Use of Antimicrobials in a Tertiary Children’s Hospital

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3872-9
Title: Use of Antimicrobials in a Tertiary Children’s Hospital
Author: Laine, Niina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Pharmacy, Division of Pharmacology and Pharmacotherapy
Työ tehty Lastenklinikalla (HUS). Children´s Hospital, Helsinki University Hospital
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Belongs to series: dissertationes scholae doctoralis ad sanitatem investigandam universitatis helsinkiensis - URN:ISSN:ISSN 2342-317X
Abstract: BACKGROUND AND OBJECTIVES Rational use of antimicrobials is paramount due to increasing bacterial resistance and a lack of novel antimicrobials. Investigating the clinical use and consumption of antimicrobials aids in the prudent use of these drugs in a tertiary paediatric hospital. The purpose of this study was to obtain detailed information on the use of antimicrobials in a tertiary Children’s Hospital, Helsinki University Hospital, in order to support prudent, safe and efficient use of antimicrobials. The objectives were the following: 1) To evaluate the appropriateness of antimicrobial therapy (AMT) in children with blood culture positive infections (Study I), 2) To investigate the consumption of antimicrobials in the hospital in Defined Daily Doses (Study II), 3) To record the prevalence of off-label use of antimicrobials in neonates (Study III) and last, 4) To analyse the occurrence of antimicrobial medication errors in children (Study IV). MATERIALS AND METHODS The Children’s Hospital, University of Helsinki, is a tertiary hospital in Finland. In Study I, data on 149 children (0–17 years) with blood culture positive hospital infections between 2005 and 2012 were collected. In Study II, the consumption of antimicrobials in Defined Daily Doses (DDDs according to the Anatomical Therapeutic Chemical (ATC)/DDD index) was investigated retrospectively between 2003 and 2013. In Study III, the prevalence of off-label use of antimicrobials was investigated in three different paediatric cohorts. The largest cohort consisted of premature NICU patients (450–2000g) with blood culture positive infections and antimicrobial therapy given between 2005 and 2014 (N=282). In Study IV, the types of documented antimicrobial errors were analysed. The errors were reported by healthcare professionals using a voluntary web-based error reporting system, HaiPro between 2009-2014. Overall, different types of methods were used regarding quantitative and qualitative analysis and retrospective reviews of electronic patient records and registry data. RESULTS The AMT was inappropriate in 17% (26/149) of patients with blood culture positive infections (Study I). Three of these patients received antimicrobials that were totally ineffective according to in vitro data. During 2003 and 2013, the use of many beta-lactam antimicrobials increased. The most notable change was in the use of carbapenems, which increased by 110% during the study period (Study II). A total of 18% (51/282) of premature neonates with blood culture positive infection received at least one off-label antimicrobial (Study III). An increase in birth weight was found to statistically significantly decrease the probability of off-label usage (odds ratio=0.85 for 100g increase in birth weight, p-value < 0.001). In Study IV, there were 157 antimicrobial errors reported in 149 patients from four wards (GEN, NICU, HEM-ONC and INF). Two errors were reported as clinically significant (2/149, 1%). Most of the errors occurred with drugs with high consumption, such as cefuroxime (15/157, 10%) and penicillin G (15/157, 10%). CONCLUSIONS These studies gave a useful overall picture regarding AMT and the use of antimicrobials at the Children’s Hospital. More attention should be paid to appropriate AMT, and training of prescribers should be provided. This thesis provides a window into issues that undermine the quality of care regarding hospital infections in paediatrics and aids the launch of an antimicrobial stewardship program (ASP) in the Children’s Hospital.TAUSTA JA TAVOITTEET Mikrobilääkkeiden rationaalinen käyttö on tärkeää. Mikrobilääkeresistenssi kasvaa jatkuvasti ja uusia mikrobilääkkeitä ei ole riittävästi. Mikrobilääkkeiden asianmukaista käyttöä lastensairaalassa tukee niiden kliinisen käytön ja kulutuksen tutkiminen. Tämän väitöstyön tavoite oli saada yksityiskohtaista tietoa mikrobilääkkeiden käytöstä tertiäärisessä lastensairaalassa (HUS), jotta voidaan tukea rationaalista, turvallista ja tehokasta mikrobilääkkeiden käyttöä. Väitöstyön tavoitteet olivat seuraavat: 1) Arvioida mikrobilääkehoidon oikeellisuus lapsilla, jotka saivat mikrobilääkehoitoa veriviljelypositiivisiin infektioihin (Osatutkimus 1.), 2) Tutkia mikrobilääkkeiden kulutus sairaalassa käyttäen lääkekulutustietoja. (Osatutkimus 2.), 3) Tutkia ei-rekisteröityjen mikrobilääkkeiden käytön yleisyyttä vastasyntyneillä (Osatutkimus 3.), 4) Analysoida sattuneet mikrobilääkehoitoon liittyneet lääkityspoikkeamat lapsilla (Osatutkimus 4.). MATERIAALIT JA METODIT Lastenklinikka, Helsingin yliopistollinen sairaala, on tertiäärinen sairaala Suomessa. Osatyössä 1., 149 veriviljelypositiivista infektiota sairastavan potilaan aineisto (iältään 0–17 vuotta) kerättiin vuosilta 2005–2012. Erityisasiantuntijat arvioivat kohdennetun mikrobilääkehoidon oikeellisuuden. Osatyössä 2. mikrobilääkkeiden kulutus vuosina 2003–2013 tutkittiin käyttäen lääkekulutuslukuja. Osatyössä 3. ei-rekisteröityjen mikrobilääkkeiden käytön yleisyys tutkittiin kolmella erilaisella aineistolla. Suurin potilasaineisto (282 potilasta) koostui ennenaikaisesti syntyneistä vastasyntyneiden teho-osaston potilaista (450–2000g), joilla oli veriviljelypositiivinen infektio ja infektioon annettu mikrobilääkehoito vuosina 2005–2014. Osatyössä 4. analysoitiin raportoitujen mikrobilääkityspoikkeamien tyyppiä. Poikkeamat raportoitiin vapaaehtoisesti elektronisen HaiPro työkalun avulla terveydenhuollon ammattilaisten toimesta 2009-2014. Kaiken kaikkiaan erilaisia metodeja käytettiin kvantitatiivisessa ja kvalitatiivisessa retrospektiivisissä potilas- ja rekisteritietojen analyysissa. TULOKSET Mikrobilääkehoito oli epäasianmukaista 17% (26/149) potilaista, joilla oli veriviljelypositiivinen infektio (Osatyö 1.). Näistä potilaista kolme sai mikrobilääkehoitoa, joka oli täysin tehotonta taudinaiheuttajia vastaan (Osatyö 2.). Vuosina 2003–2013 resistenssi kasvoi useita beeta-laktaamiantibiootteja kohtaan. Merkittävin muutos oli karbapeneemien käytössä, joka kasvoi tutkimusaikavälillä 110%. Kaiken kaikkiaan 18% (51/282) keskosista, joilla oli veriviljelypositiivinen infektio, sai ei-rekisteröityä mikrobilääkettä (Osatyö 3.). Kasvun syntymäpainossa havaittiin olevan tilastollisesti merkittävästi yhteydessä ei-rekisteröityjen mikrobilääkkeiden käyttöön. Osatyössä 4. raportoitiin 157 mikrobilääkityspoikkeamaa 149 potilaalla neljältä osastolta. Kaksi raportoitua poikkeamaa oli kliinisesti merkittäviä (2/149, 1%). Suurin osa poikkeamista sattui mikrobilääkkeillä, joita käytettiin usein, kuten kefuroksiini (15/157, 10%) ja G penisilliini (15/157, 10%). JOHTOPÄÄTÖKSET Nämä tutkimukset antoivat hyödyllisen yleiskuvan mikrobilääkehoidosta ja mikrobilääkkeiden käytöstä Lastenklinikalla. Asianmukaiseen mikrobilääkehoitoon ja lääkkeenmäärääjien koulutukseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Tämä väitöstyö tarjoaa näkökulman tekijöihin, jotka heikentävät sairaalainfektioiden hoidon laatua lastensairaalassa, sekä edistää mikrobilääkkeiden käytön ohjausjärjestelmän rakentamista Lastenklinikalle.
URI: URN:ISBN:978-951-51-3872-9
http://hdl.handle.net/10138/228637
Date: 2017-12-08
Subject:
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
UseofAnt.pdf 1.609Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record