Intracerebral haemorrhage: Neurosurgical treatment and prognosis evaluation

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Clinicum fi
dc.contributor Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Clinicum sv
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Medicine, Clinicum, Department of Neurosurgery en
dc.contributor.author Satopää, Jarno fi
dc.date.accessioned 2017-11-08T06:56:26Z
dc.date.available 2017-11-07 fi
dc.date.available 2017-11-08T06:56:26Z
dc.date.issued 2017-11-17 fi
dc.identifier.uri URN:ISBN:978-951-51-3840-8 fi
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/228395
dc.description.abstract Intracerebral haemorrhage (ICH) is a deadly subtype of stroke with an average 12-month mortality exceeding 50%. Despite advances at other frontiers of stroke treatment, treatment options for ICH are limited. Neurosurgical treatment for ICH has been discussed in recent multicentre studies, but no definitive answer of its utility has emerged. Age, ICH volume and location, and extent of ventricular haemorrhage among other factors affect the prognosis after ICH. We studied the effect of neurosurgical treatment (1) in patients with intracerebellar haemorrhage; (2) in patients with ICH-related hydrocephalus; and (3) in young adults in an observational, retrospective analysis of consecutive ICH patients admitted to Helsinki University Hospital during a five-year period. In addition, we studied the different prognostic scores for ICH to find the best tool for estimation of the risk of death after ICH. Traumatic and aneurysmal ICHs were excluded from the study. We found 19 prognostic scores, many of which were based on the original ICH score. For estimating the risk of in-hospital death, the National Institutes of Health Stroke Scale performed as well as the best dedicated scores. For 3- and 12-month mortality, the ICH Functional Outcome Scale (ICH-FOS) performed best. However, all prognostic scores share the risk of self-fulfilling prophecies, the estimated poor outcome resulting in limitations of care. Based on a mutual consensus among neurologists and neurosurgeons, cerebellar ICH is usually treated surgically in patients with a declining level of consciousness and a large haematoma. However, in our series, surgical and medical treatment did not differ in short- or long-term mortality, but surgically treated patients were left in a poor clinical condition at hospital discharge. The surgically treated patients were younger, had larger ICHs and their level of consciousness on arrival was lower than the conservatively treated patients. Although surgically treated patients were left in a poor condition, no data exist on long-term functional outcome and recovery after intracerebellar haemorrhage. ICH-related hydrocephalus is usually considered a predictor of poor outcome. In our series, hydrocephalic patients had very high mortality, but surgical treatment – either by external ventricular drainage or evacuation of a hydrocephalus-causing cerebellar ICH – was associated with lower in-hospital and 3-month mortality. Only a small subgroup of all hydrocephalic patients received surgical treatment, but a difference in mortality between surgically and conservatively treated patients was observed in a propensity-matched case-control comparison. The high mortality previously attributed to ICH-related hydrocephalus may be a self-fulfilling prophecy. ICH in the young was caused most often by hypertension and structural vascular anomalies such as arteriovenous malformations or cavernous angiomas. The predictors of poor outcome did not differ from those in older patients, these being Glasgow coma score < 8, infratentorial location, intraventricular blood, hydrocephalus, and haematoma volume > 30 ml. However, surgical treatment was associated with significantly lower mortality than conservative treatment. In conclusion, surgical treatment was associated with a lower short- and long-term mortality in patients with ICH-related hydrocephalus and in young adults. More studies are needed to elucidate the advantages and disadvantages of surgical treatment in patients with intracerebellar haemorrhage and ICH-related hydrocephalus. en
dc.description.abstract Aivojensisäinen verenvuoto on äkillinen ja tappava sairaus, johon sairastuneista yli puolet menehtyy vuoden sisällä. Vuodon tavallisimpia syitä ovat hitaasti kehittyvät rappeumamuutokset aivojen pienissä valtimoissa esimerkiksi verenpainetaudin seurauksena ja veren hyytymiseen vaikuttavat lääkkeet. Aivojen sisällä verihyytymä vaurioittaa aivokudosta paikallisesti repien harmaan ja valkean aineen hermoratoja, kun taas veren aiheuttama kemiallinen ärsytys ja painevaikutus aiheuttavat lisävaurioita sitä ympäröiviin rakenteisiin. Aivojensisäisen verenvuodon ennuste riippuu vuodon sijainnin ja koon lisäksi potilaan iästä, taustasairauksista ja aiemmasta lääkityksestä. Ennusteen arviointiin on kehitetty lukuisia pisteytysmalleja. Leikkaushoidon vaikutusta kuolleisuuteen on aiemmin selvitetty laajoissa satunnaistetuissa monikeskustutkimuksissa, eikä kiistatonta näyttöä sen hyödyistä ole saatu. Leikkaushoitoa kuitenkin harkitaan nuorilla potilailla sekä silloin, kun hyytymä sijaitsee pikkuaivoissa ja painaa aivorunkoa tai tukkii aivo-selkäydinnestekierron. Tässä väitöskirjassa tutkittiin aivojensisäisen verenvuodon hoitotuloksia Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2005-2010 yli tuhannen potilaan aineistossa, keskittyen kirurgisesti hoidettuihin potilasryhmiin: pikkuaivovuodon saaneisiin potilaisiin, nuoriin aikuispotilaisiin ja niihin, joille kehittyi vuodon seurauksena aivo-selkäydinnestekierron häiriö eli hydrokefalus. Lisäksi tutkimme, mikä olemassa olevista 19 pisteytysmallista ennustaa parhaiten vuodonjälkeistä kuolleisuutta. Kyseessä oli takautuva asiakirjatutkimus. Totesimme, että pikkuaivovuodon kirurgisen hoidon tulokset olivat odotettua heikommat – leikattujen ja lääkkeellistä tuki- ja tehohoitoa saaneiden potilaiden kuolleisuus oli yhtä suurta. Leikkauksen ansiosta osa todennäköisesti jäi henkiin, mutta huonokuntoisiksi jääneiden vuodepotilaiden osuus oli leikattujen potilaiden ryhmässä merkittävästi suurempi. Tuloksemme vahvistavat viimeaikaisia havaintoja, joiden mukaan pikkuaivovuodon leikkaushoito ei ole niin hyödyllistä kuin yleensä ajatellaan. Kuolleisuus oli erittäin runsasta myös niillä potilailla, joille kehittyi vuodon seurauksena aivo-selkäydinnestekierron häiriö. Aiempien tutkimusten perusteella arvelimme, että leikkaushoito ei merkittävästi parantaisi ennustetta. Leikattujen potilaiden kuolleisuus oli kuitenkin yllättäen merkittävästi pienempää kuin lääkkeellistä teho- ja tukihoitoa saaneilla potilailla. Myös nuorten aikuispotilaiden leikkaushoito vuodon sijainnista riippumatta paransi ennustetta lääkkeellistä tuki- ja tehohoitoa saaneisiin potilaisiin verrattuna. Pisteytysmalleista totesimme, että aivoverenkiertohäiriön vaikeusasteen arviointiin tarkoitettu National Institutes of Health Stroke Scale (NIHSS) ennusti parhaiten sairaalassa tapahtuvaa kuolleisuutta, kun taas kolmen kuukauden ja vuoden kuluttua vuodosta kuolleisuutta ennusti parhaiten tähän tarkoitukseen kehitetty ICH Functional Outcome Score (ICH-FOS). Aivojensisäisen verenvuodon leikkaushoidon tulokset Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa olivat odotettua paremmat nuorilla aikuisilla vuodon sijainnista riippumatta sekä niillä potilailla, joilla vuoto aiheutti aivo-selkäydinnestekierron häiriön. Pikkuaivovuodon saaneilla potilailla taas leikkauksen hyödyt jäivät odotettua pienemmiksi. Hoitovaihtoehtoja tulee arvioida kaikilla aivojensisäisen verenvuodon saaneilla potilailla yksilöllisesti ja harkita leikkaushoitoa niillä potilailla, joiden toipumisennustetta se todennäköisimmin parantaa. fi
dc.format.mimetype application/pdf fi
dc.language.iso en fi
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.publisher University of Helsinki en
dc.relation.isformatof URN:ISBN:978-951-51-3839-2 fi
dc.relation.isformatof Turenki: Hansaprint, 2017 fi
dc.rights Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. fi
dc.rights This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. en
dc.rights Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden. sv
dc.subject fi
dc.title Intracerebral haemorrhage: Neurosurgical treatment and prognosis evaluation en
dc.type.ontasot Väitöskirja (artikkeli) fi
dc.type.ontasot Doctoral dissertation (article-based) en
dc.type.ontasot Doktorsavhandling (sammanläggning) sv
dc.ths Niemelä, Mika fi
dc.ths Putaala, Jukka fi
dc.opn Mendelow, A. David fi
dc.type.dcmitype Text fi

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
intracer.pdf 5.290Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record