Modeling Physical Accessibility Index for assessing physical accessibility in the City of Helsinki : Case studies from Lauttasaari, Itäkeskus and Keski-Pasila

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017121155620
Title: Modeling Physical Accessibility Index for assessing physical accessibility in the City of Helsinki : Case studies from Lauttasaari, Itäkeskus and Keski-Pasila
Author: Hellén, Anna
Other contributor: Helsingin yliopisto, Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Geotieteiden ja maantieteen laitos
University of Helsinki, Faculty of Science, Department of Geosciences and Geography
Helsingfors universitet, Matematisk-naturvetenskapliga fakulteten, Institutionen för geovetenskaper och geografi
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2017
Language: eng
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017121155620
http://hdl.handle.net/10138/229318
Thesis level: master's thesis
Discipline: Regional Studies
Aluetiede
Regionvetenskap
Abstract: Kaupunkisuunnittelussa on perinteisesti keskitytty autovirtojen hallintaan, mikä on tehnyt kaupunkialueista pirstaleisia ja jalankulkijoista “kakkosluokan kansalaisia”. Tämä on johtanut kansalaisliikkeiden syntyyn sekä laajoihin protesteihin, joissa varsinkin liikkumis- ja toimimisesteiset henkilöt ovat vaatineet parannuksia rakennetun ympäristön laatuun. Viime vuosikymmenten aikana onkin monissa kaupungeissa ympäri maailmaa aloitettu kehittämään infrastruktuurin laatua. Yksi tällaisista esimerkeistä, jossa kaupunkiympäristön laatua on parannettu ottamaan liikkumis- ja toimimisesteisten henkilöiden tarpeet huomioon, on Helsingin kaupungin Helsinki kaikille –projekti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on luoda paikkatietopohjainen malli kaupunkiympäristön esteettömyyden tason arvioimiseksi. Samalla arvioidaan myös olemassa olevan paikkatietoaineiston käyttökelpoisuus tämänkaltaisen tutkimuksen tekemiseen. Tarkoituksena on myös kriittisesti keskustella sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisesta kaupunkiympäristössä erityisesti liikkumis- ja toimimisesteisten henkilöiden näkökulmasta. Luotu paikkatietopohjainen malli suoritetaan tästä johtuen kolmen eri jalankulkijaryhmän näkökulmasta katsottuna, jotta nähtäisiin, miten nykyinen esteettömyyden taso vaihtelee eri käyttäjäryhmien välillä. Tarkoituksena on myös tutkia sitä, mikä merkitys esteettömyysohjeistuksilla on ollut esteettömyysaspektin tekemisessä luonnolliseksi osaksi suunnitteluprosessia. Helsingin kaupungin rakennetun ympäristön esteettömyyden tasoa tutkitaan tässä tutkimuksessa luomalla esteettömyysindeksi, joka perustuu niin kutsuttuihin kaupunkirakenteen 3D- ja 6D malleihin. Näitä malleja, sekä Helsinki kaikille –projektin määrittelemiä esteettömän rakentamisen kriteerejä, käytetään tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä esteettömyysindeksin luomisessa. Näitä 3D- ja 6D malleja on muokattu huomioimaan esteettömyysaspekti. Lopullinen esteettömyysindeksi muodostuu kahdeksasta ulottuvuudesta, jotka ovat: maankäytön tiiviys, maankäytön monipuolisuus, jalankulkualueen laatu, kohteen saavutettavuus, joukkoliikenteen saavutettavuus, kohdealueen vastaanottavuus, maanpinnan kaltevuus, sekä jalankulkijoiden havainnot. Näitä ulottuvuuksia analysoitaessa on käytetty useita erilaisia menetelmiä. Analyysi on suoritettu kolmen alueen osalta Helsingin kaupungissa: Lauttasaaresta, Itäkeskuksesta sekä Keski-Pasilasta. Tutkimusalueet on valittu sen mukaan, missä alueiden kehityksen vaiheessa esteettömyysaspekti on otettu huomioon. Lauttasaari ja Itäkeskus ovat rakentuneet aikana, jolloin ei vielä ole ollut kattavaa määrää esteettömyysohjeistuksia. Sen sijaan Keski-Pasilassa esteettömyysaspekti on otettu huomioon jo asemakaavaa tehtäessä. Näistä tutkimusalueista Lauttasaaresta ja Itäkeskuksesta on saatavilla rakennettua ympäristöä kuvaavaa paikkatietoaineistoa, jota on hyödynnetty tutkimuksessa. Aineistot on hankittu avoimen datan rajapinnoista sekä suoraan Helsingin kaupungilta. Keski-Pasilan kohdalla aineisto on hankittu suunnitteludokumenteista digitoimalla, sillä alue on tällä hetkellä vasta rakenteilla. Tulokset osoittavat, että Lauttasaaren ja Itäkeskuksen kohdalla tutkimusalueiden keskusta-alueet ovat kehittyneet esteettömyyden kannalta hyvälle tasolle. Tulokset osoittavat myös, että esteettömyyden taso tulee olemaan erittäin hyvä koko Keski-Pasilan tutkimusalueen alueelta, jos alue rakennetaan suunnitelmien mukaisesti. Eri jalankulkijaryhmien välillä on kuitenkin suuria eroja Lauttasaaressa ja Itäkeskuksessa. Keski-Pasilassa ei ollut suuria eroja esteettömyyden tasossa eri jalankulkijaryhmien välillä. Tutkimuksen suorittamisen yhteydessä kävi ilmi, ettei käytetty aineisto ole tarpeeksi tarkkaa tällaisen analyysin tekemiseksi. Helsingin kaupungin ylläpitämään paikkatietoaineistoon suositellaankin siis tehtävän lukuisia päivityksiä ja korjauksia. Tutkimusta varten ei myöskään ollut löydettävissä viitetietoja esteettömyyden kriteerit täyttävistä raja-arvoista kullekin tässä tutkimuksessa analysoidulle ulottuvuudelle. Siksi ehdotetaan, että asiantuntijaraati määrittelisi kullekin ulottuvuudelle soveltuvat esteettömyyden kriteerit täyttävät raja-arvot. Käytetty menetelmä itsessään vaikuttaa kuitenkin tulosten perusteella olevan soveltuva rakennetun ympäristön esteettömyyden arvioimisessa.Traditional city planning has concentrated on auto-mobile flows since the 1930’s making urban areas sprawled and pedestrians as “second citizens”. This has led to widespread popular protests especially from the crowds of persons with impairments residing in cities. However, in recent decades, many cities around the world have shifted their infrastructure development to create better conditions for pedestrians and city life. One of the examples, where the urban environment is enhanced to enable the persons with impairments to fully be integrated in city life, is the Helsinki for all –project in the City of Helsinki. The aim in this research is to create a model for assessing the level of physical accessibility in urban environments. At the same time, the usability of the existing spatial data is evaluated. The aim is also to critically discuss social equality in urban context, and especially from the point of view of the rights of persons with mobility or functionality impairments. Therefore, the model is performed for three different pedestrian user groups to find out, if the level of physical accessibility differs between these groups. The aim is also to research the impact which various physical accessibility criteria have had in making the aspect of physical accessibility a more natural part of the planning process. The created Physical Accessibility Index, by which the current level of physical accessibility is assessed, is derived from the so-called 3D- and 6D models of Urban Structure. These models, and the physical accessibility criteria created by the Helsinki for all –project, are used as a theoretical framework in formulating the model for assessing the level of physical accessibility in the City of Helsinki. The 3D- and 6D models have been modified to take the aspect of physical accessibility into consideration, and the 8D model of physically accessible urban structure has been developed. This model includes the dimensions Density, Diversity, Design, Destination accessibility, Distance to transit, Demand, Declination and Discovery. Various methods have been used when analyzing the 8 dimensions in this 8D model. The analysis is performed for three areas in the City of Helsinki: Lauttasaari, Itäkeskus and Keski-Pasila. The research areas have been chosen to represent areas in which the aspect of physical accessibility has been considered in different phases in the development of these areas. Lauttasaari and Itäkeskus have been built during a time when there was not yet a comprehensive amount of physical accessibility criteria. In Keski-Pasila, on the contrary, the aspect of physical accessibility has been considered already in the local detailed land use plan. Out of these research areas, Lauttasaari and Itäkeskus provide existing spatial data, which has been acquired from open data sources and directly from the City of Helsinki. In the case of Keski-Pasila, which is currently under construction, the required data has been digitized from planning documents. The results show that the centers of the research areas in Lauttasaari and Itäkeskus have been developed and are built well from a physical accessibility point of view. The results show also that Keski-Pasila will in the future have a very good level of physical accessibility in all the new planned areas, if the areas are constructed according to the plans. There are big differences between the different pedestrian user groups in Lauttasaari and in Itäkeskus, but no visible differences between the groups were found in Keski-Pasila. It became clear when performing the analysis that the acquired data was not precise enough for making this kind of analysis. Big updates to the spatial data that the City of Helsinki administrates are therefore needed. Also, criteria for physical accessibility could not be found from literature or previous studies for every dimension, which influenced both the chosen methods and in results. Therefore, an expert group should define thresholds to special and basic level accessibility for each of the dimensions. However, the method itself seems to be suitable in analyzing the level of physical accessibility.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Gradu_Hellen2017.pdf 4.078Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record