-1α transgenic mice. Increased knowledge about the transcriptional modulation of neuronal genes regulated by PGC-1α can lead to better insights into mechanisms governing neurodegeneration and neuroprotective pathways. Pharmacological modulation of PGC-1α activity may be a feasible approach for neuroprotective treatments in neurodegenerative diseases, such as Parkinson’s Disease.
  • Supponen, Eljas (2012)
    OBJECTIVE: The number of elderly patients with aneurysmal subarachnoid hemorrhage (aSAH) is increasing but their prognosis remains unsatisfactory. Our aim is to determine which patients are most likely to benefit from active treatment. METHODS: Between 1980 and 2008, 289 patients aged ≥70 years were treated for aSAH at the Department of Neurosurgery, Helsinki University Central Hospital (HUCH). We assessed the functional outcome at three months and the mortality at one year after aSAH. RESULTS: Only 30% of actively treated patients had favorable outcome with a one year fatality rate of 36%. Predictive factors of favorable outcome included good initial clinical grade and the absence of intraventricular and intracerebral hemorrhage. Medical complications were associated with unfavorable outcome. CONCLUSION: Elderly aSAH patients have often poor prognosis. Severity of the SAH is the most important determinant of outcome. Active treatment decreases mortality and should be offered to patients with good initial clinical condition.
  • Hintsala, Emilia (2010)
    TAUSTA: Syöpään liittyvää angiogeneesiä eli verisuonten uudismuodostusta on tutkittu hyvin paljon mm. mahdollisena syöpähoitojen kohteena. Kiinteissä kasvaimissa ja leukemioissa on havaittu esimerkiksi angiogeneesiä säätelevien molekyylien tuotannon ja syöpäkudoksen ympäristön hiussuonitiheyden lisääntymistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahden angiogeneesiä säätelevän molekyylin, VEGF:n ja Angiopoietiini-2:n, pitoisuuksia lapsisyöpäpotilailla. METODIT: Määritimme VEGF- ja Angiopoietiini-2-pitoisuudet 49 kiinteäkasvainpotilaan plasmanäytteistä ja 35 leukemiapotilaan plasma- ja luuydinnäytteistä diagnoosivaiheessa ja hoidon aloittamisen jälkeen. TULOKSET: Kiinteäkasvainryhmässä mitattiin korkeampia VEGF-pitoisuuksia kuin leukemiaryhmässä ja pitoisuudet laskivat hoidon aloittamisen seurauksena. Leukemiaryhmässä mitattiin kiinteitä kasvaimia korkeampia Angiopoietiini-2-pitoisuuksia ja pitoisuudet laskivat hoidon aikana. Leukemiapotilailla hoidon aloittamisen jälkeen todettu korkea luuytimen VEGF-pitoisuus liittyi matalampaan elossaolo-osuuteen. VEGF- ja Angiopoietiini-2-pitoisuudet korreloivat plasma- ja luuydinnäytteiden välillä. Diagnoosivaiheessa lymfoomapotilailla oli korkeampia ja aivokasvainpotilailla matalampia Angiopoietiini-2-pitoisuuksia kuin muilla kiinteäkasvainpotilailla ja AML-potilailla korkeampia VEGF-pitoisuuksia kuin ALL-potilailla. PÄÄTELMÄT: Tutkimus antaa uutta tietoa lapsisyöpäpotilaiden angiogeneettisistä tekijöistä. VEGF- ja Angiopoietiini-2-pitoisuuksissa havaittiin eroja eri syöpätyyppien välillä ja muutoksia hoidon aloittamisen seurauksena. VEGF-pitoisuudella oli myös ennusteellista merkitystä.
  • Kärkkäinen, Johannes (2015)
    Vähäinen liikunta ja runsaasti energiaa sisältävä ravitsemus ovat aikaansaaneet räjähdysmäisen ylipainon ja lihavuuden yleistymisen. Ylipainoon ja lihavuuteen liittyvät sairaudet, kuten tyypin 2 diabetes mellitus, rasvamaksa, verenpainetauti, sepelvaltimotauti, hyperkolesterolemia, aivoinfarkti ja metabolinen oireyhtymä, ovat merkittäviä sairastavuuden ja ennenaikaisen kuolleisuuden aiheuttajia. Lihavuus ja insuliiniresistenssi ovat tyypin 2 diabetes mellituksen keskeisimmät riskitekijät. Patologinen reniini-angiotensiini-aldosteroni –järjestelmän (RAAS) aktivaatio on keskeisessä roolissa endoteelin toimintahäiriön ja insuliiniresistenssin kehityksessä useissa elimissä. Laajoissa kliinisissä lääketutkimuksissa on tullut esiin ACE-estäjien ja angiotensiini 2:den (AT2) tyypin 1 reseptoria salpaavien lääkeaineiden insuliiniherkkyyttä parantava ja uusia diabetestapauksia vähentävä vaikutus. AT2:den ja insuliinin aineenvaihdunta on monilta osin toisiinsa kietoutunutta ja RAAS-järjestelmällä on keskeinen rooli verenpaineen säätelyn lisäksi myös insuliinin klassisissa kohdekudoksissa. Selvittääksemme AT2:den roolia insuliiniresistenssin synnyssä ihmisen luurankolihaksessa tutkimme glukoosin kuljetusta 14 terveen koehenkilön vastus lateralis -lihaksesta avolihasbiopsiatekniikalla otetuissa lihasnäytteissä. Tutkimuksemme perusteella AT2:lla on ihmisen luurankolihassoluissa insuliinivälitteistä glukoosin soluun kuljetusta vähentävä vaikutus ex vivo. AT2 vähensi glukoosin kuljetusta 20 % insuliinin läsnä ollessa, mutta insuliinin puuttuessa AT2:lla ei ollut tilastollisesti merkittävää vaikutusta glukoosin kuljetukseen. RAAS-järjestelmä ja AT2 ovat siten mielenkiintoinen kohde pyrittäessä lisäämään lihaksen insuliiniherkkyyttä.
  • Eriksson, Patrik (2013)
    Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia arjen eettisiä ongelmia 1-6 vuotta työelämässä olleet suomalaisista yliopistoista valmistuneet hammaslääkärit ovat kohdanneet, kuinka yleisiä eettiset ongelmatilanteet heidän mielestään ovat sekä minkälaiset valmiudet he kokevat saaneensa eettisten haasteiden kohtaamiseen opiskeluaikanaan ja kuinka niitä käsitellään heidän työyhteisöissään. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena (n=154), jossa kysyttiin kymmenen sisältökysymystä eettisistä ongelmatilanteista sekä kolme kysymystä opiskeluvaiheessa saaduista valmiuksista ja eettisten ongelmien purusta työpaikalla. Vastaajilla oli myös mahdollisuus kirjoittaa avoimia kommentteja. Lisäksi vastaajien taustoja kartoitettiin viidellä kysymyksellä. Lähes puolet vastaajista koki kohdanneensa jonkin eettisen ongelman usein. Yleisin eettisen ongelman aiheuttaja oli resurssipula. Noin kolmannes vastaajista koki saaneensa riittävästi valmiuksia eettisten haasteiden kohtaamiseen opiskeluvaiheessa; tulos vaihteli yliopistoittain. Yli neljä viidestä vastaajasta koki, että heillä on mahdollisuus käsitellä eettisiä ongelmia kollegoidensa kanssa työyhteisössään. Arjen eettiset ongelmat ovat nuorille hammaslääkäreille yleisiä, ja niistä selviytymistä edesauttaisi suun terveydenhuollon resurssien lisääminen sekä aiheen suurempi huomiointi hammaslääkärikoulutuksessa.
  • Alm, Henna (2011)
    Tutkimukseni tarkoituksena oli tutkia aspiraatiobiopsianäytteen herkkyyttä kohdunrungonsyövän diagnostiikassa suomalaisessa potilasaineistossa. Tutkimusaineistoni koostui potilaista, joilla on todettu kohdunrungonsyöpä hysterektomiassa 5.4.2006- 16.12.2008 välisenä aikana ja otettu aspiraatiobiopsianäyte vuoden sisällä ennen kohdunpoistoa. Potilastiedot hain Patologian laitoksen Q-Pati tietokannasta. Biopsian diagnoosin perusteella jaoin potilasaineiston kolmeen ryhmään: karsinooma, kompleksi atyyppinen hyperplasia ja karsinooman suhteen negatiivinen vastaus. Näissä ryhmissä tarkastelin edelleen, oliko biopsianäyte johtanut leikkaushoitoon tai jatkotutkimuksiin. Tutkimukseni mukaan biopsianäytteiden vastauksena oli 61% tapauksista karsinooma. Suoraan hysterektomiaan biopsianäytteen perusteella johtaneita tapauksia oli 82%, eli tapaukset joiden PAD-vastauksena oli karsinooma sekä kompleksit atyyppiset hyperplasiatapaukset, joissa epäiltiin karsinoomaa. Lopullinen herkkyys oli kuitenkin 97% sillä perusteella, että näissä tapauksissa biopsian vastaus johti hysterektomiaan joko suoraan tai jatkotutkimusten jälkeen kohtuullisen ajan (2kk) sisällä. Tutkimukseni mukaan aspiraatiobiopsia on luotettava testi epäiltäessä kohdunrungonsyöpää. Tulosten perusteella jatkotutkimukset ovat tarpeen, mikäli biopsian vastauksena on niukka näyte tai pyometra.
  • Vehviläinen, Mari (2010)
    Avopurenta on yksi vaikeimmin hoidettavista purentavirheistä johtuen suuresta palautumisriskistä. Sen etiologia on monitekijäinen ja hoitovaihtoehtoja on useita. Avopurennan etiologiasta ja hoitomenetelmistä on lukuisia artikkeleita, mutta katsottiin tärkeäksi kerätä yhteen artikkeleissa oleva tieto kirjallisuuskatsauksen muotoon. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, mitkä tekijät aiheuttavat avopurentaa ja millä mekanismilla, sekä käsittelemään avopurennan hoidossa käytettäviä ortodonttisia kojeita ja hoidolla saatuja tuloksia. Avopurennan hoidon onnistumisesta on useita raportoituja tutkimuksia, mutta kuitenkaan ei voida määritellä, mikä hoitomenetelmistä olisi paras. Valintaa hankaloittaa se, että tutkimuksia hoidon pitkäaikaistuloksista on melko vähän ja toisaalta tutkimuksissa saatetaan käyttää eri menetelmiä vertikaalisen ylipurennan mittaamiseen, joten tutkimustulokset eivät aina ole vertailukelpoisia.
  • Lankinen, Christoffer (2014)
    Mål: Syftet med studien var att kartlägga behovet av akuta ambulanstjänster förorsakade av diabetes inom HUCS Peijas sjukvårdsområde under året 2012, att undersöka hur ofta patienten kunde lämnas hemma efter behandling och hur många patienter som behövde ambulanstjänster på nytt inom en tid på 4 veckor. Metoder: Denna studie är en retrospektiv, deskriptiv studie baserad på ambulans- och sjukhusjournaler. Alla fall som var kategoriserade som störning av sockerbalansen i HUCS Peijas sjukvårdsområde under året 2012 samlades in och analyserades ifall patienten hade hypo- eller hyperglykemi vid ankomst av akutvårdspersonalen. Resultat: Materialet utgjordes av 146 ambulansuppdrag. Antalet patienter totalt var 94. Hypoglykemi var den vanligaste orsaken till behov av ambulanstjänst med 130 uppdragorsakade av 79 patienter. Av dessa uppdrag orsakades 50,8% av 15patienter med 2 eller fler hypoglykemiepisoder. I 16 uppdrag hade patienten hyperglykemi och 4 av fallen hade ketoacidos. Av patienter som lämnades hemma efter behandling fick 10,9% återfall inom 4 veckors tid. 2 patienter fick återfall inom 24 h efter behandling. Slutsats: En stor del av hypoglykemierna inom akutvården uppstår hos en liten mängd patienter med relapser. Dessa patienter borde beaktas i protokollen för behandling av hypoglykemi.
  • Alapuranen, Linda (2010)
    Bruksismi on hereillä tai unessa tapahtuvaa tahdosta riippumatonta hampaiden narskuttelua tai yhteenpuristamista. Bruksismin etiologia on monitekijäinen. Aiemmin pääsyinä pidettiin perifeerisiä morfologisia tekijöitä, mutta nykyään on olemassa vahvaa näyttöä siitä, että keskushermostolla on keskeinen rooli bruksismin säätelyssä. Mm. EEG:ssä havaittavien mikrohavahtumisten, keskushermoston eri välittäjäaineiden ja psykologisten tekijöiden yhteyttä bruksismiin on tutkittu. Valveilla tapahtuvalla bruksismilla ei tiedetä olevan mitään fysiologista merkitystä. Unibruksismi sen sijaan saattaa olla elimistön suojamekanismi riskitekijöitä, kuten uniapneaa, refluksitautia tai suun, nielun ja ruokatorven kudosten liiallista kuivumista, vastaan. Toisaalta bruksismin tiedetään aiheuttavan mm. hampaiston kulumista ja kiputiloja kasvojen alueelle. Mikäli bruksismilla tiedettäisiin olevan elimistöä suojaava merkitys, tulisi se hoitoon esim. stabilisaatiokoiskolla suhtautua kriittisesti. Lisää tutkimuksia tarvitaan, jotta saataisiin selville onko bruksismi normaalin käytöksen variaatio vai patologista käytöstä. Tutkielman tavoitteena on systemaattisia PubMedkirjallisuushakuja käyttäen sekä tieteellisiä julkaisuja tutkien kerätä yhteen tietoa bruksismin fysiologisista ja patofysiologisista yhteyksistä keskushermostoon.
  • Nieminen, Mikko (2011)
    Yläruoansulatuskanavan syöpien tärkeimpiä riskitekijöitä ovat tupakointi, alkoholin suurkulutus ja huono suuhygienia. Näiden tekijöiden vaikutuksesta sylkeen erittyy korkeita pitoisuuksia asetaldehydiä, jonka Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos (IARC) on luokitellut 1-ryhmän karsinogeeniksi. Suuri osa syljen asetaldehydistä on suun mikrobien tuottamaa. Tiedetään, että suun mikrobiomiin kuuluvat bakteerit ja Candida albicans -hiivat kykenevät tuottamaan mutageenisiä määriä asetaldehydiä. C. albicansin aiheuttaman kroonisen mukosiitin onkin todettu olevan karsinogeeninen. Muiden kandidalajien (non- albicans Candida, NAC) määrän on todettu kasvavan etenkin suusyöpähoitoja saavilla potilailla ja toisinaan osalle näistä potilaista kehittyy uusi primäärikarsinooma kandidamukosiitin läheisyyteen. NAC-lajien kykyä tuottaa asetaldehydiä ei kuitenkaan ole aiemmin tutkittu. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pystyvätkö NAC-lajit tuottamaan karsinogeenisiä määriä asetaldehydiä etanoli- ja glukoosi-inkubaatiossa in vitro. Kaikkiaan kolmenkymmenen (n=30) kliinisen ja kantapankkiNAC-kannan kyky tuottaa asetaldehydiä etanoli- ja glukoosi-inkubaatiossa mitattiin kaasukromatografilla. Yksi C. albicans kantapankkikanta oli mukana kontrollina. Kaikki kandidahiivat tuottivat merkittäviä määriä asetaldehydiä etanoli-inkubaatiossa in vitro. C. tropicalis –kannat tuottivat eniten (252,3 µM) ja C. krusei –kannat vähiten (54,6 µM) asetaldehydiä etanolista. NAC-lajeista ainoastaan C. glabrata tuotti merkittäviä määriä asetaldehydiä glukoosia fermentoimalla. Suuontelon kolonisoituminen merkittävään asetaldehydituotantoon pystyvällä NAC-lajilla kuten C. glabratalla voi altistaa suun limakalvon paikallisesti korkeille määrille asetaldehydiä, mikä voi johtaa suusyövän kehittymiseen.
  • Hannikainen, Heikki (2014)
    Background and purpose: Cerebral venous thrombosis (CVT) is a rare, but serious disease, commonly occurring in young to middle‐aged women. It is not yet known whether sinus size and shape confers a risk for thrombosis and whether clot size is correlated with recanalization rates, and because there is no established method for measuring sinus or clot size, we decided to develop one. Patients and methods: CVT patients with 3‐D magnetic resonance imaging done early for diagnosis and follow‐up imaging around 6 months or later were recruited. Age and sexmatched (1:2) control subjects were patients with various benign headache problems who underwent 3D MRI for excluding CVT or other acute structural disease. All major sinuses were measured in size (area and diameter). All detected clots underwent similar measurement (volume, area and length). Measurements were done with Osirix‐software. Results: 25 CVT patients (17 females and 8 males) and 50 control subjects were measured. Volume of the thrombus was either dissolved or reduced in all except one case. Sinus area in CVT patients in follow‐up imaging was slightly smaller compared to healthy subjects ( P=0.052‐0.170). Thrombus volumes were bigger (P=0.009) but also dissolved more effectively in women, with no difference in sex‐groups in follow‐up imaging. Residual clot volume was bigger in older patients (P=0.007). Other factors did not strongly correlate with thrombus volume. Measurement reproducibility with two individual investigators was good, with best interrater correlation of over 95% in volume measures. Conclusions: This is the first attempt in establishing a volumetric measurement of cerebral sinuses and clots. The methodology may help in estimating probability of recanalization and in trials with interventions such as local thrombolysis and thrombectomy.
  • Hukkinen, Maria (2010)
    Tupakointitutkimukset keskittyvät perinteisesti säännöllisesti tai runsaasti tupakoiviin. Koska ei ole osoitettu mitään terveyden kannalta haitattoman tupakoinnin rajaa, määrältään vähäisenkin tupakoinnin tutkiminen on tärkeää. Tutkielman tavoitteina oli analysoida päivittäin 1-4 savuketta polttavien ominaispiirteitä, tupakointitottumusten pysyvyyttä sekä tupakointitavan muutosta ennustavia tekijöitä. Tutkimuksessa käytettiin vuosina 1975, 1981 ja 1990 kerätyn suomalaisen kaksoskohorttitutkimuksen kyselyaineistoa. Vuoden 1975 aineistossa oli 9 940 päivittäistupakoitsijaa, joista 8% poltti alle 5 ja 20% vähintään 20 savuketta päivässä. Tutkimuksessa verrattiin päivittäin vähän ja paljon polttavien ominaispiirteitä. Vähän tupakoivat olivat todennäköisemmin naisia, yksin eläviä, liikunnallisia, korkeammin koulutettuja, elämäänsä tyytyväisiä ja vähemmän stressaantuneita kuin runsaasti polttavat. Pienempi osuus vähemmän tupakoivista käytti runsaasti kahvia ja alkoholia tai tupakoidessaan hengitti savua keuhkoihin. Pitkittäistarkastelussa ikä, koulutusaste, siviilisäädyn muutos ja alkoholin käyttö ennustivat tupakointitapojen muuttumista. Yksilötasolla vähäinen tupakointi oli usein väliaikaista: seuranta-aikana valtaosa lopetti tupakoinnin tai lisäsi savukemäärää. Väestötasolla vähän tupakoivien osuus pysytteli samana: tupakoinnin aloittajia, vähentäjiä sekä aiemmin lopettaneita mutta uudelleen aloittaneita siirtyi tähän ryhmään.
  • Sulonen, Anna-Maija (2014)
    Current SNP genotyping arrays for genome wide association studies (GWA) are used to study both SNPs and CNVs. We conducted a GWA study for multiple sclerosis (MS) using 68 distantly related MS cases from Finnish subisolate with high risk for MS in Southern Ostrobotnia and the Illumina HumanHap300 chip. We identified 106 CNV regions in the MS cases with QuantiSNP v1.0 software, and confirmed the data by visual inspection of the BeadStudio intensity data. Common pathways were searched for genes mapping to or near the identified CNV regions. We found one pathway involving five genes, ERBB4, NRG3, DLG2, UTRN and LARGE, regulating oligodendrocyte development and survival. An in house-built genotyping method was used to genotype three of the deletions in the pathway in a large nation-wide sample set of both cases and controls. Evidence for association was not found.
  • Rosenback Susanna (2010)
    Syftet med studien var att undersöka sambanden mellan de diabetesassocierade autoantikropparna ICA, IAA, GADA, IA-2A och klinisk manifestation, HLA-genotyp, släktanamnes samt demografiska faktorer såsom ålder och kön hos finländska barn under 15 år med nydiagnostiserad typ 1 diabetes. Analyserna baserades på ett utdrag ur det finländska pediatriska diabetesregistret (2257 barn). Antikroppsfrekvenserna fastställdes utgående från halterna i serum. Alla barn HLA-genotypades och indelades i DR3- och DR4-positiva. Småbarnen (≤5 år) hade ofta 3-4 positiva antikroppar. Äldre barn hade färre autoantikroppar men en allvarligare metabolisk dekompensering vid diagnostillfället. Diabetisk ketoacidos var vanligare hos flickor. I gruppen med endast en positiv autoantikropp var IA-2A-barnen oftare acidotiska, i övrigt påverkade inte antikroppsprofilen den kliniska bilden. Högriskgenotypen DR4/non-DR3 var associerad med IA-2A, som verkar fungera som en markör för betacelldestruktion. Det omfattande patientmaterialet gav stöd åt tidigare rapporter om samband mellan autoantikroppar och ålder, kön samt genotyp. Den allvarligare metaboliska dekompenseringen hos äldre barn tyder på att de inte diagnostiseras lika snabbt som småbarn.