Runolaulun poetiikka : Säe, syntaksi ja parallelismi Arhippa Perttusen runoissa

Visa fullständig post

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:ISBN 978-951-51-3919-1 (PDF)
Titel: Runolaulun poetiikka : Säe, syntaksi ja parallelismi Arhippa Perttusen runoissa
Author: Saarinen, Jukka
Medarbetare: Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten, institutionen för filosofi, historia, kultur- och konstforskning
Nivå: Doktorsavhandling (monografi)
Abstrakt: This study deals with the poetics of the Finnic tradition of oral poetry known as kalevalaic poetry, concentrating on the interplay between verse structure, syntax and parallelism. The research material consists of all recorded texts of the singer Arhippa Perttunen (1769–1841) from Viena Karelia. This material is approached from two perspectives: folkloristic research on an individual tradition bearer and linguistic analysis elucidating the poetic structures of the texts. The first perspective examines how an individual uses and moulds tradition. The second examines what traits and features in general define and characterise texts in this tradition. These perspectives overlap in the process of composition, which is treated especially by recourse to the theories of the Oral-Formulaic School. The kalevalaic tradition is a poetic register, here addressed through two concepts frequently used in contemporary research on oral poetry: the concept of "register" developed by the systemic-functional approach in linguistics, and the concept of the poetic function of language developed by Roman Jakobson. The study on the syntax of the poems takes as a starting point the theory of enjambement in kalevalaic poetry, as expounded by Matti Kuusi. Kuusi’s theory is advanced by refining his rules for enjambement and rules for combining different syntactic units within a line. Parallelism is a very characteristic feature of kalevalaic poetry. Its most distinctive form, verse parallelism, is studied in detail as a syntactic-semantic phenomenon. It is shown how a set of parallel verses functions to create a poetic picture that is richer in meaning than the verses could convey separately. The research presents and analyses all the information available concerning Arhippa. His narrative poems appear to be quite stable from one sung performance to another, but they usually diverge from the variants of other singers. From this it can be deduced that the shaping of each song for the most part occurred when he acquired it. With respect to lyrical and other non-narrative poems, Arhippa seems to have always been able to create new entities from poems with which he was already familiar or from other traditional materials, especially proverbs.Tutkimuksessa käsittellään vienankarjalaisen runonlaulaja Arhippa Perttusen (1769–1841) runojen kieltä ja poetiikkaa. Aineiston muodostavat kaikki häneltä tallennetut tekstit, yhteensä liki 6000 säettä kertovia runoja, loitsuja, lyriikkaa ja mietelmärunoja. Aihetta lähestytään sekä folkloristisesta yksittäisen perinteentaitajan tutkimuksen näkökulmasta että lingvistisen, kielellisiä ja poeettisia rakenteita erittelevän analyysin kautta. Ensimmäinen näkökulma tutkii, kuinka laulaja käyttää ja muokkaa perinnettä. Toinen näkökulma selvittää, mitkä piirteet ja ominaisuudet määrittävät ja luonnehtivat yleisesti kalevalaisen runon tekstiä. Keskeisenä kohteena ovat säerakenteen, syntaksin ja parallelismin väliset suhteet. Tekstin luomista, kompositiota, tarkastellaan erityisesti suullis-formulaisen koulukunnan teorioita vasten. Kalevalainen runous on poeettinen rekisteri. "Sana "poeettinen" viittaa Roman Jakobsonin esittämään kielen poeettisen funktion käsitteeseen, "rekisteri" taas systeemis-funktionaalisen kieliopin käsitteeseen, joita on molempia käytetty taajaan suullisen runouden tutkimuksessa. Syntaksia tutkitaan käyttäen lähtökohtana Matti Kuusen teoriaa kalevalaisesta säkeenylityksestä. Teoriaa syvennetään määrittämällä tarkemmin säännöt, jotka ohjaavat säkeenylitystä ja syntaktisten elementtien yhdistymistä säkeen sisällä. Runorekisteriä määrittäviä primaareja poeettisia ominaisuuksia ovat runomitta (kalevalamitta), alkusointu ja parallellelismi. Parallelismin huomattavin ilmenemismuoto, säekerto, analysoidaan syntaksin ja semantiikan kannalta ja esitetään, että säekerron kautta syntyvä säeryhmä muodostaa kokonaisuuden, jonka merkitys on rikkaampi kuin säkeiden merkitys erikseen. Tutkimuksessa esitellään ja analysoidaan kaikki Arhipasta saatavilla oleva tieto. Kertovien runojen tekstit eivät varioi suuresti esityksetä toiseen, mutta ne eroavat selvemmin muiden laulajien vastaavista runoista. Tästä voidaan päätellä, että runoteksti luodaan sitä omaksuttaessa. Arhipalta on tallennettu myös pitkiä rakenteeltaan parannusnäytelmää noudattavia loitsutekstejä, vaikka Arhippaa ei lähteiden mukaan tunnettu tietäjänä. Lyyristen ja mietelmärunojen suhteen voidaan aineiston perusteella todeta, että Arhippa on pystynyt luomaan aina uusia kokonaisuuksia käyttämällä muusta perinteestä tuntemiaan aineksia, erityisesti sananlaskuja.
Permanenta länken (URI): URN:ISBN:ISBN 978-951-51-3919-1 (PDF)
http://hdl.handle.net/10138/228692
Datum: 2018-01-20
Subject:
Rights: Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden.


Filer under denna titel

Total number of downloads: Loading...

Filer Storlek Format Granska
runolaul.pdf 3.390Mb PDF Granska/Öppna

Detta dokument registreras i samling:

Visa fullständig post