Spatial ecology of food webs: herbivore-parasitoid communities on the pedunculate oak

Show full item record



Permalink

http://hdl.handle.net/10138/229471

Citation

Kaartinen , R 2011 , ' Spatial ecology of food webs: herbivore-parasitoid communities on the pedunculate oak ' .

Title: Spatial ecology of food webs: herbivore-parasitoid communities on the pedunculate oak
Author: Kaartinen, Riikka
Contributor organization: Biosciences
Spatial Foodweb Ecology Group
Date: 2011-03-01
Language: eng
Number of pages: 94
ISBN: 978-952-92-8610-2
978-952-10-6821-8
URI: http://hdl.handle.net/10138/229471
Abstract: Maapallon lajirikkaimmat eliöyhteisöt muodostuvat kasveista, kasvinsyöjähyönteisistä ja niitä saalistavista pedoista ja loisista. Miten nämä yhteisöt toimivat, ja mitkä tekijät säätelevät niiden rakennetta? Ja miten toimiville yhteisöille käy, kun niiden elinympäristö hajoaa pirstaleiksi? Tässä väitöskirjassa haen vastauksia näihin kysymyksiin tutkimalla ravintoverkkoja jotka koostuvat tammella elävistä kasvinsyöjähyönteisistä ja niitä ravintonaan käyttävistä loispistiäisistä. Tutkimuksessa hyödynsin ns. määrällisiä ravintoverkkoja, jotka kertovat paitsi verkossa esiintyvät eri lajit ja niiden väliset vuorovaikutussuhteet, myös eri lajien runsaudet, sekä miten yleisiä lajien väliset vuorovaikutussuhteet olivat. Tarkastelen ravintoverkkoja täysin uudenlaisesta perspektiivistä, vertailemalla useita määrällisiä ravintoverkkoja pirstoutuneen maiseman eri osissa. Lisäksi vertaan miten ravintoverkot ja hyönteislajisto muuttuvat vuosien välillä. Tässä uraauurtavassa työssä olen myös ensimmäistä kertaa ravintoverkkotasolla käyttänyt lajien tunnistamiseen molekyylitason tietoa, ns. DNA-viivakoodeja. DNA-viivakoodien käyttäminen lajinmäärityksessä tarkensi huomattavasti kuvaani ravintoverkoista. Löysin 33 tutkitusta lajista neljä uutta, ns. piilevää lajia. Nämä piilevät lajit ovat sisarlajiensa kanssa hyvin samannäköisiä, ja niiden tunnistus ulkonäön perusteella on erittäin vaikeaa. Lisäksi korjasin verkosta virheelliset lajimääritykset, joten määritys muuttui yhteensä jopa kolmanneksella tutkituista yksilöistä. Vertaillessani ravintoverkkoja eri osista pirstoutunutta maisemaa, en havainnut niiden välillä merkittäviä eroa, vaikka lajiston monimuotoisuus pieneni oleellisesti pirstoutuneemmassa ympäristössä. Myös eri vuosien välillä ravintoverkkojen rakenne pysyi hyvin samankaltaisena, vaikka merkittävä osa lajeista vaihtui. Tutkimukseni perusteella voin päätellä tutkittujen ravintoverkkojen olevan vakaita sekä ajallisesti että maiseman eri osissa. Yleiset ja runsaat lajit ovat löytämäni vakaan rakenteen takana. Yleiset lajit esiintyvät lähes kaikkialla ja niiden todennäköisyys hävitä on pieni. Runsaina lajeina niillä on myös suurin merkitys määrällisten ravintoverkkojen rakenteen ylläpitäjinä. Sitä vastoin harvinaiset lajit vaikuttavat vain vähän ravintoverkon kokonaisrakenteeseen, ja niiden todennäköisyys hävitä on suuri. Tämä tutkimus osoittaa, että ymmärtääksemme ympäristössä tapahtuvien muutoksien vaikutuksia meidän on tutkittava ravintoverkkojen lisäksi myös lajiston monimuotoisuutta.
Subject: 1181 Ecology, evolutionary biology
Ekologia
Usage restriction: openAccess
Self-archived version: acceptedVersion


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Riikka_Kaartinen_Summary.pdf 1.957Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record