Bisphosphonate treatment in children with osteogenesis imperfecta : Benefits and concerns

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Clinicum fi
dc.contributor Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Clinicum sv
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Medicine, Clinicum en
dc.contributor.author Vuorimies, Ilkka fi
dc.date.accessioned 2017-11-01T08:01:13Z
dc.date.available 2017-11-14 fi
dc.date.available 2017-11-01T08:01:13Z
dc.date.issued 2017-11-24 fi
dc.identifier.uri URN:ISBN:ISBN 978-951-51-3834-7 fi
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/228184
dc.description.abstract Osteogenesis imperfecta is an inherited disorder of connective tissue characterized by bone fragility and low bone mass. It is caused by quantitatively or structurally abnormal type I collagen. Bisphosphonates, a group of anti-resorptive drugs, are commonly used as a medical therapy in children with osteogenesis imperfecta. A large number of studies have demonstrated their beneficial effects on bone mass and density. Much of their effects, especially long-term effects, in growing children remains unclear, however. This investigation studied the effects of bisphosphonate treatment on the development of cranial base pathology, dental development, and characteristics of femoral fractures. In addition, zoledronic acid, the most recent intravenous bisphosphonate, was evaluated in the treatment of children with osteogenesis imperfecta. The patient population comprised children with osteogenesis imperfecta followed at the Metabolic Bone Clinic, Children's Hospital, Helsinki University Hospital, Finland. The treatment response of zoledronic acid was analyzed in 17 children with mild osteogenesis imperfecta. The treatment effectively increased bone mass and density, and a decreasing trend in fracture incidence was found. These results were comparable to pamidronate, the most studied intravenous bisphosphonate in children with osteogenesis imperfecta. However, zoledronic acid has the advantage of more convenient infusion protocol. Cranial base pathology is one of the most severe complications of osteogenesis imperfecta. The longitudinal analysis of skull base morphology from lateral skull radiographs obtained in 22 children with osteogenesis imperfecta indicated that cranial base pathology may develop despite of bisphosphonate treatment. The analysis also suggested, however, that treatment started in infancy may delay the development of the pathology. Regarding the dental development, bisphosphonate treatment was found, in the evaluation of dental panoramic tomographs of 22 patients, to delay the development of the permanent dentition. However, since the children with osteogenesis imperfecta were found to be inherently advanced in terms of dental age and eruption of the permanent teeth, the treatment rather seemed to normalize the timing of dental development. Atypical femoral fractures caused by bisphosphonate treatment have recently been a major concern in women with postmenopausal osteoporosis. The radiographic analysis of 127 femoral fractures occurred in 39 children with osteogenesis imperfecta showed that the fractures often represented atypical characteristics regardless of the patients’ previous exposure to bisphosphonates. Furthermore, no changes in the location or configuration of the fractures were found in relation to bisphosphonate treatment. Instead, the characteristics reflected the severity of osteogenesis imperfecta. In conclusion, bisphosphonate therapy can be considered as a reasonably effective and well tolerated treatment in children with osteogenesis imperfecta. Further studies are, however, needed to elucidate their long-term effects, and to optimize their treatment protocols. en
dc.description.abstract Osteogenesis imperfecta on sidekudoksen perinnöllinen sairaus, jonka tärkein kliininen oire on luuston hauraus. Sairauden perussyy on luuston tärkeimmän rakenneproteiinin, tyypin I kollageenin, määrällinen tai rakenteellinen poikkeavuus. Luuston resorptiota vähentäviä bisfosfonaatteja on käytetty kahden vuosikymmenen ajan lääkehoitona osteogenesis imperfectaa sairastavilla lapsilla. Lukuisat tutkimukset ovatkin osoittaneet niiden edullisen vaikutuksen luuston massaan ja tiheyteen. Bisfosfonaattien vaikutuksesta kasvavan lapsen luustoon, etenkin pitkään käytettyinä, tiedetään kuitenkin liian vähän. Tässä tutkimuksessa tutkittiin bisfosfonaattihoidon vaikutusta kallonpohjan anomalioihin, hampaiston kehitykseen sekä reisiluumurtumiin. Lisäksi tutkittiin yksittäisen bisfosfonaattivalmisteen, tsoledronihapon, soveltuvuutta osteogenesis imperfectaa sairastavien lasten hoitoon. Potilasaineisto koostui HYKS Lastenklinikan metabolisella luustopoliklinikalla seuratuista osteogenesesis imperfectaa sairastaneista lapsista. Tukimuksessa todettiin tsoledronihapon lisäävän tehokkaasti luuston massaa sekä tiheyttä. Lisäksi murtumainsidensissä havaittiin laskeva trendi. Tulokset vastasivat osteogenesis imperfectaa sairastavien lasten hoidossa eniten käytetyn bisfosfonaattivalmisteen, pamidronaatin, yhteydessä saatuja tuloksia. Tsoledronihapon käyttöä puoltaa kuitenkin sen infuusioprotokolla, joka vaatii vähäisempää sairaalassaoloaikaa. Kallonpohjan anomalia on yksi osteogenesis imperfectan vaikeimmista komplikaatioista. Tutkimuksessa tehty pitkittäisanalyysi osoitti, että kallonpohjan anomaliat voivat kehittyä bisfosfonaattihoidosta huolimatta. Analyysi kuitenkin viittasi siihen, että jo imeväisikäisenä aloitettu hoito saattaa viivästyttää näiden anomalioiden kehittymistä. Analysoitaessa bisfosfonaattihoidon vaikutusta hampaiston kehitykseen havaittiin, että hoidolla oli siihen hidastava vaikutus. Koska samalla havaittiin kuitenkin hampaiston kehityksen olevan osteogenesis imperfectaa sairastavilla lapsilla luonnostaan edellä normaalia, näytti hoito normalisoivan hampaiston kehitysaikataulua. Bisfosfonaattihoidon yhteydessä tulleet atyyppiset reisiluumurtumat ovat viime aikoina saaneet runsaasti huomiota postmenopausaalisen osteoporoosin hoidossa. Analysoitaessa aineistomme potilaille vuosien 1990–2012 välillä tulleet reisiluumurtumat todettiin murtumissa olevan atyyppisiä piirteitä kuitenkin myös potilailla, jotka eivät olleet saaneet bisfosfonaattihoitoja. Hoitoon ei myöskään todettu liittyvän muutoksia murtumien sijainnissa tai muodossa. Sen sijaan tukitut murtumapiirteet heijasteli taudin vaikeusastetta. Kokonaisuutena bisfosfonaattihoitoa voidaan pitää tehokkaana ja hyvin siedettynä lääkehoitona osteogenesis imperfectaa sairastavilla lapsilla. Lisätutkimuksia kuitenkin tarvitaan vielä, jotta bisfosfonaattien pitkäaikaisvaikutuksia kasvavan lapsen luustoon saadaan lisää tietoa. fi
dc.format.mimetype application/pdf fi
dc.language.iso en fi
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.publisher University of Helsinki en
dc.relation.isformatof URN:ISBN:ISBN 978-951-51-3833-0 fi
dc.relation.isformatof Helsinki: Unigrafia, 2017 fi
dc.rights Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. fi
dc.rights This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. en
dc.rights Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden. sv
dc.subject fi
dc.title Bisphosphonate treatment in children with osteogenesis imperfecta : Benefits and concerns en
dc.type.ontasot Väitöskirja (artikkeli) fi
dc.type.ontasot Doctoral dissertation (article-based) en
dc.type.ontasot Doktorsavhandling (sammanläggning) sv
dc.ths Mäkitie, Outi fi
dc.ths Waltimo-Sirén, Janna fi
dc.opn Arikoski, Pekka fi
dc.type.dcmitype Text fi

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
BISPHOSP.pdf 1.635Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record