Lääketieteellinen tiedekunta: Äskettäin tallennettua

Näkyvissä 1-20 / 908
  • Niemi, Tanja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Itsemurha on edelleen tärkeä kuolinsyy Suomessa. Itsemurhariskissä olevan potilaan tunnistaminen ja itsemurhien ennaltaehkäisy on haastavaa. Viime aikoina Implisiittistä assosiaatiotestiä (IAT) on yhä enemmän sovellettu psykologisissa ja psykiatrisissa tutkimuksissa, joissa on saatu näyttöä psykiatristen potilaiden automatisoituneiden mielleyhtymien ja itsetuhokäyttäytymisen yhteydestä. Halusimme tutkimuksellamme selvittää, onko aiemmin itsemurhaa yrittäneillä suomalaisilla masennuspotilailla vahvempi implisiittinen assosiaatio itsensä ja kuoleman/itsemurhan välillä, kuin potilailla, joilla ei ole itsemurhayritystä taustalla. Rekrytoimme tutkimukseen yhteensä 31 masennuspotilasta HYKS Mielialalinjan aluepoliklinikoilta ja vanhuspsykiatrian avohoidosta. Tutkittavista 8 oli aikaisemmin yrittänyt itsemurhaa. IAT:n reaktioaikojen perusteella jokaiselle tutkittavalle laskettiin D-arvo osoitukseksi implisiittisestä assosiaatiosta itsensä ja itsemurhan/kuoleman välillä. Negatiivinen D-arvo osoittaa vahvempaa assosiaatiota itsensä ja elämän välillä, kun taas positiivinen D-arvo osoittaa vahvempaa assosiaatiota itsemurhaan/kuolemaan. Ryhmien välisiä suorituksia verrattiin T-testin avulla. Tuloksissa molempien ryhmien keskimääräinen D-arvo oli negatiivinen. Itsemurhaa yrittäneiden D-arvo oli kuitenkin keskimäärin vähemmän negatiivinen kuin verrokkiryhmän. Ero ei ollut tilastollisesti merkittävä N-määrällä 31. Tutkimuksemme aineisto ei tukenut käsitystä IAT:n hyödyllisyydestä itsemurhariskin arvioinnissa. Lopulliseen päätelmään menetelmän hyödyllisyydestä kliinisessä työssä tarvitaan vielä lisää replikaatiotutkimuksia.
  • Sakari, Lotta (Helsingin yliopisto, 2018)
    Perinnöllinen gelsoliiniamyloidoosi on suomalaiseen tautiperimään kuuluva systeeminen sairaus, joka aiheutuu pistemutaatiosta gelsoliinia koodaavassa geenissä. Tauti ilmenee tyypillisimmin aikuisiällä silmä-, iho- ja hermo-oirein muuttaen erityisesti sekä kasvojen ulkonäköä että toimintoja, joita perinteisesti oireenmukaisesti hoidetaan plastiikkakirurgisin toimenpitein. Ihon löysyys, etenevä kasvohermohalvaus sekä muut gelsoliinimutaation aiheuttamat poikkeavuudet, kuten taipumus postoperatiivisiin vuotoihin, asettavat kuitenkin haasteita sekä plastiikkakirurgisten toimenpiteiden toteutukselle että saavutettujen leikkaustulosten pysyvyydelle. Parantavan hoidon toistaiseksi puuttuessa terveyteen liittyvän elämänlaadun optimoiminen on etusijalla. Tauti ilmenee näkyvimmin kasvoissa, minkä lisäksi esiintyy lievempiä systeemisiä manifestaatioita, kuten rytmihäiriöitä, munuaisvaurioita sekä raajojen perifeeristä neuropatiaa. Taudin vaikutusta elämänlaatuun ei ole systemaattisesti aiemmin tutkittu. Tutkimuksen aineistona toimi 23 perinnöllistä gelsoliiniamyloidoosia sairastavaa potilasta, joille tehtiin plastiikkakirurgisia leikkauksia Helsingin Yliopiston plastiikkakirurgisessa yksikössä aikavälillä 12/2004-10/2010. Seurannan päätteeksi vuonna 2015 he täyttivät 15D-lomakkeen, joka on validoitu geneerinen, laajasti käytetty suomenkielellä saatava terveyteen liittyvän elämänlaadun mittari. Mittarin suomalaiset väestöarvot ovat saatavilla Terveys-2011 -tutkimuksen perusraportista. Havaitsimme, että perinnöllistä gelsoliiniamyloidoosia sairastavien potilaiden elämänlaatu on tilastollisesti merkitsevästi alentunut verrattuna suomalaiseen väestöön. 15D-intrumentti osoittautui olevan herkkä havaitsemaan perinnöllistä gelsoliiniamyloidoosia sairastavien potilaiden tyypilliset terveysongelmat, ja kaikki potilaat palauttivat kyselylomakkeen täydellisin merkinnöin. Täten lomake osoittautui käyttökelpoiseksi työkaluksi gelsoliiniamyloidoosi-potilaiden terveyteen liittyvän elämänlaadun tutkimisessa. Terveydenhuollon vaikuttavuuden keskeiseksi mittariksi on noussut terveyteen liittyvä elämänlaatu. 15D-instrumentin on osoitettu olevan sensitiivinen muutoksille, joten nyt kun olemme osoittaneet 15D-instrumentin olevan soveltuva perinnöllistä gelsoliiniamyloidoosia sairastavilla potilailla, aikomuksena on sen avulla tutkia plastiikkakirurgisen hoidon vaikuttavuutta tässä sairaudessa.
  • Kallio, Markus (Helsingin yliopisto, 2018)
    Alkoholiin liittymätön rasvamaksatauti (Non-alcoholic fatty liver disease, NAFLD) on yleisin maksasairaus länsimaissa. Rasvamaksatauti on yleisnimitys tautikirjolle, joka ulottuu pelkästä maksan rasvoittumisesta (vähintään 5-10 %:ssa maksasoluista todetaan makrovesikulaarista rasvoittumista) aina alkoholiin liittymättömään rasvamaksatulehdukseen asti (Non-alcoholic steatohepatitis, NASH). Etenkin rasvamaksatulehdukseen voi liittyä myös maksan fibrotisoitumista eli normaalin maksasolukon korvautumista arpikudoksen kaltaisella kollageenipitoisella sidekudoksella. Fibrotisoitumisen viimeinen vaihe tunnetaan maksakirroosina, jolloin maksan toimintakyky on jo selkeästi alentunut. Rasvamaksatauti myös itsessään altistaa maksasyövälle ja lisää kokonaiskuolleisuutta. Rasvamaksatulehdus ja maksan fibrotisoituminen voidaan diagnosoida maksabiopsialla. Maksan fibrotisoitumisen astetta on kuitenkin myös mahdollista arvioida mittaamalla maksan jäykkyys ei-invasiivisesti elastografian avulla, sillä mitä enemmän maksassa on arpikudosta, sitä jäykempi se on. Selvitimme mitkä fysikaaliset ja biokemialliset muuttujat liittyivät lisääntyneeseen maksan jäykkyyteen elastografialla arvioituna 89 potilaan aineistossa. Niin sanottu Homeostasis model assessment- insuliiniresistenssi-indeksi (HOMA-IR) korreloi voimakkaimmin lisääntyneen maksan jäykkyyden kanssa niin lineaarisissa kuin logistisissakin regressiomalleissa. Tätä indeksiä voisikin helposti monitoroida potilailta ja saada täten alustavaa arviota potilaan maksan fibrotisoitumisen tilasta. Kirjallisuuskatsauksen ensimmäisessä osiossa esittelin erilaisia ei-invasiivisia keinoja maksan fibrotisoitumisen arvioimiseksi käyttämämme elastografian ohella. Tämän lisäksi kävin läpi tutkimuksia, joissa oli arvioitu mitkä tekijät mahdollisesti ennustavat maksan fibrotisoitumista ja sen etenemistä. Tutustuin myös tutkimuksiin joissa arvioitiin elastografian tarkkuutta ei-invasiivisena keinona arvioida maksan fibrotisoitumisen astetta.
  • Moisala, Lotta (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tavoitteet Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella työkuormituksen ja sairausläsnäolon yhteyttä sekä työyksikön ilmapiirin muuntavaa vaikutusta tähän yhteyteen suomalaislääkäreillä. Sairausläsnäolo tarkoittaa töihin menemistä sairaana, vaikka terveydentila edellyttäisi sairauslomaa. Aiemmissa tutkimuksissa työn korkeiden vaatimusten on huomattu olevan yhteydessä korkeampaan sairausläsnäoloon mutta kollegoiden tuen sen sijaan vähentävän sairausläsnäoloa. Työn vaatimusten ja työn hallinnan yhdistelmästä muodostetun työkuormituksen yhteyttä sairausläsnäoloon ei kuitenkaan ole tutkittu aiemmin. Lisäksi työyksikön hyvän ilmapiirin on esitetty voivan lieventää työkuormituksen negatiivisia vaikutuksia, mutta sitä ei ole aiemmin tutkittu työkuormituksen ja sairausläsnäolon yhteyttä muuntavana tekijänä. Menetelmät Tutkimuksen aineisto (n = 2309) perustui Lääkärin työolot ja terveys 2015 -kyselyyn. Työn vaatimuksista ja hallinnasta muodostettiin suhteellinen, lineaarinen ja kategorinen työkuormitusmuuttuja sekä neljä työtyyppiä. Työyksikön ilmapiiriä mitattiin Team Climate Inventory -mittarin osallistavalla turvallisuudella. Sairausläsnäoloa mitattiin kysymyksellä ”Oletko viimeksi kuluneen 12 kk aikana ollut sairaana työssä?”. Sairausläsnäoloa ennustettiin logistisella regressioanalyysillä niillä kokoaikaisesti työskentelevillä lääkäreillä, jotka olivat vastanneet kysymyksiin koskien kaikkia tutkimuksessa käytettyjä muuttujia. Tulokset ja johtopäätökset 62 % vastaajista oli työskennellyt sairaana kuluneen vuoden aikana. Korkeat työn vaatimukset ja työkuormitus olivat yhteydessä korkeampaan sairausläsnäoloon. Työn korkea hallinta sen sijaan oli yhteydessä matalampaan sairausläsnäoloon. Hyvä työyksikön ilmapiiri heikensi työkuormituksen ja sairausläsnäolon yhteyttä ainoastaan hyvin kuormittavassa työssä, mutta ei muissa olosuhteissa. Havaitut efektikoot olivat kuitenkin pieniä.
  • Naskali, Emmi; Kluger, Nicolas; Ranki, Annamari; Dettmer, Katja; Oefner, Peter; Pereira, Pedro; Krohn, Kai; Auvinen, Petri (Helsingin yliopisto, 2018)
    APECED eli autoimmuunipolyendokrinopatia-kandidiaasi-ektodermidystrofia on suomalaiseen tautiperimään kuuluva harvinainen perinnöllinen sairaus, jonka oireita ovat suun krooninen hiivatulehdus ja useat autoimmuunisairaudet. Lisäksi APECED-potilailla on tutkimuksissa havaittu useita elimistön entsyymejä vastaan toimivia autovasta-aineita verenkierrossaan. Esimerkiksi suolistoon ja mielialaan vaikuttavan serotoniinin aineenvaihdunnan kannalta tärkeitä entsyymejä, aromaatinen L-aminohappodekarboksylaasi (AADC) ja tryptofaanihydroksylaasi (TPH), kohtaan on löydetty vasta-aineita APECED-potilailta. Aiemmissa tutkimuksissa nämä vasta-aineet on liitetty myös suoliston enteroendokriinisolujen puuttumiseen, jotka normaalisti tuottavat suolistossa noin 95% koko elimistön serotoniinista ja yleisen käsityksen vastaisesti vain pieni osa tuotetaan keskushermostossa. Tässä tutkimuksessa keskityimme APECED-potilaiden suolisto- ja mielialaoireisiin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää potilaiden veren serotoniinin, serotoniiniaineenvaihdunnan entsyymien sekä AADC- ja TPH-autovasta-aineiden pitoisuuksien välistä yhteyttä suolisto- ja mielialaoireisiin. Tutkimukseen osallistui 37 suomalaista APECED-potilasta potilasyhdistyksen kautta. Verinäytteet kerättiin potilailta heidän noudatettuaan vuorokauden ajan vähäserotoniinista ruokavaliota. Samassa yhteydessä potilaita pyydettiin täyttämään oirekysely, jossa kartoitettiin masennusoireita sekä vaikeaa ummetusta ja ripulia. Potilaista 26 suoritti molemmat tutkimuksen osat. Verinäytteiden vasta-ainetasot mitattiin ELISA-menetelmällä omassa laboratoriossamme. Serotoniinin ja kahdentoista muun serotoniiniaineenvaihdunnan metaboliitin tasot tutkittiin massaspektrometrialla yhteistyökumppanimme professori Oefnerin laboratoriossa (Institut für Funktionelle Genomik) Regensburgin yliopistossa Saksassa. Yhteistyössä professori Petri Auvisen tutkimusryhmän kanssa analysoitiin aiemmin potilaista kerättyjen ulostenäytteiden mikrobiomi. Tutkimuksen tuloksena havaitsimme tilastollisesti merkittävän yhteyden APECED-potilaiden matalien serotoniinitasojen ja veren TPH-autovasta-aineiden välillä. Lisäksi veren mataliin serotoniinitasoihin liittyi myös enemmän potilaiden kokemaa ummetusta. Masennusoireilla sekä AADC-autovasta-aineilla emme havainneet selkeää yhteyttä muihin muuttujiin. APECED-potilaiden suolistobakteereissa oli yliedustettuina Shigella- ja Escherichia- ryhmien bakteereita. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että APECED-potilailla serotoniinitasot ovat normaalia matalammat johtuen enteroendokriinisolujen puuttumisesta ja tämä on yhteydessä sekä ummetusoireisiin että TPH-autovasta-aineiden esiintymiseen. Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa osoitettiin yhteys matalien serotoniinitasojen ja vaikeiden ummetusoireiden välillä APECED-potilailla. Myös suoliston mikrobiomilla on osoitettu olevan vaikutus serotoniiniaineenvaihduntaan.
  • Rissanen, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksen tarkoitus: Tutkimuksen tarkoituksena on retrospektiivisesti tutkia Helsingin kaupungin yliopistohammasklinikalla opiskelijatyönä CAD/CAM avusteisesti tehtyjä keraamisia restauraatioita, tehtyjen kruunu- ja onlay-rakenteiden istuvuutta ja restauroitujen hampaiden kuntoa molaarialueella. Tutkimuksen perusteella saadaan tietoa saumatiiviyteen, lohkeamisriskeihin, karioitumiseen ja vastapurijan komplikaatioihin vaikuttavista tekijöistä ja niiden vaikutuksista restauraatioiden ennusteeseen. Materiaalit ja menetelmät: Yliopistohammasklinikalla on ollut käytössä CAD/CAM-laite vuodesta 2012 lähtien ja kandidaattien tekemiä CAD/CAM avusteisia keraamisia restauraatioita oli 2/2015 tehtynä 290 kappaletta. Tutkimuksen ehdot täyttävät restauraatiot seulottiin, jolloin sopivia potilaita oli 82 kappaletta. Tutkimukseen valittavien keraamisten täytteiden tuli täyttää seuraavat ehdot: -Restauroivan hoidon aloitushetkellä hammas on ollut vitaali -Hammas on molaari, jolla on naapurihammaskontaktit molemmin puolin -Hampaalla on vastapurija, johon on selkeästi nähtävä kontakti -Restauraatio on tehty yli vuosi sitten ja käytetty materiaali on litiumdisilikaatti tai leusiittivahvisteinen lasikeramia (Emax® tai Empress®) Tutkielman kliininen osuus: Seulotut potilaat kutsuttiin kliinisiin tutkimuksiin yliopistohammasklinikalle ja tutkimukset suoritettiin. Tutkielman kirjallinen osuus: Kliinisessä osuudessa kerätystä tiedosta tehtiin tilastot. Tilastojen tulokset analysoitiin ja tehtiin vertailuja suuremmalla otannalla toteutettujen seurantatutkimuksien tuloksiin. Tulokset: Otanta (n=12) on pieni alhaisen osallistumisprosentin takia (14,6%). Tutkimuksen löydöksien perusteella sementoinnin viimeistely on eniten jälkikomplikaatioita aiheuttava tekijä. Sementtiylimäärä oli selkeästi yleisin löydös. Johtopäätökset: Kandidaattivaiheen opiskelijoille, joilla on kyseessä ensimmäiset keraamiset restauraatiot ja niiden sementointi, on yleistä, että jää kliinisen kokemuksen puutteen aiheuttamia pieniä jälkikomplikaatioita.
  • Muukkonen, Ilkka (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tavoitteet: Kasvojen visuaalinen monipuolisuus tekee kasvoista erityisen otollisen välineen aivojen moniulotteisen informaation käsittelyn tutkimiseen. Tunnistaakseen ihmisen samaksi ihmiseksi ilmeen vaihtuessa, aivojen täytyy erotella, mitkä piirteet kasvoissa liittyvät muuttuviin ilmeisiin ja mitkä piirteet pysyvään identiteettiin. Aiemmat fMRI-tutkimukset ovat löytäneet useita kasvojen prosessointiin liittyviä alueita, kuten värttinäpoimun kasvoalue (fusiform face area; FFA), takaraivolohkon kasvoalue (occipital face area; OFA) ja ylempi ohimouurre (superior temporal sulcus; STS). Samaten EEG- ja MEG-tutkimukset ovat tunnistaneet kasvoihin liittyviä ajallisia komponentteja, kuten P1, N170, ja N250. Ilmeitä ja identiteettejä on kuitenkin harvoin tutkittu samanaikaisesti, eikä spatiaalisesti tarkkaa fMRI:tä ja ajallisesti tarkkaa M/EEG:tä ole yhdistetty kuin muutamassa aiemmassa tutkimuksessa. Menetelmät: Mittasimme kahdessa eri kokeessa EEG- ja fMRI-vasteita koehenkilöiden (n=17) katsellessa kasvokuvia eri identiteeteiltä ja eri ilmeillä (neutraali, iloinen, pelokas ja vihainen). Laskimme vasteiden luokittelutarkkuudet eri identiteettien ja ilmeiden välillä tukivektorikone-algoritmilla (support vector machine; SVM) eri ajanhetkillä EEG:ssä ja eri sijainneissa fMRI:ssä. Lisäksi vertailimme EEG ja fMRI –luokittelutarkkuuksia toisiinsa edustusten samanlaisuusanalyysilla (representational similarity analysis; RSA). Tulokset: EEG-kokeessa ilmeiden prosessointi alkoi erittäin varhain kasvojen esittämisen jälkeen (110 ms), identiteettien myöhemmin (250 ms), ja vihaisten ilmeiden prosessointi oli pitkäkestoisempaa kuin muiden ilmeiden. FMRI-koe paljasti laajan ilmeitä prosessoivan alueen, johon sisältyi varhaiset näköalueet, OFA, FFA ja STS. Identiteettien osalta tulokset eivät olleet yhtä selkeät, mutta viittasivat prosessoinnin tapahtuvan FFA:lla ja keskimmäisellä etuotsalohkon poimulla (MFG). EEG:n ja fMRI:n yhdistäminen edustusten samanlaisuusanalyysillä paljasti varhaisilta näköalueilta 130 millisekunnin kohdalla alkavan, ja siitä FFA:lle (150 ms) ja FFA:lle ja STS:lle (200 ms) etenevän prosessoinnin. Johtopäätökset: Kasvojen ilmeiden ja identiteettien ajallisia ja paikallisia edustuksia voidaan verrata toisiinsa monimuuttujamenetelmien avulla. Identiteettien ja kasvonilmeiden prosessointi tapahtuu tulostemme mukaan osittain eri paikoissa ja eri aikaan, kuten myös kasvojen prosessoinnin neuraaliset mallit ennustavat.
  • Palo-oja, Peter (Helsingin yliopisto, 2018)
    Kehityksellinen lukivaikeus vaikuttaa yksilön lukemisen tarkkuuteen ja sujuvuuteen vaikuttamatta älykkyyteen. Fonologisen tietoisuuden ongelmat on nostettu keskeiseksi lukivaikeuden selittäjäksi. Diffuusiotensorikuvantamisella on tutkittu lukivaikeuden valkean aineen (VA) rakenne-eroja. Tutkimus on keskittynyt lähinnä fraktionaalisen anisotropian (FA) ja VA:n tilavuuden lisäksi VA:n lateralisaatioeroihin. Eroja on löydetty useissa radastoissa, mutta erityisesti vasemman aivopuoliskon arcuate faskikuluksen (AF) eroavaisuudet on yhdistetty fonologisen prosessoinnin pulmiin. Lukivaikeuksisilla on myös raportoitu heikompi vasemmanpuoleinen lateralisaatio AFs:sa ja inferiorisessa fronto-okkipitaalisessa faskikuluksessa (IFOF). Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin lukemiseen liittyviä VA:n radastoja deterministisellä traktografialla. Tutkimukseen osallistui 23 lukivaikeuksista ja 21 vapaaehtoista, joilla ei ollut lukivaikeutta. Tutkimuksen tavoitteena on 1) vertailla lukivaikeuksisten ja kontrollien lukemisen aivoverkon VA:n FA-arvoja ja tilavuutta, 2) tutkia lukemistaitojen ja VA:n FA-arvojen ja tilavuuden välisiä yhteyksiä, sekä 3) tutkia lateralisaatioeroja VA:n FA-arvoissa ja tilavuudessa lukivaikeudesta kärsivien ja kontrollien välillä. Tutkielman tulokset eivät tukeneet tämän hetkistä näkemystä lukivaikeuden neuroanatomiasta. Vaikka lukemiseen liityvien VA:n radastojen FA:ssa ja tilavuudessa ei ollut ryhmäeroja, ryhmät erosivat VA:n lateralisaatiossa. Sekä lukivaikeuksisilla että tyypillisesti lukevilla osallistujilla todettiin oikeanpuoleinen lateralisaatio AFn tilavuudessa, toisin kuin aiemmissa tutkimuksissa. Lisäksi lukivaikeuksisilta löydettiin oikeanpuoleinen lateralisaatio uncinate faskikuluksessa. Lukemistaitojen ja DTI-arvojen väliset korrelaatiot, jotka eivät saavuttaneet tilastollista merkitsevyyttä monianalyysi korjauksen jälkeen, eivät tue tämän hetkistä näkemystä AFn roolista fonologisen prosessoinnin neuraalisena korrelaattina. Vaikuttaa siltä, että yksittäisen VA:n rakenteen osuus lukivaikeuden selittäjänä on parhaimmillaankin pieni. Lukivaikeus sisältää laajan kirjon oireita, mahdollisesti useita erilaisia etiologioita sekä aikuisväestössä yksilöllisiä kompensointimekanismeja.
  • Vähäaho, Niina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tavoitteet: Suomessa elää 60 000 rintasyöpädiagnoosin saanutta naista. Sairastuneista 90.6 % on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosin saamisesta. Tiedetään, että syöpään sairastuminen ja syövän hoidot voivat heikentää rintasyöpäpotilaiden elämänlaatua. Tämä tutkimus on osa prospektiivista kontrolloitua Breast cancer and exercise (BREX) -pitkittäistutkimusta, jonka tarkoituksena on selvittää liikuntaintervention vaikutuksia rintasyöpäpotilaiden osteoporoosin ehkäisyyn ja elämänlaatuun. Tämän pro gradun tarkoituksena on tutkia, miten koherenssin tunne vaikuttaa rintasyövästä selvinneiden naisten elämänlaatuun. Menetelmät: Tutkimuksessa käytettiin viiden vuoden pitkittäisaineistoa. Otokseen kuului 537 rintasyövästä selvinnyttä naista, joista 406 sisältyi analyyseihin. Koherenssia arvioitiin Orientation to Life Questionnairen lyhytversiolla (SOC-13) kolmen vuoden seurannan kohdalla. Syöpään liittyvää elämänlaatua mitattiin European Organization for Research and Treatment of Cancer Quality of Life Questionnaire Core 30 (EORTC QLQ-C30) version 3, -mittarilla sekä yleistä elämänlaatua 15D-mittarilla kolmen ja viiden vuoden seurannoissa. Koherenssin vaikutusta elämänlaatuun tutkittiin logistisella regressioanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset: Koherenssi ennusti sekä syöpäsairauteen liittyvää että yleistä elämänlaatua molemmissa seurantavaiheissa (p < .001). Koherenssi oli voimakkaimmin yhteydessä yleiseen elämänlaatuun, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä emotionaaliseen ja kognitiiviseen toimintakykyyn. Heikko koherenssin tunne voi heikentää syöpään liittyvää ja yleistä elämänlaatua syöpähoitojen jälkeen. Vahva koherenssin tunne voi edistää rintasyövästä selvinneiden naisten sopeutumisprosessia. Tulevaisuudessa SOC-13 voi olla hyödyllinen seulontatyökalu elämänlaadun kartoittamisessa sekä psykososiaalisen hoidon suunnittelussa rintasyöpäpotilailla.
  • Starczewski, Hanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objectives The focus of this study was in the relationship between dark side personality and career choices in the Finnish personnel assessment context. The study was done as a commission for Psycon Corporation. The aim of this study was to fill the research gap concerning the relationship between career anchors and darks side personality features, because there is barely any research done on this topic. In addition, one of the questionnaires used in this study was validated. The relationship between the career anchors and age, gender, the level of the applied job and the dark side personality features was researched without any hypotheses because of the scarcity of previous research. Measures The data was collected between June and September in 2017 in Psycon Corporation. The sample consisted of 137 people taking part in personnel assessment process out of which 56.2% were male and the rest female. The age varied between 23 and 57 years. All the participants answered two questionnaires, one measuring eight career anchors and the other measuring 10 dark side personality features. Both questionnaires are computer-based self-evaluation forms and developed in Psycon Corporation. A Pearson’s correlation analysis was conducted to study the associations between the career anchors and age and gender. Regression models were conducted for each individual career anchors and a canonical correlation analysis was conducted to analyze the relationship between the career anchors, age, gender, the level of the assessment and dark side personality features. Results and conclusions The results of this study showed that career anchors can be predicted with dark side personality features, especially concerning General Managerial Competence. In addition, age and gender of the individual and the level of the applied job influence the career anchor preference. In addition, the results showed that the construct validity of the Career Questionnaire was good and the reliabilities of the scales were also on a good level. In practice, the results of this study can be used the individual and organizational levels for coaching and recruiting purposes in addition to Psycon Corporation’s internal purposes.
  • Malin, Julia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tavoitteet. Temperamentin biologinen perusta muotoutuu sikiöaikana. Aiemmissa tutkimuksissa elimistön tulehdustasoihin sidoksissa olevilla raskausajan tekijöillä on havaittu yhteyksiä lapsen temperamenttiin. Lisäksi raskausajan tulehdustasoilla on havaittu yhteyksiä jälkikasvun psykologisen kehityksen häiriöihin. C-reaktiivinen proteiini (CRP) on inflammatorinen merkkiaine, joka nousee vasteena tulehdukselle ja kudosvaurioille. Aiemmin ei ole tutkittu raskausajan CRP-tasojen yhteyttä lapsen temperamenttiin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko raskausajan CRP-pitoisuudella yhteyttä lapsen temperamenttipiirteisiin. Menetelmät. Tutkimus perustuu Lasten D-vitamiinitutkimusta (VIDI) varten kerättyyn aineistoon. Tutkimuksen otoksessa oli mukana 841 äitiä. Temperamenttia mitattiin IBQ-R-kyselyllä (Revised Infant Behavior Questionnaire) lapsen ollessa noin yhden vuoden ikäinen. Raskausajan CRP-tasot mitattiin joko äidiltä alkuraskaudessa, napaverestä synnytyksen yhteydessä tai molemmissa mittauspisteissä. Alkuraskauden ja napaveren CRP-pitoisuuksien yhteyttä temperamenttipiirteisiin tutkittiin lineaarisella regressioanalyysilla erillisissä analyyseissa, joissa kontrolloitiin joukko taustamuuttujia. CRP-pitoisuutta käsiteltiin analyyseissä jatkuvana sekä luokiteltuna muuttujana. CRP-pitoisuus luokiteltiin siten, että korkean pitoisuuden osalta alkuraskauden luokkaraja oli CRP>10 mg/l ja napaveren luokkaraja CRP≥0.09 μg/ml. Tulokset ja johtopäätökset. Alkuraskauden CRP-pitoisuus ei ennustanut lapsen temperamenttipiirteitä, kun analyyseissä kontrolloitiin joukko taustamuuttujia. Napaveren korkea CRP-pitoisuus ennusti lapsen matalampaa negatiivista emotionaalisuutta sekä sen ala-asteikoista korkeampaa tyyntyvyyttä. Tulosten perusteella napaveren CRP-tasot ovat sidoksissa temperamentin biologiseen perustaan. Löydös tukee aiemmin havaittuja yhteyksiä elimistön tulehdustasoihin sidoksissa olevien raskausajan tekijöiden ja lapsen temperamentin välillä. Lisäksi löydös antaa lisänäkemystä psykologisen kehityksen häiriöiden etiologiasta.
  • Ääpälä, Jarno (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tavoitteet Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, replikoituvatko Richardsin ja Sackerin kognitiivistä reserviä (CR) koskevan tutkimuksen tulokset suomalaisella aineistolla. Sen lisäksi tutkitaan heidän mallinsa pohjalta tehtyä uutta mallia, johon on lisätty kognitiivisesti stimuloivat harrastukset. Malli on kuvaus siitä, millaisia regressioyhteyksiä muuttujien välillä on. Tarkoitus on selvittää, sopiiko malli aineistoon, paraneeko CR:n selitysosuus ja löytyyko muuttujien väliltä välittyviä yhteyksiä. Menetelmät sekä tulokset Aineisto (N = 1073) koostui vuosina 1971–1974 Helsingin Kätilöopistolla syntyneistä (n = 879), joilla oli syntymään liittyviä riskitekijöitä, ja terveistä kontrollihenkilöistä (n = 194). Tutkimuksessa käytetyt muuttujat olivat: tutkittavan isän SES, kognitio lapsuudessa, korkein hankittu koulutus, oma SES, kognitiiviset harrastukset ja CR. Muuttujien välisien yhteyksien analysoimiseen käytettiin rakenneyhtälömallia. Richardsin ja Sackerin tulokset replikoituivat. Richardsin ja Sackerin mallin pohjalta luotu malli, johon lisättiin kognitiivisesti stimuloivat harrastukset, sopi hyvin aineistoon ja CR:n selitysaste parani. Isän SESsin, lapsuuden kognition ja korkeimman koulutukset vaikutukset kognitiivisiin harrastuksiin välittyivät täysin oma SESsin kautta. Johtopäätökset Tämä tutkimus validoi Richardsin ja Sackerin mallin CR:ään vaikuttavista tekijöistä. Kognitiiviset harrastukset ovat tämän tutkimuksen perusteella hyvä lisä CR:n ennustamiseen. Tämän tutkimukset perusteella ei voida sanoa mitään yhteyden suunnasta. Kognitiiviset harrastukset voivat kasvattaa CR:ää tai korkea CR voi johtaa kognitiivisiin harrastuksiin. Kausaliteetin suunnan selvittämiseksi tarvitaan kokeellinen tutkimus.
  • Mäkikallio, Iida (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tavoitteet Orgasmien kokemisen haasteet ovat toiseksi yleisin raportoitu seksuaalinen ongelma naisilla. Orgasmien kokemiseen vaikuttavista psykososiaalisista tekijöistä on kuitenkin vähä tietoa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella psykososiaalisten tekijöiden yhteyttä naisten orgasmien kokemisen yleisyyteen, sekä selvittää minkä tekijöiden naiset itse kokevat auttaneen orgasmien kokemisessa. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin onko orgasmien kokemisen yleisyyden ja naisten itsearvioitujen orgasmeihin vaikuttavien tekijöiden välinen yhteys erilainen parisuhteessa kuin yksin elävillä naisilla. Menetelmät Tutkimus toteutettiin verkkopohjaisella kyselyllä vuonna 2015. Kyselyyn osallistui 995 suomalaista naista. Aineiston perustarkastelun lisäksi psykososiaalisten tekijöiden suhteellista tärkeyttä erottelevina tekijöinä korkea- ja matalaorgastisten naisten välillä tutkittiin logistisella regressiolla. Tulokset ja johtopäätökset Parisuhteessa oleminen, korkea seksuaalinen minäpystysyys ja orgasmien pitäminen tärkeänä olivat yhteydessä korkeampaan orgasmien kokemisen yleisyyteen. Itsetyydytyksen yleisyydellä ei ollut yhteyttä orgasmien kokemisen yleisyyteen. Naiset itse arvioivat nautintoa ja orgasmien kokemista lisääviksi tekijöiksi useimmiten oman kehon hyväksymisen (49%) ja täyden keskittymisen rakasteluun (44%). Eniten orgasmeja estäviksi tekijöiksi naiset kokivat väsymyksen tai stressin (50%), ja vaikeuden keskittyä täysin rakasteluun (38%). Naisten itsearvioiduista orgasmien saamista auttaneista tekijöistä, itsensä ja kehonsa hyväksyminen ja täydellinen rakasteluun keskittyminen olivat yhteydessä korkeaorgastisuuteen. Sitä vastoin, kumppaniin liittyvien tekijöiden pitäminen ensisijaisina orgasmeja estävinä tekijöinä oli yhteydessä alhaisempaan orgasmifrekvenssiin. Alhaisemman orgasmifrekvenssin ja orgasmien estäväksi syyksi koetun kumppanin liian nopean laukeamisen välillä oli vahvempi yhteys parisuhteessa olevilla kuin yksinelävillä (OR 2.90, p = .02). Psykososiaaliset ja interpersoonalliset tekijät ovat keskeisiä naisten orgasmien kokemisen kannalta. Naisten oman kokemuksen mukaan orgasmien kokemista eniten auttavat tekijät ovat psykososiaalisia; oman kehon ja itsen hyväksyminen, kyky keskittyä hetkeen ja kumppaniin liittyvät tekijät. Tulevaisuudessa tarvitaan yhä kattavampaa tutkimusta naisten orgasmeihin ja yleisesti seksuaaliseen nautintoon vaikuttavista psykososiaalisista tekijöistä ja niiden mekanismeista.
  • Pajunen, Sara (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tavoitteet. Aivotärähdyksen tunnusmerkkien esiintyvyydestä ja yhteydestä toipumiseen on niukasti tutkimusta nuorilla urheilijoilla. Tajuttomuutta pidettiin pitkään merkkinä vakavammasta vammasta, mutta nykyään muistinmenetyksen yhteyttä toipumiseen on pidetty voimakkaampana. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella tunnusmerkkien (tajuttomuus, muistinmenetys, sekavuus, tasapainon häiriöt, tyhjä katse, havaittava kasvovamma) esiintyvyyttä sekä yhteyttä kognitiiviseen suoriutumiseen (kielellinen muisti, visuaalinen muisti, reaktioaika, visuomotorinen nopeus) ja subjektiivisiin oireisiin seitsemän vuorokauden kuluttua loukkaantumisesta juniorijääkiekkoilijoilla. Menetelmät. Tutkielman aineisto (n = 58) kerättiin osana Pää Pelissä -tutkimusprojektia ja koostui pelikausina 2015–2016 ja 2016–2017 aivotärähdyksen saaneista juniorijääkiekkoilijoista. Tutkittavat olivat 14–20 -vuotiaita (ka = 16.88, kh = 1.61), miespuolisia ja suomalaisia. Pelaajat osallistuivat lähtötasotutkimukseen ennen kautta ja seurantatutkimukseen seitsemän vuorokauden kuluttua loukkaantumisesta. Joukkueiden lääkintävastaavat raportoivat tunnusmerkit SCAT3-työkalun kentänreuna-arvioinnin mukaisesti. Kognitiivista suoriutumista ja subjektiivisia oireita arvioitiin ImPACT-testistöllä. Tunnusmerkkien yhteyttä kognitiiviseen suoriutumiseen tarkasteltiin hierarkkisella regressioanalyysillä ja subjektiiviseen oireiluun logistisella regressioanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Sekavuutta raportoitiin 70 %, tasapainon häiriöitä 49 %, tyhjä/eloton katse 40 %, muistinmenetys 26 %, tajuttomuus 21 % ja havaittava kasvovamma 17 % pelaajista. Aivotärähdyksistä 93 % yhteydessä esiintyi jokin tunnusmerkeistä, useimmiten havaittiin yksi (28 %) tai kaksi (28 %) tunnusmerkkiä. Tajuttomuus ennusti huonompaa kielellistä muistisuoriutumista seurantatutkimuksessa selittäen 16 % suoriutumisen vaihtelusta. Muistinmenetyksellä oli samanlainen yhteys, selittäen 12 % kielellisen muistisuoriutumisen vaihtelusta, mutta malli ei aivan ollut tilastollisesti merkitsevä (p = .07). Tunnusmerkeillä ei havaittu yhteyttä subjektiiviseen oireiluun seurantatutkimuksessa. Tulosten perusteella urheilijan toipumisen seurantaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota jos aivotärähdykseen on liittynyt tajuttomuus tai muistinmenetys.
  • Mäkelä, Mari (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tavoitteet Sport Concussion Assesment Tool (SCAT) on aivotärähdysten tunnistamiseen ja kentänreuna-arviointiin tarkoitettu menetelmä. Sen kolmas versio, SCAT3, on laajalti käytössä urheiluympäristöissä, mutta siihen ei vielä ole julkaistu viitearvoja suomalaisille juniorijääkiekkoilijoille. Menetelmän uusin versio, SCAT5, on julkaistu vuonna 2017. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella iän vaikutusta SCAT3-arviointiin ja luoda suomalaiset viitearvot miespuolisten juniorijääkiekkoilijoiden SCAT3-tuloksista. Lisäksi arvioidaan, miten SCAT3-suoriutuminen muuttuu vuoden seurannassa. Menetelmät Tutkimus on osa Pää pelissä –projektia ja sen aineisto on kerätty vuosina 2015 ja 2016. Osallistujia oli yhteensä 1485 ja heistä 485 osallistui tutkimukseen kumpanakin vuonna. Kaikki osallistujat olivat 1320-vuotiaita miehiä ja suomalaisten jääkiekkoseurojen A-, B- tai C-junioreita. Arvioinnit toteutettiin lähtötasomittauksina ennen pelikautta. SCAT3 sisältää oirekyselyn, kognitiivisen arvioinnin (SAC) ja tasapainoarvioinnin (BESS). Osallistujat jaettiin kolmeen ikäryhmään ja ikäryhmien välisessä vertailussa käytettiin Kruskal-Wallis -menetelmää. SCAT3-tulosten muutosta arvioitiin vertaamalla saman henkilön kahden eri mittauskerran suoriutumista. Tulokset ja johtopäätökset SCAT3-suoriutumisessa havaittiin eroja ikäryhmien välillä etenkin verratessa 1315- ja 1820-vuotiaiden ryhmiä. Vanhimmassa ikäryhmässä raportoitiin nuorimpaan ikäryhmään verrattuna enemmän oireita ja oireiden suurempaa voimakkuutta, mutta tehtiin vähemmän virheitä joissakin SAC- ja BESS-arviointien osioissa. Tutkimuksen aineiston pohjalta luotiin SCAT3-viitearvot suomalaisille miespuolisille juniorijääkiekkoilijoille. Niitä voidaan soveltaa myös SCAT5-tulosten tulkinnassa, sillä SCAT3-arvioinnin pääosiot on säilytetty myös SCAT5-menetelmässä. Vuoden seurannassa lähes kaikkien SCAT3-osioiden kahden eri mittauskerran tulokset korreloivat keskenään. SCAT3-tulosten muutos erosi ikäryhmien välillä merkitsevästi ainoastaan yhdessä yhdestätoista tehtäväosiosta.
  • Reitala, Emil (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksen tavoitteena oli vuoden 2014 oikeuslääketieteellisissä kuolemansyynselvityksissä tramadolilöydöksen sisältäneitä tapauksia tutkimalla selvittää tramadolin korkeaa esiintyvyyttä myrkytyskuoleman aiheuttajana oikeuskemiallisissa raporteissa. Tramadoli oli kyseisenä vuonna buprenorfiinin jälkeen yleisin myrkytyskuolemia aiheuttanut aine suomessa. Tramadolilöydöksen sisältäviä tapauksia ilmeni aineistossa yhteensä 189 kappaletta. Tramadoli mainittiin yhtenä kolmesta tärkeimmästä myrkytyskuoleman aiheuttajasta 44 tapauksessa. Aineistosta haluttiin tarkastella myös päihdekäyttäjien osuutta ja päihdekäytön roolia tramadolikuolemissa. Tyypillisimmin tramadolikuolema oli kuolemanluokaltaan tauti, jossa tramadolilöydös oli kuolemansyyn kannalta merkityksetön sekä veripitoisuudeltaan matala, ja käyttö on ollut lääkinnällistä. Tramadolin keskimääräiset pitoisuudet verinäytteissä olivat korkeimmat itsemurhissa, kuolemanluokaltaan epäselvissä kuolemissa sekä tapaturmissa, laskevassa järjestyksessä lueteltuna. Tramadoli oli yleisin aineistossa ilmennyt myrkytyskuoleman aiheuttaja. Suurin osa myrkytyskuolemista oli useamman kuin yhden aineen aiheuttama. Yleisimmin tramadolimyrkytyksissä ilmenneet muut aineet olivat bentsodiatsepiinit, pregabaliini, psyykenlääkkeet ja muut opioidit. Tramadolin merkitys myrkytyksen aiheuttajana korostui hiukan itsemurhan tehneiden ja selkeästi päihdekäyttäjien keskuudessa. Päihdekäytöstä oli viitteitä 58 tapauksessa. Päihdekäyttäjät olivat kuollessaan muuta aineistoa huomattavasti nuorempia, ja heistä 79,3 % oli miehiä. Päihdekäyttäjien kuolemat olivat muuta aineistoa huomattavasti yleisemmin tapaturmaisia. Päihdekäyttäjien osuus korostui selkeästi myrkytyskuolemissa ja vielä selvemmin tramadolimyrkytyksissä. Tramadolin huomattava yleisyys oikeuskemiallisena löydöksenä vaikutti tutkimuksen perusteella muodostuvat kolmen jokseenkin erillisien huomattavan perustekijän, laajan lääkekäytön, suuren päihdekäyttöpotentiaalin ja itsemurhatarkoituksiin soveltuvuuden seurauksena. Poiketen aiemmista vastaavia aineistoja koskevista tutkimustuloksista, tahattomissa tramadolikuolemissa ei nähty selkeää yhteyttä psyykenlääkkeiden ja alkoholin käyttöön tramadolin ohella.
  • Vuorenlehto, Mika (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä työssä tutkittiin vuonna 2014 oikeuslääketieteellisessä kuolinsyynselvityksessä todettuja kannabislöydöksiä. Tutkimusaineistona käytettiin oikeuslääketieteellisiin kuolemansyynselvityksiin liittyvää dokumentaatiota: kuolintodistuksia sekä oikeuskemiallisia laboratoriotuloksia. Tutkimusaineisto käsitti kaikki vuoden 2014 aikana tehdyt oikeuslääketieteelliset kuolemansyynselvitykset, joissa havaittiin oikeuskemiallisissa laboratoriotutkimuksissa kannabiksen psykoaktiivista yhdistettä tetrahydrokannabinolia (THC) veressä, tai sen pääasiallista metaboliatuotetta 11-nor-9-karboksi-THC:a (THC-COOH) virtsassa. Aineisto sisälsi yhteensä 141 vainajan tiedot. Kuolinhetkellä heistä 88:lla oli THC:a veressä. Loput 53 vainajaa eivät olleet enää akuutisti kannabiksen vaikutuksen alaisia, mutta heillä oli metaboliatuotetta virtsassa. Aineistoa tarkasteltiin kannabiksen käytön lisäksi vainajien iän, sukupuolen, kuolinsyyn ja -luokan sekä muiden huumausainelöydösten ja kuolintodistusten lisätietojen osalta. Aineiston kaikkia kannabiksen käyttäjiä pidetään päihdekäyttäjinä, sillä lääkkeellistä käyttöä ei tullut ilmi yhdessäkään tapauksessa. Vainajien keskimääräinen elinikä oli 31,0 vuotta (vaihteluväli 17-66). Miesten osuus oli 90,0 %. Yleisin kuolinsyy oli tapaturmainen myrkytys lääkkeen, huumeen tai alkoholin aiheuttamana. Yhdenkään vainajan ensisijaisena kuolinsyynä ei ollut kannabinoidit, mutta kolmessa tapauksessa ne olivat mainittuna osallisena kuolemaan. Buprenorfiini oli THC:n jälkeen yleisin psykoaktiivinen ainelöydös myrkytystapauksissa (n=30). Itsemurhaan kuolleet olivat nuorimpia ja sairauteen kuolleet vanhimpia, ero näiden ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä. Aineisto ei kuvasta keskimääräistä suomalaista kannabiksen käyttäjää, vaan kannabista käyttänyttä ja tämän jälkeen muutamien tuntien – viikkojen jälkeen menehtynyttä käyttäjää. Aineisto sisältää vain kannabista käyttäneet, kuolemansa jälkeen oikeuskemialliseen ruumiinavaukseen päätyneet henkilöt.
  • Hannukkala, Markus Samuel (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objective Traumatic life events are common and causes psychopathology. Simultaneously, numerous psychiatric diagnoses are overlapping which has led to a situation where patients with same symptoms could be diagnosed with different diagnoses. There has been discussion around the structure of psychopathology. Lately, a general psychopathology factor P has been proposed. General psychopathology factor P represents psychical performance and has been recognised in numerous research. The objective of this study was to research associations between traumatic life experiences and the general psychopathology factor P. Methods For the study five structural equation models were built in total. The sample was taken from wide British morbidity survey. In total, 6734 participants were used from the sample. Results and discussion Structural equation model where traumatic life experiences were connected to general psychopathology factor P was identified with good modification indices. A model without traumatic life experiences but with the general psychopathology factor P was identified as good. Models where traumatic life experiences were let to connect over general psychopathology factor P were not identified as good. This study adds to the studies in favour for general psychopathology factor P but calls for further study and theoretic discussion around the existence of the factor itself.
  • Elomaa, Timo (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tavoitteet: Uniapneapotilaiden ylipainehengityshoidon (PAP) vaikutuksista mahdollisiin silmäoireisiin on olemassa vain vähän tutkimuksia, ja näiden tulokset ovat ristiriitaisia. Tässä tutkimuksessa arvioimme kyselylomakkeen avulla mahdollisia muutoksia uniapneapotilaiden silmäoireissa PAP-hoidon aloituksen jälkeen kahden kuukauden ajanjaksolla. Metodit: Perättäisiä PAP-hoidon aloitukseen ohjattuja uniapneapotilaita pyydettiin täyttämään kyselylomake koskien silmäoireita ennen hoidon aloitusta, neljäntenä hoitopäivänä sekä kahden kuukauden kohdalla. Kyselyissä käytettiin visuaalista analogista asteikkoa 0-100. Lomakkeiden arvo 0 tarkoittaa oireettomuutta, arvo 100 runsasta kuivasilmäisyysoireilua tai vetistystä. PAP-hoitoon valmistautuessa unihoitaja pyrki valitsemaan yksilöllisesti jokaiselle tutkitulle mahdollisimman sopivan PAP-maskin hyvän istuvuuden aikaansaamiseksi, ja mahdollisen hoidon aikaisen silmiin kohdistuvan ilmavuodon ehkäisemiseksi. Tulokset: Tutkimukseen sisällytettiin 46 perättäistä potilasta (14 naista), joiden keski-ikä oli 56.0 ± 15.9, keskimääräinen painoindeksi (BMI) 31.7 ± 6.0, keskimääräinen apnea ja hypopnea indeksi 34.1 ± 21.8. Verrattaessa kuivasilmäisyysoireita lähtötilanteessa (27.5 ± 26.6) neljänteen hoitopäivään (28.7 ± 26.0) ja kahden kuukauden PAP-hoitoon (30.0 ± 28.2), tilastollisesti merkitsevää muutosta ei havaittu. Silmien vetistämisessä ei myöskään havaittu tilastollista eroa edellä mainittujen hoitopäivien välillä. Viisi potilasta keskeytti PAP-hoidon ennen kahden kuukauden hoitoajan täyttymistä; heidän kuivasilmäisyys- tai vetistysoireensa lähtötilanteessa eivät eronneet muusta ryhmästä. Päätelmät: Kun otettiin huomioon hyvä yksilöllinen PAP-maskin valinta uniapneapotilaan hoidossa, eivät heidän silmäoireensa lisääntyneet lyhytaikaisessa hoidossa lähtötilanteeseen nähden. Potilailla, jotka keskeyttivät hoidon, silmäoireet olivat samantasoisia kuin hoitoa jatkaneilla.
  • Malaska, Joni (Helsingin yliopisto, 2018)
    Staphylococcus aureus on yleisin sairaalaperäisten infektioiden aiheuttaja. Sen hoitoon käytetään β-laktaamiryhmän antibiootteja. MRSA eli metisilliinille resistentti S. aureus on kuitenkin resistentti näille. Eri S. aureus -kantoja voidaan erotella toisistaan spa-tyypityksellä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Suomen MRSA-tapausten spa-tyyppijakaumaa vuosina 2009–2017 ja onko vuonna 2015 tapahtuneella turvapaikanhakijoiden määrän äkillisellä lisääntymisellä ollut vaikutusta siihen. Tutkimuksen aineisto saatiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämästä tartuntatautirekisteristä. Suomen laboratoriot lähettävät kaikista uusista MRSA-tapauksista tiedot tartuntatautirekisteriin. Rekisteristä otettiin tiedot uusista MRSA-tapauksista vuosilta 2009–2017. Vakituisen henkilötunnuksen omaavilla MRSA-tapausten määrä pysyi tasaisena. Väliaikaisen henkilötunnuksen omaavilla oli 20 MRSA-tapausta vuonna 2014, mutta 2015 oli jo 109 tapausta ja 2016 niitä oli 228. 2017 määrät lähtivät taas laskuun. Väliaikaisen henkilötunnuksen omaavilla ennen vuotta 2015 yleisimmät spa-tyypit olivat t008, t002 ja t004. Vuodesta 2015 alkaen yleisimmät tyypit olivat kuitenkin t304, t044 ja t386. Vuoden 2015 jälkeen spa-tyypit t304 ja t386 määrät nousivat merkittävästi myös vakituisen henkilötunnuksen omaavien MRSA-tapauksissa. Kyseisillä spa-tyypeillä oli korrelaatio vakituisen ja väliaikaisen henkilötunnuksen omaavien välillä. Väliaikaisen henkilötunnuksen omaavilla kyseisten spa-tyyppien osuus lähti laskuun vuonna 2017, mutta vakituisen henkilötunnuksen omaavilla ne jäivät vielä selvästi koholle. Lisäksi vakituisen henkilötunnuksen omaavien spa-tyypillä t223 havaittiin selvästi muista spa-tyypeistä poikkeava ikä- ja sukupuolijakauma. Vuonna 2015 Suomen spa-tyyppiprofiilissa tapahtui siis selvä muutos. Vielä jää nähtäväksi kuinka pitkäkestoisia muutokset ovat. 2015 tapahtuneet muutokset spa-tyyppijakaumissa antavat syytä epäillä ainakin osasyylliseksi 2015 tapahtunutta turvapaikanhakijoiden määrän äkillistä kasvua. Lisää tutkimusta vielä kaivataan tapahtumien pitkäkestoisten vaikutusten arvioimiseksi sekä yleisesti maahanmuuton vaikutuksista MRSA-kantoihin.