Ulkopuolisen työvoiman käyttöön liittyvistä yhteistoimintavelvoitteista

Näytä kaikki kuvailutiedot



Pysyväisosoite

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201712185931
Julkaisun nimi: Ulkopuolisen työvoiman käyttöön liittyvistä yhteistoimintavelvoitteista
Tekijä: Kuhanen, Laura
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta
University of Helsinki, Faculty of Law
Helsingfors universitet, Juridiska fakulteten
Julkaisija: Helsingin yliopisto
Päiväys: 2017
Kieli: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201712185931
http://hdl.handle.net/10138/229732
Opinnäytteen taso: pro gradu -tutkielmat
Oppiaine: Työoikeus
Labour law
Arbetsrätt
Tiivistelmä: Tutkielmassa käsitellään ulkopuolisen työvoiman käytön aiheuttamia yhteistoimintavelvoitteita. Ulkopuolisella työvoimalla tarkoitetaan tässä yhteydessä sekä alihankintaa, että vuokratyötä. Alihankintaa tilastoidaan hyvin vähän sen moninaisista muodoista johtuen. Vuokratyön käytön määrää puolestaan on tilastoitu viimevuosina. Vaikka tilastoihin perustuen ulkopuolisen työvoiman käyttö on vielä muutamien prosenttien luokkaa, puhutaan joillain aloilla jo varsin merkittävästä ilmiöstä. Ulkopuolisen työvoiman käyttöä sääntelevä normisto on hajallaan ympäri lainsäädäntöä. Ulkopuolisen työvoiman käytön aiheuttamien yhteistoimintamenettelyjen kannalta tarkasteluun tässä yhteydessä nousivat laki yhteistoiminnasta yrityksissä (yhteistoimintalaki) sekä laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä (tilaajavastuulaki). Ulkopuolisen työvoiman käyttöä sekä niihin kohdistuvia yhteistoimintamenettelyjä koskevat yhteistoimintalain säännökset kuuluvat kuitenkin säännöksiin, joista voidaan yhteistoimintalain 61 § 1 momentin mukaan sopia toisin työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisten yhdistysten välillä. Tämän vuoksi tarkastelu ulkopuolisen työvoiman käytöstä johtuvasta yhteistoiminnasta tulee tässä yhteydessä ulottaa työehtosopimuksiin. Työehtosopimuksia otetaan tarkasteluun esimerkinomaisesti normeina sekä työtuomioistuimen oikeuskäytännön kautta. Tutkielmassa on tarkoitus selvittää ulkopuolisen työvoiman käytön aiheuttamia yhteistoimintavelvoitteita niin lainsäädännön kuin työehtosopimustenkin näkökulmasta. Tutkielman tarkoitus on vastata siihen, minkälaisia yhteistoimintavelvoitteita ulkopuolisen työvoiman käyttö voi aiheuttaa soveltuvasta normistosta riippuen. Yhteistoimintalaki sekä useat työehtosopimukset asettavat erilaisia yhteistoimintavelvoitteita alihankinnalle ja vuokratyön käytölle. Käytännön tilanteissa rajanveto alihankinnan, sekä vuokratyövoiman käytön välillä saattaa olla haastavaa. Rajanveto alihankinnan ja vuokratyön välillä nousee kuitenkin merkittäväksi yhteistoimintavelvoitteita määritettäessä. Työtuomioistuimen oikeuskäytännössä alihankinnan ja vuokratyön välisessä rajanvedossa painoarvoa on annettu työnjohto- ja valvontaoikeuden paikantamiselle. Vakiintuneesti alihankinnan osalta työnjohto-oikeus on kokonaisuudessaan työntekijöiden omalla työnantajalla, kun vuokratyössä puolestaan työnjohto- ja valvontaoikeutta käyttää käyttäjäyritys. Yhteistoimintalain asettamia velvoitteita voidaan jakaa tiedonantovelvoitteisiin sekä neuvotteluvelvoitteisiin. Yhteistoimintalain mukaan työantajan tulee pyydettäessä esittää henkilöstön edustajalle selvitys alihankintaan sovellettavista periaatteista, kun taas vuokratyövoiman käyttöä koskevia periaatteita tulee käsitellä yhteistoimintamenettelyssä. Vastaavia eroavaisuuksia alihankintaan sekä vuokratyövoiman käyttöön liittyvistä yhteistoimintavelvoitteista löytyy myös työehtosopimuksista. Lisäksi yhteistoimintalain 6 ja 8 lukujen säännökset tulevat sovellettavaksi, jos ulkopuolisen työvoiman käytöllä on henkilöstövaikutuksia. Myös tilaajavastuulaki sisältää oman tiedonantovelvoitteen ulkopuolisen työvoiman käyttöön liittyen. Tilaajavastuulaki nousee esiin myös sen tarjoaman alihankinnan määritelmän kautta, johon yhteistoimintalaki viittaa. Alihankinnan ja vuokratyön käytön erilaista sääntelyä perustellaan hyvin niukasti, ei juuri lainkaan yhteistoimintalain esitöissä eikä työehtosopimuksissa. Erot kuitenkin eri ulkopuolisen työvoiman muotojen sääntelyn välillä yhteistoiminnan näkökulmasta vaikuttavat merkittäviltä siihen nähden, että tosiasiallisesti rajanveto alihankinnan ja vuokratyön välillä saattaa olla hyvin haastava. Ulkopuolisen työvoiman käyttöön liittyvään normistoon liittyy epäjohdonmukaisuutta, joka liittyy sekä yleisesti alihankinnan ja vuokratyön käsittelyyn, että ulkopuolisen työvoiman käsittelyyn yhteistoiminnankin kannalta. Työehtosopimusten piirissä tulee kuitenkin koko ajan muistaa, että kyseessä on työmarkkinajärjestöjen neuvotteluratkaisu, jota tulisi usein arvioida kokonaisuutena.


Tiedostot

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä

Tähän julkaisuun ei ole liitetty tiedostoja

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot