The (in)Compatibility Between Adaptive Management and Law : Regulating Agricultural Runoff in the EU

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3936-8
Title: The (in)Compatibility Between Adaptive Management and Law : Regulating Agricultural Runoff in the EU
Author: Paloniitty, Tiina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Law
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: The EU has taken a multi-faceted approach in addressing agricultural runoff, specifically with regards to the eutrophication of the Baltic Sea. The approaches are studied in this thesis resulting in the outcome that when the deliberate regulative attempts fail, the issue in all its complexity is left for the scientists to untangle. The work abides by Martin and Craig’s epistemology of environmental law, and consists of policy analysis, doctrinal research, and jurisprudential examination. When required, the administrative-legal system of Finland is used as an example. The first three instruments examined are the Common Agricultural Policy (the erratic regulator), the Nitrates Directive (the naïve regulator) and the EU Strategy for the Baltic Sea Region (the candid regulator). The closest examination is given to the ambitious regulator who takes the demands for adaptive and integrated water management seriously and issues the Water Framework Directive, which was vested with new normative clout by the CJEU in 2015 (the Weser ruling). The suggested reading of the post-Weserian Directive distinguishes between its internal and external influence, the latter extending to all undertakings with water impacts. The assessment of forbidden derogation partly draws on meticulous scientific analysis that encompasses axiological considerations. Thus in the absence of a determinate and efficient regulator the decision-making territory is conquered by the scientists, whose considerations shirk judicial review—even in the example country where the scope of review is otherwise broad and scientific expertise readily available. The example emphasizes the significance for the legal to properly understand the manner in which scientific knowledge of the environment is produced. When it comes to the predominant paradigm of environmental studies, adaptive management, what is legally speaking normative may have already been decided upon when the legal begins to examine the ‘facts‘ and ’norms’ of the matter. The thesis analyses the relevance and consequences of adaptive management’s socio-ecological aspects from the viewpoint of the regulator / the adjudicator after which the examination continues to the legal sphere, scrutinizing the requirements the scientific reality presents for the legal. The conclusion is that rational natural resources governance only begins when administrative-legal systems are considered contingent on the scientific examination: successful regulation is to be anticipated only when the legal acknowledges the socio-ecological management of complex systems as it is and understands itself as a part of the adaptive cycles, not as a separate decision-making entity.Ympäristösääntelyn kiivaasta kehityksestä huolimatta hajakuormitus on osoittautunut hallinnan haasteeksi myös EU:ssa, myös silloin kun kyse on maatalouden vesistöpäästöjen kontrolloimisesta. Tutkimuksen kohteena on neljä sääntelyinstrumenttia, joilla unioni on pyrkinyt puuttumaan maatalouslähtöisiin, rehevöitymistä aiheuttaviin vesistöpäästöihin. Työssä ymmärretään ympäristöoikeuden epistemologia Martinin ja Craigin esittämällä tavalla; tutkimussuuntauksista työ sisältää oikeusteoriaa, lainoppia sekä politiikka-analyysia. Instumentteja tarkasteltaessa unionin yhteisessä maatalouspolitiikassa ilmenevä hallinnoija on saanut lempinimen satunnainen sääntelijä, nitraattidirektiivissä naiivi sääntelijä ja Itämeri-strategiassa vilpitön sääntelijä. Neljättä, kunnianhimoista sääntelijää, on tutkittu tarkimmin. Vesipolitiikan puitedirektiivissä (VPD) on pyritty ottamaan todesta yhteensovittavan ja mukautuvan vesienhoidon vaatimukset. Direktiivin tavoite hyvästä ja ei-heikkenevästä vesien tilasta selkeytyi oikeudellisesti kesällä 2015, kun EU-tuomioistuin antoi ratkaisun ns. Weserin tapauksessa. Työssä jaotellaan Weserin jälkeinen EU-vesioikeus ratkaisun VPD:n järjestelmän sisäisten ja sille ulkoisten vaikutusten mukaan ja päädytään huomaamaan, että jos lainsäätäjä on onnistunut kunnianhimoisessa tavoitteessaan vähemmän kiitettävästi, saattaa oikeudellisesti sitovien ratkaisujen teko jäädä luonnontieteellisen tiedon tuottajien varaan. Heidän työnsä voi sisältää arvovalintoja, joihin ei asian oikeudellisessa tarkastelussa päästä enää käsiksi, niin kattavaa ja luonnontieteellistä osaamista vaivatta hyödyntävää kuin suomalainen hallintoprosessi eri vaiheissaan onkin. VPD:n esimerkki kuvaa hyvin niitä ongelmia, mihin oikeuden kenttä ajautuu, jos se valitsee olla huomioimatta luonnontieteellisen tiedon tuottamistavat: jo vuosikymmenet vallalla olleessa tutkimustavassa, mukautuvassa hallinnassa, oikeudellisesti relevantteja asioita on jo hyvinkin voitu päättää asian tullessa juristin pöydälle ‘faktojen’ ja ‘normien’ tarkasteluun. Tämän vuoksi työssä analysoidaan mukautuvan hallinnan ekologista ja yhteiskunnallista puolta se, mitä niistä on oikeudelliselle kentälle relevanttia. Sen jälkeen tutkitaan, millaisia muutoksia luonnontieteellinen todellisuus edellyttää oikeuden alalta. Johtopäätöksenä esitetään järkevän luonnonvarojen hallinnan alkavan siitä, kun oikeus ymmärtää olevansa alisteinen mukautuvan hallinnan teorialle, olevansa osa sen mukautuvia syklejä, ei niistä erillään oleva päätöksentekijä.
URI: URN:ISBN:978-951-51-3936-8
http://hdl.handle.net/10138/230093
Date: 2018-01-20
Subject:
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record