Reconstructing Merchant Multilingualism : Lexical Studies of Early English East India Company Correspondence

Abstract

This dissertation investigates the multilingual practices of 17th-century English East India Company merchants, as revealed by the vocabulary they used in the texts they produced while stationed in the East Indies.

The English East India Company (EIC) was founded in 1600. At first it was a moderately successful trading company, but in the 18th and 19th centuries the EIC rose to dominate the European trade in Indian goods, and then in Chinese tea and porcelain. During this period, it also came to control large territories in India, paving the way for the British Empire to take over the entire subcontinent. Despite the immense economic, social and cultural impact of the EIC on world history, its records have not previously been studied for their language. This thesis breaks fresh ground in this respect, by investigating letters written by early EIC employees stationed at a trading post in Japan, 1613–1623.

The five studies forming the nucleus of this dissertation focus on lexis in these letters. Through a study of foreign words – of lexical borrowings from and code-switches into languages like Japanese, Spanish, Malay and Portuguese – it is shown that by charting the use of foreign words in correspondence, we can identify discourse communities of writers with shared practices. Moreover, foreign words can also be used to reveal the linguistic competence of the writers.

Two of the studies use methods of historical lexicography and lexicology to look at native English vocabulary. They show that EIC records can be used to trace change over time in lexical fields, which in turn reveals that the EIC had direct influence on the development of the English lexicon. They also show that investigations of hapax legomena can yield insights into the intimate connections between early modern English merchants and contemporary literature on the one hand, and lexical ecologies of early dictionaries on the other.

A central finding of this dissertation is that historical linguistics in general, and lexical studies in specific, not only can benefit from multidisciplinary methodologies, but should adopt them as a matter of course. This dissertation shows that a blend of quantitative and qualitative methods is not only convenient, but in fact necessary if we want to draw reliable conclusions about historical multilingualism.

"Kauppiaiden monikielisyyttä kartoittamassa: Sanastotutkimuksia Englannin Itä-Intian kauppakomppanian varhaisesta kirjeenvaihdosta"

Tutkimukseni käsittelee 1600-luvulla eläneiden Englannin Itä-Intian kauppakomppanian kauppiaiden kirjeenvaihdossa ilmenevää monikielisyyttä.

Englannin Itä-Intian kauppakomppania perustettiin vuonna 1600. Kohtalaisesti menestyneestä kauppiasyhdistyksestä muodostui 1700-luvulla Euroopan ulkomaankaupan suurin toimija, joka dominoi intialaisten tekstiilien tuontikauppaa sekä myöhemmin kiinalaisen posliinin ja teen tuontia. Kaupankäynnin ohella komppania valloitti 1700- ja 1800-luvuilla laajoja alueita Intiassa, mikä mahdollisti koko niemimaan alistamisen Britannian imperiumin valtaan.

Kauppakomppanialla oli merkittävä rooli maailmanhistoriassa. Tästä huolimatta komppanian arkiston asiakirjoja ei ole aiemmin käytetty kielitieteelliseen tutkimukseen. Väitöskirjani uusi avaus onkin kauppakomppanian Japanin kauppapisteen (1613–1623) kauppiaiden kirjeenvaihdon kielitieteellinen tutkimus.

Väitöskirjan keskiössä olevat viisi artikkelia luotaavat tämän kirjeenvaihdon sanastoa. Artikkeleissa tutkin kauppiaiden koodinvaihtoa sekä kartoitan kirjeissä esiintyviä, esimerkiksi japanista, espanjasta, portugalista ja malaijista lainattuja sanoja. Tutkimukseni osoittavat, että tätä sanastoa kartoittamalla voidaan tunnistaa kieliyhteisöjä, joiden jäsenillä on samoja tapoja käyttää kieltä. Vierasperäisten sanojen käyttö kertoo myös kirjoittajan kielitaidon laajuudesta ja kielellisestä kompetenssista.

Artikkeleista kaksi käsittelee englannin kielen kotoperäistä sanastoa. Näistä ilmenee, että kauppakomppanian arkiston avulla voidaan seurata sanojen merkityskenttien muuttumista ajassa, ja että yhtiön sisäinen kielenkäyttö vaikutti suoraan englannin kielen sanaston kehittymiseen. Lähteissä vain kerran esiintyvää sanaa tutkimalla osoitan lisäksi, miten näinkin rajattu tutkimusaihe voi kertoa 1600-luvun alun kauppiaiden kiinnostuksesta kaunokirjallisuuteen ja osoittaa, kuinka varhaiset sanakirjat plagioivat toisiaan.

Väitöskirjan keskeiset tulokset tukevat monitieteisiä lähestymistapoja historiallisessa kielitieteessä ja etenkin sanastontutkimuksessa. Väitöskirja todistaa, että kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten metodien yhdistäminen ei ole ainoastaan hyödyllistä, vaan tarpeen, kun halutaan vetää luotettavia johtopäätöksiä historiallisesta monikielisyydestä.