Sama asema, sama tehtävä, eri palkka : Tasapuolisen kohtelun vaatimuksen sisältö sekä suhde sitovaan työehtosopimukseen palkanmaksun perusteena

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201712185930
Title: Sama asema, sama tehtävä, eri palkka : Tasapuolisen kohtelun vaatimuksen sisältö sekä suhde sitovaan työehtosopimukseen palkanmaksun perusteena
Author: Kinnunen, Tiina
Other contributor: Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta
University of Helsinki, Faculty of Law
Helsingfors universitet, Juridiska fakulteten
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2017
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201712185930
http://hdl.handle.net/10138/229705
Thesis level: master's thesis
Discipline: Työoikeus
Labour law
Arbetsrätt
Abstract: Tutkielmassa on selvitetty lainopillista metodia käyttäen ensinnäkin, mitä TSL 2:2.1:n tasapuolisen kohtelun vaatimuksella työnantajaa velvoittavana normina tarkoitetaan voimassa olevan lainsäädännön ja oikeuskäytännön valossa. Lisäksi on selvitetty, miten tasapuolisen kohtelun vaatimus suhteutuu muihin työnantajaa velvoittaviin normeihin, erityisesti yhdenvertaisuus- ja syrjintänormistoon. Toisena tutkimuskysymyksenä on selvitetty, miten tasapuolisen kohtelun vaatimus on nähty palkanmaksuun vaikuttavana periaatteena suhteessa työehtosopimuslain 4 §:n mukaisiin sitoviin työehtosopimuksiin. Tältä osin on analysoitu korkeimman oikeuden niin sanottua Tehy-kiistaa koskevia ratkaisuja 2013:10 ja 2013:11. Tutkimuksen perusteella on todettavissa, että tasapuolisen kohtelun vaatimus on itsenäinen, työnantajaa velvoittava työoikeudellinen periaate. Soveltamisalaltaan se on varsin laaja, ja työnantajan tulisikin peilata kaikki työntekijöihin kohdistamansa toimet TSL 2:2.1:n kautta ja täten varmistaa työntekijöiden tasapuolinen kohtelu. Mikäli periaatteesta halutaan poiketa, tulee poikkeaminen voida perustella työntekijän tehtävällä ja asemalla. Lisäksi poikkeamisperusteelle tulee olla objektiivisesti arvioituna hyväksyttävä syy. Työehtosopimusjärjestelmä sekä työehtosopimuslaki järjestöehtoineen ja aikaprioriteettisääntöineen yhdistettynä suomalaiseen työmarkkinamalliin mahdollistavat palkkaeron syntymisen sitovien työehtosopimuksien perusteella. Kyseinen tilanne konkretisoitui Tehy-kiistassa, joka ratkaistiin korkeimman oikeuden tuomioilla 2013:10 ja 2013:11. Korkein oikeus toteaa ratkaisuissa 2013:10 ja 2013:11, että kahden samaa työtä koskevan, sitovan työehtosopimuksen noudattaminen ei tarkoita TSL 2:2.1:n vastaista toimintaa, vaikka tilanteesta seuraisi palkkaeroa. Palkkaero ei kuitenkaan saa jäädä pysyväksi, sillä työnantajalla on TEhtoL 4 §:n ohella velvollisuus noudattaa TSL 2:2.1:a ja poistaa palkkaero kohtuulliseksi katsotun, kahden vuoden harmonisaatioajan kuluessa. Palkkaharmonisaatiosta ei ole säädetty lailla. Tämä voidaan nähdä ongelmalliseksi vallan kolmijako-opin kannalta. Myös yksilön oikeusturvan sekä oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden kannalta tilanne ei ole tyydyttävä.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record