Clinical supervision among medical students and general practitioners

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3880-4
Title: Clinical supervision among medical students and general practitioners
Author: Torppa, Auri Martina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine, Clinicum, Yleislääketieteen ja perusterveydenhuollon osasto
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Clinical supervision (CS) in medicine has been defined as provision of monitoring, guidance and feedback on matters of personal, professional and educational development in the context of the physician’s care of patients, with the aim of maximizing patient safety. It is aimed at promoting reflection and professional development. The Balint group method is the most commonly used method of CS among physicians. However, properly carried out studies on the prevalence of CS, its associated factors, needs and benefits among GPs have largely been lacking. In this study the aim was to investigate the nature of student Balint groups, the use of and need for CS, emotional exhaustion among GPs and characteristics and work-related issues associated with CS. This study involved three samples. Mixed methods, i.e. both qualitative and quantitative were used. Study I involved analysis of the field notes of 15 student Balint group discussions of nine medical students in their clinical years. Most cases in the group discussions arose from patient encounters, but there was also a need to accept issues arising from other experiences as medical students. Many themes in the discussions dealt directly or indirectly with students’ future identity as physicians. In addition, feelings related to patients were a very common theme. These groups may foster medical students’ professional development. Study II the material of the annual Finnish Medical Association survey of 2008, focusing on specialists in general practice (n=1252) was analysed to assess the use of and need for CS and associations of them. In Study III and IV the survey material concerning health-centre physicians (n=165) was used to explore in Study III the prevalence of emotional exhaustion among them and factors associated with it and in Study IV associations of certain work-related factors with CS. In Study II, 42 % of GPs, and in Study IV, 35 % had either previous or current experience of CS. Furthermore, 25 % and 36 % of GPs reported having a need for CS, respectively. Study II indicated that female GPs had used CS, and acknowledged a need for it more often than their male colleagues, and that younger GPs had recognized a need for CS more often than older GPs. Study II also revealed that CS was associated with active participation in continuing medical education. In Study IV the experience of CS was associated with being older, whereas both the experience of and the need for CS were related to experiencing the job as being emotionally draining. In Study III indicated that the mean degree of satisfaction with work was high among GPs working as health-centre physicians, while at the same time 18 % of the GPs were emotionally exhausted, 30 % felt alone at work and 32 % felt that they had to work too hard. A longer working history, feeling alone at work, and having committed a medical error predicted emotional exhaustion, whereas good tolerance of uncertainty protected GPs from it.Työnohjaus on oman työn tutkimista, arviointia ja kehittämistä, joka tapahtuu koulutetun työnohjaajan avulla. Se on työhön, työyhteisöön ja omaan työrooliin liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteiden yhdessä tulkitsemista ja jäsentämistä. Työnohjauksella pyritään lisäämään osallistujien voimavaroja ja luovuutta työssä. Lääkärien kliininen työnohjaus on käytännön lääkärintyöhön liittyvää työnohjausta, jossa tarkastellaan lääkärin omiin kokemuksiin perustuen hänen tapaansa toimia työssään. Kliinisen työnohjauksen pyrkimyksenä on lisätä lääkärin ymmärrystä omasta työstään perinteistä työnohjausta käytännöllisemmällä tavalla käyttäen aineistona arkityön potilastapauksia ja tilanteita. Tavallisin työnohjausmenetelmä on Balint-ryhmäkeskustelut. Kliinisen työnohjauksen tavoitteena on lopulta työn laadun ja potilasturvallisuuden parantaminen. Tutkimustietoa lääkärien työnohjauksesta on niukasti saatavilla. Omassa väitöstutkimuksessa kartoitin kliinisen työnohjauksen merkitystä ja tarvetta. Terveyskeskuslääkäreistä noin joka kolmannella oli kokemusta kliinisestä työnohjauksesta. Lisäksi joka neljäs koki tarvetta kliiniseen työnohjaukseen ilman, että heillä oli mahdollisuutta saada sitä. Laajassa osatutkimuksessa, jossa kohderyhmänä olivat Suomen yleislääketieteen erikoislääkärit, olivat naislääkärit useammin osallistuneet työnohjaukseen ja tunsivat enemmän tarvetta siihen kuin miespuoliset kollegansa. Lisäksi nuoremmat lääkärit kokivat tarvetta kliiniseen työnohjaukseen enemmän kuin vanhemmat kollegansa. Kliiniseen työnohjaukseen osallistuminen ja siihen koettu tarve olivat yhteydessä aktiiviseen täydennyskouluttautumiseen. Työtyytyväisyys oli terveyskeskuksissa työskentelevien yleislääketieteen erikoislääkärien ja yleislääkärien keskuudessa korkea, mutta samanaikaisesti noin joka viides oli tunneuupunut, joka kolmas koki itsensä yksinäiseksi työssään ja edelleen joka kolmas koki työkuormansa liian suureksi. Tunneuupumus oli yhteydessä turhautumisen tunteisiin työssä, virheiden tekemisen pelkoon, liian suureksi koettuun työkuormaan ja kyynisyyden tuntemuksiin. Hyvä epävarmuuden sieto suojasi tunneuupumukselta. Tunneuupumusta ennustivat pidempi työura, virheen tekeminen ja yksinäisyyden kokemus työssä, kun taas hyvä epävarmuuden sieto suojasi siltä. Koettu tarve työnohjaukseen oli yhteydessä terveyskeskuslääkärien tunne-elämän kuormittuneisuuteen työssä. Laadullinen osatutkimuksenikäsitteli kolmannesta viidenteen vuoden lääketieteen opiskelijoiden Balint-ryhmäkeskustelujen teemoja. Ryhmäkeskustelut tarjosivat opiskelijoille mahdollisuuden käsitellä potilaskontaktien synnyttämiä kokemuksia ja jäsentää niitä ryhmän avustuksella. Keskeisiä Balint-ryhmäkeskustelujen teemoja olivat potilaskohtaamisten herättämät tunteet, sekä lääkärin ammatillinen identiteetti ja sen kehittyminen. Tutkimukseni mukaan lääketieteen opiskelijoiden ammatti-identiteetin kehittymistä voidaan tukea Balint-ryhmäohjauksella. Lääkärinä kehittyminen ja lääkärintyössä jaksaminen ovat potilashoidon kannalta ensiarvoisen tärkeitä asioita. Molempia voidaan tukea työnohjauksen avulla.
URI: URN:ISBN:978-951-51-3880-4
http://hdl.handle.net/10138/228580
Date: 2017-12-08
Subject:
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Clinical.pdf 1.053Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record