”Hän antoi itsestään väärän kuvan tai me käsitimme väärin” : Kertojan epäluotettavuus Joel Haahtelan romaanissa Elena ja Annika Idströmin romaanissa Veljeni Sebastian

Visa fullständig post



Permalänk

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201711025606
Titel: ”Hän antoi itsestään väärän kuvan tai me käsitimme väärin” : Kertojan epäluotettavuus Joel Haahtelan romaanissa Elena ja Annika Idströmin romaanissa Veljeni Sebastian
Författare: Arjaranta, Kirsi
Medarbetare: Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta, Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos
University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies
Helsingfors universitet, Humanistiska fakulteten, Finska, finskugriska och nordiska institutionen
Utgivare: Helsingin yliopisto
Datum: 2017
Språk: fin
Permanenta länken (URI): http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201711025606
http://hdl.handle.net/10138/228347
Nivå: pro gradu-avhandlingar
Ämne: kotimainen kirjallisuus
Finnish Literature
Inhemsk litteratur
Abstrakt: Käsittelen pro gradu -tutkielmassani epäluotettavaa kertojaa Joel Haahtelan romaanissa Elena (2003) ja Annika Idströmin romaanissa Veljeni Sebastian (1985). Tarkastelen, millä tavoin minäkerronnan epäluotettavuus rakentuu romaaneissa. Luen teoksia rinnakkain, mutta tarkastelen niitä myös laajemmin suhteessa muihin epäluotettavista kertojista esitettyihin teorioihin. Teoreettisena taustana hyödynnän etenkin Ansgar Nünningin epäluotettavuuden signaaleja ja James Phelanin epäluotettavan kertojan tyyppijaottelua. Elena on melankolissävytteinen kertomus miehestä, joka alkaa seurata puistossa kohtaamaansa naista. Minäkertojan motiivit naisen suhteen vaikuttavat moraalittomilta ja erinäiset seikat vihjaavatkin kertojan epäluotettavuuteen. Veljeni Sebastian puolestaan on groteski kertomus nuoren Antin näkökulmasta kerrottuna. Kerronnan luotettavuus kyseenalaistuu kertojan iän ja epäeettisen toiminnan vuoksi. Saadakseni käsityksen romaanien kerronnasta tarkastelen luotettavuuden kyseenalaistavia tekijöitä, joita ovat tekstuaaliset signaalit, kuten puheen anomaliat, toisteisuus, paratekstit ja fiktion todellisuudessa mahdottomat tapahtumat. Lisäksi kertojien epäluotettavuuden tulkintaan ohjaavat kontekstuaaliset signaalit, jotka viittaavat kertojien moraalisesti kyseenalaisiin arvoihin. Analysoin kertojia erilaisten epäluotettavuuden kategorioiden avulla, ja erittelen epäluotettavuuden ilmenemistä faktojen, etiikan sekä tiedon ja tunnistamisen akseleilla. Analyysini mukaan kertojien epäluotettavuuden aste vaihtelee. Haahtelan romaani voidaan nähdä kertojan yrityksenä puolustautua vaimon menetykseen liittyvältä tuskalta siirtämällä tähän liittyvät tunteet ideaaliobjektiin. Poikkeuksellista on, että kerronnan ironia kohdistuu kertojan sijasta lukijaan. Idströmin romaanissa kertojan epäluotettavuus on staattisemmin läsnä alusta loppuun. Tapahtumien ambivalenssin vuoksi epäluotettavuus kuitenkin näyttäytyy ristiriitaisena. Voidaan tulkita, että kyse on psyykkisesti epätasapainoisen lapsen yrityksestä selviytyä julmassa maailmassa. Selviytyäkseen kertojan on kehiteltävä ihanneminä, joka personoituu mielikuvitusystävänä. Molempien kertojien epäluotettavuutta tarkasteltaessa keskiöön nousevat siis kertojille tärkeät, saavuttamattomat hahmot.
Subject: epäluotettava kertoja
tekstuaalinen signaali
kontekstuaalinen signaali
eettinen epäluotettavuus
faktuaalinen epäluotettavuus


Filer under denna titel

Filer Storlek Format Granska

There are no files associated with this item.

Detta dokument registreras i samling:

Visa fullständig post