Controversies in the treatment of tibial plateau fractures

Näytä tavanomaiset kuvailutiedot

dc.contributor Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Clinicum fi
dc.contributor Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Clinicum sv
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Medicine, Clinicum en
dc.contributor.author Parkkinen, Markus fi
dc.date.accessioned 2017-12-15T06:07:34Z
dc.date.available 2018-01-02 fi
dc.date.available 2017-12-15T06:07:34Z
dc.date.issued 2018-01-12 fi
dc.identifier.uri URN:ISBN:978-951-51-3668-8 fi
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/229613
dc.description.abstract Tibia plateau fractures are relatively uncommon, but they are among the most challenging intra-articular fractures to treat. These fractures can lead to early posttraumatic osteoarthritis (OA) and cause disability and constant pain. Currently, the most common treatment is open reduction and stable internal fixation (ORIF), allowing early mobilization of the knee. Tibial plateau fractures can be associated with several concomitant soft tissue injuries of the knee. Historically, the operativetreatment with internal fixation has also been related to an increased risk for serious wound complications. The purpose of this study was to investigate the current management and outcome of proximal tibia fractures. The study population consisted of various groups of patients with proximal tibia fractures treated between 2002 and 2013 at our level I trauma center. The study aimed to determine factors predicting the development of posttraumatic OA following tibial lateral or medial plateau fractures. Another focus was on the incidence of concomitant injuries after the most common lateral plateau fracture type and the need for MRI as a diagnostic tool when treating these fractures. Finally, the predictors for deep surgical site infection after plate fixation of proximal tibia fracture were examined. The results showed that relatively good functional outcome can be predicted after internal fixation of lateral and medial tibial plateau fractures. However, patients with lateral plateau fractures with residual depression of the articular surface >2 mm or valgus deformity >5° had significantly more severe (Kellgren-Lawrence grade 3–4) posttraumatic OA. The most significant predictor of posttraumatic OA after medial plateau fracture was the amount of initial depression of the articular surface measured from the preoperative computer tomography, while the quality of reduction was not found to predict OA. MRI had low sensitivity and specificity in the diagnosis of concomitant injuries in the lateral tibial plateau fracture setting. Also nearly all of the clinically relevant concomitant injuries could be treated through the same lateral arthrotomy at the time of ORIF without the need for additional arthroscopy. There is high morbidity associated with deep SSI in plated proximal tibial fractures. Patient’s age ≥50 years, obesity, history of alcohol abuse, and AO type C fracture are independent risk factors for infection. Performing a fasciotomy also increases the risk of deep infection and should be done with meticulous technique only when deemed necessary. en
dc.description.abstract Sääriluun yläosan kondyylimurtumat ovat suhteellisen harvinaisia vammoja, mutta toisaalta yleensä varsin vaativia ja haasteellisia hoitaa. Koska murtumiin liittyy polven kantavan nivelpinnan rikkoutuminen, ne voivat helposti johtaa ennenaikaisen nivelrikon kehittymiseen ja pysyvään toiminnan alenemiseen ja kipuun. Operatiivisen hoidon tarkoituksena on palauttaa nivelpinnan kongruenssi ja saavuttaa stabiili fiksaatio, joka sallii polven varhaisen mobilisaation. Luisen murtuman lisäksi kondyylimurtumiin liittyy riski pehmytkudoksiin kohdistuvista liitännäisvammoista, kuten nivelkierukkavaurioista ja nivelsidevammoista. Avoimeen reduktioon ja sisäiseen fiksaatioon on perinteisesti liittynyt myös suurentunut vakavien haavakomplikaatioiden riski. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kondyylimurtumien nykyhoitoa ja hoidon tuloksia. Tutkimusaineisto koostui eri ryhmistä, joille oli tehty kondyylimurtuman vuoksi leikkaus Töölön sairaalassa vuosina 2002–2013. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ennenaikaisen nivelrikon kehittymisen riskitekijöitä sääriluun sisemmän ja ulomman nivelnastan murtuman jälkeen. Lisäksi tarkasteltiin pehmytkudosliitännäisvammojen insidenssiä sekä magneettikuvauksen tarpeellisuutta yleisimmän murtumatyypin eli ulomman nivelnastan murtuman diagnostiikassa. Tutkimuksessa selvitettiin myös riskitekijöitä syvälle haavainfektiolle sääriluun yläosan murtuman levytyshoitoon liittyen. Tutkimus osoitti että nykyisellä levytyshoidolla on saavutettavissa keskimäärin verrattain hyvä funktionaalinen lopputulos. Ulomman nivelnastan murtumien hoidossa nivelpinnalle jäänyt >2 mm painuma tai >5° valgiteetti johtivat tilastollisesti todennäköisemmin hankalan (Kellgren-Lawrence 3–4 asteen) nivelrikon kehittymiseen. Sisemmän nivelnastan murtumien hoidossa murtuman primaaridislokaation määrällä näytti olevan selvästi merkitystä posttraumaattisen nivelrikon kehittymiselle, kun taas saavutetun reduktion laadulla ei ollut selvää merkittävyyttä. Tutkimuksessa kävi ilmi että magneettikuvauksen herkkyys ja tarkkuus on verrattain alhainen liitännäisvammojen diagnostiikassa kun kyseessä on ulomman nivelnastan murtuman käsittävä polvi. Lähes kaikki kliinisesti merkittävät liitännäisvammat voitiin hoitaa saman artrotomian kautta, jota käytettiin murtuman reduktioon ja näin ollen polvinivelen tähystyksen merkitys jäi vähäiseksi. Osoitimme että sääriluun yläosan levytyksen jälkeiseen haavainfektioon liittyy merkittävä morbiditeetti. Erityisesti yli 50-vuotiaat, ylipainoiset ja alkoholin suurkuluttajat ovat riskissä saada syvä haavainfektio levytyshoidon jälkeen. Myös hankalampi, molemmat kondyylit käsittävä murtuma altistaa infektiolle. Aitiopainesyndrooman vuoksi tehdyt faskiotomiat lisäävät selvästi infektioriskiä ja ne tulisi suorittaa huolellista kirurgista tekniikka noudattaen silloin kun ne on arvioitu tarpeellisiksi. fi
dc.format.mimetype application/pdf fi
dc.language.iso en fi
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.publisher University of Helsinki en
dc.relation.isformatof URN:ISBN:978-951-51-3667-1 fi
dc.relation.isformatof Helsinki: Unigrafia, 2017 fi
dc.rights Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. fi
dc.rights This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. en
dc.rights Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden. sv
dc.subject fi
dc.title Controversies in the treatment of tibial plateau fractures en
dc.type.ontasot Väitöskirja (artikkeli) fi
dc.type.ontasot Doctoral dissertation (article-based) en
dc.type.ontasot Doktorsavhandling (sammanläggning) sv
dc.ths Madanat, Rami fi
dc.ths Mäkinen, Tatu fi
dc.opn Ristiniemi, Jukka fi
dc.type.dcmitype Text fi

Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
CONTROVE.pdf 4.599MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä tavanomaiset kuvailutiedot