Perinteinen karjatalous luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä

Abstract

Tämä julkaisu käsittelee perinteisen karjatalouden maan- ja puunkäyttötapojen (laidunnus, niitto, lehdestys, kaskeaminen ym.) vaikutuksia Suomen luonnon monimuotoisuuteen. Tutkimuksessa kuvataan luonnonmaiden karjatalouskäytön historia Suomessa, esitetään eri toimenpiteiden moninaisia ekologisia vaikutuksia, käsitellään perinteisen karjatalouden vaikutukset luontotyypeittäin ja eliöryhmittäin sekä esitetään luontotyypeittäin hoitomenetelmät biodiversiteetin ylläpitämiseksi. Perinteinen karjatalous on vaikuttanut suuresti Suomen luontoon ja vaikutukset ulottuvat lähes kaikille luontotyypeille. Niitto, laidunnus ja lehdestys latvomaila ovat lisänneet lajidiversitettiä. Perinteinen niitto ja laidunnus hyödyttävät ainakin 60 % Suomen alkuperäisistä kasvilajeista. Perinteisen karjatalouden menetelmien myönteiset vaikutukset biodiversiteettiin perustuvat suurelta osin siihen, että ne ovat osin korvanneet ihmisen estämjen luonnon ilmiöiden (suurnisäkkäät, kulot, tulvat ym.) vaikutuksia eliöstöön. Niiton, laidunnuksen ja muiden perinteisten maankävttötapojen romahdusmainen vähentyminen sekä laidunnuksen muuttuminen ympäristöä rehevöittäväksi ovat johtaneet maatalousympäristöjen luonnon voimakkaaseen köyhtymiseen ja monien eliöiden uhanalaistumiseen. Suomen luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen edellyttää niiton ja laidunnuksen merkittävää lisäämistä luonnon hoitotapoina.